C OACHING - KESKUSTELU AINEISTON KERUUN MENETELMÄNÄ

Käsillä olevan tutkielman aineisto on koottu coaching-keskusteluilla. Coaching keskuste-luja en tiedä aiemmin käytetyn tutkimuksen haastattelumallina. International Coachin Fe-derationin (ICF, a) verkkosivujen mukaan ”Coaching on ajatuksia herättävä ja luova yhteis-työsuhde, jonka tavoitteena on inspiroida asiakasta hyödyntämään kokonaisvaltaisesti henkilökohtainen ja ammatillinen potentiaalinsa.”

Aineiston keruun menetelmänä tässä tutkimuksessa käytetty keskustelu on business-coachin ajattelun mukaista, jossa työnantaja määrittää prosessin tavoitteen. Joskin tässä työnantajan määrittämä tavoite ei ollut sisäsyntyinen, vaan minun ulkopuolisena tutkijana virittämä. Puite keskustelulle tuli asettamastani tavoitteesta, eli tavoitteesta saada lisää avointa ja ymmärtävää vuorovaikutusta, dialogisuutta, Siun soten organisaatioon. Coach-keskustelun luonne on avoimen haastattelun kaltaista. Lähtökohdaltaan tämän tutkielman aineiston keruu, eli coaching-keskustelu perustuu ilmiöön (Tuomi & Sarajärvi 2008, 76), eli ymmärtävän vuorovaikutuksen lisäämiseen.

Business coachin, prosessin ohjaajana, tulee pitää huoli siitä, että vaikka keskustelu on avointa, niin sen tavoitteena on palvella työnantajan tavoitetta. Tämän ohjauksen perus-taksi laadin (Liite 1.) kolmikantasopimuksen, jonka pohjalta kävimme jokaisen tutkimuk-seen osallistuneen kanssa läpi coachingin ideaa ja työnantajan tavoitteita sekä puhuimme auki coachingin luottamuksellisuuden.

Coach ei kysy siksi, että hän saisi tietää, vaan kysymyksen tavoite on auttaa asiakasta eteenpäin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vaikka tutkimuksen suhteen tuntui, että pitää kysyä jotakin, joka valaisee asiaa minulle tutkijana, olen pyrkinyt pysymään coachin roo-lissa. En ole siten kysynyt jossakin herkullisessa kohtaa kysymystä tutkimuksen tiedon ke-ruuta palvellakseni, vaan olen pyrkinyt pitämään keskustelun coachattavaa auttavana.

3.5.1 Päämäärä ja polut sinne näkyviksi

Valitun keskustelumallin (TGROW) lähtökohtana on siis asiakkaan omien päämäärien kir-kastaminen ja niihin pääseminen asiakkaan omia voimavaroja käyttämällä ja niitä vahvis-tamalla (Ilkka Virolainen 2010,79).

Topic, aihe tai asia josta haluaisi keskusteltavan Goal, tavoite tälle keskustelulle

Reality, millainen nykytilanne on

Options, mitä haluaa itse tehdä ja mitä voimavaroja on

Wrap-up, kooste keskustelusta, mistä puhuttiin, mitä haluaa tavoitella, mikä auttaa tavoit-teen saavuttamisessa ja mikä on seuraava toimi tavoittavoit-teen suuntaan

Liitteenä (Liite 2.) oleva keskustelupohja oli minulla lähinnä muistilistana keskustelujen ai-kana, joskin jokainen keskustelu eteni omia polkujaan, enkä seurannut mallia orjallisesti.

Kaikissa keskusteluissa tavoitteena oli kuitenkin määrittää ymmärtävää vuorovaikutusta parantava henkilökohtainen tavoite ja löytää polku tuon tavoitteen saavuttamiseksi.

Pyysin tutkimukseen osallistuvia henkilöitä asettumaan sellaiseen asemaan, että hänen työnantajansa olisi päättänyt kehittää organisaatiossaan ymmärtävää vuorovaikutusta ja coaching olisi valittu tämän kehittämistyön menetelmäksi. Keskusteluaikaa sopiessani

pyysin coachattavaa miettimään jotakin ymmärtävään vuorovaikutukseen liittyvää aihetta, josta hän haluaisin saada selvyyden tai johon hän haluaisi löytää ratkaisun.

Keskustelun aluksi kysyin, onko coaching tuttua ja mitä ajatuksia se herättää. Kaikkien kanssa kävin keskustelun siitä, miten se vertautuu valmentamiseen. Keskustelun aluksi to-tesin, että coachattava tekee työt kuten valmennettavakin, mutta coach ei tiedä tai tunne toiminnan sisältöä tai tekniikoita, kuten vaikka keihäsvalmentaja tietää lajin tekniikan.

Toinen kaikille yhteinen teema oli keskustelu coachingin kolmikannasta. Kolmikantasopi-musta ei kirjallisena tehty, vaan kuvasin tämän sopimuksen sisällön suullisesti tutkimuk-seen osallistuneille.

Keskustelun työkaluissa oli aineksia eläytymismenetelmästä, joskaan ei Eskolan ja Suo-rannan (1998: 111-118) esittämien passiivisen ja aktiivisen mallin mielessä. Coachatta-valle en antanut kehyskertomuksia ja pyytänyt niiden mukaisia kertomuksia (aktiivinen malli). Ajatus tulee lähemmäksi passiivista mallia, mutta coachattavalle en kuitenkaan ku-vannut tilannetta, johon hänen tulisi eläytyä, vaan pyysin coachattavaa itseään kuvaamaan tilanne; millaista on, kun tavoite on saavutettu? Ja toisaalta pyysin eläytymään tulevaisuu-teen ja katsomaan mitä kuvitellussa historiassa on tapahtunut, että tavoitteeseen on päästy; kerro mitä on tapahtunut, että olet nyt tavoitteessasi?

Jari Eskola ja Juha Suoranta (1998, 114) väittävät, että eläytymismenetelmä ”edellyttää vähintään kahta tarinaversiota.” ”Yksi kehyskertomus ei siten ole eläytymismenetelmäteh-tävä vaan lähinnä ainekirjoitus…” Kyseenalaistan tämän kahden tarinaversion välttämättö-myyden ja kysyn, miksi yhdestä kertomuksesta ei saataisi näkösälle ”rakenne ja sen eri elementtejä, tilanteen tai tapahtuman tietty, vastaajien yhteisesti jakama kulttuurinen mer-kitys” (Eskola Jari ja Suoranta Juho 1998,113)?

Eläytymismenetelmän erityisenä hyötynä Jari Eskola (2015, 65) pitää sitä, että siinä ei

”pyydetä vastauksia tutkijan konstruoimiin kysymyksiin tutkijan konstruoimilla käsitteillä”.

Tämä mahdollistaa sen, että vastaaja näyttää tutkijalle uusia näkökulmia, jolloin tutkimus ei jää vain ennalta tiedetyn todistamiseksi.

Esittämässäni mallissa ei ole yhtä yksittäistä kertomusta, vaan jokainen kertomus on aina suhteessa henkilön omaan tavoitteeseen, joten vastaajien yhteisesti jakamaa kulttuurista merkitystä ei voida löytää. Yhden kertomuksen malli ei myöskään mahdollista koeasetel-man logiikan jäljittelyä ja sen mukaista variaatiota.

Kyse on siis eläytymisestä, mutta ei tuossa Jari Eskolan ja Juha Suorannan esittämässä

’eläytymismenetelmän’ mielessä. Eläytymiseen ohjaavaa valitsemassani keskustelumal-lissa on se, että kyse on henkilön omasta tavoitteesta, joskin puhdasta tilannetta tässä vaurioitti se, että teeman (dialogisuuden kehittäminen omassa työyhteisössä) on antanut työnantaja (tutkija). Mutta tuon teeman sisältä coachattava siis valitsi oman tavoitteensa.

Tarkoituksena oli myös käyttää työkaluna tulevaisuuden muistelua, joka on terapiatyöhön kehitetty malli. Jonka seuraavassa kuvaan. Asiakkaalta tai coachattavalta kysytään 1, 2 ja 3 kohtien mukaiset kysymykset. (Seikkula Jaakko ja Arnkil Tom 2014b, 18-21.)

1.) Nyt on vuosi/ajankohta (t) tulevaisuudessa, ja asiat ovat hyvin. Millaista nyt on?

Mikä tekee sinut erityisen onnelliseksi?

Kysymyksellä, millaista on, kun tavoite on saavutettu, pyritään löytämään, millaisia käsityk-siä tutkimuksen henkilöllä on dialogisesta toiminnasta tai dialogisuudesta.

2.) Mitä sinä teit, että tämä hyvä tilanne on totta? Kuka auttoi sinua ja miten?

Kysymyksellä, kerro mitä on tapahtunut, että olet nyt tavoitteessasi, pyritään löytämään, mitkä asiat koetaan esteiksi dialogiselle toiminnalle ja toisaalta mitkä asiat koetaan mah-dollistavan dialogisen toiminnan.

3.) Kun sieltä kuvitellusta tulevaisuudesta katsot tähän nykyhetkeen, niin mistä olit huo-lissasi? Mikä vähensi huoliasi?

Tämän ’tulevaisuuden muistelu’-idean osalta on sanottava, että muutaman henkilön kanssa tästä mallista oli selkeä hyöty, eli se avasi keskustelua syvemmäksi. Mutta muuta-man kanssa mallia käytiin vain osittain ja osan kanssa tätä mallia ei käytetty lainkaan. Toi-saalta tämä kuvaa coaching-keskustelun luonnetta, eli sen sisällöt ovat ennalta määrää-mättömät ja toisaalta se kertoo siitä, että yhdessä keskustelussa ei välttämättä vielä päästä syvälle prosessiin. Toisten henkilöiden kanssa vuorovaikutuksen syveneminen vaatii enemmän aikaa ja ensimmäinen keskustelu pysyy tunnustelun ja tutustumisen tee-moissa.

Myös perinteisempi muistelutyön näkökulma sisältyy coaching-keskustelun työkaluihin.

Jari Eskola ja Juho Suoranta (1998,135-137) esittävät muistelutyön olevan ryhmätyönä ta-pahtuvaa muistojen ja kokemusten käsittelyä ja tutkimista. Kysymyksellä ”Kerro minkälai-nen oli tilanne, jossa koit, että se oli tavoitteesi mukaiminkälai-nen?” haetaan kertomusta

henkilökohtaisesta kokemuksesta, josta voidaan löytää käsityksiä siitä, millaista on hyvä dialogi tai dialogisuus.

5.5.2 ”Minä tykkään, että pitää puhua, että tietää mitä ajattelee.”

Miten sitten onnistuin tutkimusasetelmassa tavoittelemani yksilöä voimaannuttavan, eman-sipatorisen, näkökulman suhteen? Kysyin keskustelujen loppupuolella kaikilta tutkimuk-seen osallistuneilta, että miten hän koki tämän coaching-keskustelun. Seuraavassa olen koostanut, miten henkilöt kokivat osallistumisensa tähän tutkimukseen.

Coaching koettiin hyvänä menetelmänä, koska siinä ei anneta vastauksia, vaan coach ky-syy ja coachattava itse joutuu pohtimaan ja etsimään suuntaviivoja ja polkuja. Kokemus tästä ”ajatusten jumppauskentästä” oli myönteinen, sillä haastateltava sanoi joutuneensa ajattelemaan asioita eri tavalla, kuin mitä itsekseen pohtiessa tulee tehtyä. Tätä uutta ajat-telua ja uutta näkökulmaa ei henkilön mukaan synny niin hyvin, jos keskustelu tapahtuu omien työkavereiden kanssa, sillä silloin ei pääse katsomaan tilannetta ulkopuolelta, mihin ulkoakatsomisen tilaan coaching-keskustelu taas henkilön mukaan auttoi pääsemään.

Jonkun mielessä pyörivän asian näkyväksi tai kuulluksi tekeminen oli myös merkittävä coaching-keskustelun tulos, kuten eräs henkilö totesi ”minä sanoitin joitakin minun tun-teita”. Ja toisen henkilön havainto omasta toiminnasta kertoo myös tästä näkyväksi tulemi-sesta ”en ole ehkä kaiken kaikkiaan tottunut sanoittamaan sitä, että tämä ei käy minulle.

Että se varmaan perimmillään on se juttu.”

Useampi coachattava totesi, että hän sai keskustelusta vahvistusta ajatuksilleen sekä käy-tännön tekojen tasolla sysäyksen toimintaan kohti omaa tavoitettaan. Esimerkiksi yksi henkilö kertoi saaneensa eväitä erääseen hankalaan vuorovaikutustilanteeseen. Hän tuon tilanteen jälkeen totesi, että coaching-keskustelu auttoi, ja vuorovaikutus oli mennyt vaike-aan alkutilanteeseen nähden hyvin.

Kokemukseni keskusteluista oli hyvä ja edellä tiivistetty palaute coaching-keskusteluista oli minulle mukavaa kuultavaa. Koin, että onnistuimme yhdessä coachattavien kanssa luo-maan luottamuksen ja sen myötä onnistuneen coaching-keskustelun, jossa tutkimuksen ihmiset saivat jotakin itselleen.