L A I N A U S O H J E E T
Sam alle lain aajalle ann etaan korkein
taan ^ n id osta kerrallaan.
Jok a pitää kirjaa yli m ääräajan , suorit
tak oon sakkoa viikossa / ; fo w ittL . Jok a tu rm elee tah i pahoin pitää kirjas
ton kirjaa, m aksakoon siitä korvauksen kirjaston joh tok u n n an arvion m ukaan.
Jos jok u kirja k atoaa, tu lee lainaajan su orittaa korvauk seksi sen koko arvo ja sitä paitsi sa k k o a ^ - .v iik o lta , sii
hen asti ku nnes kirjaston vahin ko on t ä y sin k o rv a ttu . Lainaaja olkoon ku itenkin o ik eu tettu korvaukseksi antam aan toisen pu htaan kappaleen sam aa kirjaa kad on
neen sijaan.
L ain an ottaja, jok a on te h n y t itsensä syyp ääk si sellaiseen hu olim attom u u teen kuin edellisissä kohdissa on lu eteltu , ka
do tta a lain ausoikeutensa jos kirjaston hoi
taja sen h y v ä k si näk ee.
L ainataan viikoksi.
PIIRTEITÄ RUSKON PITÄJÄN MENNEISYYDESTÄ
l — i l
V A R A S T O
K ir jo itta n u t V Ä I N Ö P A A L A S M A A
R a i s i o n k a u p u n g i n k i r j a s t o
PKV
92.81
>>220301740011680P V Paalasmaa, Väinö
P I I R T E I T Ä R U S K O N P I T Ä J Ä N M EN NE
K u s t a n t a j a
R U S K O N H I S T O R I A T O I M I K U N T A
TU R K U
O.Y. TU R U N M A A N K IR JA P A IN O
1932
A lk u sa n a t.
O ltuani m u u tam an vu o d en R uskon pienen, m u tta v a n h a n s e u ra k unnan pappina, h e rä si m inussa a ja tu s k o o ta y h te e n ja ju la ista jo ita
kin tieto ja pitäjän m enneiltä ajoilta. Kun p a ik k a k u n ta la ise t r y h ty i
v ä t m yöskin a sia a k a n n a tta m a a n sek ä san o in e ttä teoin, alotin ty ö n . jonka tu lo k sen a v a a tim a to n teo k sen i n y t ilm esty y .
T iedän kyllä, e ttä k irjan i on m o n e ssa su h te e ssa p u u tteellin en sekä k ä sitte lly n ain eisto n m ä ä rä ä n e ttä kokoo n p an o o n nähden. V aikka eräisiin puu tteellisu u k siin onkin ollut s y y n ä ain eisto n puute, on m inun kuitenkin m y ö n n e ttä v ä , e ttä tällaiseen ty ö h ö n to ttu m a tto m a n a en ole osannut e tsiä kaikkea sa a ta v issa olevaa ain eisto a enkä lö y tä m ä ä n ii oikein k äsitellä. E r ä ä s tä s y y s tä olen ja k an u t k irja n sisällö n k ah te e n osaan, jo sta johtuu, e ttä e rä ä t, m uussa ta p a u k s e s s a en sim m äisessä o sassa k ä site lty je n asiain joukkoon kuuluvat a sia t o v at k ä site lly t toisessa o sassa.
Kun kirjani ei tah d o k a a n k ä y d ä tä y d e llise stä e s ity k s e s tä k y s y - m y k se ssä o le v a sta a in e e sta to iv o n sen k uitenkin v o iv a n p u o lu staa p aik k aan sa h a rra ste lija n v ilp ittö m än ä y rity k s e n ä s a a d a ta lte e n h ä v iä v ä ä läh d eain eisto a ja e s ittä ä p aik k ak u n talaisille, joille k irja luonnolli
sesti e tu p ä ä ssä on aijottu, jonkinlainen k u v a k o tise u tu n sa en ti
sy y d e stä .
T y ö ssän i on m inua su u re sti ro h k a issu t se h a r r a s m y ö tä tu n to , jo ta e rä ä t p aik k a k u n ta la ise t — ed e sm e n n y t k u n n allisn eu v o s B. H eikkilä, m aanviljelijä Väinö K eskikylä ja isännöitsijä K. L a a k so n e n — o v a t teokseni ju lk aisem isajatu sta k o h ta a n o so itta n e e t. H eidän to im e sta a n o v a t R uskon se u ra k u n ta , k u n ta, m a n tta a lik u n ta ja O su u sm eijeri su o
ritta n e e t o san ain eisto n k e rä ä m is e s tä jo h tu v ista k u lu ista, jo ita v a rte n olen lisäk si sa a n u t a p u ra h a n sek ä O p etu sm in isteriö ltä e ttä Suom en K irk k o h isto rialliselta S e u ra lta . N iistä lausun k u n n io ittav at k iito k set!
P ro fe sso ri E in a r W . Ju v eliu k selle olen e rittä in kiitollinen n iistä m o n ista a rv o k k a is ta n e u v o ista, jo ita olen h än eltä saan u t. K äsikirjoi
tukseni esihisto riallisen o sa n on y stä v ä llise sti lukenut prof. A. M.
T allg ren se k ä to isen osan toht. Ju h an i Rinne ja prof. M. R uuth, joille m y ö s olen kiitollinen.
R uskolla, elokuun 12 p ä iv ä n ä 1932.
Väinö Paalasm aa.
A su tu s-, verotu s- y.m. oloista.
P itäjän nimi.
Jonkun pitäjän tai p aik k ak u n n an m e n n e isy y ttä tu tk itta e s s a tulee luonnollisesti esille k y s y m y s m y ö sk in sen nimestä.. T äm ä k y s y m y s jää kuitenkin usein joko k o k o n aan ra tk a is e m a tta ta i v ä k iv a lta ise sti ra tk a istu n a h arh ateille o d o tta m a a n o ik eam p aa ra tk a isu a .
On sitäp aitsi p aik k ak u n tia, jo ista ei e n ä ä en sin k ään k ä y te tä , eipä aina tu n n e ta k a a n niiden a lk u p e rä istä nim eä.
Mikäli a ik a k irjo ista v o i p ä ä ttä ä , on R uskon p itäjällä alu n p itäen ollut sen n y k y in e n nim i, jo n k a s y n n y s tä ta a s e n on o lem assa e rila isia selity k siä. V a lite tta v a sti em m e tä ssä , ain ak in p aik k a k u n ta la isia k iin n o sta v a ssa k y s y m y k s e s s ä v o i s u u rta k a a n ap u a s a a d a v a n h o ista h isto riallisista läh d ek irjo ista, niin paljon kuin n iitä m u u ten joudum - m ekin k ä y ttä m ä ä n , sillä kuuluisinkin niistä, »T urun T uom iokapitulin M ustakirja» k a n ta a niin tä y d e llise sti a ik a n sa 1) v a k iin tu m a tto m a n k ielen k äy tö n leim aa, e ttä sa m a ssa k in a sia k irja ssa nim i s a a tta a esiin ty ä neljällä eri ta v a lla .2)
M ainitun läh d ek irjan R u sk o a k o sk e v issa v an h im m issa a s ia k ir
joissa nim i on m illoin R u sk a, m illoin R usko, useim m iten ju u ri R usko.3) H u o m a tta v a m uuten on, e ttä m aam m e o m at m ieh et v an h em p in a aikoina, esim . M ikael A g rico la4) ja P a a v a li J u u ste n 5) k irjo ittiv a t juuri R usko, kun se n sija a n ru o tsa la ise t, esim . Jo h a n n e s M essenius (vanhem pi) k irjo ittiv a t R äsko, R u sk å j.n.e. V iim eksim ainitun m uodon
4) Siihen s is ä lt y v ä t a sia k ir ja t o v a t v u o silta 1229— 1515.
2) E sim . iN :ossa 176 sa n a S v e r ig e .
3) iM.ustak. s. 55, 64, 187, 188, 228, 229, 230.
4). R e k iste rissä ä n s. 4, 8, 17, 21, 23, 25, 37 j.n.e.
5) T e o k s e s s a a n : C ronicon E p iscop oru m F in lan d en siu m .
jo h d o sta p ä ä tte le e e rä s tu tk ija — H. A. R einholm — , e ttä nimi tulee ru o tsa la isista sa n o ista »rusk» ja »å», jo ista edellinen m e rk itse e rum aa, huonoa, rä m s y is tä , ja jälkim m äinen- p ien tä jokea. O n k y llä to tta, e ttä p itäjän läpi v ir ta a pieni joki, johon h y v in k oillisessa V ahdon ja lou
n a a s s a R aision rajoilla sopii ylläm ain ittu ru o tsalain en san a rusk.
M utta, v a ik k a s e lity s tu n tu u k in luonnolliselta ja siitä s y y s tä h o u k u te le v a lta , on se kuitenkin h y ljä ttä v ä , koska p itä jä n a su tu s n ä y ttä ä alk u jaan k in olleen su o m alaista -päättäen siitä, e ttä k a ik k i p aik an n im et o v at suom alaisia.
K ansanom ainen n im en selity s v ä ittä ä , e ttä R usko on Suom en van him pia k ristillisiä seu rak u n tia, jo sta k ristin u sk o n valo helotti m uille p aikkakunnille »niinkuin aam u ru sk o » . S iitä m uka sai p itä jä sitten nim ensä. T ieten k in tä m ä s e lity s on ep ätie te ellin en ; se on s y n ty n y t vain h a lu sta k o e tta a s e littä ä n im eä eik ä esitä asia in to d ellista kulkua.
N iinpä nim en a lk u p e rä jä ä ed elleen k in e p ä v a rm a k si. M ikäli se on ra tk a is ta v is s a sikäli on n o ja u d u tta v a k ielitieteellisiin jo h to p ä ä te l- m iin. S ellaisia to istaisek si ei ole vielä teh ty .
A sem a ja p inta-ala.
R uskon pieni, m u tta v an h a p itä jä sija itse e M aarian , P a a ttiste n , V ahdon, N ousiaisten, M askun ja R aision p itäjien y m p ä rö im ä n ä n. 12 kilo m etrin p ä ä s s ä T u ru sta luoteeseen V ah d o lta tu lev an ja Raision P a h a n ie m e ssä m ereen lask ev an pienen joen v a rre lla . Se on ase m a n sa p u o lesta h y v in su o ja ttu k a ik elta siltä, m itä m etsä ise t y lä n g ö t voivat e s tä ä k o sk a se on niiden ym päröi-m ä jo k a puolelta.
P itä jä n p in ta -a la on n y k y ä ä n ilm an v esiä 47,2 neliökilom etriä, m u tta se oli en n en V ahdon e ro a R u sk o sta n. 130 neliökilom .')
P in n an m u od ostu s.
P itä jä n vanhin v ilje lty osa m u o d o staa ta v a lla a n laakson, jonka ilm asto sitä y m p ä rö iv ie n h av u m etsien ja y lä n g ö ssä olevien aukkojen a n sio sta on kuitenkin v e rra tta in kuiva. T ä m ä R uskon ap a ja , joksi
J) 'Su om enm aa, T u ru n ja P o r in L ä ä n i s. 243, 250.
sitä V ars.-S uom en k ielessä n im itetään , en tin en m eren lahti, on n. 6 kilom. p itk ä ja 1 ^ kilom. leveä. Siellä tä ä llä o n v ilje ly ste n k esk ellä kun n aita, joten lahti on m uinoin ollut sa a rie n k au n istam a.
K orkeus m eren p in n asta on y le e n sä alh ain en ; h a r v a t k u k k u latk aan ja k sa v a t ko h o ta 50 m etriä k o rk eam m ik si. K aharinvuori k irk o n k y lä ssä ja Kullaavuori H ujalan H eikkilän m e tsä llä o v at tä k ä lä ise e n m aastoon n äh d en k orkeita. V iim eksim ainitun la e lta n ä k y y k irk k a a lla sä ällä T u ru n ja N aantalin kaupungit sek ä u seita m aa se u tu k irk k o ja . Siellä on m y ö s hiidenkirnu, jo ta m onien m uiden sa m a n la iste n tavoin
K u lla a v u o re n H iid e n k irn u .
on k ä y te tty u h rip aik k an a. N äiden hiidenkirnuiksi n im ite tty je n syvien ja p y ö re itte n reikien sy n ty m ise n kallioon s e littä v ä t m a a n tie te ilijä t:
»T ällaisissa ta p a u k sissa o v a t h iid en k irn u t so rv a u tu n e e t niiden sula- v esiv irtain s y n n y ttä m is s ä p u to u k sissa, jo ita (jä ä k a u d e lla) juoksi m aa- jään pinnalla ja siitä sy ö k sä h ti syviin rotkoihin (!) s y n n y ttä e n niiden pohjalla p y ö rte itä ja p annen n iissä kiviä k iep p u v aan liikkeeseen.»1) M aajään on siis tä y ty n y t olla su u n n a tto m a n v ah v an , k o sk a p a noiden rotkojen pohjalla on silloin ollut k o rk eita v u oriakin.
*) O m a M aa, toinen p ain os I s. 223.
Ruskon esihistoriaa.
K ivikau si.
Kun k iv ik au d elta, en em m än kuin m u iltak aan h isto ria n ta k a isilta k au silta, ei ole jälk im aailm alle jä ä n y t kirjallisia tieto ja, on sen ajan h isto ria a lu e tta v a m u in aisesin eitten m uodoista, ain eesta, v alm istu s
ta v a sta , ru n sa u d e sta , lö y tö p a ik o ista j.n.e. On selv ää, e ttä kunkin a ik a k a u d e n p itu u tta ei n äinollen voida ta rk a lle e n m ä ä rä tä .
K ivik au d en 1) on a rv e ltu V a rsin a is-S u o m e ssa alk an een n. 4000 v.
e n n en K ristu k sen s y n ty m ä ä ja p ä ä tty n e e n n. 1400— 1200 v. ennen a ja n la sk u m m e alkua. Sen m u k aan olisi a su tu s m aak u n n assa n. 6000 v. vanha.
V eden lä h e is y y s oli k iv ik au d en ihm isille elin eh to : m eri oli heidän p elto n sa ja ra n ta h ie tik k o p a jan sa. »He v ä lttiv ä t kuitenkin suurten selk ien ra n to ja ja e ts iv ä t asuin p aik o ik seen p äivänpuoleisia rin teitä lah tien po u k am issa, salm ien tai jokien rannoilla.»
N ousiaisten, L iedon ja m onen m uun T u ru n seudun n y k y isen m a n te re p itä jä n o llessa k iv ikaudella v ielä sa a risto a lo isk iv at R uskon
kin a p a ja lla Itä m e re n aallo t, p e ittä e n koko tasan g o n , jopa k ivikauden alkupuolella, v e sira ja n ollessa y lem p än ä, kum m utkin. (K atso k a r t
ta a!) S illä, m itä k au em m ak si m e n n ään a ja s s a ta a k se p ä in ja lä h e s
ty tä ä n jä ä k a u tta , sitä y le m p ä n ä on ra n ta v iiv a eli v e sira ja , koska m aan p in ta jä ä k a u d e n h irm u ise sta jääpainosta v a p a u d u ttu a a n 2) ei heti voinut k o h o ta sille k o rk eu d elle, johon se p y rk ii, m u tta jo ta se ei ole v ieläk ään sa a v u tta n u t. M eren p in ta ei siis laske, kuten usein luullaan, vaan m a a n p in ta kohoaa.
A ik aisem m alla k iv ik au d ella y h d isti R uskon lahden m ereen p itä jä n lo u n a isp ä ä ssä R aision puolella ollut lev eä salm i, jonka m eren p u o lei
se ssa su u ssa n ä k y y k a rta lla sa a ri. L än sip u o lella kulki m eri R audun- m aan k a u tta M ask u n H um ikkalaan, jo ssa m y ö s m eri lainehti. T än n e sa a tto i siis R u sk o lta p ä ä s tä v en eellä sek ä R aision e ttä R au d u n m aan k a u tta ; m aitse a in o a sta a n V ahdon k au tta.
1) M aam m e esihistoria jakaan tuu k ivik au teen , p ro n ssik a u teen ja ra u ta k a u tee n sen m ukaan, m istä a in e esta ku nak in aikan a ty ö k a lu t e tu p ä ä s sä
v a lm istettiin .
2) O m a M aa, to in e n p ain os I s. 221— 222.
V esira ja a k iv ik a u d e n a la ssa T u r u n s e u d u lla o so itta v a k a rtta .
N y k y isen R uskon p itä jä n alu eelta on lö y d e tty ainakin se u ra a v a t 10 k iv ik au d en e s in e ttä :
1. K irv es n.k. sy e n itista , lö y d e tty E sk o lan K irkkonum m en s o ra k u o p a sta 4 k y y n ä rä n sy v y y d e s tä . L a h jo itettu Suom en M uinais
m u isto y h d isty k se lle 10/io 1877. K ansallism useossa.
2. R a p a u tu n u t k iv ik irv es, lö y d e tty n. v. 1900 Lem pon K iveskan- k a re e s ta . L a h jo ite ttu S uom . M uinaism uistoyhd. 19A 1911. K an sallis
m u seo ssa.
3. K an n altak in ta so ite ttu k irv e s, lö y d e tty P ä ijä s te n L ohko- m a a sta , m yi »valtion kokoelm iin» 22h 1900 k a n tt. Em il Ylenius. Kan
sallism u seo ssa.
4. O ik o k irv es, lö y d e tty K ervan K ujalan to rp a n k u o k k am aasta v.
1903, m y y ty Suom . M u in aism u isto y h d ist. K an sallism u seo ssa.
5. iHioin, lö y si k a iv a u sm a tk a lla a n v. 1919 prof. A. M. T allg ren E skolan K irk k o n u m m esta, jo sta ilm o itetaan aikaisem m inkin lö y d ety n 5 k iv ik irv e stä . N äm ä n ä y ttä v ä t kuitenkin h ävinneen.1)
6. O ik o taltta, jo sta läh em m ät tiedot pu u ttu v at. T u ru n Hist.
M useossa.
7. O ikokirveen k esk ik o h d alta k a tk en n u t te rä , lö y d e tty v. 1929 H eikkilän V eh m aasta. Y lioppilas O lavi H eikkilän hallussa.
8. V a sa ra k irv e s, k a u n is ja h y v in s ä ily n y t, la h jo ite ttu llhz 1877 Y li-K eskikylän ta lo sta Suom . M uinaism uistoyhd. K ansallism useossa.
9. V a sa ra k irv e en k a n ta, lö y d e tty P ä ijä s te n H iisim äestä. K ansal
lism u seo ssa.
10. V eneenm uotoinen v a sa ra k irv e s, sk an d in a a v ia la ista ty y p p iä , lö y d e tty T u u rin V eh m a a sta v. 1921. M y y ty K ansallism useoon.
N äiden lisäk si on R u sk o sta ero n n een V ahdon p itä jä n a lu e e lta ta v a ttu ainakin s e u ra a v a t 3 kivikauden e sin e ttä :
1. V a sa ra k irv e s, jo n k a v. 1856 H elsingin Y liopistolle lah jo itti M atti S e p p ä lä . L ö y d e tty v. 1825. O ta k su ta a n h au talö y d ö k si.
2. K o u ru ta ltta , lö y d e tty K oiviston L ehdon m aalta. L ah j. K an
sallism useolle.
3. V eneen m uotoinen v a sa ra k irv e s, sk an d in a a v ia la ista ty y p p iä , M u in a ism u isto Y h tiön A ik a k a u sk irja III v. 1878 s. 102.
Ruskolta löydettyjä kiviaseita.
(V a lo k . K a n sa llism u se o ).
V a sa ra kirves.
lö y d e tty K ierik k alan p ello sta v. 1929. T o istaisek si lö y tä jä n , M a rtti A suinm aan hallussa.
K ierik k alan h ie ta n u m m e sta on lö y d e tty jälk iä k iv ik au tisesta kiin- te ä stä k in a su tu k se sta , nim . so rtu n e ita lied en sijo ja ja niiden v ie re stä p o lte tu ita luita. P a ik a lla ei ole vielä lähem piä tu tkim uksia su o rite ttu . T o d e n n äk ö isesti p aik k a on V ahdon ja R uskon vanhin asu in p aik k a, kiv ik au tisten k a la s ta ja in ra n ta le irip aik k a kolm annella v u o situ h an nella e.K r.s.
E rity ise n k u lttu u rija k so n m u o d o staa se kivikautinen aik ak au si, jo lta ovat nuo k auniit v a s a ra k irv e e t;1) niiden ta rk o itu s oli kuitenkin k aik k ea m u u ta kuin k a u n is — ne o liv at so ta k irv e itä . O npa a rv e ltu niiden k u lkeutuneen S uom een aivan uuden k an san m ukana K eski- E u ro o p a sta . T ä m ä » v asarak irv esk u lttu u ri» levisi siis R uskollekin, k o sk a lö y d e ty is tä k iv ik au d en e sin e istä o v at m o n et sen piiriin kuuluvia (n :o t 3, 4, 8, 9 ja 10).
K ivikauden esin eid en näin k in ru n sa s esiin ty m in en R uskolla saan ee ain ak in osaksi se lity k se n sä h u o m attav ien kivikauden aik u isten a s u tu s k esk u k sien M aarian J ä k ä rlä n ja K ä rsä m ä e n sek ä N ousiaisten O jan - kulm an lä h e isy y d e stä . T oiseksi sy y k si on e p ä ile m ä ttä m e rk ittä v ä su o tu isa t lu o n n o n su h teet: h iek k a ra n ta iset, m etsä iste n y län k ö jen suo
ja a m a t lahtien p o u k am at ta rjo s iv a t tä ä llä lerip a ik k a a etsiv älle kivi
k a u d e n asu k k a a lle sopivia olinpaikkoja.2)
S illä ilm iöllä, e ttä m o n esta n y k y is e s tä sa a ris to p itä jä s tä ei ole en sin k ä ä n ta v a ttu k iv ik au d en esin e itä on h y v in y m m ä re ttä v ä se lity s:
niiden p ä ä llä lainehti k iv ik au d ella m eri, k o sk a m aan p in ta oli silloin n y k y is tä paljon alem p an a. N äm ä m yöhem m in »m erestä nousseet»
p a ik k ak u n n at o v at sitte m m in m o n essa tap a u k se ssa tu lleet henkisen ja aineellisen v iljely k sen alalla m onia, niitä paljon vanhem pia p a ik k a k u n tia tä rk e ä m m ik si. R usko ei n ä y tä olleen m ikään tä rk e ä kivi
k au tin en k esk u s, m ikäli n y t tu n n etu ista h a rv o ista lö y d ö istä voi p ä ä t
tä ä ; esim . M a a ria sta on k iv ik au d en lö y tö jä n. 1700 k a p p a le tta .3) M aan p in n an y h ä k o h o te ssa siirty i k iv ik au d en asu k k aalle tä rk e ä ') O m a M aa, toinen p a in o s V s. 168— 170.
2) J. A ilio. D ie s te in z eitlic h e n W o h n p la tzfu n d e in F in nland (1009).
3) A. M. T a llg re n , V a rs.-S u o m en H isto ria . E sih isto ria (1931) s. 142.
v esiraja alem m aksi, jo sta s y y s tä k iv ik au d en u seim m at lö y d ö t ta v a taan sieltä, m issä v e sira ja kulloinkin on ollut.
K ivikautta seurasi
P r o n ssik a u si.
T äm än kauden on la sk e ttu V -ars.-Suom essa k e stä n e e n n. v :sta 1300 v:teen 500 e.K r.s. P ro n ssia , jo s ta ty ö - y.m . esin e itä alettiin n y t valm istaa, ei sa a tu m eidän m aastam m e, jo ten se oli tu o tav a m uista m aista. T u o n tita v a ra n a se oli tie ty sti k allista, ja siis h a rv i
naisem paa. P ro n ssik au d en lö y tö jä on S u o m esta hyvin v äh än . R us
kolta ei ole lö y d e tty y h tä ä n esin e ttä , joka olisi tä ltä kau d elta. On m ahdollista, että p itä jä ssä silloin ei ollut a su tu sta k a a n . V ie ra s p e rä i
nen, kivikauden lopulla tä ä llä liikkunut n.k. vasara-k irv esk an sa oli eh k ä so tak irv eillään »vasaroinut» su kupuuttoon tai k a rk o itta n u t tä ä llä asuneen alkuasujam iston, »lappalaiset», sek ä sitten s iirty n y t itsekin pois.1) Toinen, vielä y k sin k e rta ise m p i se lity s on tä m ä : kallis on h arvinaista — tä ssä ta p a u k se ssa m etalli —I ja k ä y te tä ä n tark o in . T iety sti on p id ettäv ä m uistissa, e ttä k o sk a useim m at m u in aisesin eet ovat lö y d ety t sattu m alta, niin s a a tta a h a n sellaisia sa ttu m ia vielä m yöhem m in tulla.
R autakausi.
T äm ä kausi, jolla sitkeäm pi ja halvem pi ra u ta ty ö n si pois k ä y tä n nöstä kovan ja kalliin pronssin, ja e ta a n m eillä ta v allisesti kolm een esikauteen: room alaiseen, k an sain v aellu sajan ja n u o rim p aan ra u ta kauteen. N äistä kesti en sin m ain ittu n. 400 v. eli n eljä e n sim ä istä vuosisataa j.Kr.s., toinen n. v u o sisad at 400— 800 j.K r.s. ja kolm as n.
800—T150 j.Kr.s.
Jo e n s i m ä i s e l t ä n ä istä k a u sista on y k si lö y tö R uskoltakin.
Se on keihään te rä n k atk elm a, jonka löysi v. 1901 Ju ssila n en tin en em än tä E ste r P alm ro o s m ökkinsä e d u s ta lta .2) Kun ra u ta k a u d e lla oli tap an a panna v ain ajan m ukana h a u ta a n erilaisia esin e itä , ty ö k alu ja, so ta-aseita y.m . on a rv e ltu täm än k in esin een kuuluneen johonkin
1) V ars.-Su om en H istoria. E sih isto ria (1931) s. 160.
) A . Hackm an, D ie Ä ltere E ise n z eit in F in n lan d s. 38.
h au tak alu sto o n , m u tta m itä ä n k alm isto a ei lö y tö p a ik a lta ole ta v a ttu . K uten k u v a sta n ä k y y , on ru o ste p ah asti tu rm ellu t a se tta , jonka ikä siis on n. 2000 v uotta. S u u rim m an osan tä s tä a ja sta se on ollut m a assa.
T ä m ä ainoa v arh a ise m m a n ra u ta k a u d e n lö y tö R us
kolta ei vielä eh d o tto m a sti to d ista tä ä llä silloin olleen a su tu sta , k o sk a p a ik k a k u n n a lta ei ole lö y ty n y t kalm is
toja, a su tu k sen v arm im p ia m erk k ejä. Mlainittu esine on s a a tta n u t esim . e rä n k ä v ijä in m u k an a k u lkeutua sinne m u u alta, a su tu lta rin ta m a a lta .
K a n s a i n v a e l l u s a j a n ra u ta k a u d e lta ei R u s
k o lta m y ö sk ä ä n ole lö y tö jä . T ä m ä seikka e d e llisten li
säk si v iitta a siihen, e ttä p aik k ak u n ta oli m ahdollisesti jo k iv ik au d en v iim eisiltä a jo ilta a sti ollut autio, ja R u s
kon lah d en m u u tu ttu a R u sk o n joeksi, m e ts itty n y t seutu.
T ä s tä o le te tu sta asu tu k sen k a tk e a m ise sta seu ra si m yös, e ttä n y k y ise n a su tu k sen alku, n y k y iste n su o m alaisten a su k k a itte n e n sim m äiset e si-isä t olisivat m u u ttan eet tä n n e jonkun v e rra n m yöhem m in (ehkä 700—800 j.K r.s.), kuin ra u ta k a u d e n aikuisiin ra n n ikko p itä jiin (n. 100—200
jjK r.s.). T ä m ä tuntuukin hyvin luonnolliselta, sillä n y - E ste r P a lm - k y iste n v a rsin a issu o m a la iste n e si-isä t V iro sta m eren yli ro°s,n ,°y*a~
m a keih ä ä n - tulleina ja m a a ta v iljelevinä a s e ttu iv a t y m m ä rre ttä - kärki.
v ästi ensin rannikkoseutuihin. K ivikauden aik u isista (v«iok.
K a n s a llism u s e o ).
asu tu sse u d u ista , jo ista a su tu s lienee h ä v in n y t osa-ksi
siitäk in s y y s tä , e ttä n iistä oli vesi paennut, oli siis tullut näiden uuden m a a n v ilje ly sa su tu k se n v a ltaam ien ran n ik k o seu tu jen ta k a m a ita . V ähi
tellen a lk a a a su tu s k uitenkin v ä e stö n lisä ä n ty e ssä ja m aan v iljely k sen ollessa su u rem p ia alu eita k y s y v ä ä k ask iv ilje ly stä , ty ö n ty ä s is ä m a a han. R an n ik k o p itäjien R ä n tä m ä e n (M aarian) ja R aision n a a p u ri
p itä jä n ä tuli R u skokin tällöin lisäalu eita ta rv itta e s s a e n sim äisten jo u k o ssa k y sy m y k se e n . T ällöin, n u o r i m m a l l a r a u t a k a u d e l l a , lienee siis p a ik k a k u n ta sa a n u t sen asu tu k sen , jo n k a ja tk o a p itä jä n n y k y in e n a su tu s on.
T ä ltä k a u d e lta on R u sk o lta 3 eri lö y tö ä ; e sin eitten luku on kyllä suurem pi.
1. R autainen k eih ään k ärk i, lö y d e tty n. v. 1889 P ä ijä s te n H iisi- m äestä. L ö y tö p aik alta tav attiin m y ö s hiiltä ja tu h k aa. E sine o s te t
tiin K ansallism useoon v. 1919.
2. Kaksi p ro n ssista k o ru n eu laa, lö y d e tty M ä rttilä n K ankareen m aalta. T a rk e m m a t lö y tö tie d o t p u u ttu v a t. E sin eet lu o v u tettu v.
1892 T urun Hist. M useolle. Ne ovat a ja lta 700— 900 j.K r.s.
Suurem pi n äistä n eu lo ista kuuluu n.k. k ak siristin eu lo ih in , m u tta sen »ristit» e iv ä t ole k ristin u sk o n riste jä , k o sk ap a n ä itä neu lo ja on tav attu Viron ja m eidän m aam m e p ak an u u d en aik u isista p o ltto h au - doista n. 500—600 v. j.Kr.s.
Pienem pi neula kuuluu n.k. kolm ioneuloihin ja on, sam oin kuin edellinenkin, v iro laista a lk u p e rä ä .1) R uskonkin lö y d ö issä on siis sellaisia, jo tk a v iitta a v a t siihen, e ttä m aak u n n an n y k y in e n a su tu s olisi tullut, kuten jo on h u om autettu, V irosta.
3. V aaka punnuksineen ja n äiden s ä ily ty s ra s ia , lö y d e tty P ä i
jästen H iisim äestä v. 1919.
T äm ä v aak a punnuksineen ja rasioineen on e rittä in m ielenkiintoi
nen löytö. M a a sta m m e on aikaisem m in lö y d e tty a in o a sta a n kaksi täm än laatu ista v a a k a a : toinen K u o lajärv en A tse rv a isista ja toinen Kokem äen Ä im älästä. R asia ta a s on ainoa la a tu a a n koko m a a sta . N äiden vaakojen a lk u p e rä stä ovat tu tk ija t eri m ieltä; niiden k o ristelu - tap aa p itä v ä t to iset su om alaisena, to iset ta a se n v iitta a v a t niid en tek o tavan sam an laisu u teen arab ia la isten ja e g y p tilä is te n v a a k o jen k an ssa . Kuten k u v a sta k in n ä k y y on v aak a, ja v arsinkin rasia, kauniiksi k o ris
teltu. P un n u k sia on 7 ra u ta ista , p ä ä lly s te tty p ro n ssilla, ja 1 ly ijy i- nen. L ö y tö on 1000— 1100-luvulta.2)
R uskon u seim m at esih isto rialisen ajan lö y d ö t o v a t M ä rttilä n k y lästä. T ä ssä k y lä s s ä on, paitsi jo m ain ittu H iisim äki, m y ö sk in Lem po nim inen talo sek ä aivan k y lä n la id a ssa H iisim äen läh ellä H iidenvainio, siis kaikki p ak an u u d en aik u isia nim iä. H u ja la s s a on K alevanhaka nim inen m etsä. R a u tak au d en lö y d ö t M ä rttilä s tä , sek ä lisäksi se seikka, e ttä h isto riallisen a ja n en sim m äin en m ain in ta R u s kolta on m y ö s tä s tä k y lä s tä , v iitta a v a t siihen, e ttä juuri M ä rttilä olisi
!) A. H ackm an, Åibo S ta d s H is to r isk a M useum s. 241 ja seur.
2) A. M. T a llg ren , F in sk t M u seu m X X V I (1919) s. 14.
p itä jä n vanhin k y lä , ja e ttä kiinteä m a a n v ilje ly sa su tu s olisi sieltä alk an u t.
On ilm eistä, e ttä P ä ijä s te n H iisim äki on y k si pakanuuden loppu- v u o sisato jen m e rk k ip aik k o ja ja ken ties vanhin Ruskon m aanviljelijäin k y lä, siis n y k y isa su tu k se n vanhin, jos jä tä m m e luvusta pois k iv i
k autisen, »lappalaisen» k a la sta ja v ä e stö n . H iisim äellä on ilm eisesti p a k an u u d en aik ain en p o ltto k alm isto . S a v ia stian p alo ja — m uistoja kalm isto lla p id e ty istä p e ija isista — ja p o lte ttu ja lu ita on ta v a ttu m o n essa paikoin tie tä ra iv a tta e s s a m äen yli. J a m äen ja joen v ä li
sellä pellolla on la a ja h k o lla alu eella läh e llä jo k ea su u ria ra u ta k a u tisia a stia n p alasia, lu u lta v a sti m u isto ja en sim m äisen k y lä n p a ik a sta , k y lä n , jo n k a k alm isto ja u h rip aik k a oli v ie re ise ssä m ä essä. Olisi tä rk e ä tä , e ttä tä m ä m e rk ittä v ä p aikka pian tulisi m u in aistieteellisesti ta rk e m m in tu tk itu k si.
Vielä on p itä jä s s ä e r ä s m uin aislö y tö , jonka ta rk o itu sta ei kuiten
kaan tarkalleen tu n n eta. M unittulan K allen talo n m e ts ä s s ä läh ellä Välim äen to rp p a a lo iv arin teisen h a rju n la ella on k iv ilato m u s: 20—23 kpl. n. 50 cm. pitu ista k iv eä p y ö re ä s s ä k e h ä ssä . K ehän läp ileik k au s on 5—6 m. Noin 10 m etrin p ä ä s s ä k e h ä stä on su u ri kivi, jo ta k a n s a n taru n im ittää R y ö v ä rin v a h a k si. S en a lla on m u k a m uinoin ollut 7 ryöväriä, joiden, tai jonkun h e istä , h a u ta olisi tuon k iv ik eh än alla.
Prof. A. H ackm an, joka p a ik a n v. 1929 tutki, p itä ä to d e n n ä k ö ise n ä , e ttä kehän alla on p ak an u u d en aik u in en h a u ta , m u tta ei k a lm isto a.
L uodaksem m e vielä ly h y e n silm ä y k se n R uskon e sih isto ria llise n ajan löytöihin, joissa, vaikka hyvin him m eästi, k a n sa n e lä m ä ja kun
kin aikakauden k e h ity sta so k u v astu u , h uom aam m e ty y d y ty k s e k - sem m e, e ttä n iissä ei ole m a ak u n n an y le is tä e s ih isto ria llista ta u s ta a v a sta a n k a tso ttu n a m itään k ä s ittä m ä tö n tä , ristiriita ista , v aan on täm än a ja n e lä m ä R uskolla tä y s in so p u so in n u ssa koko m aak u n n an silloisen e lä m ä n k a n ssa : sam oinkuin m a a k u n n a ssa y le e n s ä oli a s u tusta kivikaudella, n ä y ttä ä s itä olleen R usk o llak in ; m onien m uiden V arsinais-S uom en p aik k ak u n tien tav o in p u u ttu u tä ä ltä k in p ro n ssi
kauden lö y d ö t; niinkuin m onin p aik o in m a a k u n n a ssa on ta v a ttu r a u ta kauden lö y tö jä, ei R u sk o k aan ole ilm an niitä, ja kun n u o rem m an rau tak au d en lö y d ö t T u ru n seu d u lla te k o ta p a n sa ja k o riste lu n sa p u o lesta puhuvat tek ijän sä ta ita v u u d e sta ja e d is ty n e e s tä k a u n e u sa istista y h ty v ä t p itäjäm m e täm än a ja n lö y d ö t sa m a a n to d istu k se e n . T ä m ä sopusointu onkin aiv an luonnollinen, sillä kuuluuhan R usko m a a k u n tam m e v an h im p aan a su tu salu eeseen , sen läpi v irta a y k s i m aak u n n an joista, sen a ja n k u lk u re ite istä , ja onhan m a tk a t J ä k ä rlä n , O jan k u l- man, N ousiaisten N um m en, H um ikkalan ja K ä rsä m ä e n p ak an u u d en - aikuisiin asu tu sk esk u k siin h y v in ly h y e t, jo ten k o sk e tu s niiden k an ssa on ollut helposti sä ily te ttä v issä .
H istoria llin en aika.
K eskiaika.
S iirty m in en h isto ria llise en aikaan.
Jo v iik in k ik au d elta on o lem assa S uom eakin k o sk e v ia kirjallisia tie to ja ,1) m u tta v arsin a in e n h istoriallinen aika, eli ta p a teh d ä k irja l
lisia m e rk in tö jä ta p a h tu m ista a lk a a m eillä v a sta ru o tsa la iste n val- lo ittajain tän n e tu ltu a 1100-luvun p uolivälissä. T ap a on siis tullut R u o tsista, jonkun v e rra n v a n h em m asta siv isty sm a a sta , ja on siis m e rk ittä v ä v altau k sen seu rau k sien tulopuolelle siinäkin ta p a u k se ssa , e ttä v a llo ite ttu k a n s a olisi saan u t ty y ty ä tä s s ä a sia ssa siihen o p etu k seen, jo n k a v allo ittajien e sim erk k i voi ta rjo ta .
Kun n e lä h te e t, jo ita tä ssä teo k se ssa on k ä y te tty , on m ainittu k irja n lo p u ssa, ei ole ta rp e e n n iitä tä s s ä k o sk etella. S iirty essäm m e h isto rialliseen aik aan , jonka alk am in en m eillä sa ttu u y leisen h isto rian k esk iajan n. puoliväliin, on h y v ä p itä ä m ielessä, e ttä noilta e n sim m ä isiltä lä h te iltä ei p id ä liian paljo n v aatia, sillä m o
n e tk in n iistä o v at y k s ity is te n hen k ilö id en y k sity isa sio ita sisä l
tä v iä a s ia k irjo ja : k a u p p a-lah jo itu s, luovutus, y.m . välik irjo ja.
P a itsi, e ttä n iitä on h y v in v äh ä n — suullisia p e rim ä tie to ja ja sopim uksia p itiv ä t m onet v arm aan k in vielä h isto riallisen a ja n alu ssa riittä v in ä , k o sk a se lla ista » v aatim atto m u u tta» ta p a a v ieläk in ; to d e n n ä k ö istä on m yös, e ttä u seim m at tuon ajan a s ia k irja t o v a t h ä v in n e e t, ja ne, jo tk a o v a t tallella, o v a t usein y k sip u o lisia e iv ä tk ä su in k aan aio tu t kaikkien niiden m ahdollisten tie
to jen a n tajik si, joina usein olem m e taip u v aiset niitä p itäm ään .
*) O. A. F o rströ m , S u o m en K esk iajan H isto ria (1898) s. 14, 20.
A su tu soloista.
M ielenkiintoista on tie tä ä , kuinka laajalle a su tu s oli R uskolla levinnyt k eskiaikana ja m itkä k y lä t jo silloin o livat o lem assa. A ina
kin seu ra a v a t k y lä t ja y k sin ä ista lo t m a in itaan enn en u sk o n p u h d is
tusta: M ä rttilä (ensi k e rra n v. 14051), H ujala (v. 1450s), A lak y lä (v. 14403), L äh teen m äk i (v. 15134), H iidenvainio (v. 1405") ja K ankare (v. 1426"), jo ista kolm e e n sim m ä istä on k y liä ja kolm e jä lk im ä istä yksinäistiloja. P itä jä n n y k y ä ä n V ahtoon k u u lu v ista k y lis tä m ai
nitaan ainakin K ierikkala, A uvainen, A skainen ja V a h to la7) k esk i
aikana. L isäk si voim m e p itä ä v a rm a n a , e ttä m yö sk in L iukolan ja M äk k y län k y lä t o v at jo ainakin 1400-luvun lopulta, k o s
k ap a ne esiin ty v ä t kylinä V ars.-S uom en e n sim m ä ise ssä m a a k irja ssa v :lta 1540, johon tuonnem pana saam m e tu tu stu a. On siis to d e n näköistä, e ttä n y k y is e n R uskon k a ik k i k y lä t o v a t jo k esk iaik an a olleet a su ttu ja . K ylien y h te isistä ta k a m a ista olen ta v a n n u t ain o a sta a n yhden m aininnan: A u v aisten ja V ahdon k y lillä oli n iitä siellä, mihin sittem m in m uodostui A sk aisten k y lä .8) — M inkä k y lä n a su k a s oli P en tti M ikonpoika, jo k a v. 1405 om isti S a a re n o ja n n iity n , ei m a i
nita. N iitty on hänen y k sity iso m a isu u tta n sa , jo n k a hänen isä n sä oli o stanut.9)
Vielä sopinee m ainita, e ttä p itäjän pohjoispääkin, n y k . V ahto, o'i k e sk iajalla v e rra tta in a su ttu a seu tu a, k o sk ap a se m uodosti eri verokunnan. R uskon pitäjä k ä sitti jo v. 1464 nyk. R u sk o n ja V ahdon pitäjät, m u tta R uskon vero ku n ta a in o a sta a n n y k . R uskon,10) jo ta m ainitun vuoden v e ro lu e tte lo ssa n im itetään »pikku R uskoksi» e ro itu k - seksi koko p itä jä stä . M itä m uita, paitsi jo m ain ittu ja k y liä K o rv essa, joksi p itä jä n p o h jo isp ä ä tä , nyk. V ahtoa, silloin nim itettiin, jo silloin
3) M ustak . s. 230.
2) S am . s. 442.
3) Sam . s. 513.
4) Sam . s. 568.
5) Sam . s. 230.
“) Sam . s. 309.
7) Sam . s. 470, 471.
8) M ustak. s. 471.
9) M ustak . s. 229.
10) R. H ausen, Bidr. till F in lan d s h isto ria s. 333 ja 352.
oli, e n ole voinut s a a d a selville, m u tta p ä ä ttä e n siitä, e ttä v. 1540 m ain itaan H y rk ö iste n , S ep p älän , R iittiön, P e ija rla n , Koiviston, Ingis- ten, Silvolan, K au tran n an , H em m olan ja S y sim ä e n k y lä t, on a su tu s sielläk in ja k esk ia ik a n a m elko laajalle levinnyt. S ekä R uskon e ttä V ahdon a su tu s oli, k u ten luonnollista onkin, k e s k itty n y t jokilaaksoon.
M a a n v i l j e l y s a j a n k y l ä y h t e i s k u n t a sy n ty i ta v a lli
se sti siten, e ttä s a m a sta p e rh e e s tä h a a ra u tu n e e t suvun jä se n e t y h te is voim in ra k e n s iv a t k u ta k in p e rh e ttä v a rte n huoneita ja ra iv a s iv a t p el
to ja y h te ise sti v iljeltäv ik si. K ullakin k y lä n viljelijällä oli tällä alk u a ste e lla o m istu so ik eu s a in o a sta a n to n ttiin sa ; v iljely k set o livat y h te i
set, m itä o m istu so ik e u te e n tulee. N a u tin to -o ikeu s peltoihin jaettiin k y lä n v iljelijäin k esk en siten, e ttä kukin sai v ilje ltä v ä k se e n niin suuren o san k y lä n p elloista, kuin hänelle to n ttin sa suuru u d en m ukaan kuului.
N äitä o su u k sia vaih d eltiin ja ta so ite ttiin silloin tällöin, joten sam a viljelijä ei sa a n u t k au an p itä ä sa m a a o su u tta . T ä s tä seu rasi, että joka esim . osti m a a tila n jo ssak in k y lä s s ä , ei sa a n u t m ä ä r ä tty jä p e lto ja tai lohkoja om akseen, vaan ain o a sta a n m ä ä rä ty n osuuden k y lä n yh teisiin peltoihin, T ä tä o ikeutta seu ra si m y ö s v ap au s ra i
v a ta itselleen y k s ity is m a a ta k y lä n y h te isistä ta k a m a ista . S a a d ak seen tä y d e n om istu so ik eu d en näihin u udism aihinsa, tuli hänen e ro itta a ne ra ja m e rk illä tai a id a ta ne. Jo k a tä m ä n jä tti te k e m ä ttä , m en etti y k sity iso m istu so ik e u te n sa u u d isv iljely k siin sä, joi
den k a tso ttiin siis siirty n e e n tak aisin sam a a n om inaisuuteen, m issä ne o livat enn en ra iv a a m ista s.o. k y lä n om istukseen.
S iinä ta p a u k se ssa , e ttä m ain ittu jen uudism aiden o m ista ja t niitä e d e lle e n viljeliv ät, m uodostui n iistä ta v a llise sti u u distaloja, niistä k y liä ja n ä is tä v ero k u n tia, jo p a kokonaisia pitäjiäkin.
H uhtik. 29 p. v. 1334 lä h e tti k u n in g as M aunu E erik in p o ik a »Suo
m en (V ars.-S u o m en ), U u d enm aan, H äm een ja S atak u n n an asu k k aille k irjeen , jo ssa s ä ä d e tä ä n :
l:k s i, e ttä m itään v e ro a ei n e ljä ä n vuoteen ta rv its e s u o ritta a n iistä a u ra n a lo ista (p elto a), m itä joku voi h ankkia itselleen e n n e stä ä n o m ista m a n sa lisäk si;
2:ksi, e ttä ken ta h a n sa voi, ilm o ittau d u ttu aan k u n in k aan S uom essa olevalle e d u sta ja lle , E ren g isle A ntinpojalle tai tä m ä n asiam iehelle,
asettu a raiv aam aan au tio itu n eita m e tsä m a ita ja v e ro a v a sta a n p itää ne, jos e iv ä t niid en lailliset o m ista ja t itse tah d o tai voi n iitä v ilje llä ;
3:ksi, e ttä jo s v e ro m a a ta m y y d ä ä n henkilölle, jo n k a m a a t m uu ten ovat v ero v ap aita, on n iistä ed elleen k in su o rite tta v a v e ro a ja laillisia ulostekoja.»1)
Kuten k irjeen sisä ltö ä ta rk a te s s a huom aa, o v at kaikki kolm e koh
taa sitä laatua, e ttä niiden ta rk o itu s on ollut to ise lta puolen e d is tä ä kansan hyvinvointia, m .m . lisä ä m ä llä v ilje ly k siä , ja to ise lta puolen k a rtu tta a kruunun tuloja, m a a v e ro ja .
O n kuitenkin m u iste tta v a , kuten Y rjö K oskinen jo aik a n a a n h u o m autti,2) ettei tä m ä , en e m p ä ä kuin E rik P o m m erilaisen ja K aarlo K nuutinpojankaan e rä m a itte n a su tta m ista ta rk o itta v a t k irje e t, k o s
kenut sellaisia e rä m a ita tai m etsiä, jo tk a o lisiv at olleet laillista om istajaa vailla, k o sk a ju u ri p u h u ta a n niiden laillisista o m istajista, joten k irje ei to d ista noiden alueiden ku u luneen kruunulle, vaan k uningas v a llo itta ja n oikeudella tahtoi le v ittä ä asu tu sta , v ä littä m ä ttä m aan »vanhem m ista oikeuksista».3)
Vielä on h u o m attav a, e ttä M aunu E erik in p o ik a puhuu kulovalkean (kaskenpolton?) h ä v ittä m istä , m u tta viljely k siin k e lp a a v ista m e t
sistä, joten hänen ta rk o itu k se n sa sa m alla n ä y ttä is i olleen, e tte iv ä t alueet, jo tk a jo ovat olleet v ilje ly k se ssä , v a ik k ap a vaan k a sk iv ilje ly k sessä, uudelleen pääsisi m e tsitty m ä ä n .
V arsin ais-S u o m en p itäjillä ei liene ollut ka u ka isia ta k a -m a ita a su m atto m issa tai h a rv a a n a su tu issa e rä m a issa , k u te n esim . Häm een p itäjillä Suom en silloisilla sy d ä n m a illa n y k y ise n J y v ä s k y län seuduilla. V ars.-S u o m en p itä jillä oli tie ty sti m y ö s y h te is m etsiä, m utta ne s ija itsiv a t o m assa m a akunnassa e iv ä tk ä ole olleet eränkäyntialueita sa m a ssa m e rk ity k se ssä , kuin m uiden m aakuntien eräm aat. Ne ovat olleet a in o a sta a n tak a m a ita , joille m .m. k a n ta - kylien viljelijät sa a tto iv a t m ennä ra iv a a m a an , jo y h te iso m istu k se n aikoina,4) itselleen y k s ity is m a a ta , johon h eillä sitten oli tä y s i om istus-
j) M ustak. s. 46.
') Yrjö K oskitien , T utk im u s M a a n o m istu s -S e ik o is ta S u o m e n m a a ssa K esk i
aikana S. 32.
3) Sam . s. 38.
4) Finlands K ulturhistoria M ed eltid en s. 82 —84.
ja m y y n tio ik eu s. J o s tällaisen u u dism aan sitte n osti joku k y lä ä n kuulum aton, ei hän tä tä tie tä p ä ä s s y t »osakkaaksi» k y lään , jo ssa o sak k u u s usein p eru stu i heim outeen.
M iten su h ta u tu iv a t talo n p o jat V arsin ais-S u o m essa M aunu E erikin- po jan äsk en m ain ittu u n k irje e se e n ?
On v a ik e a ta m ennä p ä ä ttä m ä ä n , onko k y sy m y k se ssä a siak irjo jen häviäm inen, jo llaista tie ty sti on paljonkin sa ttu n u t, tai tahallinen m ie
len o so itu s v ä e stö n puolelta, m u tta niin kuitenkin on, e ttä e n sim m äinen tu n n ettu tap au s, jolloin joku k ä y tti h y v ä k se e n k irje e ssä m ai
n ittu a oik eu tta, on v a sta v :lta 1337. Silloinkin on ilm o ittau tu ja e rä s T urun tuom iokapitulin p a p e ista , E lavus, jo sta sittem m in tuli T urun tu o m io ro v a sti.1) M etsälo h k o , jo n k a h än sai v iljeltäv äk seen , oli R us
kon A uvaisten S ek su ssa. Kun lu o v u tu sk irja, joka on p ä iv ä tty 22 p.
heinäk. 1337, on en sim m äin en m ä ä rä ty ltä ajalta oleva R uskoa k o s
k ev a a sia k irja , niin lienee p aik allaan sitä lähem m in ta rk a ste lla . Se s is ä lty y T u ru n T uom iokirkon M u sta a n k irja a n (N:o 89) ja kuuluu su o m en n ettu n a:
»Kaikille, jo tk a n ä k e v ä t täm än k irjo itu k sen , to iv o ttaa E rengisle A ntinpoika ikuista a u tu u tta H e rra ssa . Kaikille jälk een tu lev ille ja n y k y ä ä n eläville olkoon tie ttä v ä , e ttä m inä annan ja m ä ä rä ä n kun
nialliselle m iehelle, h e rra E lavukselle, T u ru n seu rak u n n an kanungille, h e rra n i kuninkaan v altuudella, jo ta nau tin , h a llittav ak si ja uudelleen v ilje ltä v ä k si R uskon seu rak u n n an (oik. k irk k o p itä jä n ) rajo jen s is ä p uolella olevan, S eksuksi n im itety n m etsän , ja a listan sen ruotsalaisen
■oikeuden alaisek si, ja on siitä su o rite tta v a tav alliset ulosteot, kuten m uistakin u u d isv iljely k seen o te tta v ista m etsistä. T äm än m e tsä - lohkon olen H aq v in u s R ip san ja kuuden m uun kunniallisen m iehen v ä lity k se llä n e ljä n ra ja n sisä ä n e ro tta n u t ehdolla, e ttä siitä s u o rite ta a n v u o tu isesti v ero a 4 n a u laa voita sam oin m uut lain m ukaan m e n e v ä t su o ritu k se t. Ja lopuksi tah d o n sinut, kuten m uutkin m e tsä alueiden uu d isv iljelijät o lem aan tä s tä lukien 4 v u o tta v ap aan v e ro sta ja k a ik ista y lim ä ä rä is is tä ulo steo ista. Jo n k a lah jo itu k sen ja ra jo i
tu k sen v ak u u d ek si m inun sinettini on tä h än rip u stettu . A nnettu T u ru ssa H e rra n vuonna 1337 M aria M ag d alen an päivänä.»
1) M ustak . s. 55.
T älle Seksun lohkolle, joka kuuluu R u sk o sta 1600-luvulla eronneen Vahdon p itä jä n A uvaisten k y lä ä n ja n im ite tä ä n n y k y ä ä n S ääksyksi, ei n ä y sittem m in k ään lö y ty v ä n v a rsin a ista talo n p o ik ais- viljelijää, vaan lahjoitti m ain ittu h e rra (pappi) E lav u s sen 8 p. sy y sk . 1340 T urun tuom iokirkolle1) ehdoilla, jo ista tuonnem pana. V uosina 1334— 1340 on, ainakin m itä M u stan k irjan tietoihin tulee, tä m ä tuom io
kirkon pappi ainoa henkilö, joka k ä y tti h y v ä k s e e n M aunu-kuninkaan m y ö n täm ää au tio m aid en h altu u n o tto -o ik eu tta, jo ta sitä p a itsi seu rasi täy si m y y n ti- ja p erintöoikeus. Se seikka, e tte iv ä t talo n p o jat, joille m ainittu oikeus lienee e tu p ä ä ssä aiottu, tah to n eet e sim e rk k iä k ä ä n — h e rra E lavuksen — se u ra ta , to d istan ee heillä olleen jo tain tä tä a s e tu s ta vastaan. K irjehän oli ilm einen lou kka u s o m istu so ik e u tta kohtaan!
V aikka m aan o m istajan a olikin koko k y lä, oli o m istu so ik eu s silti p id e ttä v ä p y h än ä, ja siis ne k y lien y h te is is tä m a ista k a sk e tu t uudis- m aat, jo ista ra iv a a ja t h alu siv at luopua, p a la u te tta v a tak aisin kylän om istukseen. Ja vaikka k uningas loukkasikin tä tä lakia, lu o v u tta m alla kenelle ta h a n sa sellaisia m aita, e iv ä t m uut sa a n e e t sitä teh d ä.
Näin voim m e o lettaa heidän a jatelleen . Eikä k u kaan k y län a su k k a ista näinollen tah to n u t kuninkaan v ä lity k se llä tulla sen m aan om istajak si, joka kuului k y lälle y h teisesti.
Em m e m yöhem m inkään ta p a a a sia k irjo issa m ain in taa siitä, e ttä joku muu, kuin h e rra E lavus, olisi k ä y ttä n y t h y v ä k se e n m ain ittu a oikeutta.
M uuten n ä k y y tu om iorovasti viljelleenkin lo hkoansa, k o sk ap a sitä, hänen la h jo itta e ssa a n sen tuom iokirkon rak e n n u sra h a sto lle, n im ite
tään tilaksi, kun sitä sen sijaan , hänen sa a d e ssa a n sen, n im itettiin m etsäksi.2)
L a h jo itu sk irjassa m ä ä rä tä ä n , e ttä yk si m a rk k a tilan tu lo ista on vuosittain ja e tta v a m essua su o rittav ille p apeille la h jo itta ja n kuolem an m uistopäivää v ie te ttä e s s ä .3) T ä m ä n lisäksi suostuu p iisp a H em m ing, jonka aikana lahjoitus teh d ä ä n , tila lta m en ev ien k y m m e n y ste n s iirtä m iseen sam an rah asto n h y v äk si. M yöhem m in, k e n ties täm än ra h a s-
') M ustak. s. 64.
2) »— botia su a —•—-» pro » s ilu a m •». M ustak . 55 ja 64.
3) M ustak. s. 64.
ton tu ltu a riittä v ä n su u rek si, m ä ä rä ttiin S ek su P. H enrikin a ltta rin (tu o m io k irk o ssa) tila k si1) ja m ainitaan k u u lu v ak si A uvaisten tilaan R uskolla.
O m istu s- ja m a a n v iljely so lo ja .
T a rk a s ta e s s a m m e siirty m is tä m eilläkin y leisek si o ta k su tu sta y h te iso m istu k se sta y k sity iso m istu k se e n huom aam m e joutuneem m e tek em isiin sellaisen ilm iön k an ssa , jo k a on jatk u n u t ain a m eidän päiviim m e asti. T ä s tä siirty m is e s tä se u ra si om aisuuden jako. Ennen R uotsin v a lla n m a a h a n tuloa m a n ita a n täälläk in n.k. v a sa ra ja k o , jo sta ei ju u ri m u u ta tie d e tä , kuin e ttä sen m u k aan k y län to n tit jaettiin k y lä n asu k k aille, m u tta m aat lu u ltav asti an n ettiin vain viljeltäviksi.
R u o tsa la iste n tän n e tuom an uuden jak o ta v a n nimi oli aurinko- eli sa rko ja ko . S itä alettiin to te u tta a tä ä llä 1300-luvulla, m u tta v aati sen to teu tu m in en sa to ja vu o sia.2) Se m erk itsi kaik k ien m aiden, m etsienkin, ja k a m ista . K ä y tä n n ö ssä se tap ah tu i se u ra a v a lla ta v a lla :
E nsin jaettiin k y lä n to n tit siten, e ttä kunkin tontin ra ja t kulkivat id ä s tä län teen ja p o h jo isesta e te lä ä n . V a rs.-S u o m essa sa iv a t talo t k uitenkin jä ä d ä entisille tonteilleen.
V iljely k sissä o te ttiin k ä y tä n tö ö n lohkojako. K y län m a a t jaettiin niin m oneen vainioon eli lohkoon, e ttä k u ssa k in n iistä ko ko lohko oli y h tä h y v ä ä m a a ta la a tu n sa ja a se m a n sa p uolesta, y h tä e tä ä llä k y lä s tä j.n.e. Jo s esim . k y lä s s ä oli 8 talo a ja k y lä n la id assa oli 4 pu n n an alain en p elto , ja e ttiin se 8 :sa a n o saan niin, e ttä en sim m ä ise n ä k y lä n itä p ä ä s s ä oleva sai p ello sta itäisim m än sa ra n eli k a ista le e n , sitä s e u ra a v a lla to n tilla oleva se u ra a v a n sa ra n j.n.e.
Sam oin, jo s k y lä llä oli m ä ä rä ty n m a tk a n p ä ä s s ä 8 p u n n an alan su u ru i
nen p elto , jo s ta p uolet o li h y v ä ä ja toinen puoli huonom paa m aata, ja e ttiin kum pikin 8 :sa a n o sa a n niin, e ttä jokainen ta lo sai äsk en m ai- nitun jä rje s ty k s e n m u k aan o san sa sek ä p a re m m a s ta e ttä huonom m a sta lo h k o sta.3) K ylän o sa k k a illa sa atto i olla kullakin e risu u ru i
nen osuus to n tista , jo sta ta a s se u rasi, e ttä su u rem m an to n tin om is- ' ) S a m . s. 459.
2) O m a M aa 11 (toinen p a in o s), s. 543, 544.
3) F in la n d s K ulturhistoria. M ed eltid en s. 83 ja seur.
tajalle kuului suurem pi s a rk a k u ssa k in lo h k o ssa sek ä o suus m e tsä - y.m. om aisu u d essa.1) T ä m ä ja k o ei k o sk en u t k y lä n o sak asten y k s i ty istä m aao m aisu u tta, jonka jo k u m ah d o llisesti oli h an k k in u t joko raivaam alla tai ostam alla.
M aaveron suu ru u s riippui tie ty s ti kunkin tilan v ilje ly ste n su u ru u desta, la ad u sta y.m .
E rittäin tä rk e ä te h tä v ä oli k y lä n ta g o itu s, e rä ä n la in e n m ittau s, johon koko k esk iajan k y lä la ito s m a assam m e p e ru stu i.2) Sen k a u t
ta voitiin k y lä n m aat ja v e ro t ja k a a oikein v iljelijäin kesken. S iitä lähem m in v ero tu so lo jen y h te y d e ssä .
Hallinto- ja oikeusoloja.
M aam m e vanhin hallinto oli n.k. k a rta n o h a llin to a , koska sitä jo h dettiin m onilla p aikkakunnilla olevista k u n in k a a n k a rta n o ista. K arta- nohallinnosta siirry ttiin v a llo itu sk au d en p ä ä ty tty ä n.k. linnahallin- toon, jo ta johdettiin kesk u slin n o ista. L in n alään in k o rk ein h allin n o l
linen v irk am ies oli linnanvouti. L isäk si m a n ita a n jo aikaisin n im is
m ies sekä e rä itä v ero n k an to m ieh iä.
H allinnollisesti kuului R usko T u ru n lin n alään in M askun k ih lak u n taan, jo ssa se toisinaan m uodosti om an h a llin to p itä jä n n im ism iehi- neen, toisinaan ta a s kuuluen M a a ria n h allin to p itä jä ä n ja nim ism ies- piiriin. U seita k e rto ja jo k e sk iajalla n im ite tä ä n R u sk o a sek ä h allin
nollisesti e tä k irk o llisesti eri p itäjäk si, kuten tu o n n em p an a saam m e nähdä.
O ikeudellisesti kuului R usko P o h j.-S u o m en laam an n ik u n n an M a s
kun kihlakuntaan, sek ä siinä R ä n tä m ä e n , R aision, P ö y ty ä n ja R u s
kon p itäjien k ä rä jä k u n ta a n . K ä rä jä t p id ettiin ta v allisesti R aisio ssa, T urussa tai P ru n k k a la ssa , m u tta ain ak in k e rra n m y ö sk in R u sk o lla.3)
Jo v arh aisem m alla k e sk ia ja lla oli o le m a ssa e ri o ik eu sp iirejä, ylem piä suu rem p ia ja alem p ia pienem piä, sek ä niillä o m at tu o m a rinsa, joista n.k. p itä jä n tu o m a ri lienee vanhin. Sellainen oli o ta k s u tta -
') O m a M aa lii s. 544, 545.
2) V oionm aa, Suom . K esk. Tutkiin. s. 202.
3) M ustak. s. 470.
v a sti jo m ain ittu H aqvinus R ipsa, jo k a johti Seksun e ro tta m ista . T ä m ä kuuden m iehen la u ta k u n ta — se itse m ä s oli p itä jä n tu o m a ri — oli puolet siitä 12 m iehen lau tak u n n asta, jo n k a jä se n istä ra ja n k ä y n n e issä a s e tti puolet kum pikin n iistä a sian o m aisista, jo ita ra ja k o sk i.1) E ttä m ain itu lla henkilöllä oli e rik o isa se m a noiden toisten jo u k o ssa to d ista a se, e ttä hänen n im en sä m ainitaan, toisten ei. M yöhem m in ta p a a m m e h ä n e t piisp a H em m ingin v elallisten jo u k o ssa,2) P aim ion k irk k o h e rra n , N ikolai R ip san — v eljen säk ö ? — v e lk a-asiassa, sekä k o k em äk eläisen verhoilijan, G unnon la h jo itu sasiassa. M issään n äissä paik o issa ei to sin m ain ita h än en am m a ttia n sa , joten h än en , o le tta m aam m e, p itä jä tu o m a riu tta n s a em m e voi to te e n n ä y ttä ä .
O ikeus v a litta a alem pien o ik eu sasteid en p ä ä tö k s is tä ylem piin on m eid än k in m aam m e asu k k ailla jo k au an ollut. E iv ä tk ä he tä tä oi
k e u tta jä ttä n e e t m y ö s k ä ä n k ä y ttä m ä ttä , sillä m onia suom alaisten tek em iä v a litu k sia joutui k u n in k aat jo k esk iaik an a ra tk a ise m a an , jo p a niin m onia, e ttä E rik P o m m erilain en 22/12 1414 n ä h tä v ä sti hyvin k iu saan tu n een a su o m alaisten m onista »kuninkaissa k äy n n eistä» k ir
jo itta a m aaoikeuden jäsen ille T u ru ssa : »--- Me^ ihm ettelem m e su u resti, e ttä Itä m a a n 3) (Suom en) k ö y h ä t m iehet tu lev at valituksi- neen niin k au ak si luoksem m e sen jälk een kun olem m e k ä sk e n e e t te i
tä tu tk im aan ja ra tk a ise m a an kaikki a sia t s ie llä --- .*) Ja p y y d än te itä h u o leh tim aan siitä, e ttä köyhien m iesten ei ta rv itse sieltä ju o sta m ied än luonam m e valituksinensa.» Jo ennen k irje e ssä m ai
nitun m aano ik eu d en a s e tta m is ta p id e ttiin tä ä llä n.k. tu tkim u skä rä jiä , jo tk a piti k u n in g as itse ta i h ä n en v a ltu u tta m a n sa . N äillä k ä rä jillä , jo ita nim itettiin m y ö sk in k u n in k a a n k ä rä jik si, tutki k u n in g as tai h ä nen sija ise n sa k o rk eim m an tu o m arin v a llalla ylem pien ja alem pien oikeuksien tuom ioita o jen taen tai k okonaan p u rk ien v ä ä r ä t tuom iot.
H uhtik. 3 p. 1405 pidettiin sellaisia k ä rä jiä T u ru ssa , jo ssa tu tk itta vien asioiden jo u k o ssa oli p a ri ru sk o laistak in juttua.
M uuan R ö d k er P a a v a lin p o ik a v aati itselleen o m istu so ik eu tta S aa- J) M ustak . s. 265, 266.
2) S a m . s. 65.
3) K o sk a S u om i on R u otsin itä is e llä p u olella, kutsuttiin sitä u sein siihen aik aan Itäm aak si.
“) M u stak . s. 260.
renojan n iitty y n , v aik k a P e n tti M ikonpojan, toisen riitapuolen, isä oli sen, kuten lau tak u n tak in todisti, »laillisesti o sta n u t ja oikein m ak
sanut tä y d e llä rahalla». O ikeuden p ä ä tö k se k si tuli, e ttä R ö d k erillä e i ollut m itään oik eu tta m ainittuun n iitty y n , jo sta s y y s tä se tuom ittiin Pentin ja hänen p e rillisten sä p y sy v ä k si o m aisuudeksi. — K uninkaan sijaisena toim i näillä k ä rä jillä Jo o n a s A ntinpoika, ja laam an n in a K laus Flem ing. L a u tam iesten jo u k o ssa n ä k y y ainakin p a ri rusko- laista: Job M ä rtä lä ja M ikko K oivisto. T u o m io sta sai R ö d k e r m ak saa kuninkaalle 40 mk. ja laam an n ille 6 m k.1)
Toinen riita ju ttu on .sikäli m ielenkiintoinen, e ttä T u ru n tuom io
kirkko siinä h ä v iä ä . T u rk u lain en »vaimo» E lseby, p o rm e sta ri H en rik B uskm anin puoliso5) s y y tti »P. H enrikiä» eli tu o m io k irk k o a siitä, että täm ä oli laitto m asti a n a sta n u t h än eltä n eljän n ek sen H iidenvai- nion tilasta.
T äm ä an astam in en oli o le te tta v a sti k ä y n y t siten, e ttä T u o m io kirkko oli s e littä n y t p ak an u u d en a ja n u h rileh to jen , jo llainen suulli
sen p erim ätiedon m ukaan olisi m ain itu n talon alu eella m uinoin ol
lut, kuuluvan itselleen k an san uuden uskonnon e d u sta ja n a . -— Jo k a tap au k sessa oli om istusoikeuden loukkaus tap ah tu n u t, ja täm ä k o r
kein tuom ioistuin tuom itsi T uom iokirkon sy y llise k si ju lis
taen kiistanalaisen talo n -o san kuuluvaksi ro u v a E lsebylle. T ä m ä on yksi niitä perin h a rv o ja tap au k sia, jolloin T u o m iokirkko tu o m itaan sy y llisek si, ja lu o v u ttam aan m a a o m aisu u tta. Kolme n e ljä so sa a talo sta tuom ittiin M aunu R agvaldim pojalle, jonka kuitenkin oli m a k setta v a tu om iokirkolle 20 mk. M istä täm ä sum m a tuli, ei k ä y a s ia k irja sta selville.1) M ä rttilä s s ä olevan tilan sa tuom iokirkko sen sijaan sai pitää.
K ihlakunnanoikeus on niinikään k e sk ia ja lta p eräisin . R uskon Korven K ierik k alassa pidettiin lokak. 9 p. v. 1460 P ö y ty ä n ja R uskon m iesten kesken k ä rä jiä . T u o m a rin a oli sija istu o m a ri P ie ta ri K arp a- lainen - M yöhem m in O arp elan -n im en o ta n u tta sukua P ohj. S uo
m en voudin Juho H oqv an in p o jan ja jalo su k u isen h e rra K ristian 1) M ustak. s. 229.
2) ttä n e n m ieh en sä om isti m aata 'Ruskon K a u tr a n n a ssa . A. I. A rv id so n , H and lingar 111 s. 34.
*)■ M ustak. s. 230.
P e n tin p o ja n p u o lesta. L au tan i ie h i s ä oli ta a se n ainakin k ak si ru s- k o la ista : P ie ta ri K arviainen ja .loonas L inkola. R usk o lain en riita- ju ttu koski jo en n en m a in ittu a S ä ä k sy n tilaa, jo sta oli tullut autio.
Kuten jo to ise ssa y h te y d e s s ä m ainittiin, lahjoitti tu o m io ro v asti E la- vus tä m ä n tilan v. 1340 T uom iokirkolle, jonka talo u d en h o itaja, h e rra S u p alt — S u u p altti — n y t s y y tti e r ä s tä R ag v ald S ilv astin p o ik aa siitä, e ttä tä m ä oli »vastoin lakia ja oikeutta» te h n y t S ä ä k s y s s ä h ei
n ä ä ja a ja n u t sen m e ts ä s tä h irsiä talo o n sa. S y y te tty ei liene ollut a i
n a k a a n tilalla a su v a v u o k ra a ja , k o sk a to d istettiin hänen vieneen h ir
siä om aan talo o n sa.1) V u o k ra a ja n a olisi h ä n e llä kaiketi m y ö s ollut oikeus te h d ä sieltä h ein ää.
T ilan om istusoikeus oli lu u lta v a sti tu o n 120 vuoden ku lu essa tu l
lu t jollain tavoin k iistan alaisek si, k o sk ap a oikeus n y t p ä ä tti »että k aikki p e llo t ja n iity t, m e tsä ja lad o t, kaikki ta k a m a a t läh ellä ja k a u kana, k u iv at m a a t ja rä m e e t k u uluvat tuom iokirkolle». S am alla m ä ä rä ttiin ta rk o in tilan ra ja t. Kun tä m ä ra ja n k ä y n ti siinä m ainittujen p aikannim ien ja n iistä o sak si selville k ä y v ä n S ä ä k sy n p in ta-alan vuoksi on m ielenkiinoinen, suom ennan m ainitun kohdan ra ja n k ä y n - tia s ia k irja s ta tä h ä n : »Ensin on S y sv a h a (?), joka on N ousiaisten ja Ruskon p itäjien ra ja n a , siitä T o rik an m äk een , siitä S ilv astilan k y län ohi e te lä ä n p ä in , jo ssa ensin ra ja kulkee pitkin p u ro a, sitten vuoren ohitse ja siitä vuorelle, jo ta k u tsu ta a n T u lim äek si,2) siitä V uohenkal- liolle K a rim a a n ja S ä ä k sy n talo jen v älitse . N äiden rajo jen sisällä o lev a m aa kuuluu tuom iokirkolle, jo lle m a in ittu R a g v a ld (jo) P ie ta ri H eikinpojan aik an a — Ju m ala h ä n en sielulleen arm ollinen olkoon — tuom ittiin sak k o a 40 m k. H e rra P ie ta ri H eikinpoika oli silloin tu o m iokirkon ta lo u d en h o itajan a. M inä tu o m itsin siis h än et — R a g v al- din — 40 m a rk a n sakkoon ja tilan p y s y v ä s ti tuom iokirkolle kaik k i
n e n sa ja h e rra S uupaltille ta k a isin (!) p o isv ied y t h ein ät ja h irre t.» 3) N y t tu o m ittu a m iestä oli siis ennenkin s a k o te ttu v ah in g o n te o sta S ä ä k s y s s ä . O liko sitten h e rra S uupaltti tilan v u o k ra a ja tai m u u ten ko h änelle tu o m io k irk o n e d u s ta ja n a p o isv ied y t h ein ät ja h irre t tu o m ittiin, ei m ain ita.
‘) » h eem tili s y n gord». M ustak . s. 470.
2) O ta k su tta v a sti y k s i n iistä p ak an u u d en aik u isista v u o rista , joille tar
v itta e s s a m erk k itu let sy ty te ttiin . 3) M u stak . s. 431.
T u rv atak seen T uom iokirkon m aao m aisu u d en S ä ä k s y s s ä m ah d o l
lisilta a n a stu sy rity k siltä (e rä ä n ) O lavi K yn tä jä n p u o lelta v aati kaukonäköinen h e rra S u u p altti m ain ittu n a lokak. 9 :n ä k ih la
kunnan tuom arin p ä ä ttä m ä ä n , e ttä O lavi ei s a a o sta m a a n sa tilaan liittää lisää m a a ta v iereisistä, e rä itte n kylien y h te ism a ista .1) T ä mä p ä ä tö s olikin aivan silloisen lain ja oikeuden m ukainen, sillä O lavilla joka oli m ainitun m aan osta n u t, e ik ä siis liene k u u lu n u t n o i
den kylien viljelijöihin, ei ollut tä llä alu eella ra iva u so ikeu ttu , joka seurasi k y lä n osuutta, v a a n ei k y län y h te is e s tä m a a s ta raiv au k sen k au tta y k sity iso m aisu u d ek si tu llu tta m a a ta . A sia k irja ssa sa n o ta a n nim enom aan, e ttä m ainittu m e tsä ja ta k a m a a tu o m ittiin y h te isv ilje - lykseen — ja om istukseen, »kuten o v a t v a n h a sta a n k in olleet». K y
sy m y s oli A uvaisten, V ahtolan ja e rä id e n m uiden läh ik y lien ta k a m aille ra iv a tu sta u u d istalo sta A sk aisista, jo n k a ju u ri O lavi K y n tä jä oli o stan u t 25 m ark alla. H än et oli h e r r a S u u p altti pan n u t s y y te ty n penkille siitä s y y s tä , e ttä h ä n tahtoi, o ste ttu a a n m ainitun uudistalon, sen m ukana o m istaa kaikki lä h e llä o lev at m ain ittu jen k y lien m e tsä t ja tak am aat, jo ten S ä ä k sy n k in m a a t o livat v a a ra ssa .
A inakin y k si Iaam annituom io tu n n etaan n iin ik ään R u sk o lta. V.
1444, jolloin Suni Suninpoika oli P o h j. Suom en laam an n in a, v a h v is
tettiin M askussa sopim us, jolla P ie ta ri H uilainen R a isio sta ja O lavi H uikanen (H uuka) R uskon M ä rttilä s tä m y iv ä t M ask u n Iv a rsissa , R aision S oinissa ja Piikkiön H a d v a la ssa o lev at tila n sa P e n tti K roo- kille. O liko laam an n i itse lä sn ä tä s s ä tilaisu u d essa, tai oliko sija i
sena P e n tti L y d ikinpoika, k u ten esim , K öyliön P o lsu ssa v. 1445, ei ole m ainittu. P e n tti K rook n ä y ttä ä m uuten olevan o ik ea su u rv iljelijä tai talonkauppuri, k o sk a h ä n e llä oli tilo ja u seissa p itä jissä .2) O lavi H uuka m yi k aik eti siv u p erin n ö n k a u tta sa a m ia a n talo n o su u k sia k o s
k a m y y jiä on m o n ta e ik ä m y y d y is s ä tilo issa ole ruskolaisia.
L a u tam iesten te h tä v ä oli a lk u ja a n sa m a kuin o ik eu d en v alv o jain - kin: an ta a lau su n to siitä, m ikä ju tu ssa oli to tta , m ik ä ei. V asta m y ö hem m in tuli tav ak si, e ttä la u ta k u n ta tutki asia a . S iinä oli 12 jä se n 1) »— ok w il m et thet b oleth till e g n e sik a ilen sk o g h en och v tm ark en fro for: de A w ffu a y s ok W a tto la g o d z o m m et th om ther naer b oo». M u s
tak. s. 471.
2) A rvidson , H an d lin gar VITI 2, 6, 7, 13, 15, 18, 24.
