Ruskon
rukoushuone
Rukoushuoneen historian kirjoittanut Kerttu Nikinmaa 2003
RUKKO
72.24 N IK j
S isällysluettelo:
Uusi kirkkoherra hankkeen toteuttajaksi...
Rakennusvaiheet...
Valmis rukoushuone...
Rukoushuoneen käyttö...
Ruskon Rukoushuoneyhdistys...
Toim inta...
Toiminta hiipuu...
Rukoushuoneesta Seurakuntataloksi...
Ruskon Rukoushuonyhdistys ry puretaan Vuosikertomuksista poimittua...
R
uskon keskustassa tuuheiden puiden siimeksessä sijaitsee Ruskon seurakunnan om istam a Seurakuntatalo. Ennen v. 1939 sen nimi oli Ruskon Rukoushuone ja omistaja Ruskon Rukoushuoneyhdistys. Yhdistyksen asiakirjoja on säilynyt, joten voimm e seurata sen, ja samalla talon vaiheita alusta alkaen yhdistyksen purkamiseen saakka.Turun seudulla ja Vakka - Suomessa koettiin vuosisatojen vahteessa hengellisen herätyksen aika. Keskeinen julistaja, liikkeen sielu, oli Am bom aalta palannut lähetyssaarnaaja Frans Hannula, jolta ” Hannulan herätys ” sai nimensä. Liikkeen keskuspaikaksi tuli Turun Betel - kirkko, joka rakennettiin keräysvaroin ja osaksi talkoovoimin.
Myöskin ruskolaisia tempautui mukaan herätykseen, m yöskin täällä järjestettiin kokouksia.
Itse Hannulan tiedetään olleen joissakin mukana.
Aluksi saatiin kokoontua koululla, mutta poliittisten olojen kiristyessä koulujen käyttö muuhun kuin opetustarkoitukseen kiellettiin. Silloin alettiin haaveilla omasta talosta.
Lähikunnissa, kuten Nousiaisissa, Lemussa, Mynämäellä, Vehm aalla ja v.1911 alkaen Vahdon Lavamäessäkin oli rukoushuone, miksi ei siis Ruskollakin.
Uusi kirkkoh e rra hankkeen to te u tta ja ksi
1908 Ruskolle saatiin oma kirkkoherra ensi kertaa sitten keskiajan. Hän oli Frans
Hannulan lähipiiriin kuulunut Uuno Renvall. Uuteen seurakuntaan tutustum inen ja uuden kirkkoherrakunnan toiminnan järjestäm inen ottivat aikansa, mutta kolmantena
virkavuotenaan hän oli valmis rukoushuonehankkeen johtoon.
” Kun kirkkoherra Renvall tuli Ruskolle, havaitsi hän ennen pitkää, että hengelliselle työlle tuotti vaikeutta se, kun ei ollut huonetta, missä tätä työtä olisi ajasta ja muista seikoista riippum atta voinut tehdä ... Ja niin khra Renvall alkoi puuhata rukoushuonetta
paikkakunnalle. ” ( Vihtinen 1922)
R akennusvaiheet
Rukoushuonehankkeen lopulliset syntysanat lausuttiin eräässä ompeluseuran kokouksessa. ”Asiaan innostui ensin pieni piiri, mutta vähitellen innostus tarttui koko yhteisöön, vain harvoja soraääniä kuultiin” , kerrotaan pöytäkirjassa.
Kirkkoherra itse teki monet jalkam atkat ” talosta taloon, m ökistä m ökkiin” varoja keräten.
Tulos oli hyvä, 4000 mk rahaa ja runsaasti puutavaraa, joiden luovuttajista on olemassa seuraava lista:
Asolasta 5 lakiniskaa ja 7 värkkipuuta, yht 12 puuta Hiitolasta 4 permantoniskaa ja 4 värkkipuuta, yht. 8 puuta Hujalasta: Heikkilästä 25 värkkipuuta
Nikulasta 2 haltijaparrua, 2 lakiniskaa ja 12 värkkipuuta, yht 16 puuta Tuurilta 5 värkkipuuta
Kirkonkylästä: Nissiltä lautoja tarpeen mukaan Tuorilta 5 värkkipuuta
Liukolasta: Jaakolasta 8 värkkipuuta
M ärttelästä: Eskolasta 2 haltijaparrua, 4 lakiniskaa, 10 permantoniskaa ja 10 värkkipuuta, yht. 26 puuta
Moisiosta 3 värkkipuuta moisista: 8 värkkipuuta
Isosta Piikkiöstä 2 kuormaa puuta, eri m ittaisia
Jussilasta 6 perm antoniskaa, 5 värkkipuuta, yht. 11 puuta Kylä-Huugalta 5 värkkipuuta
Lempolta 3 hirttä, 3 perm antoniskaa, 10 värkkipuuta, yht 16 puuta Pelto- Huugalta 8 värkkipuuta
Heikki Laihoselta 1 värkkipuu
”7.11.1912 saatiin Tuorin talon haltijoilta oston kautta Ristimäki - niminen vainiomäki edulliseksi tonttimaaksi ( 200 mk ), ja ennen pitkää saivat kirvesm iehet Kustaa Laihonen ja Frans Ojala y.m. heidän apunansa koota rakennuksen pienen kuusimetsän laitaan valtatien varrelle, asettaen ristin sen harjalle merkiksi siitä, että Ristimäkeen oli valm istunut Ristin Herran temppeli.
Lokakuun 12 pnä 1913 rukoushuone vihittiin pyhään tarkoitukseensa, ja siitä alkaen on tämä rukoushuone ollut elvyttämässä seurakunnan hengellistä eläm ää” (Vihtinen 1922) Rukoushuone tuli maksamaan lahjoituksena saadun puutavaran lisäksi 7794 mk.
Keräyksellä khra Renvall oli saanut 4000 mk, etukäteen oli koottu rahaa kolehdeilla ja myyjäisillä, puuttuvat 3000 mk lainattiin Turun Tuom iokapitulin rahastosta. Kapituli tosin ei lainannut yhdistykselle, vaan nimetylle henkilölle. Niinpä khra Uuno Renvall otti lainan nimiinsä takaajinaan Hujalan isännät Nikula, Tuuri ja Heikkilä. Tilikirjassa kuitenkin velkasum m a ja sen lyhennykset ovat Rukoushuoneyhdistyksen vastattavina.
Vuoden 1917 vuosikertomuksessa iloitaan jo talon velattom uudesta.
Aivan valm is vihitty talo ei ollut, siitä on useita m ainintoja vuosikertomuksissa. Frans Ojala ja Kustaa Laihonen urakoivat v. 1915 vajarakennuksen pihapiiriin. Vuonna 1917 Kustaa Laihonen sai tehtäväkseen eteisen rakentam isen. Vasta v. 1922 toteutuivat m aalaukset ja paperoinnit. Urakka annettiin maalari N iitty s e lle ja se maksoi n. 8000 mk. T a lo ja
sisäseinät maalattiin vaalean vihreiksi, v e s ik a tto ja ulkorakennus punaiseksi, lattiat tumm an ruskeiksi, sisäkatot valkoisiksi ja penkit tamm en värisiksi.
Myöskin ympäristöä oli hoidettava. Talon ym pärille pystytettiin aita ja pihamaata
tasoitettiin. Esimerkkinä seurakuntalaisten rakkaudesta rukoushuoneeseensa m ainitaan v. 1915, että kirkossa kuulutettuihin ym päristön kunnostustalkoisiin tuli 40 miestä
työkaluineen ja monet hevosineen.
/ O 'T tn
V alm is rukoushuone
S A \
Alkuperäisen rukoushuoneen voi hahmottaa hyvin nykyisestä, jos poistaa tiiliosan. Eteinen oli salin nykyisen sisäänkäynnin
| i - o o L O U o o J - j é
1 ^ 7 o o 3 A L
kohdalla. Vaatteet jätettiin pylväillä erotettuun osaan
tarjoiluhuoneessa. Nykyinen vahtim estarin asunto on rukoushuoneen keittiön ja
”sakariston ” tiloissa.
On kuin rakentajat olisivat nähneet kauas tulevaisuuteen, sillä heidän aikanaan paikka oli hyvin yksinäinen. Lähimmät naapurit olivat Ketosen torppa ja yläkansakoulu. Kunnan keskusta alkoi rakentua ympärille vasta 1950 - luvun lopussa, jolloin kunnantalo rakennettiin.
Sisustus oli aluksi hyvin vaatimaton ja sali viim eistelem ätön. Istuimina olivat
selkänojattom at lankkupenkit, kunnes 1915 ja 1917 Frans Ojala ja Kustaa Laihonen valm istivat kirkon penkkejä m uistuttavat selkänojalliset penkit. 1922 maalattuun taloon Juho Tuuri lahjoitti ikkunaverhot (619mk) ja khra Vihtinen alttaripöydän vaatteen ja lattiam aton (121 mk).
V. 1931 opettaja Elin Stenvik ja em ännät M andi Eskola, Maria Iso-Piikkiö ja Sandra Äärilä lainasivat yhdistykselle yhteensä 4500 mk 5500 mk m aksavan uuden harmoonin
hankkim iseksi. Erotus saatiin omista säästöistä.
Kauniin alttarirakennelm an hankkimisesta ei ole m ainintoja. Jonkin tiedon mukaan se olisi Eliel Saarisen suunnittelema, mutta vahvistusta asialle en ole saanut.
V. 1920 sai rouva Alina Sankari tehtäväkseen laatia luettelon Rukoushuoneen irtaimistosta:
11 paria kahvikuppeja, 28 kpl laseja, 1 kahvipannu, 1 kahvikannu, 1 pesuvati, 1 ämpäri, 1 vesikuppi, 8 kattolamppua, 5 tuolia, 1 pöytä, 1 vaatekoukku, 1 kukkavaasi, 2
kolmihaaraista kynttilänjalkaa, 1 öljykannu, 1 pari ikkunaverhoja, 1 seinäpeili, 1 lamppuharja, 1 lattiaharja, 1 rikkalapio, 2 hiilihankoa, 1 khra Renvallin kuva.
Heti täm än inventaarion jälkeen saatiin ostaa tusina kahvikuppeja ja kaksi tusinaa kahvilusikoita.
Muita seinätauluja ei ollut kuin tärkeiden henkilöiden valokuvasuurennokset, 1920 Uuno Renvall, 1922 Juho Nikula ja 1926 Kustaa Vihtinen.
R ukoushuoneen käyttö
Rukoushuone oli heti valmistuttuaan ahkerassa käytössä.
Vakituisia käyttäjiä o liv a t: 1. Seurakunta, rippikoulu, pyhäkoulut, pienten lasten koulu, juhlat
2. Kunta, alakoulu vv. 1921-31 3. Yksityiset, kiertokoulu ja kinkerit 4. Eri yhdistykset
Mutta suurim m at yleisömäärät kokosi talon omistaja, Rukoushuoneyhdistys, joka perustettiin 1913.
Ruskon R ukoushuoneyhdistys
Ruskon Rukoushuoneyhdistys perustettiin heti talon valmistuttua. Yhdistys liittyi
”haaraosastona ” Suomen Lähetysseuraan. Ruskolaisille läheisempi kattojärjestö olisi ollut Evankeliumiyhdistys, valinnassa näkyy Hannulan vaikutus.
Lähetysseura hyväksyi Ruskon Rukoushuoneyhdistyksen säännöt 9.12.1913.
Yhdistyksen tarkoitus on määritelty seuraavasti :
” Ruskon Rukoushuoneyhdistyksen tarkoituksena on Suom en Lähetysseuran
haaraosastona rakentaa Ruskon seurakuntaan rukoushuone työkodiksi ja kokouspaikaksi hengellisen elämän ja lähetysharrastuksen edistäm istä varten Ruskon seurakunnassa ynnä ylläpitää sitä.
Rukoushuoneen huoneustoa saadaan käyttää kaikessa seurakunnallisessa toim innassa sekä pyhän raamatun ja luterilaisen tunnustuksen perustuksella tapahtuvassa työssä uiko - ja sisälähetyksen hyväksi. Rukoushuoneen huoneustoa sitä vastoin ei saa luovuttaa yhdistyksen tarkoitukselle vieraitten kokousten eikä huvitusten toim eenpanem iseksi.”
( Ruskon Rukoushuoneyhdistyksen Ohjesäännöt, 1 § )
Yhdistyksen m ahdollisesti purkautuessa edun saaja olisi Suom en Lähetysseura.
( Tästä ei kuitenkaan pidetty kiinni yhdistyksen purkauduttua, vaan talon sai Ruskon seurakunta.)
Suomen itsenäistyttyä säännöt oli tarkistettava. Silloin nim een lisättiin lyhenne ry.
Ruskon Rukoushuoneyhdistyksen johtokuntaan v. 1913 tulivat khra Uuno Renvall itseoikeutettuna sekä opettajatar Elin Stenvik, talolliset Juho Nikula ja Juho Tuuri sekä emäntä Am anda Nikula. Uuno Renvall oli puheenjohtaja - pöytäkirjuri, Elin Stenvik varapj.
ja Juho Nikula rahastonhoitaja.
Aluksi yhdistykseen kuului vain kymmenen jäsentä, enim m illään jäseniä oli 57, mutta vuosien mittaan jäsenm äärä vakiintui 20:ksi. Pienin poikkeuksin jäsenet olivat:
Juho ja Am anda Nikula, Johan ja Aleksandra Tuuri, Kustaa ja Anna Mäkelä, Frans ja Tilda Ojala, Kustaa ja Kustaava Laihonen, U u n o ja Signe Renvall (myöh.Kustaa ja Hilma
Vihtinen sekä V ä in ö jä Aino Paalasmaa ), Elin Stenvik, Alina Nikula, Alli Nikula, Helmi Tuuri, Maria, Miina ja Tilda Kankare, Edla Kirkkovainio ( Pavenin Edla ).
Jäsenmaksu oli 1 mk, joka kokonaan tilitettiin Suomen Lähetysseuralle.
Johtokunta pysyi pitkään samana erovuoroista huolimatta. Itseoikeutetuksi
pappisjäseneksi vaihtui v. 1915 Kustaa Vihtinen ja v. 1925 Väinö Paalasmaa sekä 1937 Viljo Hahta.
1927 Juho Tuurin tilalle tuli poliisikonst. V J. Taiminen, 1931 Juho Nikulan tilalle Johan Vainio, 1933 Elin Stenvikin tilalle Alli Nikula ja 1936 A m anda Nikulan tilalle Sandra Vainio.
Toiminnan vilkkaudesta päätellen pieni joukko oli tehokas. 10 - vuotishistoriikissaan khra Kustaa Vihtinen nosti vielä yli muiden kaksi henkilöä, Uuno Renvallin ja Juho Nikulan, ” sillä juuri he ovat suurimman vaivan nähneet tämän rukoushuoneen aikaansaamisessa Khra Uuno Renvall oli rukoushuonehankkeen ” primus m otor ”, uupumaton innostaja ja kerääjä, jonka aikana rakennus toteutui. Talollinen Juho Nikula oli rahastonhoitaja, josta khra Vihtinen kirjoittaa Tätä rukoushuonetta rakennettaessa hän sai monet kerrat panna pari kolme m iestänsä ja hevostansa tarpeita hakemaan ja sen jälkeenkin on ollut paljon puuhaa. Milloin on tarvittu tiiliä ja santaa, milloin on haettu muurari ja apulainen, milloin oli hankittava sam malia ja mies täytteitä laittamaan, milloin on tarvittu aita - aineet ja tekijät tai maaleja ja m a a la rit. Sanalla sanoen hän on ollut väsym ätön työn ja toiminnan mies ja Rukoushuoneen toinen perustaja” Lisäksi Vihtinen m ainitsee, että monet m onituiset kerrat
hengelliset puhujat ovat saaneet yösijan, ravinnon ja kyydit Nikulan talosta. Kaiken Juho Nikula oli tehnyt ilmaiseksi suurta rakkautta Herraan osoittaen.
Rukoushuoneen seinälle hankittiin Uuno Renvallin ja Juho Nikulan kuvat, myöhemmin myös Kustaa Vihtisen.
Ainoa palkattu henkilö oli Anna Ketonen, joka huolehti siivouksesta ja lämmityksestä vuoteen 1921 Rukoushuoneyhdistyksen palkkaamana, sen jälkeen nämä tehtävät hoiti kunta.
Toim inta
29.7.1914 kirjoitetusta pöytäkirjasta ilmenee, että siihen m ennessä Rukoushuoneessa oli ollut 11 iltasaarnaa, 2 lastensaarnaa, 5 raam atunselitystä, 5 lukuhetkeä, 8 hengellistä iltamaa, 3 ompeluseuraa, 2 myyjäiset, 1 entisten rippilasten kokoontuminen.
1916 :n vuosikertom us mainitsee: ”Valon levittäjänä, taivaallisena majakkana on rukoushuoneem m e ollut ym päristöllensä.” Sinä vuonna oli ollut pyhäkoulu sunnuntaisin, 14 lasten jumalanpalvelusta, 5 pyhäkouluharjoitusta, 8 hengellistä juhlaa, 12 hengellistä iltamaa, 67 kirkkoherran pitämää sananselitystä, 24 viikkoa kiertokoulua, 1 kinkerit ja 1 ompeluseura.
1918 oli ennätyksellinen vuosi. Silloin kävi rukoushuoneen kokouksissa 2162 henkilöä, 94 henkeä kertaa kohti. ( Kirkossa keskiarvo oli 145 / kerta ).
1922 kokoonnuttiin 26 kertaa ja keskimäärin osanottajia oli 120 henkeä, vaikka talo oli osan vuodesta maalausten ja tapiseerausten takia suljettu.
Ohjelmassa oli siis juhlia, iltamia, sananselityksiä ja lapsille suunnattuja tapahtumia.
Juhlia järjestivät vuosittain M erim ieslähetysyhdistys, Lähetysseura, pari orpokotiyhdistystä, Kristillisen kansanopiston kannatusyhdistys, Evankelium iyhdistys, mutta myöskin oma seurakunta ja Rukoushuoneyhdistys.
Hengellisiä iltamia järjestivät silloin Ruskolla toim inut NNKY, opettajat ja Rukoushuoneyhdistys.
Juhlissa oli useita vieraita puhujia, niin että esimerkiksi v.1921 heitä kävi 19, ja pitivät 37 puhetta. Useimmin Ruskolla vierailivat katekeetta Herm anni Lehtonen, khra Kahiluoto, lähetyssaarnaaja Haapalehto, kirjakauppias Lehto, pastori Ellilä ja khra Haunio.NNKYm Liitosta vierailivat erittäin tunnetut Aino Länkelä, Sanni Larnpen ja Siiri Loimaranta.
Näkyypä puhujain joukossa Eveliina Alakuljunkin nimi.
Hengelliset iltamat olivat omissa käsissä. Ohjelman suorittajia olivat opettajat Elin Stenvik, Alli Nikula ja Erland Höijer sekä oman kylän tytär Fanni Kilpi, joka valmistui opettajaksi näinä vuosina ja toimi Nousiaisten puolella, Tuurin talon tytär Helmi Tuuri, joka johti kitarakuoroa ja tietenkin kaikki kuorojen jäsenet, kertom usten lukijat ja runojen lausujat, joiden nimiä ei ole mainittu.
Huomattava tapahtum a oli v. 1917 Suomen NNKY:n järjestäm ä 3 - päiväinen tyttöjen kesäleiri, jossa oli tyttöjä kaukaisiltakin paikkakunnilta.
Suurin vuotuinen voimanponnistus olivat elojuhlat. Niissä oli ohjelman lisäksi m yyntiä ja arvontaa, ja pääasiassa niillä tuloilla talon velat tulivat maksetuiksi. Ruskolaiset, jotka m uistavat 1920 - lukua, kertovat, että elojuhlat olivat vuoden odotetuin ja suurin tapahtum a, johon tuli yleisöä Turusta saakka.
Ruskon Rukoushuoneyhdistyksen vilkkain toim intakausi oli kuohuvaa aikaa, ensim m äinen m aailmansota, oma sisällissota, Suomen itsenäistym inen kaikkine muutoksineen. Jotain niistä näkyy seuran asiakirjoissa.
V. 1918 kerrotaan, että om peluseura ei ole voinut toimia tarvikkeiden ja valon puuttuessa.
Samana vuonna saatiin surusanoma: Kirkkoherra Uuno Renvall oli surmattu Haminassa.
Hänen ruumiinsa tuotiin Turkuun, ja yhdistyksen jäsenet olivat häntä saattamassa. He myöskin muutamia vuosia m yöhem min pystyttivät m uistopatsaan Uuno Renvallin haudalle.
Myöskin rahan arvon muuttuminen huom attiin. Palkat eivät nousseet yhtaikaa hintojen kanssa, joten suoranaista puutetta kärsittiin.
Itsenäistyminen toi monia uusia lakeja, mm. oppivelvollisuuslain. Siitä seurasi, että seurakunnan pientenkoulu Rukoushuoneella lakkasi v, 1921, mutta jatkui kunnan alakouluna, joten seurakunnan asem esta vuokraajaksi tuli kunta. Tämä vuokrasuhde lakkasi 1931, jolloin Kirkonkylän alakoulu valmistui.
T oim inta hiipuu
Rauhan vuosina toiminta aluksi jatkui vuosikertom uksista päätellen vilkkaana, mutta jotain oli muuttunut. Vaikka vuosi 1925 oli vielä vilkas toimintavuosi, ( 59 kokoontumista ), uusi kirkkoherra Väinö Paalasmaa vuosikertom uksessaan kipuilee: ” Jumalan sanan
kylvötyössä näyttää usein juuri siltä, kuin sana olisi tyhjänä palannut puhujan luo.”
Vuoden 1928 toim intakertom uksesta: ” Herran viinimäessä tulee nimittäin aina, ennem min tai m yöhem min, kylmenemisen ja hitauden aika.” 1933 ”Täällä Rukoushuoneessa käyvien kuulijain luku on nykyään vähentynyt, josta syystä onkin alettu kokoontua kodeissa ja täällä pidettyjä kokouksia on vähemm än. ”
R ukoushuoneesta S eurakuntataloksi
Rukoushuoneen 25 - vuotisjuhlien kynnyksellä, elokuussa 1937, pidetyn Ruskon Rukoushuoneyhdistys ry:n vuosikokouksen pöytäkirjan 8 §: " Kokous esitti että
ylim ääräisessä vuosikokouksessa anottaisiin rukoushuone Suomen Lähetysseuralta seurakunnan omaisuudeksi. Sanottua esitystä kannatettiin yksimielisesti. ”
Päätöstä perusteltiin rakennuksen ” suurenpuoleisella rem ontintarpeella ”.
Asianm ukaiset anomukset laadittiin, ja Lähetysseuran suostum us saatiin 9.11.1938.
Ylim ääräistä vuosikokousta ei pidetty, vaan sääntöjen m äärääm ässä vuosikokouksessa 23.7.1939 todettiin, että Ruskon seurakunta oli vastaanottanut Rukoushuoneen luvaten säilyttää sen käyttötarkoituksen.
Vähitellen opittiin taloa kutsumaan Seurakuntataloksi, joksi sen nimi muutettiin 1.8.1939 alkaen.
Ruskon R ukoushuonyhdistys ry puretaan
Koska Lähetysseura oli luovuttanut Rukoushuoneen seurakunnalle, ja koska yhdistyksen jäsenm äärä oli enää 10 henkilöä, sam assa vuosikokouksessa 23.7.1939 päätettiin purkaa
Ruskon Rukoushuoneyhdistys ry.
Ruskolaiset eivät yhdistyksen purkamista ju uri huom anneet, koska seurakunta jatkoi saman kaltaista toimintaa, ja koska m uutam an kuukauden kuluttua alkoi kaiken huomion vaatinut sota - aika.
V u o sike rto m u ksista poim ittua 29. 7. 1914 ( Renvall)
” Tähän asti on Herra meitä auttanut, näin lausuim m e tunnustaen Herran hyvyyttä meitä kohtaan, kun rukoushuoneemme 12 p;nä lokakuuta 1913 vihittiin... Ja yhä edelleen on Herra auttanut - ei vähiten siinä, että seurakuntalaiset m elkein yksimielisesti ovat rukoushuonehanketta kannattaneet ja yleisesti sen tärkeyden tunnustaneet.”
22. 7. 1916 ( Vihtinen )
” Ps 103:1 ja 2
Paljon hyvää on Herra tehnyt yhdistyksellem m e.. . kulunut vuosi on tuonut vain paljasta hyvää Jumalalta. Emme voi kaikkea luetella, vielä vähem m än kiittää, niinkuin
tulisi... Rukoushuoneemm e on ollut ahkerassa käytössä. Sitä on käytetty melkein joka sunnuntai...Seurakuntatyön keskukseksi on siis rukoushuoneem m e tullut ja suurella yksim ielisyydellä ja alttiudella on aineellisia varojakin sen hyväksi annettu.”
17.6.1917 (V ih tin e n )
”Ps. 7: 15
Jos m ikään työ riippuu taivaallisesta siunauksesta, on se vapaa seurakuntatyö etenkin täm m öisinä aikoina kuin nykyiset, jolloin pim eys alkaa entistä enemmän peittää maan ja synkeys kansat, epäuskon pimeys, Jum alan kieltäm isen synkeys... Kirkon rinnalla rukoushuone on uskonnollisen elämän koti seurakunnassam m e...Ensim m äinen
tehtäväm m e on sydämen kiitoksen lausum inen Herralle siitä siunauksesta, jonka Hän on runsaasti antanut rukoushuoneyhdistyksem m e toim innalle. ”
28. 6. 1918 (V ih tin e n )
” Taivaallista valoa on rukoushuoneemme tahtonut levittää ympäristöönsä. Lapset ovat kokoontuneet pyhäkouluun melkein joka sunnuntai. .. Sitä vaan on syytä toivoa, että vanhem m at yhä paremmin tulisivat käsittäm ään näiden lapsia varten järjestettyjen
hartaushetkien merkityksen... Rukoushuoneella on Jum alan sanan ääreen kokoonnuttu 37 eri kertaa ja niissä pidetty 88 puhetta ja esitelm ää... kävijäm äärä oli yhteensä 4656
henkeä..”
26. 6. 1919 (V ih tin e n )
” Siellä on yksi ja toinen sydän murtunut. Siellä on usea alkanut tavailla ylistyksen pelastuslaulua. Kyynelkylvöä on siellä tehty, rukoustaistelussa o ltu ja Herraa ahdisteltu hartailla anomisilla kiitoksen kanssa... Kapinan aikana ottivat seurakuntalaiset osaa hartauskokouksiin miltei entistä lukuisam m in ja yleinen tilanne veti sekä puhujia että kuulijoita Jumalan puoleen.”
30. 6. 1920 (V ih tin e n )
” Ulkonaisesti työ on jatkunut samaan suuntaan kuin e n n e n kin ... Ruskon srk;n väkiluku oli 31.12.1919 775 henkeä ja jäseniä yhdistyksessä on edelleenkin samat 20...Säästöt olisi saatava karttum aan, jotta voitaisiin toteuttaa tonttiaidan ja rakennuksien maalaus.
M aaliaineiden kalleuden takia ei siihen ole katsottu uskallettavan ryhtyä...”
28. 6. 1921 (V ih tin e n )
” Erityisen kiitoksen ansaitsevat nämä, jotka om asta keskuudestam m e ovat tahtoneet astua esiin Kristuksen evankeliumia tunnustam aan ja todistam aan... NNKY: n
toim eenpanem assa iltamassa esiintyi ensi kerran 5.4.1920 Ruskon kitarakuoro...
Tilaisuuksia sanan kuulemiseen on siis rukoushuoneella tarjottu, mutta minkälaiseen maaperään sanan siemen on kulloinkin löytänyt, sen tietää yksin elon Herra.”
1. 3. 1922 (V ih tin e n )
’’ Osanotto hartauskokouksiin, juhliin ja hengellisiin iltamiin sangen tyydyttävää...
Ohjelmaa on juhlissa ja iltamissa ollut runsaasti... Epäilem ättä nämä yhdessä-olo-hetket ovat jä ttänee t monen rintaan ijäisyyskaipuun kip in ä n ...”
23. 6. 1923 (V ih tin e n )
”Me voim m e kuluneelta vuodelta merkitä monta aihetta iloon... Rukoushuoneella, joka helmikuun alussa avautui u i k o - j a sisäm aalauksen jälkeen käytettäväksi, kokoonnuttiin 26 kertaa ja oli osanottajien luku keskimäärin 120 henkeä. O hjelm aa tilaisuuksissa on ollut runsaasti, kitarakuoro ja naiskuorokin ovat esiintyneet, edellinen Helmi Tuurin,
jälkim m äinen Alli Nikulan johdolla...S iunausrikkaita ovat nämä tilaisuudet ollee t...”
Esitetty 28. 9. 1924 ( Vihtinen )
” Herran pelko - siinä se elävä voima, josta kansam m e on am m entanut kestävyytensä ja Jumalan valtakunta on ollut sen tukena m aallisten valtakuntain taistellessa sen
om istam isesta. Mutta valitettavaa on, että viim e vuosikym m eninä ja varsinkin
viim eisim pinä vuosina on kehitys kansam m e hengellisessä ja siveellisessä elämässä lähtenyt kulkem aan aimo askelin taaksepäin... Moniin parantam iskokeisiin on ryhdytty, mutta niistä suurin osa on rauennut ja raukeaa tyhjään... Jum alan sanalla yksin on kansam m e parannettavissa ja pelastettavissa...Sitä on tahtonut sekin työ, jota Ruskon rukoushuoneessa on tehty...
Lopettaessani tämän vuosikertomuksen, joka on viim eiseni, tunnen olevani suuressa kiitollisuuden velassa ystävälliselle johtokunnalle minua heikkoa palvelijaa kohtaan osoitetusta luottamuksesta ja rakkaudesta. Lausuen sydäm elliset kiitokset heille siitä toivotan runsasta Jumalan siunausta Jeesuksen tähden täm än yhdistyksen tulevalle toiminnalle."
Vuoden 1924 toiminnasta ei ole vuosikertom usta v.1925.
6. 11. 1926 ( Paalasmaa )
” Ruskon rukoushuoneessa on jaloa siem entä kylvetty edelleenkin. Kylväjä tosin on vaihtunut kuluneen vuoden kuluessa, mutta siemen on sam a ja suuren kylvötyön teettäjä sama. Puheet ja esitykset eivät täällä ole suurenm oisia olleet, enemmän kuin kuulijain lukum ääräkään toisinaan, mutta meillä on lupaus virkistävästä ehtoosateesta ja hengen tuulahduksesta. Rukoushuoneella on kokoonnuttu 52 kertaa, niistä 13: ssa on ollut vieraita
puhujia... Hengellisiä puheita ovat pitäneet myös opettajat Stenvik ja Kilpi, josta avusta seurakunnan pappi on heille kiitollinen...”
7. 8. 1927 ( Paalasmaa )
” ...Jos Jum alan sanan kylvämisestä ei todellakaan tulisi koskaan sen parempaa satoa kuin mitä esim. sanan saarnaajat voivat nähdä, olisi Herra pannut meidät toivottomaan työhön. Hän tahtoo...kasvattaa työm iestensä uskoa ja opettaa heitä toivomaan kuten Abraham ... Toivo on kuluneenakin vuonna virkistänyt m ieltä siinä työssä, jota näidenkin seinien sisällä on kuluneena vuonna te h ty ...”
18. 8. 1928 ( Paalasmaa )
” Kylläpä vaan on syytä tuoda Herralle kiitosta ja ylistystä... Ja vaikka emme mekään aina ole kuluneen vuoden aikana voineet täällä ilolla julistaa ja ilolla kuulla sanaa, niin
tunnem m e kuitenkin, että syytä siihen kyllä olisi o llu t...”
6. 9. 1929 ( Paalasmaa ) 2. Tim. 4:2
Herran viinimäessä tulee nimittäin aina, ennem m in tai m yöhem m in, kylmenemisen ja hitauden aijat niin sanan kuulijoille kuin saarnaajillekin. Kun kansa ei tule Herran sanan ääreen, kun kuulijain luku vuosi vuodelta vähenee, kun niin m onille näyttä tämä maailma tulleen taivasta rakkaammaksi, ja kun om assakin sydäm essä täytyy kamppailla, että edes
” pinnalla pysyisi”, niin silloin ei inhimillisesti katsoen ole helppo tehdä työtä iloiten ...”
2. 8. 1930 ( Paalasmaa )
” Sanan puutteessa joutuu kansa eksyksiin, Sanani. 29 :18..
Tienviittojen, merimerkkien ja majakoiden ohi kuljetaan useim m iten välinpitämättömästi.
” Näyttää siltä, kuin majakat suureksi osaksi hukkaan säteitänsä lähettäisivät. Niiden merkitys huomattaisiin vasta, jos niiden valot sam m utettaisiin. Samoin on Jumalan sanan laita, varsinkin toisina aikoina. Sanan m ajakat seisovat valaistuina s.o. sanaa julistetaan.
Tässäkin seurakunnassa on kaksi majakkaa, kirkko ja rukoushuone. Majakanvartijasta, papista, tuntuu toisinaan kyllä siltä kuin varsinkin tätä sivum ajakkaa suotta valaistuna pidettäisiin, kun niin harvat katsovat tänne päin.”
2. 8. 1931 ( Paalasmaa )
” Samoinkuin ruumiillinen kestävyys saavutetaan harjoituksissa, samoin myös hengellinen;
sillä erotuksella vaan, että maallinen saavutetaan ponnistuksissa ja hengellinen hiljaa osottaen, toivoen. Tämä pitäisi meidän m uistaa silloinkin, kun pyydämm e Jumalalta parempia aikoja hengelliseen eläm ääm m e.”
31. 7. 1932 ( Paalasmaa ) Luuk. 22 : 46
Kiusaus koituu hyödyksi, siunaukseksi, jo s se otetaan vastaan valveilla ja kestetään, mutta sen seuraukset ovat olleet tuhoisat monille, jotka ovat ottaneet sen vastaan, kuten
opetuslapsetkin, nukkuen. ”
21. 7. 1933 ( Paalasmaa )
Matt. 5 : 6 " Autuaita ovat he, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.”
” Tämä ( vanhurskauden ) nälkä näkyy kristillisessä seurakunnassa aivankuin sammuvan ilman, että se olisi tullut oikealla tavalla tyydytetyksi. Halu kuulla Jumalan sanaa, joka ilmoittaa Kristuksen vanhurskauden lahjoitetuksi meille, vähenee tai sammuu kokonaan monissa ihmisissä. Sitä haluttom uutta on havaittavissa m eidänkin keskuudessamme.
Täällä rukoushuoneessa käyvien kuulijain luku on nykyään vähentynyt, josta syystä onkin alettu kokoontua kodeissa ja täällä pidettyjä kokouksia on vä h e m m ä n ...”
28. 7. 1934 ( Paalasmaa ) 1. Tim. 1 :15
” Tänä epävarm uuden ja levottom uuden aikana, jolloin itse luonnonlaitkin tuntuvat horjuvan, tuntee heikko ihmislapsi tarvetta kääntyä sen puoleen, jonka sanat eivät vielä milloinkaan ole horjuneet...Luulisi tällaisella sanalla olevan paljon vastaanottajia, varsinkin, kun ne suuret aarteet saadaan ilmaiseksi. Kokemus näyttää kuitenkin todeksi virren sanat:
Oi sana kallis, vaikka pois hyljätty monta kertaa...Tästä syystä on oman seurakunnan papin toim esta tapahtuva sananjulistus siirtynyt täältä rukoushuoneesta koteihin, lähetyskokouksiin, joita on kuluneen vuoden aikana pidetty 1 5 ...”
10. 8. 1935 ( Paalasmaa ) Matt. 10 : 16
”...m utta meidän on käsketty olemaan m yöskin viisaita, mm siinä, että olemme valmiit siirtymään työmuodosta toiseen, jos ajan henki ja olosuhteet ovat tehneet aikaisemmat työm uodot tehottomiksi... Tästä syystä olem m e myöskin nykyään täällä Ruskolla muuttaneet, mitä tulee vapaaehtoiseen jum alansanan kylvötyöhön, pienemmät hartaushetket koteihin, koska tänne rukoushuoneeseen ei oman papin pitämiin hartaushetkiin enää viime aikoina ole ollut halukkaita tu lijo ita ...”
Seuraavilta vuosilta - 1935 - 1938 ei vuosikertom uksia ole. Vuosikokousten pöytäkirjoissa mainitaan vain: ” Luettiin ja hyväksyttiin tilit. ”
Olen m iettinyt ja aikalaisilta kysellyt, mikä aiheutti toim innan lamaantumisen kahdenkymmenen toimeliaan vuoden jälkeen. Seuraavia on arveltu:
♦ yhdistyksen jäsenistön ja johtokunnan uusiintum attomuus, ja samalla entisten väsyminen,
♦ uusien toimintojen viriäminen: suojeluskunta - ja lottatyö, urheilu ja kaikki muu toiminta uuden Seurojentalon suojissa,
♦ myöskin herätysliikkeissä näkyvä lainalaisuus, kuohunta - lamaannus.
Ruskon seurakunta teki arvokkaan päätöksen ottaessaan vastaan ” suurenpuoleisen korjauksen tarpeessa” ( Hahta ) olleen rukoushuoneen. O lem assaolollaan se muistuttaa meitä ajasta lähes sadan vuoden takaa, suuren herätyksen ajasta, suuren innostuksen ja uhrimielen ajasta, joka yhdisti pienen seurakunnan toteuttam aan lähes mahdottoman tehtävän, rakentamaan ”työkodin” , joka palvelee 90 - vuotispäivänään miltei viisinkertaista seurakuntalaisten joukkoa.
” Hannulan herätyksen ” rukoushuoneista on vielä jatkuvassa käytössä Ruskon lisäksi Lemun rukoushuone, tosin tuntem attom aksi ” saneerattuna ” , muut ovat joko
käyttäm ättöm inä tai eri tarkoituksiin luovutettuina, esim Vahdon Lavamäen rukoushuone toimii kylätalona.
1970 - luvulla Seurakuntataloon rakennettiin ajan tavan mukaan tiilinen tasakattoinen siipiosa, koska tarvittiin eteis -, keittiö - ja saniteettitiloja. Myöhemmin se on havaittu rakennuksen tyyliin soveltumattomaksi, m utta tähän mennessä ei ole löydetty ratkaisua m uunlaiselle toteutukselle.
LÄHTEET:
Ruskon Rukoushuoneyhdistyksen asiakirjat Ruskon srk:n arkistossa MUISTELIJAT:
Eeva Lankila Kerttu Valtonen Maire Virtanen
Rusko
Ruskon pääkirjasto RUKKO
N ik in m a a , K e rttu .
Ruskon rukoushuone : rukoushuoneen historiaa 72.24 Kirjat
704N02986733
704N02986733
