Kainuun ympäristökeskus
K a i n u u
REIMA LEINONEN
2 ...
Metsien, vesien ja vaarojen
maakunta
2 ...
Uusin tieto ympäristön tilasta
löytyy verkosta
3 ...
Vähän päästöjä - puhdasta
ilmaa
4 ...
Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät
5 ...
Haasteena hajakuormitus
6 ...
Vedet voimatalouden käytössä
mutta laatu on hyvä
8 ...
Hyvälaatuista pohjavettä
riittää kaikille
9 ...
Maaperä monessa käytössä
10 ...
Vanhat metsät monimuotoisia
11 ...
Tilaa pedoille ja
harvinaisuuksille
12 ...
Jätteet ohjataan hyötykäyttöön
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
Metsien, vesien ja vaarojen maakunta
Kainuun maakunta muodostuu 9 kunnasta ja se on laajuudeltaan 24 452 km2. Vesipinta- alan osuus on noin 12 %. Alueella on asukkaita noin 84 000 ja väestötiheys on 4 as./km2 . Väestömäärä vähenee ja keskittyy kuntakeskuksiin ja Kajaanin seudulle.
Kainuun poikki luoteesta kaakkoon kulkee vaarajakso, jonka länsipuolella olevista suo- lakeuksien alavista maisemista maasto vai- hettuu itään päin mentäessä kainuun vaara- seuduksi.
Vaarajakson itäpuolinen alue on korkeus- suhteiltaan vaihtelevaa ja siellä sijaitsee run- saasti sekä suuria, reittimäisiä järvivesistöjä että pienempiä järviä. Vedet ovat humus- pitoisia, koska Kainuussa on paljon soita.
Merkittävin vesistö on Oulujärvi, “Kainuun meri”, joka on Suomen neljänneksi suurin järvi.
Kainuun suurimmat reittivesistöt on raken- nettu palvelemaan energiantuotantoa pato- amalla järviä ja jokia. Vesipinta-alasta noin 60 % on säännöstelty ja erityisesti talviaikai- nen vedenpinnan laskeminen vaikuttaa hai- tallisesti vesistöjen rantavyöhykkeisiin ja ve- sistöjen käyttöön.
Pohjavesivarat ovat Kainuussa runsaat ja hyvänlaatuista pohjavettä riittää kaikkien kainuulaisten käyttöön.
Kainuulaista luontoa on merkittävimmin muokannut alueen tärkein elinkeino metsä- talous. Metsien ikärakenne on viime vuosi- kymmeninä nopeasti nuorentunut ja vanho- jen metsien osuus on vastaavasti pienenty- nyt. Soita on keskimäärin 40 % ja niistä on ojitettu 67 %. Suojeltuja alueita Kainuussa on noin 5 % pinta-alasta.
Perinteisiä maaseutuympäristöjä on Kai- nuussa pyritty säilyttämään luonnonlaitu-
mina. Kainuulle tyyppillisiä ovat puustoiset perinnebiotoopit, hakamaat ja metsälaitu- met. Kotieläintilojen, erityisesti lypsykarja- tilojen väheneminen näkyy trendinä myös Kainuun perinnebiotooppien nykytilassa:
inventoiduista arvokkaista kohteista arvioi- daan enää 40 % olevan hoidossa. Ilman hoi- toa perinnebiotoopit metsittyvät ja häviävät vähitellen maaseutumaisemasta.
Kainuun karjatalousvaltaisen maatalouden kehitys noudattelee koko maan kehitystä:
tilamäärä vähenee ja tilakoko kasvaa. Pelto- pinta-ala on noin 1.5% maapinta-alasta.
Kainuu on aina elänyt metsästä. Metsätalo- us on edelleen tärkeä elinkeino, vaikka met- säteollisuus supistuu Kainuussa oleellisesti vuoden 2009 alussa paperitehtaan toiminnan loppuessa. Sen sijaan runsaisiin kallioperän raaka-ainevaroihin perustuva kaivannaiste- ollisuus on edelleen kasvussa. Myös luonto-
Uusin tieto ympäristön tilasta löytyy verkosta
Katsaus ympäristön tilaan tarkastelee Kai- nuun ympäristökeskuksen toimialuetta. Sa- manaikaisesti tämän katsauksen kanssa on julkaistu 12 muun alueen vastaavat katsa- ukset sekä valtakunnallinen ympäristön tila -katsaus.
Katsaukset ovat tiiviitä esityksiä tärkeim- mistä ja ajankohtaisimmista ympäristön ti- laan liittyvistä aiheista. Jokaisesta aiheesta on tarjolla verkko-osoite, josta löytyy lisätie-
toja ja uusimmat päivitykset. Kainuun ym- päristön tila 2008 -katsauksen ovat koonneet Kainuun ympäristökeskuksen asiantuntijat.
Tietolähteinä on käytetty ympäristöhallin- non sekä muiden viranomaisten ja tutkimus- laitosten tietojärjestelmiä.
www.ymparisto.fi /kai/ymparistontila
Säännösteltyä Oulujärveä Säräisniemestä nähtynä.
matkailun lisääntymiselle Kainuun moni-il- meinen luonto luo hyvät edellytykset.
Ekotehokkaan yhdyskuntarakenteen haas- teena ovat pitkät välimatkat. Työpaikat ja yhteiskunnan palvelut ovat liian harvoin saavutettavissa julkisen liikenteen avulla.
Maaseutu- ja haja-asuminen eivät usein tar- joa paikallisia toimeentulomahdollisuuksia.
Kainuun kunnissa pyritään tiivistämään yh- dyskuntarakenteita, jotta ne toimisivat mah- dollisimman ekonomisesti, ekologisesti ja asukkaiden hyvinvointia lisäten. Lisääntyvä rantarakentaminen hajauttaa yhdyskuntara- kennetta ja lisää ekologisia ongelmia.
Kainuulla on pitkä asutushistoria ja rikas kulttuuriympäristö. Kainuun kuntiin on luo- tu hyvin kattavasti kulttuuriympäristöoh- jelmia, jotka ovat osaltaan lisänneet alueen kulttuuriympäristön säilymistä ja paikallista omaleimaisuutta.
REIMA LEINONEN
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
Ilman laatu Kainuussa on paran- tunut viimeisten vuosikymme- nien aikana ilmaan johdettavien päästöjen vähennyttyä. Ihmisen toiminnoista, energian tuotannos- ta, teollisuudesta ja liikenteestä pääsee ilmaan erilaisia epäpuh- tauksia. Ilmansaasteita ovat mm.
typen, rikin ja hiilen oksidit, hiuk- kaset ja hiilivedyt. Ilmansaasteet leviävät tehokkaasti ilman mukana hyvinkin kauas päästölähteistä.
Kainuussa erityisesti rajan takaa tulevat päästöt näkyvät kohonnei- na taustapitoisuuksina.
Ilmansaasteista monia haittoja
Ilmansaasteet saattavat happamoittaa sekä vesistöjä että maaperää, rehevöittää vesis- töjä ja muodostaa haitallista alailmakehän otsonia. Kaasumaisilla ilmansaasteilla on myös haitallisia vaikutuksia terveyteen.
Näitä ovat esimerkiksi typpidioksidi, otso- ni sekä hiukkaset, joista haitallisimpia ovat keuhkorakkuloihin asti tunkeutuvat pien- hiukkaset.
Energiantuotannon, teollisuuden ja etenkin liikenteen päästöt aiheuttavat ajoittain edel- leen ilmanlaatuongelmia varsinkin taajama- alueilla. Paikallisten päästöjen lisäksi ilman laatua heikentävät kaukokulkeuman muka- naan tuomat epäpuhtaudet. Kainuun suurin yksittäisen ilman kuormittaja on energian- tuotanto. Samalla kun ilmansuojelutoimet ovat vähentäneet teollisuuden ja energian- tuotannon päästöjä ilmaan, on liikenteen suhteellinen osuus ilman pilaajana lisäänty- nyt. Paikallisesti merkittävin ilman pilaaja on useinmiten liikenne. Tieliikenteen pako- kaasujen mukana ilmaan joutuu vuosittain suuria määriä haitallisia aineita, kuten hiili- monoksidia, hiilivetyjä, typen oksideja ja hii- lidioksidia. Myös tieliikenteen hiukkaspääs- töt ovat merkittävät.
www.ymparisto.fi /kai/ilma Kainuun ilmapäästöt 2000-2006
PÄÄSTÖT ILMAAN
Vähän päästöjä - puhdasta ilmaa
Kainuun hiilidioksidipäästöt 2000-2006
Nox Hiukkaset
0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006
tonnia
0 200 000 400 000 600 000 800 000 1 000 000
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006
tonnia Tieliikenne Teollisuus ja energia M
REIMA LEINONEN
Lähde: Hertta tietojärjestelmä
Ilmastonmuutoksen täydellinen pysäyttäminen on mahdotonta.
Monet ihmisen toiminnasta syn- tyvät kasvihuonekaasut säilyvät il- makehässä satoja vuosia. Ne läm- mittävät ilmastoa, vaikka uusien päästöjen tuottaminen lopetettai- siin välittömästi. Ilmastonmuutos- ta voidaan kuitenkin periaatteessa hidastaa niin paljon, etteivät ym- päristölle ja ihmisille aiheutuvat vahingot ole ylitsepääsemättö- miä. Ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin voidaan myös yrittää sopeutua eri tavoin.
Ilmastomuutos näkyy myös Kainuussa:
lämpötilan nousu on suurinta talvella:
pakkaspäivien lukumäärä on vähentynyt ja lumipeite saadaan myöhemmin syyssateet ovat lisääntyneet eteläisiä hyönteislajeja on levinnyt Kainuuseen
Ekotehokkuutta yhdyskunta- rakenteeseen
Harvaan asutussa maakunnassa yhdyskun- tarakenteen kehittäminen ekotehokkaam- paan ja yleisesti laadukkaampaan suuntaan on vaativa tehtävä. Kainuussa alueidenkäy- tön suunnittelun käytännöissä on pyritty to- teuttamaan tiivistämisen periaatteita. Asu- tusta on keskitetty olemassa oleviin taaja- miin ja kyliin. Taajamien tiivistäminen on avannut mahdollisuuksia yhdyskuntaraken- teiden muutokselle mm. kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen kehittämiselle, uusille kau- kolämpöratkaisuille ja kotimaisten energian- lähteiden hyödyttämiselle. Lisääntyvä ranta- rakentaminen on ristiriidassa ekotehokkaan yhdyskuntarakenteen tavoitteen kanssa.
•
•
•
Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät
Myrskyn kaatamia puita.
SIRPA PELLINEN
Hyönteismaailma muuttuu ilmaston lämmetessä
Kainuun alue sijoittuu eliömaantieteelli- seen vyöhykkeeseen, jossa kasvillisuus- vyöhyke vaihtuu ja ilmasto muuttuu ark- tisemmaksi. Tällä alueella voidaan havai- ta herkästi ilmastonmuutoksen vaiku- tuksia mm. hyönteislajistossa. Viimeisen viidentoista vuoden aikana on Kainuusta havaittu yli 200 uutta perhoslajia, joista ainakin puolet ovat etelästä levinneitä.
Tunnetuin leviäjä on neitoperhonen, joka oli vielä 1970-luvulla Suomen eteläran- nikolla tavattava vaeltava harvinaisuus.
Kainuussa neitoperhosta havaittiin ensi kerran vuonna 1985 ja laji on talvehtinut Kainuussa ensi kerran todistetusti talven 2005-2006. Valtakunnallisen yöperhos- seurannan aineistoista käy ilmi, että yhä useammat perhoslajit voivat muodostaa säännöllisesti vuosittain Kainuussakin toista sukupolvea. Ilmaston lämpenemi- nen voi merkitä myös tuholaishyönteis- ten leviämistä.
Neitoperhonen.
REIMA LEINONEN
ILMASTON- MUUTOS
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
KUORMITUS VESIIN
Yhteisiin viemärilaitoksiin on liittynyt Kai- nuussa noin 65000 asukasta eli noin 77 % alu- een väestöstä. Liittyjämäärä koostuu lähes kokonaan taajamaväestöstä. Viemäriverkos- ton rakentaminen taajamien lievealueille on kuitenkin lisääntynyt viime vuosien aikana.
Vuoteen 2014 mennessä keskitetyn viemäri- verkoston piiriin arvioidaan liittyvän vielä noin 4000 asukasta.
Asumajätevesien fosfori on peräisin lähinnä ihmisen ulosteista ja virtsasta sekä fosfaatti- pitoisista pesuaineista. Fosforia poistetaan Suomessa jätevesistä yleisimmin biologis- kemiallisilla menetelmillä. Fosforin keski- määräinen poistoteho on yli 90 %. Jäteveden- puhdistamoilta vesistöön menevän kuormi- tuksen kehitys on ollut voimakkaasti laskeva 1970-luvulta 1980- luvun puoliväliin, minkä jälkeen laskeva suuntaus hidastui. 1990-lu- vun alussa puhdistamoille tuleva fosfori- kuorma aleni todennäköisesti fosfaatittomi- en pyykinpesuaineiden käytön lisääntymi- sen seurauksena ja samalla puhdistamoilta lähtevä kuorma pieneni.
Typpeä tulee asumajätevesiin lähinnä ih- misen virtsasta ja jonkin verran ulosteista ja muista lähteistä. Typen keskimääräinen poistoteho yhdyskuntien jätevedenpuhdista- moilla on pitkään ollut suuruusluokkaa 30 %, mikä voidaan saavuttaa tavallisella biologis- kemiallisella puhdistamolla. Nykyisissä Kai- nuun jätevedenpuhdistamoiden ympäristö- luvissa ei ole vaatimuksia typen poistolle.
Teollisuuden fosforikuormitus on laskenut tasaisesti vuodesta 1990 lähtien. Kainuun alu- een suurin fosforikuormittaja on ollut teolli- suuden osalta UPM-Kymmene Oy:n paperi- tehdas Kajaanissa. Tehtaan fosforikuormitus on kuitenkin ollut laskussa. Paperitehtaan osuus teollisuuden fosforikuormituksesta on ollut neljäsosa. Tehtaan kuormitus lop- puu vuoden 2009 alussa. Paperitehdas on ol- lut myös suurin typpikuormittaja. Oheisessa kaaviossa esitetty kokonaistyppikuormitus ei kuitenkaan ole paljon vähentynyt, sillä ym- päristönsuojelun tietojärjestelmään (Vahti) raportoitavien kuormitustietojen määrä on lisääntynyt vuodesta 2003 alkaen. Vuodesta 2004 lähtien mm. turvetuottajat ovat aloit- taneet jätevesikuormituksensa raportoinnin ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.
Muita teollisuuden kuormittajia ovat kalan- kasvatus ja kaivannaisteollisuus. Kalankas- vatuksen kuormitus on vähentynyt viimei- sen 20 vuoden aikana noin puoleen. Kaivan- naisteollisuuden ja turvetuotannon kuormi- tus on pysynyt lähes ennallaan.
Hajakuormitus on merkittävin vesistön kuormittaja Kainuun alueella. Kainuussa noin 20000 ihmistä asuu vielä kiinteistökoh- taisen jätevesien käsittelyn varassa, jolloin yhden henkilön jätevesien fosfori kuormittaa ympäristöä arviolta 6-8 -kertaisesti verrattu- na vesihuoltolaitoksen viemäriin liittyneen asukkaan jätevesikuormitukseen. Näiden kotitalouksien jätevesien vuosittainen fosfo- rikuormitus on noin 1,5–kertainen verrattu- na vesihuoltolaitoksen viemäriin liittyneiden
Haasteena hajakuormitus
64000 asukkaan fosforikuormitukseen. Pelto- alan osuus on vain 1,5 % maa-alasta, mutta karjatalousvaltainen maatalous on kuiten- kin merkittävä kuormittaja. Metsätalouden kuormitus on vesiensuojelumenetelmien ke- hittymisen myötä vähentynyt selvästi. Lähi- vuosina lisääntyvä ojitettujen turvemaiden harvennushakkuu sekä kunnostusojitus ja lannoitus ovat haasteellinen tehtävä vesis- töjen suojelun kannalta.Ilmasta tulevan las- keuman osuus on Kainuussa huomattava.
Pistemäisen kuormituksen osuus on noin neljäsosa ihmisen aiheuttamasta kuormituk- sesta. Kajaanin paperitehtaan toiminnan lo- pettaminen vuoden 2008 lopussa vaikuttaa oleellisesti Kainuun teollisuuden kuormi- tusosuuteen. Luonnonhuuhtouma vesiin on Kainuussa samaa luokkaa kuin ihmisen toi- minnoista tuleva kuormitus.
Typpi- ja fosforikuormitus
Teollisuuden ja yhdyskuntien typpi(N)- fosforikuormitus(P) 1990-2007. Lähde:
Fosforikuormituksen jakaantuminen Kainuussa
kg/v N teollisuus yhdyskunnat
0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 300 000 350 000
1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006
kg/v P
0 4 000 8 000 12 000 16 000
1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006
teollisuus yhdyskunnat maatalous
teollisuus
laskeuma kalankasvatus
metsätalous taajamat
haja-asutus turvetuotanto
Lähde: Kainuun ympäristökeskus
Vedet voimatalouden käytössä mutta laatu on hyvä
Kainuussa pintavesien tila on pääsääntöises- ti hyvä. Vuosien 2000-2004 vedenlaatuaineis- toon perustuva vesistöjen käyttökelpoisuus- luokitus on esitetty www-sivulla kohdassa ympäristön tila.
Vesienhoidon suunnittelun yhteydessä vuonna 2008 tehtiin ensimmäinen ns. vesi- en ekologinen luokitus. Tällöin luokiteltiin yli 50 ha kokoisten järvien pinta-alasta noin neljännes ja jokien pituudesta alle puolet.
Järvipinta-ala lähes kokonaisuudessaan ja jokipituudesta 94 % luokittui vähintään hy- vään ekologiseen tilaan. Hyvä ekologinen tila tarkoittaa, että esim. kalojen, pohjaeläin- ten, vesikasvien ja planktonlevien tilassa on korkeintaan vähäisiä ihmisen toiminnasta aiheutuvia muutoksia. Vesiemme parhaim- mistoa ovat Lentua, Änättijärvi, Piispajärvi, Älänne ja Hossanjoki, jotka luokittuvat erin- omaiseen ekologiseen tilaan. Hyvää huo- nommassa tilassa on pieniä, sisäkuormit- teisia latvajärviä, joissa ihmisen toiminnan vaikutukset ilmenevät usein vesien käyttöä haittaavina leväkukintoina. Jokivesissä on- gelmia ilmenee Oulujärven eteläpuolisissa joissa, Vuolijoessa ja Mainuanjoessa. Näi- den vesien tilaa on heikentänyt ensisijaisesti maa-, metsä- ja turvetalouden hajakuormi- tus.
Kainuussa vesien tilaan on vaikuttanut laa- ja vesirakentaminen ja vesivoimantuotanto.
Rakentamalla tai muutoin fyysisesti huomat- tavasti muutettu vesistö nimettiin vesienhoi- tosuunnitelmassa voimakkaasti muutetuksi.
Näitä ovat Kainuussa Emäjoki, Kajaaninjoki- Ontojoki, Kiantajärvi (Suomussalmi), Vuok- kijärvi, Iso-Pyhäntä ja Ontojärvi. Ekologisen luokituksen mukaan nämä vedet ovat niin hyvässä ekologisessa tilassa, kuin on mah- dollista saavuttaa vesistön voimataloudel- lista käyttömahdollisuutta merkittävästi hei- kentämättä.
Kainuun vesille on tunnusomaista humus- pitoisuus ja lievä rehevyys. Humuspitoi- suutta kuvataan veden väriluvun avulla ja rehevyyttä fosfori- klorofyllipitoisuuden avulla.Oheisista kuvista voidaan nähdä, että Oulujoen pääreiteiltä, Hyrynsalmen (Kiehi- mänjoki) ja Sotkamon reiteiltä (Kajaaninjo- ki), virtaa lähes samanlaatuista vettä Oulu- järveen. Kolmekymmentävuotisen seuran- tajakson aikana veden laatu ei ole oleelli- sesti muuttunut. Kajaaninjoen alajuoksulla UPM:n paperitehtaan ja Kajaanin jätevedet lisäävät jonkin verran jokiveden ravinnepi- toisuutta.
Pintavesien ekologinen tila vesimuodostumittain
Jatkuvan seurannan aloittaminen osuu yk- siin voimakkaan metsäojituksen ja lannoi- tuksen lisääntymisen kanssa. Sitä aikaisem-
40 60 80 100
Kiehimänjoki Kajaaninjoki Väriluku mg Pt/l
1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007
5 10 15 20 25 30 35
Kokonaisfosforipitoisuus µg/l
1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007
Kiehimänjoki Kajaaninjoki Lähde: Kainuun ympäristökeskus
Lähde: Hertta tietojärjestelmä Fosforipitoisuuden ja veden värin kehitys Kajaanin- ja Kiehimänjoessa vuosina 1979-2008
masta vesistöjen tilasta on olemassa hyvin vähän dokumentoitua tietoa.
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Joet, km Järvet, ha Järvet, lkm
Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
PINTA- VESIEN
TILA
Levätilanne
Levähaittahavaintoja on kertynyt kes- kimäärin 60 paikasta vuosittain. Mää- rä vaihtelee keskikesän sään mukaan.
Tyyninä hellejaksoina havaintoja kertyy selkeästi enemmän kuin viileinä ja sa- teisina kesinä. Kainuun leväkukinnois- ta suurimmassa osassa aiheuttajina ovat olleet Anabaena- ja Aphanizomenon-su- kujen sinilevät sekä loppukesästä myös Gonyostomum semen- keltalevän aiheut- tamat haitat. Leväpaikkojen määrissä ei ole havaittavissa mitään selkeää muu- tosta, mutta levähavaintojen huippu- jakso on aikaistunut jonkin verran. Lop- pusyksystä pitkään jatkuneet lämpimät jaksot ovat myös pidentäneet leväkautta Kainuun järvissä. Osassa järviä jäätymi- sen aikaan on ollut vielä leväkukintaa ja tämä on ilmennyt kevättalvisin avan- noista löytyneenä levämassana. Verkko- ja limoittavan Hyalotheca dissiliens- ko- ristelevän huippujakso Kainuun vesis- töissä näyttää olevan ohitse ja loppuke- sästä verkkoja limoittavat lähinnä pitkä- ketjuiset piilevät.
www.ymparisto.fi /kai/levatilanne
Sinilevää.
REIMA LEINONEN
Pistekuormituksen väheneminen
parantanut tilannetta
Sotkamon reitin yläosassa sijaitseva Lentua on Kainuun suurin säännöstelemätön järvi.
Järvi on karuhko ja sitä voi luonnehtia luon- nontilaisen kaltaiseksi. Oulujärvessä (Palta- selkä) vesi on selvästi humuspitoisempaa ja kokonaisfosforipitoisuus sekä levien määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus on suurempi kuin Lentuassa. Oulujärven Paltaselällä ve- den kokonaisfosforipitoisuus näyttää hie- man vähentyneen seurantajakson aikana.
Paltaselän talviaikainen happitilanne on sel- västi parantunut viimeisen kolmenkymme- nen vuoden aikana. Sellun valmistuksen päättyminen Kajaanissa 1980-luvun alku- puolella paransi Paltaselän tilaa oleellisesti.
Lentualla veden laadun heikkenemisestä il- mentää harppauskerroksessa (20 m) tapah- tunut hapen kyllästysasteen pieneneminen.
Aivan viime vuosien hyvää happitilannetta sekä Paltaselällä että Lentualla on edistänyt leutojen talvien aiheuttama myöhäinen jää- tyminen ja tätä edeltävä vesimassan tehokas hapettuminen.
www.ymparisto.fi /kai/pintavesientila
Levähaittapaikkojen määrä Kainuussa vuosina 2004-2008
40 60 80 100
Paltaselkä Lentua Väriluku mg Pt/l
1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007
Kokonaisfosforipitoisuus µg/l
5 10 15 20 25 30 35
1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007
Paltaselkä Lentua
0 4 8 12 16 20
a-klorofyllipitoisuus µg/l
1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007
Paltaselkä Lentua
Lähde: Hertta tietojärjestelmä 0 20 40 60 80
2004 2005 2006 2007 2008
Lähde: Kainuun ympäristökeskus Veden värin, fosfori- ja klorofyllipitoisuuden kehitys Oulujärven paltaselällä ja lentualla vuosina 1979-2008
Pohjavettä saadaan maa- ja kallioperästä.
Maa-alueet, joilta katsotaan saatavan käyt- tökelpoista pohjavettä, on luokiteltu pohja- vesialueiksi. Ne sijaitsevat pääosin harju- ja deltamuodostumissa. Kainuussa on 53 ve- denhankinnan kannalta tärkeäksi luokitel- tua pohjavesialuetta, 126 vedenhankintaan soveltuvaa pohjavesialuetta ja 40 muuta pohjavesialuetta.
Kainuussa on runsaat pohjavesivarat, mutta pohjavesimuodostumat ovat suppeita. Täl- löin pohjaveden määrä voi vähentyä tilapäi- sesti jo parin normaalia vähäsateisemman vuoden seurauksena. Näin kävi esimerkik- si vuosien 2002-2003 aikana monille kaivoil- le. Pohjavedenkorkeus voi laskea myös mm.
ojituksen tai vedenoton seurauksena. Roku- an pohjavesialueella on havaittu pohjaveden pinnan laskua laajalla alueella, jossa syyksi on epäilty ojituksia, mutta selvityksiä jatke- taan.
Pohjavesien tilaan vaikuttaa lähialueiden maankäyttö esim. maatalous ja maa-aines- ten otto. Maa- ja samalla pohjaveden pi- laantumista voivat aiheuttaa myös jätevesi- en imeyttäminen sekä kemikaalien ja öljyjen joutuminen maahan. Joillakin alueilla pohja- vedet ovat luonnostaan rauta- ja mangaani- pitoisia. Malmikivialueilla myös metallien ja arseenin pitoisuudet voivat olla luonnostaan korkeat ja vedet voivat olla happamia.
Vesienhoidon suunnittelun yhteydessä vuonna 2008 selvitettiin pohjavesien tilaa.
Pohjaveden laatu todettiin yleisesti ottaen hyväksi. Kolmen pohjavesialueen havaittiin olevan riskialueita, mutta ne luokiteltiin kui- tenkin hyvään tilaan. 15 pohjavesialueelta oli niin vähän havaintotietoja, ettei riskinar- viointia voinut tehdä. Niiden todettiin ole- van selvitystarpeessa. Pohjavesialueiden ris- kien vähentämiseksi laaditaan suojelusuun- nitelmia, joita on tähän mennessä tehty yh- deksälle pohjavesialueelle.
Kainuussa toimii 48 vesihuoltolaitosta. Kes- kitettyyn vedenhankintaan on liittynyt noin 72000 asukasta eli noin 85 % alueen väes- töstä. Liittyjämäärät perustuvat vesihuol- tolaitosten ja osittain ympäristökeskuksen arvioon, koska tarkkoja liittyjämääriä ei ole saatavana kaikista laitoksista. Vesilaitosten vedenhankinnassa käytetään yksinomaan pohjavettä ja yleisesti katsoen sen laatu on hyvä.
Hyvälaatuista pohjavettä riittää kaikille
Veden ominaiskulutus on vuosituhannen vaihteessa vakiintunut samalle tasolle ( noin 200 l/as./vrk). Vedenkulutuksen lasku joh- tuu mm. kulutustottumusten muuttumises-
ELLI MOILANEN
Veden ominaiskulutus
Veden ominaiskulutuksella tarkoitetaan vesihuoltolaitoksen vuorokaudessa ver- kostoon pumppaama talousvesimäärä jaettuna verkostoon liittyneellä asutuk- sella. Ominaiskulutuksen voidaan laskea
198 200 202 204 206 208 210
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
l/ask.vrk
Veden ominaiskulutus liittyjää kohden vuorokaudessa. Lähde: Kainuun ympäristökeskus
ta, veden hinnan noususta ja uudesta vä- hemmän vettä kuluttavasta tekniikasta.
www.ymparisto.fi /kai/pohjavesi
Tyypillistä harjumaastoa. Kasvillisuuden peittämällä pohjavesialueella ihmisen toiminnan vaikutus pohjaveden laatuun on yleensä vähäinen.
muodostuvan mm. kotitalouksista, teol- lisuudesta, maataloudesta, julkisista pal- veluista, palonsammutusvedestä, mittaa- mattomasta vedenkäytöstä ja vuotovedes- tä. Vuoden 2007 tiedot perustuvat osittain vielä arvioihin.
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
POHJA- VESI POHJAVESI
MAAPERÄ
Maaperä monessa käytössä
Maa-ainesten otto
Maa-aineksia tarvitaan rakentamiseen ja teiden perustuksiin. Maa-aineksien ottami- seen tarvitaan kunnalta maa-aineslupa, ellei kyseessä ole pienimuotoinen kotitarveotto.
Maa-ainesten ottajan on ilmoitettava luvan antajalle vuosittain otettavan maa-aineksen määrä ja laatu (MAL23a:1). Näiden tietojen perusteella voidaan seurata maa-ainesten ot- tomäärää eri paikoissa ja eri maalajien osal- ta. Kainuussa suurin osa otettavasta maa-ai- neksesta on hiekkaa ja soraa, jota saadaan harjumuodostumista. Toiseksi eniten käyte- tään kallioaineksia. Moreenin, siltin, saven, mullan ja liejun ottomäärät ovat hyvin pie- niä muuhun maa-ainesten ottoon nähden.
Ympäristönsuojelun kannalta ongelmallis- ta on, että hiekan ja soranottamiseen sopivat alueet ovat usein myös hyviä vedenottopaik- koja. Kainuussa kuten muuallakin Suomes- sa avonaiset soramontut ovat yleinen näky pohjavesialueilla. Maa-ainesten otto voi ai- heuttaa riskin pohjaveden laadulle. Nykyisin pohjavesiin kohdistuvaa riskiä minimoidaan siten, että maa-ainesten ottoa varten anne- taan luvissa tietyt ehdot, jotka liittyvät muun muassa maa-ainesmontun jälkihoitoon, otto- tasoon ja öljytuotteiden käyttöön työmailla.
(44 kpl) liittyvillä toimialoilla. Myös sahat ja kyllästämöt (19 kpl) sekä muu teollisuus (23 kpl) ovat aiheuttaneet maaperän pilaan- tumista.
Kainuussa kunnostetaan vuosittain 3-5 koh- detta, jotka ovat pääasiassa viime vuosi- na olleet polttoainejakeilla pilaantuneita.
1990 –luvun lopulta lähtien on kunnostettu useita pohjavesialueilla sijaitsevia vanho- ja kaatopaikkoja ja toimintansa lopettaneita saha–alueita. Tulevaisuuden haasteena ovat kiinteistöjen vanhat öljylämmityssäiliöt, jot- ka ovat yleensä rakennuksen vieressä olevia maanalaisia terässäiliöitä.
Kainuussa maa-ainesten ottomäärä on ollut vuonna 2007 suurempi kuin sitä aikaisempi- na vuosina. Eniten maa-aineksia otettiin Ka- jaanissa, Sotkamossa ja Paltamossa. Vuon- na 2007 Kajaanissa jalostamattoman soran ja hiekan ottaminen on kasvanut aiempiin vuosiin nähden voimakkaasti. Kajaanissa ja Sotkamossa maa-ainesten ottamista on voi- nut viime vuosina kiihdyttää osaltaan Talvi- vaaran kaivoshanke ja siihen liittyvä raken- taminen.
Maaperän tila
Kainuun alueelta on tiedossa 464 kohdetta, joiden maaperä on pilaantunut tai mahdol- lisesti pilaantunut kiinteistöllä olevan tai ol- leen toiminnan johdosta. Pilaantuneeksi on todettu 183 kohdetta, joista on kunnostettu tai osittain kunnostettu 110 kohdetta. Taval- lisimpia maaperää pilaavia haitta-aineita ovat öljyt, bensiini, raskasmetallit, kloorife- nolit ja polyaromaattiset hiilivedyt.
Eniten maaperän pilaantumista on aiheut- tanut polttoaineen jakelu huoltoasemilla ja kyläkauppojen pihoilla (194 kohdetta). Seu- raavaksi eniten kohteita on jätteenkäsitte- lyyn (82 kpl), moottoriajoneuvojen huoltoon ja korjaukseen (66 kpl) ja ampumaratoihin
Lähde: Motto/Notto -rekisteri.
Maa-ainesten otto Kainuussa 2001-2007
Kallioaineksella
voidaan korvata osa harjuaineksesta
Arvokkaita harjuaineksia voidaan sääs- tää käyttämällä niiden sijasta kallio- ja moreenimursketta. Kainuun osalta kal- lioaineksien käyttö on lisääntynyt 2001 - 2002 vuosien jälkeen selvästi. Vuosien 2001 - 2007, aikana kallioaineksen käyt- tö on ollut koko Kainuun alueella 10 - 24
% koko maa-ainesten ottomäärästä. Kai- nuun kunnista eniten kallioaineksia otet- tiin Kajaanissa, jossa kallioainesten otto on ollut viime vuosina yli puolet maa-ai- nesoton kokonaismäärästä.
ELLI MOILANEN
0 200 400 600 800 1000 1200 1400
2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
1 000 km3
Vanhat metsät monimuotoisia
Metsien ikärakenne Kainuussa kertoo sel- västi metsäluonnon monimuotoisuuden tilasta. Vanhojen luonnonmetsien osuus vähenee tasaisesti uudistushakkuiden seu- rauksena. Vanhoista luonnonmetsistä tu- levatkin käytännössä jäämään jäljelle vain suojelualueilla sijaitsevat metsät.
Luonnonsuojelualueverkosto sisältää valta- osin Kainuussa metsäluontoa, mikä turvaa- kin keskeisellä tavalla metsäluonnon moni- muotoisuutta.
Vanhojen 1800- luvulla kaskeamiseen ja tervanpolttoon käytettyjen ja muuten pa- laneiden metsien tilalle syntyneiden met- sien monimuotoisuusarvot ovat nuorem- pia uudistettuja ja viljeltyjä metsiä selvästi korkeammat. Kainuussa on niukalti lehto- metsiä. Metsämaasta suurin osa onkin kan- gasmet-sää. Vanhoilla kangasmetsillä onkin Kainuussa keskeinen asema metsäluonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta.
Uhanalaisista metsälajeista ensisijaisia van- hojen kangasmetsien lajeja on neljäsosa. Hä- vinneistä lajeista kangasmetsälajeja on jopa enemmän kuin lehtolajeja.
Kääväkkäät ja selkärangattomat eläimet ovat selkeimmin metsiin keskittyneitä uhanalaisia eliöryhmiä. Näiden lajien uhanalaistumiseen on vaikuttanut oleellisesti pienilmastomuu- tosten lisäksi lahopuun määrän vähenemi- nen. Monimuotoisuuden säilymisen kannalta metsissä tulisi olla sekä määrällisesti että laa- dullisesti riittävästi eri puulajeista syntynyt- tä lahopuuta. Lahopuun määrä onkin met- säluonnon monimuotoisuuden osalta hyvä indikaattori, vaikka se ei yksin kerrokaan täyttä totuutta metsäluonnon monimuotoi- suuden tilasta. Vain sellainen metsä voi pit- källä tähtäimellä pitää yllä monipuolista lajis- toa, missä syntyy koko ajan uutta ja erilaista lahopuuta. Vain vanhoissa luon-nonmetsissä lahopuujatkumo on turvattu. Talousmetsissä lahopuujatkumo yleensä katkeaa tai vaaran- tuu metsän uudistushakkuussa.
Vanhat sekapuuvaltaiset kuusimetsät ovat luontaisia liito-oravan elinympäristöjä. Lii- to-oravakanta onkin selvitysten mukaan heikentynyt hakkuiden seurauksena. Kai- nuussa liito-oravaa tapaa vielä ilahduttavan usein. Kainuussakin liito-oravan elinmah- dollisuudet koko ajan kaventuvat uudistus- hakkuiden seurauksena. Merkittävimpänä syynä ovat pesäpaikkojen (kolopuiden) vä- heneminen sekä elinympäristöjen pirstoutu- minen ja eristyminen.
Lahoavan puuaineksen väheneminen on mm. kovakuoriaisten ja kääväkkäiden ensisijainen uhanalaistumisen syy.
Vanha sekametsä tuottaa tasaisesti monipuolista lahopuuta, mikä turvaa parhaiten eliölajiston säilymisen.
REIMA LEINONEN
Vanhimmat metsien ikäluokat hupenevat hakkuiden seurauksena. Jokainen vanhan luonnonmetsän hakkuu hävittää tai hei- kentää lukuisia vanhoista metsistä riippuvaisten lajien esiintymiä. Lähde: Metla/valtion metsien inventointi.
Puuston ikäluokkien alat metsämaalla Kainuussa. Valtakunnallinen metsien inventointi, VMI 10.
0 50 100 150 200 250 300 350 400
Puuton 1-20 21-40 41-60 61-80 81-100 101-120 121+
1000 ha
www.ymparisto.fi /kai/luonnonsuojelu
YMPÄRISTÖN TILA
2 0 0 8
LUONTO
Tilaa pedoille ja harvinaisuuksille
Kaikkien suurnisäkkäiden kannat ovat Kainuussa elinvoimaisia. Met- säpeuraa on Kainuusta siirtois- tutettukin 1980-luvulla Suomen- selän maisemiin Keski-Suomeen.
Peurakannan tulevaisuuden kan- nalta Kainuu on kuitenkin tärkein alue, koska Kainuun peuroilla on yhteys rajantakaiseen laajem- paan kantaan. Kainuun linnustoon kuuluu linnuista uljain. Maakotka luokitellaan myös suurpedoksi.
Kainuun kotkan yhtenäinen pe- sivä kanta on Suomen eteläisin.
Kainuun kotkakannalla on vielä tilaa ja mahdollisuuksia nykyisestä vahvistuakin. Sitä voidaan edistää mm. rakentamalla tekopesiä sopi- ville harvaan asutuille alueille.
Metsäpeura
Kainuun peurakannan esiintymisalue keskit- tyy Kuhmoon. Talvilaidunalueen ydinalue sijaitsi vielä 1980-luvun lopulla Kuhmon Lentualla, mutta siirtyi 1990-luvun alussa Kuhmon länsiosiin ja 2000-luvun alussa yhä lännemmäksi Ristijärven, Sotkamon ja Pal- tamon alueille. 1990-luvun puolivälissä tal- vikannasta erottautuivat myös ensimmäiset ns. satelliitit eli ydinjoukosta erillään tal- vehtivat pienet laumat. Viime vuosina talvi- kanta on jakautunut yhä selvemmin useam- malle ydinalueelle. Esimerkiksi talvella 2008 yksi ydinalue sijaitsi Ristijärven kaakkois- puolella, yksi Kuhmon keskustan lähialu- eella ja yksi Sotkamon kaakkoispuolella. Li- säksi lähes 100 yksilöä liikkui Viiksimon alu- eella, osin Suomen ja osin Venäjän puolella.
Talvilaidunalueen siirtyessä myös kesäalue on laajentunut lännemmäksi. Kesäisin peu- roja tavataan esiintymisalueen länsiosissa kuitenkin vain pieniä määriä, sillä valtaosa peuroista vaeltaa edelleen perinteisille ke- säalueille Kuhmoon. Peuroja vaeltaa kesäk- si myös Venäjän puolelle ja on mahdollista, että osa näistä yksilöistä jää pysyvästi palaa- matta takaisin Suomeen.
Kainuun peurakanta kasvoi varsin tasai- sesti vuoteen 2001 saakka (1700 yksilöä),
Lähde: Metsähallitus Kainuussa sijaitsevat asutut maakotkan reviirit
PEKKA HELO
Kainuussa tiedetään nykyisin yleensä 2-5 asuttua maakotkanpesää vuodessa. Kaksi poikasta kehittyy vain noin joka viidennessä pesässä.
minkä jälkeen yksilömäärä kääntyi selvään laskuun (vuonna 2003 1500, vuonna 2005 n.1000, vuonna 2007 960 ja vuonna 2008 900 yksilöä). Voimakkaimmillaan kannan vähe- neminen on ollut vuosien 2003–2005 välillä, lähes 20 %. Vuoden 2008 laskennan perus- teella kannan taantuma jatkuu, mutta on hi- dastunut 6,9 %:iin. Kainuun kannan vuotui- nen kasvunopeus on ollut keskimäärin noin puolet alhaisempi kuin Suomenselällä, jossa peurakanta on kasvanut tasaisesti keskimää- rin 20 %:n vuosinopeudella.
Kainuun peurakannan romahtamiselle ei tiedetä mitään yksittäistä selittävää tekijää.
Todennäköisimmin tilanne johtuu usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Kainuun met- säpeurakannan pienenemisen selvittämistä varten käynnistettiin vuonna 2006 Maa- ja metsätalousministeriön rahoittama tutki- mushanke RKTL:n, Eviran, Oulun yliopiston sekä Kainuun ja Pohjanmaan riistanhoitopii- rien yhteistyönä. Hankkeessa keskitytään tutkimaan elinympäristön valinnan, kun- non ja terveyden sekä suurpetojen merkitys- tä populaation säätelytekijänä. Kainuun ja Suomenselän osakannat muodostavat tutki- muksen vertailuparin.
Maakotkareviirit
Tiedossa olevien maakotkan asuttujen re- viirien määrä on 2000 –luvun ajan pysytel- lyt keskimäärin samoissa lukemissa. Poron- hoitoalueeltakin on löytynyt aikaisemmin tuntemattomia reviirejä, eikä Ylä-Kainuuta enää voi kutsua maakotkatyhjiöksi. Yksittäi- siä pesien tai emolintujen hävittämisiä tulee tietoon ajoittain merkkinä edelleen kyteväs- tä vainosta.
0 2 4 6 8 10
2000 2002 2004 2006 2008
Kainuun ympäristökeskus
Puhelin: 020 610 112 (vaihde) asiakaspalvelunumero 020 690 172 Faksi: (08) 688 8716
Käyntiosoite: Kalliokatu 4, Kajaani
Sirkka-Liisa Markkanen Ylitarkastaja
040 777 2223
2 0 0 8
JÄTTEET
Yhdyskuntajätteen kaatopaikat Kainuussa
Yhdyskuntajätteitä muodostuu Kainuussa noin 35 000 tonnia vuodessa. Kaatopaikoille siitä sijoitetaan nykyisin alle puolet, noin 15 000 tonnia. Yhdyskuntajätteen hyötykäyttö- aste on viime vuosina noussut noin 60 %:iin, mikä on maakunnallisella tasolla tarkastel- tuna valtakunnan korkeimpia. Tähän myön- teiseen kehityksen on kaksi keskeistä syytä.
Ensiksi: palavan yhdyskuntajätteen energia- hyötykäytöllä on Kainuussa pitkät perinteet jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Jätepoh- jaista REF-polttoainetta on käytetty aiemmin sekä Suomussalmen että Kajaanin voimalai- toksissa rinnakkaispolttoaineena. Jätteen- polttoasetuksen voimaantultua (vuodesta 2005 lopusta) jätteen rinnakkaispoltto on jatkunut Kainuun Voima Oy:n voimalaitok- sella Kajaanissa. Muutoin vaikeasti hyödyn- nettävälle muovi-, puu-, kartonki- ja paperi- jätteelle on näin löytynyt järkevä hyödyntä- mistapa energiana. REF-polttoaine edustaa noin 20 %:ia yhdyskuntajätteen hyötykäy- töstä. Keräyskelpoinen paperi, pahvi, lasi ja metallit kulkeutuvat omia reittejään eri puo- lille maata hyötykäyttöön.
Toiseksi: biojätteen erilliskeräys on toteutunut Kajaanissa jo 1990-luvulla, ja muissa Kainuun
Kaatopaikkojen lukumäärä on Kainuus- sa vähentynyt huimasti 1990-luvun alus- ta. Vielä 20 vuotta sitten maakunnassa oli 25 yhdyskuntajätteen kaatopaikkaa, nyt jäljellä on enää yksi, Majasaarenkankaan jätekeskuksessa Kajaanissa. Siellä jätteen loppusijoitus tapahtuu tiivispohjaisel- le kentälle, josta valumavedet kerätään puhdistettaviksi. Kaikki vanhat kaatopai- kat peitetään tiiviillä maarakenteilla, joil- la estetään sade- ja sulamisvesien pääsy jätemassoihin.
Jätteet ohjataan hyötykäyttöön
Yhdyskuntajätteiden hyötykäyttöaste Kainuussa. Lähde: Kainuun ympäristökeskus.
kunnissa lajittelu on määrätty koskemaan kaikkia asuinkiinteistöjä vuodesta 2002 lähti- en. Kompostoitavaksi kerätyn biojätteen mää- rä on kasvanut jatkuvasti, ja näin on voitu vä- hentää jätteenkäsittelystä aiheutuvia ympäris- töhaittoja, erityisesti kaatopaikkojen metaani- päästöjä. Myös asuinkiinteistöillä tapahtuva kotikompostointi on jatkuvasti yleistynyt.
Kainuun jätehuollon kuntayhtymän perus- taminen v. 2002 toi ratkaisevan parannuksen yhdyskuntajätehuollon organisaatioraken- teeseen. Kuntayhtymä (Eko-Kymppi) otti hoitaakseen kaikki peruskuntien jätehuollon
0 20 40 60 80 100
1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 200
%
Kaatopaikalle sijoitetut jätteet
Hyödynnetyt jätteet
järjestämistehtävät, ja tämä on tehostanut mm. hyöty- ja ongelmajätehuoltoa. Jätehuol- lon aluekeräyspisteet ja lajitteluasemat mah- dollistavat entistä paremmin eri jätejakeiden toimittamisen hyötykäyttöön. Pienten kaa- topaikkojen sulkeminen on osaltaan koros- tanut jätteen hyötykäytön merkitystä.
Vaikka yhdyskuntajätteen hyötykäyttö on- kin lisääntynyt, ei jätteen kokonaismäärässä ole tapahtunut vähenemistä. Kaatopaikalle loppusijoitetun jätteen määrä on Kainuussa kuitenkin vain 175 kg/a/asukas, mikä on muuta maata selvästi alhaisempi luku.
Kainuun jätehuollon kuntayhtymän ekopisteissä jätteiden lajittelu on selkeästi ohjeistettu. Jätteiden syntypaikkalajittelu on kierrätyksen perusta.
ESA KUMPULAINEN /EKO-KYMPPI
