YMpÄrIStÖn tILa

(1)

7...

8...

Uudenmaan ympäristökeskus www.ymparisto.fi/uus

U u s i m a a

tero taponen

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo Uudellamaalla

Taajamien lievealueilla elinympäristön laatu on vaarassa

Päästöt ilmaan ovat vähentyneet

Hengitettävät hiukkaset pilaavat ilmanlaatua

Luonnon monimuotoisuus uhattuna

Peltoviljely kuormittaa vesistöjä

Rannikkovesien tila on heikko Vesien tilaa seurataan aktiivisesti

Pohjavesien tila on hyvä Maa-ainesten otto lisää ympäristön kuormitusta Ympäristövastuu kasvaa tasaisesti

2...

3...

4...

5...

6...

9...

10...

11...

12...

U u s i m a a

2 0 0 8

YMpÄrIStÖn

tILa

(2)

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo Uudellamaalla

Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialueen muodostavat Uuden- maan ja Itä-Uudenmaan maakun- nat. Tässä katsauksessa alueesta käytetään yleisnimitystä Uusimaa.

Alueella asuu yli 1,5 miljoonaa ihmistä 9 500 km

²

alueella. Väestö- tiheys on maan korkein.

Uudenmaan alueella väestönkasvu on ollut vuodesta 2006 vuoteen 2007 noin 1,1 %, kun koko Suomen asukasluku on samana ajan- jaksona kasvanut noin 0,4 %. Merkittävä osa Suomen elinkeinotoiminnasta, 30 % työpai- koista ja 25 % rakentamisesta keskittyy Uu- dellemaalle. Asuminen ja elinkeinotoimin- ta sekä liikenne asettavat paineita alueiden käytön suunnittelulle.

Uudenmaan luonto on erittäin moni- muotoista. Maaperä on vaihteleva, kasvi ja eläinlajimäärä suuri.

Rannikko, merialueet ja vesistöt muodostavat arvokkaan osan luontoa. Uudenmaan vesistöjen vedenlaatu on selvästi parantu- nut 1990-luvun lopulla, mutta Suomenlah- den rannikkovedet ovat rehevöityneet ja ovat pääosin tyydyttävässä, osin jopa vält- tävässä tai huonossa tilassa.

Useiden kuntien vesihuollossaan käyt- tämä pohjavesi on suurimmaksi osaksi laa- dultaan hyvää. Maaperän ja siten pohjavesien tilaa uhkaa kuitenkin monet ihmisen toiminnot. Maaperän tilan tietojärjestelmässä on noin 2 660 sellaista kohdetta, joiden maa- perään on saattanut päästä haitallisia ainei- ta tai jotka on tutkittu tai kunnostettu.

Ilmanlaatu on alueella enimmäkseen hyvä. Energiatuotannon ja teollisuuden hiilidioksidin, rikkidioksidin, typen oksidien

ja hiukkasten päästöt ovat laskeneet koko 1990-luvun. Liikenteen hiilidioksipäästöt ovat pysyneet vuosittain samalla tasolla 2000-luvulla, vaikka liikennemäärät ovat kasvaneet alueella voimakkaasti.

Ilmastonmuutoksesta merkkejä

Suomen vuosikeskilämpötila on järjestel- mällisten säähavaintojen perusteella ko- honnut runsaan asteen 150 vuoden aikana.

Ilmastonmuutoksen seurauksena lämpö- tilan arvellaan Suomessa ja Uudellamaalla nousevan selvästi voimakkaammin kuin koko maapallolla keskimäärin. Vuoden 2007 keskilämpötila Uudellamaalla oli noin 6 astetta. Talvipäivien määrä oli vuosien 2006–2007 vaihteessa Helsinki-Vantaan len- tokentältä mitattuna 55 vuorokautta, kun vertailuajanjaksona vuosina 1971–2000 se oli keskimäärin 132 vuorokautta.

Lämpenemisen ohella sademäärien arvioidaan kasvavan. Etenkin talvisateet lisään- tyvät ja talviset sateet tulevat aikaisempaa enemmän vetenä. Rankkasateet yleistyvät ja perinteiset lumen sulamisesta aiheutuvat ke- vättulvat pienenevät. Vuoden 2007 sademäärä Uudenmaan eri osissa oli noin 650–800 mm, mikä on paikoin jopa neljänneksen enem- män kuin vuosien 1971–2000 keskiarvo. Sa- detulvia on lisäksi vaikea ennustaa. Rank- kasateet saattavat kääntää jokien ja järvien pinnat todella nopeaan nousuun. Taajaan rakennetuilla alueilla hulevesien aiheutta- mat ongelmat saattavat lisääntyä. Myös me- renpinnan on ennustettu nousevan, jolloin meritulvien mahdollisuus kasvaa. Lumen määrä vähenee koko maassa, mutta Etelä- Suomessa suhteellisesti ottaen enemmän kuin pohjoisessa.

Ilmastonmuutos näkyy myös luonnossa.

Keskimääräinen keväinen lehtien puhkea- minen on vuosina 1846–2005 varhentunut Suomessa noin 12 vuorokaudella. Suurin osa muuttolinnuista on aikaistanut kevät- muuttoaan viimeisen 30 vuoden aikana. Ai- kaisilla lajeilla, kuten kiurulla ja peipposel- la muutto on aikaistunut pari viikkoa ja pit- kän matkan muuttolinnuilla, kuten kirjosie- polla ja pääskysellä vajaan viikon. Erityises- ti Etelä-Suomessa uusien eteläisten kasvi- ja eläinlajien määrä kasvaa. Kasvien lisäksi myös erilaiset perhoslajit lisääntyvät.

Ympäristöohjelmassa etsitty ratkaisuja

Ilmastonmuutos on Uudellemaalle laadi- tun ympäristöohjelman keskeisin haaste.

Ympäristöohjelmassa etsitään ratkaisuja il- mastomuutoksen hillintään ja muutokseen sopeutumiseen kolmen osatavoitteen kautta. Nämä ovat yhdyskuntarakenteen ja elin- ympäristön kehittäminen, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ympäristön laadun parantaminen sekä ympäristökuor- mituksen vähentäminen.

www.ymparisto.fi/uus/ilmastonmuutos www.ymparisto.fi/uus/ymparisto-ohjelma

Uusin tieto ympäristön tilasta löytyy verkosta

Katsaus ympäristön tilaan tarkastelee Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialuetta. Saman aikaisesti tämän katsauksen kanssa on julkaistu 12 muun alueen vastaavat katsaukset sekä valtakunnallinen ympäristön tila -katsaus.

Katsaukset ovat tiiviitä esityksiä tärkeimmistä ja ajankohtaisemmista ympäristön tilaan liittyvistä aiheista. Jokaisesta aiheesta on tarjolla verkko-osoite, joka löytyy lisätietoja ja uu- simmat päivitykset. Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristön tila 2008 -katsauksen ovat koonneet Uudenmaan ympäristökeskuksen asiantuntijat. Tietolähteinä on käytetty ympäris- töhallinnon sekä muiden viranomaisten ja tutkimuslaitosten tietojärjestelmiä.

www.ymparisto.fi/uus/ymparistontila

Uudenmaan

ympäristökeskuksen alue

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan

• maakunnat Pinta-ala 9 590 km

• ²

Maa-pinta-ala 9 113 km

• ²

Asukkaita noin 1,5 miljoonaa

• LYHYeStI

tero taponen

talvipäivien määrä vähenee ilmastonmuutoksen seurauksena.

YMpÄrIStÖn tILa

2 0 0 8

(3)

taajamien lievealueilla elinympäristön laatu on vaarassa

Helsingin ympärille kasvanut pääkaupunki- seutu laajenee edelleen voimakkaasti ja Loh- ja, Hyvinkää sekä Porvoo ovat kasvamassa yhteen pääkaupunkiseudun kanssa.

Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet E18 -tien ympäristössä, kun Espoon, Kirkko- nummen, Vihdin eteläosien ja Lohjan koil- lisosien välille on alkanut muodostua yhä tiiviimpää asutusta. Monet muutkin Uuden- maan taajama-alueet ovat kasvaneet reunoil- taan ja uusia, vanhasta rakenteesta irrallisia taajamia on syntynyt mm. Siuntioon, Pornai- siin ja Pernajaan. Näiden kaupunkiseutujen taajamien pinta-ala on vuosina 2000-2005 kasvanut 726 km²:sta 860 km²:iin (18%).

Taajamien reunavyöhykkeet eli ns. lie- vealue, on vuosien 2000–2005 välisenä aikana sekä laajentunut että tiivistynyt. Väes- tömäärä on tällä alueella kasvanut vajaalla 5 000 asukkaalla lähes 37 000:een. Kasvu on huolestuttavaa, sillä tämän alueen väestön- kasvusta iso osa toteutuu ilman kaavoitusta ja liikkuminen perustuu pelkästään henkilö- autojen varaan. Suunnittelematon kasvu voi estää hyvän yhdyskuntarakenteen luomisen myöhemmin. Hyvässä yhdyskunnassa jouk- koliikenne on helppo järjestää, viheraluever- kostot ovat ekologisesti ja toiminnallisesti yhtenäisiä ja asukkaita palvelee turvallinen liikenneverkko kevyen liikenteen väylineen.

www.ymparisto.fi/uus/

rakennettuymparisto

Tiet ovat vilkkaasti liikennöityjä

Uudenmaan osuus koko maan liikenne- suoritteesta on noin viidennes, kun osuus maanteistä on vain noin 6 %. Neljännes tehdyistä matkoista on työmatkoja. Yh- dyskuntarakenteen hajautuminen ja ns.

työmatkaliikenteen lisääntyminen ovat pidentäneet työmatkoja. Muutos on ollut pienin pääkaupunkiseudun ja pääradan varren kaupungeissa. Pisimmät työmatkat ovat pienissä alle 6000 asukkaan kunnissa, joissa työmatkojen pituus on kolmin- kertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa.

Liikenteen melu häiritsee

Liikenne on merkittävin melun aiheut- taja Uudellamaalla. Maankäytön suunnittelun, kaavamääräysten ja melues- teiden avulla melulle altistuvien mää- rän kasvua on kuitenkin voitu rajoittaa.

Vilkkaimpien maanteiden melualueella (Lden yli 55 dB) on 85 500 asukasta, rato- jen 40 000 ja lentoasemien 7 500 asukasta. Helsinkiläisistä yli 40 % asuu tie- ja katuliikenteen, noin 3 % junaliikenteen ja noin 9 % muun raideliikenteen melualueella. Tunnusluku Lden kuvaa koko vuorokauden painotettua melutasoa.

www.ymparisto.fi/uus/liikenne LYHYeStI

YHDYS- KUNNAT

Taajamien ja niiden lievealueiden laajentuminen

(alle 6000 asukasta) Työmatkaliikenteen kehitys Uudellamaalla

Lähde: Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä YKr-Hertta.

Arvokkaita rakennuksia suojellaan

Uusimaa on kulttuuriympäristönsä ja ar- vokkaiden vanhojen rakennusten mää- rän suhteen Suomen keskeisimpiä alueita. Kaikkiaan Uudellamaalla on rakennussuojelulailla suojeltu 82 kohdetta.

Lailla suojellaan vain arvokkaimmat ja merkittävimmät kohteet, muuten rakennuksia suojellaan kaavoituksen turvin.

Ympäristökeskuksessa on 2000-luvulla ollut vireillä 45 rakennussuojelulailla kä- siteltävää kohdetta. Näistä joka kolmas eli 15 on johtanut myönteiseen suojelu- päätökseen. Tärkeitä myönteisiä suojelu- päätöksiä ovat olleet Olympiastadionin suojelu rakennussuojelulailla ja Helsin- gin yliopiston rakennusten suojelun täy- dentäminen suojelumääräyksillä.

kulttuuriymparisto

90 % 100 % 25

osuus Työmatka 2005 Työmatka 1980 Osuus työmatkoista

30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 %

10 15 20

0 % 10 % 20 %

0 5

Kehyskunnat Maaseutukaupungit pienet kunnat pääkaupunkiseutu

Kerava

(4)

PÄÄSTÖT ILMAAN

Hiukkasten, rikkidioksidin ja typpidioksidin päästöt ilmaan vuosina 2000-2006

Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä.

Hiilidioksidipäästöt ilmaan vuosina 2000-2006

Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä.

Suurimmat ilmaan johdettavat päästöt Uu- dellamaalla syntyvät liikenteestä, energian- tuotannosta ja teollisuudesta. Paikallisesti huomattavia päästöjä syntyy myös muista lähteistä, kuten kotitalouksien tulisijojen käy- töstä eli ns. pienpoltosta.

Merkittävimpiä epäpuhtauksia ovat typen oksidit (NO_x), hiukkaset, rikkidioksidi (SO₂), haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) sekä hiilidioksidi (CO₂). Hiilidioksidia lukuun ottamatta muut ilmanpäästöt ovat vähentyneet 1990-luvun alun tasosta. Liikenteestä aiheutuvat päästöt ovat pienentyneet myös viimei- simmän viiden vuoden aikana, paitsi hiukkasten osalta. Liikenteen osuus kaikista hiuk- kaspäästöistä on noin 45 %.

Energiantuotannon päästöihin vaikuttaa mm. Pohjoismaiden vesitilanne. Heikon vesi- tilanteen aikana energiaa tuotetaan enemmän kivihiilellä vesivoiman sijaan, mikä näkyy päästömäärissä. Teollisuuden päästöissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia 2000-luvulla.

Rikkidioksidia syntyy eniten energian tuottamisesta kivihiilellä sekä öljynjalostuk- sesta. Rikkidioksidipäästöt vaihtelevat vuosittain, koska poltettavan kivihiilen määrä vaihtelee. Raskaan polttoöljyn käyttö energi- antuotannossa on vähentynyt, eikä sillä ole enää merkittävää vaikutusta rikkidioksidi- päästöihin. Myös typen oksidien päästömää- rät vaihtelevat vuosittain energiantuotantota- pojen mukaan.

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) suurin päästölähde on liikenne, joka aiheuttaa noin 40 % päästöstä. VOC-päästöjä syntyy myös erityisesti maalien ja liuottimien käytöstä.

Kasvihuonekaasu-

päästöjä ei ole pystytty vähentämään

Hiilidioksidipäästöt ovat Uudellamaalla kasvaneet 1990-luvun alun tasosta. Hiilidi- oksidipäästöistä pääosa on peräisin hiilen, öljyn ja maakaasun poltosta.

Liikenne aiheuttaa Uudellamaalla noin 18 % fossiilisten polttoaineiden käytöstä joh- tuvan hiilidioksidin kokonaispäästöstä. Lii- kenteen hiilidioksidipäästöt ovat 2000-luvulla pysyneet vuosittain samalla tasolla, mutta energiantuotannon ja teollisuuden päästöt ovat vaihdelleet. Vaihteluun vaikuttavat mm.

Pohjoismaiden vesitilanne ja ilman lämpöti- lasta riippuva kaukolämmön tarve.

www.ymparisto.fi/uus/paastotilmaan

päästöt ilmaan ovat vähentyneet

tero taponen

5 t

2 t

4 t

2

t

7

t

9 t

2 15737961 4 t

Esitystapa: Kokonaissumma valitulle alueelle

Vuosi Yhdiste Arvo Yksikkö 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006

2000 CO2 (BIO) 219801, hiukkaset 11108,4 11710,5 12019,3 12543,5 12742 9871,9 10464,8

2000 CO2 (FOSS) 13575649, typen oksidit (NOx) 44142,7 44275 45945,7 50291,2 44750,3 38013,9 40798,2 2000 HIUKKASET 11108, rikkidioksidi (SO2) 12965,9 14806,4 14543 22346,2 18005,3 12519,9 16532,5

2000 NMVOC

3754

Biopoltt käytöstä CO2-pä

oaineiden aiheutuv ästö a

219801,5 1142874,6 1396165,6 1348002,7 1572922,2 948162 954541,6

2000 Nox

44142,

Fossiilis polttoain käytöstä CO2-pä

teneiden aiheutuv ästö a

13 575 649 14 648 802 15 737 961 18 935 031 17 082 479 14 642 662 17 108 649

2000 SO2 12965, NMVOC 37542 36474,9 34739,6 33180,8 32074,9 28716,1 27968,6

2001 CO2 (BIO) 1142874,6 t 2001 CO2 (FOSS) 14648801,5 t 2001 HIUKKASET 11710,5 t

2001 NMVOC 36474,9 t

2001 Nox 44275 t _t/v

2001 SO2 14806,4 t ²⁰⁰⁰ ²⁰⁰¹ ²⁰⁰² ²⁰⁰³ ²⁰⁰⁴ ²⁰⁰⁵ ²⁰⁰⁶

2002 CO2 (BIO) 1396165,6 t ^{60 000}

2002

200 CO2 (FOSS)2 CO (FOSS) 15737961,4 t _{50 000} 2002 HIUKKASET 12019,3 t

2002 NMVOC 34739,6 t 40 000

2002 Nox 45945,7 t

2002 SO2 14543 t ^{30 000}

2003 CO2 (BIO) 1348002,7 t

2003 CO2 (FOSS) 18935030,7 t ^{20 000}

2003 HIUKKASET 12543,5 t

2003 NMVOC 33180,8 t ^{10 000}

2003 Nox 50291,2 t ₀

2003 SO2 22346,2 t

2004 CO2 (BIO) 1572922,2 t ^hiukkaset typen oksidit (NOx) rikkidioksidi (SO2)

2004 CO2 (FOSS) 17082478,6 t

2004 HIUKKASET 12742 t

2004 NMVOC 32074,9 t

2004 Nox 44750,3 t

2004 SO2 18005,3 t

2005 CO2 (BIO) 948162 t

2005 CO2 (FOSS) 14642661,9 t Biopolttoaineiden käytöstä aiheutuva CO2-päästö

2005 HIUKKASET 9871,9 t ^{25 000} Fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuva CO2-päästö

2005 NMVOC 28716,1 t

2005 Nox 38013,9 t

2005 SO2 12519,9 t ^{20 000}

2006 CO2 (BIO) 954541,6 t

2006 CO2 (FOSS) 17108648,9 t _{15 000}

20 000

0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Biopolttoaineiden käytöstä aiheutuva CO2-päästö Fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuva CO2-päästö

Ilman epäpuhtauksien päästöt

0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Biopolttoaineiden käytöstä aiheutuva CO2-päästö Fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuva CO2-päästö

YMpÄrIStÖn tILa

2 0 0 8

(5)

ILMAN- LAATU

Teiden pölyäminen, liikenne ja puun poltto pientaloalueilla ovat suurimmat syyt hengitettävien hiukkasten korkeisiin pitoisuuksiin Uudellamaalla. Myös rajojen ulko- puolelta kulkeutuvat epäpuhtaudet heikentävät ajoittain ilmanlaatua.

Uudenmaan ilmanlaatu on enimmäkseen melko hyvä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet kohoavat kuitenkin ajoittain korkeiksi suurissa taajamissa, mihin suurin syy on teiden keväinen pölyäminen. Myös typpidioksidin pitoisuudet saattavat nousta ajoittain korkeiksi keväisin vilkasliikenteis- ten teiden ympäristössä, jos tuuli on heikko. Puun poltto pientaloalueilla vaikuttaa ilmanlaatuun paikallisesti, mutta näitä vai-

Hengitettävät hiukkaset pilaavat ilmanlaatua

kutuksia on toistaiseksi tutkittu riittämättö- mästi.

Otsonipitoisuudet ovat ajoittain korkeita taajamien ulkopuolella, mihin on pääosin syynä epäpuhtauksien kulkeutuminen kau- kaa maamme rajojen ulkopuolelta. Niihin on vaikea vaikuttaa paikallisin toimin, sillä otsonipitoisuuden alentaminen vaatii typen- oksidi- ja hiilivetypäästöjen vähentämistä koko Euroopan alueella. Otsonin vuosipi- toisuus pääkaupunkiseudulla nousi 1990-luvun alussa ja on pysynyt siitä lähtien suunnilleen samalla tasolla.

Ilmanlaatu pysynyt ennallaan 2000-luvulla

Pääkaupunkiseutu on ilmanlaadultaan puh- taimpia metropolialueita Euroopassa. Il-

Sormipaisukarpeen vaurioasteet Uudellamaalla vuonna 2004

manlaatu on keskimäärin hyvä, mutta hiukkasten, typpidioksidin ja otsonin pitoisuudet ovat ajoittain korkeita. Voimakas asutuksen ja liikenteen kasvu ei ole huonontanut ilmanlaatua. Ilman hiukkas- ja typpidioksidipitoi- suudet ovat pysyneet suunnilleen ennallaan 2000-luvulla. Pienhiukkasten pitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rikki- dioksidin pitoisuudet ovat vuosia olleet niin alhaisia, ettei sitä pidetä enää merkittävänä ilmanlaatuongelmana.

Ilmansaasteet aiheuttavat mm. hengitys- tieoireita, vaurioittavat kasveja sekä happa- moittavat maaperää ja vesistöjä. Pienet hiukkaset ovat terveydelle haitallisia, koska ne pääsevät hengitettäessä keuhkojen ääreis- osiin.

www.ymparisto.fi/uus/ilma

Puiden päällysjäkälät kertovat ilmanlaadun muutoksista

Puiden päällysjäkälien esiintyminen ja kunto kuvastavat alueen ilmanlaatua. Lähes kaikissa Uudenmaan taajamissa jäkälälajisto on köyhtynyt ja männynrungoilla kasvava sormipaisukarve ainakin lievästi vaurioitunut. Laajin vauriovyöhyke on ha- vaittu pääkaupunkiseudulla, jossa yhtenäinen vyöhyke kattaa koko Helsingin, Es- poon eteläosan ja Vantaan itäosan ulottuen Tuusulaan, Keravalle ja Järvenpäähän.

Jäkäläkartoituksia on tehty koko Uudenmaan alueelta vuosina 2000 ja 2004. Jä- kälämuutoksiltaan pahin alue on pienentynyt, mutta lievien muutosten alue on laajentunut. Tulos kuvastaa päästöjen kehitystä: kokonaismäärät ovat pitkällä aikavä- lillä pienentyneet, mutta liikenteen kasvun ja asutuksen leviämisen myötä päästöt levittäytyvät entistä laajemmalle alueelle. Helsingissä jäkälän elpyminen johtuu en- sisijaisesti rikkidioksidipäästöjen pienentymisestä. Seuraavan kerran seuranta tois- tetaan vuonna 2009.

Lähde: alueelliset ympäristöjulkaisut 385.

(6)

LUONNON MONIMUO-

TOISUUS

Luonnon monimuotoisuus uhattuna

Uudenmaan alue on maamme ti- heimmin asuttua seutua, minkä vuok- si luonnon monimuotoisuuden säilyt- täminen on erityisen suuri haaste.

Useat eteläiset lajit esiintyvät Uudenmaan alueella ja pitkä kaistale Suomenlahden ran- nikkoa tarjoaa monille lajeille ainutlaatuisia elinympäristöjä. Myös vaihteleva maaperä li- sää luonnon monimuotoisuutta alueella.

Yleisimmin lajin häviämisen tai uhan- alaistumisen syyt liittyvät metsien tai maa- talousympäristöjen käytössä tapahtuneisiin muutoksiin mutta myös rakentaminen on merkittävä uhkatekijä. Rakentaminen vähen- tää lajien elinympäristöjä ja on Uudenmaan kaltaisella tiheästi asutulla ja voimakkaasti kasvavalla seudulla erityinen huolenaihe.

Maataloudessa tapahtuneiden muutosten seurauksena avoimet perinne- ja kulttuuri- alueet, kuten niityt ja laitumet, ovat kasvaneet tai kasvamassa umpeen. Perinnemaisemia on eniten Uudenmaan länsiosissa, etenkin Loh- jan seudulla ja Raaseporissa. Metsien käy- tössä tapahtuneiden muutosten seurauksena metsät ovat muuttuneet tasalaatuisemmiksi ja lahopuun määrä metsissä on vähentynyt.

Perinnemaisemien lajeja autetaan esimerkiksi ottamalla vanhoja laitumia takai- sin laidunnukseen tai niittämällä niittyjä.

Vanhat

runsaslahopuustoiset metsät

Lajimäärät lisääntyvät ja luonnon monimuotoisuus kasvaa Suomessa etelää kohti mentäessä. Sen vuoksi maamme luonnon monimuotoisuuden kannalta on erityisen tärkeää, miten Etelä-Suomessa onnistu- taan huolehtimaan luonnon monimuotoi- suudesta.

Esimerkiksi monet vanhoissa runsas- lahopuustoisissa metsissä viihtyvät kää- pä- ja hyönteislajit ovat uhanalaisia koko maassa, mutta erityisen tukala niiden ti- lanne on Etelä-Suomessa, josta monet lajit ovat jo hävinneet. Monien jäljellä olevien metsälajien on mahdotonta löytää Etelä- Suomen metsistä riittävää määrää tarpeek- si laadukkaita elinympäristöjä voidakseen säilyä alueella pitkällä aikavälillä.

Etelä-Suomessa metsien suojeluaste on maan alhaisin, Uudellamaalla suojeltujen metsien osuus koko alueen metsäpinta- alasta on 1,6 %. Suojeltujen metsien mää- rää yritetään nostaa muun muassa vapaa- ehtoiseen metsiensuojeluun keskittyvässä ns. METSO-ohjelmassa. Uhattujen metsä- lajien elinympäristöjä voidaan lisätä pe- rustamalla lisää luonnonsuojelualueita ja säästämällä tärkeitä elinympäristön piir- teitä kuten lahopuita talousmetsissä.

luonnonmonimuotoisuus Parasta olisi palauttaa alueelle sen perintei-

nen käyttö. Uhanalaisille metsälajeille voidaan turvata riittävä määrä elinympäristöjä luonnonsuojelualueiden verkostoa täyden- tämällä ja jättämällä säästöpuita talousmet- siin. Yhteensä luonnonsuojelualueita on pe- rustettu n. 49 135 hehtaaria, josta maa-alaa on n. 17 400 hehtaaria ja loput vesialueita.

Maa-alueilla suojellut alueet sisältävät metsien lisäksi mm. niittyjä ja laitumia. Uuden- maan ja Itä-Uudenmaan maapinta-alasta n.

1,9 % ja vesipinta-alasta n. 5,6 % on luonnonsuojelualueita (1.1.2008).

Suojellun maa- ja vesialueen pinta-alan (ha) kehitys 1996-2007

0 10 000 20 000 30 000 40 000 50 000 60 000

1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

Lukuihin on laskettu mukaan sekä suojelualueiksi perus- tettujen että suojelua varten valtiolle hankittujen maa- ja vesialueiden pinta-alat. Suojelua varten valtiolle hankituista alueista tullaan pääsääntöisesti perustamaan luonnonsuojelualueita. / Lähde: Uudenmaan ympäristökeskus ja Metsähal- lituksen luontopalvelut.

HeIKKI KotIranta

pohjankääpä (Climacocystis borealis) on vanhojen, yleensä rehevien kuusikoiden laji, joka lahottaa kuusia.

LYHYeStI

YMpÄrIStÖn tILa

2 0 0 8

(7)

KUORMITUS VESIIN

Yhdyskuntien ja teollisuuden typpi- ja fosforikuormitus vesistöihin

Maatalouden ja erityisesti pelto- viljelyn osuus vesistöjen kokonais- kuormituksesta on kasvanut viime vuosina Uudenmaan ympäristökes- kuksen toimialueella.

Lannoitteiden käytön vähentämisestä huoli- matta peltoviljelyn kuormitusta ei ole saatu vähenemään tavoitteiden mukaisesti. Maa- talous aiheuttaa useimmissa vesistöissä yli puolet fosforin ja typen kuormituksesta.

Yhdyskuntien jätevesien kuormitus ve- sistöihin on vähentynyt tehostuneiden puhdistusmenetelmien ansiosta noin puo- leen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Samanaikaisesti puhdistettavat jä- tevesimäärät ovat kuitenkin lisääntyneet koska viemäriverkkoa on laajennettu. Val- taosa Uudenmaan jätevesikuormituksesta ohjataan pääkaupunkiseudun kahden suu- ren puhdistamon kautta suoraan mereen.

Teollisuuden vesistökuormitus on Uudel- lamaalla suhteellisen vähäistä verrattuna yhdyskuntien jätevesien kuormitukseen.

Suurten teollisuuslaitosten kuormitus on laskenut hieman viime vuosina.

Uudenmaan ympäristökeskus seuraa

peltoviljely kuormittaa vesistöjä

alueensa suurimpien jokien kautta mereen kulkeutuvaa kuormitusta. Sateisuus ja sitä kautta valunta pelloilta vaikuttaa merkittä- västi kuormituksen määrään. Erityisen voi- makasta kuormitus on runsaiden sateiden aikaan talvisin, jolloin eroosioherkästä maa- perästä puuttuu sitä suojaava kasvipeite tai se on vähäinen.

Uusi asetus vähentää haja-asutuksen

kuormitusta

Haja- ja loma-asutuksen puhdistamattomis- ta jätevesistä aiheutuu maatalouden jälkeen toiseksi eniten vesistökuormitusta Uudel- lamaalla. Alueella asuu n. 100 000 asukasta viemäriverkostojen ulkopuolella.

Kuormituksesta aiheutuu haittaa erityisesti niissä paikoissa, joissa asutusta on runsaasti vesistöjen välittömässä läheisyydes- sä. Vuonna 2004 astui voimaan asetus, jonka mukaan kiinteistöjen jätevesijärjestelmät täytyy saada vaatimusten mukaisiksi vuoteen 2014 mennessä. Kuormituksen määrää pyritään laskemaan myös laajentamalla haja-asutusalueiden viemäriverkostoja.

Onnettomuudet ja häiriötilanteet aiheuttavat riskejä

Sekä maalla että vesillä tapahtuvat öljy- ja kemikaalikuljetukset muodostavat yhä suuremman riskin vesistöille. Suomenlah- den öljykuormitukset ovat nousseet 20 mil- joonasta tonnista 138 miljoonan tonniin vuosina 1995–2005 (Suomen ympäristökes- kus/VTT). Kuljetusten määrän on ennakoi- tu nousevan edelleen 250 miljoonaan tonniin vuoteen 2015 mennessä. Onnettomuus- riskiä lisää edelleen kasvava matkustaja- ja konttiliikenne Suomenlahdella.

Jätevedenpuhdistamojen ja teollisuuslaitosten häiriötilanteet aiheuttavat erittäin suuria lyhytkestoisia päästöjä vesistöihin.

Jätevesipäästöt voivat johtua myös verkos- tojen huonosta kunnosta tai jätevesipump- paamojen häiriöistä. Käsittelemättömien jä- tevesien pääsy vesistöihin heikentää happi- tilannetta, nostaa bakteeripitoisuuksia sekä kiihdyttää rehevöitymistä.

www.ymparisto.fi/uus/kuormitusvesiin

Typpikuormitus vuosina 1990-2007

Lähde: Ympäristöhallinnon VaHtI-tietojärjestelmä.

Fosforikuormitus vuosina 1990-2007

0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000

1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006

t/v _teollisuus yhdyskunnat

100 125

t/v teollisuus yhdyskunnat

0 25 50 75

1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006

teollisuus yhdyskunnat teollisuus yhdyskunnat

(8)

rannikkovesien tila on heikko

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan vesistöt sekä rannikkovedet ovat keskimäärin huonommassa tilassa kuin Suomessa yleensä. Syynä heikentyneeseen tilaan on pitkään jatkunut ihmisen aiheuttama suuri vesistöjä kuormittava ja muuttava toiminta. Alueen sisävesis- töt ovat myös pieniä ja vähävetisiä, mikä li- sää niiden herkkyyttä muutoksille. Rannik- kovedet ovat matalia ja saariston pirstomia vesialueita, joissa veden vaihtuminen on heikkoa.

Suurin osa alueen järvistä kuuluu pin- tavesistä tehdyn ekologisen luokituksen mukaan tyydyttävään luokkaan. Kuitenkin myös hyvään ja jopa erinomaiseen luokkaan kuuluvia järviä on runsaasti. Alueen suurin järvi Lohjanjärvi on pääosin hyvässä tilassa.

Lohjanjärven yläpuolinen Hiidenvesi on luokiteltu tyydyttäväksi. Luokituksessa vesistö- jen tilaa verrataan luonnontilaan. Mitä suu-

Sinileväkukinnot yleisiä

Sinileväkukintoja esiintyy yleisesti ke- säisin Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan järvissä ja rannikkovesissä. Viime vuosina ympäristökeskukselle ei ole ilmoitet- tu runsaista tai erittäin runsaista kukin- noista siinä määrin kuin vuosituhannen vaihteessa. Tähän voi osaltaan vaikuttaa se, että sinilevien yleisyyteen on totuttu.

Leväkukintoihin on aina syytä suhtau- tua varoen, koska myrkyllisyys vaihtelee suuresti jopa päivästä toiseen eikä myr- kyllisyyttä voi silmämääräisesti havaita.

Toistuvat kukinnat ovat merkki vesien rehevöitymisestä. Kukintojen runsaus on kuitenkin hyvin pitkälle riippuvainen kesän säästä. Lämpiminä kesinä sinile- viä esiintyy laajemmin ja runsaammin kuin kylminä ja tuulisina kesinä.

tero taponen

Vesien tila ekologisen luokittelun tai muun arvion perusteella

Pintavesien tila Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella rempia muutokset luonnontilaan nähden

ovat, sitä huonommassa tilassa vedet ovat.

Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella joet ovat pääosin tyydyttävässä tilassa. Muun muassa kaikki suurimmat joet eli Vantaanjoki, Porvoonjoki, Koskenkylänjo- ki, Mustijoki, Siuntionjoki ja Mustionjoki on luokiteltu tyydyttäviksi. Sipoonjoen tila on välttävä.

Syynä ihmisen kuormittava toiminta

Rannikkovedet on pääosin vain tyydyt- tävässä tai välttävässä tilassa. Erinomaises- sa tai hyvässä tilassa olevia vesialueita ei ole lainkaan. Sen sijaan huonossa tilassa olevia on melko runsaasti. Muun muassa Inkoon ja Tammisaaren saaristoalue on luokiteltu huo- noksi hapettomien pohja-alueiden vuoksi.

www.ymparisto.fi/uus/pintavesientila

LYHYeStI

60 % 80 % 100 %

0 % 20 % 40 %

Joet, km Järvet, ha Rannikkovedet, ha Huono Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen 60 %

80 % 100 %

0 % 20 % 40 %

Joet, km Järvet, ha Rannikkovedet, ha Huono Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen

YMpÄrIStÖn tILa

2 0 0 8

(9)

PINTA- VESIEN TILA

Vesien tilaa seurataan jatkuvasti

Uudenmaan vesistöjen tilaa seurataan vuosittain niin ympäristöhallinnon toimesta kuin toiminnanharjoittajien velvoitetarkkai- lujen avulla. Myös useat kunnat seuraavat vesistöjensä tilaa. Uudenmaan ympäristö- keskuksen alueella määritetään noin 1 000 havaintopaikalta 10–40 vesistön tilaa kuvaa-

vaa muuttujaa useita kertoja vuodessa. Ha- vaintotiheydet ja analysoitavien muuttujien määrät vaihtelevat havaintopaikoittain.

Biologisten määritysten osuus seurannassa on nykyisin aiempaa suurempi. Biologista seu- rantaa on mm. pohjaeläinten ja kasviplanktonin tutkimukset sekä vesikasvillisuus- ja kalastosel-

Vedessä a-klorofyllipitoisuus kuvaa levämäärän runsautta ja siten järven rehevyystasoa.

Lähde: Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä Hertta.

vitykset. Seurannan tuloksista arvioidaan tilan kehittymistä pitkällä aikavälillä. Ohessa on ker- rottu tarkemmin kolmesta alueesta, joiden tilasta ympäristökeskus tiedottaa verkkosivuillaan.

pintavesienseuranta

Vantaanjoki

Vantaanjokeen johdettava jätevesikuormitus on vähentynyt merkittävästi 1970-lukuun verrattuna. edelleenkin jätevesikuormitus on mer- kittävää erityisesti vesistöalueen latvoilla. nykyisin suurin kuormitus Vantaanjokeen tulee kuitenkin valuma-alueen pelloilta. Myös haja- asutuksen osuus kuormituksesta on merkittävä.

Vantaanjoen fosforipitoisuus laski kuormituksen vähentymisen myötä 1970-luvulla. Viimeisen 20 vuoden aikana fosforipitoisuus ei kuitenkaan ole laskenut. Joen suuret virtaamavaihtelut näkyvät ravinnepitoisuuksien voimakkaina vaihteluina vedessä.

www.vhvsy.fi

Kokonaisfosforipitoisuus Vantaanjoen alaosassa (Oulunkylä)

Sandöfjärden

Sandöfjärden on tammisaaren sisäsaaristossa si- jaitseva laaja yhtenäinen vesialue, jonka suurin syvyys on n. 30 metriä. Saaret ja matalat kynnyk- set rajoittavat veden vaihtumista ulkosaaristoon päin. Sandöfjärdenin pohjan läheisessä vedessä on nykyisin toistuvasti hapettomat olosuhteet kesäisin. Hapeton alue on lisäksi laajentunut viime vuosina ja hapettoman veden osuus ve- simassasta on kasvanut. aikaisemmin vähähap- pista oli vain pohjalla, nykyisin säännöllisesti jo 20 metrin, ajoittain jopa 15 metrin alapuolelta lähtien. Säännöllisesti toistuvan hapettomuuden vuoksi pohjaeläimiä ei ole hapettomilla alueilla.

Myös alueen kalansaaliit ovat vähentyneet.

Sandöfjärdenin havaintopaikan happitilanne pohjan läheisessä vedessä kesäisin (1.7.-7.9.)

4 6 8

0 2 4

1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008

Tuusulanjärven a-klorofyllipitoisuudet (kesä-syyskuun arvot)

Tuusulanjärvi

Jätevesikuormitus tuusulanjärveen loppui jo vuonna 1978, mikä näkyikin ravinnepitoisuuksien lasku- na järvessä. runsaat leväesiintymät jatkuivat silti ke- säisin voimakkaan hajakuormituksen ja järven poh- jalta tulevan sisäisen kuormituksen vuoksi. Järvellä onkin tehty mittavia kunnostustoimia erityisesti 2000-luvulla. Hapetus, hoitokalastus ja muu ka- laston hoito, maatalouden vesiensuojelutoimet, valuma-alueelle perustetut kosteikot ja monet muut toimet ovat vähentäneet haitallisia leväku- kintoja ja parantaneet veden laatua järvessä.

www.tuusulanjarvi.org

60 80 100 120

a-klorofylli, µg/l

0 20 40 60

1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008

400 500 kok.P, µg/l

100 200 300

1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008

(10)

POHJA- VESIEN TILA

Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla on lähes 500 kartoitettua ja luoki- teltua pohjavesialuetta. Pääkaupun- kiseutua lukuun ottamatta suurin osa alueen kunnista käyttää pohja- vettä vesihuollossaan.

Uudenmaan pohjavesialueiden määräl- linen ja kemiallinen tila on keskimäärin hyvä. Pohjaveden määrään yleensä eniten vaikuttavat toiminnot eli pohjaveden otto ja tekopohjaveden valmistaminen ovat luvan- varaisia ja valvottuja toimintoja, eikä niistä yleensä aiheudu ympäristöhaittoja.

Tyypillisiä luonnonolosuhteiden aiheut- tamia virheitä veden laadussa ovat happa- muus sekä korkeat rauta- ja mangaanipitoi- suudet. Rannikkoalueilla ja saaristossa sekä syvissä kallioporakaivoissa saattaa esiintyä vanhasta merivedestä aiheutuvia korkeita suolapitoisuuksia. Kallioperä voi myös aiheuttaa laatuvirheitä. Esimerkiksi Itä-Uu- dellamaalla pohjaveden fluoridipitoisuudet ovat rapakiven vaikutuksesta monin paikoin niin korkeat, ettei vesi täytä käsittele- mättömänä talousveden terveydellisiä laa- tuvaatimuksia. Kallioporakaivovesissä on paikoitellen todettu korkeita radon- ja uraa- nipitoisuuksia, jotka aiheutuvat radioaktii- visista mineraaliesiintymistä. Muutamilla pienehköillä alueilla myös pohjaveden ar- seenipitoisuus on kallioperästä johtuen hai- tallisen korkea.

Ihmisen toiminnot aiheuttavat riskejä

Arvioiden mukaan ympäristökeskuksen toimialueen pohjavesialueista lähes viidesosa on sellaisia, joille ihmistoiminnasta aiheutuu merkittäviä riskejä. Riskejä aiheuttavat erityisesti teollisuus, vaarallisten aineiden varas- tointi, polttonesteiden jakeluasemat, tienpito ja liikenne, hoitamattomat ja käytöstä poistu- neet soranottoalueet, viemärit sekä maanalai- set öljysäiliöt. Monet eri riskitoiminnot sijoit- tuvat lisäksi samoille pohjavesialueille.

Pohjavesialueiden kemiallinen tila on pohjavesidirektiivin mukaisesti tehdyn arvi- oinnin perusteella suurimmaksi osaksi hyvä.

Toisaalta riskitoiminnoista johtuen huonossa kemiallisessa tilassa olevia pohjavesialueita on Uudellamaalla suhteessa enemmän kuin muualla maassa. Huonon kemiallisen tilan yleisimpiä syitä ovat pohjaveden korkea klo- ridi- tai nitraattipitoisuus, liuotinpitoisuus tai torjunta-ainejäämät.

pohjavesien tila on hyvä

Kaikkiaan noin 40 %:lle (132 kpl) yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeistä ja vedenhankintaan soveltuvista pohjavesialueista on laadittu suojelusuunnitelma.

Pohjavesien kemiallinen tila Uudellamaalla

Suunnitelmissa on selvitetty riskejä ja toi- menpiteitä pohjavesien suojelemiseksi.

www.ymparisto.fi/uus/pohjavesi

tero taponen

YMpÄrIStÖn tILa

2 0 0 8

(11)

LUONNON- VAROJEN

KÄYTTÖ

Paljon pilaantuneita maa-alueita

Pilaantuneet alueet aiheuttavat riskin poh- javedelle ja ihmisen terveydelle. Maaperää mahdollisesti pilanneita tai riskiä pohjave- delle aiheuttavia kohteita on tallennettu Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella Maaperän tilan tietojärjestelmään kaikkiaan noin 2 660 kohdetta. Näistä kohteista 680 sijoittuu pohjavesialueille.

Maaperän tilan tietojärjestelmässä on noin 370 kohdetta, jossa maaperä on kunnostettu tai tutkimuksin on todettu ettei maaperässä olevista haitta-aineista aiheudu riskiä ympäristölle eikä kohteessa enää ole sellaista toimintaa, joka aiheuttaisi riskiä.

Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella maaperää kunnostetaan vuosittain noin sadassa kohteessa. Kunnostustoi- menpiteisiin joudutaan usein rakentami- sen yhteydessä, jolloin maankäyttö muut- tuu teollisuuskäytöstä asuinkäyttöön.

pilaantuneetmaat

Maa-ainesten otto lisää ympäristön kuormitusta

Pääkaupunkiseutu on Suomen suurin kiviainesten kulutuskeskittymä. Rakentamisessa käytettävä kiviaines otetaan yhä useammin harjujen sijaan kalliosta. Uudellamaalla kallio- kiviaineksen osuus käyttömääristä on vuodesta riippuen noin 50–60 %.

Vuonna 2007 maa-aineslain mukaisilta ottamisalueilta kaivettuja kiviaineksia käytet- tiin Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialueella noin 6,3 miljoonaa kiintokuutiometriä.

Tästä määrästä noin neljännes on tuotu Kanta- Hämeen eteläisistä kunnista, sillä Uudenmaan omat harjukiviainekset ovat loppumassa. Li- säksi pääkaupunkiseudulla käytetään vuosittain noin 1,5–2,0 miljoonaa kiintokuutiometriä muihin lupiin perustuvasta louhinnasta saa- tavaa kalliokiviainesta.

Kiviainesten ottotoiminta tuhoaa ottamis- alueen geologisia ja biologisia luonnonesiin- tymiä, heikentää kasvillisuuden elinmahdol- lisuuksia, lisää pohjaveden likaantumisriskiä sekä vaikuttaa haitallisesti maisemakuvaan.

Myös pitkät kuljetusmatkat rakennuspaikoil- le aiheuttavat ympäristökuormitusta. Huolel- lisen ottamistoiminnan suunnittelun ja tarkan maa-aines- ja ympäristölupaharkinnan sekä valvonnan avulla kiviainesten ottamisen ai- heuttamaa ympäristökuormitusta pystytään lieventämään merkittävästi.

www.ymparisto.fi/uus/maa-ainestenotto

Jätemäärät pysyneet tasaisina

Uudellamaalla syntyi vuonna 2007 kiinteitä yhdyskuntajätteitä 0,74 miljoonaa tonnia. Ko- konaismäärä on pysynyt melko samana koko 2000-luvun. Yhdyskuntajätteestä noin 60 % si- joitetaan kaatopaikalle. Uudellamaalla on nel- jä yhdyskuntajätteen kaatopaikkaa. Osa synty- vistä jätteistä viedään alueen ulkopuolelle.

Suurin osa yhdyskuntajätteistä eli 60 % on kotitalousjätteitä ja loput niihin rinnas- tettavia kaupan ja teollisuuden jätteitä. Ko- titalouksien jätemäärät ovat hieman pienentyneet. Vuonna 2002 kotitalouksissa syntyi asukasta kohti jätteitä 320 kg ja vuonna 2007 niitä syntyi 300 kg.

Yhdyskuntajätteestä hyödynnetään aineena tai energiana 38 %. Suurin osa tästä on ke- räyspaperia, -pahvia ja -kartonkia sekä kom- postointiin menevää biojätettä. Kotitalouksi- en sekajäte sisältää vielä suurimmaksi osaksi hyödyntämiseen kelpaavaa jätettä kuten bio- jätettä, paperia, pahvia ja metallia.

Kaatopaikan prosesseissa biohajoava jäte tuottaa metaania, joka on ilmastoon vahvas- ti vaikuttava kasvihuonekaasu. Suomen kaa- topaikkojen päästöt aiheuttavat 3 % maamme kasvihuonekaasupäästöistä.

www.ymparisto.fi/uus/jatteet Yhdyskuntajätteiden käsittely Uudellamaalla vuosina 2002–2007

600 000 700 000 800 000

tonnia Loppusijoitettu kaatopaikalle Hyödynnetty energiana Hyödynnetty aineena

0 100 000 200 000 300 000 400 000 500 000

2002 2003 2004 2005 2006 2007

Lukuihin on laskettu kiviainesten ottomäärät maa-aineslain mukaisilta ottamisalueilta Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialueella sekä Hausjärven ja Lopen kunnissa 2000–2007/Lähde: Maa-ainesten oton tietojärjestelmä (Motto)/

J.rintala/t.Kinnunen 9.10.2008.

Kiviainesten otto Uudellamaalla 2000–2007

6 7 8

k-m3 Harjukiviaines Harjukiviaines Hausjärvi, Loppi Kallio

6,3

6,1

6,8

5 3

6,2

6,0 5,8 6,3

0 1 2 3 4 5

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

5,3

k-m³ Harjukiviaines Harjukiviaines Hausjärvi, Loppi Kallio

Hyödynnetty energiana

Loppusijoitettu kaatopaikalle Hyödynnetty aineena

LYHYeStI

(12)

Uudenmaan ympäristökeskus

Puhelin: 020 610 101 (vaihde) asiakaspalvelunumero 020 690 161 Faksi: 020 610 1700

Käyntiosoite: Asemapäällikönkatu 14, Helsinki Postiosoite: PL 36, 00521 Helsinki

2 0 0 8

Toimittajat:

Reetta Harmaja Sari Laine Pirkko Kekoni

YMPÄRISTÖ- VASTUU

Ympäristövastuu kasvaa tasaisesti

Päiväkodit ja koulut osallistuvat aktiivisesti ympäristötyöhön

Vihreä lippu -ympäristöohjelmaan osallistui vuonna 2007 Uudellamaalla 63 päiväkotia, koulua ja oppilaitosta. Koko Suomessa osal- listujia oli 170. Uudellamaalla osallistujien määrä on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun.

Vihreä lippu on Suomen ympäristökas- vatuksen seuran tuottama ohjelma, jossa osallistujat voivat valita neljästä teemasta:

vesi, energia, jätteen vähentäminen ja lähi- ympäristö. Tutkimusten mukaan ympäris- tökuormitus on vähentynyt päiväkodeissa ja kouluissa merkittävästi uuden toimintakult- tuurin myötä. Lähiympäristö -teeman valin- neissa päiväkodeissa ja kouluissa on panos- tettu erityisesti luonnossa tapahtuvaan ope- tukseen.

www.ymparistokasvatus.fi/vihrealippu

Kestävän kehityksen edistäminen jatkuu kunnissa

Rio de Janeiron Ympäristö- ja kehityskonfe- renssissa (1992) haastettiin kaikki maailman kunnat laatimaan oma paikallinen kestävän kehityksen toimintaohjelma eli ns. Agen- da 21. Vuonna 2004 kaikki Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan 34 kuntaa ilmoittivat Kun- taliiton kyselyssä tekevänsä jollakin tasolla agendaprosessia.

Vuonna 2008 Uudenmaan ympäristökes- kuksen selvityksessä 15 kuntaa ilmoitti pai- kallisagendatyön jatkumisesta. Vastausten mukaan kuntien kestävän kehityksen työssä painottuu nyt seudullinen yhteistyö, ilmas- tokampanjat, kunnan oman ekologisen ja- lanjäljen määrittely tai vihreä tilinpito. Kes- tävän kehityksen toimintaohjelmia päivite- tään jonkun verran, mutta erillisten ohjel- mien sijaan kestävä kehitys yritetään saada entistä enemmän sisälle yleisesti kaupunki- organisaation rakenteisiin, eri toimialoihin sekä maankäytön suunnitteluun.

www.ymparisto.fi/kestavakehitys

Yritysten ympäristöasiat

Yritysten ja organisaatioiden ympäristöjoh- tamisen välineistä tunnetuimpia ovat ISO 14001 -standardiin ja EMAS-asetukseen pe- rustuvat ympäristöjärjestelmät. Järjestelmis- sä on keskeistä ympäristöpolitiikan määrit- täminen sekä sitä tukevien menettelytapo- jen käyttöönotto. EMAS-ympäristöjärjestelmä on Uudellamaalla ollut käytössä 2000-luvun aikana vuodesta riippuen 2–5 yrityksessä.

EMAS-järjestelmää ei ole kovinkaan laajasti käytetty suhteessa yritysten kokonaismää- rään. Muista järjestelmistä ei ole saatavissa kattavasti tietoa.

Pääkaupunkiseudun pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten on käynnistynyt Ekokom- passi -niminen EU-hanke, jossa yrityksille tarjotaan räätälöityä ekoapua. Hankkeessa luodaan verkkosivusto, josta löytyy käytän- nönläheisiä oppaita ja vinkkejä pk-yritysten ympäristöasioiden hallintaan sekä kevenne- tyn ympäristöjärjestelmän rakentamiseen.

www.ymparisto.fi/emas www.ekokompassi.fi

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuk- sen asiakas- ja tavaramäärät ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvulla. Asiak- kaita on tullut puolet lisää ja kierrätettä- vä tavaramäärä on kaksinkertaistunut.

Kehitystä selittänee pääkaupunkilais- ten ympäristötietoisuuden lisääntymi- nen sekä käytetyn tavaran arvostuksen nousu. Uudistamisesta ja tuunaamises- ta on tullut muotiharrastus. Toisaalta jätteiden määrä ei ole lähtenyt laskuun (s. 11). Kierrätyksellä voidaan kuitenkin saada aikaan luonnonvarojen säästöä, jos käytettyjen tuotteiden hankkiminen vähentää vastaavien uusien hankintaa.

www.kierratyskeskus.fi

Kierrätyskeskuksen asiakas- ja tavaramäärien kehitys 2000-2007

Kierrätettävän tavaran suosio on kasvanut

900 000 1 000 000 180 000

200 000

300 000 400 000 500 000 600 000 700 000 800 000

60 000 80 000 100 000 120 000 140 000 160 000

tavaramäärä

asiakasmäärä

0 100 000 200 000

0 20 000 40 000

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

vuosi Asiakkaat yhteensä Tavarat yhteensä

Lähde: pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus oy