I l t a I k k a l a
Seuraelämää 1934
useossa käydessäni juttelen mielelläni kävijöiden kanssa kysellen, mitä he kulloinkin ovat siellä pitäneet mielenkiintoisena.
Niinpä kesällä 1996 satuin yhteen erään rouvan kanssa, joka kertoi käy
neensä tutustumassa ohikulkiessaan uuteen Saarijärven historiaan ja etsi
neensä sieltä tietoja isästään, Jorma Utelasta, joka oli aikoinaan täällä eläinlääkärinä. Hän totesi, että nimi oli väärin. Saarijärveläiset olivatkin häntä nimittäneet Uutelaksi kuten he Ikka
laakin nimittivät Iikkalaksi. Saarijär
vellä ei ollut kunnaneläinlääkäriä en
nen häntä. Viitasaaren piirieläinlääkäri hoiti Saarijärven eläimet ja 20-luvulla asuikin Viitasaaren piirieläinlääkäri Karl Sjöholm Saarijärven Kotirannas
sa.
Hänen lähdettyään hoi- teli eläimet täällä Tollon Jussi, Jussi Tollola Kekkilästä ja hy
vin hoitikin. Vuoden 1934 alusta tuli tänne vihdoin kun
naneläinlääkäriksi Jorma Ute- la. Hänen tyttärensä Soili Kaje kertoi siinä keskustellessam
me, että hänellä on jäljellä isän kirjeet kihlatulleen Kai
salle tuolta vuodelta ja niissä kerrotaan saarijärveläisestä elämänmenosta. Pyysin häntä katsomaan, olisiko niissä mahdollisuus saada jotakin joululehteemme ja hän oli ot
tanut kopioita sellaisista koh
dista. Utela oli silloin kihlois
sa ja toi avioiduttuaan tammi
kuussa 1934 nuorikkonsa Saa
rijärvelle. Nyt on jo suurin osa silloin eläneistä ihmisistä poissa ja nuoret eivät muista enää, mutta onhan tämä paik
kakuntamme historiaa.
12.1.1934
lähden, vaikka olenkin täällä todelli
sessa "Onnelassa”. Usko tai et, mutta niin se kuitenkin on. Talon nimi on näet Onnela. Suuremmoista, toivotta
vasti tuo nimi ennustaa hyvää. Talo on lähellä järveä, joka on jäässä, kunnon jäässä, jota en tosin ikkunastani voi nähdä. Eilen muutin tänne asumaan ja tänään aloin ilmoittaa, että olen saapu
nut paikkakunnalle. Toivottavasti ar
voisat potilaani lukevat lehtiä ahkeras
ti. Eilen kyllä eräs lehmä olisi kaivan
nut minua, mutta en ollut tavattavissa.
Toivottavasti hän nyt kuitenkin lapsi
neen voi hyvin.
Muuten olen tänne tulooni täysin tyytyväinen. Alku on ollut lupaavampi kuin odotin ja olin juuri kesken kirjoi
tusta puhelimessa, jossa tiedusteltiin
En tiedä sanoa vielä päiväl
leen, ei edes kuukaudelleen, milloin tulen käymään Helsin
gissä, mutta kyllä minä joskus
vaatimuksiani kunnaneläinlääkärin palkan suhteen. Ilmoitin vain, että vaa
timukset ovat samat kuin muillakin, ja niistä en voi poiketa. Paikan avaami
nen tulee näet esille kunnanvaltuuston kokouksessa.
Viime maanantaina toimin pal- kintotuomarina kilpa-ajoissa, ja kyllä olin tärkeän näköinen, kun otin aikaa hevosille piippu hampaissa. Illalla olin tietysti iltamissa mukana. Ohjelma oli vaihteleva ja monipuolinen ja antau
muksella suoritettu. Saarijärven nais- maailmaa onnellistutin tanssittamalla kahta rouvaa ja yhtä (ikä) neitiä. Rou
vat tanssivat oikein hyvin, ihmettelin suorastaan. Täällä tanssitaan kuulema joskus myös tangoa ja rumbaa. Hieno
on pitäjä.
Ensimmäisenä päivänä kävin heti apteekilla visiitillä, jolloin sain kiitettävää apua asunnon hankkimisessa. Sa
mana iltana tai oikeastaan ilta
päivällä kulkiessani pääkadul
la kuulin vastaantulevien kun- nia-arvoisten saarijärveläisten juttelevan, että paikkakunnalle on tullut nuori eläinlääkäri, he eivät kyllä osanneet aavistaa, että se olin minä, koska jatkoi
vat keskusteluaan rauhassa.
Olin siis kaiken todennäköi
syyden mukaan niin vanhan näköinen, että minä en herät
tänyt mitään epäilyksiä.
Tämä taloni ei päältä päin ole oikein sisältönsä ar
voinen, mutta meneehän se.
Yksi hyvä puoli on, että omis
tan oman eteisen ja ulko-oven, toinen hyvä seikka on se, että radio kuuluu loistavasti, tois
taiseksi se ei ainakaan häiritse.
Ajattelehan, täällä on kahdesti viikossa "liikkuvat”
ja pian hankitaan tänne "ääni- elokuvat”. Sittenhän täältä ei paljoakaan enää puutu, aino
astaan tulot. On sekin onni, että olen syntynyt optimistik
si. Olen näet Suomen toiseksi
1 8
suurin optimisti. Kuka suu
rin on, en tiedä.
Täällä on ensi sun
nuntaista viikon päästä to
dennäköisesti huvikauden huomattavin tapaus, kilpa- ajot. Tilaisuus jossa ajetaan kilpaa hevosilla. Silloin si
nun oikeastaan pitäisi olla täällä. En tarkoita että ot
taisit osaa, ei ajajana ei edes hevosena mutta sen tähden, että näkisit hevosia, jos et niitä Helsingissä näe.
Muista aina katsella hevo
sia, se tietää hyvää, ainakin sitten minulle. Muista tai koeta edes säilyttää oikea korvantausta minun omai
suutena.
8.2.1934
Viime viikolla olin kuiten
kin niissä "Prinsessa Ruu
susen” tanssiaisissa, en voi
nut olla menemättä, kun sa
mana iltana puhelimitse toistettiin kutsu. Prinsessa oli kuninkaallisen jäykkä tanssiessaan. Kaikki läsnä
olijat ovat varmasti suuria
taiteilijoita, he olivat niin eläytyneitä kappaleeseen että nukkumistunnelma vallitsi koko illan, muuten kuuluu niis
sä ennen olleen oikein mukavaa ja vas
taavanlaiset tilaisuudet ovat välistä kestäneet klo 3:een asti. Helsingissä
hän tanssipaikat kai suljetaan aikai
semmin tätä nykyään. Hyvä onkin, et
tei ihmiset valvo liikaa, nukkuminen tekee hyvää. Minäkin tavallisesti me
nen vuoteeseen klo 21-21.30 ja ylös nousen klo 8 ilman herätystä.
Viime viikolla oli täällä kaksi ta
pausta. Äänielokuva ensi-ilta ja hiihto
kilpailut. Kummassakin olin läsnä, myös jälkimmäisessä vain katselijana.
"Tukkipojan morsiamen” tappelukoh- taus sai paljon suosiota osakseen, eten
kin pikkupoikain puolelta. Hiihtokil
pailujen naisten osanotto oli kai huip
pukohta jälkimmäisessä tilaisuudessa.
Illalla sitten esitettiin "Punainen lauk
ku”, jonka jälkeen oli palkintojen jako + tanssia.
Ensi sunnuntaina esitetään orpo
kodin hyväksi erään täkäläisen kaup
piaan kirjoittama näytelmä ”Maahen- keä”, jonka jälkeen on tanssia, jonka aikana "Humina” kokonaisuudessaan
soittaa. Yleisöä pyydetään saapumaan ajoissa ”jotta ei tarvitse koko yötä reh
kiä”. Tämä samainen kauppiaskirjailija ilmoittaa myös myyvänsä maan paras
ta sianlihaa 12:- kilo. Kuten näet on täällä kylliksi tilaisuuksia, ei aika pää
se millään pitkäksi tulemaan ja ota huomioon, että apteekilla käyn välistä päiväkahvilla ja ensivisiittejä on vielä tekemättä.
8.7.1934
Eilen oli kai kesäkauden huomattavin tapaus täällä. Itse Ukko Pekka kunni
oitti meitä matkustamalla ohi. Suojassa tarjottiin hänelle lounas, tietysti oli pu
heita pidetty ja laulettu, kukkiakin oli tilattu Jyväskylästä. Tuosta ikkunastani ohi näin hänen ajavan maaherran kans
sa.
17.9.1934
Eilen muutin tänne uuteen asuntoom
me. Mööpelit sain näet jo lauantaina.
Ne eivät tulleet aivan sellaiseksi kuin
suunnittelin, ne ovat vähän liian tummat. Valitsemaani päällyskangasta ei saanut tehtaaltakaan. Puhelimessa sovin uudesta laadusta, jon
ka pian näet. Ostin ainoas
taan yhteen ikkunaan ver
hot, saa nähdä mitä tuu
maat. Lamppuja ostin 1 jai
kai ampun 1 pöytälampun ja 1 eteisen lampun. Katto
lamppuihin eivät rahat enää riittäneet. Eteisen lampulle olen katsonut uuden pai
kan, ellei se miellytä sinua, se sopii hyvin eteisen ja työhuoneeni väliseen välik
köön (se jäi pois pohjapiir- rustuksesta). Nimipäivälah- jasi sopii loistavasti tum
malle työpöydälle se on eri tyylikäs. Toivottavasti et ar
vostele liian ankarasti ai
kaansaannoksia™ vaikka mielipiteesi on Sinun rehel
lisesti sanottava julki. Yh
dessä on mukava suunnitel
la asioita edelleen.
Tänään on siivojatar- akka kokopäivätyössä. Ei
len jynssäsin itse kuten ai
koinaan sotaväessä. Aamul
la kun akka tuli, sanoi hän heti, että minähän kuuluin olevan kih
loissa. Sitten hän näki kuvasi pöydällä
ni ja sitä vasta tarkasteltiin. Sitten ker
roin, että tulet viikonlopussa, minkä ta
kia paikat pitäisi saada kuntoon siksi.
Toistaiseksi syön Sivulassa. Tänne ylä
kertaan muuttaa yksi vanhapiika.
Lauantai-iltana olin katsomassa Kirsti Suonion kiertueen "Kadonnut prinsessa” ja eilen illalla olin Jeppe Niilonpoikaa katsomassa. Näytelmän jälkeen piti mennä uudelleen Sivulaan
lehmän takia.
Nyt alkaa minullakin vapaa-aika- ni mukavammin kulua, kun Martikai
sen eno, täällä ennen toiminut piiri- el.lääkäri tuli kuukaudeksi lomalle tän
ne ja tunnen hänet jo ennestään, joten tuttavuus oli ennestään valmis. Etkö usko, että tällaisina sunnuntaiaamuina kuin nytkin tuntuu vähän kolkolta, kun taivas on pilvessä, radion kirkonmenot antavat juhlatunnelman, ja itse ei tiedä kuinka päin olisi. Silloin tuntuu vähän liian rauhalliselta minustakin, joka jos
kus olen raivostuttavan hiljainen.
19
1.11.1934
Vierailuilla en ole käynyt, lukuunotta
matta jokapäiväisiä lääkärissä käynte
jä, muualla kuin kerran apteekilla sen jälkeen, kun sormeni loukkaantui.
Tänä iltana on minut kyllä kutsuttu tai
teilijain tanssiaisiin kunnanlääkärin luo. Sinne kokoontuvat näet paikka
kunnan näyttelijät, "Prinsessa Ruusu
sen” harjoitukseen, jonka jälkeen tans
sitaan. Kappale esitetään lähitulevai
suudessa yhteiskoulun hyväksi. Maini
tunlaisissa tilaisuuksissa tanssitaan myös tangoa (ja rumbaa)?. Pahus vie
köön on kai viisainta, etten mene sinne ollenkaan näyttämään kykenemättö
myyttäni, parempi on loistaa poissa
olollaan ja pysyä arvoituksellisempana ihmisenä kuin laskeutua ”aivan taval
listen ihmisten tasolle” paljastamalla itsensä.- Eikö ole nerokas ajatus? To
dellinen syy on kai siinä, että olen lii
aksi hämäläinen mennäkseni niin tun
temattomaan seuraan jonka tuttavat voin laskea yhden käden sormilla, voinhan syyttää kipeätä kättäni.
Huomenna on ensimmäinen ää
nielokuva ensi-ilta. Tukkipojan mor
sian. Kyllä on onnellista, kun on täällä
vapaa kaikista velvollisuuksista, saa tehdä mitä huvittaa tai jättää tekemättä, kellään ei ole oikeutta määrätä suhtei
tani työhön eikä mihinkään muuhun
kaan.
Toissa iltana olin ompeluseurassa (Marttojen). Olin silloin jo aikeissa mennä vuoteeseen lukemaan aloitta
maani "Erämaan enkeliä”, mutta sitten soi puhelin ja sain kutsun, jonka jäl
keen kirosin (se on aivan totta), poltin savukkeen ja mietin ja lähdin. Siellä tietysti tanssittiin, vaikka ei samassa rakennuksessa missä Martat tekivät käsitöitään, se olisi ollut jo liian ultra- modernia. Palasin kotiin 1/21.
Sunnuntaina olin "Prinsessa Ruususen” ensi-illassa. Kuningas oli humalassa, hän kun ei voi heti lopettaa juomistaan, kun alkuun pääsee, ja alun oli hän ottanut paria päivää aikaisem
min. Oli ehkä näyttelijöille että katso
jille jännittävää, miten kuninkaalle tu
lisi tapahtumaan. Esitys oli tietysti heikko. Kyllä on maailma taas kaunis, kun taivas lopetti itkemisen.
Olin juuri Martikaisen ja Bimbon kanssa kävelemässä lossilla päin. Is
tuin saman pölkyn päällä kuin sinä sil
loin. Järvi oli aivan tyyni, taivas pilve
tön, näköala jumalainen. Se olisi sinun pitänyt nähdä.
Viime sunnuntaina olimme Mar
tikainen ja minä apteekkarin ja hänen rouvansa kanssa Jyväskylässä, olimme urheilukilpailuja ja illemmällä jalka
pallo-ottelua katsomassa. Täällä omas
sa pitäjässä ei olekaan ollut mitään läh
tösi jälkeen.
Eilen oli kunnanvaltuuston ko
kous ja arvoisat edustajat olivat yhtä lukuunottamatta olleet suosiollisia asi
alleni, joten se meni ihan miu- mau- mukkaan. Minusta siis tuli saarijärve- läinen pitkäksikin aikaa ellei ihmeitä tapahdu.
Ei Jorma Utelasta kovin pitkäai
kaista saarijärveläistä tullut, sillä kesä
kuussa 1939 hän mutti Rauman kau
pungineläinlääkäriksi. Täällä oli per
heeseen syntynyt tytär Soili 4.3.37 ja syksyllä 1939 syntyi Raumalla toinen tytär. He olivat tuona lyhyenä aikana kuitenkin saaneet paljon ystäviä, jotka- muistelivat heitä lämmöllä meidän tän
ne tultuamme 40-luvun lopulla.
20
