YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO
Nro 7/2005/3
Dnro LSY-2004-Y-115
Helsinki Annettu julkipanon jälkeen 2.2.2005
ASIA Tiepenkereen rakentaminen kiinteistölle Kivikari RN:o 23:44, Hauho HAKIJA Arto Savolainen
HAKEMUS Arto Savolainen on ympäristölupavirastoon 29.4.2004 toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa tiepenkereen rakentamiseen omistamalleen vapaa-ajan kiinteistölle Kivikari RN:o 23:44 hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti Hauhon kunnan Hyönmäen kylässä.
SUUNNITELMA Hakija on rakentanut tiepenkereen kiinteistön Kivikari RN:o 23:44 edustalle alueelle, joka on liitetty vesijätön lunastustoimituksessa nro 1999-665879 Kivikarin kiinteistöön. Toimitus on merkitty kiinteistörekisteriin 1.2.2001.
Toimituksessa Kivikarin kiinteistöön on liitetty noin hehtaari vesijättömaata yhteisestä vesialueesta 83-411-876-1, joka kuuluu Hyömäen yhteisalueet – nimiselle järjestäytyneelle osakaskunnalle.
Hämeen ympäristökeskus on 2.4.2004 päivätyllä kirjeellä kehottanut hakijaa poistamaan maamassat vesialueelta. Hakijan mukaan kysymyksessä on maa-alue, joka on liitetty vesijätön lunastustoimituksessa Kivikarin tilaan.
Hakija on tehnyt ilmoituksen tien rakentamisesta Hauhon kunnan rakennus- tarkastajalle.
Tien runko on rakennettu vaikeakulkuisen, kapealla niittyalueella kulkevan polun paikalla. Tien tarkoituksena on parantaa jalankulkua uimarantaan ja venevalkamaan ns. Saapasjalkaniemessä. Niemessä on kiinteistön paras uimaranta ja venevalkama ja sieltä on esteetön pääsy Hauhonselälle. Nie- meen on tarkoitus rakentaa myöhemmin savusauna ja venevaja.
Kevytrakenteisen tien runko on rakennettu 11. – 13.3.2004 läjittämällä nie- meen johtavalle kapealle niittyalueelle saunarannan ruoppauksesta kerty- neet maamassat 120 m3 hieta, -hiesu ja savimaata sekä 50 m3 kiveä kanta- vuuden parantamiseksi. Tien keskilinja on noin 10 metrin etäisyydellä ranta- rajasta. Tielle on kaivettu sivuojat, joista on kertynyt tarvittavat maamassat tietä varten. Uuden tien pituus on noin 70 m ja leveys noin 4 m. Rakenta- mishetkellä tien rungossa oli paljon lunta ja jäätä, jolloin tien korkeus oli noin 80 cm. Tierungon kaivamisen, tiivistämisen ja muotoilun jälkeen tien korkeudeksi tulee noin 50 cm mitattuna keskivedenkorkeudesta.
Tie maisemoidaan siten, että sen reunat luiskataan, tehdään istutukset ja kylvetään nurmikkoa. Tie on myös tarkoitus sorastaa. Tien molemmin puo- lin kasvaa pensaikkoa, kaislikkoa, korteikkoa ja heinikkoa, jotka peittävät matalan tien. Kun tietä tarkastellaan etelästä, mainittu kasvusto peittää tie- rungon. Hauhonselän suunnasta eli idästä katsoen tien peittää niemessä kasvava luontainen rantapusikko, joka on pajua ja tervaleppää. Rantakivik- ko estää idästä tulevien aaltojen kuluttavan vaikutuksen. Tien reunoille kai- vettuihin sivuojiin saattaa tässä vaiheessa kerääntyä lietettä. Ojia ei ole kai- vettu järveen saakka, joten kiintoaineet painuvat ojien pohjiin ja vesi suodat- tuu heinikon ja muun rantakasvillisuuden läpi järveen. Veden mukana kul- keutuvaa typpeä ja fosforia sisältävät ravinteet saadaan näin rantakasvien kulutettaviksi. Maisema-arvot ja valumavedet on otettu huomioon edellä mainituilla toimilla eikä hankkeesta aiheudu kenellekään haittaa.
Toinen vaihtoehto on parantaa nykyisen rantasaunan edustan veden laatua mittavilla ruoppauksilla. Tällöin saunan edustalta ruopataan 1 - 2 ha:n alue noin yhden metrin syvyiseksi, jolloin maamassoja kertyy 3 000 – 4 000 m3. Tällä tavoin saadaan vesi vaihtumaan saunarannassa. Nykyisessä tilassa saunan edustalla oleva vesialue on matalaa ja kasvaa tiheästi kortetta. Kor- tetta on yritetty pitää kurissa leikkaamalla sitä kolmena kesänä. Kun vesi laskee Hauhonselällä, saunan edustalla oleva vesi ei vaihdu ja siihen kertyy sinilevää. Tämän seurauksena vesi on uimakelvotonta ja haisevaa.
Hakija on nimennyt Hauhonselän rannalta kolme kiinteistöä, joissa on tehty ruoppauksia ja täytetty vesijättöaluetta/vesialuetta ympäristöviranomaisten suostumuksella. Hakija on edellyttänyt rantakiinteistöjen omistajien tasaver- taista kohtelua.
Hankkeessa on kysymys 150 000 markan investoinnista, jolla on hankittu lähes hehtaari maata hakijan rantakiinteistöön. Hakijan mukaan hänellä on täysi oikeus käyttää ostamaansa maata virkistyskäyttöön ja toteuttaa sillä rakennushankkeita. Hakijalla on oikeus luottaa maanmittauslaitoksen mitta- uksiin ja vesijätön lunastustoimitukseen ja oikeus olettaa, että toinen viran- omainen, tässä tapauksessa alueellinen ympäristökeskus, ei aseta niitä ky- seenalaisiksi.
LAUSUNTO Ympäristölupavirasto on pyytänyt 10.6.2004 Hämeen ympäristökeskusta antamaan lausuntonsa ympäristölupavirastossa vireillä olevasta, kyseisen tiepenkereen poistamista koskevasta hallintopakkoasiasta (Dnro LSY-2004- Y-87) sekä pyytänyt ympäristökeskusta vaaitsemaan mahdollisen vesijätön korkeustiedot sekä esittämään mittatietoihin perustavan arvionsa siitä, onko kyseinen alue tai jokin sen osa maa-aluetta vai ei.
Hämeen ympäristökeskus on todennut lausunnossaan, että se on suoritta- nut paikalla vaaituksia 29.6. ja 2.7.2004. Vaaitusten tulokset on siirretty poikkileikkauksiin, jotka on liitetty lausunnon oheen. Lausunnon oheen on myös liitetty liitekartta, johon on merkitty alue, jonka Hämeen ympäristökes- kus on tulkinnut vesialueeksi. Ympäristökeskus on katsonut, että suoritettu täyttö estää veden virtausta ja aiheuttaa haittaa naapurikiinteistöille rantojen liettymisen muodossa. Täyttö on myös maisemallinen haitta. Täyttö tulisi poistaa lausunnon liitteessä 1 esitetyltä alueelta.
HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN
Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 §:ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Hauhon kunnassa varan- nut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esit- tämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 13.10.2004.
MUISTUTUKSET JA VAATIMUKSET
1) Hämeen ympäristökeskus on lausunut, että kyseinen penger ei mai- semallisesti sovi ympäristöön ja alue on tulkittavissa vesialueeksi. On ole- tettavaa, että veden virtauksen estyminen tulee aiheuttamaan tiepenkereen kaakkoispuolella sijaitseville kiinteistöille rantojen liettymistä. Mikäli lupa penkereelle myönnetään, tulisi veden virtaus turvata ruoppaamalla noin 5 – 10 m leveä väylä kortteikon läpi ja varustamalla penger vesiaukoltaan noin 5 m leveällä sillalla. Ruoppausmassat tulisi sijoittaa vesialueeksi määritellyn alueen ulkopuolelle.
2) Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus on lausunut, että kyseessä on tien tekeminen vesialueelle vesijätön kärjessä olevaan saareen. Rannat ovat vesiekosysteemien herkintä aluetta, jotka ovat tärkeitä kalojen ja rapu- jen kutu- ja poikastuotantoaluetta. Rannat ovat myös vesillä liikkuvien ka- lastajien kalastusympäristöä, jonka laatu vaikuttaa olennaisesti kalastuksen virkistysarvoon.
Asiakirjojen perusteella ei voi päätellä, miltä osin rakennettu alue mahdolli- sesti on ollut vesilain tarkoittamaa vesialuetta. Varmaa tietoa ei ole myös- kään siitä, onko alue mahdollisesti ollut hauen tai muiden kevätkutuisten la- jien kutualuetta. Asiakirjoissa olevien kuvien perusteella tie on jalankulkua varten turhan massiivinen ja sopii huonosti maisemaan.
Työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että herkkien vesijättörantojen rakentamista tulisi välttää. Mikäli lupa tässä tapauksessa myönnetään, tulee lupamääräyksin huolehtia, ettei tiestä tehdä käyttötarpeeseen liian massii- vista. Tie tulee maisemoida asianmukaisesti ja ruoppausmassojen pääsy vesistöön tulee estää.
3) AA (kiinteistö RN:o 23:17) on vaatinut Arto Savolaista purkamaan raken- tamansa tien ja tiepenkereen sekä saattaman alueen ensi tilassa siihen kuntoon, kuin se oli ennen rakennustyön aloittamista.
Muistuttaja omistaa naapurikiinteistön RN:o 23:17 ja siinä olevan vapaa- ajan mökin. Tiepenkere vaikuttaa veden virtauksiin, samentaa veden, rehe- vöittää alueen luontoa, vähentää alueen virkistysmahdollisuuksia ja vähen- tää jopa mökkien ja tonttien arvoa.
Muistuttaja käyttää aluetta virkistyskalastukseen ja on varma useiden asian- tuntijoiden kanssa käymien keskustelujen jälkeen siitä, että se pilaa hyvän kutupaikan. Paikka on koko ranta-alueen paras ahventen kutupaikka. Aal- lokko tulee samentamaan veden useina kesinä ja ranta tulee rehevöity- mään. Lisäksi pilataan vesilintujen hyvä pesimäalue, jossa on esimerkiksi
kuluneena kesänä pesinyt kanadanhanhi- ja joutsenparit. Haitat on todettu Hämeen ympäristökeskuksen lausunnossa 8.7.2004.
Kun maanmittaustoimisto on aikanaan määritellyt maan vesijättömaaksi, on vesi ollut 80 cm normaalia alempana, minkä vuoksi on päässyt syntymään virhe. Muistuttaja oli tiedustellut Hämeen maanmittaustoimiston 6.7.2004 järjestämässä kokouksessa OO:lta, miksi kyseessä oleva vesialue on maanmittaustoimituksessa luokiteltu maa-alueeksi sekä miksi ei pyykityk- sessä ollut otettu yhteyttä esimerkiksi Hämeen ympäristökeskukseen PP:hen. OO ei ollut vastannut kysymykseen mitään, minkä muistuttaja on tulkinnut siten, että hän on myöntänyt virheen tapahtuneen. Normaaliaikana nykyisen tiepenkereen kohdalta on päässyt hyvin soutamaan yli. Tietä ra- kennetaan siis vesialueelle eikä maa-alueelle.
Hakijan tien rakentamisesta muistuttajalla ei ole ollut tietoa. Hakija on ha- kemuksessaan 26.4.2004 todennut antaneensa muistuttajalle kirjatun ilmoi- tuksen uimarannan ruoppauksesta, joka on aivan eri asia kuin tien raken- taminen. Hakijan vaimo ei myöskään ole puhunut muistuttajan pojalle puhe- linkeskustelussa mitään tien rakentamisesta.
DI QQ oli selvittänyt 6.7.2004 maanmittaustoimitusta koskevassa kokouk- sessa, mitä toimenpiteitä rannoilla ei saa tehdä. Samalla hän oli selvittänyt, ettei veden vapaata kulkua saa estää. PP Hämeen ympäristökeskuksesta oli puhelimessa todennut, että pelkkä rumpuputken laittaminen ei riitä, vaan olisi rakennettava useiden metrien aukko ja sen päälle silta.
Hakija ajattelee, että hän voi tehdä mitä vaan omalla alueellaan ottamatta huomioon naapureita ja alueen muita mökkiläisiä ja tekojensa vaikutuksia luonnolle ja ympäristölle. Hämeen ympäristökeskuksen kehotuksessa 2.4.2004 on todettu selvästi, että hakijaa on 11.3.2004 maastotarkastuk- sessa kehotettu pidättäytymään penkereen teosta. Siitä huolimatta hän on aloittanut rakentamisen seuraavana päivänä.
Hakijan aikaisemmat toimet – esimerkkeinä aidan rakentaminen keskelle rasitetietä ja sen purkamatta jättäminen Hauhon kunnan rakennustarkasta- jan kehotuksesta huolimatta sekä tutkimatta jätettyjen eli aivan turhien tut- kintapyyntöjen teko poliisille mökkinaapureistaan – osoittavat, että Savolai- nen ajaa vain omaa etuaan ja tulkitsee asioita yksinomaan omalta kannal- taan pyrkimättäkään yhteistoimintaan tai naapurisopuun.
4) BB ja CC (RN:o 23:19), AA (RN:o 23:17), EE ja FF (RN:o 23:476), GG ja HH (RN:o 23:21), II (RN:o 23:89, JJ (RN:o 23:41), KK (RN:o 23:32), LL ja MM (RN:o 23:43) sekä NN (RN:o 23:24) ovat vastustaneet jyrkästi ha- kemusta ja vaatineet tien poistamista ja alueen saattamista siihen tilaan, jol- lainen se oli ennen töiden aloittamista. Muistuttajat ovat toivoneet, että ve- sialue olisi tästä eteenpäin rauhoitettu kaikelta tarpeettomalta täytöltä tai ra- kentamiselta.
Rakenteille oleva tie ei ole kevyt, vaan autolla kuljettava neljä metriä leveä tie. Hakija voi omistaa vesijättöalueen, koska on sen lunastanut, mutta hän ei kuitenkaan saa tukkia vesien virtausta saaren ja mantereen välistä. Haki- jan Saapasjalkaniemeksi kutsuma alue on aina ollut saarta eikä mannerta.
Tämän ovat ympäristökeskuksen mittauksetkin todistaneet. Muistuttajat ovat soutaneet keväisin saaren ja mantereen välistä katiskoilleen, jotka ovat kyseisellä alueella. Vesialueella ei kasva pensaita, vaan kaislaa. Hakija on kyllä istuttanut tien reunalle pajukeppejä pystyyn.
Hakija voi läjittää ruoppaamansa maamassat maalle, niin kuin muistuttajat- kin ovat joutuneet tekemään. DD on ruopannut aikanaan veneuomansa nostaen ruoppausjätteen samalle paikalle, jossa kulkee kyseinen tie. Hau- hon vesilautakunta on kieltänyt penkan tekemisen ja DD on pudottanut ruoppausmassat samaan paikkaan, josta oli ne kaivanutkin 1970-luvun vaihteessa. Myös FF on joutunut siirtämään ruoppaamansa massat 1990- luvulla. Samoin venevalkamayhtiö on joutunut purkamaan samantapaisen maalaiturin 1991. Kukaan muistuttajista ei ole saanut muuttaa alueen vesi- rajaa.
Muistuttajat ovat kiistäneet olevansa riidanhaluisia, vaan puolustavat vain oikeuksiaan ja varjelevat heille kaikille rakasta mökkialuetta. Lisäksi he ovat todenneet, että vesijätön lunastustoimituksen yhteydessä olleet uskotut miehet eivät katsoneet tarpeelliseksi käydä edes kyseessä olevalla alueella.
Hyömäen osakaskunnalta ei ole pyydetty lupaa vesialueelle rakennettavalle tielle.
TARKASTUS Ympäristölupavirasto on pitänyt asiassa tarkastuksen 5.11.2004, josta laa- dittu kertomus on liitetty asiakirjoihin.
HAKIJAN SELITYS
Hakija on 23.11.2004 antanut selityksen muistutusten ja vaatimusten joh- dosta.
Hämeen ympäristökeskuksen lausunnosta hakija on todennut, että ympä- ristökeskuksen väite siitä, että tiepenger sijaitsee vesialueella, on väärä.
Hämeen maanmittaustoimisto on suorittanut alueella vesijätön lunastustoi- mituksen ja alue on nyt osa hakijan vapaa-ajankiinteistöä. Kysymyksessä on kiinteistörekisteriin merkitty oikeusvoimainen toimitus. Tiepenkereen py- syttäminen paikallaan on kiinteistön käytön kannalta välttämätöntä, sillä se mahdollistaa tontin parhaan uimarannan käytön ja pääsyn laiturille ja vene- valkamaan. Tie tulee valmistuttuaan olemaan turvallinen ja maisemaan hy- vin luontuva. Hakija on ostanut alueen Hyömäen yhteisalueet –nimiseltä osakaskunnalta, joten hänellä on oikeus odottaa, että voi käyttää aluetta vapaa-ajanviettotarkoituksiin kuten pääsytienä uimarantaan.
Ympäristökeskuksen käsitys siitä, että veden virtauksen estyminen aiheut- taa tiepenkereen kaakkoispuolella sijaitseville kiinteistöille rantojen liettymis- tä, on perusteeton. Ympäristökeskus ei ole toimittanut oletuksensa tueksi yhtään mittaustulosta veden samentumisesta eikä rannan liettymisestä eikä se ole pystynyt viittamaan mihinkään tutkimukseen oletuksensa tueksi. Ha- kemuksessa on esitetty tienrakentamistekniikkaa, jolla tie on saatu maise- maan soveltuvaksi ja sen sijoittaminen uimarantaan johtavalle korkeimmalle maanselänteelle on täysin perusteltu. Tien eteläpuolella oleva noin 10 met- rin suojakaista ja pohjoispuolella 30 – 50 metrin suojakaista ovat täysin riit- tävät. Kaistoilla on rehevä korte-, kaisla- ja järvisarakasvusto, jotka tehok-
kaasti vaimentavat aaltojen kuluttaa vaikutusta tiepenkereeseen. Hakija on korostanut sitä, että rantaviiva on jätetty luonnontilaan. Hakija on valmis ra- kentamaan kaksi siltarumpua tiepenkereeseen ja kiveämään eteläreunan, jos sitä erityisesti vaaditaan.
Ympäristökeskuksen ehdotus siitä, että hakijan tulisi ruopata 5 – 10 metriä leveä kanava jo umpeen kasvaneen ja maankuoren kohoamisesta johtuvan maanpinnan nousun jarruttamiseksi, on luonnoton. Kanava ei sovi maise- mallisesti ympäristöön ja sen tuomat haittavaikutukset luonnolle ovat kes- tämättömät. Kustannukset 300 m3:n maamassojen käsittelystä ovat mittavat ja oletetut hyödyt saattaisivat olla haittoja huomattavasti pienemmät.
Hakija on todennut, että monilla naapurikiinteistöillä on viime vuosina ruo- pattu rantoja ja tehty muita vesistörakennustoimenpiteitä. Hallintopakkoha- kemuksen allekirjoittajilla ei kenelläkään ollut ruoppauslupaa hankkeilleen eikä kirjallisia ilmoituksia naapureilleen. Hakija on vaatinut tasavertaista rannanomistajien kohtelua.
Hallintopakkohakemuksen hakijat sekä Hämeen ympäristökeskuksen val- vontapäällikkö Ulla-Maija Liski, AA sekä BB ja EE ym. ovat yhteisvastuulli- sesti vastuussa hakijalle koituneista kustannuksista. Niitä on kertynyt asia- kirjojen laadinnasta ja ympäristölainsäädäntöön perehtymisestä 10 h x 30 euroa/h, käynnistä hakijan kiinteistöllä 220 km x 0,38 euroa/km eli kustan- nuksia on kertynyt yhteensä 383,60 euroa. Lisäksi edellä mainitut ovat vas- tuussa kustannuksista, jotka ovat koituneet ympäristölupaviraston kollegiol- le.
AA:n ja muiden mökkinaapureiden väitteet siitä, että tie rakennetaan vesi- alueelle, tiepenger estää veden vapaan virtauksen sekä että aallokko sa- mentaa veden useina kesinä ja ranta rehevöityy, hakija on kiistänyt. Lisäksi hakija on kiistänyt väitteen siitä, että tie pilaa hyvän kutupaikan. Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen lausunnossa on todettu, että varmaa tietoa ei ole siitä, onko alue mahdollisesti ollut hauen tai muiden kevätkutuisten la- jien kutualuetta. Kalat kutevat yleensä vesialueella eikä tietä ole rakennettu vesialueelle. Hakija on myös jättänyt rantaviivan luonnontilaan. Rantasau- nan ja rannan välittömässä läheisyydessä olevat vedet ovat tuskin arvokas- ta virkistyskalastusaluetta, koska kalastuslaki kieltää harjoittamasta kalas- tusta tavalla, joka voi aiheuttaa rannan omistajalle tai sen haltijalle tarpee- tonta haitta tai häiriötä.
Hakija on myös kiistänyt väitteen siitä, että hankkeella pilataan lintujen pe- simäalue. Kanadanhanhi ja joutsen eivät ole luonnonsuojeluasetuksen 14.2.1997/160 uhanalaiset lajit –luettelossa. Hakija on nähnyt rannassaan joutsenia myöhään syksyllä ennen järven jäätymistä, mutta ei ole nähnyt joutsenparin tai kyseisten hanhien pesivän alueella. Hanhet ovat syöneet rantasaunan edustalla olevaa nurmea, mutta ihmisten läsnäolo ei ole niitä häirinnyt.
Hakija on myös kiistänyt väitteen siitä, että lunastustoimituksessa on tapah- tunut virhe. Maanmittausjohtaja RR on todennut sähköpostissaan hakijalle, että kysymyksessä on kiinteistörekisteriin merkitty ja siten oikeusvoimainen toimitus, johon liittyvät päätökset ja niiden perustelut löytyvät toimitusasia-
kirjoista. Hämeen maanmittaustoimiston tehtäviin kuuluu kiinteistötoimitus- ten tekeminen, mutta ei enää rekisteröidyn toimituksen päätösten peruste- leminen esimerkiksi jonkin asianosaisen pyynnöstä.
AA:n ym. väite siitä, että tie vähentää mökkien ja tonttien arvoa, on kohtuu- ton. Hakijalla on oikeus rakentaa omalle maalle turvallinen kulkureitti uima- rantaan. Tie lisää tontin arvoa ja virkistysmahdollisuuksia. Tontti on lunas- tettu tonttimaan hinnalla. Hakijapuoli on mökillään viikonloppuisin 3 – 4 lo- maviikkoa kesäisin, joten liikkuminen ei ole päivittäistä. Ympäristölupaviras- ton pitämällä tarkastuksella 5.11.2004 oli selvästi nähtävissä katsottaessa AA:n mökin laiturilta tien suuntaan, että tie maastoutuu järvisara- ja järvikor- tekasvuston taakse, vaikka kasvusto oli jo tuohon vuodenaikaan ränsisty- nyttä. Tie sopii siten maisemaan eikä aiheuta maisemallista haittaa naapu- reille.
Hakija toimitti selityksensä yhteydessä myös laatimansa, 21.11.2004 päivä- tyn muistion ympäristölupaviraston 5.11.2004 suorittamasta tarkastuksesta.
Siinä hän on todennut tarkastuspäivän vedenkorkeuden olleen 16 cm kes- kivedenkorkeutta ylempänä.
MERKINTÄ Ympäristölupavirasto on antanut tänään päätöksen nro 6/2005/3 tiepenke- reen poistamista Kivikarin tilalta RN:o 23:44 koskevassa hallintopakkoasi- assa (dnro LSY-2004-Y-87)
YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU
Luparatkaisu Ympäristölupavirasto myöntää Arto Savolaiselle luvan tiepenkereen raken- tamiseen hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti omistamalleen kiinteistölle Kivikari RN.o 23:44 Hauhon kunnan Hyönmäen kylässä.
Lupamääräykset 1) Tiepenger on rakennettava hakemuksessa esitetyn suunnitelman mukai- sesti loppuun niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja häi- riötä vesi- ja ranta-alueille ja niiden käytölle sekä alueen linnustolle.
2) Ruoppausmassojen pääsy vesistöön on estettävä.
3) Työn suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva, välittömästi ilmenevä va- hinko on viivytyksettä korvattava asianomistajalle.
4) Luvan saaja on muutoinkin vastuussa hankkeesta mahdollisesti aiheutu- vasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä.
5) Töiden päätyttyä tiepenger on maisemoitava asianmukaisesti.
6) Työt on aloitettava ja tehtävä valmiiksi kolmen vuoden kuluessa siitä lu- kien, kun tämä päätös on saanut lainvoiman uhalla, että lupa raukeaa.
7) Töiden valmistumisesta on ilmoitettava 60 päivän kuluessa ympäristölu- pavirastolle, Hämeen ympäristökeskukselle ja Hauhon kunnan ympäristön- suojeluviranomaiselle.
Perustelut Rakenteilla oleva tiepenger sijaitsee kiinteistöön Kivikari RN:o 23:44 vesijä-
tön lunastustoimituksessa nro 1999-665879 liitetyllä alueella.
Vuodelta 1986 peräisin olevan peruskartan 1:20 000 nro 213208 mukaan kiinteistöön liitetyn alueen eteläreunassa oli kahdeksan leveä ja noin 100 metriä pitkä niemeke, joka laajeni itäpäässä noin 40 metrin levyiseksi. Muu alue peruskartassa oli merkitty vesialueeksi.
Ympäristölupaviraston tarkastuksessa 5.11.2004 ei voitu enää todeta tie- alueen luonnontilaista korkeutta, mutta tiepenkereen havaittiin sijaitsevan em. peruskarttaan merkityllä, ympäristöään korkeammalla olevalla niemek- keellä. Tiepenkereen päässä oli puita kasvava, selvästi vedenpinnan ylä- puolella oleva niemekkeen leventymä. Muun lunastustoimituksessa olleen vesijättöalueen todettiin olevan likimäärin keskivedenkorkeudella. Matalim- malla alueella saattoi kävellä saappailla, kun vedenkorkeus oli tarkastuspäi- vänä ympäristökeskuksen mukaan 0,08 m keskivedenkorkeutta korkeam- malla. Niemekkeen päässä kasvava puusto sekä muualla pensaikko ja ve- sikasvillisuus estivät tiepenkereen näkymisen järvelle ja naapurustoon.
Edellä esitetyn perusteella tiepenger on rakennettu maa-alueelle. Se ei vai- kuta ranta-alueen vedenvaihtuvuuteen keskivedenkorkeudella eikä sanotta- vasti tulva-aikanakaan. Kalojen kutu on tulva-alueella mahdollista kuten ai- emminkin. Vesijättöalueen kasvillisuus vähentää tienpenkereen rakentami- sen loppuunsaattamisesta muutoin mahdollisesti aiheutuvaa vesialueen samenemista. Omalle maalle rakennettu penger ei vaikuta vesistön käyt- töön. Hankkeesta ei aiheudu maisemahaittaa eikä se alenna naapurikiin- teistöjen arvoa.
Tiepenger edistää hakijan omistaman kiinteistön uimarannan ja venevalka- man käyttöä. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu kenellekään vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. Hank- keesta saatava hyöty on siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan tai muuhun edunmenetykseen huomattava. Edellytykset luvan myöntämiseen ovat siten olemassa.
Lainkohta Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentti Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista
Luvan epäämistä koskevat vaatimukset ympäristölupavirasto hylkää ja viit- taa luparatkaisuun ja niiden perusteluihin. Ympäristölupavirasto hylkää Hä- meen ympäristökeskuksen 5-10 m leveän väylän ruoppaamista ruovikon läpi ja vesiaukoltaan noin 5 m leveän sillan rakentamista penkereeseen koskevan vaatimuksen, koska tiepenger ei käytännössä vaikuta ranta- alueen veden vaihtuvuuteen päätöksen perusteluissa esitettyjen syiden vuoksi. Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen muut vaatimukset on otet- tu huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla.
OIKEUDENKÄYNTIKULUT
1) Ympäristölupavirasto jättää tutkimatta Hämeen ympäristökeskuksen val- vontapäällikköön kohdistetut kuluvaatimukset sekä Länsi-Suomen ympäris-
tölupavirastolle aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskevat vaati- mukset lakiin perustumattomina.
2) Ympäristölupavirasto jättää tutkimatta hallintopakkohakemuksen (dnro LSY-2004-Y-87) hakijoihin tehdyt kuluvaatimuksen tähän lupa-asiaan kuu- lumattomina.
3) Ympäristölupavirasto hylkää AA:han, BB:hen ja EE:hen ym. tehdyt kulu- vaatimukset, koska asianosaiset vastaavat omista kuluistaan ympäristölu- pavirastossa.
Lainkohta Vesilain 16 luvun 27 § KÄSITTELYMAKSU
661,50 euroa
Maksu peritään 35 prosenttia taulukon mukaista maksua korkeampana, koska asian käsittelyn vaatima työmäärä on taulukossa mainittua työmää- rää suurempi.
Sovellettu säännös
Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteis- ta 2 § (1238/2003)
MUUTOKSENHAKU
Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla.
Valitusaika päättyy 4.3.2005.
Valitusosoitus on liitteenä.
Merja Ahti
Juha Helin Pertti Seppänen
Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet sivutoiminen ympäristöneuvos Merja Ahti sekä ympäristöneuvokset Juha Helin (tarkastava jäsen) ja Pertti Seppänen. Asian on esitellyt Merja Ahti.
MA/mk
Valitusviranomainen Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Valituskirjelmä on toimitettava liitteineen Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon.
Valitusaika Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antamispäivästä sitä määräaikaan lukematta. Jos määräajan viimeinen päivä on py- häpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitus- aika jatkuu vielä seuraavana arkipäivänä.
Valitusoikeus Valituksia päätöksen johdosta voivat esittää ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuin- ympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviran- omaiset ja muut yleistä etua valvovat viranomaiset.
Valituksen sisältö Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - ympäristölupaviraston päätös, johon haetaan muutosta
- valittajan nimi ja kotikunta
- postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä il- moitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaa- sa.hao@om.fi)
- miltä kohdin ympäristölupaviraston päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia ympäristölupaviraston päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan
- valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimi- teta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla)
Valituksen liitteet Valituskirjelmään on liitettävä
- asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle
- mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta
- jäljennös valituskirjelmästä (jos valituskirjelmä toimitetaan postitse) Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon
Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Länsi-Suomen ympä- ristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimei- senä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toi- mitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanotto- laitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päät- tymistä.
Länsi-Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot
käyntiosoite: Panimokatu 1, 00580 Helsinki postiosoite: PL 115, 00231 Helsinki
puhelin: vaihde (09) 173 461
telekopio: (09) 726 0233
sähköposti: kirjaamo.lsy@ymparisto.fi aukioloaika: klo 8 - 16.15
Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäynti- maksu 80 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, jois- sa maksua ei peritä.
