Nousiaisten ja lähikuntien kirkkoympäristöjen kasveja · DIGI

(1)

(2)

C C u u c c k k a a i i s s e e d d i i h h a a n n a a s s t t c c u u c c o o i i s s t t u u v v a a t t M M a a a a s s t t m m a a a a n n y y r r t t i i d d y y l l ö ö s s k k ä ä e e v v ä ä t t

Ma M as sk ku un n H He em mm mi in nk ki i: : P Pi ia ae e c ca an nt ti io on ne es s - - s su uo om me en nn no os s 1 16 61 16 6



K K i i r r k k k k o o y y m m p p ä ä r r i i s s t t ö ö j j e e n n k k a a s s v v e e j j a a

Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistyksen toimialueella



 



 



Nousiaisten Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ry 2002



(3)

SISÄLLYS

ALKUSANAT………. 4

JOHDANTO……… 5

ASKAINEN………. 6

LEMU……….. 9

MASKU……… 12

NOUSIAINEN………. 18

VAHTO……… 24

VELKUA………. 28

TIETOJA MUUTAMASTA IHMISEN SEURALAISKASVISTA. 32 KAKSI KULTTUURIKASVITUTKIMUKSEN PIONEERIA - ONNI SILKKILÄ JA AARRE KOSKINEN……….. 35

VARSINAISSUOMALAISTEN KANSANPARANTAJIEN AMMATTISALAISUUKSIA PALJASTAVA LUETTELO KESÄLTÄ 1928………. 37

LUOSTARIEN KESKIAIKAISIA LÄÄKEKASVEJA………….. 38

1600-LUVULLA KÄYTETTYJÄ KASVIEN NIMIÄ……… 39

TIIVISTELMÄ………. 40

LÄHTEET:……….. 41

VALOKUVAT: Tarmo Virtanen Ville Pekka Suorsa TOIMITUS: Jukka Sainio

(4)

Varsinais-Suomessa on vakiintuneita putkilokasvi- lajeja liki tuhat, joista muinaistulokkaiden eli arkeofyyttien osuus on lähes parisataa. Muinaistulokkaana pidetään kasvia, joka on tullut maahamme ennen 1600- luvun alkupuolta. Erityisesti arkeofyyttien runsaus tekee lounaisen Suomen kedoista maamme monimuo- toisimmat.

Esihistoriallisen ajan ihmiset hankkivat käytännön elämässään tiedot hyödyllisinä pitämistään kasveista.

Niitten avulla voidaan seurata historian kulkua esihis- toriasta keskiaikaan, 1700-luvun hyödyn aikakauteen ja aina nykypäiviin asti. Näitä kasveja on menneisyydessä käytetty ravintona, mausteena, lääkkeenä sekä tekstii- lien värjäämiseen ja ne olivat mukana myös uskonnol- lisissa menoissa. Historialliselle ajalle siirryttäessä kirkko oli ensimmäinen vaikuttaja, jonka tehtäviin kuului myös edistää kasvien hyötykäyttöä.

Suuri osa Lounais-Suomen kirkoista on rakennettu paikoille, jotka ovat olleet pitkään ihmisten toimin- taympäristöjä. Näissä miljöissä esiintyy alkuperäisten lajien lisäksi runsaanlaisesti muinaistulokkaita. Ne ovat kulkeutuneet ihmisen mukana nykyisille kasvupaikoil- leen joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Useat niistä ovat kotiutuneet luonnonkasvillisuuteen niin hyvin, että niitä aivan hyvin voisi pitää alkuperäiseen kasvilajistoon kuuluvina.

Tutkimuskohteiksi valitsimme kaikki Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistyksen toimialueella sijait- sevien kirkkojen lähiympäristöt sekä niitten lähellä olevat muinaisjäännösalueet, unohtamatta entisien kirkonpaikkojen lähitienoita. Mielenkiintomme mui- naistulokkaisiin on aiheuttanut sen, että muun muassa heinäkasvit ovat jääneet ehkä liiankin vähälle huomiol- le, puista ja pensaista on huomioitu ainoastaan luon- nonvaraiset. Joidenkin kirkkojen lähellä olevat ranta- ja vesikasvit ovat myös jääneet huomiotta. Varhain lakas- tuvien kevätkasvien havainnot ovat jääneet osittain vaillinaisiksi.

Havainnot on tehty pääosin vuosina 1998-2001, joissakin kohteissa on käyty jo vuonna 1996.

Kannen valokuvat ovat Tarmo Virtasen käsialaa.

Maskun kirkosta oleva kuva on Ville-Pekka Suorsan ottama. Kasvien vanhat nimet on kopioitu Elias Til- landzin vuodelta 1683 olevasta kasvikirjasta nimeltään Catalogus plantarum. Kasvipiirrokset ovat peräisin Tillandzin samalta vuodelta olevasta kirjasta Icones novae.

Werbascum thapsus

ukontulikukka

Köhkä ruoho

(5)

JOHDANTO

Kulttuuriperintöä ja lähiluontoa

Luonnonsuojeluksi mielletään perinteisesti koskemat- toman alkuperäisluonnon – aarniometsien, soiden tai tuntureiden – pelastaminen levittäytyvältä kulttuurilta.

Varsinais-Suomessa ihminen ja luonto ovat kuitenkin eläneet vuorovaikutuksessa tuhansien vuosien ajan. On siis perusteltua varjella myös ihmisen voimakkaasti käsittelemää ympäristöä, jossa luonnon monimuotoi- suus voi olla hyvinkin runsasta.

Tähän julkaisuun on luetteloitu Askaisten, Lemun, Maskun, Nousiaisten, Vahdon ja Velkuan kirkkojen lähitienoon kasvilajistoa. Nämä kohteet ovat arvokkaita kulttuuriympäristöjä, joissa luonnon ja ihmisen työ yhdistyvät harmonisiksi kokonaisuuksiksi. Kasvilajisto kertoo ihmisen toiminnasta eri aikoina aina rautakau- delta nykypäivään; jonkin kasvin katoaminen voi olla kuin sivun repäiseminen historiankirjasta. Luonnonsuo- jelu on siis myös kulttuuriperinnön vaalimista.

Valtaosa Suomen väestöstä asuu erilaisissa taaja- missa. Jokapäiväinen kosketus luontoon syntyy työ- matkalla, iltakävelyllä tai muussa arkisessa puuhassa.

Kirkko on useimmiten keskellä kylää, ihmiset käyvät hautausmailla, kirkollisissa toimituksissa tai poikkeavat vain katselemaan kaunista nähtävyyttä. Kirkkoympäris- töt ovat lähiluontoa tai taajamaluontoa, jolla on suuri virkistysarvo. Suomen luonnonsuojeluliiton muutaman vuoden takainen lähiluontoprojekti on osaltaan vaikuttanut tämän julkaisun syntyyn. Projektin tavoitteena oli kohottaa lähiluonnon arvostusta, avata ihmisten silmät näkemään lähelle. Tämä kirjanen tähtää samaan pää- määrään.

Kirkkoympäristöjen kasvit ovat olleet Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kiinnostuksen koh- teena jo pitkään. Vuonna 1999 julkaistiin Maskun kirkon kasviselvitys, nyt on koottu yhteen yhdistyksen toimialueen kaikkien kirkkoympäristöjen kasvihavain- not. Ansio ja kiitos kuuluvat Tarmo Virtaselle ja Jukka Sainiolle, joiden ahkeran työn tulosta tämä julkaisu on.

Mietteitä kirkkoympäristöjen hoidosta

Pelkkä kasvilajien kirjaaminen muistiin ei valitettavasti riitä. Luonnonsuojeluyhdistyksen tavoitteena on kehit- tää kirkkoympäristöjen hoitoa sellaiseen suuntaan, joka varmistaa arvokkaan kasvilajiston säilymisen myös tulevien sukupolvien ihailtavaksi. Seuraavassa on yritetty hahmotella käytännön neuvoja hautausmaiden ja muiden viheralueiden hoitoon. Tämän kirjoittaja on useina kesinä työskennellyt Maskun hautausmaalla, joten neuvot eivät ole tuulesta temmattuja.

Hautausmaiden voimaperäinen hoitaminen on his- toriallisesti varsin uusi ilmiö. Entisaikaan hautausmaat olivat kuin mitä tahansa luonnonniittyjä: suntio saattoi niittää alueen pari kertaa suvessa ja naisväki leikkasi ristien ja kivien välit sirpein. Heinä oli arvokas luon-

nonvara, joka kerättiin visusti talteen kanttorin tai sun- tion lehmän talvirehuksi. Vasta toisen maailmansodan jälkeen hautausmaita alettiin käsitellä nykyiseen tapaan. Yleisen vaurastumisen myötä oli varaa hankkia ruohonleikkureita ja muita työkoneita sekä uhrata kal- lista työaikaa jatkuvaan tehohoitoon. Kasvistolle tehohoito voi olla kohtalokasta.

On ensiarvoisen tärkeää, että seurakuntien viher- työntekijät tunnistavat arvokkaat kasvilajit. Näitä esi- tellään tässä julkaisussa, minkä lisäksi voi perehtyä kasvikirjoihin. Yksittäiset kasvit voi merkitä niin, että ne on helppo ohittaa nurmea leikattaessa. Merkintään voi käyttää vaikkapa hautojen hoitomerkkejä, joihin voi lisäksi kirjoittaa kasvin nimen.

Parhaat kasviesiintymät löytyvät useimmiten ra- kennusten ja aitojen seinustoilta tai puiden juurilta.

Tällaisiin paikkoihin voi jättää puolisen metriä leveän suojakaistan, joka niitetään vasta syksyllä. Seinustojen leikkaaminen on usein melko hankalaa, joten reilu suojakaista helpottaa ruohonleikkuuta. Seinustoja on usein tapana kitkeä tai myrkyttää. Rakenteiden kannal- ta tämä ei ole aina tarpeellista. Kemikaalien käyttöä tulisi välttää jo ihmisterveyden vuoksi.

Viime vuosina kaupunkipuistoissa on alettu sovel- taa ns. hallittua hoitamattomuutta. Ennakkoluuloton seurakunta voisi ryhtyä hoitamaan vaikka koko hautausmaata vanhaan tyyliin ketona, joka niitetään vain pari kertaa kesässä ja niittotähteet kerätään pois. Niiton tuloksena kasvillisuus vähitellen mataloituu ja kukkivat ketokasvit yleistyvät.

Kirkkojen läheisyydessä on usein vanhoja perinne- maisemia, kuten ketoja, niittyjä tai hakoja. Niiden kunnostaminen parantaisi maisemaa ja luonnonarvoja tuntuvasti. Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistys on hoitanut vuodesta 1999 lähtien Maskun kirkon kaakkoispuolella sijaitsevaa pientä katajaketoa. Vesak- ko ja ylimääräinen puusto on raivattu pois ja keto niite- tään vuosittain. Nousiaisten kirkolla paikallinen lampu- ri on tuonut lammaskatraansa Hirvijoen joenvarsiniityl- le, jonne on useiden yhdistysten talkoovoimin tehty lammasaidat. Hoidetut niityt ovat osa todellista suoma- laista kansallismaisemaa.

Monet kirkot ovat nykyään jääneet puuston peit- toon, vaikka ne alkuaan on tehty näkymään mahdolli- simman kauas. Puuston harventaminen hautausmailla ja lähiympäristössä saattaa siis olla paikallaan. Vanhoja jalopuita olisi kuitenkin säästettävä sekä tunnelman vuoksi että monen eliön asuinpaikkana.

Seurakuntien päättäjien olisi myös mietittävä niuk- kojen taloudellisten resurssien oikeaa kohdentamista:

luontoa säästävä hoito voi osoittautua halvemmaksi ja helpommaksi kuin nykyinen koneita ja aikaa kuluttava tehohoito.

Olli J. Suominen

Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistyksen pu- heenjohtaja

(6)

ASKAINEN

Askaisten kirkon historia liittyy aatelin loistokauden ylhäisökulttuuriin.

Louhisaaren kartanolinna ja Askaisten kivikirkko ovat molemmat tämän kulttuurikauden tuotteita. Flemingien suku herätti Louhisaaren päärakennuk- sen loistoonsa, kustansi myös kirkon rakentamisen ja on vaikuttanut sen aatelismaiseen sisustukseen.

Askaisten kirkko on yksilaivainen pitkäkirkko. Suorakaiteen muotoiseen runkohuoneeseen liittyy pohjoispuolella sakaristo, joka luultavasti on yhtä vanha kuin runkohuone. Eteläpuolella on pieni eteinen, josta on käynti kuorin alla olevaan hautaholviin. Runkohuoneessa sekä sakaristossa on niin sanottu hollantilainen katto, jonka lappeet kaartuvat lievästi räystään kohdal- la; eteisessä on satulakatto. Kirkon rakennusaineena on käytetty tiiltä paitsi seinien perusmuuriin ja täytteeksi harmaakiveä. Kirkko on rapattu ja nyky- ään maalattu valkoiseksi. Läntisessä päätykolmiossa on pyörökomero, jonka yläpuolella on pieni pyöreä aukko. Itäpäädyssä on iso ristikomero, jonka haarat päättyvät pyörökomeroihin. Vesikatto on katettu paanuilla ja tervattu.

Kirkko valmistui, nykyään jo hävinneen asiakirjan mukaan, vuonna 1653.

Edellinen, ainakin jo 1500-luvulla samassa paikassa tai Askaisen mäellä, vastapäätä nykyistä kirkkoa olevalla matalalla kummulla, sijainnut puinen kirkko oli näihin aikoihin aivan ränsistynyt. Sen ikää ei tiedetä.

Askaisten kaksinivelinen kellotapuli valmistui vuonna 1779. Ainakin sen puisen yläosan rakennusmestarina oli tunnettu kirkonrakentaja Mikael Pii- mänen. Tapulissa on tiilinen, suorakaiteenmuotoinen pohjakerros ja pystylautainen kahdeksankulmainen kellohuone.

Hautausmaata on laajennettu huomattavasti 1900-luvulla. Vanhan kirkkotarhan rajoja osoittavat 1800-luvun alkupuolella istutetut lehtipuut. Tarhaa ympäröi matala harmaakiviaita, jonka luoteis- ja länsiosa on osittain peräisin vuodelta 1823. Tähän aidanosaan liittyy tapuli, jonka alakerros on pää- sisäänkäyntinä kirkkotarhaan. Toinen porttiaukko on länsiaidan eteläosassa ja kolmas pohjoisessa. Portteja kehystävät tiiliset pilarit. 1700-luvulla aita oli salvottu hirsistä. Hautausmaalla on 1800-luvulla rakennettu Mannerheim- suvun hautakappeli.

Pimpinella saxifraga pukinjuuri Wannenruoho

"Syö pukinjuurta ja rätvänää, niin kuolo pian loittonee!" Tähän tapaan kerrotaan erikoisen nä- köisten lintujen huudelleen ihmi- sille keskiajan ruttoepidemioiden aikana. Pukinjuurta todella käy- tettiin ruttorohtona ja sairaudesta parantuneiden vahvistamiseen.

Pimpinella-jauhetta on käytet- ty veteen tai viiniin sekoitettuna limaa irrottavana, vatsaa vahvis- tavana sekä hikoilua kiihottavana rohtona. Suuvesien ja silmien huuhteluvesien ainekseksi se on myös käynyt.

Sveitsissä pojilla on ollut tapana tyrkätä salaa pukinjuuren juurenpalanen neidon taskuun, jonka jälkeen tytön kiinnostus heti heräsi.

Tieteellinen lajinimi saxifraga, kallionsärkijä, antaa vihiä pukinjuuren kasvupaikoista, jotka ovat selvästi ihmisen vaikutuksesta syntyneitä. Pukinjuuren kuulumi- nen alkuperäiseen kasvistoomme on sangen kyseenalaista.

(7)

(8)

Askainen

Kirkon ympäristö

Huomionarvoisia lajeja kirkon ympäristössä ovat mm.

ahdekaura (Helictotrichon pratense), harmio

(

Berteroa incana), keltamo (Chelidonium majus), neidonkieli (Echium vulgare), mäkikuisma (Hypericum perforatum) ja valkopeippi (Lamium album).

Tehdyt havainnot:

Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö

Alchemilla sp. poimulehti

Anemone nemorosa valkovuokko Anthoxanthum odoratum tuoksusimake Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija

Arabis glabra pölkkyruoho

Artemisia vulgaris pujo

Atriplex patula kylämaltsa

Berteroa incana harmio

Betula pendula rauduskoivu

Campanula glomerata peurankello Campanula patula harakankello Campanula rotundifolia kissankello

Centaurea jacea ahdekaunokki

Chelidonium majus keltamo Chenopodium album jauhosavikka Chenopodium polyspermum hentosavikka Convallaria majalis kielo Convolvulus arvensis peltokierto Corydalis solida pystykiurunkannus

Echium vulgare neidonkieli

Eguisetum sylvaticum metsäkorte

Elymus repens juolavehnä

Epilobium angustifolium maitohorsma

Erophila verna kevätkynsimö

Euphorbia cyparissias tarhatyräkki Filipendula ulmaria mesiangervo

Fragaria vesca ahomansikka

Gagea minima pikkukäenrieska

Galium boreale ahomatara

Galium verum keltamatara

Glechoma hederacea maahumala Helictotrichon pratense ahdekaura Helictotrichon pubescens mäkikaura Hepatica nobilis sinivuokko Heracleum sphondylium etelänukonputki Hieracium umbellatum sarjakeltano Hypericum maculatum särmäkuisma Hypericum perforatum mäkikuisma Juniperus communis kataja

Lamium album valkopeippi

Lathyrus linifolius syylälinnunherne

Luzula pilosa kevätpiippo

Lychnis viscaria mäkitervakko Myosotis stricta hietalemmikki

Picea abies kuusi

Pimpinella saxifraga ahopukinjuuri

Pinus sylvestris mänty

Plantago major piharatamo

Populus tremula haapa

Prunus padus tuomi

Rubus idaeus vadelma

Rubus saxatilis lillukka

Sambucus racemosa terttuselja Saponaria officinalis suopayrtti Scilla sibirica idän sinililja

Sedum acre keltamaksaruoho

Sedum telephium isomaksaruoho

Solidago virgaurea kultapiisku Sorbus aucuparia pihlaja Spergula arvensis peltohatikka Symphytum x uplandicum ruotsinraunioyrtti Syringa vulgaris pihasyreeni Tanacetum vulgare pietaryrtti

Taraxacum sp voikukka

Trifolium medium metsäapila Tussilago farfara leskenlehti

Urtica dioica nokkonen

Veronica chamaedrys nurmitädyke Keskusta

Huomioon otettavia lajeja keskustassa ovat mm. harmio (Berteroa incana), hullukaali (Hyoscyamus niger), keltamo (Chelidonium majus), kyläkarhiainen (Car- duus crispus) ja nuokkukohokki (Silene nutans).

Achillea millefolium siankärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki Alopecurus pratensis nurmipuntarpää Anthriscus sylvestris koiranputki Armoracia rusticana piparjuuri Artemisia vulgaris pujo

Berteroa incana harmio

Carduus crispus kyläkarhiainen Chelidonium majus keltamo

Hyoscyamus niger hullukaali

Leucanthemum vulgare päivänkakkara Lychnis viscaria mäkitervakko Persicaria amphibia vesitatar

Saponaria officinalis suopayrtti

Silene nutans nuokkukohokki

Tanacetum vulgare pietaryrtti

Trifolium medium metsäapila Tussilago farfara leskenlehti Veronica chamaedrys nurmitädyke

Vicia cracca hiirenvirna

(9)

LEMU

Vanhat kansantarinat kertovat Lemun ensimmäisen puukirkon olleen peräisin Nousiaisten Nummelta, josta sen toivat "Lemun kempit, keltakontit". Myös kirkkotarhaan liittyy oma tarinansa, sillä vuoden 1811 piispantarkastuksessa seurakuntalaiset kertoivat kirkkotarhan olleen aikaisemmin hyvinkin paljon laajempi, mutta sitä "pitkät ajat sitten" pienennettiin ja maa joutui Toijolan ratsutilan omistukseen.

Lemu on Varsinais-Suomen vanhimpia pitäjiä. Itsenäisenä pitäjänä se mainitaan 1300-luvun lopulla ja siihen kuului myös 1900-luvun alkuun saakka Askaisten kappeli.

Lemun keskiaikainen, Pyhälle Olaville pyhitetty kivikirkko on suorakaiteen muotoinen, kolmilaivainen pitkäkirkko. Se on niin sanottu hallikirkko, jossa kaikkien kolmen eri laivan holvit ovat samalla tasolla. Satulakattoiseen runkohuoneeseen liittyy pohjoispuolella sitä nuorempi viistokattoinen sakaristo ja eteläpuolella runkohuonetta vanhempi asehuone. Rakennusaineena on käytetty harmaakiveä paitsi päätykoristeissa, holveissa ja muuriaukoissa tiiltä. Länsipäädyn kolmiossa on tasahaarainen ristikomero ja itäpäädyssä on latinalainen ristikomero.

Kellotapuli rakennettiin vuonna 1812 kirkkotarhan koillispuolella olevalle kalliolle. Rakennusmestariksi valittiin turkulainen kirvesmies J. Grönberg.

Tapuli on puinen uusklassinen, kaksinivelinen rakennus. Vuonna 1881 uusittu ulkolaudoitus on punamullattu, luukut ja ovi maalattu mustaksi,

Kirkkotarhaa on useaan kertaan laajennettu. Sitä ympäröi harmaakivistä ladottu aita, joka 1600-luvulla oli salvottu hirsistä ja katettu laudoilla. Vanha rappeutunut hirsiaita purettiin noin vuonna 1813 ja korvattiin "asetusten mukaisesti" ladotulla harmaakiviaidalla. 1920-luvulta lähtien on kirkkotarhaan istutettu jalopuita, jotka osittain näyttävät vanhan kirkkotarhan rajoja.

Vuonna 1926 paljastettiin kirkkotarhan entisessä lounaiskulmassa Järäis- ten kartanon vanha muurihauta. jonka maanpäällinen osa oli hävinnyt. Hau- taa oli käytetty vv. 1793-1810. Vuonna 1858 rakennettiin tapulin ja kirkon välille pitäjänmakasiini, joka on nykyään museona.

Hypericum perforatum mäkikuisma Johannexen Ruoho

Jo antiikin Kreikassa Dioskorides luetteli kolmattakymmentä vai- vaa, joihin kuismarohto tehoaa.

Yleislääkkeen maine on kuismilla säilynyt nykypäiviin asti. Kukan- nuppuja liotettiin viinaan ja tätä vaaleanpunaiseksi värjäytynyttä

"juhannuskukkaviinaa" käytettiin sisäisiin sairauksiin. Hauteilla paranneltiin haavoja ja ajettumia.

Paracelsuksen keskiajalla kehittelemän ns. merkki- eli sig- natuuriopin mukaan kasvin piir- teet kertovat, mitä sairauksia se parantaa. Niinpä kuismankukat sopivat erityisen hyvin verta vuotavien haavojen ja punehtu- vien paiseiden rohdoksi ja reikäi- set ”pistetyt” lehdet lääkkeeksi pistohaavoihin. Kuisma olikin ristiretkeläissotilaiden suosima lääkekasvi.

Taikakasveina kuismilla on ollut melkoinen merkitys. Kukista ja lehdistä oliiviöljyn kera val- mistettu ”johannesöljy” tunnettiin myös nimellä Fuga daemonum, paholaisenkarkottaja, ts. se paran- si mielisairauksia. Jo yhdenkin kuismanverson ripustamisen ikkunan eteen uskottiin estävän salamaa iskemästä taloon.

(10)

Lemu

(11)

Huomionarvoisista lajeista mainittakoon mm. nurmilaukka (Allium oleraceum), ahdekaura (Helictotrichon pratense), mäkikaura (Helictotrichon pubescens), keltamo (Chelidonium majus), sikoangervo (Filipendula vulgaris), mäkikuisma (Hypericum perforatum), valkopeippi (Lamium album), nuokkukohokki (Silene nutans) ja tuoksuorvokki (Viola odorata)

Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki

Allium oleraceum nurmilaukka Alopecurus pratensis nurmipuntarpää Anemone nemorosa valkovuokko Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija Arabidopsis suecica ruotsinpitkäpalko

Calamagrostis epicejos hietakastikka Capsella bursa-pastoris lutukka

Carex digitata sormisara

Chelidonium majus keltamo Convallaria majalis kielo

Corydalis nobilis jalokiurunkannus Corydalis solida pystykiurunkannus Dactylis glomerata koiranheinä Descurainia sophia litutilli

Filipendula vulgaris sikoangervo

Fumaria officinalis peltoemäkki

Geum urbanum kyläkellukka

Helictotrichon pratense ahdekaura Helictotrichon pubescens mäkikaura Heracleum sphondylium ukonputki Hyoscyamus niger hullukaali Hypericum maculatum särmäkuisma Hypericum perforatum mäkikuisma Juniperus communis kataja

Lamium purpureum punapeippi Lapsana communis linnunkaali Lonicera xylosteum lehtokuusama Luzula multiflora nurmipiippo

Lychnis viscaria mäkitervakko

Matteuccia struthiopteris kotkansiipi Myosotis stricta hietalemmikki

Picea abies kuusi

Plantago major subsp. Intermed. rantapiharatamo

Polygonatum odoratum kalliokielo Polygonum aviculare pihatatar

Potentilla anserina ketohanhikki Potentilla argentea ketohopeahanhikki Potentilla erecta rätvänä

Prunus padus tuomi

Pulmonaria obscura imikkä Ranunculus acris niittyleinikki Ranunculus auricomus kevätleinikki Ranunculus polyanthemos aholeinikki Ranunculus repens rönsyleinikki

Ribes albinum taikinamarja

Rumex acetosa niittysuolaheinä Rumex acetosella ahosuolaheinä Sambucus racemosa terttuselja

Senecio viscosus tahmavillakko

Sorbaria sorbifolia viitapihlaja-angervo Sorbus aucuparia pihlaja

Spergula arvensis peltohatikka Stellaria graminea heinätähtimö Stellaria longifolia metsätähtimö

Stellaria media pihatähtimö

Syringa vulgaris pihasyreeni Tanacetum vulgare pietaryrtti

Thlaspi arvense peltotaskuruoho

Tilia cordata metsälehmus

Trifolium pratense puna-apila Trifolium repens valkoapila Tripleurospermum inodorum saunakukka Tussilago farfara leskenlehti

Verbascum thapsus ukontulikukka Veronica chamaedrys nurmitädyke Veronica officinalis rohtotädyke

Vicia sepium aitovirna

Viola arvense pelto-orvokki

Viola canina ssp. canina pikkuaho-orvokki Viola canina ssp. montana isoaho-orvokki Viola mirabilis lehto-orvokki

Viola odorata tuoksuorvokki

Viola riviniana metsäorvokki

Viola tricolor keto-orvokki

(12)

MASKU

Kirjallisessa muodossa Masku mainitaan ensi kerran paavi Gregorius IX:n kirjeessä, joka on päivätty Anagnissa lokakuun 20. päivänä 1232. Näin ollen Masku on Lounais-Suomen vanhimpia seurakuntia. Johannes Kastajalle pyhitetystä kirkosta on varhaisin asiakirjatieto 1370-luvulta. Paikalla on luultavasti alun perin ollut puukirkko, jonka yhteydessä on ollut kivinen sakaristo.

Maskun keskiaikainen kirkko on suorakaiteen muotoinen yksilaivainen pitkäkirkko, jonka rakennusaineena on käytetty harmaakiveä, paitsi päätyko- risteissa, holveissa ja muurinaukoissa tiiltä. Eteläpuolella sijaitseva asehuone on runkohuonetta nuorempi. Papinoven edessä on vaakasuoralla ulkolaudoi- tuksella vuorattu puueteinen. Asehuoneen sisäänkäyntioven yläpuolella on ulkoinen saarnastuoli, josta oli mahdollisuus puhua suurillekin kansanjou- koille. Lännen puoleisessa ulkoseinässä on komero, oletettavasti alttari, jonka edessä ohikulkijatkin saattoivat harjoittaa hartautta.

Kellotapuli on kolminivelinen rakennus, jonka harmaakivinen pohjakerros on todennäköisesti keskiaikainen. Korkean, jyrkkälappeisen paanukaton päältä kohoaa kellohuone, jossa on pyöreäkaariset pariluukut. Tämän ylä- puolella on kahdeksankulmainen lyhty. Alkuaan punamullatut puuseinät on nykyään maalattu valkoisiksi.

Taru kertoo, että Kankaisten "aatelisryökynä" oli rikkonut katekismuksen käskyä vastaan ja sovittaakseen rikoksensa hän rakennutti omalla kustannuk- sellaan kivisen kellotapulin.

Kirkkotarhaa ympäröi harmaakiviaita, paitsi koillisessa. 1800- ja 1900- luvulla kirkkotarhaa laajennettiin useaan otteeseen. Viimeisin laajennus valmistui 2000-luvun ensimmäisenä kesänä. Vielä 1700-luvun loppupuolella oli kirkkotarhan aita muurattu laastia käyttäen ja katettu laudoilla. Tämä hyvin ränsistynyt muuri purettiin vuonna 1804 ja uusittiin kivestä ilman laastia ja katettiin turpeilla. Kookkaat, 1850-luvulla istutetut jalopuut osoittavat vanhan muurin sijainnin. Kankaisten kartanon kalkkikivestä muurattu kappeli on 1600-luvulta, Juvan rusthollin puinen kappeli taas 1700-luvulta.

Maskun kirkon koillispuolinen ympäristö muuttui melkoisesti 1920- luvulla, jolloin kirkon vieressä olleesta mäestä alettiin ottaa maantiesoraa.

Samalla tehtiin ensimmäiset havainnot Humikkalan rautakautisesta muinais- kalmistosta. Vanhan ja uuden hautausmaan välisellä alueella on jäljellä osa alkuperäistä maastoa, jolla olevaa luonnontilaista katajaketoa hoitaa Nousi- aisten seudun luonnonsuojeluyhdistys.

Filipendula vulgaris sikoangervo Sian Maltza

Lounais-Suomen rinneniityt ja kedot saattavat alkukesällä suo- rastaan pursuta sikoangervon valkoisista kukista. Mutta runsaus loppuu jyrkästi sisämaahan päin sekä rannikolla pohjoiseen ja itään päin. Levinneisyys sopii hyvin yhteen pronssi- ja rauta- kaudella asuttujen alueiden kans- sa. Monet runsaat esiintymät sijaitsevatkin esihistoriallisilla asuinpaikoilla. Niinpä lajin on monesti esitetty saaneen meikä- läisen alueensa metallikausien ihmisten toimesta.

Sikoangervon juurakosta lähtevien hoikkien juurien kärjet paisuvat runsaasti tärkkelystä sisältäviksi varastoelimiksi, juu- rimukuloiksi. Ihminen näyttää pitkään käyttäneen sikoangervon mukuloita ravinnokseen, mikä on antanut lisää pontta mainituille arveluille vasiten levittämisestä.

Ahvenanmaalta on löydetty hiil- tyneitä mukuloita viikinkiaikai- sesta haudasta, mutta käyttö on ehkä paljon vanhempaakin. Kato- vuosina mukuloista on saatu leivänlisää. Siat kaivavat niitä mielellään ravinnokseen. Siitä laji on ilmeisesti saanut suomalaisen nimensä

(13)

(14)

Masku

Kirkko ympäristöineen

Alueella esiintyviä vanhan kulttuurin seuralaiskasveja ovat mm. hukanputki (Aethusa cynapium), sikoangervo (Filipendula vulgaris), ahdekaura (Helictotrichon pratense), pölkkyruoho (Arabis glabra), keltamo (Cheli- donium majus), nuokkukohokki (Silene nutans) ketoneilikka (Dianthus deltoides) ja tummatulikukka (Ver- bascum nigrum).

Myllymäen eteläreunassa kasvaa monihaarainen kuusi.

Hautausmaan laajennusosa

Anthriscus sylvestris koiranputki

Bidens radiata säderusokki

Bidens tripartita tummarusokki Chenopodium polyspermum hentosavikka Festuca trachyphylla jäykkänata Hieracium umbellatum sarjakeltano Hypericum maculatum särmäkuisma

Lapsana communis linnunkaali Lathyrus pratensis niittynätkelmä Scleranthus annuus viherjäsenruoho Solidago virgaurea kultapiisku

Trifolium pratense puna-apila Tripleurospermum inodorum peltosaunio Veronica chamaedrys nurmitädyke

Katajaketo

Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki Anthriscus sylvestris koiranputki

Betula pubescens hieskoivu

Calluna vulgaris kanerva

Campanula rapunculoides vuohenkello Campanula rotundifolia kissankello

Carex muricata törrösara

Chelidonium majus keltamo Cirsium arvense pelto-ohdake Dianthus deltoides ketoneilikka

Epilobium angustifolium maitohorsma Filipendula vulgaris sikoangervo

Galium album paimenmatara

Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi

Helictotrichon pratense ahdekaura Helictotrichon pubescens mäkikaura Juniperus communis kataja

Lathyrus linifolius syylälinnunherne Lathyrus pratensis niittynätkelmä Lychnis viscaria mäkitervakko Matricaria recutita kamomillasaunio

Phleum pratense nurmitähkiö

Pilosella officinarum huopakeltano Pimpinella saxifraga ahopukinjuuri Pinus sylvestris f.condensata luutamänty

Potentilla neglecta isohopeahanhikki Prunella vulgaris niittyhumala

Prunus padus tuomi

Quecus robur tammi

Ranunculus acris niittyleinikki Ranunculus auricomus kevätleinikki Ranunculus repens rönsyleinikki

Rumex acetosella ahosuolaheinä

Senecio viscosus tahmavillakko Senecio vulgaris peltovillakko

Sonchus arvensis peltovalvatti Sorbus aucuparia pihlaja Stellaria graminea heinätähtimö

Trifolium medium metsäapila Trifolium pratense puna-apila Tussilago farfara leskenlehti

Ulmus glabra vuorijalava

Veronica chamaedrys nurmitädyke Veronica officinalis rohtotädyke Veronica serpyllifolia orvontädyke

Vicia hirsuta peltovirvilä

Vicia tetrasperma mäkivirvilä

Hautausmaa

Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö Achillea ptarmica ojakärsämö Aethusa cynapium hukanputki Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija Artemisia vulgaris pujo

(15)

Betula pubescens hieskoivu Campanula rapunculoides vuohenkello Carduus crispus kyläkarhiainen Chelidonium majus keltamo Crepis tectorum ketokeltto Epilobium adenocaulon amerikanhorsma Epilobium angustifolium maitohorsma

Epilobium ciliatum vaal. amerikanhorsma

Fragaria muricata ukkomansikka

Heracleum sphondylium etelänukonputki Lilium martagon varjolilja Matricaria matricarioides pihasaunio Myosotis stricta hietalemmikki

Picea abies kuusi

Potentilla argentea ketohopeahanhikki Potentilla erecta rätvänä

Prunella vulgaris niittyhumala

Quecus robur tammi

Ranunculus repens rönsyleinikki

Senecio viscosus tahmavillakko Sorbus aucuparia pihlaja Spergularia rubra punasolmukki Tanacetum vulgare pietaryrtti

Trifolium medium metsäapila Trifolium repens valkoapila

Veronica chamaedrys nurmitädyke

Humikkalan kalmisto

Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki Aethusa cynapium hukanputki Angelica sylvestris karhunputki Antennaria dioica ahokissankäpälä Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija

Campanula rotundifolia kissankello Capsella bursa-pastoris lutukka Chelidonium majus keltamo Cirsium arvense pelto-ohdake Convallaria majalis kielo Epilobium angustifolium maitohorsma Fallopia convolvulus kiertotatar

Filipendula vulgaris sikoangervo

Helictotrichon pratense ahdekaura Helictotrichon pubescens mäkikaura Hieracium umbellatum sarjakeltano Hypochoeris maculata häränsilmä Juniperus communis kataja

Lathyrus linifolius syylälinnunherne Lathyrus pratensis niittynätkelmä

Maianthemum bifolia oravanmarja Melampyrum pratense kangasmaitikka

Picea abies kuusi

Pilosella officinarum huopakeltano Pimpinella saxifraga ahopukinjuuri

Potentilla neglecta isohopeahanhikki

Prunus padus tuomi

Quecus robur tammi

Ranunculus polyanthemos aholeinikki Ranunculus repens rönsyleinikki

Salix caprea raita

Salix repens ssp. rosmarinifolia kapealehtipaju Sambucus racemosa terttuselja Saponaria officinalis suopayrtti Senecio viscosus tahmavillakko

Sorbus aucuparia pihlaja Stellaria longifolia metsätähtimö

Trientalis europaea metsätähti Trifolium hybridum alsikeapila Trifolium medium metsäapila Trifolium pratense puna-apila Trifolium repens valkoapila Tripleurospermum inodorum peltosaunio

Vaccinium myrtillus mustikka Vaccinium vitis-idaea puolukka Veronica chamaedrys nurmitädyke Veronica officinalis rohtotädyke Veronica serpyllifolia orvontädyke

Viola canina ssp. canina pikkuaho-orvokki Viola riviniana metsäorvokki

Pappila Myllymäki

Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki Anemone nemorosa valkovuokko

(16)

Angelica sylvestris karhunputki Antennaria dioica ahokissankäpälä Anthoxanthum odoratum tuoksusimake Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija

Capsella bursa-pastoris lutukka Chelidonium majus keltamo Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri

Gnaphalium sylvaticum ahojäkkärä Helictotrichon pratense ahdekaura Heracleum sphondylium etelänukonputki Hieracium umbellatum sarjakeltano Hypericum maculatum särmäkuisma Juniperus communis kataja

Lathyrus linifolius syylälinnunherne

Lychnis viscaria mäkitervakko Maianthemum bifolia oravanmarja Melampyrum pratense kangasmaitikka Myosotis sylvatica puistolemmikki

Nardus stricta jäkki

Picea abies kuusi

Prunus padus tuomi

Quecus robur tammi

Ranunculus repens rönsyleinikki

Ribes uva-crispa karviainen

Rosa rugosa kurttulehtiruusu

Rumex acetosa niittysuolaheinä Rumex acetosella ahosuolaheinä Sambucus racemosa terttuselja Senecio sylvaticus kalliovillakko Senecio viscosus tahmavillakko

Solidago virgaurea kultapiisku Sorbus aucuparia pihlaja Stellaria graminea heinätähtimö

Trientalis europaea metsätähti Trifolium medium metsäapila Trifolium pratense puna-apila Tussilago farfara leskenlehti

Vaccinium myrtillus mustikka Vaccinium vitis-idaea puolukka Veronica chamaedrys nurmitädyke Veronica officinalis rohtotädyke Veronica serpyllifolia orvontädyke

Viola canina ssp. canina pikkuaho-orvokki

Viola palustris suo-orvokki

Viola riviniana metsäorvokki Pappila

Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö Achillea ptarmica ojakärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki Aethusa cynapium hukanputki

Alopecurus pratensis nurmipuntarpää Anemone ranunculoides keltavuokko Angelica sylvestris karhunputki Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija

Arctium tomentosum seittitakiainen Artemisia vulgaris pujo

Atriplex littoralis merimaltsa

Helictotrichon pubescens mäkikaura

Betula pubescens hieskoivu Campanula rotundifolia kissankello Capsella bursa-pastoris lutukka Cerastium fontanum nurmihärkki Cirsium arvense pelto-ohdake Epilobium adenocaulon amerikanhorsma Epilobium angustifolium maitohorsma

Epilobium ciliatum vaal. amerikanhorsma

Filipendula ulmaria mesiangervo Fragaria muricata ukkomansikka

Fraxinus excelsior saarni

Helianthus annuus isoauringonkukka Hepatica nobilis sinivuokko Hieracium umbellatum sarjakeltano Hypericum maculatum särmäkuisma Juniperus communis kataja Lapsana communis linnunkaali Lathyrus pratensis niittynätkelmä Lychnis viscaria mäkitervakko Matricaria matricarioides pihasaunio Myosotis arvensis peltolemmikki Myosotis sylvatica puistolemmikki

(17)

Myosurus minimus hiirenhäntä

Phragmites australis järviruoko

Picea abies kuusi

Potentilla anserina ketohanhikki Potentilla argentea ketohopeahanhikki Potentilla intermedia huhtahanhikki

Prunus padus tuomi

Ranunculus auricomus kevätleinikki Ranunculus repens rönsyleinikki Rosa dumalis ssp. coriifolia orjanruusu

Rumex acetosa niittysuolaheinä Sambucus racemosa terttuselja Saponaria officinalis suopayrtti Scilla sibirica idän sinililja Sorbus aucuparia pihlaja Stellaria graminea heinätähtimö

Tragopogon pratensis pukinparta Trifolium pratense puna-apila Trifolium repens valkoapila Tussilago farfara leskenlehti

Veronica serpyllifolia orvontädyke

Pelto

Aegopodium podagraria vuohenputki Barbarea stricta rantakanankaali Campanula glomerata peurankello

Lamium purpureum punapeippi Solidago virgaurea kultapiisku

Vehasen mäki

Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki

Aquilegia vulgaris lehtoakileija Campanula rapunculoides vuohenkello

Carum carvi kumina

Convallaria majalis kielo Helictotrichon pratense ahdekaura Hepatica nobilis sinivuokko Hieracium umbellatum sarjakeltano Hyoscyamus niger hullukaali Hypericum maculatum särmäkuisma Juniperus communis kataja Lapsana communis linnunkaali Lilium martagon varjolilja

Picea abies kuusi

Potentilla intermedia huhtahanhikki

Prunus padus tuomi

Sorbus aucuparia pihlaja

Thlaspi arvense peltotaskuruoho Vaccinium vitis-idaea puolukka Verbascum nigrum tummatulikukka

Miekkoja Humikkalan kalmistosta.

(18)

NOUSIAINEN

Nousiaisten kirkon perustamiseen liittyy laaja keskiaikainen piispa Henrikis- tä kertova tarinasikermä, jota on merkitty hieman erilaisina muunnelmina muistiin eri vuosisatojen aikana. Keskeisin on toisinto, jonka mukaan piispan arkku kuljetettiin surmapaikalta Köyliöstä kahden härän vetämänä. Piispa Henrikin käskyn mukaan hänet tuli haudata sinne, missä härät pysähtyisivät kolmannen kerran. Tämä tapahtui kansantarinoiden mukaan juuri Nousiaisis- sa, jonne rakennettiin piispan hautakirkko.

Nousiaisten keskiaikainen kivikirkko sijaitsee ohitse virtaavan Hirvijoen eteläpuolella olevalla korkealla rantatörmällä. Runkohuone on kaksikuorinen ja kolmilaivainen pitkäkirkko. Länsipääty on kolmitaitteinen, idässä on runkohuonetta matalampi ja kapeampi viisitaitteinen kuori, pohjoisessa sakaris- to ja etelässä asehuone. Itäkuorin eteläpuolelle on v. 1901 rakennettu hauta- kuori. Runkohuone, itäkuori ja sakaristo ovat yhtä vanhat, asehuone on runkohuonetta nuorempi. Rakennusaineena on käytetty harmaakiveä ja tiiltä.

Runkohuoneen kolmitaitteista länsipäätä on alkuaan suunniteltu P. Henrikin hautakuoriksi eli länsikuoriksi. Alun perin lienee ollut tarkoitus tehdä kirkosta kaksilaivainen, mutta jostain syystä rakennussuunnitelmat muuttuivat ja se rakennettiin kolmilaivaiseksi.

Kellotapuli on rakennettu vuosina 1759-60, rakennusmestarina oli turkulainen Matti Ledenius. Tapuli on kaksinivelinen puurakennus. Hirsinen pohjakerros on pystylaudoituksella vuorattu, sen suoralappeiselta katolta kohoaa pohjaltaan neliömäinen pystylautainen kellohuone kaarevapintaisine paanu- kattoineen ja ristiviireineen. Vuonna 1892 uusittu ulkolaudoitus on maalattu valkoiseksi.

Kirkkotarhaa ympäröi harmaakivistä ladottu aita, jonka vanhin osa on tehty vuonna 1774. Pohjois- ja koillisosa on rakennettu vuonna 1818, jolloin tarhaa laajennettiin kirkon eteläpuolella sijaitsevaan tapuliin asti. 1900- luvulla kirkkotarhaa laajennettiin etelään ja myöhemmin lounaaseen. Osa tarhan itäpuolista ja koko eteläpuolinen aita on rakennettu säännöllisesti asetetuista kivilohkareista.

Hirvijokivarren osittain laidunnetut, jyrkkäpiirteiset niityt ovat arvokkaita perinnebiotooppeja.

Sontamalan keskiaikaisen muinaispitäjän kirkko

Nousiaisten kirkosta noin kaksi kilometriä länteen nykyisen Henrikin koulun piha-alueella on sijainnut keskiaikaisen Sontamalan muinaispitäjän kirkko.

Vuonna 1920 Moision talon päärakennuksen perustusta tehtäessä tuli esiin kiviperustus, joka tulkittiin kirkon jäännökseksi. Myös läheisen Myllymäen kalmiston vuoden 1937 kaivauksissa löytyi jälkiä mahdollisesta kellotapulis- ta. Kirkon paikalle on pystytetty muistomerkki.

Hyoscyamus niger hullukaali Hullu willi Ruoho

Hullukaalin olemus on synkeä ja jotenkin pelottava. Isoja, epä- säännöllisesti liuskaisia, himmeän tummanvihreitä lehtiä verhoaa tahmea karvoitus. Niistä uhoaa epämiellyttävä haju. Isoja, vinon kellomaisia kukkiakaan ei oikein voi kauniiksi mainita.

Aikoinaan hullukaali oli Poh- jois-Euroopan tärkein taikakasvi ja ns. noitasalvojen aines. Jo egyptiläiset ja babylonialaiset tunsivat kasvin vaikutukset. Del- foin pappien kerrotaan sen avulla huumanneen oraakkelinsa.

Lönnrot kertoo hullukaalin lääkinnällisestä käytöstä: "Leh- distä keitetään sakennusta, joka monessa viassa on hyvin tehoisa lääke, mutta liiaksi nautittuna huumaava, myrkyllinen ja kuolet- tavaki."

Suomessa hullukaali on nyky- ään harvinainen. Se saattaa äkkiä ilmaantua kaivutöiden yhteydessä paikalle, jolla sitä ei aikoihin ole nähty. Sen siementen tiedetään säilyvän itämiskykyisinä jopa vuosisatoja.

(19)

(20)

Nousiainen

ahdekaura (Helictotrichon pratense), kyläkarhiainen (Carduus crispus

)

, keltamo (Chelidonium majus), ketoneilikka (Dianthus deltoides), sikoangervo (Filipen- dula vulgaris), hullukaali (Hyoscyamus niger), valkopeippi (Lamium album), kevätesikko (Primula veris), tummatulikukka (Verbascum nigrum) ja ukontulikukka (Verbascum thapsus). Ainoa Nousiaisista tiedossa ollut ketomaruna (Artemisia campestris) hävisi kirkon vie- reistä talousrakennusta rakennettaessa.

Achillea millefolium siankärsämö Achillea ptarmica ojakärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki

Alopecurus pratensis nurmipuntarpää Anemone nemorosa valkovuokko Angelica sylvestris karhunputki Anthoxanthum odoratum tuoksusimake Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija

Arctium minus pikkutakiainen

Arctium tomentosum seittitakiainen Artemisia vulgaris pujo

Betula pubescens hieskoivu Bidens tripartita tummarusokki

Caltha palustris rentukka

Campanula rapunculoides vuohenkello Campanula rotundifolia kissankello

Caragana arborescens siperianhernepensas Carduus crispus kyläkarhiainen

Carum carvi kumina

Cerastium fontanum nurmihärkki Chelidonium majus keltamo Cirsium helenioides huopaohdake Cirsium vulgare piikkiohdake Cystopteris fragilis haurasloikko Dianthus deltoides ketoneilikka

Digitalis purpurea rohtosormustinkukka

Epilobium adenocaulon amerikanhorsma Epilobium angustifolium maitohorsma

Erysimum cheiranthoides peltoukonnauris Erysimum strictum rantaukonnauris Euphorbia esula kenttätyräkki Euphorbia helioscopia viisisädetyräkki Fallopia convolvulus kiertotatar Festuca pratensis nurminata Filipendula ulmaria mesiangervo Filipendula vulgaris sikoangervo

Fragaria muricata ukkomansikka

Fraxinus excelsior saarni Fumaria officinalis peltoemäkki

Galium spurium peltomatara

Galium uliginosum luhtamatara

Gardamine pratensis luhtalitukka

Geum rivale ojakellukka

Glechoma hederacea maahumala Glyseria fluitans ojasorsimo Helictotrichon pratense ahdekaura Helictotrichon pubescens mäkikaura Hepatica nobilis sinivuokko Heracleum sphondylium ukonputki

Hierochloe odorata lännenmaarianheinä Hyoscyamus niger hullukaali

Iris pseudacorus kurjenmiekka Juniperus communis kataja

Lamium purpureum punapeippi Leontodon autumnalis syysmaitiainen Lilium martagon varjolilja Luzula campestris ketopiippo Lychnis flos-cuculi käenkukka Matricaria matricarioides pihasaunio Myosotis sylvatica puistolemmikki Myosurus minimus hiirenhäntä Persicaria amphibia vesitatar

Picea abies kuusi

Poa subcaerulea matalanurmikka Populus balsamifera palsamipoppeli

Potentilla anserina ketohanhikki Potentilla erecta rätvänä Potentilla norvegica peltohanhikki

Primula veris kevätesikko

Prunella vulgaris niittyhumala

Prunus padus tuomi

Quecus robur tammi

Ranunculus fallax kevätlehtoleinikki Ranunculus polyanthemos aholeinikki

Ribes nigrum mustaherukka

Ribes uva-crispa karviainen Rorippa palustris rantanenätti Rorippa sylvestris rikkanenätti

Rumex longifolius hevonhierakka Salix phylicifolia kiiltopaju Sambucus racemosa terttuselja Saponaria officinalis suopayrtti

Senecio viscosus tahmavillakko Senecio vulgaris peltovillakko

(21)

Silene vulgaris nurmikohokki

Sonchus asper otavalvatti

Sonchus oleraceus kaalivalvatti Sorbus aucuparia pihlaja Sparganium emersum rantapalpakko Spergula arvensis peltohatikka Stellaria graminea heinätähtimö Stellaria longifolia metsätähtimö Stellaria palustris luhtatähtimö Syringa vulgaris pihasyreeni

Tragopogon pratensis pukinparta Trifolium hybridum alsikeapila Trifolium medium metsäapila Trifolium pratense puna-apila Trifolium repens valkoapila Tussilago farfara leskenlehti

Typha latifolia leveäosmankäämi

Vaccinium myrtillus mustikka Valeriana officinalis rohtovirmajuuri Verbascum nigrum tummatulikukka Verbascum thapsus ukontulikukka Veronica agrestis peltotädyke

Vicia tetrasperma mäkivirvilä Viola arvensis pelto-orvokki Viola canina ssp. canina pikkuaho-orvokki

Woodsia ilvensis karvakiviyrtti

Mäksmäki

Huomattavia lajeja Mäksmäessä ovat mm. ahdekaura (Helictotrichon pratense), heinäratamo (Plantago lanceolata), isomaksaruoho (Sedum telephium), keltamaksaruoho (Sedum acre), kyläkellukka (Geum urbanum) mäkitervakko (Lychnis viscaria) ja nuokkukohokki (Silene nutans).

Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö Achillea ptarmica ojakärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki

Alopecurus pratensis nurmipuntarpää Anemone nemorosa valkovuokko Anthoxanthum odoratum tuoksusimake Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija Arabidopsis thaliana lituruoho Arctium tomentosum seittitakiainen

Arenaria serpyllifolia mäkiarho Artemisia vulgaris pujo

Barbarea stricta rantakanankaali Betula pendula pensasrauduskoivu

Betula pubescens hieskoivu Campanula rapunculoides vuohenkello Capsella bursa-pastoris lutukka

Centaurea jacea ahdekaunokki

Cerastium fontanum nurmihärkki Cirsium arvense pelto-ohdake Cirsium vulgare piikkiohdake Convallaria majalis kielo Dactylis glomerata koiranheinä Descurainia sophia litutilli Eguisetum sylvaticum metsäkorte Epilobium adenocaulon amerikanhorsma Epilobium angustifolium maitohorsma Filipendula ulmaria mesiangervo Fragaria muricata ukkomansikka

Fraxinus excelsior saarni

Helictotrichon pratense ahdekaura Helictotrichon pubescens mäkikaura Heracleum sphondylium etelänukonputki Hypericum maculatum särmäkuisma Juniperus communis kataja Lapsana communis linnunkaali Lathyrus pratensis niittynätkelmä Leontodon autumnalis syysmaitiainen Leucanthemum vulgare päivänkakkara Lonicera xylosteum lehtokuusama Luzula multiflora nurmipiippo Lychnis viscaria mäkitervakko Medicago lupulina nurmimailanen Myosotis arvensis peltolemmikki

Picea abies kuusi

Plantago lanceolata heinäratamo

Polygonatum odoratum kalliokielo Polygonum aviculare pihatatar Populus laurifolia laakeripoppeli

Potentilla crantzii keväthanhikki

Primula veris kevätesikko

Prunus padus tuomi

Quecus robur tammi

Ranunculus acris niittyleinikki Ranunculus auricomus kevätleinikki Ranunculus polyanthemos aholeinikki Ranunculus repens rönsyleinikki Ribes uva-crispa karviainen

(22)

Rosa glauca punalehtiruusu

Rubus saxatilis lillukka

Rumex acetosa niittysuolaheinä Rumex acetosella ahosuolaheinä

Rumex crispus poimuhierakka

Rumex longifolius hevonhierakka Sambucus racemosa terttuselja

Silene vulgaris nurmikohokki

Sorbus aucuparia pihlaja Stellaria graminea heinätähtimö

Syringa vulgaris pihasyreeni

Thlaspi arvense peltotaskuruoho Tragopogon pratensis pukinparta Trifolium medium metsäapila Trifolium pratense puna-apila Tussilago farfara leskenlehti

Veronica chamaedrys nurmitädyke Veronica serpyllifolia orvontädyke

Vicia tetrasperma mäkivirvilä Viola canina ssp. canina pikkuaho-orvokki Woodsia ilvensis karvakiviyrtti

Rautakautisia esineitä Mäksmäen kalmistosta.

”Kalmomäki”

Huomionarvoisia lajeja ”Kalmomäessä” ovat mm.

pähkinäpensas (Corylus avellana), nuokkukohokki (Silene nutans), heinäratamo (Plantago lanceolata), ahdekaura (Helictotrichon pratense), keltamo (Cheli- donium majus), ketoneilikka (Dianthus deltoides) ja sikoangervo (Filipendula vulgaris).

Carex spicata hakarasara

Chelidonium majus keltamo Corylus avellana pähkinäpensas Dianthus deltoides ketoneilikka Filipendula vulgaris sikoangervo

Helictotrichon pratense ahdekaura Hypericum maculatum särmäkuisma Juniperus communis kataja Lonicera xylosteum lehtokuusama Lychnis viscaria mäkitervakko

Picea abies kuusi

Quecus robur tammi

Salix repens ssp. rosmarinifolia kapealehtipaju

Sorbus intermedia ruotsinpihlaja Tragopogon pratensis pukinparta

Santamalan vanhaa kirkonpaikkaa lähellä olevasta Moision kalmistosta löytyneitä esineitä.

(23)

Santamalan kirkonpaikka

Santamalan muinaisen kirkon lähialueella esiintyviä vanhan kulttuurin seuralaiskasveja ovat mm. ahdekaura (Helictotrichon pratense), peurankello (Campanula glomerata), sikoangervo (Filipendula vulgaris), heinä- ratamo (Plantago lanceolata) ja nuokkukohokki (Silene nutans).

Achillea millefolium siankärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki

Anemone nemorosa valkovuokko Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija Arctium tomentosum seittitakiainen Artemisia vulgaris pujo

Betula pubescens hieskoivu Campanula glomerata peurankello Campanula rotundifolia kissankello

Filipendula ulmaria mesiangervo Filipendula vulgaris sikoangervo

Helictotrichon pratense ahdekaura Juniperus communis kataja Lychnis flos-cuculi käenkukka Lychnis viscaria mäkitervakko Matricaria matricarioides pihasaunio

Picea abies kuusi

Rumex longifolius hevonhierakka

Trifolium pratense puna-apila Trifolium repens valkoapila Tussilago farfara leskenlehti

Vaccinium myrtillus mustikka Veronica officinalis rohtotädyke

(24)

VAHTO

Vahdon ensimmäisen kirkon, Kierikkalan kylän saarnahuoneen, rakennutti vuonna 1638 Kankaisten kartanonomistaja Eevert Kustaanpoika Hornin leski Margareeta Fince. Vuonna 1688 rakennettiin saarnahuoneen tilalle hirsinen kirkko, joka oli kivijalalle salvottu ja ulkoa punamullattu rakennus. Ulko-ovi oli eteläseinässä ja ainakin 1700-luvun puolivälissä kirkossa oli sakaristo. Tapulia ei ole luultavasti ollut. Kirk- ko purettiin 1800-luvun alussa ja käyttökelpoiset materiaalit säästettiin uutta kirkkoa varten. Paikalle on pystytetty kivinen muistomerkki.

Kierikkalan kirkon käytyä tarkoitukseensa sopimattomaksi ryhdyt- tiin rakentamaan Laukolan kylään kivikirkkoa Tukholman intendentti- konttorin arkkitehdin P. W. Palmrothin piirustusten mukaan. Kivikirkon rakentaminen muodostuikin pitäjälle liian rasittavaksi, minkä vuoksi ruskolaisille tehtiin ehdotus yhteisen kirkon rakentamisesta Koiviston kylään, lähelle Ruskon rajaa. Tämäkin suunnitelma raukesi ja inten- denttikonttorilta tulivat uudet piirustukset puukirkkoa varten. Kirkko vihittiin käyttöön 27.6.1804.

Vahdon kirkko on hirsinen pitkänurkalle salvottu pitkäkirkko, jonka suorakaiteen muotoiseen runkohuoneeseen liittyvät vastakkaiset, runkohuonetta kapeammat kylkiäiset. Kirkossa on vuonna 1873 rakennettu uusgoottilainen länsitorni ja vuonna 1875 eteläsakaran eteen rakennettu eteinen. Ulkoa kirkko on laudoitettu ja maalattu kellerväksi, yksityis- kohdat valkoisiksi. Vuonna 1951 korjattiin seinät ja väritys restauroitiin Muinaistieteellisen toimikunnan ehdotuksen mukaan.

Kirkon ympärillä on kirkkotarha, jonka aita vuonna 1804 ladottiin harmaakivestä. Vuonna 1821 kirkkotarhaa laajennettiin etelään kivijalalle salvotulla hirsiaidalla, jossa oli lautakatto. Vuonna 1885 kirkkotarhaa laajennettiin huomattavasti etelään päin. Sitä ympäröi nyt kivistä ladottu aita. Kirkon länsi- ja itäpuolella olevia porttiaukkoja kehystävät graniittipylväät.

Chelidonium majus keltamo Päskyisen Ruoho

Keltamo oli antiikin kansoille ihmekasvi, jolla pääskynen avasi poikastensa silmät. Kris- tinuskon piirissä se edusti sekä Kristusta että Mariaa, sillä molemmat olivat antaneet maailmalle valon. Auringonvä- risellä maitiaisnesteellä on mm.

yritetty kirkastaa kaihin su- mentamat silmät. Maitiaisnes- teestä on tunnistettu ainakin 15 alkaloidia, joista osa on raken- teeltaan ja vaikutuksiltaan sukua oopiumiunikon lääketie- teellisesti hyvin tärkeille alka- loideille. Rohdoskasvina keltamo onkin ollut ennen suosit- tu.

Pohjoismaihin keltamo tuli todennäköisesti keskiajalla munkkien mukana. Kasvia on viljelty ikimuistoisilta ajoilta saakka lähinnä lääkekäyttöä silmälläpitäen. Ensimmäinen kirjallinen maininta lajista on vuodelta 1556 Kustaa Vaasan kirjeessä Viipurin varuskunnal- le. Kirjeen sisältö käsitteli kasvin lääkekäyttöä.

(25)

(26)

Vahto

vuohenputki (Aegopodium podagraria), peurankello (Campanula glomerata), keltamo (Chelidonium majus), jauhosavikka (Chenopodium album), ahomansikka (Fragaria vesca), keltamatara (Galium verum) ja valkopeippi (Lamium album).

Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö Achillea ptarmica ojakärsämö Aegopodium podagraria vuohenputki

Alopecurus pratensis nurmipuntarpää Anemone nemorosa valkovuokko Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija Arabidopsis suecica ruotsinpitkäpalko Artemisia vulgaris pujo

Barbarea vulgaris peltokanankaali

Betula pubescens hieskoivu Calamagrostis epicejos hietakastikka Campanula glomerata peurankello Campanula rapunculoides vuohenkello Campanula rotundifolia kissankello Capsella bursa-pastoris lutukka

Carex nigra jokapaikansara

Centaurea montana vuorikaunokki Chelidonium majus keltamo Chenopodium album jauhosavikka Cirsium arvense pelto-ohdake

Epilobium adenocaulon amerikanhorsma Epilobium angustifolium maitohorsma Erysimum cheiranthoides peltoukonnauris

Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi Hieracium umbellatum sarjakeltano Juniperus communis kataja

Leontodon autumnalis syysmaitiainen Leucanthemum vulgare päivänkakkara Lupinus polyphyllos lupiini

Myosotis arvensis peltolemmikki Myosotis stricta hietalemmikki

Picea abies kuusi

Plantago major subsp. Intermed. rantapiharatamo

Polygonatum odoratum kalliokielo Polygonum aviculare pihatatar

Prunus padus tuomi

Ranunculus acris niittyleinikki Ranunculus repens rönsyleinikki

Rumex acetosa niittysuolaheinä Rumex acetosella ahosuolaheinä

Rumex crispus poimuhierakka

Rumex longifolius hevonhierakka Scilla sibirica idän sinililja Scleranthus annuus ssp. annuus höröjäsenruoho

Sedum album valkomaksaruoho

Sonchus arvensis peltovalvatti Sorbus aucuparia pihlaja Stellaria graminea heinätähtimö

Syringa vulgaris pihasyreeni

Thlaspi arvense peltotaskuruoho Trifolium medium metsäapila Trifolium pratense puna-apila Trifolium repens valkoapila Tussilago farfara leskenlehti

Vaccinium myrtillus mustikka Veronica chamaedrys nurmitädyke Veronica serpyllifolia orvontädyke

Plantago major

Piharatamo

Rauta lehti

(27)

Kierikkalan kirkonpaikka

Kierikkalan vanhalla kirkonpaikalla kasvaa mm.

ukkomansikkaa (Fragaria muricata), ahomansikkaa (Fragaria vesca), ahomataraa (Galium boreale), metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum), kylä- kellukkaa (Geum urbanum) ja ahopukinjuurta (Pimpinella saxifraga).

Achillea millefolium siankärsämö

Alopecurus pratensis nurmipuntarpää Angelica sylvestris karhunputki Anthriscus sylvestris koiranputki Eguisetum sylvaticum metsäkorte

Filipendula ulmaria mesiangervo Fragaria muricata ukkomansikka

Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi

Picea abies kuusi

Pimpinella saxifraga ahopukinjuuri Potentilla anserina ketohanhikki

Prunus padus tuomi

Ranunculus acris niittyleinikki Ranunculus auricomus kevätleinikki Ranunculus flammula ojaleinikki Ranunculus repens rönsyleinikki

Ribes nigrum mustaherukka

Ribes uva-crispa karviainen Sorbus aucuparia pihlaja

Trifolium pratense puna-apila Trifolium repens valkoapila

(28)

VELKUA

Velkua perustettiin Taivassaloon kuuluvana Palva-nimisenä saarnahuo- nekuntana vuonna 1793. Samana vuonna valmistui myös Palvan salmen rannalla olevalle Lahdenkedolle puinen kirkko. Siinä on suorakaiteen muotoinen korkeapäätyinen ja satulakattoinen runkohuone, johon liittyy kaksi vastakkaista sivurakennusta, sakaristo ja asehuone. Länsipäädyssä on kapea, kirkon katonjatkoksen alle sovitettu uusi eteinen. Kirkko maalattiin v. 1914 valkoiseksi, aikaisemmin se oli ollut punainen.

Suomen sotaan liittynyt Palvan meritaistelu käytiin Velkuan kirkon ympäristössä syyskuun puolessavälissä vuonna 1808. Ennen varsinaista taistelua venäläiset sotilaat pidättivät Velkuan kappalaisena toimineen Mikael Malmstenin ja veivät amiraalilaivalle kuulusteltavaksi. Sillä aikaa virkatalo tuhottiin perusteellisesti: sotilaat ajoivat hänen perheen- sä pakosalle ja omaisuus ryöstettiin. Tämä oli ankara isku nuorelle papille, sillä köyhät saarelaiset eivät voineet suorittaa hänen palkkaan- sa. Kirkkokaan ei säilynyt koskemattomana, vaan sinnekin venäläiset murtautuivat ja veivät kaiken arvokkaan omaisuuden, minkä pieni kap- peliseurakunta oli aikojen kuluessa kirkkoonsa kerännyt. Venäläiset sotilaat aiheuttivat korvaamatonta vahinkoa hävittämällä jäljettömiin kirkon vanhimmat historia-, rippi- sekä tilikirjat. Palvansalmen meri- taistelutapahtumien muistona on kirkon viereisellä kalliolla vanhasta laivatykin jäännöksestä rakennettu muistomerkki.

Kaksinivelinen kellotapuli on rakennettu muurin yhteyteen kirkon eteläpuolelle. Tapuli oli alkuaan punaiseksi maalattu, se laudoitettiin vuonna 1866 ja maalattiin valkoiseksi samalla kun kirkkokin.

Velkuan kirkkotarha on tasaisesti ladotuista kivilohkareista tehdyn muurin ympäröimä. Sisäänkäynti tapahtuu tapulin kautta kirkon etelä- puolelta, tai pohjoismuurissa olevan oven kautta kirkon koillispuolelta.

Tarhaa on laajennettu etelään ja länteen ainakin kahteen otteeseen. Ai- taus oli hirsinen 1850-luvulle asti.

Geum urbanum kyläkellukka Nälickä Juuri

Kyläkellukka on aivan lounai- simman Suomen merenranta- lehtojen alkuperäinen kasvi. Se on yleinen vain noin Pori- Helsinki -linjalle asti, mutta yksittäishavaintoja on Etelä- Pohjanmaata, Keski-Suomea ja Pohjois-Karjalaa myöten. Le- vinneisyysalueensa laitaosissa kyläkellukka kasvaa lähinnä tienvarsilla, pihoilla, puistois- sa, puutarhoissa ja asutuksen läheisissä metsissä, selvästikin ihmisen mukana levittäytynee- nä.

Kyläkellukan mausteneili- kalta tuoksuvia juurakoita on käytetty alentamaan kuumetta, parantamaan ripulia, vähentä- mään mahan liikahappoisuutta, kurlausvetenä kurkun ja suun tulehduksissa sekä ehkäise- mään pahanhajuista hengitystä.

Juurta on myös käytetty mausteena kanelin ja neilikan sijaan.

Viinien ja liköörien mausteena sitä on myös käytetty.

(29)