• Ei tuloksia

Tervetuloa vaan, astu metsään hurmaavaan, meitä kasveja katsomaan!

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Tervetuloa vaan, astu metsään hurmaavaan, meitä kasveja katsomaan!"

Copied!
32
0
0

Kokoteksti

(1)

Tervetuloa vaan,

astu metsään hurmaavaan, meitä kasveja katsomaan!

Kolmisoppisen kasvivihko

Kolmisoppisen kasvivihko esittelee Kolmisoppisen metsäpolulta löytyviä kasveja. Kasvit löytyvät polun varrelta tai

läheisyydestä.

Kuvat: Maria E. Tolppanen

(2)

Tähtitalvikki, Moneses uniflora

Tähtitalvikin varren tyvellä on ruusukkeena pieniä, pyöreitä, vaaleanvihreitä lehtiä. Pysty varsi kasvaa 10 cm:n korkuiseksi. Vanan latvassa yksi kookas, tähtimäinen kukka, joka nuokkuu ja tuoksuu voimakkaasti. Kukat kestävät pitkään, jopa useita viikkoja lakastumatta. Kukkii kesä-heinäkuussa. Kasvaa kosteissa, hämärissä kuusikoissa, korvissa ym. Melko yleinen koko maassa.

Kielo, Convallaria majalis

Kielo on hyväntuoksuinen, kauniskukkainen liljakasvi. Sen pysty, lehdetön, 15–20 cm korkea varsi lähtee suoraan pitkästä, haarovasta juurakosta. Tyvessä on kaksi suurta, leveän suikeaa, puhtaan vihreää lehteä, jotka nuorena ovat varren pituisia. Varren yläosassa toispuolinen, nuokkuva terttu kellomaisia, puhtaan valkoisia kukkia, joissa on miellyttävä tuoksu. Koko kasvi on myrkyllinen, erityisesti oranssinpunaiset marjat. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvaa hakamailla, rinteillä, lehdoissa, usein tiheinä kasvustoina.

Yleinen etelästä Tornion seudulle asti, Lapissa harvinainen ja puuttuu tunturialueilta.

(3)

Oravanmarja, Maianthemum bifolium

Oravanmarjalla on pysty, kapea, 10–20 cm pitkä varsi. Varren yläpuolella on kaksi suurta, sydämen muotoista lehteä. Pienet, valkoiset, tuoksuvat kukat ovat varren päässä lieriömäisenä terttuna. Punaiset marjat ovat myrkyllisiä. Oravanmarjaa kasvaa kuivissa, tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä. Se kasvaa yleisenä koko maassa aivan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta.

Metsätähti, Trientalis europaea

Metsätähti on hento, 10–20 cm korkea kasvi. Varsi on ohut, haaraton ja jäykkä. Lehdet ovat suurehkoja, kapean soikeita, ruusukkeena latvan lähellä. Kukat pitkissä, ohuissa perissä, jotka lähtevät lehtihangoista, valkoisia, suurehkoja, tähtimäisiä, teriö on seitsenlehtinen. Kukkii kesä-heinäkuussa monenlaisissa metsissä. Yleinen koko maassa.

(4)

Käenkaali, ketunleipä Oxalis acetosella

Käenkaalin apilamaiset lehdet peittävät maan. Kasvilla on suikertava, runsashaarainen maavarsi, jonka versonkärjistä kehittyvät vaaleanvihreät, kolmisormiset lehdet. Lehdykät ovat vastaherttamaisia. Ne voivat aueta ja sulkeutua sateenvarjomaisesti sään muutosten mukaan. Lehdissä on runsaasti oksaalihappoa, joka aiheuttaa happaman maun. Sen kukat ovat suoraan maavarresta lähteviä, yksittäin pitkien, ohuiden kukkavanojen päässä. Kukat ovat kellomaisia, terälehdet valkoisia, sinipunasuonisia, tyvilaikku keltainen. Kukkii touko- kesäkuussa. Kasvaa lehtomaisissa metsissä, lehdoissa, korvissa ym. Yleinen etelästä Oulun seudulle asti, harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä ja puuttuu Lapista.

Rönsyleinikki, Ranunculus repens

Rönsyleinikin varsi on pysty, niukkakarvainen, 20 cm korkea. Kukat ovat keltaisia, melko suuria, varren latvassa. Kukkii kesä-heinäkuussa. Kasvaa rannoilla, pihoilla, viljelymailla, lehdoissa ym. Yleinen koko massa.

(5)

Niittyhumala, Prunella vulgaris

Niittyhumala on yleinen nurmikkokasvi, se kasvattaa haaraisia, juurehtivia rönsyjä. Kukat ovat sinisiä tai violetteja senttimetrin mittaisia. Hedelmä vaiheessa varren latva on käpymäinen ja tuoksuu mausteelle. Kukkii heinä-elokuussa. Niittyhumalaa tapaa niityillä, pientareilla, nurmikoilla, rannoilla ja rehevissä metsissä. Yleinen suurimmassa osassa maata.

Sudenmarja, Paris quadrifolia

Sudenmarjan varsi on pysty, jäykkä, 20–30 cm korkea. Neljän lehden ruusuke, varren latvassa on yksinäinen, huomaamaton kukka. Marja mustansininen, myrkyllinen. Kukkii kesäkuussa. Kasvaa kosteissa, ravinteikkaissa lehdoissa. Melko yleinen suurimmassa osassa maata.

(6)

Metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum

Metsäkurjenpolven pysty, tukeva varsi voi kasvaa puolimetriseksi. Se on karvainen ja yläosastaan haaroittuva. Varren tyvessä on lehtien muodostama ruusuke. Lehdet ovat suuria, sormijakoisia ja liuskat isohampaisia. Kukinto huiskilomainen, suuret, avoimet kukat ovat violetteja, vaaleanpunaisia, joskus valkoisia. Kukkii kesäkuussa. Tavataan lehdoissa, lehtomaisissa metsissä, tienvierillä, niityillä ym. Yleinen koko maassa.

Lillukka, Rubus saxatilis

Lillukalla on 15–30 cm korkea, pysty, karhea ja pehmeäpiikkinen varsi. Rönsyt pitkiä, jopa useita metrejä, lehdellisiä. Lehdet pitkäruotisia ja kolmisormisia, lehdykät soikeita, isohampaisia. Lehtihangoista kasvavissa kukinnoissa on muutamia pieniä valkoisia kukkia.

Hedelmänä mauton, pieni, punainen luumarja. Kukkii kesäkuussa. Kasvaa kallioisissa lehdoissa, tuoreissa metsissä ym. Yleinen koko maassa.

(7)

Metsäalvejuuri, Dryopteris carthusiana

Metsäalvejuuren lehtilapa ja lehtiruoti ovat suunnilleen samanmittaisia, yhteensä 50–90 cm korkea. Lehdet kasvavat kimppuina ja ovat väriltään tuoreen vihreitä. Metsäalvejuuri kasvaa erilaisilla, usein kivisillä metsämailla. Suomessa laji on yleinen Oulun korkeudelle saakka ja harvinaistuu siitä pohjoiseen päin mentäessä. Metsäalvejuuri on myrkyllinen.

Ahomansikka, Fragaria vesca

Ahomansikan pysty, haaroittuva, karvainen varsi voi kasvaa 10–15 cm:n korkuiseksi.

Varren tyvessä on ruusukkeena leveän kolmisormisia lehtiä. Lehtiruusukkeesta lähtee pitkiä, suikertavia, nopeasti juurtuvia rönsyjä. Valkoisia kukkia on vähän. Hyvänmakuiset marjat, mansikat, ovat turvonneita kukkapohjuksia, joiden pinnalla on pähkylöitä. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvaa mäillä, kedoilla, ahoilla, ym. kuivilla paikoilla. Yleinen Oulun seudulle asti, harvinaistuu selvästi pohjoiseen mentäessä.

(8)

Hiirenporras, Athyrium filix-femina

Hiirenporras on lähes metrin mittainen saniainen. Kasvaa tiheinä, tuuheina mättäinä varjoisissa ja kosteissa metsissä, erityisesti purojen varsilla. Yleinen lähes koko maassa.

Särmäkuisma, Hypericum maculatum

Särmäkuisma on usein puolimetrinen, pysty ruoho. Varpu on puumaisen kova, nelisärmäinen, haarainen, joskus punavivahteinen. Kaljut, puikeat lehdet sijaitsevat vastakkain, ja niissä on yksittäisiä, mustia pikitäpliä. Kukat ovat kullankeltaisia, huiskilomaisina kukintoina varren ja haarojen latvassa. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa tuoreilla niityillä, laitumilla ja metsänreunoilla. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä.

(9)

Ojakellukka, Geum rivale

Ojakellukan karvainen, pysty, latvasta purppuranvioletti varsi voi kasvaa puolimetriseksi.

Varsilehdet ovat kolmisormisia. Kellomaiset kukat ovat nuokkuvia. Terälehdet kellertäviä–

ruusunpunaisia. Kukkii touko-heinäkuussa. Kasvaa kosteilla niityillä, kedoilla, ym. Yleinen suurimmassa osassa maata, harvinaistuu Lappia kohti mentäessä.

Poimulehti, Alchemilla vulgaris coll.

Poimulehti jakaantuu kymmeniin pikkulajeihin. Varret rennosti kohenevia, usein karvaisia, 15–30 cm pitkiä. Varren tyvessä on pitkäruotisia, munuaismaisia, koristeellisia poimuttuneita lehtiä. Liuskat kolmiomaisia-pyörehköjä, hammaslaitaisia. Varsilehdet pienempiä. Kukinnot ovat tiheitä huiskiloita. Pienet, kellanvihreät kukat. Kukkii kesä- heinäkuussa. Kasvupaikkoja kedot, niityt, lähteiköt ym. Yleinen koko maassa.

(10)

Metsäimarre, Gymnocarpium dryopteris

Metsäimarre on matalakasvuinen, siro saniainen, vain 15–30 cm korkea. Lehtilapa vaakatasoinen, kolmiomainen. Himmeän vaaleanvihreä. Kasvaa lehdoissa, sammaleisissa havumetsissä, kivisessä maastossa. Yleinen koko maassa.

Vadelma, Rubus idaeus

Vadelma kasvaa 1-2 m korkeaksi pensaaksi. Ensimmäisenä vuonna versot ovat sinihärmäisiä, piikkisiä, aluksi ruohomaisen pehmeitä. Lehti on 2- tai 3-parinen, päätöparinen, ja lehdykät ovat alta siniharmaita. Toisena vuonna versot haaroittuvat ja muodostavat kukkia ja hedelmiä. Hyvänmakuiset hedelmät ovat joko punaisia tai keltaisia.

Pensas kukkii kesä-heinäkuussa. Luonnossa vadelma kasvaa yleisenä koko maassa hakkuuaukeilla, teitten varsilla ym.

(11)

Nurmitädyke, Veronica chamaedrys

Nurmitädyke on koristeellinen ruohomainen kasvi. Kukat ovat taivaansinisiä, suuria, tummajuovaisia, teriön nielu valkoinen. Kukkii toukokuusta elokuuhun. Viihtyy lähes kaikkialla. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä.

Vuohenputki, Aegopodium podagraria

Vuohenputken varsi on uurteinen, ylempänä joskus haarainen, 0,5-1 m korkuinen. Lehdet ovat vaaleanvihreitä, alimmat pitkäruotisia, kolme kertaa kolmisormisia. Kukat valkoisia.

Kukkii kesä-elokuussa. Nuoria lehtiä voi syödä pinaatin tapaan, ja vuohenputkea on joskus viljelty. Kasvaa lehdoissa, puistoissa, puutarhoissa, pellonpientareilla ym. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaistuu pohjoista kohti mentäessä.

(12)

Sinivuokko, Hepatica nobilis

Sinivuokolla on karvainen, rento, 10–20 cm korkea varsi. Lehdet ovat talvehtivia, kolmiliuskaisia, pitkäruotisia, aluksi karvaisia, sitten kaljuja. Yläpinta on tummanvihreä, alapinta usein violetti. Kunkin varren päässä yksinäinen sininen tai sinivioletti kukka.

Kehälehtiä yhteensä kuusi. Kukan alapuolella kolme verholehteä, jotka myöhemmin osittain ympyröivät kypsiä pähkylöitä. Sinivuokko aloittaa kukintansa huhtikuussa. Se kasvaa ravinteikkaissa metsissä ja lehdoissa, usein myös koristekasvi. Yleinen Etelä- Suomessa, harvinaisena Keski-Suomeen asti. Pohjoisemmat esiintymät ovat viljelyperäisiä.

Humala, Humulus lupulus

Humala kasvaa Mustanmäen talon raunioilla viljelyjäänteenä. Humalalla on useita metrejä pitkä varsi. Lehdet ovat suuria, leveän sormiliuskaisia, ylemmät lehdet kolme- ja alemmat viisiliuskaisia. Hedekukat pieniä, harmaanvihreitä. Emikukat ovat käpymäisinä kukintoina.

Yleisesti viljelty koriste- ja hyötykasvi. Melko yleinen Etelä-Suomessa, harvinainen Keski- Suomessa Tornion seudulle asti.

(13)

Metsäorvokki, Viola riviniana

Metsäorvokin lehtiruusukkeet lähtevät juurakon kärjestä. Ruusukkeen tyvestä kohoava varsi on 10–20 cm korkea. Se on pysty tai koheneva, lehdekäs. Lehdet ruodillisia, kaljuja, herttamaisia, nyhälaitaisia. Suurehkot kukat sinisiä. Alimmassa terälehdessä on valkoinen tyvi ja tummaa suonitusta. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvaa metsissä, lehdoissa. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.

Riidenlieko, Lycopodium annotinum

Riidenlieko on varpumainen itiökasvi, jonka pääverso on suikertava, usein metrin mittainen, harvaan juurehtiva. Pääversosta kohoaa 10–20 cm korkeita, pystyjä, vaaleanvihreitä haaroja. Haaralehdet ovat jäykän suomumaisia, joka suuntaan sirottavia.

Itiöpesäkkeet ovat suoraan haaran jatkeena perättömissä, pitkänomaisissa, yksittäisissä tähkissä. Kasvaa kosteanpuoleisissa havu- ja sekametsissä kautta maan.

(14)

Puna-ailakki, Silene dioica

Puna-ailakilla on pysty, pitkä- ja pehmeäkarvainen, 40–60 cm korkea varsi, jonka latva on usein purppuransävyinen. Lehdet soikeita-leveän suikeita. Kukat viuhkana varren latvassa, suuria, ruusunpunaisia, joskus valkoisia. Terälehtiä viisi, syvähalkoisia. Kukkii kesä- heinäkuussa. Kasvaa kosteilla niityillä, lehti- ja sekametsissä, joskus koristekasvina viljelty ja villiytynyt. Melko yleinen koko maassa.

Kultapiisku, Solidago virgaurea

Kultapiiskun varsi on pysty ja latvasta haarova. Lehdet ovat pitkiä, suikeita ja sahalaitaisia.

Keltaiset kukinnot ovat pieninä terttuina varren ja haarojen latvassa. Kukkii heinä- elokuussa. Kasvaa metsissä, mäenrinteillä, tienvarsilla. Yleinen koko maassa.

(15)

Metsäkorte, Equisetum sylvaticum

Metsäkortteen verso on 15–25 cm korkea, latvatähkä käpymäinen. Kesäverso vihreä,

”kuusimainen”, voi kasvaa lähes puolimetriseksi. Haarat toistamiseen haaraisia. Tupet väljiä, hampaat kasvaneet yhteen 3-6 liuskaksi. Kasvaa kosteissa metsissä, lehdoissa ym.

usein taajoina, koristeellisina kasvustoina. Yleinen koko maassa.

Rohtotädyke, Veronica officinalis

Rohtotädyke on suikertavavartinen metsäkasvi, jolla on rento, suikertava, koheneva, tiheään karkeakarvainen varsi. Lehdet puikeita, harmaanvihreitä, parittain vastakkaisia, karheakarvaisia, ruodittomia, sahalaitaisia. Kukkaverso 10–15 cm korkea. Kukinto tiheä latvaterttu. Kukat vaaleansinisiä. Kukkii kesä-heinäkuussa. Kasvaa kuivilla rinteillä, kuivissa metsissä, hakkuuaukeilla, kedoilla ym. Yleinen Pohjois-Pohjanmaalle, harvinaisena Tornion seudulle asti.

(16)

Terttuselja, Sambucus racemosa

Terttuselja on yleensä 2-3 m korkea pensas. Sahalaitaiset, hieraistaessa pahanhajuiset lehdet ovat suippokärkiset. Pienet kellanvihreät, 5-lukuiset kukat ovat tiheissä kukinnoissa.

Kypsät marjat ovat kirkkaanpunaiset. Terttuselja ei ole meillä alkuaan luonnonvarainen vaan on viljellyistä pensaista villiytynyt lähimetsiin.

Karhunputki, Angelica sylvestris

Karhunputki on isokasvuinen putkikasvi, jolla on voimakas, ryydintuoksuinen juuri. Paksu, ontto varsi kasvaa 1,5-2 m korkuiseksi. Väriltään se on punakirjava, ylhäältä karvainen.

Lehdet suuria, leveän kolmikulmaisia, 2-3 kertaa parilehdykkäisiä. Lehdykät kiiltäviä, kapean soikeita, sahalaitaisia. Lehtiruodit kouruisia. Kukat ovat valkoisia-punertavia.

Terälehdet yhtä suuria, heteet silmiinpistävän pitkiä. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa lehdoissa, korvissa, rannoilla, kosteilla niityillä ym. Yleinen suurimmassa osassa maata.

(17)

Lehtohorsma, Epilobium montanum

Lehtohorsma on yleisimpiä horsmalajejamme. Varsi on pysty, kalju tai hienokarvainen, heikosti haaroittuva, 30–70 cm korkea. Lehdet vastakkaisia, soikeita, terävähampaisia, ruodittomia. Kukat pieniä, punavioletteja. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa multavilla, varjoisilla, kivisillä mailla, lehdoissa, puutarhoissa, joutomailla. Yleinen Etelä- ja Keski- Suomessa, harvinaisena Oulun seudulle asti, satunnaisena pohjoisempanakin.

Metsämaitikka, Melampyrym sylvaticum

Metsämaitikka poikkeaa kangasmaitikasta pienempien kukkiensa perusteella. Kukat parittain, toispuoleisesti lehtihangoissa, munankeltainen. Yksivuotinen puoliloinen. Kukkii kesä-elokuussa. Kasvaa tuoreilla kankailla, lehtomaisissa metsissä, pientareilla ym. Kasvi mustuu kuivattaessa. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinainen pohjoisimmassa Suomessa.

(18)

Kangasmaitikka, Melanpyrum pratense

Kangasmaitikka on kuivien ja tuoreiden kankaiden peruskasveja koko maassa. Kukat ovat toispuoleisesti pareittain tai yksittäin ylemmissä lehtihangoissa, väriltään vaaleankeltainen, valkotorvinen, joskus kokonaan keltainen tai harvoin purppuranpunainen. Kukkii heinä- elokuussa. Kasvaa metsissä, kankailla, kallioilla, kuivilla niityillä. Koko kasvi mustuu kuivattaessa.

Maitohorsma, Epilobium angustifolium

Maitohorsman varret ovat jäykän pystyjä, usein punertavia, vuorottain, 50–150 cm korkeita. Lehdet ovat tiheässä, vuoroittain, 10 cm pitkiä. Varren latvassa pitkänä, tiheänä terttuna suuria purppuranpunaisia joskus vaaleanpunaisia tai valkoisia kukkia. Terälehtiä neljä. Kukat avautuvat järjestyksessä alhaalta ylöspäin. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa hiekkaisilla tai kivisillä mailla, tienvarsilla, hakkuuaukeilla ym. Yleinen koko maassa.

(19)

Mustikka, Vaccinium myrtillus

Mustikka on 20–30 cm korkea, pysty, monihaarainen varpu, jonka haarat ovat särmikkäitä, kaljuja ja vihreitä. Pienet, soikeat, sahalaitaiset ja ohut lehdet ovat vaaleanvihreitä ja muuttuvat syksyllä punaisiksi. Kukat aukeavat samaan aikaan kuin lehdet. Kellanvihreät tai punertavat ruukkumaiset kukat. Hedelmä on tavallisesti tummansininen, vahapeitteinen, vahapeitteen puuttuessa kiiltävä musta marja. Mustikka kukkii touko-heinäkuussa. Se on yleinen metsäkasvi koko maassa.

Puolukka, Vaccinium vitis-idaea

Puolukka on 10–20 cm korkea varpu. Maanalaisesta varrenosasta nousee pystyjä tai kohenevia lehdellisiä versoja. Vastapuikean pitkulaiset, ainavihannat, nahkeat lehdet ovat päältä tummanvihreitä, alta vaaleampia, tummapilkkuisia. Valkoiset tai punertavat, ruukkumaiset kukat ovat tiheissä latvatertuissa. Suora emi pistää esille kukasta. Marjat ovat kypsinä kirkkaanpunaisia, hapahkoja ja mehukkaita. Kukinta on kesä-heinäkuussa ja marjat kypsyvät elokuussa. Puolukka kasvaa yleisenä koko maassa kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä, etenkin mäntymetsissä.

(20)

Vanamo, Linnaea borealis

Vanamo on koristeellinen ainavihanta varpu. Varsi on usein yli metrin pituinen, melkein langanohut, maassa suikertava ja juurehtiva. Pystyissä, 10 cm:n korkuisissa kukintoperissä on kaksi nuokkuvaa, ruusunpunaista, kellomaista kukkaa. Vanamon kukkien tuoksu on mieto, miellyttävän mantelimainen. Kukkii kesä-heinäkuussa. Vanamo kasvaa yleisenä koko maassa sammaleisissa havumetsissä.

Kanerva, Calluna vulgaris

Kanerva on varpukasvi, joka yleensä kasvaa laajoina, peittävinä kasvustoina. Varsi on pysty ja runsashaarainen, ja neulasmaiset lehdet ovat vastakkain ja tiheässä. Kukissa on neljä pientä terälehteä ja neljä sinipunaista verholehteä. Kukinta on heinä-elokuussa.

Kanerva kasvaa karuilla metsämailla ja soilla yleisenä koko maassa.

(21)

Korpipaatsama, Rhamnus frangula

Korpipaatsama on 2-4 m korkea iso pensas tai pieni puu. Ohuissa oksissa on lyijynharmaa kuori. Lehdet ovat vastapuikeita tai soikeita, tummanvihreitä, lyhytruotisia ja ehytlaitaisia ja paljaita. Pienet, kellanvalkeat, viisilukuiset kukat puhkeavat lehtihankoihin, ja niissä on hyvin pienet terälehdet. Myrkylliset marjat ovat aluksi punaisia, täysin kypsinä mustia.

Korpipaatsama on Lappiin asti yleinen kosteissa metsissä ja rannoilla.

Rätvänä, Potentilla erecta

Rätvänällä on kapeat, pehmeät, maanmyötäiset tai kohenevat varret. Ne kasvavat 15–20 cm korkeiksi. Varsilehdet ovat kolmisormisia. Lehdykät ovat vastapuikeita ja kärjestä isohampaisia. Kukissa on neljä keltaista terälehteä, joiden tyvellä on kellanpunainen laikku. Kukkii kesä-elokuussa. Kasvaa niityillä, tuoreissa metsissä ja ahoilla. Yleinen koko maassa, lukuun ottamatta Pohjanlahden rannikkoalueita.

(22)

Aitovirna, Vicia sepium

Aitovirnalla on hento, lähes kalju varsi, joka voi kasvaa yli puolimetriseksi saadessaan tukea ympäröivästä kasvillisuudesta. Varsilehdet ovat 6-8-parisia, kärhellisiä, lehdykät puikeita, kärkeä kohti kapenevia. Kukat violetteja-punavioletteja, lähes perättömiä, 2-5 yhdessä. Palot mustia. Kukkii kesä-elokuussa. Kasvaa niityillä, mäillä, rannoilla, lehdoissa, tuoreissa metsissä ym. Yleinen etelästä Oulun seudulle asti, pohjoisempana satunnainen.

Kotkansiipi, Matteuccia struthiopteris

Kotkansiipi on komea saniainen. Se muodostaa suppilomaisen kimpun. Kotkansiipi kasvaa kosteissa, varjoisissa metsissä ja lehdoissa. Se voi siellä täällä muodostaa mahtavia kasvustoja. Laji on Suomessa Vaasan korkeudelle yleinen, pohjoisessa Suomessa harvinainen.

(23)

Niittyleinikki, Ranunculus acris

Niittyleinikin varsi on jäykän pysty, 30–50 cm korkea, haarova ja karvainen. Alimmat varsilehdet useimmiten sormiliuskaisia, ylemmissä vain joitakin liuskoja. Terälehtiä on viisi, kiiltäviä ja kirkkaankeltaisia. Kasvaa niityillä, hakamailla, laidunmailla, pihoilla, teiden varsilla. Yleinen koko maassa.

Siankärsämö, Achillea millefolium

Siankärsämön varsi on pysty, jäykkä, 20–40 cm korkea, pehmeän harmaakarvainen, latvasta hieman haarainen. Lehdet pitkänomaisia, pehmeänkarvaisia, kahteen kertaan pariliuskaisia. Mykeröt lukuisina pieninä huiskilomaisina ryhminä. Mykeröissä on yleensä viisi leveää, valkoista, kielimäistä laitakukkaa ja muutamia harmaanvalkoisia kehräkukkia.

Toisinaan mykeröt ovat vaaleanpunaisia. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa kuivilla rinteillä, niityillä, tienvarsilla. Yleinen koko maassa.

(24)

Ojakärsämö, Achillea ptarmica

Ojakärsämö on siankärsämöä suurimykeröisempi. Varsi on pysty, läheltä latvaa haaroittuva. Lehdet ovat kapean suikeita, sahalaitaisia. Mykeröt senttimetrin levyisiä.

Mykerön laidassa 8-10 leveää, valkoista laitakukkaa, jotka ympäröivät lukuisia harmaanvalkeita kehräkukkia. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa mäenrinteillä, niityillä, ojanpientareilla, tienreunoilla ym. Melko yleinen koko maassa.

Syysmaitiainen, Leontodon autumnalis

Syysmaitiaisen varsi on pysty tai koheneva, rento, 15–30 cm korkea, lehdetön, haarova, hieman uurteinen. Varren tyvellä on ruusukkeena kaljuja, suikeita, harvaan pariliuskaisia lehtiä, liuskat kapeita, suippoja. Mykeröt yksittäin varren ja haarojen latvassa. Kukinnot keltaisia, kukat kielimäisiä. Uloimpien kukkien ulkopinnalla punainen viiru. Kukat tuoksuvat vaniljalta. Kukkii heinä-lokakuussa. Kasvaa niityillä, tienvarsilla, pihoilla, poluilla ja rannoilla. Yleinen koko maassa.

(25)

Huopa-ohdake, Cirsium helenioides

Huopa-ohdakkeen varsi on pysty ja suora, niukkahaarainen, metrin mittainen, valkokarvainen. Lehdet ovat ehyitä tai liuskaisia, pitkiä, suikeita, laidoilta hienopiikkisiä.

Varren latvassa 1-2 suurta, 5 cm leveää mykeröä, jotka muistuttavat partasutia. Kukat ovat voimakkaan purppuranpunaisia. Kukkii heinäkuussa. Kasvaa kosteilla metsä- ja niittymailla. Yleinen koko maassa.

Heinätähtimö, Stellaria graminea

Heinätähtimö on yleinen ja hentovartinen, voimakkaasti haarova, 30–50 cm korkea, kalju ja ympäröivään kasvillisuuteen tukeutuva. Lehdet ovat kapean suikeita. Terälehdet valkoisia, syvähalkoisia. Verholehdet ovat terälehtiä lyhyempiä, laidoilta karvareunaisia.

Kukkii kesä-elokuussa. Kasvaa niityillä, tienpientareilla, metsänreunoissa, usein tiheinä kasvustoina. Yleinen koko maassa.

(26)

Pietaryrtti, Tanacetum vulgare

Pietaryrtin varsi on jäykkä, pysty ja metriseksi kasvava. Lehdet ovat pariliuskaisia, liuskat suikeita, isohampaisia. Ryydintuoksuinen. Mykeröt lukuisia, tiheässä, nappimaisia.

Kehräkukat ovat keltaisia, pieniä hunajantuoksuisia. Kukkii heinä-syyskuussa. Kasvaa tienvarsilla, pihoilla, pientareilla, rannoilla. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa Tornion seudulle asti, Lapissa satunnaisluonteinen.

Korpi-imarre, Thelypteris phegopteris

Korpi-imarteen lehdet ovat 15–30 cm pitkiä, alta tiheään valkokarvaisia, joten etäämpää ne näyttävät harmaanvihreiltä. Lehtilapa hieman kolmiomainen, parilehdykkäinen, alimmat lehdykät luonteenomaisen ”viiksimäisesti” sojottavia. Kasvaa kosteilla, kivisillä metsämailla, usein tiuhoina kasvustoina. Yleinen lähes koko maassa.

(27)

Päivänkakkara, Leucanthemum vulgare

Päivänkakkaran pysty, kalju varsi voi kasvaa puolimetriseksi. Lehdet ovat kielimäisiä tai tasasoukkia, isohampaisia. Suuri mykerö usein yksin varren latvassa. Laitakukat pitkiä, valkoisia, kielimäisiä. Kehräkukat auringonkeltaisia. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa niityillä, tienvarsilla, kedoilla, metsänreunoissa, koristekasvina usein viljelty. Yleinen koko maassa.

Hiirenvirna, Vicia cracca

Hiirenvirnan varret ovat hienokarvaisia ja rentoja. Ne voivat kasvaa puolimetrisiksi ja tukeutua kärhillään ympäröiviin kasveihin. Lehdet ovat 10–12-parisia, kärhellisiä, lehdykät kapean soikeita, alapuolelta nukkaisia. Kukat tiheinä, varrellisina kukintoina, sinivioletteja.

Palot vaaleanruskeita. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa mäillä, rannoilla, tienvarsilla ym.

Yleinen lähes koko maassa.

(28)

Sarjakeltano, Hieracium umbellatum

Sarjakeltano on isokasvuinen, laajoja kasvustoja muodostava laji. Varsi on voimakas, pysty, metrin mittainen, latvasta haarova. Lehdet ovat lukuisia, tiheässä, ulospäisiä, suikeita, ehytlaitaisia tai pienihampaisia. Runsaslukuiset mykeröt varren latvassa sarjamaisena kukintona. Kukat kullankeltaisia, kielimäisiä. Kukkii heinä-lokakuussa.

Kasvaa niityillä, mäenrinteillä, hakkuuaukeilla, tienvarsilla ym. kuivilla paikoilla. Yleinen suurimmassa osassa maata, Lapissa harvinainen.

Harakankello, Campanula patula

Harakankellon varsi on kalju, pysty, haarainen, puolimetrinen. Sen lehdet ovat ylempänä suikeita, lähempänä tyveä vastapuikeita, kaljuja, matalahampaisia. Kukat ovat tummanvioletteja, tummasuonisia, harsuna viuhkona. Kukat ovat avoimempia kuin muilla kellokasveilla. Kukkii heinäkuussa. Kasvaa niityillä, ojanpientareilla, tienvarsilla ym.

Yleinen suurimmassa osassa maata, Lapissa satunnaisena.

(29)

Puna-apila, Trifolium pratense

Puna-apilan pystyt varret ovat 20–35 cm korkeita, usein karvaisia. Lehdet kolmisormisia, ruodillisia. Lehdykät ovat soikeita-vastapuikeita, karvaisia ja niissä on usein nuolimainen, vaalea kuvio. Punavioletit kukat ovat tiheinä, soikeina kukintoina yksin tai pareittain. Kukkii lähes koko kesän. Kasvaa pelloilla, niityillä, tienvarsilla, pihoilla ym. Yleinen koko maassa.

(30)

SAMMALET

Sammalet ovat rakenteeltaan yksinkertaisia ja pienikokoisia (yleensä 1-10 cm) itiökasveja, joilla on hyvin pienet lehdet tai ei varsinaisia lehtiä lainkaan. Niillä ei ole juuria eikä johtojänteitä, vaan ne ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet suoraan ulkopintansa läpi.

Suomesta tunnetaan 661 lehtisammalta, 119 maksasammalta ja 2 sarvisammalta.

Sammalia esiintyy hyvin erilaisissa elinympäristöissä, mutta kosteus on monille sammalille tärkeä elinympäristön ominaisuus. Ravinnonottotavan ja juurettomuuden ansiosta sammalia esiintyy myös sellaisilla paikoilla, joissa juurelliset putkilokasvit eivät yleensä menesty, kuten kivillä, jyrkänteiden seinämillä ja lahopuulla.

Seuraavia sammaleita löytyy Kolmisoppisen metsäpolun varrelta. Poikkeamalla polulta ja kiertelemällä metsässä, löytyy alueelta monia muita sammaleita sekä seuraavien sammaleiden (rahkasammal, karhunsammal, lehväsammal, kynsisammal) eri lajeja.

Lehväsammal

Karhunsammal

(31)

Kynsisammal

Metsäkerrossammal

Rahkasammal

(32)

Sulkasammal

Seinäsammal

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Hitlerin näkemyksen mukaan Saksan tulisi olla kuin Mussolinin Italia, maa, johon ihmiset eivät matkusta vain ihailemaan menneisyyden suuria tekoja ja rakennelmia vaan katsomaan

Lisääntynyt kurssien määrä opetusjaksoa kohden tarkoittaa myös sitä, että opiskelijoiden työpäivä täyttyy kurssien istunnoista.. Aikaa luentotehtäville ja seminaaritöille

Osa näytteistä saatiin määritettyä liekkimenetel- mällä (ilma-asetyleeniliekki), koska näytteiden pitoisuudet olivat melko suuria. Kaikki sinkkinäytteet analysoitiin

Koska varren materiaalivahvuus on pienempi kuin kärkiosan materiaalivahvuus, määritetään sekä kärjen että varren muoto niiden ulkopinnasta valus- uuttimen sisäpintaan.. Kärjen

Punaisen listan kääpälajien lukumäärän vaihtelua selitti tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan suurikokoisen lahopuun määrä, mutta mallin selitysaste oli varsin alhainen,

Puut eivät muodosta mitään erillistä kasviryhmää, vaan puu- maisina kasvavia suuria kasveja on sekä itiö- että siemenkasveis- sa.. Putkilokasvilajeja tunnetaan nykyisin noin

Kyse on siitä, että maaseudulle, varsinkin lähimpänä suuria kaupunkeja sijaitseville alueille, muuttaa uutta väkeä niin että väkiluku kasvaa ja samalla

Punaisen listan kääpälajien lukumäärän vaihtelua selitti tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan suurikokoisen lahopuun määrä, mutta mallin selitysaste oli varsin alhainen,