Falkinkosken veranvanuttajia:
Sarkamylly
Kustaa Vaasan aikana tuotiin kuninkaankartanoihin englantilaisia rotulampaita, jotta myös kotimainen kutomateollisuus olisi päässyt alkuun. Tämän vuoksi perustettiin 1550-luvun lopulla Turkuun Halisten koskeen verkakutomo, jonka yhteydessä toimi myös vesivoimainen vanutus- ja tamppimylly.
Vanuttaminen perustuu siihen villakuitujen ominaisuuteen, että ne sopivasti käsiteltyinä takertuvat kiinni toisiinsa muodostaen huopamaista kuitukudosta. Vanuttamista on mahdollista jatkaa niin pitkälle, että villakankaan langat sulautuvat yhteen ja häviävät, jolloin syntyy huopaa.
Villalankojen suomujen avautumista ja niiden toisiinsa takertumista voidaan edistää lämpimällä saippuavedellä. Vanuttamiseen käytettyjä menetelmiä olivat kankaan polkeminen lämpimässä vedessä tynnyrissä ja istuvassa asennossa polkeminen puukaukalossa.
1700-luvulta asti maan länsiosissa yleisesti käytössä olleessa sarkamyllyssä oli pitkänomaisen kaukalon muodostama alusta, jonka päällä raskas puukansi. Sekä alusta että kansi olivat lovetut hampaallisiksi, jolloin alustalle levitetty kostea, uunissa lämmitetty kangas vanuuntui kantta edestakaisin liikuteltaessa. Työn jälki tasoittui, kun kangas vaivaamisen loppuvaiheissa käärittiin pyöreälle kelalle ja kun sitä vielä sen jälkeen kaulattiin. Raskas käsivoimin vanuttaminen oli miesten työtä.
Survomalla eli tamppaamalla vanutettaessa voitiin käyttää erityisiä vesivoimalla käyviä sarkatamppeja, joiden teho perustui kankaan vasarointiin ja joita ruvettiin 1700-luvulta lähtien perustamaan vesimyllyjen yhteyteen ympäri maan. Siinä oli vesipyörä joka hammasrattaan avulla
kohotti vasarat ilmaan. Pudotessa vasarat takoivat kaukaloon mytättyä raakaverkaa tarvittavaan kokoon. Vanuttamisen jälkeen kangas levitettiin kuivumaan ulkoilmassa oleviin raameihin.
Tällainen vesivoimalla käyvä vasaratamppimylly oli luultavasti käytössä myös Nousiaisten Falkinkoskella.
Paikannimi Valkki tai Falkki on mielenkiintoinen, koska se on ollut hieman eri muodoissa Valpperin kylän nimenä vanhoissa asiakirjoissa: Walkaberga (1505), Valckeberg (1540), Falkenberg (1560), Valkenberg (1581) ja Valpperi 1600-luvun puolestavälistä lähtien.
Etymologisen sanakirjan mukaan Valkkare tai Falkkare tarkoittaa villakankaan vanuttajaa, joka muokkaa villakankaan saraksi.
Kirkonkirjojen mukaan ensimmäisiä Nousiaisten Falkin (Valcken) alueen asukkaita oli vaununtekijä Antti Ullberg syntynyt 23.2.1733 Halikon Immalassa. Vihittiin avioliittoon Turun Halistenkosken tamppimyllyn veranvanuttajamestarin Sven Ahrnbergin tyttären Riitta Kristiinan kanssa 10.6.1773. Tämän jälkeen Antti Ullberg toimi muutamia vuosia pyöräntekijänä Turussa, josta muutti 1780-luvun alussa Nousiaisten Falkinkosken Falkin torppaan. Nousiaisten kirkonkirjoihin Antti Ullbergin ammatiksi on merkitty vaununtekijä. Lapsia heille syntyi viisi.
Muuttivat vuonna 1786 Halikon Hajalaan, jossa Antti Ullberg jatkoi vaunumaakarin ammattiaan.
Ensimmäinen Falkinkosken vanuttaja oli edellä mainitun Antti Ullbergin vaimon veli, Kaarinassa 1.1.1770 syntynyt Otto Wilhelm Ahrenberg. Isä Sven Ahrnberg oli opiskellut vanuttajaksi Nackan tamppimyllyssä Tukholmassa, jonka jälkeen hänestä tuli Littoisten Halistenkosken vanuttajamestari. Otto Wilhelm avioitui Palon Isontalon rakuunan Carl Vesterbergin 18.7.1765 syntyneen tyttären Marian kanssa. Lapsia syntyi kolme. Valkkausmestari Otto Wilhelm Ahrenberg kuoli 23.8.1832 keuhkotautiin, vaimo Maria Vesterberg oli kuollut jo aiemmin eli 26.4.1832.
Vuonna 1833 muutti Liedosta seuraava vanuttajamestari Johan Lindgren, syntynyt Mynämäellä 13.7.1795 ja vaimonsa Anna Caisa Mikontytär, syntynyt Loimijoella 20.4.1784. He olivat viettäneet kaksoishäitä 24.9.1820 Yläneellä, verkatehtaalla päällysvaatekankaisiin erikoistuvan Johan Holmqvistin ja kehrääjä Anna Matintyttären kanssa. Asuivat vanuttajille tarkoitetussa Falkin torpassa, josta muuttivat vuoden 1836 toukokuussa Vaasaan.
Vuonna 1836 Falkinkosken mylläriksi ja vanuttajamestariksi tuli Henrik Helenius. Hän oli syntynyt 29.12.1805 Nousiaisissa Vadavainion Vähä-Heikkilässä. Vihittiin 3.12.1835 Nousiaisissa Alakylän Läksyn tyttären Sophia Juhontyttären kanssa, syntynyt 28.9.1808. Asuivat Falkin torpassa, jossa heille syntyi neljä lasta. Henrik Helenius muutti vuonna 1851 Falkin torpasta isännäksi Kytöisten Keskitaloon. Tämän jälkeen vanuttajia ei ole todennäköisesti ollut Nousiaisten Falkinkoskella.
Koonnut: Jukka Sainio
