1
NOUSIAISTEN KIRKON INTERIÖÖRI 1930-LUVULLA
1 URUT, joista C.F. Räsälä. kirjoitti artikkelin Sanomia Turusta lehteen 5.7.1867:
"Kirkkomme on kauniimpia sisältä, mutta ei vaan saada urkuja, vaikka on kirkon kokouksia pidetty ja puumerkkejä koottu." Urkujen hankkimista vastustettiin eri syihin vedoten vuoteen 1885 asti, jolloin asiasta äänestettiin. Hankkeen puolustajat voittivat äänestyksen ja kirkonkokouksen päätökseksi tuli että urut hankitaan. Tätä varten perustettiin komitea, johon valittiin pastori August Helin, nimismies Alfred Granström, lautamies Johan Tasanen, kunnallislautakunnan esimies Juho Ylhäinen ja kirkkoherra Nils Johan Almark. Sanomalehti AURA kirjoitti 17.12 1885 "Jopa vihdoin viimein Suomenmaan vanhin kirkko saa urut, koska kirkonkokouksessa 29 päivänä viime kulunutta marraskuuta päätettiin yksimielisesti tilata urut."
Komitea valitsi urkujen rakentajaksi uusikaupunkilaisen Jens Alexander Zachariassen´in, joka oli syntyjään tunnettua tanskalaista Marcussen´in urkujenrakentajasukua. Hän toimitti Nousiaisten kirkossa katselmuksen, jolloin läntinen parvi todettiin asianmukaiseksi, ja soveltuvan vähin muutoksin urkuparveksi. Urkuihin tulisi 12 äänikertaa ja ne maksaisivat 9200 markkaa sillä tavoin tehtynä, että urkuri istuu erillisen soittopöydän vieressä kasvot kirkkosaliin päin. Hintaan sisältyi myös ehto, että seurakunta noutaisi urut itse rakentamolta Uudestakaupungista.
Zachariassen kertoi myös halvemmasta vaihtoehdosta, jolloin urkujen hinnaksi muodostuisi 8800 markkaa siten, että selvittäisiin yksinkertaisemmalla koneistolla. Tällöin soittopöytä sijaitsisi kiinteästi urkujen edessä ja soittaja olisi selin kirkkosalia kohden.
Tässäkin ennakkolaskelmassa urkujen kuljetus tehtaalta kuuluisi seurakunnalle. Jatkettaessa
2
keskusteltua herra Zachariassen´in kanssa, tultiin siihen yksimieliseen päätökseen, että hankitaan kalliimpi urkuversio hänen rakentamoltaan ja seurakunta maksaa niistä yhdeksäntuhatta kaksisataa markkaa.
Urkujen julkisivu oli lähinnä goottilaistyylinen ja siinä viisi kenttää. Keskimmäisessä pyörökaarisessa kentässä sijaitsi yksitoista pilliä ja huippu korostettu kolmiolla.
Reunimmaisten kenttien yläosissa on vaakasuora pääte. Pilliryhmät olivat symmetriset ja niiden suuaukkolinjat muodostivat v- sekä vinokulmia. Urkujen koneisto oli mekaaninen, jossa koskettimen liike välittyi "tuhatmutkaisen ja jaksoisen" laitteiston kautta soittoventtiiliin. Soittopöytään oli sormioitten yläpuolelle sijoitettu rekisteritapit ja pöydän alaosassa koppelipolkimet. Urkukaapin alkuperäinen väri oli valkoinen, joka maalattiin vuonna 1901 tammen väriin.
Dispositio eli äänikertavalikoima
I sormio C-f3 II sormio C-f3 Jalkio C-d1
Borduna 16 fot Rörflöte 8 fot Subbas 16 fot
Principal 8 fot Salicional 8 fot Principal 8 fot
Flauto major 8 fot Flauto dolce 4 fot Gamba 8 fot
Oktava 4 fot Oktava 2 fot Trompet 8 fot
Yhdisteet: Manualkoppel, I pedal, II pedal ja Oktavkoppel
Zachariassen´in rakentamat urut romutettiin vuonna 1967.
Urkujen edeltäjänä on mainittu vuonna 1772 urkupositiivi.
2 PARVET Kuvassa vasemmalla oli miesten puoleinen parvi, keskellä urkuparvi ja oikealla naisille tarkoitettu parvi. Naisten ja miesten parvet olivat rakennetut vuoden 1901 korjauksessa, urkuparvi kunnostettiin vuonna 1886 läntisestä naisten parvesta. Kaiteet oli rakennettu sorvatuista pylväistä ja maalattu tammen väriseksi, samoin penkit ja portaat.
3 NUMEROTAULU Numerotauluja oli kaksi kappaletta.
4 PENKIT Vuoden 1901 kirkonkorjauksessa tehtiin uudet penkit, turkulaisen Mikael Frimanin vuonna 1792 valmistamien penkkien tilalle. Uusituissa mäntypuisissa penkeissä oli kolmilehdykän muotoisten päätyjen yläosan koristeena ristit. Penkit maalattiin tammen väriseksi.
5 OVET ovat olleet pariovia jotka muutettiin vuonna 1792 ulospäin avautuviksi. Vuoden 1901 muutostyössä nämä ovet varustettiin goottilaistyylisillä sisäovilla, jotka maalattiin tammen väriseksi.
6 KYNTTILÄKRUUNU 3 x 8 kynttilänhaaraa, simpukanmuotoiset talivadit, uurnamaiset kynttilänpesät, tähden muotoiset heijastuskukat. Rungon yläpäässä on enkeli palmunoksa ja torvi käsissään, sileässä pallossa munan muotoinen nuppi.
Koonnut: Jukka Sainio
3
