OMAISHOITAJIEN HYVINVOINTI JA TERVEYS -rekisteritietojen analyysi
Hanna Parantainen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Huhtikuu 2018
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 OMAISHOIDON NYKYTILA ... 4
2.1 Omaishoidon yleisyys ja kehitys Suomessa ... 4
2.2 Omaishoito Euroopassa ... 6
2.3 Omaishoidon tukeminen ... 8
2.4 Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset omaishoitajien hyvinvoinnin ja terveyden tukena ... 9
3 OMAISHOITAJIEN HYVINVOINTI JA TERVEYS ... 12
3.1 Kirjallisuuden hakeminen ... 12
3.2 Omaishoitajien hyvinvoinnin ja terveyden tarkastelua tutkimusten perusteella ... 15
3.3 Omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavat tekijät ... 18
3.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 22
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 25
5 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ... 26
5.1 Tutkimuksen konteksti, kohderyhmä ja osallistujat ... 26
5.2 Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset aineistona ... 26
5.3 Aineiston keruu ... 29
5.4 Aineiston analyysi ... 29
6 TULOKSET ... 33
6.1 Omaishoitajien taustatiedot ... 33
6.2 Omaishoitajien itsearvioitu terveys sekä psykososiaalinen hyvinvointi ja terveys 36 6.3 Omaishoitajien fyysinen hyvinvointi ja terveys ... 38
6.4 Omaishoitajien taustatietojen yhteys hyvinvointiin ja terveyteen ... 41
7 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 49
7.1 Keskeiset tulokset ... 49
7.2 Tutkimuksen eettisyys ... 59
7.3 Tutkimuksen luotettavuus ... 61
7.4 Päätelmät ja suositukset ... 65
7.5 Jatkotutkimusaiheet ... 66
LÄHTEET ... 67 LIITTEEET
Liitetaulukko 1. Omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä kuvaavat tutkimukset.
Liitetaulukko 2. Tutkimusten laadun arviointi JBI-kriteeristöllä.
Liitetaulukko 3. Omaishoitajien huolestuneisuus terveydestä, sisällön erittely.
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen
Parantainen, Hanna Omaishoitajien hyvinvointi ja terveys – rekisteritieto- jen analyysi
Pro gradu -tutkielma, 75 sivua, 3 liitettä (26 sivua) Ohjaajat: Yliopistotutkija, TtT Tarja Välimäki ja Yliopistonleh-
tori, TtT Pirjo Partanen Huhtikuu 2018
Omaishoito tukee kaikenikäisten hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien toimintakyvyltään heiken- tyneiden, sairaiden ja vammaisten henkilöiden kotona asumista. Omaishoitajien hyvinvoinnin ja terveyden tulee vastata omaishoidon vaatimuksia.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida yli 65-vuotiaiden omaishoitajien hyvin- vointi- ja terveystarkastuksia sekä niiden tuloksia ja selvittää omaishoitajien taustatietojen yh- teyttä omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa omaishoitajien hyvinvoinnista ja terveydestä, jotta omaishoitajien palveluja voidaan kehittää.
Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena, jossa tutkimusaineiston muodosti omaishoitajien hyvinvointi- ja terveyskyselytiedot yli 65-vuotiaiden omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystar- kastuksissa. Tutkimuksen kohderyhmään kuuluivat omaishoitajat (N=89), jotka olivat osallis- tuneet edellä mainittuihin tarkastuksiin ajalla 1.1.–13.11.2017. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS 24.0 for Windows-ohjelmalla. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoin- nin ja x2-testin avulla. Tutkimustulokset raportoidaan frekvensseinä, prosenttiosuuksina ja ti- lastollisina merkitsevyyksinä.
Tulosten mukaan omaishoitajista valtaosa oli iäkkäitä naisomaishoitajia, jotka hoitivat puoli- soitaan. Omaishoitajat arvioivat terveytensä hyväksi ja sen pysyneen ennallaan verrattuna edel- liseen vuoteen. Iältään vanhemmat ja iäkkäämpiä hoidettavia hoitavat, omasta terveydestään huolestuneet ja itsensä yksinäiseksi kokevat omaishoitajat arvioivat terveytensä muita huonom- maksi. Omaishoitajat olivat huolestuneita omasta terveydestään. Naisomaishoitajat, masentu- neeksi itsensä tuntevat ja huonoksi terveytensä arvioineet omaishoitajat olivat muita ryhmiä huolestuneempia terveydestään. Omaishoitajat kokivat yksinäisyyttä ja eniten yksinäisyyttä ra- portoivat omaishoitajat, joilla oli huono itsearvioitu terveys ja jotka tunsivat itsensä masentu- neeksi. Omaishoitajat tunsivat masennusta. Masennusta raportoivat eniten omaishoitajat, joiden hoidettavat olivat iäkkäämpiä ja omaishoitajat, jotka olivat huolestuneita terveydestään ja ko- kivat yksinäisyyttä. Omaishoitajien taustatietojen yhteyttä omaishoitajien huolestuneisuuteen muistista tai unen laatuun ei todettu tutkimuksessa.
Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä palveluja ja toimintamalleja omaishoitajille sekä kehitettäessä arviointimenetelmiä, joiden avulla tunnistetaan erityistä tu- kea tarvitsevat omaishoitajat. Jatkotutkimushaasteena on selvittää, millainen yhteys on omais- hoitajien toimintakyvyn eri osa-alueilla omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen sekä elä- mänlaatuun.
Asiasanat: Omaishoito, omaishoitaja, hyvinvointi, terveys, rekisteritutkimus.
Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science Nursing Science
Nursing Leadership and Management
Parantainen , Hanna The wellbeing and health of informal caregivers – a registry data analysis
Master’s Thesis, 75 pages, 3 appendices (26 pages) Supervisors: University Researcher, PhD Tarja Välimäki and Uni-
versity Lecturer, PhD Pirjo Partanen April 2018
Informal caregiving supports persons of all ages with reduced functional capacity, illnesses or disability needing treatment and care in continuing to live at home. The wellbeing and health of informal caregivers must correspond to the demands of informal caregiving.
The purpose of this study was to describe and analyse the wellbeing and health examinations of informal caregivers and their results as well as to determine whether there is a connection between the informal caregivers' background information and their wellbeing and health. The aim of this study was to produce information about the wellbeing and health of family caregiv- ers in order to develop services for informal caregivers.
The study was realised as a registry study whose research data comprised the information col- lected in a wellbeing and health survey for informal caregivers as part of the wellbeing and health examinations for caregivers over 65 years of age. The target group of this study included family caregivers (N=89) who had participated in the examinations between 1 January and 13 November 2017. The research data were analysed with the SPSS 24.0 for Windows software.
Cross-tabulation and the χ2 test were used to examine connections between variables. The re- search findings are reported as frequencies, percentages and statistical significances.
Based on the results, the majority of the informal caregivers were elderly women caring for their spouses. The informal caregivers assessed their health as good and considered it to have remained unchanged from the previous year. The caregivers who are older and care for older care recipients, are concerned of their personal health and feel lonely rate their health as worse than others. The informal caregivers were concerned about their own health. Female caregivers, and the caregivers who feel depressed and rate their health as poor were more concerned about their health than other groups. The caregivers felt lonely, especially those who self-assessed their health as poor and felt depressed. The informal caregivers also experienced depression.
Depression was reported most by the informal caregivers caring for older care recipients as well as those caregivers who were concerned about their health and felt lonely. No link was found between the background information of the informal caregivers and concerns related to the memory or sleep quality of the caregivers in the present study.
The knowledge obtained in this study can be utilised in developing services and operating mod- els for family caregivers as well as developing assessment methods that help in identifying informal caregivers in need of special support. A challenge for further research involves ex- ploring the connection between the different domains of the functional capacity of family care- givers and their wellbeing and health as well as their quality of life.
Keywords: Informal care, informal caregiver, wellbeing, health and registry study.
ADCS-ADL Alzheimer’s Disease Cooperative Study – Activities of Daily Living, dementi- aan sairastuneen henkilön suoriutumista päivittäisissä toiminnoissa kartoittava mittari
ADL Activities of Daily Living, päivittäiset toiminnot BDI Beck Depression Inventory, Beckin depressiokysely BMI Body Mas Index, painoindeksi.
CCI The Charlston comorbidity index, Charlstonin sairastavuuden indeksi
CDR The Clinical Dementia Rating Scale, älyllisen toimintakyvyn häiriön ja sairau- den arviointikysely
CES-D Center of Epidemiologial Studies-Depression Scale, depressio-oireiden tunnista- misen ja vaikeusasteen seulontamittari
CMAI-R Cohen-Mansfield Agitation Inventory for Relatives, Cohen-Mansfieldin käy- tösoire-kysely / levottomuusasteikko hoidettavan omaisille
CIRS Cumulative Illness Rating Scale, sairauksien arviointikysely
COPE Carers of Older People in Europe, omaishoitajien kuormittuneisuutta ja tuen tar- vetta kuvaava mittari
CPS Cognitive Performance Scale, kognitiivista toimintakykyä mittaava kysely CRA The Caregiver Reaction Assesment, omaishoitajien kuormittumista mittaava ky-
sely
15D Health-related quality of life (HRQoL), terveyteen liittyvä elämänlaadun mittari DRS The Depression Rating Scale, mielialaa, depressiota mittaava kysely
EQ-VAS The EuroQol-visual analogue scale, itsearvioitu terveys
EURO-D The scale of the European Union initiative to compare symptoms of depression, depressiota mittava kysely
GDS The Geriatric Depression Scale, geriatrinen depressiokysely
GHQ The General Health Questionnaire, psyykkisen oireilun (ahdistus, masennus) seulontakysely
HRQOL The Health Related Quality of Life Measure, terveyteen liittyvä elämänlaatu IADL Instrumental Activities of Daily Living, välineelliset päivittäiset toiminnot; asi-
oiden hoitaminen (puhelimen käyttö, kaupassa käynti, aterioiden valmistaminen, kodin hoitaminen, pyykinpesu, kulkuvälineillä liikkuminen sekä lääkkeiden ja raha-asioiden huolehtiminen)
MCI Mild Cognitive Impairment, lievä kognitiivinen heikentymä -oireyhtymä MMSE The Mini Mental State Examination, lyhyt muistiin ja tiedon käsittelyyn liittyvä
kysely
MSPSS The Multidimensional Scale of Perceived Social Support, sosiaalisen tuen arvio- intikysely
NPI Neuropsychiatric Inventory, neuropsykiatrinen haastattelu
PADL Physical Activities of Daily Living, päivittäiset perustoiminnot; siirtyminen, pe- seytyminen, pukeutuminen, syöminen, WC-toimet ja varpaankynsien leikkaami- nen
PRIME-MD Primary Care Evaluation of Mental Disorders, mielenterveysongelmia kar- toittava kysely
PSS The Perceived Stress Scale, stressi kysely
RAI-HC Rai-Home Care, kotona asuvan henkilön palvelu- ja avuntarpeen arviointikysely RDRS-2 The Rapid Disability Rating Scale-2, toimintakyvyn puutteen /vammaisuuden
arviointikysely
RSS Relative Stress Scale, kuormittumista mittaava kysely SF-12 The Short Form Health Survey, lyhyt terveyskysely
SIS The Social Interaction Scale, sosiaalisen tuen tarpeen arviointikysely SOC Sense of coherence, koherenssin tunne
SRH Self-rated Health, itsearvioitu terveys
SWB Subjective well-being, henkilökohtainen hyvinvointi VAS The Visual analogue scale, kipukysely
ZBI The Zarit Burden Interview, kuormittumista mittaava kysely
ZBI-S The Zarit Burden Interview; short form, lyhyt kuormittumista mittaava kysely
1 JOHDANTO
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä hyödyntämällä hy- vinvointi- ja terveystarkastusten tuottamaa tietoa. Omaishoidolla tässä tutkimuksessa tarkoite- taan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä koti- oloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Omaishoitaja on henkilö, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen kunnan kanssa. (Laki omaishoidon tuesta 937/2005.) Omais- hoitotilanteissa omaishoitajien terveyden tulee vastata omaishoidon vaatimuksia (Laki omais- hoidon tuesta 937/2005, Sosiaali- ja terveysministeriö 2015). Tässä tutkimuksessa terveydellä tarkoitetaan omaishoitajien kykyä toteuttaa itseään ja selviytyä ainakin jossakin määrin itsenäi- sesti päivittäisessä elämässään sekä olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.
Terveys on osa hyvinvointia, joka kuvaa terveyden positiivisia ulottuvuuksia. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018a.)
Euroopan väestö vanhenee ja vuonna 2060 Euroopan väestöstä noin 30 % prosenttia (155 mil- joonaa) on vähintään 65-vuotiaita. Kolmasosalla tästä väestöstä on vähintään yksi sairaus tai haitta, joka vaikeuttaa päivittäisistä toiminnoista (ADL-toiminnot) selviytymistä. (Eurocarers 2017a.) Perhesiteiden muutokset, naisten töissä käynnin yleistyminen sekä kroonisten ja haittaa aiheuttavien sairauksien esiintyminen lisäävät sairaiden tai ADL-toiminnoissa apua tarvitsevien henkilöiden hoidon tarvetta ja kustannuksia. (Colombo ym. 2011, de Oliveira & Hlebec 2016, Eurocarers 2017a.) Euroopassa yli 80-vuotiailla pitkäaikaishoidon tarpeen on arveltu kolmin- kertaistuvan vuoteen 2060 mennessä (Colombo ym. 2011, Eurocarers 2017a). Ikärakenteen vanhenemisen on arveltu lisäävän myös omaishoitajien määrää 60 %:lla seuraavan 30 vuoden aikana. Lähes puolet omaishoitajista on iäkkäitä puoliso-omaishoitajia, jotka asuvat yhdessä hoidettavien kanssa. (De Oliveira & HLebech 2016, Eurocarers 2017b.)
Suomen väestörakenteen kehityksessä on havaittavissa vastaavanlainen kehitys kuin muualla Euroopassa. Vuoteen 2030 mennessä 65 vuotta täyttäneiden osuuden on arveltu kasvavan 26
%:iin väestöstä (Tilastokeskus 2017). Väestörakenteen muutoksessa syntyvyys alenee, väestö ikääntyy ja suuret ikäluokat eläköityvät. Tällöin iäkkäiden määrä erityisesti vanhimmissa ikä- luokissa kasvaa voimakkaimmin, samalla kun lasten ja työikäisen väestön määrä vähenee. (So- siaali- ja terveysministeriö 2017a.) Suomalaisista ikääntyneistä suurin osa asuu kotona hyvin lähelle kuolemaa ja siirtyy ympärivuorokautiseen hoitoon vasta viimeisien elinkuukausien ai- kana (Aaltonen 2015). Käynnissä olevalla palvelurakenteen muutoksella pyritään siirtämään
palveluiden painopistettä raskaimmista palveluista avohoitoon tukemalla kotona asumista sekä lisäämällä ja kehittämällä omais- ja läheisapua (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017b). Tutki- musten mukaan omaishoidolla on mahdollista vähentää myös yhteiskunnalle aiheutuvia hoidon ja huolenpidon kustannuksia. Ilman omaishoitoa sosiaali- ja terveydenhuollon menot olisivat jopa 2,8 miljardia euroa nykyistä korkeammat. (Kehusmaa 2014.)
Omaishoito mahdollistaa kaikenikäisten hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden kotona asumisen. Omaishoidon tavoitteena on tehdä mahdolliseksi hoidettavan elämä kotona sairauk- sista ja toimintakyvyn heikkenemisestä huolimatta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, Sosi- aali- ja terveysministeriö 2017b.) Omaishoitotilanteita arvioidaan Suomessa olevan noin 350 000 (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014). Niistä vain hieman yli 10 % oli lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä vuonna 2016 (Sotkanet.fi. 2017a). Omaishoitotilanteille on tyypil- listä, että omaishoitajat ja hoidettavat ovat usein ikääntyneitä ja hoidettavien avun tarve on suuri (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017b).
Omaishoitajien terveyttä ja hyvinvointia on tutkittu viime vuosina Euroopassa ja USA:ssa.
Omaishoitajilla on todettu olevan fyysisiä ja psykososiaalisia muutoksia hyvinvoinnissa ja ter- veydessä verrattuna ei-omaishoitajiin (Pinquart & Sörensen 2006, Sörensen & Conwell 2011, Gibbons ym. 2014, Fonareva & Oken 2014, Hiel ym. 2015, Roth ym. 2015). Omaishoidon tilanteiden, omaishoitajien ja hoidettavien erilaisuus sekä moniulotteisuus asettavat haasteita palvelujen ja tukitoimien kehittämiselle ja järjestämiselle. Myös omaishoitajuuden vaikutukset ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat eri elämäntilanteissa. Iäkkäiden omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä vaarantavat usein heidän omat pitkäaikaissairaudet ja heikentynyt toimintakyky.
Omaishoitotilanteet muuttuvat, kun omaishoitajien tai hoidettavien elämäntilanne ja toiminta- kyky muuttuvat ja monet omaishoitajien hyvinvointi- ja terveysriskit kasvavat pitkäaikaisen omaishoitajuuden aikana. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015.) Omaishoitajien tukipalvelujen sisältöä suunniteltaessa tulee huomioida omaishoitajien fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tar- peet, joiden kartoittamisessa omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset ovat apuna (So- siaali- ja terveysministeriö 2015, Shemeikka ym. 2017).
Tutkimustietoa yli 65-vuotiaiden omaishoitajien hyvinvoinnista ja terveydestä hyvinvointi- ja terveystarkastusten tuottaman tiedon kuvaamana on niukasti, koska kyseisiä hyvinvointi- ja ter- veystarkastuksia on järjestetty Suomessa vuodesta 2015 alkaen. Yli 65-vuotiaiden omaishoita- jien suuren määrän ja kotimaisen tutkimustiedon vähäisyyden vuoksi on tärkeää saada tietoa omaishoitajien hyvinvoinnista ja terveydestä. Tutkimusaihe on tärkeä sekä omaishoitajien että
hoidettavien näkökulmasta katsottuna. Hyvin toteutuessaan omaishoito mahdollistaa hoidetta- vien kotona asumisen sekä edistää hoidettavien ja omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä. Tut- kimusaiheella on myös yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys, sillä omaishoidolla vähen- netään kalliimpia asumispalvelun ja laitoshoidon tarvetta (Kehusmaa 2014, Sosiaali- ja terveys- ministeriö 2014).
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja analysoida eräässä organisaatiossa yli 65-vuo- tiaille omaishoitajille tehtyjä hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä niiden tuloksia. Tutki- muksen tavoitteena on tuottaa tietoa omaishoitajien hyvinvoinnista ja terveydestä, jotta hyvin- vointi- ja terveystarkastuksia sekä omaishoitajien palveluja voidaan kehittää tuettaessa omais- hoitajien hyvinvointia ja terveyttä.
2 OMAISHOIDON NYKYTILA
2.1 Omaishoidon yleisyys ja kehitys Suomessa
Omaishoitoa määritellään eri tavoin eri maissa. Euroopassa Eurocarers (2017a) määrittelee omaishoidoksi toiminnan, jossa virallisen ja ammatillisen hoidon tai hoivan ulkopuolella omaishoitaja pitää huolta kroonisesti sairaasta, vammautuneesta tai muutoin hoivan tarpeessa olevasta henkilöstä. Etäomaishoidolla tarkoitetaan tilannetta, jossa omaishoitaja huolehtii sään- nöllisesti kauempana asuvan läheisen hyvinvoinnista ja terveydestä (Vuorijärvi 2010, 11, Pur- honen ym. 2011, 23).
Suomalaisessa lainsäädännössä ja tässä tutkimuksessa omaishoidoksi määritellään vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestäminen kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Omaishoitaja on henkilö, joka on tehnyt omais- hoitosopimuksen kunnan kanssa. (Laki omaishoidon tuesta 937/2005.) Kehusmaan ym. (2013) mukaan niin sanottu vierashoitaja ei pääsääntöisesti voi toimia omaishoitajana. Omaishoitoso- pimuksella tarkoitetaan omaishoitajan ja hoidon järjestämisestä vastaavan kunnan välistä toi- meksiantosopimusta omaishoidon järjestämisestä. Omaishoidon tuki on kokonaisuus ja se muo- dostuu hoidettaville annettavista tarvittavista palveluista, omaishoitajille maksettavista hoito- palkkioista, vapaista ja omaishoitajien hoitotehtäviä tukevista palveluista. (Laki omaishoidon tuesta 937/2005.)
Epävirallisen omaishoidon osuus on suuri suomalaisessa yhteiskunnassa. Hyvinvointi- ja pal- velut -kyselyn (HYPA) mukaan 1,2 miljoonaa suomalaista auttoi joskus omaisiaan, tuttaviaan tai ystäviään (Voutilainen ym. 2007). Tätä tukee Terveys 2011 -tutkimus, jonka mukaan 65–
74-vuotiaista naisista 24 % ja miehistä 19 % auttoi toista henkilöä kotona selviytymisessä (Mä- kelä ym. 2012). Suomessa arvioidaan olevan noin 350 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014). Vain hieman yli 10 % kaikista omaishoitotilanteista on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, Sotkanet.fi 2017a). Vuonna 2016 omaishoitosopimuksen tehneitä omaishoitajia oli 44 152 ja heistä 57 % oli täyttänyt 65 vuotta (Sotkanet.fi 2017b). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän omaishoidon tuen selvityksen (2012) mukaan valtaosa (70 %) omaishoita- jista oli naisia, mutta miesten osuus lisääntyy koko ajan. Omaishoitajista yli puolet hoiti puoli- soaan ja noin viidennes omia vanhempiaan. (Linnosmaa ym. 2014, Sosiaali- ja terveysministe- riö 2014.)
Hoidettavat ovat usein iäkkäitä ja heidän avun tarve ADL-toiminnoissa on suurta. Vuonna 2016 hoidettavista oli 13 % 65–79-vuotiaita, 16 % 80–84-vuotiaita ja 21 % yli 85-vuotiaita (Sotka- net.fi. 2017c.) Omaishoidon tuen selvityksen (2012) mukaan runsaasti tai melko paljon huolen- pitoa ja hoivaa tarvitsevia oli noin 70 % hoidettavista. Tuolloin 44 % hoidettavista (18 000) olisi ollut laitoshoidossa tai muussa ympärivuorokautisessa hoidossa, ellei omaishoidon tukea olisi myönnetty. Vuonna 2012 yleisimmät omaishoidon syyt olivat vanhuuteen liittyvä fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, muistisairaudet ja muut muistiongelmat, pitkäaikaiset fyysiset sairaudet tai vammat, kehitysvammaisuus ja psykiatriset sairaudet. (Linnosmaa ym. 2014, So- siaali- ja terveysministeriö 2014.)
Omaishoidon ja omaishoidon tuen kehittymiseen useiden eri vaiheiden kautta ovat vaikuttaneet sekä yhteiskunnan hoivan rakenteen muutokset että omaishoidon tarpeiden monimuotoisuus.
Vanhusten ja vammaisten kotihoidon tukea voidaan pitää omaishoidon tuen alkuna 1980-luvun alussa. Kotihoidon tuen sisällyttäminen sosiaalihuoltolakiin (710/1982) ja sen muuttaminen omaishoidon tueksi (asetus omaishoidon tuesta 318/1993) tekivät omaishoidon tuesta kunnal- lisen sosiaalipalvelun. Tämä sisälsi omaishoitajille maksettavat hoitopalkkiot sekä omaishoita- jille ja hoidettaville annettavat palvelut. (Tikkanen 2016.)
Lakimuutokset eri vuosina ovat tarkentaneet omaishoitajien vapaa- ja eläke-etuuksia sekä hoi- dettavien palveluja ja asiakasmaksuja (Tikkanen 2016). Laki omaishoidon tuesta (937/2005) määrittelee omaishoidon tuen myöntämisedellytykset, omaishoitajien oikeudet vapaapäiviin, hoitopalkkiot (vähimmäis- ja enimmäismäärät), omaishoitosopimuksen, hoito- ja palvelusuun- nitelman laatimisen sekä omaishoitosopimuksen irtisanomisen ja purkamisen edellytykset sekä omaishoitajien eläke- ja tapaturmavakuutusturvan. Vuoden 2011 omaishoitolain muutokset pa- ransivat omaishoitajien asemaa määrittelemällä hoidettavien sijaishoitoa omaishoitajien vapaan aikana ja työsopimuslain (55/2011) muutos paransi omaishoitajien mahdollisuutta jäädä pois töistä perheenjäsenen hoitamiseksi. Muutokset omaishoidon tuesta annettuun lakiin (937/2005), sosiaalihuoltolakiin (1301/2014) sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmak- suista annettuun lakiin (734/1992, asiakasmaksulaki) paransivat omaishoitajien mahdollisuuk- sia käyttää vapaitaan ja siten tukevat omaishoitajien jaksamista. Vapaita koskevat muutokset koskevat eri sisältöisinä omaishoitosopimuksen tehneitä omaishoitajia ja ilman omaishoitoso- pimusta omaistaan tai läheistään hoitavia henkilöitä. Laki omaishoidosta tuesta annetun lain muuttamisesta (511/2016) kehittää omaishoitajien vapaa- ja sijaishoitojärjestelmää sekä ohjaa kuntaa järjestämään omaishoitajille valmennusta ja koulutusta. Se ohjaa kuntaa järjestämään
omaishoitajille maksuttomia hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä tarvittaessa hyvinvointia ja terveyttä tukevia sosiaali- ja terveyspalveluja. (Tikkanen 2016, Kaivolainen 2017.)
2.2 Omaishoito Euroopassa
Euroopassa noin 75–80 % hoidettavien pitkäaikaishoidosta tapahtuu omaisten ja läheisten avulla. Epävirallisen hoivan antajia on arvioitu olevan 15–25 % aikuisväestöstä ja Euroopan Unionin alueella on 100–125 miljoonaa omaishoitajaa, joista valtaosa (75 %) on naisia. (Euro- carers 2017c.)
Euroopassa on eroja omaishoidon käytännöissä, toimissa ja etuisuuksissa maiden välillä. Eroja esiintyy lainsäädännössä, taloudellisessa tuessa omaishoitajille tai hoidettaville, omaishoitajien eläke-eduissa ja työaikajärjestelyissä, hoidettavien tilapäistuen järjestämisessä, omaishoidon koulutuksessa ja valmennuksessa sekä omaishoitajien terveydenhuollossa. (Sosiaali- ja terveys- ministeriö 2014, Eurocarers 2017c). Tarkemmin omaishoidon eroja ja yhtäläisyyksiä Euroo- passa on koottuna taulukkoon 1 (Taulukko 1).
Omaishoito on yksi Euroopan Unionin kehittämiskohteista. Sen painopistealueina ovat omais- hoitajien tunnistaminen ja aseman vahvistaminen, omaishoidon tukeminen, virallisen ja epävi- rallisen sektorin työnjaon kehittäminen, ansiotyön, perheen ja omaishoidon yhteensovittaminen sekä siihen liittyvät hoitovapaakäytännöt ja omaishoitajien hyvinvoinnista sekä terveydestä huolehtiminen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, Eurocarers 2017a.)
Taulukko 1. Omaishoidon järjestäminen ja omaishoidon käytännöt Euroopan eri maissa. (Sosi- aali- ja terveysministeriö 2014, Eurocarers 2017c.)
Maa Omais- hoidon viralli- suus
Raha- avus- tus omais- hoita- jille tai hoidet- taville
Tukipal- velut hoi- dettaville omais- hoitoti- lanteessa
Hoi- detta- vien tila- päis- hoito
Omais- hoitajien eläke- etuudet
Jousta- vat työ- aikajär- jestelyt omais- hoitajilla
Omais- hoitajien ohjaus ja tuki
Hyvin- vointi- ja terveys- tarkas- tukset omaishoi- tajille Alan-
komaat
x x x x - x x ?
Irlanti x x - x - x x ?
Iso- Britan- nia
x x x x x x x -
Italia x - x x x x x ?
Ranska x x x x - x x ?
Ruotsi x x x x - ? x x
Saksa x x ? x x ? x ?
Suomi x x x x x x x x
Tanska x x x x x - x x
x = etuisuus on, - = etuisuutta ei ole, ? = ei tietoa etuisuudesta
2.3 Omaishoidon tukeminen
Omaishoitotilanteissa tarvitaan tukea ja palveluja. Lakisääteinen omaishoidon tuki on koko- naisuus ja se muodostuu hoidettaville annettavista tarvittavista palveluista, omaishoitajille mak- settavista hoitopalkkioista, vapaista ja omaishoitajien hoitotehtäviä tukevista palveluista.
Omaishoidon tukea myönnetään henkilölle, jolla on alentunut toimintakyky, sairaus, vamma tai muu vastaavanlainen syy ja näiden vuoksi hän tarvitsee kotioloissa hoitoa tai muuta huolen- pitoa. Lisäksi hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö on valmis vastaa- maan hoidosta ja huolenpidosta, eikä hänen terveys ole este omaishoitajana toimimiselle.
Omaishoidon on myös tuettava hoidettavien hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta sekä oltava näiden etujen mukaista ja riittävää. (Laki omaishoidon tuesta 937/2005.)
Valtakunnallisesti vuosina 2010 ja 2011 omaishoidon tuen hakemuksista hylättiin noin joka viides. Yleisimpiä syitä olivat hoidon ja huolenpidon vähäinen tarve ja kriteerien täyttymättö- myys (94 %), omaishoitajien terveys ei vastannut omaishoidon vaatimuksia (23 %), tukea ei voitu myöntää määrärahojen riittämättömyyden vuoksi, vaikka kunnan kriteerit olisivat täytty- neet (19 %), tuen myöntäminen ei ollut hoidettavien edun mukaista (8 %) ja hoidettavien kodit eivät soveltuneet omaishoitoon (3 %). (Linnosmaa ym. 2014.)
Omaishoitosopimus laaditaan kunnan ja omaishoitajien välille toistaiseksi voimassa olevana ja siinä kuvataan hoitopalkkio ja maksutapa, omaishoitajien oikeudet lakisääteisiin vapaapäiviin, vapaan järjestäminen ja sopimuksen kesto (Laki omaishoidon tuesta 937/2005, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). Omaishoitajille maksettava hoitopalkkio ja omaishoitajien oikeudet vapaaseen määräytyvät hoidon sitovuuden ja vaativuuden perusteella. Omaishoitajilla on oi- keus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta kalenterikuukautta kohti, jos omaishoito sitoo yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Omais- hoitoa tukevia palveluja ovat esimerkiksi kodinhoitoapu ja siihen kuuluvat tukipalvelut, apuvä- lineet, asunnon muutostyöt, päivä- ja lyhytaikaishoito sekä muut terveydenhuollon palvelut.
Omaishoitajille järjestettäviä terveyspalveluja ovat esimerkiksi omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset, joiden tarkoituksena on tukea omaishoitajia työssään. (Sosiaali- ja terveys- ministeriö 2015, Sosiaali- ja terveysministeriö 2017b.)
2.4 Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset omaishoitajien hyvinvoinnin ja terveyden tukena
Omaishoidon tuen myöntämisen ja toteutumisen edellytyksenä on, että omaishoitajien terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia vaatimuksia (Laki omaishoidon tuesta 937/2005, Sosiaali- ja terveysministeriö 2015). Tässä tutkimuksessa omaishoitajien hyvin- vointi- ja terveystarkastuksilla tarkoitetaan kliinisillä tutkimuksilla tai muilla tarkoituksenmu- kaisilla ja luotettavilla menetelmillä suoritettua hyvinvoinnin, terveydentilan ja toimintakyvyn tarkastusta sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvää terveydentilan selvittämistä ja neuvontaa yli 65-vuotiailla omaishoitajilla. Hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa keskitytään omaishoitajien hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn arviointiin, ylläpitämiseen ja edistä- miseen sekä sairauksien ehkäisemiseen ja tunnistamiseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015).
Tavoitteena on tukea omaishoitajia tekemään omaa terveyttään ja hyvinvointiaan edistäviä va- lintoja sekä tukea omaishoitajia hoidettavien hoidossa ja huolenpidossa. (Laki omaishoidon tu- esta 937/2005, Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, Sosiaali- ja terveysministeriö 2015.) Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia ohjataan kansallisella lainsäädännöllä ja suosituksilla. Ikääntyneiden omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset perustuvat ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annettuun lakiin (980/2012). Laki omaishoidon tuesta (937/2005) ohjaa kuntia tarvittaessa jär- jestämään omaishoitajille valmennusta ja koulutusta hoitotehtävää varten. Tätä tukevat Kansal- linen omaishoidon kehittämisohjelma, KOHO (2014), sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfo (3/2015), Iäkkäiden palvelujen laatusuositus (2017) ja hallituksen kärkihanke Kehitetään ikäih- misten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa, jatkossa I&O-kärkihanke (2016).
Iäkkäiden palvelujen laatusuosituksessa (2017) korostetaan mahdollisimman terveen ja toimin- takykyisen ikääntymisen turvaavia laadukkaita toimia, joita osaltaan toimeenpanee I&O-kärki- hanke. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017a.) I&O-kärkihankkeessa kokeillaan ja juurrutetaan uusia omais- ja perhehoidon toimintamalleja, joissa korostuvat omaishoitajien hyvinvoinnin ja terveyden tuki, valmennus sekä kuntoutus. I&O-kärkihanke korostaa omaishoitajien hyvin- voinnin ja terveyden säännöllistä seuraamista hyvinvointi- ja terveystarkastuksilla hoidon laa- dun turvaamiseksi ja omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016.)
Vapaaehtoisia ja maksuttomia hyvinvointi- ja terveystarkastuksia suositellaan tehtäväksi ensi- sijaisesti kunnan kanssa omaishoitosopimuksen tehneille omaishoitajille kahden vuoden välein.
Hyvinvointi- ja terveystarkastukset voidaan toteuttaa yhdessä muiden ikääntyneille suunnattu- jen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kanssa, esimerkiksi hyvinvointia edistävien koti- käyntien yhteydessä. Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset tekee omaishoitoon perehtynyt terveydenhuollon ammattihenkilö. Hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa selvitetään yksilöllisesti omaishoitajien fyysinen ja psykososiaalinen hyvinvointi ja terveys huomioiden omaishoitajien elämäntilanne ja voimavarat. Samalla kartoitetaan ikääntyneiden henkilöiden toimintakyvyn heikkenemistä ja itsenäisen selviytymisen vaikeutumista ennakoivia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017a) sekä mahdollisia omaishoitotilanteiden (Sosiaali- ja terveysminis- teriö 2015) riskitekijöitä. Omaishoitajien jaksamiseen, tuen tarpeeseen ja kuormittumiseen liit- tyviä omaishoidon riskitekijöitä voidaan tarkastella omaishoitajien, hoidettavien ja tilanteessa saatavan tuen näkökulmasta. Edellä mainittuja riskitekijöitä on koottu tarkemmin taulukkoon 2 (Taulukko 2). Yhteistä näille tekijöille on, että ne vaikuttavat omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015).
Hyvinvoinnin ja terveyden kartoittamisessa käytetään apuna terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyviä haastatteluja, kyselyjä tai mittauksia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015). Omaishoi- tajien jaksamista suositellaan kartoitettavaksi COPE-indeksillä (Carers of Older People), jolla arvioidaan ja tunnistetaan omaishoitajien tuen tarvetta ja kuormittumista (Juntunen & Salminen 2011, 3–4). Hyvinvointi- ja terveystarkastusten jälkeen omaishoitajille järjestetään tarvittaessa omaishoitajuutta tukevia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden tarkoituksena on en- naltaehkäistä omaishoitajien fyysisiä ja psykososiaalisia terveysmuutoksia ja tukea omaishoi- tajien hyvinvointia ja terveyttä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015.)
Taulukko 2. Toimintakyvyn heikkenemistä ja itsenäisen selviytymisen vaikeutumista enna- koivat riskitekijät sekä omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa käsiteltävät omaishoidon riskitekijät. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015, Sosiaali- ja terveysministeriö 2017a.)
Toimintakyvyn heikkenemistä ja itsenäisen selviytymisen vaikeutumista ennakoivat riskitekijät Alttius kaatumisille ja luunmurtumat
Ulkona liikkumisen väheneminen Tasapaino- ja liikkumisongelmat Lihasvoiman väheneminen
Hauraus-raihnaus -oireyhtymään viittaavat merkit (lihaskato, laihuus, liikkumisen hitaudet) Muistihäiriöt ja -ongelmat
Mielialan lasku, masennus Runsas päihteiden käyttö Koettu yksinäisyys
Runsas sosiaalipalvelujen käyttö ja erilaiset siirtymät (sairaalasta kotiutumiset) Pienituloisuus
Puolison / elämäntoverin menettäminen, leskeytyminen Kaltoinkohtelu tai sen uhka
Suuret elämänmuutokset
Terveydentilan heikkeneminen, pitkäaikaissairaudet Monilääkitys
Omaishoitajuus ja pitkään jatkuneen omaishoitosuhteen päättyminen
Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa käsiteltävät omaishoidon riskitekijät
Omaishoitaja Hoidettava Tuki omaishoitotilanteessa
Suhde hoidettavaan
Tilanteen myönteiset ja kiel- teiset näkökulmat
Voimavarat ja jaksaminen Itsearvioitu terveydentila Mieliala
Kuntoutusmahdollisuudet Selviytymiskeinot, joita omaishoitaja käyttää oman hyvinvointinsa ja terveytensä parantamiseksi
Hoidon sitovuus
Muisti- tai käytösongelmat Kodin muutostöiden tarve Apuvälineiden käyttö ja nii- den ohjauksen tarve
Terveyden edistäminen
Sairauksien ehkäisy, tunnistami- nen ja hoito
Toimintakyvyn arviointi, edistä- minen ja ylläpito
Muiden perheenjäsenten tilanne ja voimavarat
Sosiaalinen tukiverkosto Kodin, asuin- ja elinympäristön olosuhteet
Tuen ja palvelujen riittävyys sekä soveltuvuus omaishoitajan ja per- heen tarpeeseen ja tilanteeseen
3 OMAISHOITAJIEN HYVINVOINTI JA TERVEYS
3.1 Kirjallisuuden hakeminen
Omaishoitajien hyvinvoinnista ja terveydestä haettiin tietoa Cinahl-, Scopus- ja Medic-tieto- kannoista. Tiedonhakua tietokannoista täydennettiin manuaalihaulla. Hakusanoina tietokan- noissa kaikissa kansainvälisissä tietokannoissa olivat ”informal care” OR ”family care” OR caregiv* AND health* OR ”well-being” OR wellbeing* AND omaishoi* AND tervey* OR hyvinvoin*. Kansallisessa Medic–tietokannassa käytettiin hakusanoja omaishoi* AND tervey*
OR hyvinvoin*. Apuna sanojen määrittelyssä käytettiin aiheesta tehtyjen aiempien tutkimusten asiasanoja, tietokantojen asiasanahakuja sekä konsultoitiin Itä-Suomen yliopiston kirjaston in- formaatikkoa.
Kirjallisuushaku suoritettiin syyskuussa 2017. Tutkimusten valinta toteutui vaiheittain sisään- otto- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Sisäänottokriteereinä olivat keskeiset asiasanat, tutki- musten julkaisuvuodet 2010–2017, peer reviewed-arvioitu julkaisu, review, rajauksena otsikko, abstrakti tai avainsana ja kielirajauksena englannin- tai suomen kieli. Medic-tietokannassa ei käytetty kielirajausta. Tutkimukset olivat luettavissa ilmaiseksi alan tieteellisissä julkaisuissa joko paperisessa tai sähköisessä muodossa. Tutkimusten kohderyhmänä olivat omaishoitajat, jotka hoitivat kotona asuvia aikuisia pitkäaikaissairaita henkilöitä. Tutkimusten sisäänottokri- teerinä oli myös, että ne käsittelivät omaishoitoa omaishoitajien hyvinvoinnin ja terveyden nä- kökulmasta. Tiedonhaku tietokannoista on esitetty taulukossa 3 (Taulukko 3).
Taulukko 3. Kirjallisuuden haku tietokannoista.
Tietokanta Hakusana Rajaukset Tulokset Otsikon
perus- teella va- littu
Abst- raktin perus- teella valittu
Sisällön perus- teella va- littu Cinahl "caregiv* OR "informal care" OR "family
care"AND health* OR "well-being*" OR
"wellbeing*"
All Text
Scholarly (Peer Reviewed) Jour- nals
Published Date: 20100101- 20170731
Language: English
132 15 10 8
Medic omaishoi* caregiv* "informal care" ”family care” AND
tervey*
health* "well-being" wellbeing* AND "ter- veysta* "health check" "health examination"
"health meeting"
Title-Abstract-Keyword 2010-2017
Kaikki kielet
Kaikki julkaisutyypit
56 5 5 2
Scopus caregiv* OR "family care" OR "informal care"AND health* OR "well-being*" OR
"wellbeing*
Review Nursing English 2010-2017
489 23 13 12
Manuaalinen haku 2010-2017, englanti, suomi 6
Yhteensä 28
Omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä kuvaavaan kirjallisuuskatsaukseen valittiin tutkimuk- set (n=28), joista oli kvantitatiivisia tutkimuksia yhdeksäntoista ja kirjallisuuskatsauksia yh- deksän (Liitetaulukko 1). Kvantitatiivisissa tutkimuksissa (n=19) oli poikkileikkaustutkimuksia kolmetoista ja pitkittäistutkimuksia kuusi. Kirjallisuuskatsauksissa (n=9) oli systemaattisia kir- jallisuuskatsauksia kuusi ja meta-analyysejä kolme. Tutkimukset olivat Belgiasta (n=1), Irlan- nista (n=1), Englannista (n=2), Norjasta (n=1), Ruotsista (n=1), Saksasta (n=4), Kanadasta (n=3), Suomesta (n=4), Turkista (n=1), Yhdysvalloista (n=8), Hollannista (n=1) ja Kreikasta (n=1). Lisäksi aiheeseen, omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen sekä keskeisiin käsitteisiin perehtymisessä on hyödynnetty muita aiheen näkökulmasta relevantteja tieteellisiä julkaisuja.
Näitä ei ole taulukoitu tutkimustaulukkoon, vaikka näihin viitataan lähteissä ja lähdeluettelossa.
Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset on taulukoitu tutkimuksen tekijän, vuoden, maan, tarkoituksen, otoksen, menetelmien, päätulosten ja tutkimuksen laadunarvioinnin eli JBI-pis- teiden mukaan (Liitetaulukko 1). Tutkimusten laatua arvioitiin Joanna Briggs Instituutin (JBI 2014) arviointikriteeristöillä, joilla arvioitiin kvantitatiivisten tutkimusten ja järjestelmällisten kirjallisuuskatsausten metodologista laatua. Tavoitteena oli tunnistaa tutkimusten tuloksiin vai- kuttavien harhojen (bias) riskiä. Harha kuvaa tutkimuksen systemaattista virhettä, joka voi esiintyä ja syntyä tutkimuksen suunnittelu-, toteuttamis- tai analysointivaiheessa. Mikäli tutki- muksen harhoja ei voida poissulkea, tulee tutkimuksen tuloksiin suhtautua kriittisesti. (Burns
& Grove 2009, 220, Joanna Briggs Institute 2014.)
Tutkimusten laadun arvioinnin perusteella kirjallisuuskatsauksesta ei hylätty yhtään tutkimusta.
Kvantitatiiviset tutkimukset saivat JBI-kriteeristöllä arvioituna minimissään 5/9 pistettä. Kvan- titatiivisissa tutkimuksissa heikkouksia oli esimerkiksi sekoittavien tekijöiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä sekä tutkimuksen keskeyttäneiden tulosten kuvaamisessa ja sisällyttämi- sessä analyysiin. Kirjallisuuskatsaukset saivat JBI-kriteeristöllä arvioituna minimissään 7/10 pistettä. Kirjallisuuskatsauksissa heikkouksia oli esimerkiksi tutkimusten laadunarvioinnissa, jota ei ollut suorittanut vähintään kaksi tutkijaa itsenäisesti. Myös tietojen uuttamisvaiheessa apuna käytettyjen menetelmien käyttäminen virheiden minimoimiseksi jäi epäselväksi osassa kirjallisuuskatsauksista. Tutkimusten laadun arviointi on kuvattu liitetaulukossa (Liitetaulukko 2).
3.2 Omaishoitajien hyvinvoinnin ja terveyden tarkastelua tutkimusten perusteella Lähestymistapa terveyteen on muuttunut vuosien aikana (Huber ym. 2011). Terveyden tarkas- telusta täydellisenä fyysisenä, psyykkisenä tai sosiaalisena hyvinvoinnin tilana on siirrytty kohti terveyden sosiaalista lähestymistapaa. Tällöin korostetaan henkilön mahdollisuutta kokea hy- vinvointia ja terveyttä toimintakykyä rajoittavista tekijöistä tai sairauksista huolimatta. Terveys on henkilön dynaamista tasapainoilua ympäristön sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa, kykyä toteuttaa itseään, suoriutua elämässään jossakin määrin itsenäisesti ja olla vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristön kanssa (Huber ym. 2011, Dröes ym. 2016, de Vugt & Dröes 2017), mikä kuvaa myös tämän tutkimuksen käsitystä terveydestä. Terveyteen liittyy läheisesti itsearvioitu terveys, jolla tarkoitetaan henkilön omaa arviota terveydestään. Itsearvioitu terveys ennustaa toimintakykyä, terveyspalvelujen käyttöä ja kuolleisuutta väestössä. (Jylhä & Leinonen 2015, 381–386, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018a.)
Hyvinvointiin sisältyvät terveys, materiaalinen hyvinvointi ja koettu hyvinvointi tai elämän- laatu. Koettuun hyvinvointiin liittyy elämänlaatu, jota muovaavat terveys ja materiaalinen hy- vinvointi, samoin kuin yksilön odotukset hyvästä elämästä, sosiaaliset suhteet, omanarvontunto ja mielekäs tekeminen. Hyvinvointi kuvaa terveyden myönteisiä ulottuvuuksia sekä yksilö- että yhteisötasolla. Yksilöllinen hyvinvointi muodostuu sosiaalisista suhteista, itsensä toteuttami- sesta, onnellisuudesta ja sosiaalisista suhteista. Yhteisötason hyvinvointiin sisältyvät elinolot, työllisyys, työolot ja toimeentulo. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018a.) Tässä tutkimuk- sessa hyvinvointia lähestytään yksilöllisen hyvinvoinnin näkökulmasta ja terveys on osa hen- kilön hyvinvointia.
Omaishoitajien fyysinen hyvinvointi ja terveys
Omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä on tutkittu paljon viime aikoina. Omaishoitajilla on fyysisiä ja psykososiaalisia muutoksia terveydessä ja hyvinvoinnissa verrattuna ei-omaishoita- jiin (Pinquart & Sörensen 2006, Sörensen & Conwell 2011, Gibbons ym. 2014, Fonareva &
Oken 2014, Hiel ym. 2015, Roth ym. 2015). Tutkimusten mukaan omaishoitajat myös arvioivat terveytensä hyväksi, vaikka itsearvioitu terveys ja psyykkinen hyvinvointi ovat omaishoitajilla heikompia verrattuna ei-omaishoitajiin (Garlo ym. 2010, Berglund ym. 2015, Bremer ym.
2015). Vaimot, nais- ja puoliso-omaishoitajat sekä matalamman sosioekonomisen statuksen omaavat omaishoitajat kokevat terveytensä heikommaksi (Pinquart & Sörensen 2006, Sörensen
& Conwell 2011, Gibbons ym. 2014, Fonareva & Oken 2014, Hiel ym. 2015, Roth ym. 2015).
Kaschowitzin ja Brandtin (2017) mukaan itsearvioitu terveys on parempi omaishoitajilla, jotka
hoitavat hoidettavaa kodin ulkopuolella. Omaishoitajilla huonoksi itsearvioitu terveys ennusti lisääntynyttä riskiä masennukselle ja vähäisempää tyytyväisyyttä elämään (Pottie ym. 2014).
Omaishoitajilla esiintyy muutoksia tulehdusherkkyydessä, unen laadussa, kognitiivisessa toi- minnassa, sympaattisen hermoston toiminnassa, metaboliassa, kortisolin tuotannossa, hyyty- mistekijöissä ja immuunijärjestelmän toiminnassa. (Sörensen & Conwell 2011, Fonareva &
Oken 2014, Allen ym. 2017.) Terveysmuutokset ilmenevät erilaisina sairauksina kuten sydän- , verisuoni-, aineenvaihdunta- ja liikuntaelinsairauksina, osteoporoosina, psyykkisenä oirei- luna, eriasteisina pelkotiloina, univaikeuksina, kiputiloina, sydäntuntemuksina, ahdistuksena ja masennuksena (Gibbons ym. 2014, Gupta ym. 2015, Allen ym. 2017). Myös lääkityksen käyttö on yleistä omaishoitajilla (Fonareva & Oken 2014, Gibbons ym. 2014, Gupta ym. 2015). Lää- kityksen käyttö on yleistä tuki- ja liikuntaelinsairauksien, diabeteksen, sydän- ja verisuonisai- rauksien, kolesterolin, verenpainetaudin, osteoporoosin ja ahdistuksen hoidossa (Gibbons ym.
2014, Gupta ym. 2015).
Omaishoidon yhteyttä omaishoitajien lisääntyneeseen kuolleisuuden riskiin verrattuna saman- ikäisiin ei-omaishoitajiin on tutkittu, ja tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Omaishoidon sinäl- lään ei todeta lisäävän kuolleisuuden riskiä omaishoitajilla (Fredman ym. 2010, Toljamo ym.
2012, Roth ym. 2015, Caputo ym. 2016). Omaishoitajan ja hoidettavan yhdessä asuminen lisäsi naisomaishoitajien kuolleisuuden riskiä jopa 33 %:lla verrattuna tilanteeseen, jossa omaishoi- taja ja hoidettava eivät asuneet yhdessä. Verrattaessa omaishoitajien, jotka eivät asuneet yh- dessä hoidettavien kanssa ja ei-omaishoitajien kuolleisuutta keskenään, omaishoitajien kuollei- suus oli vähäisempää kuin ei-omaishoitajien. (Caputo ym. 2016.) Tätä tukevat myös Fredma- nin ym. (2010) ja Rothin ym. (2015) tutkimukset, joiden mukaan omaishoitajien kuolleisuus on vähäisempää verrattuna samanikäisiin ei-omaishoitajiin.
Omaishoitajien vähäisempää kuolleisuutta verrattuna samanikäisiin ei-omaishoitajiin on seli- tetty omaishoitajien sosioekonomisilla tekijöillä kuten paremmalla koulutuksella, tulotasolla, terveydentilalla ja omasta terveydestä huolehtimisella sekä erillään asumisella hoidettavan kanssa (Fredman ym. 2010, Caputo ym. 2016). Tutkimusten mukaan omaishoitajien naissuku- puoli ja puoliso-omaishoitajuus (Toljamo ym. 2012, Roth ym. 2015) sekä omaishoitajien ko- kema masennus, stressi ja kuormittuminen yhdessä omaishoidon kanssa lisäävät tilanteessa omaishoitajien kuolleisuutta verrattuna ei-omaishoitajiin (Fredman ym. 2010, Toljamo ym.
2012, Roth ym. 2015, Caputo ym. 2016).
Omaishoitajien psykososiaalinen hyvinvointi ja terveys
OECD-maissa tehdyn tutkimuksen mukaan omaishoitajilla on 20 % enemmän psyykkisiä on- gelmia verrattuna ei-omaishoitajiin (Colombo ym. 2011). Omaishoidon psykososiaaliset ter- veysvaikutukset ilmenevät omaishoitajissa stressinä (Fonareva & Oken 2014, Pottie ym. 2014, Roth ym. 2015, Kaschowitz & Brandt 2017, Allen ym. 2017), masennuksena (Schoenmakers ym. 2010, Pinquart & Sörensen 2011, Välimäki 2012, Gibbons ym. 2014, Gupta ym. 2015, Kaschowitz & Brandt 2017), uupumisena (Mitchell ym. 2015, Svendsboe ym. 2016) ja kuor- mittumisena (Pinquart & Sörensen 2006, Garlo ym. 2010, Akpinar ym. 2011, Kim ym. 2011, Pinquart & Sörensen 2011, Papastavrou ym. 2012, Pöysti ym. 2012, Välimäki 2012, Adelman ym. 2014, Gibbons ym. 2014, Chappel ym, 2015, Gupta ym. 2015, Svendsboe ym. 2016, Vou- tilainen ym. 2017).
Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa omaishoitajien ja ympäristön välisessä vuorovaikutuk- sessa omaishoitajien voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Itse stressikokemus on psykologi- nen, mutta se vaikuttaa omaishoitajien fyysiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Oleellista on omaishoitajien kokemus tilanteesta. (Fonareva & Oken 2014, Pottie ym. 2014, Roth ym. 2015.) Stressi aiheuttaa omaishoitajilla muutoksia sympaattisessa hermostossa, metaboliassa, kor- tisolin tuotannossa ja hyytymistekijöissä. Stressi vaikuttaa omaishoitajien immuunijärjestel- mään lisäten tulehdusalttiutta ja kudosvaurioita. Lisäksi negatiiviset muutokset kognitiossa ja unen laadussa sekä lisääntynyt alttius masennukselle ja sydän- ja verisuonisairauksille ovat stressin seurauksia omaishoitajilla. (Fonareva & Oken 2014, Allen ym. 2017.) Kroonistuessa stressi lisää omaishoitajien sairastavuusalttiutta, heikentää omaishoitajien kykyä huolehtia hoi- dettavista ja jouduttaa hoidettavien laitoshoitoon siirtymistä (Pottie ym. 2014, Fonareva &
Oken 2014).
Masennuksella eli depressiolla tarkoitetaan joko ohimenevää masentunutta mielialaa, masen- nustilaa tai erilaisten sairaustilojen tai psykologisten häiriöiden oiretta. Se on helposti uusiu- tuva, monitekijäinen sairaus, joka voi muuttua pitkäaikaiseksi. Masennuksen kehittymiseen vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. (Fonareva & Oken 2014, Kampman ym. 2017, 10–12.) Omaishoitajien masennus on tunneperäinen reaktio omaishoidon vaatimuk- siin. Pitkään jatkuva stressi altistaa masennukselle ja sen uusiutumiselle. (Papastavrou ym.
2012, Fonareva & Oken 2014.) Omaishoitajilla on todettu masennusoireita enemmän kuin ei- omaishoitajilla. Dementiaa sairastavien henkilöiden omaishoitajilla masennusta esiintyy jopa 30–80 %:lla omaishoitajista verrattuna vastaavaan samanikäiseen väestöön. Masennusoireet
ovat usein alidiagnosoituja, mikä vaikuttaa hoidon saatavuuteen ja siten omaishoitajien hyvin- vointiin ja terveyteen. (Schoenmakers ym. 2010, Fonareva & Oken 2014.)
Omaishoitajien uupuminen ja kuormittuminen ovat seurausta omaishoidon negatiivisista vai- kutuksista omahoitajien hyvinvointiin ja terveyteen (Mitchell ym. 2015, Svendsboe ym. 2016).
Omaishoitajien uupuminen ja kuormittuminen syntyvät vuorovaikutussuhteessa hoidettavien kanssa ja ilmenevät psyykkisinä, henkisinä, sosiaalisina, taloudellisina ja fyysisinä vaikutuk- sina omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen. Ne ovat epätasapainoa omaishoitajien resurs- sien ja heihin kohdistettujen vaatimusten välillä. (Garlo ym. 2010, Pinquart & Sörensen 2011, Kim ym. 2012, Adelman ym. 2014, Voutilainen ym. 2017.) Tilanteeseen liittyy omaishoitajilla usein myös häpeän, hämmennyksen, syyllisyyden ja itsesyytösten tunteita (Papastavrou ym.
2012). Kuormittuminen on riskitekijä elimistön puolustusmekanismien heikentymiselle sekä omasta hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimiselle, mitkä osaltaan heikentävät elämänlaatua omaishoitajilla. (Garlo ym. 2010, Kim ym. 2012, Toljamo ym. 2012, Adelman ym. 2014).
Omaishoitajien uupuminen ja kuormittuminen lisäävät myös masennuksen (Toljamo ym. 2012) ja kuolleisuuden riskiä (Garlo ym. 2010, Kim ym. 2012, Toljamo ym. 2012, Adelman ym.
2014) omaishoitajilla.
3.3 Omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavat tekijät
Omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia tekijöitä voidaan tarkastella tekijöinä, jotka heikentävät tai suojaavat omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä. Nämä tekijät voivat olla yhteydessä hoidettaviin, omaishoitajiin tai omaishoitotilanteisiin ja niissä saatavaan tukeen.
(Fonareva & Oken 2014, Pottie ym. 2014, Stansfeld ym. 2017, Voutilainen ym. 2017.) Omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä heikentävät tekijät
Tutkimusten mukaan omaishoitajien negatiivisille fyysisille ja psykososiaalisille terveysmuu- toksille altistavia tekijöitä hoidettavissa ovat erilaiset krooniset sairaudet (Garlo ym. 2010, Kim ym. 2012, Pöysti ym. 2012, Pottie ym. 2014, Gupta ym. 2015, Mitchell ym. 2015) ja sairauden kesto (Papastavrou ym. 2012, Pottie ym. 2014, Fonareva & Oken 2014). Tästä esimerkkinä voidaan mainita tutkimukset saattohoidettavien, neurologisia sairauksia sairastavien henkilöi- den ja muita kroonisia sairauksia sairastavien henkilöiden omaishoitajista. Pottien ym. (2014) tutkimuksessa todettiin, että ahdistus, masennus ja kuormittuminen olivat yleisiä omaishoita- jilla, joiden hoidettavat olivat saattohoidossa. Fonareva ja Oken (2014) toteavat, että omaishoi- tajista oli kuormittavampaa hoitaa dementiaa sairastavia henkilöitä kuin henkilöitä, joilla oli
fyysisen toimintakyvyn vajauksia. Alzheimerin tautia sairastavien henkilöiden omaishoitajat kokivat enemmän kuormittumista verrattuna skitsofreniaa tai syöpää sairastavien henkilöiden omaishoitajiin (Papastavrou ym. 2012, Pöysti ym. 2012). Dementoivaa sairautta sairastavien henkilöiden omaishoitajilla hoidettavien sairauden kesto lisäsi omaishoitajien kuormittumista (Papastavrou ym. 2012, Chappel ym. 2015). Neurologisista sairauksista Alzheimerin tautia ja muita dementoivia sairauksia sekä Huntingtonin tautia sairastavien henkilöiden omaishoitajat kokivat enemmän kuormittumista verrattuna muita neurologisia sairauksia sairastavien henki- löiden omaishoitajiin (Mitchell ym. 2015).
Dementoivan sairauden muoto ja sen mukana erityisesti kognitiivisen toimintakyvyn lasku (Garlo ym. 2010, Papastavrou ym. 2012, Pöysti ym. 2012, Välimäki 2012, Fonareva & Oken 2014, Svendsboe ym. 2016), käytöshäiriöt (Schoenmakers ym. 2010, Välimäki 2012), päivä- ja yöaikainen vaeltelu tai unettomuus (Välimäki 2012, Fonareva & Oken 2014), levottomuus (Schoenmakers ym. 2010, Välimäki 2012, Fonareva & Oken 2014), voimakkaat tunnepurkauk- set sekä epäasiallinen ja -johdonmukainen käyttäytyminen (Schoenmakers ym. 2010, Välimäki 2012, Fonareva & Oken 2014, Svendsboe ym. 2016) vaikuttavat negatiivisesti omaishoitajien psykososiaaliseen hyvinvointiin ja terveyteen. Tutkimuksissa Lewyn kappale -tautiin sairastu- neiden henkilöiden omaishoitajat olivat kuormittuneempia kuin Alzheimerin tautiin sairastu- neiden henkilöiden omaishoitajat. Tätä selittänee, että Lewyn kappale -tautiin sairastuneiden henkilöiden neuropsykiatriset oireet ja ADL-toimintojen heikentyminen altistavat omaishoita- jia kuormittumiselle. (Svendsboe ym. 2016.)
Tutkimuksissa hoidettavien korkea ikä (Kim ym. 2012), inkontinenssi ja masennus (Garlo ym.
2010, Mitchell ym. 2015) lisäsivät omaishoidon kuormittavuutta omaishoitajilla. Myös omais- hoidon fyysisillä vaatimuksilla (Mitchell ym. 2015), hoidettavien ADL- ja IADL-toiminnoissa avustamisella (Garlo ym. 2010, Schoenmakers ym. 2010, Kim ym. 2012, Svendsboe ym. 2016) sekä hoidettavien hoitamisella vuoteeseen dementian loppuvaiheessa (Papastavrou ym. 2012) todettiin olevan yhteyttä omaishoitajien kuormittumiseen.
Omaishoitajiin itseensä liittyy myös tekijöitä, jotka voivat heikentää omaishoitajien hyvinvoin- tia ja terveyttä. Omaishoitajien palkkiot, etuoikeudet, mahdollisuudet ja vastuut omaishoitoti- lanteissa vaikuttavat joko suoraan tai epäsuoraan omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015). Omaishoitajien naissukupuoli, korkea ikä (Pinquart &
Sörensen 2006, Schoenmakers ym. 2010, Akpinar ym. 2011, Pinquart & Sörensen 2011, Kim
ym. 2012, Fonareva & Oken 2014), etninen ja kulttuurinen tausta, lapsuuden hyväksikäyttöko- kemukset (Sörensen & Conwell 2011), vaikea tai heikko työllisyys- ja taloustilanne sekä puo- liso-omaishoitajuus (Schoenmakers ym. 2010) altistavat omaishoitajia masennukselle ja kuor- mittumiselle (Pinquart & Sörensen 2006, Schoenmakers ym. 2010, Akpinar ym. 2011, Pinquart
& Sörensen 2011, Kim ym. 2012). Iäkkäämmillä omaishoitajilla huono terveys ja huoli hoidet- tavien selviytymisestä omaishoitajien mahdollisesti kuollessa ennen hoidettavia sekä nuorem- milla omaishoitajilla työn, perheen ja omaishoidon yhteensovittaminen aiheuttavat stressiä ja kuormittumista (Schoenmakers ym. 2010). Toisaalta saattohoitohoidossa olevien henkilöiden iäkkäämmät omaishoitajat olivat vähemmän kuormittuneita ja tyytyväisempiä elämään (Pottie ym. 2014).
Tutkimuksissa omaishoitajien vähäinen fyysinen aktiivisuus ja terveyttä edistävään toimintaan osallistumattomuus olivat yhteydessä omaishoitajien fyysisiin terveysmuutoksiin (Fonareva &
Oken 2014, Allen ym. 2017). Sörensenin ja Conwellin (2011) mukaan omaishoitajista ne, jotka ovat alttiimpia hyvinvointi- ja terveysongelmille, saattavat ajautua tai hakeutua helpommin omaishoitajiksi. Omaishoitajien negatiiviset kokemukset ja asenteet omaishoidon tilanteissa ai- heuttavat omaishoitajissa tunteen loukkuun jäämisestä. Nämä tekijät yhdessä lisäävät omais- hoitajien yleistä sairastumisalttiutta ja psyykkistä oireilua. (Sörensen & Conwell 2011.) Omaishoitajien koulutus- ja tulotason vaikutus psykososiaaliseen hyvinvointiin ja terveyteen on epäselvä omaishoitajilla. Omaishoitajien matala koulutus- ja tulotaso lisäsivät omaishoita- jilla masennusta ja kuormittumista. (Sörensen & Conwell 2011, Papastavrou ym. 2012.) Akpinar ym. (2011) ja Chappell ym. (2015) toteavat tutkimuksissaan, että korkeampi koulutus- ja tulotaso lisäsivät erityisesti nais- ja puoliso-omaishoitajilla kuormittumista. Pöystin ym.
(2012) mukaan dementiaan sairastuneiden henkilöiden omaishoitajilla matala koulutustaso suo- jasi omaishoitajia kuormittumiselta. Tutkimusten mukaan omaishoitajien ja hoidettavien yh- dessä asuminen, omaishoitajien sosiaalinen eristäytyminen, omaishoitoon käytetyn ajan lisäys, hoidon sitovuus ja työmäärän paljous lisäsivät masennusta ja kuormittumista omaishoitajilla (Garlo ym. 2010, Schoenmakers ym. 2010, Akpinar ym. 2011, Pinquart & Sörensen 2011, Sö- rensen & Conwell 2011, Kim ym. 2012, Adelman ym. 2014.)
Omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä suojaavat tekijät
Omaishoidon kuvataan usein vaikuttavan negatiivisesti omaishoitajien hyvinvointiin ja tervey- teen, mutta samat tekijät eivät vaikuta samalla tavalla kaikkiin omaishoitajiin (Voutilainen ym.
2017). Tätä selittävät osittain suojaavat tekijät, joita ovat selviytymiskeinot ja sosiaalinen tuki.
Selviytymiskeinot ovat omaishoitajien toimintaa ja käytäntöjä, joilla he parantavat omaa hy- vinvointiaan. (Schoenmakers 2010.) Omaishoitajien persoonalliset tekijät (Chappel ym. 2015), kyky omaksua omaishoitajan rooli (Garlo ym. 2010), käytössä olevat selviytymisstrategiat (Lit- zelman ym. 2017), terveelliset elämäntavat (Fonareva & Oken 2014), fyysinen aktiivisuus (Garlo ym. 2010, Litzelman ym. 2017) sekä käytettävissä olevat sisäiset ja ulkoiset voimavarat (Litzelman ym. 2017) suojaavat omaishoitajia omaishoidon fyysisiltä ja psykososiaalisilta ter- veysmuutoksilta.
Omaishoitajien sopeutumista omaishoitotilanteeseen voidaan kuvata koherenssin avulla. Kohe- renssilla tarkoitetaan kykyä hallita elämää ja sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Vahva koherens- sin tunne auttaa omaishoitajia hyödyntämään tilanteessa käytettäviä resursseja. (Välimäki 2012.) Stansfeld ym. (2017) kuvaavat omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia tekijöitä omaishoitajien itsetuntemuksen (kyky tuntea itsensä arvokkaaksi ja kokea positiivista hyvinvointia), hengellisyyden, resilienssin (kyky sopeutua omaishoidon tilanteeseen), palkitse- misen, hyödyllisyyden ja tarkoituksenmukaisuuden kokemusten avulla.
Omaishoito osana omaishoitajien henkilökohtaista ja hengellistä kasvua vahvistaa omaishoita- jien itsetuntemusta. Omaishoidon on todettu lisäävän omaishoitajien osaamista hoitamisen ja ongelmaratkaisun osa-alueilla. Omaishoidon positiiviset kokemukset omaishoitajilla ilmenevät tyytyväisyytenä omaishoitajien rooliin, jolloin omaishoitoon liittyy positiivisia kokemuksia huolehtia hoidettavista. Omaishoitajilla tunne tehdä hyvää ja onnistua hoitotehtävässä huoleh- tiessaan hoidettavista, ovat tärkeässä osassa itsensä arvokkaaksi ja hyödylliseksi tuntemisessa.
Tällöin omaishoito koetaan tunneperäisesti palkitsevana, arvokkaana ja vaivanarvoisena.
Omaishoitotilanteeseen sopeutuminen ja kyky ajatella positiivisesti vähentävät omaishoitajien menettämisen tunteita ja masennusoireita. Tämä kehittää omaishoitajien itsetuntemusta, kykyä hallita elämää sekä negatiivisia tunteita ja stressiä. (Toljamo ym. 2011, Kim ym. 2012, Fona- reva & Oken 2014, Välimäki 2012, Chappel ym. 2015, Stansfeld ym. 2017.) Omaishoitajien kokiessa omaishoito myönteisesti ja positiivisesti, ilmenee se psyykkisenä hyvinvointina ja tyy- tyväisyytenä elämään (Lloyd ym. 2016, de Oliveira & Hlebec 2016).
Sosiaalinen tuki voidaan jakaa sekä viralliseen että epäviralliseen tukeen. Virallisen tuen muo- toja ovat esimerkiksi omaishoitajia helpottavat kotipalvelut tai omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä tukevat hyvinvointi- ja terveystarkastukset. Epävirallisen tuen muotoja ovat esimer- kiksi perheen tai naapurien antama henkinen ja välineellinen tuki. (Schoenmakers ym. 2010, Sosiaali- ja terveysministeriö 2017a.) Omaishoitotilanteessa sekä omaishoitajat että hoidettavat
tarvitsevat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja eri muodoissa (Sörensen & Conwell 2011, Litzelman ym. 2017). Omaishoitajien ja hoidettavien terveysneuvonnalla sekä erilaisella fyy- sistä toimintakykyä tukevalla ja ylläpitävällä toiminnalla sekä omaishoitajien ja hoidettavien mahdollisuudella osallistua terveyttä edistävään toimintaan ennaltaehkäistään omaishoitajien fyysisiä ja psykososiaalisia terveysmuutoksia. (Sörensen & Conwell 2011, Fonareva & Oken 2014, Gibbons ym. 2014.) Omaishoitajat tarvitsevat erityisesti tietoa hoidettavien sairauksista ja niiden vaikutuksista hoidettavien toimintakykyyn sekä omaishoitotilanteissa käytettävissä olevista palveluista (Garlo ym. 2010, Akpinar ym. 2011, Pinquart & Sörensen 2011, Kim ym.
2012, Papastavrou ym. 2012, Litzelman ym. 2017). Epävirallisen ja virallisen tuen eri muotojen asiakaslähtöinen ja monimuotoinen yhdistäminen sekä omaishoitajilla että hoidettavilla ennal- taehkäisevät turhautumista ja masennusta sekä vähentävät kuormittumista omaishoitajilla. (Pin- quart & Sörensen 2006, Schoenmakers ym. 2010, Kim ym. 2011, Sörensen & Conwell 2011, Pöysti ym. 2012, Välimäki 2012, Adelman ym. 2014, Gibbons ym. 2014, Mitchell ym. 2015, Litzelman ym. 2017).
3.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Tässä tutkimuksessa omaishoidolla tarkoitetaan tilannetta, jossa yli 65-vuotiaat omaishoitajat huolehtivat vanhusten, vammaisten tai sairaiden henkilöiden hoidosta ja huolenpidosta kotona kunnan ja omaishoitajien kanssa tehtyyn sopimukseen perustuen. Omaishoidon toteutumisen edellytyksenä on, että omaishoitajien hyvinvointi ja terveys vastaavat omaishoidon vaatimuk- sia. Terveydellä tarkoitetaan omaishoitajien kykyä olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ym- päristönsä kanssa, toteuttaa itseään ja selviytyä ainakin jossakin määrin itsenäisesti niin, että he tuntevat selviytyvänsä omaishoitotilanteissa. Terveys on osa hyvinvointia, joka kuvaa tervey- den positiivisia ulottuvuuksia ja itsearvioidulla terveydellä tarkoitetaan omaishoitajien henki- lökohtaista arviota omasta terveydestä.
Tutkimusten mukaan omaishoitajat arvioivat terveytensä usein hyväksi. Omaishoitajien itsear- vioitu terveys ja fyysinen sekä psykososiaalinen hyvinvointi ja terveys ovat kuitenkin huonom- pia verrattuna ei-omaishoitajiin ja omaishoitajilla on todettu fyysisiä ja psykososiaalisia muu- toksia hyvinvoinnissa ja terveydessä. Hyvinvoinnin ja terveyden fyysiset muutokset ilmenevät omaishoitajilla elimistön fyysisinä muutoksina, somaattisina terveysongelmina tai sairauksina ja lisääntyneenä kuolleisuuden riskinä. Psykososiaaliset hyvinvoinnin ja terveyden muutokset ilmenevät omaishoitajilla stressinä, masennuksena, uupumisena ja kuormittumisena.
Omaishoitotilanteissa omaishoitajien hyvinvoinnin ja terveyden muutosten ja vaikutusten taus- talla vaikuttavat useat eri tekijät. Omaishoitotilanne on aina sidoksissa kontekstiin eli sosiaali- siin suhteisiin, aikaan ja paikkaan, jossa nämä tekijät vaikuttavat. Omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavat tekijät joko heikentävät tai suojaavat omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä. Omaishoitajien hyvinvoinnin ja terveyden negatiivisille muutoksille altistavia teki- jöitä hoidettavissa ovat hoidettavien korkea ikä, lisääntynyt avuntarve ADL- ja IADL-toimin- noissa sekä inkontinenssi. Hoidettavien erilaiset krooniset ja neurologiset sairaudet sekä niiden muoto, kesto ja sairauksien aiheuttamat fyysiset vaatimukset hoitotyölle, hoidettavien kognitii- visen toimintakyvyn lasku, käytöshäiriöt, vaeltelu, unirytmin ongelmat ja masennus altistavat omaishoitajia hyvinvoinnin ja terveyden negatiivisille muutoksille. Hyvinvointia ja terveyttä heikentäviä tekijöitä omaishoitajissa ovat epäterveelliset elämäntavat, negatiiviset kokemukset ja tunteet omaishoitotilanteessa, etninen tausta, kulttuuriset tekijät, sosioekonomiset tekijät (ikä, koulutus, puoliso-omaishoitajuus, tulotaso) ja hoidettavan kanssa yhdessä asuminen. Negatii- visilta fyysisiltä ja psykososiaalisilta terveysmuutoksilta suojaavia tekijöitä ovat omaishoitajien persoonalliset tekijät, kyky omaksua omaishoitajan rooli, vahva koherenssin tunne, käytössä olevat selviytymisstrategiat, terveelliset elämäntavat, fyysinen aktiivisuus, käytettävissä olevat omaishoitajien sisäiset ja ulkoiset voimavarat sekä omaishoitotilanteissa saatava sosiaalinen tuki. (Kuvio 1.)
Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa huomioidaan omaishoitajien hyvinvointi ja terveys sekä tuetaan omaishoitajia hoidettavien hoidossa ja huolenpidossa. Monet omaishoi- tajien hyvinvointi- ja terveysriskit kasvavat omaishoitajuuden aikana ja iäkkäillä omaishoita- jilla on usein hyvinvointia vaarantavia pitkäaikaissairauksia tai muuten heikentynyt toiminta- kyky. Jos omaishoitajien hyvinvointi- ja terveysongelmia, sairauksia tai tuen tarvetta ei tunnis- teta, kasvavat riskit omaishoitajien hyvinvoinnin ja terveyden sekä omaishoidon laadun heik- kenemiselle. Tällöin omaishoito voi jäädä toivottua lyhyempikestoiseksi ja hoidettava tarvita suunniteltua nopeammin muita raskaampia palveluja. Omaishoitajien hyvinvoinnin ja tervey- den muutosten tunnistamiseen tarvitaan säännöllistä seurantaa ja arviointia, missä omaishoita- jien hyvinvointi- ja terveystarkastukset toimivat hyvänä apuna.
Kuvio 1. Omaishoitajien hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavat tekijät.
Omaishoitajien hyvinvointi ja terveys
• itsearvioitu terveys
• fyysinen terveys
• psykososiaalinen terveys
•
Hyvinvointia ja terveyttä suojaa- vat tekijät
• omaishoitotilanne, kon- teksti
• omaishoitajien persoo- nalliset tekijät ja voima- varat
• koherenssin tunne
• selviytymiskeinot
• sosiaalinen tuki Hyvinvointia ja terveyttä hei- kentävät tekijät
• omaishoitotilanne, kon- teksti
• omaishoitaja
• hoidettava
