DIGITAALISEN
TEKNOLOGIAN KÄYTTÖ OPETUKSESSA JA OHJAUKSESSA
– TERVEYSTIETEIDEN OPETTAJAOPISKELIJOIDEN OSAAMINEN OPINTOJEN LOPPUVAIHEESSA
Anni Kemppainen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 6
2 DIGITAALINEN TEKNOLOGIA OSANA OPETUSTA JA OHJAUSTA ... 3
2.1 Keskeiset käsitteet ... 3
2.2 Digitaalinen teknologia opetuksessa ja ohjauksessa sekä vuorovaikutuksen ja itseohjautuvan oppimisen mahdollistajana ... 6
2.2.1 Kirjallisuushaku ... 6
2.2.2 Digitaalinen teknologia opetuksessa ja ohjauksessa ... 7
2.2.3 Digitaalinen teknologia vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä ... 11
2.2.4 Digitaalinen teknologia itseohjautuvassa oppimisessa ... 13
2.3 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 15
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 17
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ... 18
4.1 Kohderyhmä ja rekrytointi... 18
4.2 Aineistonkeruumenetelmä ja aineiston kerääminen ... 19
4.3 Aineiston analyysi ... 20
5 TUTKIMUSTULOKSET ... 22
5.1 Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden digitaalisen teknologian käytön osaamisen ilmeneminen opetuksessa ja ohjauksessa ... 22
5.1.1 Digitaalisen teknologian sovellusten monipuolinen käyttö ... 23
5.1.2 Sisällön tuottaminen ja muokkaaminen digitaalisella teknologialla ... 28
5.1.3 Digitaaliset pedagogiset ratkaisut ja niiden arviointi ... 30
5.2 Vuorovaikutuksen ja yhteistyön mahdollistaminen digitaalisella teknologialla opetuksessa ja ohjauksessa ... 33
5.2.1 Vuorovaikutuksen keinot ... 34
5.2.2 Yhteistyö digitaalisella teknologialla ... 35
5.2.3 Yhteistyön mahdollistava aktiviteetti ... 36
5.3 Itseohjautuvan oppimisen mahdollistaminen digitaalisella teknologialla ... 37
5.3.1 Oppijan ohjaus kohti itseohjautuvuutta ... 38
5.3.2 Sisällön tuottaminen itseohjautuvuutta tukevaksi ... 39
5.3.3 Yksilöllisen oppimisen huomioiminen ... 40
5.3.4 Palautteen antaminen oppijoille ... 42
5.3.5 Oppimisen edistymisen seuranta ... 43
5.4 Tulosten yhteenveto ... 44
6 POHDINTA ... 46
6.1 Tulosten tarkastelu ... 46
6.2 Tutkimuksen eettisyys ja tietosuoja ... 50
6.3 Tutkimuksen luotettavuus... 51
6.4 Tutkimuksen johtopäätökset ... 54
6.5 Suositukset ... 55
6.6 Jatkotutkimusaiheet ... 55
LÄHTEET... 56 LIITTEET
Liite 1. Tiedonhaku tietokannoista.
Liite 3. Tiedote tutkimukseen osallistujille.
Liite 4. Fokusryhmähaastattelun pääteemat.
Liite 5. Esimerkki aineiston analyysistä.
Liite 6. Tietoon perustuva suostumus.
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus
Kemppainen, Anni Digitaalisen teknologian käyttö opetuksessa ja ohjauksessa
-Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden osaaminen opintojen loppuvaiheessa
Pro gradu -tutkielma, 61 sivua, 6 liitettä (13 sivua)
Ohjaajat: Yliopisto-opettaja, TtM Juha Pajari
Professori (ma.), TtT Terhi Saaranen Kesäkuu 2020
Digitaalisuus on keskeinen osa nykyaikaista elämää, ja sen nopea kehittyminen muuttaa opet- tamisen ja oppimisen toteutusta ja organisointia. Myös sosiaali- ja terveysalan opetuksen to- teuttamisen tavat muuttuvat yhteiskunnan muutosten mukana ja opettajilta vaaditaan osaamista digitaalisen teknologian käyttöön opetuksessa. Opettajien osaaminen digitaalisen teknologian käyttöön on linjattu yhdeksi kehittämiskohteeksi opetusalalla.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveystieteiden opettajaopiskelijoiden digitaali- sen teknologian käytön osaamisen ilmenemistä opetuksessa ja ohjauksessa opettajankoulutuk- sen loppuvaiheessa. Tutkittavia osa-alueita olivat lisäksi oppijoiden vuorovaikutuksen ja yh- teistyön mahdollistaminen digitaalisella teknologialla, sekä oppijoiden itseohjautuvan oppimi- sen mahdollistaminen digitaalisella teknologialla. Tutkittavat osa-alueet nousivat kirjallisuus- haun pohjalta. Tutkimuksen tavoitteena oli tiedon tuottaminen terveystieteiden opettajankoulu- tuksen kehittämiseksi.
Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla yhdeksältä (n=9) terveystieteiden opettajaopiskelijalta kevään 2020 aikana. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten perusteella terveystieteiden opettajaopiskelijoiden digitaalisen teknologian käytön osaaminen ilmenee digitaalisen teknologian sovellusten monipuolisena hyödyntämisenä opetuksessa ja ohjauksessa. Terveystieteiden opettajaopiskelijat käyttävät digitaalista teknolo- giaa opetuksen sisällön tuottamisessa ja muokkaamisessa. Opettajaopiskelijat hyödyntävät eri- laisia digitaalisia pedagogisia ratkaisuja opetuksessa ja ohjauksessa, sekä arvioivat näiden toi- mivuutta. Terveystieteiden opettajaopiskelijat osoittivat käyttävänsä digitaalista teknologiaa monipuolisesti vuorovaikutuksen ja yhteistyön toteuttamisessa. Tulosten mukaan terveystietei- den opettajaopiskelijat edistävät itseohjautuvaa oppimista selkeällä ohjeistuksella digitaalisissa ympäristöissä, sisällön tuottamisella itseohjautuvuutta tukevaksi ja seuraamalla oppimisen edistymistä digitaalisen teknologian avulla. Terveystieteiden opettajaopiskelijat kokivat tarvit- sevansa lisää osaamista pelien käyttöön opetuksessa, videoiden ja kuvien tuottamiseen opetus- käyttöön sekä itseohjatuvan oppimisen mahdollistamiseen digitaalisella teknologialla.
Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää terveystieteiden opettajankoulutuksen kehittä- misessä. Jatkotutkimusta tarvitaan terveystieteiden opettajien digitaalisen teknologian käytön osaamisen kehittymisestä työelämässä sekä oppijoiden kokemuksista terveystieteiden opetta- jien digitaalisen teknologian käytön osaamisesta opetuksessa ja ohjauksessa.
Asiasanat: Digitaalinen teknologia, opetus, osaaminen ja terveystieteiden opettajaopiskelija.
Department of Nursing Science Nursing Science
Nurse Teacher Education
Kemppainen, Anni: Digital technology in teaching and supervising - Competence of teacher students in health sciences at the end of their studies
Master’s Thesis, 61 pages, 6 appendices (13 pages) Supervisors: University lecturer, MSc Juha Pajari
Professor (acting), PhD Terhi Saaranen June 2020
Digitalisation is an important part of modern life, and its rapid development is changing the implementation and organization of teaching and learning. The ways in which social and health education are implemented, are also changing in accordance with the changes in society. At present, teachers are required to have expertise in the use of digital technology in teaching. The competence of teachers in the use of digital technology has been highlighted as one of the areas for development in the field of education.
The aim of this study was to describe the competence of teacher students in health sciences with regard to the use of digital technology in teaching and supervising at the end of their studies. In addition, the areas to be studied, were enabling learner interaction and cooperation with digital technology, and enabling learner self-directed learning. The areas to be studied rose on the basis of a literature search. The purpose of this study was to produce information for developments in the education of health science teachers.
The data were collected in group interviews with nine (n=9) teacher students in health sciences during the spring of 2020. The data was analysed via an inductive content analysis.
Based on the research results, teacher students` in health sciences competence of the use of digital technology occurs by versatile use of digital technology applications in teaching and supervising. Teacher students in health sciences use digital technology to produce and edit teaching material. These students utilize various digital pedagogical solutions in teaching and guidance, as well as in assessing a solutions functionality. Teacher students in health sciences use digital technology in a variety of ways in order to interact and collaborate. According to the results, teacher students promote self-directed learning by providing clear guidelines in digital environments, with content production to support self-directedness, and by monitoring the pro- gress of learning through digital technology. Teacher students in health sciences felt that they needed to learn more about the use of games in teaching, as well as the production of videos and images for teaching, as well as how to enable self-directed learning through digital tech- nology.
The information obtained from the research can be utilized in the development of the health science teachers` education. Postgraduate research on the development of health sciences teach- ers' use of digital technology in their working lives and on learners' experiences of health sci- ences teachers' competence regarding the use of digital technology in teaching and guidance is needed.
Digitaalisuus on keskeinen osa nykypäivää. Sen nopea kehittyminen muuttaa opettamisen ja oppimisen toteutusta sekä organisointia. Digitaalisuus ja digitaalisen teknologian käytön osaa- minen on korostunut nykyisin korkeakoulujen opettajan työssä. (Opetushallitus 2020.) Sivis- tysvaliokunnan (2018) mukaan opettajien osaamisen digitaalisen teknologian käyttöön on lin- jattu yhdeksi kehittämiskohteeksi opetusalalla. Kevään 2020 koronavirus-pandemiatilanteen vuoksi opetusalalla otettiin valtava digiloikka, jonka myötä digitaalisen teknologian hallintaa ja verkko-opetuksen toteuttamisen osaamista vaaditaan entistä enemmän osana opetusta (Lem- pinen 2020).
Opiskelijoiden opetustavat monipuolistuvat ja digitaalisen teknologian hyödyntäminen opetuk- sessa ja ohjauksessa on lisääntynyt. Nykyään painotetaan entistä joustavampaa, yksilöllistä ja opiskelijakeskeistä koulutusta, mukaan lukien digitaalisen teknologian käyttö opetuksessa ja oppimisessa (Ramaswamy ym. 2015). Myös sosiaali- ja terveysalan opetuksen toteuttamisen tavat muuttuvat yhteiskunnan muutosten mukana ja opettajilta vaaditaan osaamista digitaalisen teknologian käyttöön opetuksessa (TerOpe 2019).
Opetuksessa käytettävää digitaalista teknologiaa ovat digitaaliset laitteet ja digitaalinen (verk- kosivustot, verkkoalustat, multimedia, digitaaliset opetusmateriaalit, pelit, sovellukset, verkko- oppimisympäristöt ja sosiaaliset verkostot). (McCutcheon ym. 2014, Redecker 2017.) Laaduk- kaaseen opetukseen digitaalisella teknologialla kuuluvat opettajan pedagoginen osaaminen ja digitaalisen teknologian tarkoituksenmukainen käyttö oppimista tukevalla tavalla. (Chan ym.
2016, Manzuoli ym. 2016, Paim & Goldmeier 2017.) Osaaminen digitaalisen teknologian käyt- töön opettajien ja oppijoiden keskuudessa, vaikuttaa digitaalisen teknologian avulla toteutetun opettamisen onnistumiseen. Oppiminen digitaalisissa ympäristöissä ei onnistu, jos opiskelijalla tai opettajalla ei ole osaamista tai tarpeeksi kokemusta digitaalisen teknologian käytöstä. (But- ton ym. 2014.) Terveystieteiden opettajien digitaalisen teknologian käytön osaaminen ja kehit- täminen on noussut tärkeäksi osa-alueeksi terveystieteiden opettajien työssä vastaamaan nyky- ajan vaatimuksia (Button ym. 2014, Manzuoli ym. 2016).
Vuorovaikutuksen mahdollistamiseen opiskelijoiden välillä on todettu olevan haasteita verkko- oppimisympäristöissä (Stott & Mozer 2016, Shahmoradi ym. 2018, Eiland & Todd 2019).
Opettajan osaamista vaaditaan verkko-oppimisympäristöissä myös oppijoiden vuorovaikutuk- sen ja yhteistyön toteutumiseen. Verkko-oppimisympäristön sisältö ja valitut opetusmenetelmät ovat suuressa roolissa vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi oppijoiden välillä. (Grijpink-van den Biggelaar ym. 2010, Schlegel & Selfridge 2014, Paim & Goldmaier 2017.) Verkko-oppi- misympäristöissä toteutetussa opetuksessa oppijan tulisi olla itseohjautuva ja ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Opetuksen tulee mahdollistaa uusien tietojen yhdistäminen aiempaan tietoon. (Salovaara 2004.)
Terveystieteiden opettajien osaamista digitaalisen teknologian käyttöön opetuksessa on tutkittu viime vuosina kansainvälisesti yhä enemmän. Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden näkökul- masta aihetta on tutkittu kuitenkin vielä hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ku- vata terveystieteiden opettajaopiskelijoiden digitaalisen teknologian käytön osaamisen ilmene- mistä opetuksessa ja ohjauksessa opettajankoulutuksen loppuvaiheessa. Tutkittavia osa-alueita ovat lisäksi oppijoiden vuorovaikutuksen ja yhteistyön mahdollistaminen digitaalisella tekno- logialla, sekä oppijoiden itseohjautuvan oppimisen mahdollistaminen. Tutkittavat osa-alueet nousevat kirjallisuushaun pohjalta. Autio (2018) on tutkinut terveystieteiden opettajaopiskeli- joiden tieto- ja viestintäteknistä osaamista opintojen alkuvaiheessa. Tutkimuksen aihe nousee osittain Aution tutkimuksessa (2018) esitettyyn jatkotutkimusaiheeseen (tutkia, millainen tieto- ja viestintätekninen osaaminen terveystieteiden opettajaopiskelijoilla on opintojen loppuvai- heessa). Tutkimuksen tavoitteena on tiedon tuottaminen terveystieteiden opettajankoulutuksen kehittämiseksi.
2 DIGITAALINEN TEKNOLOGIA OSANA OPETUSTA JA OHJAUSTA
2.1 Keskeiset käsitteet
Tämän tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat digitaalinen teknologia opetuksessa ja ohjauk- sessa, vuorovaikutus ja yhteistyö, itseohjautuva oppiminen sekä terveystieteiden opettajaopis- kelija. Digitaalisella teknologialla opetuksessa ja ohjauksessa (Taulukko 1.) tarkoitetaan digi- taalisia laitteita (kuten tabletteja, interaktiivisia tauluja, kannettavia tietokoneita, televisioita ja kameroita). Digitaaliseen teknologiaan kuuluu myös opetuksessa käytettävä digitaalinen si- sältö. Tähän luetaan verkkosivustot, verkkoalustat, multimedia, digitaaliset opetusmateriaalit, pelit, sovellukset ja verkko-oppimisympäristöt. (Kantosalo 2012, McCutcheon ym. 2014, Re- decker 2017.) Verkkoalustat ovat välineitä opetusmateriaalien verkkojulkaisemiseen ja hallin- taan. Alustat sisältävät erilaisia keskustelutoimintoja sekä tehtävien teon ja palautusmahdolli- suuden sähköisesti. Multimedia tarkoittaa erilaisia sisältömuotojen yhdistelmiä, kuten tekstiä, ääntä, kuvia, animaatioita, videoita ja interaktiivisia sisältöjä. Sovellukset ovat ohjelmia, joita voi ladata mobiililaitteisiin (esim. tabletit, älypuhelimet). Verkko-oppimisympäristö tarkoittaa teknologista oppimisisympäristöä, jolla mahdollistetaan koko oppimisprosessin hallinta. (Paa- vola ym. 2012). Tässä työssä digitaalisella teknologialla tarkoitetaan myös digitaalisen oppi- materiaalin käyttämistä, eli tiedostojen ja materiaalien tuottamista, muokkaamista ja hallintaa.
Taulukko 1. Digitaalinen teknologia opetuksessa ja ohjauksessa
Digitaaliset laitteet Tabletit
Interaktiiviset taulut Kannettavat tietokoneet Televisiot
Kamerat
Digitaalinen sisältö Verkkosivustot
Verkkoalustat Multimedia
Digitaaliset opetusmateriaalit Pelit
Sovellukset
Verkko-oppimisympäristöt Digitaalisen oppimateriaalien käyttäminen Tiedostojen ja materiaalien
tuottaminen, muokkaaminen ja hallinta
Verkkotekniset taidot ovat helposti opittavissa, mutta opettajan pedagogista osaamista, eli op- pijan ohjauksen ja oppimisen tukemisen taitoja opettajan tulee opiskella ja harjoitella aktiivi- sesti (Sormunen & Saaranen 2018). Opettajan digitaalisia osaamisvaatimuksia on määritelty European Framework for the Digital Competence of Educators: (DigiCompEdu)- raportissa.
DigiCompEdu on tieteellisesti kehitetty viitekehys, mihin on kirjattu opettajan digitaalisen tek- nologian käytön osaamisen osa-alueet. Viitekehyksessä on selvitetty mitä tarkoittaa digitaali- sesti osaava opettaja. Se tarjoaa yleisen viitekehyksen tukemaan kouluttajakohtaisen digitaali- sen osaamisen kehittämistä Euroopassa. (Redecker 2017.)
Opettajan osaamiseen digitaalisen teknologian käyttöön opetuksessa voidaan lukea digitaalisen teknologian käyttäminen koko oppimisprosessissa. Tähän osaamisalueeseen kuuluu käytettä- vissä olevan luokkahuoneen teknologian (esimerkiksi sähköisten valkotaulujen ja mobiililait- teiden) hyödyntäminen opetuksessa. Opettajan tulisi hallita ja organisoida tarkoituksenmukai- sia digitaalisia laitteita ja sisältöä. Opetuksessa käytettävät digitaaliset teknologiat valitaan op- pimistavoitteen ja sisällön mukaan. Oppimistilanteet rakennetaan siten, että digitaalisen tekno- logian käyttö opetuksessa tukee oppimistavoitetta. Opettajan tulee myös osata suunnitella op- pimismoduuleja tai kursseja digitaalisessa oppimisympäristössä sekä arvioida digitaalisesti to- teutettujen opetusmenetelmien tehokkuutta. (Redecker 2017.)
Oppijan ohjauksessa digitaalista teknologiaa hyödynnetään oppijoiden kysymyksiin vastaami- seen. Opettajan seuraa oppijoiden käyttäytymistä ja opinnoissa etenemistä digitaalisissa ympä- ristöissä. Opettaja antaa oppijoille ohjausta tarpeen mukaan sekä kehittää uusia lähestymista- poja ohjaukseen. (Redecker 2017.)
Vuorovaikutus tarkoittaa kahden tai useamman henkilön välistä sosiaalista vaikutussuhdetta (Michinov ym. 2011). Oppijoiden väliseen yhteistyöhön perustuva oppiminen digitaalisen tek- nologian avulla vaatii toimivaa vuorovaikutusta oppijoiden kesken. Toimivalla vuorovaikutuk- sella oppijoiden kesken on todettu olevan vaikutusta oppimisen edistämiseen ja sitoutumisen lisääntymiseen. Digitaalisen teknologian avulla toteutetussa opetuksessa ja ohjauksessa vuoro- vaikutuksen ja yhteistyön toteutumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska näitä ei ta- pahdu luonnostaan kuten kasvokkain tapahtuvissa opetustilanteissa. (Artino 2008.) Opettaja voi hyödyntää digitaalista teknologiaa oppijoiden vuorovaikutuksen mahdollistamiseen käyttäen esimerkiksi blogeja tai wikejä osana opetusta. Blogit ovat verkkosivustoja, joihin tuottaa sisäl-
mahdollistavat keskustelun ja ajatusten vaihdon oppijoiden kesken. (Toikkanen 2012.) Wikit ovat verkkosivustoja, missä on mahdollista tuottaa materiaalia yhteistyössä oppijoiden kesken.
Myös lukijat voivat tuottaa sisältöä wikiin. (Parker & Chao 2007.) Oppijoita ohjataan doku- mentoimaan heidän yhteistyössä tapahtuneen toiminnan esimerkiksi digitaalisten esityksien ja videoiden avulla. Myös tiedon hankkimiseen ja vaihtamiseen oppijat ohjataan käyttämään di- gitaalista teknologiaa. Opettajan tulee osata järjestää erilaisia yhteistyössä tehtäviä aktiviteet- tejä digitaalisissa oppimisympäristöissä. (Ilomäki 2012, Redecker 2017.)
Itseohjautuva oppiminen tarkoittaa oppimistapaa, missä oppija määrittää itse oman oppimi- sensa tavoitteita ja menetelmiä. Opiskelu tapahtuu itsenäisesti ja oppija arvioi itse oppimistaan.
(Boyer ym. 2014.) Itseohjautuvan oppimisen myötä oppija ottaa vastuun omasta oppimisestaan.
Tavoitteena on, että oppija on aktiivinen ja sitoutunut toimimaan yksilöllisten oppimistavoit- teidensa saavuttamiseksi. (Myrick ym. 2010.) Itseohjautuvan oppimisen mahdollistaa opettajan konstruktivistinen oppimiskäsitys, oppimisen tulisi olla oppijalähtöistä. Oppijan rooli on aktii- vinen ja hänen tulee soveltaa uusia kokemuksia ja tietoja aiempaan tietoon. (Salovaara 2004.) Opettaja rohkaisee oppijoita itseohjautuvaan oppimiseen ja käyttämään digitaalista teknologiaa opinnoissaan. Oman oppimisen etenemisen seuraaminen on tehokas keino itseohjautuvaan op- pimiseen. Opettaja voi ohjata oppijoita esimerkiksi tuottamaan ääni- tai videotallenteita, valo- kuvia ja tekstejä. Opettaja voi hyödyntää digitaalista teknologiaa itseohjautuvan oppimisen mahdollistamisessa myös sisällyttämällä muun muassa opintoihin e-portfolioita tai oppijoiden omia blogeja. Näin oppijat voivat hallita ja dokumentoida oppimisen eri vaiheita. Oppijan it- searviointi on keskeinen osa itseohjautuvaa oppimista. Opettajan tehtävä on auttaa oppijoita kehittämään ja soveltamaan itsearviointia digitaalisella teknologialla. Opettajan tulee lisäksi kehittää ja arvioida digitaalisen teknologian avulla toteutetun opetuksen sopivuutta itseohjau- tuvan oppimisen edistämisessä. (Redecker 2017.)
Tässä tutkimuksessa terveystieteiden opettajaopiskelija (terveystieteiden maisteri) tarkoittaa opiskelijaa, joka opiskelee Itä-Suomen yliopistossa hoitotiedettä ja suuntautumisvaihtoehtona opiskelijalla on terveystieteiden opettajankoulutus. Tutkinto sisältää terveystieteiden kandidaa- tin (180 op) ja terveystieteiden maisterin (120 op) opinnot. Terveystieteiden opettajankoulutuk- sen myötä opettaja on pätevä toimimaan sosiaali- ja terveysalan opettajana ammattikorkeakou- luissa tai toisen asteen sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksessa. Lisäksi koulutus mahdollistaa työskentelyn koulutus-, tutkimus-, suunnittelu- ja hallintotehtävissä sekä yrittä- jänä eri terveydenhuollon organisaatioissa. (Itä-Suomen yliopisto 2018.)
2.2 Digitaalinen teknologia opetuksessa ja ohjauksessa sekä vuorovaikutuksen ja itseohjau- tuvan oppimisen mahdollistajana
2.2.1 Kirjallisuushaku
Kirjallisuushaulla saatiin vastaus, millaista digitaalisen teknologian käytön osaamista tarvitaan terveystieteiden opettajan työssä ja miten digitaalisen teknologian avulla mahdollistetaan oppi- minen. Kirjallisuushaku suoritettiin CINAHL, ERIC, PubMed ja Scopus tietokannoista vuo- silta 2010–2019 (Liite 1). Kirjallisuushaun alussa konsultoitiin kirjaston informaatikkoa, lopul- liset hakusanat muodostuivat koehakujen kautta. Tietokantojen lisäksi hakua täydennettiin manuaalisella haulla. Aineistoa haettiin hakusanoilla ("information technology" OR "commu- nication technology" OR ict OR "educational technology" OR "computer skills" OR "digital competence") AND (skill* OR competenc* OR knowledge*) AND teacher* AND nurs*. Pub- Med tietokannassa saatiin kovin pieni hakutulos, joten tässä tietokannassa käytettiin hakusanoja ("information technology" OR "communication technology" OR ict OR "educational technol- ogy" OR "computer skills" OR "digital competence") AND (skill* OR competenc* OR knowledge*) AND teacher*.
Kirjallisuushaulla löydettiin yhteensä 158 artikkelia, joista otsikon perusteella valikoitui 39 ar- tikkelia. Tiivistelmän perusteella valikoitui 29 artikkelia jatkotarkasteluun. Kirjallisuushakua täydennettiin lisäksi manuaalisella haulla (2 artikkelia). Koko tekstin perusteella kirjallisuus- katsaukseen valikoitui 22 artikkelia (Liite 2).
Tutkimukseni kirjallisuuskatsaukseen valittujen artikkeleiden sisäänottokriteerit olivat seuraa- vat: artikkeli käsitteli digitaalista teknologiaa opetuksessa ja oppimisessa terveysalalla. Pub- Med tietokannan kautta mukaan valitut artikkelit käsittelivät digitaalista teknologiaa opetuk- sessa ja oppimisessa aikuisilla. Valitun tutkimuksen tuli vastata tutkimuskysymyksiin, ja tutki- muksen tuli olla tieteellinen alkuperäistutkimus tai siitä tehty artikkeli. Aineiston haku rajattiin vuosiin 2010–2019. Artikkelin julkaisukielen tuli olla suomi tai englanti. Artikkelin tuli olla saatavilla Itä-Suomen yliopiston tietokannoista.
Tutkimukseen valituista julkaisuista kuusi oli systemaattisia kirjallisuuskatsauksia, kuusi mo- nimenetelmätutkimuksia, neljä toimintatutkimusta, kaksi poikkileikkaustutkimuksia ja yksi grounded theory, yksi haastattelututkimus, yksi kyselytutkimus sekä yksi tapaustutkimus. Kat- saukseen valikoitujen artikkeleiden tutkimukset oli tehty Yhdysvalloissa (6), Australiassa (3), Iso-Britannia (3), Kanada (2), Saksa (1), Hong Kong (1), Alankomaat (1), Brasilia (1), Belgia (1), Dominikaaninen tasavalta (1), Iran (1) ja Tanska (1).
2.2.2 Digitaalinen teknologia opetuksessa ja ohjauksessa
Digitaalisten laitteiden käyttö opetuksessa ja ohjauksessa (esim. tabletit, älypuhelimet, kannet- tavat tietokoneet, kamerat, interaktiiviset valkotaulut) on nykyään yleistä. Oppijoilla on usein käytössään omia digitaalisia laitteita, joita voidaan hyödyntää osana opetusta. (Thorell ym 2015.) Thorell ym. (2015) tutkivat terveystieteellisten opiskelijoiden digitaalisten laitteiden käyttöä, ohjelmistojen tuntemista, verkkokäyttäytymistä ja viestintää opettajien kanssa. Tutki- muksen mukaan lähes kaikki opiskelijat omistivat kannettavan tietokoneen (98,3%) ja älypu- helimen (86,5%) sekä käyttivät internetiä. Opiskelijat tunsivat parhaiten tyypilliset toimisto- ohjelmat, kuten tekstinkäsittely- ja taulukko-ohjelmat. Sosiaalista mediaa opiskelijat käyttivät yksityiselämässään, mutta eivät juurikaan opiskelussa. Yli puolet opiskelijoista (53,4%) ha- vaitsi, että opetus- ja oppimistoimintaan sisällytetty digitaalisen teknologian taso ei ollut riittävä tarjoamaan heille taitoja, joita he tarvitsevat oppimisessa ja tulevaisuuden ammatissaan. Ter- veysalan työympäristöissä käytetään nykyään paljon digitaalista teknologiaa ja vaaditaan eri ohjelmistojen tuntemusta, joten digitaalisen teknologian käyttöä olisi tärkeää sisällyttää opin- toihin (Button 2014).
Digitaalista teknologiaa voidaan käyttää opetuksessa ja ohjauksessa myös toteuttamalla koko- nainen opintojakso verkko-oppimisympäristössä tai tuoda perinteiseen lähiopetukseen erilaisia oppimismenetelmiä digitaalisella teknologialla. Schnetterin ym. (2014) artikkelissa tarkastel- laan laadukkaan verkkokurssin edellytyksiä hoitotyönkoulutusohjelmassa, sekä kuvataan mil- lainen opiskelijalähtöisen verkkokurssin tulisi olla. Artikkelin mukaan verkko-oppimisympä- ristössä toteutetun kurssin tulisi sisältää opetussuunnitelman mukaiset selkeät tavoitteet, sisältö ja arvioinnin menetelmät. Tavoitteet ja sisältö ovat linjassa keskenään. Kurssi aikataulu ja kurs- sin toteutus ovat oppijoille nähtävillä. Kaikki tiedostot ovat ladattu alustalle tulostettavassa
muodossa. Verkkokurssin visuaalinen ilme on selkeä ja helppolukuinen. Kurssin sisältö on ja- oteltu omiin moduuleihin ja jokaisessa moduulissa on kuvattu johdanto moduulin aiheeseen, tavoitteet, sisältö ja tehtävät. Tehtävät ovat linjassa kurssin tavoitteiden kanssa ja tukevat oppi- mista. Tehtävänannossa on mainittu tavoite ja tehtävänpalautuksen aikataulu. Kaikki kurs- sialustalta löytyvät linkit ovat ajantasaisia, toimivia ja luotettavia. Kurssialustalta löytyy myös keskustelupalsta oppijoiden kysymyksiä ja vuorovaikutusta varten.
Digitaalisen teknologian avulla tuotettu sisältö, tiedostojen muokkaaminen ja hallinta tulee olla hyvin suunniteltua ja oppijalähtöistä (Chan ym. 2016). Laadukkaan digitaalisen oppimateriaa- lin avulla oppijan on mahdollista muodostaa oma synteesi aiheesta. Oppimateriaalin tulisi nos- taa eettisiä kysymyksiä ja vaihtoehtoja esille. Tarjolla on paljon vaihtoehtoisia aineistoja ja opetusmateriaaleja erilaisiin opetustilanteisiin ja oppimistarpeisiin. Digitaalisen teknologian ansiosta opetuksessa käytettävät aineistot monipuolistuvat ja rikastuvat. (Myrick ym. 2010, Schnetter ym. 2014, Swift 2014, Wihlborg ym. 2017.)
Digitaalisella teknologialla toteutetun opetuksen opetusmenetelmää valittaessa opettajan tulisi pohtia, kuinka aktivoida ja motivoida oppija ajattelemaan mitä hän jo mahdollisesti tietää opit- tavista aiheesta. Oppijaa olisi myös hyvä kannustaa, miten uudet opittavat asiat ovat sidoksissa oppijan aiempiin tietoihin. (Grijpink-van den Biggelaar 2009, Button 2014, Shnetter 2014, Chan ym. 2016). Pedagogisen ratkaisun valinta tulisi tehdä oppimistavoitteita tukevaksi. Digi- taalinen teknologia mahdollistaa perinteisen luento-opetuksen lisäksi muun muassa itsenäisen opiskelun, flipped-learning- ja case-based opetusmenetelmien käytön. (Ramaswamy 2015.) Opetuksen suunnittelussa tulee lisäksi huomioida, että kaikilla oppijoilla on käytössään tarvit- tavat digitaaliset laitteet, joita oppimisessa tarvitaan (Thorell ym. 2015).
Oppitunneilla toteutetut visailut ja pelit ovat opetusmenetelmiä joissa hyödynnetään digitaalista teknologiaa. Paim ja Goldmeier (2017) kuvaavat tutkimusartikkelissaan koulutuspelin kehittä- misprosessia kirurgisten instrumenttien asettamiseksi pöydälle, minkä avulla hoitotyönopiske- lijat voivat opetella näitä taitoja ennen käytännönharjoittelua. Koulutuspelin tavoitteet kehitet- tiin Bloomin taksonomian avulla. Pelaaminen oppimiskeinona koettiin tehokkaaksi sekä opis- kelijoiden että opettajien mukaan. Artikkelin mukaan opiskelijat tarvitsevat lukemisen lisäksi opintoihin sitouttamista, motivointia, todellisuutta ja viihdettä. Tämä mahdollistuu pelien
yhteistyön edistämiseksi ja kehittämään oppijoiden kriittistä ajattelua hoitotyössä. (Paim &
Goldmeier 2017.)
Digitaalisen teknologian käyttö opetuksessa ja ohjaamisessa mahdollistaa tiedon paremman saavutettavuuden ja käytettävyyden opettajan ja oppijan näkökulmasta. Digitaalisia oppimate- riaaleja käytettäessä opettajan on helpompi valita oppijan tarpeeseen sopivat sisällöt ja ohjata oppija luotettavan ja näyttöön perustuvan tiedon äärelle. (Paavola ym. 2010, Eiland & Todd 2019.) McCutcheon ym. (2014) selvittivät systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla, voi- daanko verkko-opettamisella opettaa tehokkaasti hoitotyön opiskelijoille kliinisiä taitoja. Kir- jallisuuskatsauksen mukaan hoitotyön perustutkinto-opiskelijoiden kliinisten taitojen opetus hyvin suunnitellussa verkko-oppimisympäristössä on yhtä tehokasta kuin perinteisin menetel- min toteutettava opetus.
Terveystieteiden koulutuksen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet edistämään digitaalisen tek- nologian käytön lisäämistä opettamisessa ja ohjauksessa. Nykypäivän erilaiset oppimisympä- ristöt tarjoavat mahdollisuuksia digitaalisen teknologian integroimisessa opetukseen monin ta- voin. (Eiland & Todd 2019.) Nykypäivänä terveystieteiden opettajalta vaaditaan substanssi- osaamisen lisäksi digitaalisen teknologian hallintaa opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa (McCutcheon ym. 2014). Opettajilla voi olla kuitenkin ennakkoluuloja digitaalisen teknologian yhdistämisestä opetukseen. He saattavat kokea, että digitaalinen teknologia on liian monimut- kaista käyttää tai sen käytön opettelu on aikaa vievää. Käytettävissä olevien digitaalisten lait- teiden tai ohjelmien laatu voi olla myös heikko. (Garret ym. 2012, Button 2013, Hoffmann &
Dudjak 2012, Hatlevik & Hatlevik 2018).
Digitaalisen teknologian käyttö on mahdollistanut opettajien välisen yhteistyön ja ammattitai- don jakamisen sekä tehostumisen verkossa. Sen avulla voidaan mahdollistaa yhteistyö opetta- jien välillä myös kansainvälisesti. (Hatlevik & Hatlevik 2018.) Digitaalinen teknologia tukee tiedon jakamista ja ongelmanratkaisua (Garret ym. 2012). Hatlevik & Hatlevik (2018) tutkivat opettajien digitaalisen teknologian hyödyntämistä opetustarkoituksiin ja mitkä tekijät vaikutta- vat digitaalisen teknologian käyttöönottoon opetuksessa. Tulosten mukaan digitaalisen tekno- logian käyttöönotto opetuksessa perustuu opettajien asenteisiin digitaalista teknologiaa koh- taan. Opettajien välisellä kollegiaalisella yhteistyöllä todettiin olevan positiivinen vaikutus di- gitaalisen teknologian käyttöön opetuksessa. Myös esimiesten antama tuki digitaalisen tekno- logian käytössä koettiin tärkeäksi. Pynoo ym. (2011) tutkivat poikkileikkaustutkimuksessaan
lukion opettajien suhtautumista digitaaliseen oppimisympäristöön (DLE). Tutkimuksessa to- dettiin, että tärkeimmät opettajien digitaalisen oppimisympäristön käytön hyväksymisen edel- lytykset olivat digitaalisen oppimisympäristön käytettävyys ja esimiesten antama tuki. Tutki- mus osoitti, että digitaalisen teknologian käytön lisäämiseksi opetuksessa esimiesten tulisi roh- kaista opettajia digitaalisen teknologian käyttöön. Digitaalisen teknologian käyttö koulutuksen kehittämisessä vaatii kulttuurisen ajattelun muutosta sekä yksilön että organisaation tasolla (Swift 2014).
Opettajat kokevat tarvitsevansa koulutusta ja ohjausta digitaalisen teknologian käyttöön ope- tuksessa ja ohjauksessa (Garret ym. 2012, Hoffmann & Dudjak 2012, Hatlevik & Hatlevik 2018). Buttonin ym. (2013) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin opiskelijoi- den ja opettajien ongelmia, jotka liittyvät verkko-opettamiseen ja -oppimiseen hoitotyön kou- lutuksessa. Digitaalisen teknologian sisällyttämistä opetukseen hankaloittaa opiskelijoiden verkko-oppimiseen liittyvät ongelmat, digitaalisen teknologian käytön monimutkaisuus sekä opettajan verkko-oppimisen ohjauksen ja opetuksen osaamattomuus. Katsauksessa korostettiin, että verkko-opetuksen toteuttaminen vaatii opettajilta koulutusta ja osaamista tietotekniikan käyttöön. Opiskelijoiden ja opettajien osaamattomuus käyttää digitaalista teknologiaa on to- dettu suureksi haasteeksi. Oppijoille tulisi tarjota riittävästi tukea ja ohjausta verkko-oppimis- ympäristössä. Opettajat tarvitsevat käytännön ohjeistusta ja koulutusta miten digitaalista tekno- logiaa käytetään oppijalähtöisesti oppimisprosessissa. Haasteena voi olla myös digitaalisten laitteiden investointien tuomat kustannukset organisaatiossa. (O`Connor & Andrews 2014, Stott & Moser 2016, Eiland & Todd 2019.)
Oppijoiden näkökulmasta digitaalisen teknologian hyödyiksi kuvataan tiedon helppo saavutet- tavuus sekä ajasta ja paikasta riippumaton mahdollisuus opiskella (Garret ym. 2012, Eiland &
Todd 2019). Digitaalisen teknologian avulla toteutettu opetus on opiskelijan näkökulmasta myös usein mukavaa vaihtelua perinteiseen lähiopetukseen (Schlegel & Selfridge 2014, Paim
& Goldmeier 2017). Digitaalisen teknologian käytön haasteeksi opiskelijat ovat kuvanneet tek- nologian monimutkaisen käytön ja ohjauksen puutteen (Button 2013, O`Connor & Andrews 2014, Stott & Mozer 2016). Shahmoradi ym. (2018) tutkivat verkko-oppimisen haasteita kor- keakoulu opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimuksen tulosten mukaan noin puolella (40%) verkko-oppimisympäristössä toteutettuun opetukseen osallistujista oli vaikeuksia käyttää digi- taalista teknologiaa. Digitaalisen teknologian käytön määrä vapaa-ajalla vaikuttaa myös oppi-
vaikutusta, kuinka hän suhtautuu digitaalisen teknologian käyttöön opetuksessa. Nuoret oppijat, jotka käyttävät vapaa-ajallaan paljon digitaalista teknologiaa, kokevat oppimisen mielekkääksi digitaalisen teknologian keinoin. (Thorell ym. 2015, Shahmoradi ym. 2018.)
2.2.3 Digitaalinen teknologia vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä
Digitaalisen teknologian avulla tapahtuvan opetuksen ja lähiopetuksen vaikutusta oppimiseen, kliiniseen osaamiseen ja oppijan tyytyväisyyteen on verrattu ja näiden opetusmuotojen välillä ei ole todettu olevan eroja (Chan ym. 2016). Vuorovaikutuksen mahdollistamiseen opiskelijoi- den välillä taas voidaan todeta olevan haasteita verkko-oppimisympäristöissä (Stott & Mozer 2016, Shahmoradi ym. 2018, Eiland & Todd 2019).
Se millä tapaa verkko-oppimisympäristön sisältö on muodostettu ja mitä opetusmenetelmiä sii- hen on sisällytetty, on todettu vaikuttavan vuorovaikutuksen mahdollistumiseen oppijoiden vä- lillä. Esimerkiksi virtuaalisten pelien pelaaminen verkko-oppimisympäristöissä on todettu pa- rantaneen oppijoiden välistä vuorovaikutusta (Grijpink-van den Biggelaar ym. 2010, Schlegel
& Selfridge 2014, Paim & Goldmaier 2017.) Myös opettajien asenteella digitaalista teknolo- giaa kohtaa, on todettu olevan vaikutusta vuorovaikutuksen toteutumiseen. Oppijoiden akti- vointi kysymyksillä ja kannustavan ilmapiirin luominen verkko-oppimisympäristössä mahdol- listaa oppijoiden välisen keskustelun ja vuorovaikutuksen. (Myrick ym. 2010.) Hoffman &
Dudjak (2012) kuvasivat tutkimusartikkelissaan hoitotieteen jatko-opiskelijoille suunnitellun verkko-opintojakson vaikutuksia oppimiseen. Verkko-opintojakso sisälsi erilaisia opetusmene- telmiä, kuten perus- ja täydentävää luento-opetusta sekä kliinisiä harjoituksia. Verkko-opinto- jakson sisältö lisäsi opiskelijoiden ja opettajien välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Swift (2014) selvitti systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla verkko-oppimisympäristöjen vaiku- tuksia terveysalalla opetuksen kehittämiseen ja yhteistyön toteutumiseen. Katsauksen mukaan verkko-oppimisympäristöt tarjoaa todenmukaisen ympäristön, joka parantaa tiedon kehittä- mistä, vahvistaa sosiaalisia siteitä ja vuorovaikutusta. Oppijan säännöllinen motivointi ja pa- lautteenanto mahdollistavat laadukkaan, vuorovaikutteisen verkkokurssin (Schnetter ym.
2014).
Yhteistyöhön perustuvaa oppimista voidaan mahdollistaa käyttämällä digitaalista teknologiaa osallistamaan oppijoita. Osallistamisen keinoja ovat esimerkiksi wikit tai pelit. Digitaalisen teknologian avulla toteutetut virtuaaliset pelit mahdollistavat oppimisen todellisuutta vastaa- vissa ympäristöissä. Opetukseen yhdistetyt pelit toimivat myös oppimisen motivaatiota lisää- vinä tekijöinä. (Paim & Goldmeier 2017.) Yhteistyöhön perustuvaa oppimista mahdollistaa di- gitaalisessa oppimisympäristössä myös oppijoiden yhdessä toteuttamat tehtävät, esitykset, vi- deot tai sosiaalisen median sisältöjen tuottaminen (Wihlborg ym. 2017, Eiland & Todd. 2019).
Tavoitteena on oppijoiden osallistaminen toimimaan aktiivisesti oman oppimisensa eteen. Di- gitaalisella teknologialla oppijat voivat käsitellä tai työstää yhteisiä ryhmätöitä paikasta tai ajasta riippumatta. Yhteistyötä voidaan tehdä erilaisilla ohjelmilla, jotka mahdollistavat reaa- liajassa tapahtuvan vuorovaikutuksen. Tämän on todettu helpottavan ja parantavan oppijoiden välistä yhteistyötä. (Schnetter 2014, Chan ym. 2016.) Wihlborg ym. (2017) tutkivat Moodle- verkko-oppisympäristössä ja Adobe Connect-yhteyden avulla toteutetun opintojakson kehittä- mistä ja vaikutusta kansainvälistymiseen sekä yhteistyöhön kahden yliopiston välillä Ruotsissa ja USA:ssa. Vuorovaikutusta oppijoiden välillä toteutettiin pienryhmä keskusteluilla Adobe Connect-yhteyden avulla. Tutkimusartikkelissa tuodaan esille, että digitaalinen teknologia mahdollistaa yhteistyön kansakuntien ja kulttuurien välillä.
Opettajan rooli opetuksessa on nykyään toimia oppimisen ohjaajana. Oppijoille ei anneta val- miita vastauksia luento tyyppisellä opetuksella, vaan ohjataan oppijat näyttöön perustuvan tie- don äärelle. (Hoffmann & Dudjak. 2012, Camacho 2016.) Camacho ym. (2016) analysoivat kirjallisuuskatsauksen avulla opettajan roolia hoitotyön verkkokursseilla. Analysoitavia osa- alueita olivat digitaalisen teknologian käyttö opetuksessa ja opettajan taidot ohjata oppijoita yhteistyöhön perustuvaan oppimiseen. Kirjallisuuskatsauksen mukaan verkkokursseja toteutta- villa hoitotyön opettajilla on oltava tiedon välittäjän rooli auttaakseen tietoa hakevia oppijoita.
Verkkokurssien sisältö tulisi suunnitella niin, että se ohjaa yhteistyöhön perustuvaan oppimi- seen.
Oppijoiden välistä vuorovaikutusta on mahdollista lisätä erilaisten tehtävien ja aktiviteettien avulla, joissa vaaditaan yhteistyötä. Verkko-oppimisympäristöjen keskustelupalstat voivat toi- mia oppijoiden välisen tiedonjakamisen paikkana. Digitaalisissa oppimisympäristöissä opettaja voi seurata työskentelyn etenemistä ja ohjata tarvittaessa. (Schnetter ym. 2014.) Grijpink-van
kurssi liittyen lasten endokrinologiaan. Oppijoiden välistä vuorovaikutusta toteutettiin suunnit- telemalla verkkokurssiin esimerkki tapauksia, joita opiskelijat pohtivat yhdessä keskustelupals- talla. Verkkokurssin todettiin tukevan oppijoiden tiedon ja osaamisen kehittämistä.
2.2.4 Digitaalinen teknologia itseohjautuvassa oppimisessa
Schnetterin ym. (2014) mukaan oppijan itseohjatuvuutta mahdollistetaan oppijalähtöisellä op- pimiskäsityksellä. Ennen digitaalisen teknologian integroimista opetukseen, opettajan täytyy- kin pohtia omaa oppimiskäsitystä ja toteuttaa opetusta kohti oppijalähtöisyyttä. Itseohjautuvan oppimisen mahdollistamiseksi opettaja voi rakentaa digitaalisen teknologian avulla yksilölli- sesti suunniteltuja oppimispolkuja. Opetuksen ja ohjauksen tavoitteena tulee olla paras oppi- mistulos ottamalla huomioon oppijan yksilöllinen taso. Oppijan motivaatio opiskeluun paranee ja oppiminen tehostuu, kun tehtävät ja aktiviteetit on suunniteltu huomioiden oppijan taso ja oppimistyyli. (Myrick ym. 2010.)
Monet digitaaliset ohjelmat opetuksessa tarjoavat vuorovaikutteisia ohjeistuksia tai virtuaalista mallinnusta oppijan työskentely- ja opiskeluprosessissa. Ne voivat sisältää mm. oppijan työs- kentelyä tukevia interaktiivisia kyselyjä, sekä antaa oikea-aikaista ja informatiivista palautetta oppimisen tasosta ja tuloksista. Näitä digitaalisia ohjelmia voidaan hyödyntää myös itseohjau- tuvan oppimisen mahdollistamisessa suunnittelemalla ne reagoimaan yksilöllisiin oppimistyy- leihin. (Corrigan & Hardham 2011.)
Opettajan antaman palautteen ja oppimisen arvioinnin merkitys oppijan itseohjautuvassa oppi- misessa nousee esille useassa tutkimuksessa (Grijpink-van den Biggelaar ym. 2010, Chan 2014, Schnetter 2014, Thorell 2015, Stott & Mozer 2016). Opettajien ja muiden opiskelijoiden väliset keskustelut voivat edistää kykyä asettaa realistisia tavoitteita, arvioida omia suorituksiasi tai joustavuutta oppimistapojen käytössä (Corrigan & Hardham 2011, Chan ym. 2016). Myös opet- tajan ajankäyttö tehostuu, kun hän voi kohdistaa aikansa kullekin oppijalle heidän tarpeidensa mukaan. Digitaalinen teknologia mahdollistaa yksilöllisen ohjauksen, arvioinnin ja palautteen antamisen reaaliaikaisesti. (Corrigan & Hardham 2011.) Ramaswamyn ym. (2015) tutkimuk- sessa kehitettiin geriatrian opiskeluun verkko-oppimisympäristö, joka sisälsi erilaisia ohjaus- ja arviointimenetelmiä, mm. virtuaalisia potilaita, pelejä, oppaita ja case-tapauksia. Tutkimuk- sen mukaan verkko-oppimisympäristö mahdollisti tehokkaasti itseohjautuvan oppimisen.
Verkko-oppimisympäristö antoi myös opettajille mahdollisuuden keskittyä enemmän oppijoi- den suoritustasojen parantamiseen käytännössä eikä pelkästään tiedon hankkimiseen.
Oppimista voidaan arvioida myös digitaalisten pelien avulla. Pelit helpottavat oppijaa kohtaa- maan ja ymmärtämään virheitä. Opetukseen sopivat pelit kannustavat oppijaa, antavat pa- lautetta saavutuksista ja mahdollisuuden kokeilla uudestaan. Pelien antama palaute voi auttaa oppijaa ymmärtämään omaa oppimisen tarvetta. Pelit antavat myös opettajille tietoa saavute- tusta osaamisesta, monesti pelien pelaaminen osana opetusta on mahdollistanut oppijoiden tie- don karttumisen. Pelien avulla voi kerrata jo aiemmin opiskeltua sisältöä ja se mahdollistaa myös monesti samaistumisen tosielämään, jos peli on suunniteltu mukailemaan jotain todellista tilannetta. Pelien on myös todettu parantavan oppijoiden keskittymistä, sosiaalisia ja älyllisiä taitoja. (Paim &Goldmeier 2017.) Schlegelin ja Selfridgen (2014) tutkimusartikkelissa kuva- taan interaktiivisen, digitaalisen pelin kehittäminen lääketieteen opiskelijoille ihotautiopin opiskelun tueksi. Pelin todettiin toimivan arviointikeinona ja antavan palautetta opiskelijalle sekä opettajille parantaen oppimis- ja opetusprosesseja.
Erilaisten oppimistyylien ja oppimistarpeiden huomiointi tehtäviä suunniteltaessa parantaa op- pijan itseohjautuvuutta (Corrigan ym. 2011, Ramaswamy ym. 2015). Corrigan ym. (2011) tut- kivat audiovisuaalisen teknologian käyttöä tavoitteena parantaa fysioterapian opiskelijan itsear- viointikäytäntöä. Tutkimuksessa selvitettiin myös opiskelijan kokemusta audiovisuaalisen tek- nologian käytöstä osana opetusta. Tutkimuksen mukaan digitaalista teknologiaa hyödyntämällä opettaja voi rakentaa erilaisille oppijoille suunniteltuja, yksilöllisiä oppimispolkuja.
Itseohjautuvuuden mahdollistava verkko-oppimisympäristö mahdollistaa oppijoiden kysymyk- set ja pitää sisällään aktivoivia tehtäviä. Erilaisten opetusmenetelmien yhdistäminen digitaali- sen teknologian avulla on todettu lisäävän oppijoiden itseohjautuvuutta ja tyytyväisyyttä. (Ra- maswamy ym. 2015.) Chan ym. (2014) tutkivat case-based learning (CBL)-menetelmän koke- muksia käyttämällä sekä perinteisiä luokkahuone- että verkkopohjaisia opetustapoja hoitotyön koulutuksessa. Itseohjautuvuuden, kliinisen päättelykyvyn ja tyytyväisyyden välillä ei havaittu eroa kasvotusten ja verkkopohjaisten lähestymistapojen välillä. Oppimiseen vaikutti positiivi- sesti myös verkko-oppimisympäristön helppokäyttöisyys ja oppijakeskeinen opetusmenetel- män valinta.
2.3 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Digitaalisella teknologialla on nykyään suuri rooli opetuksessa. Digitaalisen teknologian hal- lintaa tarvitaan opettamisessa, oppimisessa ja myös terveysalan työympäristöissä. Opettajat kohtaavat työssään nopeasti muuttuvia vaatimuksia liittyen digitaalisen teknologian käyttöön osana opettamista. Tämä edellyttää opettajilta uutta ja laajempaa osaamista kuin ennen. (Button ym. 2014, Chan ym. 2016, Hatlevik & Hatlevik 2018.) Digitaalisen teknologian käytön ter- veystieteiden opettajan työssä on todettu sisältävän haasteita. Lähiopetuksen määrä opettajan työssä vähenee, muutos tutuissa työtavoissa voi pelottaa ja opettajien digitaaliset taidot voivat olla riittämättömät. (Manzuoli ym. 2016.)
Digitaalisia laitteita käytetään opetuksessa ja ohjauksessa (esim. tabletit, älypuhelimet, kannet- tavat tietokoneet, kamerat, interaktiiviset valkotaulut) on nykyään paljon (Thorell ym. 2015).
Digitaalisella teknologialla voidaan toteuttaa kokonainen opintojakso verkko-oppimisympäris- tössä tai tuoda lähiopetukseen erilaisia oppimismenetelmiä (Schnetter ym. 2014). Esimerkiksi erilaiset visailut ja pelit ovat opetusmenetelmiä joissa hyödynnetään digitaalista teknologiaa.
(Paim & Goldmeier 2017).
Onnistuneessa opetuksessa digitaalisen teknologian avulla yhdistyvät opettajan pedagoginen osaaminen ja digitaalisen teknologian tarkoituksenmukainen käyttö oppimista tukevalla tavalla.
(Manzuoli ym. 2016.) Opettajalla tulee olla osaamista suunnitella ja hallita sisältöä digitaali- sissa ympäristöissä. Digitaalinen teknologia opetuksessa mahdollistaa tiedon jakamisen ja kan- sainvälistymisen. Opetusmenetelmiä tulisi yhdistellä monipuolisesti digitaalisissa ympäris- töissä, tämän on todettu lisäävän oppijoiden motivaatiota. (Chan ym. 2016, Paim & Goldmeier 2017.)
Opettajan asenne digitaalisen teknologian käyttöön on tärkein estävä tai edistävä tekijä digitaa- lisen teknologian integroimisessa opetukseen. Jos opettaja ei halua muuttaa opetustapoja tai menetelmiä, myös digitaalisen teknologian hyödyntäminen opetuksessa on vähäistä. Opettajat tarvitsevat koulutusta ja tukea digitaalisen teknologian käyttöön. (Manzuoli ym 2016.) Myös oppijoiden osaaminen digitaalisen teknologian käyttöön vaikuttaa oppimiseen. On todettu, että nuoret, jotka käyttävät digitaalista teknologiaa vapaa-ajalla, kokevat oppimisen mielekkääksi digitaalisen teknologian avulla. (Button ym. 2014, Shahmoradi ym. 2018.)
Oppijoiden välisen vuorovaikutuksen mahdollistamisessa on todettu olevan haasteita digitali- sen teknologian avulla. Yhteistyön mahdollistavat aktiviteetit, vuorovaikutuksen ohjaus ja ver- taispalautteen mahdollisuus digitaalisissa oppimisympäristöissä parantaa oppijoiden välistä vuorovaikutusta. Opettajan tulee ohjata ja seurata vuorovaikutuksen toteutumista. (Garret ym.
2012, Hoffmann & Dudjak 2012,McCutcheon ym. 2014.) Opetuksessa voidaan käyttää vuoro- vaikutuksen toteuttamiseen myös erilaisia ohjelmia mitkä mahdollistavat kommunikoinnin re- aaliajassa (mm. AdobeConnect) (Wihlborg ym. 2017).
Opetuksen suunnittelun taustalla tulee olla oppijalähtöinen ajattelu, missä oppija nähdään ak- tiivisena toimijana. Itseohjautuva oppiminen on mahdollista, kun oppija saa palautetta ja arvi- ointia säännöllisesti oppimisestaan. Itseohjautuvan oppimisen mahdollistamiseksi olisi hyvä suunnitella oppijalle mahdollisimman yksilöllinen oppimispolku. (Ramaswamy ym. 2015.)
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimukseni tarkoituksena on tutkia terveystieteiden opettajaopiskelijoiden digitaalisen tek- nologian käytön osaamisen ilmenemistä opetuksessa ja ohjaamisessa opintojen loppuvaiheessa.
Tarkastelun kohteena on opettajaopiskelijoiden digitaalisen teknologian käyttö vuorovaikutuk- sen ja yhteistyön toteuttamiseen opetuksessa ja ohjauksessa sekä digitaalisen teknologian käyttö itseohjautuvan oppimisen tukemisessa. Tutkimuksen tavoitteena on tiedon tuottaminen terveystieteiden opettajankoulutuksen kehittämiseksi.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Kuinka terveystieteiden opettajaopiskelijoiden digitaalisen teknologian käytön osaami- nen ilmenee opetuksessa ja ohjauksessa?
2. Kuinka terveystieteiden opettajaopiskelijat mahdollistavat oppijoiden vuorovaikutuk- sen ja yhteistyön digitaalisella teknologialla?
3. Kuinka terveystieteiden opettajaopiskelijat mahdollistavat oppijoiden itseohjautuvan oppimisen digitaalisella teknologialla?
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita terveystieteiden opettajaopiskelijoiden subjektiivisista ko- kemuksista tutkittavasta aiheesta, joten tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus.
Laadullisella tutkimuksella saadaan tietoa tutkittavien omista kokemuksista liittyen tutkimuk- sen aiheeseen. (Burns & Grove 2005, Kylmä & Juvakka 2012, Eriksson ym. 2016.) Tutkimus- käytännön mukaisesti, ennen aineistonkeruuta haettiin tutkimuslupa Itä-Suomen yliopiston hoi- totieteen laitoksen johtajalta (Hirsjärvi & Hurme 2015).
4.1 Kohderyhmä ja rekrytointi
Tutkimustani varten järjestettiin teemoitetut ryhmähaastattelut terveystieteiden opettajaopiske- lijoille (n= 9). Haastatteluihin kutsuttiin Terveysalan opettajan laaja-alainen asiantuntijuus – projektiharjoittelu 8 op -opintojaksolle osallistuvat terveystieteiden opettajaopiskelijat ja toisen vuoden terveystieteiden opettajaopiskelijat. Toisen vuoden terveystieteiden opettajaopiskeli- joilla oli suoritettuna terveystieteiden opettajankoulutuksen suuntaavista opinnoista vähintään Hoitotieteen didaktiset ja pedagogiset lähtökohdat ja ratkaisut 11 op ja Opetusharjoittelu ter- veysalan oppimisympäristöissä 12 op –opintojaksot. Haastatteluihin rekrytointi tapahtui Ter- veysalan opettajan laaja-alainen asiantuntijuus –projektiharjoittelu 8 op opintojakson DigiCam- pus –oppimisympäristön ja toisen vuoden opettajaopiskelijoille Moodle verkko-oppimisympä- ristön kautta (Liite 3). Lisäksi kutsu haastatteluihin lähettiin UEF hoitotiede 2017 ja UEF hoi- totiede opet 2017 -Facebook ryhmien kautta. Facebook ryhmiin lähetetyssä kutsussa oli tarken- nettu mitä kohderyhmää kutsu koskee. Haastatteluihin ilmoittautuneille lähetettiin sähköpostin kautta haastatteluiden teemat ennen haastatteluja tutustuttavaksi.
4.2 Aineistonkeruumenetelmä ja aineiston kerääminen
Ryhmähaastattelurunko (Liite 4) testattiin ennen varsinaisia haastatteluja vasta valmistuneella terveystieteiden opettajalla. Tutkimukseni aineisto koottiin teemoitetulla ryhmähaastattelume- netelmällä. Haastattelussa käsiteltävät teemat ovat tutkimuskysymysten mukaiset aihealueet;
digitaalinen teknologia opetuksessa ja ohjauksessa, digitaalinen teknologia vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä digitaalinen teknologia itseohjautuvassa oppimisessa. Ryhmähaastattelu on menetelmä, jossa haastatellaan henkilöitä, joilla on yhteinen kokemus haastattelun aiheesta.
Ryhmähaastatteluun osallistujat valikoitiin tarkoin tutkijan toimesta. Haastattelulla oli tavoit- teena selvittää ajatuksia ja käsityksiä tutkittavasta aiheesta. Ryhmähaastattelua käytetään, kun tutkimuskysymyksiin vastaaminen vaatii tutkimukseen osallistujilta yhteisen kokemuksen tut- kittavasta aiheesta. (Burns & Grove 2005, Kylmä & Juvakka 2012, Polit & Beck 2014, Hollo- way & Galvin 2017.)
Ryhmähaastattelu valittiin tämän tutkimuksen menetelmäksi, koska se on kustannustehokas, aikataulutuksen suhteen käytännöllinen tapa, sekä se mahdollistaa tiedon syventämisen. Usein ryhmässä nousee esille sellaisia ajatuksia, joita yksin pohtiessa ei ehkä olisi tullut mieleenkään.
Haastattelut kestivät kerrallaan noin tunnin. Tavoitteena oli erilaisten näkökulmien esille saa- minen. Haastattelijan tehtävänä oli mahdollistaa erilaisten käsitysten ja mielipiteiden esittämi- nen. (Holloway & Galvin 2017.) Ryhmähaastatteluissa keskusteltiin tutkimuksen kohteena ole- vista asioista ryhmässä siten, että haastattelija kysyi aiheeseen liittyviä kysymyksiä koko ryh- mältä, tehden kuitenkin välillä kysymyksiä myös yksittäisiltä ryhmän jäseniltä. (Hirsjärvi &
Hurme 2015.) Ryhmän keskusteluissa vuorovaikutuksellisuus ja puheteot korostuivat. (Eskola
& Suoranta 2014).
Ryhmähaastatteluiden teemat olivat ennakkoon valittuja ja aiempaan tutkimustietoon perustu- via. Haastattelujen teemat olivat kaikille haastatteluihin osallistuville samat. Haastattelutilan- teet etenivät haastattelijan johdolla huolehtien siitä, että haastateltavat henkilöt pysyivät käsi- teltävissä teema-alueissa, jotta tutkimuskysymyksiin saatiin vastaukset. Tutkimukseen osallis- tuvat haastateltavat olivat vapaaehtoisia ja heidän osallistumisensa haastatteluun perustui tie- toiseen suostumukseen. Tutkija kertoi haastatteluiden alussa, että heillä on oikeus kieltäytyä tutkimuksesta ja että tutkimuksen voi keskeyttää missä vaiheessa tahansa. Jokaisesta teemasta esitettiin tarkentavia kysymyksiä. Tarkentavat kysymykset esitettiin haastatteluissa hieman eri
järjestyksessä, riippuen siitä, miten haastattelut etenivät. Haastatteluissa pyrittiin kuitenkin saa- maan kaikkiin tarkentaviin kysymyksiin vastaukset jokaiselta osallistujilta ja näin pyrittiin saa- maan yhdenmukaiset vastaukset jokaiselta haastattelu kerralta. (Tuomi & Sarajärvi 2018.)
Haastattelut järjestettiin neljä kertaa maaliskuussa 2020 Skype for Business-ohjelman avulla.
Kahdella haastattelukerralla oli mukana kolme haastateltavaa, yhdellä kerralla kaksi haastatel- tavaa ja yhdellä kerralla yksi haastateltava. Alkuperäinen ajatus ryhmähaastattelusta toteutui vain kahdella haastattelukerralla johtuen aikatauluongelmista ja viime hetken perumisista.
Haastattelut tallennettiin ja kirjoitettiin tekstiksi eli litteroitiin heti haastatteluiden jälkeen Word tekstinkäsittelyohjelmalla. Litteroitua tekstiä kertyi 62 sivua Times New Roman kirjasintyy- pillä, 12 fonttikoolla ja 1,5 rivivälillä. Litteroinnin jälkeen tallenteet hävitettiin.
4.3 Aineiston analyysi
Aineisto analysoitiin induktiivisen, eli aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla (Liite 5). In- duktiivista sisällönanalyysiä pidetään laadullisen tutkimuksen analysoinnin perusmenetelmänä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Induktiivisella sisällönanalyysilla kerätty aineisto tiivistettiin ja näin sen avulla voitiin tarkastella tutkittavien ilmiöiden ja asioiden merkityksiä, seurauksia ja yhteyksiä. Aineistosta pyrittiin luomaan selkeää ja yhtenäistä informaatiota, jotta johtopäätösten teko oli mahdollista. Tulokset esitetään tutkimuskysymyksiin perustuen ja suo- rina lainauksina. (Polit & Beck 2014, Holloway & Galvin 2017, Tuomi & Sarajärvi 2018.)
Sisällönanalyysilla etsittiin vastausta tutkimuksen tarkoitukseen ja tutkimuskysymyksiin. Si- sällön analyysi lähti liikkeelle aineiston redusoinnista eli pelkistämisestä. Sisällönanalyysin al- kuvaiheessa litteroitu teksti luettiin läpi useaan kertaan, jonka jälkeen aineistoa tarkasteltiin tutkimuskysymysten perusteella. Tutkimusaineistosta poimittiin oleelliset analyysiyksiköt, ku- ten; sana, lause ja suurempi ajatuskokonaisuus. Apuna käytettiin tekstin lihavointia, kursivoin- tia, eri värejä ja alleviivauksia. Aineiston redusointivaiheessa aineistosta nostettiin esille tutki- muskysymyksiin vastaavia ilmauksia. (Tuomi & Sarajärvi 2018.)
Seuraavaksi aineisto klusteroitiin eli luokiteltiin. Alkuperäiset ilmaukset muokattiin pelkiste-
suuksia ja samankaltaisuuksia. Ryhmitellyistä ja yhdistetyistä käsitteistä muodostettiin alaluok- kia. Yläluokat muodostuivat alaluokkien yhdistämisestä ja pääluokka kullekin teemalla muo- dostui yläluokkien yhdistämisestä. Aineiston suorat lainaukset muokattiin niin että niistä ei voi tunnistaa haastatteluun osallistujaa esimerkiksi osallistujan murteen perusteella. Sanonnoista pois jätetyt ilmaisut on merkitty kolmella pisteellä. Tässä on huomioitu, että sanonnan alkupe- räinen merkitys ei ole muuttunut. Lopuksi aineisto abstrahoitiin eli luotiin teoreettiset käsitteet ja esitettiin tutkimustulokset. (Holloway & Galvin 2017, Tuomi & Sarajärvi 2018.)
5 TUTKIMUSTULOKSET
5.1 Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden digitaalisen teknologian käytön osaamisen ilme- neminen opetuksessa ja ohjauksessa
Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden digitaalisen teknologian käytön osaaminen ilmenee opetuksessa ja ohjauksessa digitaalisen teknologian sovellusten monipuolisena käyttönä, sisäl- lön tuottamisena ja muokkaamisena digitaalisella teknologialla sekä digitaalisten pedagogisten ratkaisujen valintoina ja niiden arviointina (kuvio 1).
Kuvio 1. Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden digitaalisen teknologian käytön osaamisen il- meneminen opetuksessa ja ohjauksessa.
5.1.1 Digitaalisen teknologian sovellusten monipuolinen käyttö
Terveystieteiden opettajaopiskelijat käyttävät erilaisia digitaalisia sovelluksia monipuolisesti opetuksessa ja ohjauksessa. Opettajaopiskelijat hyödyntävät digitaalisia oppimisympäristöjä, ohjelmistoja, viestiseinäsovelluksia, pelejä, digitaalisia laitteita ja verkkosivustoja opetuksessa.
Digitaalisten oppimisympäristöjen käyttö
Kaikki haastateltavista mainitsivat käyttäneensä Moodle verkko-oppimisympäristöä opetuk- sessa ja ohjauksessa. Opiskelijat olivat käyttänyt Moodle verkko-oppimisympäristöä opetuk- sessa Opetusharjoittelu terveysalan oppimisympäristöissä-opintojaksolla. Haastatteluihin osal- listujat toivat lisäksi esille, että toimivat tai ovat toimineet opetusalan töissä terveystieteiden opettajankoulutuksen ohella ja käyttävät tai ovat käyttäneet Moodle verkko-oppimisympäristöä työssään. Moodle kuvattiin pääsääntöisesti helppokäyttöiseksi verkko-oppimisympäristöksi.
”Olen tehnyt opettajan keikkaa ja sitten oli toki se opetusharjoittelu, niin siinä olen käyttänyt Moodlea ja koen sen tosi käteväksi”
Haastateltavat toivat esille, että Moodle sisältää paljon eri toimintoja ja on monipuolinen sisäl- löltään. Haastatteluissa nousi kutenkin esille että, terveystieteiden opettajaopiskelijat eivät tiedä tai osaa käyttää kaikkia Moodlen sisältämiä toimintoja. Haastatteluissa tuli myös esille, että Moodlessa käytettävät termit ovat epäselviä.
”Moodlessa on semmosia termistöjä tai käsitteitä, että hirveen vaikea on nopeasti saada sitä haltuun… siihen menee aikaa ymmärtää et mitä ne on, koska termistöt eivät oo arkipäivän termejä”
Haastatteluissa nousi esille myös halukkuus käyttää tulevassa terveystieteiden opettajan työssä virtuaalisia oppimisympäristöjä. Virtuaalilasien avulla voitaisiin opiskelijoiden mukaan opettaa hoitotyötä. Virtuaalilaseista opetuksessa ei haastateltavien mukaan ollut vielä konkreettista ko- kemusta. Osa oli päässyt tutustumaan virtuaalilasien käyttöön terveystieteiden opettajankoulu- tuksen aikana.
”Esimerkiksi miten käyttäisin esimerkiksi hoitotyön opettamisessa, kun… tutus- tuttiin niihin virtuaalilaseihin…, varmasti olisi hyviä käytössä ja oppimisessa”
Digitaalisten ohjelmistojen, viestiseinäsovellusten ja pelien käyttö
Office 365-ohjelmisto oli selkeästi yleisin opetuksessa käytetty ohjelmisto. Office 365-ohjel- miston sisältämistä sovelluksista käytössä olivat Word, PowerPoint, Excel, Skype ja Teams- sovellukset. Word-tekstinkäsittelyohjelmaa, Excel-taulukkolaskentaohjelmaa ja PowerPoint- esitysgrafiikkaohjelmaa käytettiin materiaalin tuottamiseen, muokkaamiseen ja esittämiseen opetuksessa. Yksi haastateltava mainitsi myös Prezi-esittelyohjelman käyttämisen opetusmate- riaalin tuottamisessa. Skype ja Teams-ohjelmia hyödynnettiin ryhmätyöskentelyssä sekä etäyh- den mahdollistamisessa oppijoille. Terveystieteiden opettajaopiskelijat käyttivät etäyhteyden muodostamiseen ja materiaalin esittämiseen myös Zoom-videokonferenssisovellusta ja Ado- beConnect-ohjelmaa.
”No nämä Office-paketin eri ohjelmat on hyvin tiiviisti käytössä opetuksessa…
PowerPointilla teen materiaalia ja Wordilla tehtävänantoja… myös Excel-tiedos- toja olen tehnyt ja ladannut niitä malliksi opiskelijoille.”
”Eniten olen käyttänyt PowerPoint:ia opetuksessa apuna… Prezi on kans, senkin olen myös opetellut tässä käyttämään.”
”Käytettiin Skypeä ja Teamsia, tällasia ohjelmia mitä kautta saadaan yhteys opis- kelijoihin, niin ei tarvitse olla fyysisesti läsnä.”
Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden haastatteluissa nousi esille digitaalisien viestiseinien käyttö opetuksessa. Padlet-sovelluksen muistilappu ja miellekartta –toimintoja on hyödynnetty opetettavan aiheen orientaatioon ja kartoittamaan oppijoiden tietämystä opetettavasta aiheesta.
Viestiseinän hyödyntäminen koettiin toimivaksi oppijoiden kanssa kommunikointiin ja tiedon jakamiseen.
”Olen käyttänyt Padlettia orientaatioon… ennen kun opiskelijat on edes pereh- tyny aiheeseen niin kartoitan niitä alkuajatuksia mitä heillä on siitä aiheesta ja mitä he tietää jo ennestään”
”… semmonen viestiseinä…, niin sinne pystyi kommentoimaan meneillään olevaa kurssia, miten nyt meni edellinen luento ja miten nyt mennee tämä ryhmätyön te- keminen ja heillä oli samalla harjottelukin osalla niistä opiskelijoista. Sinne pysty kommentteja ja kysymyksiä laittamaan toki. Ja tietysti vaihtamaan ajatuksia tois- ten opiskelijoiden kanssa ja se on ihan kätevä opettajana että ei kaikkee kysytä yksitellen opettajalta että se laitetaan sinne taululle.”
Kahoot- tietovisailupeli mainittiin yleisimmäksi digitaaliseksi peliksi mitä oli käytetty opetuk- sessa. Yksi haastateltava mainitsi myös Plinga-pelialustan hyödyntämisen opetuksessa. Pelejä oli käytetty oppijoiden perehdytyksessä opettavaan aiheeseen, alkutiedon kartoittamisessa ja opetettavan aiheen yhteenvedossa. Todettiin, että opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä pelien in- tegroimiseen opetuksessa. Terveystieteiden opettajaopiskelijat toivat esille kokemuksen, että pelien integroimisella opetukseen oppijoiden mielenkiinto ja motivaatio oppimiseen pysyy yllä ja parantuu.
”Ja no pelejä olen käyttänyt, niin Kahoot on yksi tämmöinen tietovisailupeli mitä olen sitten käyttänyt opiskelijoille tiivistämään sitä opittua asiaa ja kertauksena tai yhteenvetona. Tai sitten tämmöisenä alkutiedon kartoituksena siis, että mitä opiskelijat tietää siitä opetettavasta aiheesta”
”Sillä tavalla niin kuin kertauksena tai pari kertaa oon sitä käyttäny sitä silleen että on aloitettu aina seuraava tunti sillä että on ne edellisen tunnin asiat käyty sillä Kahootilla kertaus mielessä läpi. Tavallaan ne on jo opittu ne asiat jo läpi ja sitten ne tiivistetään siihen”
Moodle-verkko-oppimisympäristössä H5P- toiminto ja sen sisältämät eri pelit nousivat yhdeksi keinoksi hyödyntää digitaalisia pelejä opetuksessa. H5P-toiminnosta löytyvä peli, missä voi raahata sanoja kuvan päälle oli yksi esimerkki digitaalisista peleistä mitä terveystieteiden opet- tajaopiskeijat olivat käyttäneet opetuksessa. Haastatteluissa tuli esille myös näkökulma, että digitaalisten pelien käyttö terveystieteiden opettajan työssä osana opetusta on vielä kovin vieras ajatus. Haastateltava koki pelien soveltamista hoitotyön opetukseen vaikeana riippuen opetet- tavasta aiheesta.
”No pelit on sellanen ehkä vieraampi käsite, et en ymmärrä oikein sitä vielä et millasia ne on, tai miten ne toimisi… opetuksessa”
”Minun mielestä se ei ihan joka tilanteeseen sovi…, vaikka jotkut pelit, niin hyvin vaikeaa soveltaa hoitotyössä. Et se riippuu hyvin paljon aiheesta”
Digitaalisten laitteiden käyttö
Kaikki terveystieteiden opettajaopiskelijat kertoivat käyttävänsä opetuksessa kannettavia tieto- koneita. Opettajaopiskelijat kokivat kannettavan tietokoneet olevan yksi tärkeimmistä työväli- neistä tulevassa opettajan työssä. Tietokoneita käytetään opetusmateriaalien tuottamisessa ja esittämisessä, oppijoiden kanssa kommunikoinnissa ja oppijoiden ohjauksessa. Haastatteluissa kävi ilmi, että oppijoilta edellytetään nykyään kannettavien tietokoneiden käyttömahdollisuus opetustapahtumissa. Etäyhteyden avulla opetukseen osallistuvat oppijat seuraavat opetusta tie- tokoneiden välityksellä. Kannettavia tietokoneita ohjataan käyttämään ryhmätyöskentelyssä ja tiedonhaussa sekä tiedontuottamisessa. Myös mobiililaitteita (tabletit ja älypuhelimet) hyödyn- netään laajasti opetuksessa. Oppijat ohjataan tiedonhaun –ja tuottamisen lisäksi osallistumaan kommunikointiin viestiseinä-sovelluksissa sekä pelaamaan digitaalisia pelejä opetettavasta ai- heesta tableteilla ja älypuhelimilla. Haastateltavat painottivat, että nykypäivän opiskelu on to- teutettu hyvin pitkälti verkko-oppimisympäristöissä ja työskentely mahdollistuu vain tietoko- neilla tai mobiililaitteilla.
”No tämmösiä mobiililaitteita, tietokone, tabletit, puhelimet, niin niitä ihan tie- donhaussa. Opiskelijoiden tiedonhaussa. Ja ylipäätään opinnoissa kun käytetään verkko-oppimisympäristöjä. Kannattavat tietokoneet ja tabletit on siinä tiiviisti käytössä.”
”Tietysti jos on applikaatioita olemassa sen opeteltavan oppimisen tueksi niin niitä voi hyödyntää.”
”Pelaamisen olen toteuttanut just niin, että opiskelijoilla on ne omat laitteet mu- kana, siis puhelimet tai tabletit, niin sitten ohjatusti pelataan vaikka sitä minun luomaa Kahoot tietovisailua.”
Terveystieteiden opettajaopiskelijat toivat haastatteluissa esille myös tasa-arvoisuuden näkö- kulman liittyen digitaalisten laitteiden hankintaan opiskelua varten. Digitaaliset laitteet ovat suuressa roolissa opiskelussa, mutta kaikilla ei välttämättä ole varaa hankkia opiskeluun tarvit- tavia digitaalisia laitteita. Haastatteluihin osallistujat kokivat, että tähän tulisi kiinnittää enem- män huomioita terveystieteiden opettajan työssä.
”On äärimmäisen tärkeää et muistetaan et kaikilla on mahdollisuus siihen tekno- logiaan ja et miten se sitten turvataan?”
”Pitää muistaa et ei laiteta ihmisiä eriarvoiseen asemaan, jos ei ole vaikka varaa johonkin tiettyyn laitteisiin tai sovelluksiin mitä tarvitaan opiskelussa nykyään.”
Verkkosivustojen käyttö
Terveystieteiden opettajaopiskelijat olivat käyttäneet opetuksessa Terveysportti, Papunet, You- Tube ja Yle Areenan verkkosivustoja. Terveysportti-sisältöpalvelun lääkkeiden yhteis- ja hait- tavaikutusten tietokantaa oli hyödynnetty sairaanhoitajaopiskelijoiden opinnoissa. Papunet si- vustolta löytyy materiaalia kommunikaation ja viestinnän eri keinoihin ja täältä löytyviä kuva- pankkeja oli käytetty vammaishoitotyön opetuksessa.
”Oon käyttäny niin… että oon laittanu opiskelijat terveysporttiin ja sieltä…, lääk- keistä piti etsii niitä yhteis- ja haittavaikutuksia.”
”Ja sit papunetistä, kun ohjasin vammaishoitotyötä, puheen opettamisvälineitä, niin siellä on kanssa sellaisia kuvapankkeja. Niin sitä käytin apuna.”
Videoiden sisällyttäminen opetukseen nousi useassa haastattelussa yhdeksi keinoksi opettaa.
Terveystieteiden opettajaopiskelijat toivat esille, että eivät näytä YouTube-videopalvelun kautta suoraan videoita opetuksessa tekijänoikeus syistä. Verkko-oppimisympäristöihin lisätyt linkit YouTube-palvelun kautta katsottaviin videoihin nähtiin kuitenkin yhtenä mahdollisena keinona sisällyttää videoita opetukseen. Tällöin oppijat ohjattiin katsomaan videoita omalla ajalla. Yleisradion YLE Areenasta löytyviä uutisvideoita liittyen opetettavaan aiheeseen oli myös sisällytetty opetukseen.
5.1.2 Sisällön tuottaminen ja muokkaaminen digitaalisella teknologialla
Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden sisällön tuottaminen ja muokkaaminen digitaalisella teknologialla tapahtuu erilaisten ohjelmien ja verkkoympäristöjen avulla. Sisällön muokkaa- mista tehdään päivittämällä tietoa ajan tasalle tutkittuun tietoon pohjaten. Sisältöä tuotetaan luentomateriaalien, pelien, videoiden ja valokuvien muodossa.
Digitaaliset ohjelmat ja verkko-oppimisympäristöt sisällön tuottamisessa ja muokkaami- sessa
Terveystieteiden opettajaopiskelijat kertoivat haastatteluissa käyttävänsä sisällön tuottamisessa ja muokkaamisessa Office 365-ohjelmistopaketin PowerPoint-sovellusta. PowerPoint koettiin helppokäyttöiseksi ja tutuimmaksi sisällön tuottamisen sovellukseksi. PowerPointia käytetään tekstin tuottamiseen ja muokkaamiseen, kuvien esittämiseen sekä luentoäänitteiden tekemi- seen. Toinen sisällön muokkaamiseen ja tuottamiseen käytetty sovellus oli Prezi-ohjelma. Pre- zin käyttö kuvattiin monimutkaiseksi ja aikaa vieväksi. Sisällön muokkaamiseen käytetään mie- luiten ohjelmaa mikä on jo aikaisemmin tuttu ja sen opetteluun ei tarvitse käyttää aikaa.
”Sisällön tuottaminen edellyttää muitten apuohjelmien olemassaolon…, että saat siitä sellaisen hyvän niin se vaatii myös Officen hallintaa, PowerPoint esimer- kiksi.”
”Jos on vähän aikaa eikä ole niin viitseliäisyyttä, niin en käytä sellasta ohjelmaa minkä kanssa on minun työläämpi toimia.”
Sisällön muokkaamisen tavat
Terveystieteiden opettajaopiskelijat jotka työskentelevät tuntiopettajina, kertoivat saaneensa käyttöönsä valmiita opetusmateriaaleja ja kokonaisia kursseja verkko-oppimisympäristöissä.
Valmiiden materiaalien muokkaus oman näköiseksi koettiin tärkeänä muistaen merkitä materi- aaleihin alkuperäinen materiaalin tekijä. Materiaalit muokataan ajan tasalla oleviksi ja tutkit- tuun tietoon pohjaten.
