Digitaalinen teknologia opetuksessa ja ohjauksessa

Digitaalisten laitteiden käyttö opetuksessa ja ohjauksessa (esim. tabletit, älypuhelimet, kannet-tavat tietokoneet, kamerat, interaktiiviset valkotaulut) on nykyään yleistä. Oppijoilla on usein käytössään omia digitaalisia laitteita, joita voidaan hyödyntää osana opetusta. (Thorell ym 2015.) Thorell ym. (2015) tutkivat terveystieteellisten opiskelijoiden digitaalisten laitteiden käyttöä, ohjelmistojen tuntemista, verkkokäyttäytymistä ja viestintää opettajien kanssa. Tutki-muksen mukaan lähes kaikki opiskelijat omistivat kannettavan tietokoneen (98,3%) ja älypu-helimen (86,5%) sekä käyttivät internetiä. Opiskelijat tunsivat parhaiten tyypilliset toimisto-ohjelmat, kuten tekstinkäsittely- ja taulukko-ohjelmat. Sosiaalista mediaa opiskelijat käyttivät yksityiselämässään, mutta eivät juurikaan opiskelussa. Yli puolet opiskelijoista (53,4%) ha-vaitsi, että opetus- ja oppimistoimintaan sisällytetty digitaalisen teknologian taso ei ollut riittävä tarjoamaan heille taitoja, joita he tarvitsevat oppimisessa ja tulevaisuuden ammatissaan. Ter-veysalan työympäristöissä käytetään nykyään paljon digitaalista teknologiaa ja vaaditaan eri ohjelmistojen tuntemusta, joten digitaalisen teknologian käyttöä olisi tärkeää sisällyttää opin-toihin (Button 2014).

Digitaalista teknologiaa voidaan käyttää opetuksessa ja ohjauksessa myös toteuttamalla koko-nainen opintojakso verkko-oppimisympäristössä tai tuoda perinteiseen lähiopetukseen erilaisia oppimismenetelmiä digitaalisella teknologialla. Schnetterin ym. (2014) artikkelissa tarkastel-laan laadukkaan verkkokurssin edellytyksiä hoitotyönkoulutusohjelmassa, sekä kuvataan mil-lainen opiskelijalähtöisen verkkokurssin tulisi olla. Artikkelin mukaan verkko-oppimisympä-ristössä toteutetun kurssin tulisi sisältää opetussuunnitelman mukaiset selkeät tavoitteet, sisältö ja arvioinnin menetelmät. Tavoitteet ja sisältö ovat linjassa keskenään. Kurssi aikataulu ja kurs-sin toteutus ovat oppijoille nähtävillä. Kaikki tiedostot ovat ladattu alustalle tulostettavassa

muodossa. Verkkokurssin visuaalinen ilme on selkeä ja helppolukuinen. Kurssin sisältö on ja-oteltu omiin moduuleihin ja jokaisessa moduulissa on kuvattu johdanto moduulin aiheeseen, tavoitteet, sisältö ja tehtävät. Tehtävät ovat linjassa kurssin tavoitteiden kanssa ja tukevat oppi-mista. Tehtävänannossa on mainittu tavoite ja tehtävänpalautuksen aikataulu. Kaikki kurs-sialustalta löytyvät linkit ovat ajantasaisia, toimivia ja luotettavia. Kurskurs-sialustalta löytyy myös keskustelupalsta oppijoiden kysymyksiä ja vuorovaikutusta varten.

Digitaalisen teknologian avulla tuotettu sisältö, tiedostojen muokkaaminen ja hallinta tulee olla hyvin suunniteltua ja oppijalähtöistä (Chan ym. 2016). Laadukkaan digitaalisen oppimateriaa-lin avulla oppijan on mahdollista muodostaa oma synteesi aiheesta. Oppimateriaaoppimateriaa-lin tulisi nos-taa eettisiä kysymyksiä ja vaihtoehtoja esille. Tarjolla on paljon vaihtoehtoisia aineistoja ja opetusmateriaaleja erilaisiin opetustilanteisiin ja oppimistarpeisiin. Digitaalisen teknologian ansiosta opetuksessa käytettävät aineistot monipuolistuvat ja rikastuvat. (Myrick ym. 2010, Schnetter ym. 2014, Swift 2014, Wihlborg ym. 2017.)

Digitaalisella teknologialla toteutetun opetuksen opetusmenetelmää valittaessa opettajan tulisi pohtia, kuinka aktivoida ja motivoida oppija ajattelemaan mitä hän jo mahdollisesti tietää opit-tavista aiheesta. Oppijaa olisi myös hyvä kannustaa, miten uudet opittavat asiat ovat sidoksissa oppijan aiempiin tietoihin. (Grijpink-van den Biggelaar 2009, Button 2014, Shnetter 2014, Chan ym. 2016). Pedagogisen ratkaisun valinta tulisi tehdä oppimistavoitteita tukevaksi. Digi-taalinen teknologia mahdollistaa perinteisen luento-opetuksen lisäksi muun muassa itsenäisen opiskelun, flipped-learning- ja case-based opetusmenetelmien käytön. (Ramaswamy 2015.) Opetuksen suunnittelussa tulee lisäksi huomioida, että kaikilla oppijoilla on käytössään tarvit-tavat digitaaliset laitteet, joita oppimisessa tarvitaan (Thorell ym. 2015).

Oppitunneilla toteutetut visailut ja pelit ovat opetusmenetelmiä joissa hyödynnetään digitaalista teknologiaa. Paim ja Goldmeier (2017) kuvaavat tutkimusartikkelissaan koulutuspelin kehittä-misprosessia kirurgisten instrumenttien asettamiseksi pöydälle, minkä avulla hoitotyönopiske-lijat voivat opetella näitä taitoja ennen käytännönharjoittelua. Koulutuspelin tavoitteet kehitet-tiin Bloomin taksonomian avulla. Pelaaminen oppimiskeinona koetkehitet-tiin tehokkaaksi sekä opis-kelijoiden että opettajien mukaan. Artikkelin mukaan opiskelijat tarvitsevat lukemisen lisäksi opintoihin sitouttamista, motivointia, todellisuutta ja viihdettä. Tämä mahdollistuu pelien

yhteistyön edistämiseksi ja kehittämään oppijoiden kriittistä ajattelua hoitotyössä. (Paim &

Goldmeier 2017.)

Digitaalisen teknologian käyttö opetuksessa ja ohjaamisessa mahdollistaa tiedon paremman saavutettavuuden ja käytettävyyden opettajan ja oppijan näkökulmasta. Digitaalisia oppimate-riaaleja käytettäessä opettajan on helpompi valita oppijan tarpeeseen sopivat sisällöt ja ohjata oppija luotettavan ja näyttöön perustuvan tiedon äärelle. (Paavola ym. 2010, Eiland & Todd 2019.) McCutcheon ym. (2014) selvittivät systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla, voi-daanko verkko-opettamisella opettaa tehokkaasti hoitotyön opiskelijoille kliinisiä taitoja. Kir-jallisuuskatsauksen mukaan hoitotyön perustutkinto-opiskelijoiden kliinisten taitojen opetus hyvin suunnitellussa verkko-oppimisympäristössä on yhtä tehokasta kuin perinteisin menetel-min toteutettava opetus.

Terveystieteiden koulutuksen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet edistämään digitaalisen tek-nologian käytön lisäämistä opettamisessa ja ohjauksessa. Nykypäivän erilaiset oppimisympä-ristöt tarjoavat mahdollisuuksia digitaalisen teknologian integroimisessa opetukseen monin ta-voin. (Eiland & Todd 2019.) Nykypäivänä terveystieteiden opettajalta vaaditaan substanssi-osaamisen lisäksi digitaalisen teknologian hallintaa opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa (McCutcheon ym. 2014). Opettajilla voi olla kuitenkin ennakkoluuloja digitaalisen teknologian yhdistämisestä opetukseen. He saattavat kokea, että digitaalinen teknologia on liian monimut-kaista käyttää tai sen käytön opettelu on aikaa vievää. Käytettävissä olevien digitaalisten lait-teiden tai ohjelmien laatu voi olla myös heikko. (Garret ym. 2012, Button 2013, Hoffmann &

Dudjak 2012, Hatlevik & Hatlevik 2018).

Digitaalisen teknologian käyttö on mahdollistanut opettajien välisen yhteistyön ja ammattitai-don jakamisen sekä tehostumisen verkossa. Sen avulla voidaan mahdollistaa yhteistyö opetta-jien välillä myös kansainvälisesti. (Hatlevik & Hatlevik 2018.) Digitaalinen teknologia tukee tiedon jakamista ja ongelmanratkaisua (Garret ym. 2012). Hatlevik & Hatlevik (2018) tutkivat opettajien digitaalisen teknologian hyödyntämistä opetustarkoituksiin ja mitkä tekijät vaikutta-vat digitaalisen teknologian käyttöönottoon opetuksessa. Tulosten mukaan digitaalisen tekno-logian käyttöönotto opetuksessa perustuu opettajien asenteisiin digitaalista teknologiaa koh-taan. Opettajien välisellä kollegiaalisella yhteistyöllä todettiin olevan positiivinen vaikutus di-gitaalisen teknologian käyttöön opetuksessa. Myös esimiesten antama tuki didi-gitaalisen tekno-logian käytössä koettiin tärkeäksi. Pynoo ym. (2011) tutkivat poikkileikkaustutkimuksessaan

lukion opettajien suhtautumista digitaaliseen oppimisympäristöön (DLE). Tutkimuksessa to-dettiin, että tärkeimmät opettajien digitaalisen oppimisympäristön käytön hyväksymisen edel-lytykset olivat digitaalisen oppimisympäristön käytettävyys ja esimiesten antama tuki. Tutki-mus osoitti, että digitaalisen teknologian käytön lisäämiseksi opetuksessa esimiesten tulisi roh-kaista opettajia digitaalisen teknologian käyttöön. Digitaalisen teknologian käyttö koulutuksen kehittämisessä vaatii kulttuurisen ajattelun muutosta sekä yksilön että organisaation tasolla (Swift 2014).

Opettajat kokevat tarvitsevansa koulutusta ja ohjausta digitaalisen teknologian käyttöön ope-tuksessa ja ohjauksessa (Garret ym. 2012, Hoffmann & Dudjak 2012, Hatlevik & Hatlevik 2018). Buttonin ym. (2013) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin opiskelijoi-den ja opettajien ongelmia, jotka liittyvät verkko-opettamiseen ja -oppimiseen hoitotyön kou-lutuksessa. Digitaalisen teknologian sisällyttämistä opetukseen hankaloittaa opiskelijoiden verkko-oppimiseen liittyvät ongelmat, digitaalisen teknologian käytön monimutkaisuus sekä opettajan verkko-oppimisen ohjauksen ja opetuksen osaamattomuus. Katsauksessa korostettiin, että verkko-opetuksen toteuttaminen vaatii opettajilta koulutusta ja osaamista tietotekniikan käyttöön. Opiskelijoiden ja opettajien osaamattomuus käyttää digitaalista teknologiaa on to-dettu suureksi haasteeksi. Oppijoille tulisi tarjota riittävästi tukea ja ohjausta verkko-oppimis-ympäristössä. Opettajat tarvitsevat käytännön ohjeistusta ja koulutusta miten digitaalista tekno-logiaa käytetään oppijalähtöisesti oppimisprosessissa. Haasteena voi olla myös digitaalisten laitteiden investointien tuomat kustannukset organisaatiossa. (O`Connor & Andrews 2014, Stott & Moser 2016, Eiland & Todd 2019.)

Oppijoiden näkökulmasta digitaalisen teknologian hyödyiksi kuvataan tiedon helppo saavutet-tavuus sekä ajasta ja paikasta riippumaton mahdollisuus opiskella (Garret ym. 2012, Eiland &

Todd 2019). Digitaalisen teknologian avulla toteutettu opetus on opiskelijan näkökulmasta myös usein mukavaa vaihtelua perinteiseen lähiopetukseen (Schlegel & Selfridge 2014, Paim

& Goldmeier 2017). Digitaalisen teknologian käytön haasteeksi opiskelijat ovat kuvanneet tek-nologian monimutkaisen käytön ja ohjauksen puutteen (Button 2013, O`Connor & Andrews 2014, Stott & Mozer 2016). Shahmoradi ym. (2018) tutkivat verkko-oppimisen haasteita kor-keakoulu opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimuksen tulosten mukaan noin puolella (40%) verkko-oppimisympäristössä toteutettuun opetukseen osallistujista oli vaikeuksia käyttää digi-taalista teknologiaa. Digitaalisen teknologian käytön määrä vapaa-ajalla vaikuttaa myös

oppi-vaikutusta, kuinka hän suhtautuu digitaalisen teknologian käyttöön opetuksessa. Nuoret oppijat, jotka käyttävät vapaa-ajallaan paljon digitaalista teknologiaa, kokevat oppimisen mielekkääksi digitaalisen teknologian keinoin. (Thorell ym. 2015, Shahmoradi ym. 2018.)