Vapaaherra Eskil Heribert Palmenin kirjeitä Keuruulle · DIGI

AIMO SA K A R I

Vapaaherra Eskil Heribert Paimenin kirjeitä Keuruulle

Esi-isäin muistettavat sanat, teot sekä tavat.

Wace

Peräisen komean päärakennuksen ullakolta löytyi taannoin kaunisrakenteinen pienenpuolei- nen arkku. Avatessaan sen talonväki koki suu­

ren ja iloisen yllätyksen. Sinne oli näet talle­

tettu noin viidenkymmenen kirjeen kokoelma, joka osoittautui sekä keurulaisittain että suo­

malaisittain poikkeuksellisen arvokkaaksi. Kir­

jeiden kirjoittajaksi paljastui Riihon kylässä monen monta kesää viettänyt lakimies, vapaa- herra Eskil Heribert Paimen.

Aarteen löytäjä, agronomi Erkki Peräinen otti oitis yhteyttä kotiseudustaan niin ikään monin tavoin kiinnostuneeseen Heikki Vääriskoskeen.

Heidän käännyttyään sitten minun puoleeni pohdimme kolmisin, millä tavoin tekisimme tunnetuksi tuon löydöksen. Kun se muodostaa erikoisen arvokkaan lisän juuri Keuruun kult­

tuurihistoriaan, päätimme julkaista kirjeet pe­

rättäisissä "Keuruun Jouluissa”, tämänvuotises­

ta numerosta alkaen.

Pitäjäämme esiteltäessä viitataan mieluusti niihin suuruuksiin, joiden tiedetään täällä oles­

kelleen: Paavo Cajanderiin, Järnefelteihin, Ju­

hani Ahoon, J. H. Erkkoon, Akseli Gallen-Kalle- laan, ruotsalaiseen kreivi Louis Sparreen ym.

Viimeksi mainittu kävi täällä useaan otteeseen, mm. opetellakseen puhumaan virheetöntä suo­

men kieltä. Samassa tarkoituksessa oli keuru- laisten vieraana ollut myös ikimuistoinen

”Lean” nimiosan ensimmäinen esittäjä Charlotte Raa-Winterhjelm, yli sata vuotta sitten, ja vuon­

na 1879 täkäläiseen Kangaslampeen sorsastus- retkellä hukkunut nuorukainen, vapaaherra Kaarlo Cronstedt, joka lyhyen oleskelunsa aika­

na oli valloittanut keurulaisten sydämet.

Mutta niin syvää, elinikäistä kiintymystä Keu- rutta ja sen asukkaita kohtaan ei kukaan muu säätyhenkilö liene koskaan osoittanut kuin edellä mainittujen kirjeiden kirjoittaja, vapaa- herra Eskil Paimen. Hän oli senaatin proku­

raattorin ja yliopiston sijaiskanslerin Johan

Philip Paimenin ja tämän toisen puolison Adol­

fina Fredrika Emilia Sallmenin nuorin lapsi.

Porissa vuonna 1811 syntynyt Johan Philip Pai­

men oli aateloitu, tasan sata vuotta sitten, ja korotettu vapaaherraksi vuonna 1883. Sekä hän että monen monet hänen jälkeläisistään ovat toimineet perin ansiokkaasti isänmaamme hy­

väksi.

Yllä mainitun avioparin vanhin lapsi — edel­

lisestä aviosta syntyneet - mukaanlukien lapsia oli kaikkiaan kahdeksan — oh Ernst Gustaf Paimen, historianprofessori, valtioneuvos ym., joka asettui voimakkaan oikeudentuntonsa ja vapaudenrakkautensa vaatimuksesta suomalai­

suuden kannattajaksi. Nimimerkkinsä EGP:n ja väliin osoittamansa kiivauden takia hän sai lem­

pinimen ”Äkäpää”. Helsingin yliopiston nykyi­

nen rehtori, professori Ernst Philip Paimen, on tämän "Äkäpään” pojanpoika. Eräs toinen po­

janpoika, edellisen serkku, on Jyväskylän yli­

opiston maanmainio latinan lehtori Erkki Pai­

men.

Keurulaiskirjeitten kirjoittaja Eskil Heribert Paimen (31.8.1863—15.7.1941) oli lakimies, Hel­

singin tuomiokunnan tuomari, laamanni. Kir­

jeet luovat hänestä kuvan vakava- ja ylevämie­

lisenä, jopa uskonnollisena henkilönä, talonpoi- kaisväestön syvällisenä ymmärtäjänä. Toisaalta hän ilmeisesti oli iloinen ja huoleton velikulta, kun niikseen tuli, koskapa hänestä omaisten keskuudessa käytettiin sellaistakin nimitystä kuin ”den glada haronen”. Keurulaiset puhut- telivat häntä muistitiedon mukaan paroniksi, puolisoa sen sijaan friherrinnaksi.

Eskil Heribert avioitui vuonna 1896 vaasalai­

sen hovioikeudenneuvoksen Karl Henrik Skogin tyttären, Sally Marian kanssa. Tämän jälkeen koko perhe tuli vuosittain lomailemaan Keu­

ruulle, aluksi Moijasen taloon, missä perheenpää oli jo viettänyt toistakymmentä kesää poikamie- henä, ja myöhemmin Peräiselle. Perinne jatkui

Eskil Paimen

vielä siinä muodossa, että pojista Kurt vietti Keuruun Syvälässä ja Harry Moijasella kym­

menisen kesää 1920- ja 1930-luvuilla.

Pariskunnan toiseksi vanhin poika, vuonna 1898 syntynyt Erik Herbert Paimen, kansainvä­

linen meteorologikuuluisuus, professori, Suomen akatemian jäsen, on suuresti ilahtunut isänsä kirjeiden löytämisestä ja tunnetuksi tekemises­

tä. Hän on ystävällisesti kertonut pikkupoika- vuosiensa muistoja Keuruulta. Myös hänen vanhempi veljensä Rolf, filosofian tohtori, pankki- ja sanomalehtimies, on yhä elossa.

Kysyttäneen, miksi Eskil Paimen, nuori sää­

tyläinen, tuli matkanneeksi juuri tänne kesään­

sä viettämään. Kuten hänen kirjeensä osoitta­

vat, hän taisi suomen kieltä erinomaisen hyvin jo alun alkaen. Sydänsuomalainen Keuru oli nähtävästi ensinnäkin jo tullut jossain määrin muotiin kesänviettopaikkana, kuten edellä olem­

me nähneet. Toisekseen Eskil Paimenilla oli täällä sukulaisiakin, ei tosin aivan läheisiä, mutta sukulaisia kuitenkin. Edellä mainittu val­

tioneuvos Ernst Gustaf Paimen oli naimisissa Nils Ludvig Arpen tyttären Ida Amalian kanssa.

Arppe, huomattava teollisuusmies, oli mm. ra­

kennuttanut Saimaalle Suomen ensimmäisen höyrylaivan, Ilmarisen. Saman suvun jäsen Johan Fredrik Arppe oli siirtynyt kauppiaaksi Jyväs­

kylään ja sieltä Haapamäelle, missä hän omisti Ohra-ahon ja Moijasen talot. Hän oli naimisissa Murtomäen tyttären Karoliinan kanssa. Heidän poikansa Effendi myi Moijasen ensi käden tieto­

ja tämän kirjoittajalle auliisti jakaneen Heikki Vääriskosken isoisälle, Väärisen talon pojalle Heikille. Viimeksi mainittu tuli Arpen ja vää­

rän koivun kautta myös Paimenien sukulaiseksi,

Oskari Peräinen

mennessään toisiin naimisiin Judit Murtomäen kanssa. Edellisestä avioliitostaan Peräisen pe- rijättären kanssa hänellä oli pojat Herman, Väärisen isäntä, ja Oskari, tuleva Peräisen isän­

tä, Eskil Paimenin kirjeenvaihtotoveri. Niin Moijanen kuin Väärinen ja Peräinenkin olivat täten päätyneet Väärisen suvun omistukseen.

Oskari jäi ensin synnyinkotiinsa Vääriselle ja käytti sukunimeä "Väärinen”. Sieltä hän siirtyi Moijaselle, kunnes muutti äitivainajansa syn­

nyinkotiin Peräiselle, jossa ei ollut talon asu­

jia. Kuten tunnettua, talon nimestä tuli aikoi­

naan helposti sen omistajan sukunimi. Näin ta­

pahtui Oskarinkin kohdalla, mutta vasta kir­

jeenvaihdon jo alettua. Vääriset — ja Moijaset

— puolestaan ottivat vuosisadan alussa uuden sukunimen lähistöllä virtaavan Vääriskosken mukaan.

Eskil Paimenin ja sittemmin hänen perusta­

mansa perheen keurulaiseksi tyyssijaksi tuli varsinaisesti Moijasen talo. Poikamiehenä hän asusti nykyisen päärakennuksen päätykamarissa, joka näkyy oheistetussa kuvassa. Sen ikkunan nähdessään Eskil Paimen, käydessään viimeistä kertaa Keuruulla vuoden 1918 tai 1919 syksyllä, liikuttui silminnähtävästi. Tästä käynnistä ker­

too hänet Haapamäen asemalta Riihoon kyydin­

nyt Heikki Vääriskoski seuraavaa:

”Eskil Paimen kävi viimeisen kerran Haapa- mäellä Moijasella — noudin hänet hevosella Haapamäen asemalta — muistaakseni vuoden 1918 tai 1919 syyskesällä. Samalla hän muistini mukaan kävi tervehtimässä joitakin päiviä kes­

täneellä kylämatkallaan useita täkäläisiä ja tie­

tysti juuri Peräisiä. Isäni oli aina hänen mu­

kanaan, en minä. Tulo Moijaselle oli kovin

Moijasen ”kulmakamarin” ikkuna, jossa huoneessa Eskil Paimen asui ensimmäiset kesät alkaen 1883 poikamie- henä. Solmittuaan avioliiton hän muutti asumaan takana näkyvään Moijasen uudempaan päärakennukseen, joka oli osaksi hänen käytössään. Hän asui Moijasella jatkuvasti kesät siihen saakka, kunnes muutti Peräi- selle.

tunnepitoinen. Isäni tullessa (häntä vastaanotta­

maan pihaan ei kumpikaan saanut sanoja suus­

taan pitkään aikaan mielenliikutukselta. Poistuin varovasti hiljaa paikalta. Jo vähää ennen Moi- jasta, Paimenin nähtyä vanhan asuinkamarinsa ikkunan, hän oli kovin liikuttunut ja toisti jat­

kuvasti: "Tuolta näkyy minun ikkunani, minun ikkunani!” Kaikki talot ja muut paikat matkalla Haapamäen asemalta Moijaselle hän muisti niin ikään ja kyseli asianomaisten perheiden vointia, missä ja miten niiden jäsenet olivat ja elivät, jne. Paimenhan tunsi henkilökohtaisesti — sa­

notaan nyt vähän liioitellen — kaikki tämän- kyläläiset, haapamäkeläiset, paljon kolholaisia, keurulaisia ynnä muita. Paimen oli luonnolli­

sesti kaikkien täkäläisten ystäviensä ilmainen lakimies kaikissa pienissä ja myös suuremmissa asioissa. Viitattakoon vaikkapa Ukonselän vesi­

jättömaita koskeneihin riitaisuuksiin, joissa vas­

tapuolena oli Kolhossa silloin asunut Matthias Bonn. Niin sanotut varatuomarin käräjänsä Paimen istui Jyväskylän tuomiokunnassa ja toi­

mi oikeuden puheenjohtajana ja tuomarina mm.

Keuruun pitäjän käräjillä. Kuinka Eskil Paimen lienee tutustunut täällä samoihin aikoihin oles- kelleisiin Järnefelteihin ym., siitä minulla ei ole tietoa. Minä luulen, ettei hän kovin paljon ky­

seisissä seurapiireissä ollut, vaikka luonnollisesti niihin kuuluikin. Hän eleli vaatimattomasti tääl­

lä.”

Heikki Vääriskoski tähdentää vielä muussa­

kin yhteydessä, että Eskil Paimen näytti tunte­

neen Keurutta ja keurulaisia paljon. Hän lisää, että hänet edelleenkin "avuliaana lakimiehenä täkäläisille hyvin tunnetaan ja vieläkin kerto­

muksia hänestä täällä elää”. Todettuaan hän­

kin Eskil Paimenin suomen kielen taidon niin hyväksi, ettei oleskelu Keuruulla niissä mer­

keissä olisi ollut tarpeen, Vääriskoski arvelee paikan valinnan ainakin osaksi perustuneen siihen, että kälyllä oli Keuruulla sukulaisia, kuten jo tiedämme. Ernst Gustaf Paimen ja Ida Amalia Arppe vihittiin vuonna 1881, ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi Eskil Paimen Moi­

jaselle, juuri siihen taloon, joka oli aikaisemmin kuulunut ensin Johan Fredrik ja sitten Effendi Arpelle.

Näin kirjoittaa asiasta Heikki Vääriskoski:

”Eskil Paimen tutustui Moijasen taloon ja sen asukkaihin jo opiskeluaikanaan, 1880-luvun alussa, mistä lähtien hän yleensä vietti kaikki kesäaikansa kyseisessä perhepiirissä, joko Moi­

jasella tai Peräisellä. Sama jatkui hänen avioi­

duttuaan, jolloin koko perhe oli täällä. Hän otti osaa merkittävästi Moijasen perhepiirin elä­

mänmenoon, henkilökohtaisia kannanottoja myöten, kuten Oskari Peräiselle (ennen Vääri- nen) osoitetuista noin viidestäkymmenestä kir­

jeestä selviää.”

Nyt on itse kirjeiden vuoro. Ne julkaistaan aikajärjestyksessä, päiväysten mukaan. Vanhin on päivätty heinäkuussa vuonna 1883. Muuta­

massa tapauksessa päiväys puuttuu, tavallisesti sen tähden, että kirje on säilynyt vain katkel- mallisena. Harvennetut sanat ovat Paimenin al­

leviivaamia. Otan myös itse vapauden harventaa joitakin erikoisen mielenkiintoisia sanoja. Mer­

kitsen juoksevin numeroin ne kunkin kirjeen kohdat, jotka selitän kirjoituksen lopussa. Ilm ei­

sesti — ja valitettavasti — ei Oskari Peräisenja muiden keurulaisten Eskil Paimenille kirjoitta­

mia kirjeitä ole tallella.

Helsingin saaristossa 5/7 83 Rakas ystävä!1

Kummalliselta tuntuu kun en yhteen viikkoon ole teitä tavannut enkä puhutellut, minä tun­

nustan että usein en voi olla teitä sekä muitakin

”k a r h u n s o u t a j i a” kaipaamatta. Mutta odotetaan vähäisen, vuoden perästä tul­

laan ihan varmaan yhteen, niin minä olen päät­

tänyt. Nyt pari sanaa matkasta, vaikkei siinä juuri niin mitään tapahtunut. Minun serkkuni2 oli minua vastaanottamassa, houkutti minua kohta jäämään sinne keskiviikon, ja sitten syn­

tyi minuun taas halu mennä Turkua katsomaan, jätin siis koko Ylöjärvi-matkan sikseen, ja läksin Turkuun, ja olipa se hauska, muun muas­

sa sain kauniin tuttavan neidon (Helsingistä) matkatoverikseni, ja että puhuimme paljon, sen

saatatte arvata. Turussa ollessani asuin isossa Fenix-ravintolassa (viidenkertainen huone).

Muuten tuo kaupunki ei juuri minua miellytä, mutta tuomiokirkko jaRunsalan3 saari ovat mai­

nioita; tapasinpa minä sielläkin sukulaisen, val­

tioneuvos Bonsdorffin (enoni)4 ja aika kului siten mitä hauskimmiten. Perjantaina klo 7 illalla me­

nin isolla Tornion höyrylaivalla Helsinkiin päin.

Sepä vasta oli hauskaa. Kävi kova myrsky ja aallot olivat hirveitä varsinkin kun likelle Hel­

sinkiä jouduimme. En maannut koko yöhön, olin vaan ylhäällä laivan permannolla, joka oli täysi järvi. K1 8

V

von että kerta niin viisaasti teettekin, se olisi meille kaikille hyvin hauskaa. Jaa, niinkuin hyvin tiedätte olen minä hyvin laiska kirjoitta­

maan, sentähden minä nytkin kirjeeni tähän lopetan, varsinkin kun pitää mennä kalasta­

maan, ja sitten viemään tätä höyry veneelle.

Voikaa nyt hyvin, ja lukekaa ahkerasti!6 Onko vastaus tullut Jyväskylästä? Sanokaa terveisiä kaikille tuttaville, myöskin "sudelle”. Kirjoitta­

kaa pian

ystävälle Eskil Paimenille.

Moijasen talo. Vas. Eskil Paimenin kamari ja ikkuna.

Helsingissä 20 p:nä Heinäkuuta 83 Hyvä ystävä!

Teidän kirjeenne teki minut hyvin murheel­

liseksi alussa, mutta kun kerran on tapahtu­

nut, mitä valittaminen silloin auttaa. Älkää enään ajatelko tätä asiata. Taitaapa ollut niin paljon köyhiä hakijoita ettette te voinut tulla kysymykseen, tai mikä syy oli. Mutta kun asia nyt kerran on näin päättynyt, niin minä kaikes­

ta sydämestäni tahdon muistuttaa että voi muil­

lakin keinoin lukuhalunsa tyydyttää ja siten tulla isänmaallensa hyödylliseksi. Onpa teillä varoja, niillä voitte hankkia kirjoja ja tietoja niin paljon kuin kirjoista saadaan, ja maanvil­

jelijänä voitte tällä tavalla tehdä ehkä enemmän hyötyä kuin kansakoulunopettajana, sillä tästä ajasta alkaen kuin meillä valtiopäivät ovat yhä vahvempaa asemaa valloittaneet, ja kun Suo­

men kieli [on noussut] samaan arvoon, kuin ruotsin, nyt yhä enemmän isänmaamme tarvit­

see oppineita ja kirjoista sivistyneitä talonpoi­

kia, jotka tarkalla silmällä seuraavat kaikkien asioitten menoa. — Ja tietysti isänne aivan mie­

lellään antaa teidän ostaa tätä tärkeätä sielun­

ravintoa. Nämä ovat minun ajatukseni, ja minä luulen että ne ovat oikeita, ja minä puolestani lupaan, jos te siitä kirjoitatte, lähettää sopivia kirjoja teille. Ja myöskin kun satumme yhteen niin saatamme puhua ja väitellä semmoisista asioista jotka voivat hyödyttää, tietysti emme lue murtoluvuista ja semmoisista, sillä se ei ole mitään tärkeätä ja tarpeellista. Minä tahdon vielä muistuttaa että hyvä ja sopiva keino op­

pia on hyvien kertomuksien, r o m a a n i e n lu­

keminen, sillä jos kirjaa luettuaan ajattelee sen sisällystä niin voipi siitä saada monta hyvää elämän ohjetta j. s. — Nyt eräästä toisesta asiasta. Te kirjoitatte "ylhäinen ystävä”, "alhai­

suudessa” j. n. e. Jos tahdotte tehdä minun mie­

leni mukaan, niin jättäkää pois kaikki semmoi­

set koristeet. Yleisen tavan tähden voipi niin kirjoittaa keisarille tai korkeille virkamiehille vaikka se silloinkin on vastaan Jumalan lakia, sillä kaikkihan me olemme yhtä säätyä, vaikka rikkaus olisi kuinka erilainen suinkin. Se on ainoasti sielun puhtaus ja sivistys joka ih­

misten välillä määrää arvoasteen, ja sentähden kuin näin ystävällisesti pdhutaan ja kirjoitetaan niin minä pyydän teitä jättämään pois kaikkia semmoisia m i n u l l e vastenmielisiä sanoja.

Ajatelkaa aina että me olemme y s t ä v i ä . Muuten kirjeenne huvitti minua sangen pal­

jon. Oi, kuinka mielelläni minä olisin heinässä teidän seurassanne. Meidän välillämme pulmak­

seni niin todellakin minulla oli hauskempaa Keuruulla vaikka täällä onkin kotoni, ja vaikka rakastan merta että usein istuin tuntia sitä kat­

somassa. — Mitäs muuta olisi kerrottavaa? Vel­

jeni ja minä p u h u m m e k e s k e n ä m m e s u o m e a ja se käy jotensakin. Tuo paha ilma on yhä vallinnut. Vesi on nyt 10 pykälää (niin­

kuin se muutoin on Syyskuun lopussa ja loka­

kuun alussa, lähteenvesi on 6 pykälää). Ar- vaatten siis minkälaista se on uida, käymme kuitenkin kaksi kertaa päivässä. Kaikki päivät

on satanut ja kaikki heinät ovat niityllä. Tuul­

lut on kovasti lounaasta, tänäpänä kun tulimme kaupunkiin Adlercreutzilla oli täyttä myrskyä, ja laiva keikkui kovasti niin ettei millään kei­

noin pysynyt seisomassa. Kaupungissa on mi­

nulla paljon toimia mutta onpa aikaa kylläksi huviakin varten ja semmoisia on täällä; esimer­

kiksi hevosteateri j. s. — Talvella teidän p i t ä ä tulla Helsinkiin, sanokaa se isälle, muuten en minäkään viitsi Keuruulle tulla. Ja nyt hyvästi.

Olkaa terve ja iloinen ajatellen niitä asioita joista minä olen kirjoittanut ja muistakaa

ystävä Eskil Paimen.

Sanokaa paljon terveisiä kaikille, etenkin isäl­

lenne, äidillenne ja mummullenne.

Helsingin saaristossa 15/VIII 83 (Käteni vapisee kovasti kun olen soutanut ko­

ko tunnin hirveässä myrskyssä, pitkälankaa7 koettaessa, ja olen aalloista tullut ihan läpimä­

räksi! Se on raitista elämää!) Hyvä ystävä!

Vaikken pariin viikkoon ole yhtäkään sanaa teiltä kuullut, niin minä kuitenkin kirjoitan, kos­

ka minä pelkään että minun oma taikka teidän kirjeenne on kadonnut postivaunusta. Muuten taitaa teillä olla niin paljon työtä ettei juuri kerkiä kirjoittamaan. — Täällä on ollut ikä­

vää, milloin sadetta milloin kovia myrskyjä, melkein koko heinäkasvu on täältä hävitetty, onnellista vaan että viljapellot ovat niin kau­

niit. Me olemme täällä rakentaneet ison (10 syltä pitkän) tien, joka nyt äsken on tullut valmiiksi, se on kovin muhkea; vähän olemme myöskin kalastaneet ja ampuneet; pari päivää sitten minun täytyi ampua pesutangon8 ulos piipusta, kun se oli tarttunut kiinni niin kovasti, ja se lensi veteen; nyt olen tilannut uuden. Lokakuul­

la saan taas noin 200 markkaa kirjoituksistani,9 sitten minä tahdon vielä ansaita yhtä paljon li­

säksi että näiden avulla (minun isäni on luvan­

nut lisäksi 200 markkaa) pääsen yhdeksi kuu­

kaudeksi Ruotsiin ja Tanskanmaalle tulevana keväänä. Nyt tuskin saatte mitään luetuksi, mutta ovatpa varmaan kirjat jo tarpeeksi tun­

netut. Mutta minä toivon että on sitä enemmän aikaa syksyllä. Minä olen päättänyt tänä tal­

vena olla seurustelematta, juomatta ja tanssi­

matta: se käy niin tutuksi ja ikäväksi, minä aion nyt lukea oikein kovasti. Saitteko sen kir­

jeen minulta, joka oli kaupungista kirjoitettu ja sisälsi sanomalehdistäkin; se seikka oikein mi­

nua hävetti, kun olin niin huonona asianaja­

jana. — Teidän murheenne suhteen tahdon vaan toistaa, ettei ole valittamista sitä mikä on ta­

pahtunut. Eihän teidän tienne sivistykseen nyt ole suljettuna. Näittepä kun kävimme Riihi- mäellä10 kuinka hänellä oli kirjoja, eikä hän ole käynyt koulua. Teillä on sekä hyvä tahto että siihen tarpeelliset varat, kyllä silloin teh­

tävänne on selvä. Ilman opettajaa, ilman kou­

Peräisen päärakennus, jonka piirustukset Eskil Paimen toimitti hyvältä tuttavaltaan arkkitehti Gustaf Edvard (Kustaa) Asp’ilta. Talo on edelleen samanlaisena. Tämä on tiettävästi ensimmäinen arkkitehdin piirtämä maa­

laistalo Keuruulla. Tähän rakennukseen Eskil Paimen perheineen muutti Moijaselta ja asui täällä viimeksi vuo­

det 1907

1908.

lua voi paljon oppia, sillä hyvistä kirjoista saa­

daan monta hyvää tietoa, ja minä lupaan kai­

kesta sydämestäni auttaa teitä siinä. Se, mitä Jumala ja luonto on ihmiselle määrännyt, tulee hänen myöskin tehdä, ja lukemishalustanne näette jo hyvin t e i d ä n tehtävä(nä)nne. Saat- tepa nähdä että lukeminen on oleva virvoi­

tuksena päivän työn perästä, että se lyhentää pitkät talvi-illat, ja ilahuttaa usein murheelliset ajatukset. Älkää nyt tästä halusta luopuko, mi­

nä pyydän oikein innokkaasti teitä, osoittakaa että olette semmoinen mies, joksi minä olen tei­

tä katsonut, silloin minä o i k e i n iloisena tu­

len Moijaseen, kun vaan sopii; jos vaan tahdotte neuvoja niin kirjoittakaa minulle. Ilokseni huo­

masin että terveytenne tila on parantunut, käy­

kää nyt kuitenkin tohtorin luona11 että saatte oikein varmoja tietoja. Suurella mielihyväliä otin Hermannilta12 vastaan kirjeen, johon minä nytkin tahtoisin vastata, mutta ei ole aikaa, kun posti juuri lähtee kaupunkiin. Sanokaa hänelle terveisiä ja p a l j o n k i i t o k s i a ja onnen toivotuksia kun tämä ensimmäinen vuosi kului niin hyvin. Minä olen myöskin nyt vähän har- joittaunut ampumiseen, ehkä saamme kerran vielä kilpailla, mutta kyllä hän on oiva pyssy- mies. — Minä esittäisin että k e r r a n k u u ­ k a u d e s s a kirjoittaisimme toisillemme, silloin on kyllä tilaisuutta puhua kaikista asioista, pyy­

täisin kuitenkin että pian kirjoittaisitte onko edellinen kirjeeni tullut perille vai ei. Kuinka on leikkuu isällenne menestynyt ja koska hän tulee Helsinkiin? Minä tahtoisin mielelläni että

kävisi siellä jo Syyskuun alussa, niin minä toisin hänet (tietysti emännänkin) tänne saaris­

toon, se on kuitenkin niin outoa luontoa hä­

nelle, joka tuskin koskaan on suurta merta nähnyt. Mutta nyt loppuu niinkuin näette pa­

perini, minä siis vaan lähetän terveisiä van­

hemmille ja kaikille tuttaville. Eläkää hyvin.

Ystävänne Eskil.

S e l i t y k s i ä

1. Kirjepaperin yhdelle muuten paljaalle si­

vulle on ikään kuin osoitteeksi kirjoitettu: Os­

karille. Kaikesta päätellen Paimen on ainakin toisinaan lähettänyt kirjeitä muillekin Väärisen perhepiirin jäsenille. "Keuruun Väärisen suku”

antaa mm. seuraavat tiedot Oskari Heikki Hei- kinpoika Väärisestä (myöhemmin Peräinen), jo­

hon tuonnempana vielä palaamme: syntyi 14.12.

1861 Väärisellä, josta muutti 19-vuotiaana isänsä ja äitipuolensa luokse Moijaselle: kutsuttiin aluksi pehtoriksi Peräiselle, minkä talon ainoa lapsi oli hänen Siinaksi kutsuttu äitinsä Hen- riikka Eufrosyne, Antti Braskin ja Henriikka Peräisen tytär; kuoli 26.12.1935.

2. Serkun nimeä ei valitettavasti mainita. En­

nen Keuruulta lähtöään Paimen on arvatenkin sanonut, kenen serkun luo hän matkusti. Kun tässä yhteydessä puhutaan Ylöjärvestä, saattaisi matkan määrä olla Tampereen kaupunki tai sen lähistö. Ainakin kahden Eskilin serkun tiede­

tään asuneen noilla tienoin. Toinen, Ida Elisabet Erika Henriette Bonsdorff, oli naimisissa Mes­

sukylän nimismiehen Carl Nikolai Pettersonin kanssa; avioliitto tosin purkautui vuoden 1882 lopulla, mutta ehkäpä Ida Elisabet viipyi vielä kotiseudullaan. Toinen, insinööri Carl Osvald Bonsdorff tuli läntisen piirin ammattientarkas­

11

tajaksi, virkapaikkana Tampere, vuonna 1890.

Ehkä hän oli toiminut siellä jo aiemmin muussa ominaisuudessa. Molempien isät olivat Johanna Ch;:rlotta Bonsdorffin, Johan Philip Paimenin (Eskilin isän) ensimmäisen puolison veljiä.

3. Suomeksi Ruissalo.

4. Evert Julius Bonsdorff, syntynyt Turussa 24.9.1810, kuollut vuonna 1898. Hän oli Helsingin yliopiston anatomian ja fysiologian professori, sai arkkiatrin arvon vuonna 1859 ja valtioneu­

voksen arvon vuonna 1871.

5. Tästä Paimenien kesänviettopa:kasta tulee myöhemmissä kirjeissä useinkin puhe.

6. Käytyään Keuruun Päkärillä kansakoulun 15—19-vuotiaana Oskari Väärinen (Peräinen) oli juuri pyrkinyt Jyväskylän seminaariin. Kuten seuraava kirjekin osoittaa, vastaus tuli valitet­

tavasti kielteisenä: miestä ei hyväksytty pääsy­

kokeissa. Tästä kovan onnen kolhaisusta Paimen Oskaria lohduttaa seuraavassa kirjeessään.

7. Tunnetumpi on muoto "pitkäsiima”.

8. Täytyi ampua pyssyn puhdistuspuikko (pys- synrassi) ulos piipusta.

9. 5.12.1883 päivätystä kirjeestä ilmenee, että

Paimen oli kirjoittanut joitakin artikkeleita sen- vuotiseen Kansanvalistusseuran kalenteriin.

Keskusteluista Oskari Väärisen kanssa oli hä­

nellä ollut hyötyä niiden laatimisessa.

10. Keurulainen maanviljelijä Juho Riihimäki (1835—1903), Riihimäen tilan omistaja, kunnal­

lishallituksen esimies, köyhäinhoitohallituksen ja kirkonisännistön jäsen, valtiopäivämies: ta- lonpoikaissäädyn jäsen yhdeksään otteeseen vuosina 1867—1899.

11. Kuten myöhemmästä, 17.10.1883 päivätystä kirjeestä tulemme näkemään, Oskari noudatti ystävänsä kehotusta.

12. Hermanni Heikinpoika Vääriselle (Vääris- koskelle) Paimen lähettää ”onnen toivotuksia kun tämä ensimmäinen vuosi kului niin hyvin”.

Näyttää siltä kuin Hermanni (1859—1921) olisi ollut suorittamassa asevelvollisuuttaan. Silloin­

han ratkaisi arpa, ketkä joutuivat yleensä kol­

mivuotiseen vakinaiseen palvelukseen, ketkä taas suoraan reserviin.

(Jatkuu seuraavassa Keuruun Joulussa)