Kirjeitä Kuopiosta · DIGI

saarnaa:

4 Adwentti'sunnuntaina laup.^pastoriSchöneman.

(Kirkonmenot alkamat k:lo 10 ^e,pp.)

saarnaa:

4

Adwentti'smlnuntaina

lirkkoh. ^apulainenI.H.^Reijonen.

Iywästyläu

maaseurak. kirkossa

OHJELMA:

Suomalaisiakansanlaulu-

Uudella Seurahuoneella

E. Pahh

Kuolleita.

^KUVAELMA

(Jakobin uni.) a) Aria op. BLa Ira-

viata" Verdi.

b) valssi E. Strauss.

c)Laivapoika

....

^JVilboa.

(1)Defiladi Marssi

. . .

^A.

Lindfors.

Henkilöt:

Jurvelin ja Pölkkyiin.

YÖKAUSI LAHDELLA.

Ariaop.\,Den sköiiaGy Rmerikalainen

«Taptd

Poika"

. . . . .

YLEINEN TANSSI Alkaa kello7 j. p p.

—^^

- — —

Ilmoitetaan, että

ratas waimoni

snnt.^Lintunen,26 tuntiasairastettuna» ^rau-

hallisesti

nukkui kuoleman uneen Iymäsky- län Nisulassa 18^85, 29 w.⁴ k.7 p:n

»vanHana;miehensä,sukulaiset^janstämäi kai' paamathäntä.

Ida ^Kunelius,

Kasper Kunelius.

IKor. 3: 11. 1Kor. 4: 11. (1619) 1-2

Tee-iltama Lukusali!!»

pidetään

ensi

sunnuntaina,jolloinrait- tinden ystämille on tarjolla ^esitelmä, ja

laulua.

^G.O.

Schönemau.

Keski-Suomi

»vuonna 1886

J). Brofeldt.

Lehden ^{kanta on olema täysin} kansallinen ^ja

kuulumat sen ohjelmaan kielikysymys, työmiesten tilan parantaminen, raittiusasia ja naiskysymys

sekä paikkakunnan tarpeitten walwominen. Tar kemmin olemme näistä seikoista selittäneet ^mieli-

piteemme alla olemassa kirjoituksessa „ Lukijalle."

ilmaantuu tämän näköisenä ^ja kokoisena kunakin arki torstaina.

Tapahtumat koti- ^ja ulkomaalla kerrotaan niin tarkasti kuin lehden ^tila sallii.

„ Kirjeitä Helsingistä" tulee niinikään tehdes- sämme ^olemaan samoin ^kuin Kirjeitä Kuopiosta."

Toiwo on myöskin saada ^oma kirjeenmaihtaja Pie-

tariin.

Saksanmaalta saa ^{lehti wuoden} alkupuolis- kon kuluessa warsinaiseksi kirjeenmaihtajakseen Kylä- kirjaston Kumalehden" toimittajan, maisteri K. I.

Gummerus'en.

Nomelli-osastoon ^otetaan enimmäkseen ^kotimai- sia kertomuksia ^{ja jo} tammikuussa ^tulee lehdessä

alkamaan

eräs

nimimerkki Juhani Ahon kirjoittama alkuperäinen nomelli.

Vetoja Jämsästä"- ^{niminen erityinen} osas-

to aikoo ilmaantua kerta kuukaudessa samalla ^sijalla,

kuin tässäkin numerossa. Maaseudulta ^muualta-

kin

^otetaan kirjoituksia

kiitollisuudella ^mastaan.

Lehden tilaushinta ^jää entiselleen ^{ja on}

Iylväskylässä koko muodelta

. ^{. .}

^{5 m. —p.}

kolmeneljännekseltä

.

^.3

^„

⁷⁵

^„

puolelta

. ^{....2 „}

⁵⁰

^„

neljännekseltä

.

¹

^„

³⁵

^„

Postikonttoreissa

koko »vuodelta

. . .

⁶

^„

¹²

^„ .

⁴

^„

⁶¹

^„

i 71

„

neljännekseltä

.

Lehti jaetaanlywäskylässärouwaO.Kiljanderin

kaupassa torin kulmassa ^ja samassa paikassa wastaan- otetaan myöskin ilmoituksia ^ja tilauksia kaupungissa.

Tehokasta apuansa ^antamat lehdelle lehtorit I. ^{Liinkelii, K.} I. ^Högman, H. ^Hellgren

^ja

Juuso ^{Hedberg, maisteri K.} I. ^{Gummerus, oikeus-} neumosmies I. ^{Castron, pastori} I. Reijonen ja kirjailija E. I. Roini ^ynnä useat muut nuorem- mat kynäniekat sekä miehet ^{että naiset.}

Vastuunalainen

I. Brofeldt.

toimittaja.

gjr' iju0!l!l!lil!ll!

iHulkisella

huutokaupalla myydään tiis- taina tämän ^joulukuun29 päimänä

herra Johan

Stenij'n konkurssipesän omaisuutta, jos talot tulemat myydyiksi, maamiljelyskaluja: auroja,äkeitä, karhia, jyriä,

haramia

^ja niiikatteita

sekä

^käniä, rekiä ^ja rattaita ynnä

kaksi

tuöhemoista,

joista täten ostajille ilmoitetaan,_kuin myöskin että

huudot

^omatpaikalla mak-

settamat.

lumäökylässä

Joulukuun

10 p. 1885.

Pesänhoitaja.

Ilmoitan

että rakas »vaimoni

Kalbor,

Herra, opetaminua ajattelemaanminun loppuani, ja milä mittaminun elämälläni on, tietäätseni, että minä erkanentäältä.

Ps. ^89:5.

maipui kuoleman uneen^pikaisestija hiljai-

sesti sndämmen

halwauksesta ^Konginkan- kaalla joulukuun 9 p.^1885, 510 8iltasella

69 w. 9 k.15p. wanhana,katkeraksi

su-

ruksi

^ja kaipaukseksi minulle,1sisarelle, 4 pojalle jaminiälle,₁₅lapsen lapselle,v. m.

m.sukulaisille ^jatuttamille.

M. Aaatelainen.

I»M«!l!wl!t!!l

Theleipiä.

Ailda Minter.

2—2

•SS.

Sukulaisille^ja tuttavilleilmoitetaan, akas ^lapsemm

JOHANNES ALBANUS

Kuomio!

Hsmerikalainen ^{Walokuma- tehdas Uudella} Seurahuoneella

^on

kunn.

^yleisölle amoinna ainoastaan

torstaihin

^{t.k. 22 päiwään}

saakka.

(1611) I—l

Johaunesolihelmassa Kuin kukkakaunokainen, Lainavaanoli Hurraita Meillälyhyen ajantäällä, Jesus tunsi ^omansa, Otti hänet luoksensa.

nukkui kuoleman uneenKorpilahdella joulukuun 17 p. k:lo Vzll ^e.pp.1885;

syntyi 21 p. kesäkuuta1885;häntä su- revatisä, äiti,yksiveli^jakaksisisarta.

Zda Maria^jaMas Mustkarlano.

Kampo",

Sanomia Iyttmskyliin kaupungista, Keski-Suomen maakunnasta ^ja muualta ^Suomesta,

lv. 188ft.

Tämän niminen

sanomalehti

^ilmestyy tuleman nmoden alusta Iymäslylässä kolmasti wiilossa,nim.:^joka arli-maanantaina ^ja torstaina kello 10e. pp.^{ja joka}arkilauantaina kello 12 päimiillä.

Ulkomaan

uutisia seuraamme

tarkkuudella.

—

Humittamia

kertoelmia^painatamme

sen

mukaantuin tila^myöntää.

Teollisuutta, kauppaa^ja maanwiljelystäkoskemien kysymyksienkäsitteleminentuleeole»

maanyksipäätehtäunämme.

Sisä»

^{ja ulloolojakoskemissa}

asioissa

on nimimerkki^K.K.luniannut meille

warst»

Lehti

toimitetaan

lansanwaltaiseen

^ja

isänmaalliseen

^suuntaan.

Päiwiin

^kysymyksiä seurataan tarkkuudella.

Kieliasiassa

tulemme kulkemaan kultaista keskitietä,maatien sekä myöntäenmaan

suomalaiselle

^jaruotsalaiselle ^{»väestölle}samat oikeudet. Kun siis^umadimme

suomalaisen^Suomensuomalaisille,Zruraa^{itsestään,että}Virkamiesten

—

jotkaowatkansan

palmelijoita

—

sekä^koulujen suomalaistuminen ^onylsilehtemme pääumatimutsia.

.

^{5 markkaa}

.3 75

ti 35⁵⁰

„ „

Kolmeneljännekseltä

. . .

Tilaushinta,LaikktpostimaksutlUhen ^luettuna, on.:

Pnolelta Hannekselta

,isetnumerot

. . .

2 dollaria.^{rupi. 25top.}

oNt.: Näytenumero jaetaan tuleman Viiton

ensi

pimvinä, riippuu nim. lupllz kirjan,Painoylihallitutselta,tänne saapumisesta.

Toimitus.

yleisempi isänmaallinen harrastus

maassamme ei moi eleillä ^{pysyä ja} kehkeytyä, jollei jokaisessa ^paikassa,

Lukijalle.

Kun Keski-Suomi tuleman

ivuo-

den alusta alkaen ^joutuu uusien

omistajien käsiin ^{ja kun} sen ^mas-

tuunalainen toimitus samalla tu- lee meres, katsomme melmollisuuden

lukijoitamme kohtaan ^maatiman,

että muutamilla sanoilla mainit-

semme lehden ^kannasta ja lyhyesti koetamme selittää, mihinkä suuntaan

aijomme maikuttaa sanomakirjalli-

suuden

työmainiolla.

Mreämpi maltiollinen elämä ja

joka aineellisessa ^ja henkisessä ^kat-

sannossa ^{on lameamman} maaseu-

dun keskustana, julkisen äänenkan- nattajan kautta isänmaan ^{ja oman}

paikkakunnan etuja, kansan ^{ja kan-} sallisen simistyksen tarpeita oteta keskustelun alaisiksi. ^Pääkaupun-

gin lehdet ^lemiämät kyllä ympäri maata,

mutta ne

eimät läheskään niin joka soppeen tunkeudu kuin oman paikkakunnan äänenkannattaja ja ^paitse sitä ^{tieto siitä,}

^että

^asiat, niin

^hymin

oman paikkakunnan kuin koko isänmaan, omassa keskuudessa silmällä pidetään, että niistä niin

sanoaksemme kotiliesien ^{ääressä tuu-}

mitellaan, että sekin katsanto ^ja

käsitystapa isänmaan

^hyödyn

suh-

teen,

joka kotiseuduilla mallitsee, tu- lee kuulumiin ja moi jotakin wai<

kutiaa isänmaan kohtaloihin; ^kaikki

tämä, sanomme, _antaa isänmaalli- selle harrastukselle ^{aiman toisenlai-}

sen ^moiman sekä ^juurruttaa sen ^juu-

ret niin

^symälle,

^ett'ei niitä hemillä

irki ^kiskota.

^M

Ia ^Suomen kansa ^on semmoi-

sessa ^{asemassa, että jos mieli} sen

itsenäisenä ^{kansana pysyä} sekä ^oman kohtalonsa ^ohjaksissa itse ^olla, niin joka mies, joka tahtoo ^Suomen kansa- laisen nimeä kantaa, olkoon ^elähy- tetty siitä tunnosta, että ainoastaan kaikkien ^yhteisen

työn

ja harrastuk-

sen ^kautta isänmaan ^{onni ja tur-}

mallisuus on taattu.

Mutta miltä kannalta on

^työ

isänmaan eduksi

nykyoloissa

kat- sottama? ^{Mitä tulee olojen} keh-

keyttämisen

tarkoittaa?

Suomen kansalle ^omat miimeiset

muosikymmenet olleet mitä tärkein ajanmaihe. Tuoreessa muistissa ^on

nykyisellä sukupolmella _mielä ne ajat, jolloin ei ollnt sallittu suo-

menkielellä muusta kirjoittaa kuin

taloudellisista ^ja uskonnollisista

asioista, jolloin ei ainoatakaan suo-

malaista koulua ollut, jolloin ei suomenkielen

käyttäminen

oikeus- toissa ^tullut kysymykseenkään,

wä-

hemmän ^{tärkeitä seikkoja} mainitse-

matta. Tätä _{nykyä omat} mainitut epäkohdat kumminkin suureksi osaksi

poistetut.

Läheneekö siis suomimielisteu teh-

tämä loppusuoritustansa?

Meidän mielestämme se ^masta

on alkupuolella. Suomen kansa ^al- kaa ^nyt masta mähitellen

^päästä

semmoiseen asemaan omassa isän- maassaan, _että sen ^on _mahdol-

lista jollakin

menestyksellä

alkaa

pyrkiä

elämään

^omaa

kansallista elämäänsä, luo- maan itselleen ^{olemuksen, jossa}

sen kansallishenki saa ^ilmes-

ty smuod on. Mutta ennenkuin tämä on toteutunut tarmitaan mielä ^pit- kää, ^ankaraa,

mäsymätöntä työtä,

mireillä ^olemaa, innollista isän- maallista mieltä ja armaten paljon komaa taisteluakin.

Sillä mitä teemme Suomalai-

silla kouluilla, jos niiden pääteh-

täwä,

niinkuin nykyajan merkit

^näyt-

tämät osoittaman, eräältä taholta tahdotaan ^muodostaa siihen ^suuntaan,

että ne malmistani at tottelemaisia

mirkamiehiä, jotka taitamat puheessa ja kirjoituksessa sujumasti käyttää

molempia kotimaisia ^{kieliä ja että}

niiden kautta ruotsinkieli ^{niin paljon} kuin mahdollista pysytettäisiin si-

mistyneiden

kielenä.

Olemmeko

tyydytetyt

sillä,

että

meillä on miranomaisia, jotka asetus- ten pakosta, useimmiten kielenkääntä- jien kautta, _antamat suomenkielisiä

mirkakirjcitä, maan jotka armelemat,

että heidän ^ja kansan ^{millillä ei} oW

juuri

muuta

yhteyttä olemassa kuin

että

kansa maksakoon heidän ^palk- kansa.

Mitä _{hyötyä on} meillä siitä, että

suomenkieltä ^mapaasti kaikillaaloilla

saa käyttää, jos emme moi saada kasmatetuksi simistynyttä luokkaa semmoista,

että

kirjallisuus, taide ja osaksi tiedekin, sekä

^yhteiskun-

nalliset ^ja maltiolliset laitokset ^kanta-

mat kansallisen luonteemme leiman, jollamme _moi sulattaa ^eri kansan-

luokat ^yhdeksi kansaksi, jota elähyt- tää yhteinen isänmaallinen harras-

tus, jollei kansalaistemme ^yleiseksi tunnussanaksi ^tule: olen ^ja tah-

don olla Suomalainen." Ia ^mikä tulemaisuus on pienellä kansallamme, jollamme horjumatta, uupumatta,

ensimmäisistä ^{pienistä moitoista lai-}

mentumatta tähän

päämääräänpyri.

Pienelle ^{kansalle, jolla} ei ole ulko- naista mattaa, on ainoastaan täten

mahdollista ^säilyttää itsenäinen ^ole-

Kuinka kaukaisena ^{tuo päämäärä}

wielä kangastaa, sen _käsittää ^jokai-

nen, joka mahankin olojamme tun- tee. Menköön joku suomalainen kertomaan esimerkiksi englantilaiselle tai saksalaiselle tai ruotsalaiselle, että kansallisuuden asia ^meillä

on lähellä ratkaisuansa, _ja ker- tokoon sitten,

^että

yliopistossa on poikkeuksena,

_että

suomenkielisiä ^luen-

toja pidetään,

että

suomenkielistä

julkista tutkintoa ei siellä ^wielä

koskaan liene pidetty, että suomen-

kieli polyteknikossamme on kokonaan pannaan julistettu, että ainoa sota- koulumme ja ^korkeampi maanmilje-

lysopistomme

on ruotsinkielinen, ett' ^ei koko maassa ole ainoatakaan suomenkielistä kauppakoulua, että

asewelwollisen sotamäkemme upsee-

risto on

^ep

akansa ^{llinen, että mirka-} miehiä uhataan sakolla siitä ^että

kirjoituksissaan nnrkakunnille käyt- tämät kansan ^kieltä, että juletaan maltiopäimillä ja sanomakirjallisuu-

deösa ^julistaa kansan ^kieli mieraaksi kieleksi maassamme, ^että _suurin osa

simistynyttä luokkaa on kansalliselle asialle ^joko

mälinpitämätön

tai nurjamielinen j. n. e.; niin ^par- haimmassa tapauksessa on ylen-

katseellinen ^{sääli tulema kertojan} osaksi.

Moistynein woimin ryhtykäät

sentähden suomimieliset

^päämää-

räänsä pyrkimään, jättäen sikseen

kaiken hapuilemisen.

Se on kieltämätön asia, jonka

liberaalisen puolueenkin äänenkan-

nattaja

HelsingforsDagbladnykyään julaistussa kirjoitussarjassaan on tunnustanut, maikka lehti sitten siitä

tekee omat kummalliset ^johtopää-

töksensä, että kahden ^rinnakkai- sen kultuurin luominen ^ja kehittä-

minen pienelle kansallemme ^on mah-

dotoin. Ruotsalainen ^eli stanoinanii-

1885.

m ^{: o} 51 ^A.

joista hinta

^{on10penniäpieneltä}rimiltä ummesimulla,15 p.

ensi

^siw.,perjantaina kello6 j. pp.

—

Yksityiset numerot 15 p.

Jaetaan Kansallis-kirjakaupassa joka Ia taina kello 6j.pp.

—

Toimituksen

konttori on paikassa.

Lauantaina ¹⁹ p. Joulukuuta.

Tilaushinta

Tilaushinta

u maN Iylväslylässätoto muodeltll

sm.—

p. Kustantajaia nmstaulsen^alainen toimittaja:

Postikonttoreissa

loko muodelta

...

^{6m.12 p} i samassil lolmeneljännekseltä_puolelta ..3„_2„5075

„ „

H. F.Helminen. kolmeneljännekseltiipuolelta

.

^4„613„11

^„ „

M¦

neljannelseltH 1„35

„

_i neljännekseltä.

...

^1„71

^„

_BB

_W

wc ^{äinti ii} numeron on toimittanutKesti- Suomen ensi ^nmoden

toimitus.

Wiimeisestä ^numerosta

tänä

kmonna

Pitää huolta

lehden ^entinen toimittaja.

Sahatukkia! Ilmoituksia.

Kuorimattomia ^{honka- ja hhöty-}

ZU^ petäjä'tukkia ostaa allekir- joittanut korkialla hinnalla, jos tukit tuodaan Kuokkalan ^höy- rysahalle ennen maaliskuun ¹⁵

päilviiii 1886.

Zulius Johnson.

H^P^unn. ilmoittajille

I—2

huomautamme, että ,,Kampo'n"

näytenumeroa

jaetaan 2,000 kap- paletta. Sampo'n Toimitus.

pitää

Torvisoittokunta

suosiollisella ^avulla

Kolmantena joulupäivänä,

27 p:nä Joulukuuta 1885,

ILTAHUVIT

Iymästylän kaupungin

kirkossa

loko se

^taas!

..

^näet

^sen,

^eipähän

se

tottele. Kyllä minä otanmitsan,mai ^tu- lenko

tukkaasi?

Annatko paikalla

toiselle hemoisen!"

^{ennätti äiti, ja ennättimyös-}

kin kiskaista

hemoisen

^Matilta,jota

^simu-

mennen päähän ^{muksautti, ja} antoi riita- kalun nuorimmalle pojalle, joka perälasin luona penkillä oli^pärereeneteenmaljasta-

massa

puuhemoistaan. Sen oli

isä

^tekais-

sut, kun ei lapsi lakannut karttamasta ja yhä

isän edessä sanomasta:

tehkee, isä,

puuhemonen!

..

^isä,

isä! tehkee

^{nyt puu-}

hemonen!"

Äiti!

^{Matti mciäpön}

hameen

^{eikä anna}

pois",

marisi

^{jotyttö,joka}

itseään

^nuorem-

manmeljen

kanssa ^karsinassa

^{kääri riepu-}

pää-maumojaan kapaloon ja penkillä niitten

malissa

oli aika rykämä tilkkuja ja mau- main maatteita. Siitä oli Matti yhden

tilkun siepannut pojan kädestä.

Hyi häppeetäkiekkoo, kun poika leikkii maumain

kanssa! ..

Tyttö-poika! tyttö- poika!"

neet majoita

hinkaloltaan

tyhjentämään.

Itse ^isäntä

olikin myllärin

mirassa

^eikä

rumennut yhteisellemyllärillemaksamaan, joka

siihen

aikaan olikin heinätyössä tai

muussa

peltotyössä. Pyhä-iltoina

marsin-

kin kello kuudelta

katsoi isäntä

^tarpeelli-

seksi —

pannamylly käyntiin ja jauheitapäälle

suottahan

^tuo tarpeellinen

mesi

^lirit-

teli

tiehensä

mitään hyötyä tuottamatta.

Nyt oli kuitenkin tulman aika eikä Kouko-

mäkeläisellä

^enemmän kuin muillakaan ol- lut mitään

sanomista.

^Mylläri

se

^oli

isäntänä tähän

aikaan myllynsä

seutumilla.

Paljopapurolyöntikintänäkemänä^mettä, joka oli

noussut

^{aiman tammenylälaitaan}

asti ja muoti

sen

^ylikin.

Jyrkät puronreunatmaloimat

sateisina

aikoina komasti ^mettäpuroon, joka kouker«

rellen

toisen

kerran oikealle

toisen masem-

malle ^puolellejuoksi alkujaansynkiltä korpi- soilta,mitkä eimät

kesälläkään sulaneet

^poh- jaa myöten

—

_{koma jääoli}

sammaleisen kuoren

alla. Nätillä

mahan

matkaa ylös- päin myllyltä oli pieni järmi Myllyjär-

meksi sanottu

tämän Myllypuron mukaan.

Petäjikköjen ja kuusikkojen läpi

se

^liritteli

ja

lomassa

^oli

sen

kaltemilla mierteillä ka-

nermikkoisia

ahoja, joilta aitoinaan oli mo- net elo-aumat lumilla medätetty ^{pois ja} puitumustina

tomuisessa ^riihessä

^kylmänä

aikana,

silloin

^{kun ei}

kahden

^pimeän

ma-

lilla ole kuin pikkuisen matkaa ^päimää.

Tämän myllynkin

kohdalla

^oli

halmetta

pidetty,

silloin

^{kun tämän kylän}

^isännät

olimat huomanneet, että

tuossa

^maantien

kohdalla

^on

^purossa

jotenkin jyrkkäputous ja

siihen

sopisi, rakentaa yhteinenmylly Silloin oli

huuhta hakattu sille

paikalle ja

kaista kohtaan

^pitää

sinun hellä

^oleman.

Sentähden

^olis

isä

puolustanutlasta,aina kun äiti piiskasi, mut muori

sanoi

tietä- mänsä,ettäkyllä

se sen

^{sietää,muutenei}

^siitä

kalua tule.

Ia

^piiskasi

useinkin

^kaikkiyhtä

'kyytiä,

etteimät

saisi toisilleen

^{kutitella,että}

sinuapa piiskattiin, minuapa ei.

Toisen

kerran piiskattiin main molemmat

asian- omaiset sekä

^{syytetty että} päällekantaja, maikka

se

olis syytönkin^ollut,juuri

samasta

yksinkertaisesta syystä.

Taitaapa

se

^säkki, jonka äsken ^päälle panin, alkaa olla tyhjänä. Siitä saapi

Hukkalan ^isäntä

^taas

aittaansa

^{yhden puo-}

len tynnyriä kuman jauhoja ja onemän- nälle taaskin

moneksi

^{puuroksiaineita,jotka}

eimät huonoja ole. Minä

saan

^myllyn

minkähymänsä hymiä jauhoja tekemään."

Pisti

piippuunsa uuden tupakan, sytytti päreen nenällä

lioksesta

^nostetulla

hiilellä

sen

palamaan jameni myllyynsä.

Koukertelema polku mci tumalta rinnettä alas myllylle, joka oli kuin kätketty jyrkkä- penkereisen puronpohjalle. Kemäinen tulma-

mesi tohisi ^purossa

^{ja myllyn}

mesirattaan

loiskina kuului lomasta.

Kemät- ja syystulman aikana oli pu-

rossa

^mettä maltamasti,

kesäkuimalla

^oli

mylly jonkun

mahan

aikaa pyörimättä.

Kukapas niin

siihen

aikaan jauheita toi- kaan,kun tukin uutistaan odotteli eikä^mo- nella hymin

kehuttamasti

^{elomaroja enää}

ollutkaan;mitä mielä olitähteenä,

se

^oli

siemeniksi

säästettämä, jos ei uutinen en- nen rutiinpanoa

sattuisi

^joutumaan.

Koukomäteläinen

se

^aina

silloin mahan

meden aikana jauhatteli

monenmuotisia

^elo-

jaan, kun muutei hyminkiimalla tunkeutu- Mut

sisar

tarttuikin pahantekijän tuk-

kaan,eikä heittänyt ^irti,kun ei toinenkaan tilkkua ^antanut. Matti ei toki

huutamaan

rumennut,

miskasi

tilkun kauas ^lattialle, josta_tyttö

heti

^kämi

sen ottamassa. Pelko

oli jo Matillakin mahan, että jos äiti hy- minkin piiskaa, kun

se

ⁿⁱⁱⁿ

mihaiscsti

^sanoi,

että anna

sinä sen

pojan leikkiä!"

—

Poika

oli tyytymäinen

saadusta

^oikeudes-

taan, maan ei oikein ilennyt enää Matin

nähden.

Isä

^oli

sillaikaa

aiman ääneti istunut ja maliin ryypännyt

sintua aamiaisilta

^pöy-

dälle jääneestä tuopista japiippua pol- tellen odotellut myllyssä jauhettamana ole- maa

säkkiä

tyhjenemätsi.

Ei ollut

isällä

paljon maltaa

lastensa

asioissa,äiti ne yksinään

suoritti

^jauutte-

rasti

suorittikin

^:milloin

hän

millekin lapselle jakeli käskyjä kuitenkaan odottamatta,_täyt- tikö

se tehtämänsä —

eihän

niin pienet

asiat

^äitin

hommaamassa

^{päässäollenkaan}

tilaa

saaneet.

^Aina

se isäkin

^joutessaan

millistä

tolasi san?"

^ja

kaksikin

^pahimmissa

mutkissa, mut ei lapset

sitä

ollenkaan kuul- leetkaan eikä

se isä sitä

niin maatinutkaan:

tottapa mies ajatteli, ettäkyllähän eukko

sikiöistään

lumun tekee tuomiopäimänätm.

Muisteli mylläri

kuulleensa

jossakin mo- nilla matkoillaan ^lapsen kasmatutsestakin, tai oli

hän sen

^lukea

^saanut

jostain eman- keliumi-yhtiön toimittamasta kirjasesta jona- kin pyhä-iltana jonkun piispan tai kumer- nyörin eli kauppaneumoksen renginkamma- rin ^ikkunalta, (hänellä oli niin ylhäisiä tuttamia).

Itse

kasmatustapapyörihajal- laan

miehen

^{päässäeikä}

siitä

^ollutmuuta

saanut koossa

^{pysymään,kuin} että pieno-

lainen kultuuri Suomen kansalle ^on

epäsikiö. Jokaisen todellisen isän-

maan

ystämän

melmollisuus ^on sen-

tähden moimiensa ^takaa työskennellä hymässä alussa ^{jo oleman} suoma-

laisen ^{kultuurin ja} kultuurielämän kehittämiseksi, mahmistamiseksi ^{ja ri-} kastuttamiseksi. ^{Tällä emme kui-}

tenkaan ^ole sanoneet, että on ryh- dyttämä äkillisiin mäkimaltaisiin ^ku- ristuskeinoihin sitä ruotsalaista ^kul-

tuuria ivastaan, joka historiallisten

olojen kautta täällä on syntynyt, mutta luonnollista on, että maini- tun ruotsalaisen ^kultuurin sitä ^myö-

ten kuin suomalainen ^kultuuri wah«

mistuu, tulee mäistyä pois tieltä;

ja ett/ei se sitä

^tee

^{ilman taistelua,}

sen ^moinee pitää mannana.

Edellä sanotusta ^{käy jo selmille,}

että suomalainen kansallisuustais-

telu ei ole mikään

^pelkkä

kieli- taistelu. Kielelliset epäkohdat omat kahleita, jotka

estämät

kansan ^wa-

paan toiminnan; ja rohkenemme

toimoa, ett/ei Suomen kansa ^mur- rettuansa kahleet ^{jää toimetonna ja}

neumotonna seisomaan. ^{Wielä on}

paitse sitä ^monta kahlettakin ^kat-

kottamana.

Sen merran kuin paikkakunnalli- nen miikko-lehti sen moi, aikoo Keski- Suomi koettaa olla osallinen ^yllä osotetussa yhteistyössä isänmaan

hyödyksi, jonka yhteistyön ^{päämäärä} lyhyesti lausuttuna ^on omituisen kansallisen ^{elämän luominen ja} kehit- täminennykyajankultuurimuodoissa.

Ia mitä erittäin tulee yhä enem- män keskustelun alaiseksi joutuneesen kysymykseen eduskuntalaitoksemme

muutoksesta, katsoo lehti sen ^yhdeksi

elinkysymykseksi.

pyrintöjen ydinkohta. Ihtenä ^il-

miönä tästä katsantotamasta ^ja

näistä maatimuksista ^{on jo meil-}

läkin päimäjärjestykseen astunut naiskysymys. Ei sekään ^{ole mi-}

tään muuta kuin heränneen itsetun-

non pyrkiminen

päästä

osalliseksi

ihmishengen yhteiseen

työhön

sekä samalla maatimus niiden tulosten hymäkseen käyttämiseen, johon jokai-

sella ^ihmisellä, sukupuoleen katso-

matta, tulee ^olla kieltämätönoikeus.

Ei naisen ^tilan parantaminen ole

halua ^nostaa sotaa ^{miesten ja}

naisten malilla, maan on ja tulee

sen ^olla tilaisuuden hankkimista ^yh-

dystyöhön

yhteisen

hymän eduksi ^kun- kinmoimain ja taipumusten mukaan.

Makuutettuina siitä, että naiselle

täytyy

mähitellen

^myöntää

sama ^ti-

laisuus ^ja mahdollisuus ^{kuin mie-} hellekin ^{pääsemään} osalliseksi saman

ja yhtä suuren simistyksen hedelmistä

ynnä

tätä simistystä seuraamista oikeuksista yhteiskunnallisiltakin aloil- la, tarjoamme lehtemme ^palstat

keskustelun palmelukseen tätäkin ^ky- symystä koskemista asioista. ^Tar-

joamine ne keskustelun ^palmeluk-

seen sekä poikki että puoleen.

Näihin ^{yllä olemiin} mietteihimme

miitaten uskallamme lausua sen ^ma-

kuutuksen, että sanomalehti ^mainit-

tuun suuntaan toimiessaan ^parhai-

ten moipi

päästä

isänmaamme ^yh- teisen hymän päämaalia kohti ^ja

sen ^perille.

Kun mielä multaamme alla ole- maan kirjoitukseemme, jossa olemme muutamilla sanoilla esittäneet ^mieli-

piteitämme paikkakunnallisista oloistamme, armelemme tällä ker- taa tehtämämme

täyttäneemme

ja

pyydämme

saada sulkeutua

^ylei-

sömme suosiolliseen huomioon.

Siihen toimeesen

^näytti

sitä

^enemmän

syytä oleman, kun kaupunkiimme

perus-

tettiin

suomenkielinen

oppikoulu ja

sitten kansakoulu-opettajaseminaari. _Luonnolli- selta

^{näytti mieläkin,}että piankin laitet-

taisiin kumernöörin

mirasto, koska

seu-

tumme

monella tamalla

on

tuntumasti

kärsinyt siitä, _että

se

on niin kaukana tästä

hallitsemasta

mirastostaan ollut.

Vähitellen

kaupunkimme marttuikin marltumistaan. Kauppa oli jotenkin milkas niin pieneksi kaupungiksi. Oli

siis

luonnollista,että kaupunkimme ja

maaseutumme asukkaissa heräsi

^{eleille ja}

jäipysymäänhymiä toimetta paikkakun- nan tulemaisuudesta, erittäinkin kun paikkakunnan

muutamissa etemämmissä henkilöissä

^oli

kiitettämää

paikkakunnas

lis-isänmaallisuutta

tarpeeksi niitä wi- reillä pitämään.

Tuli sitten tuo

koma katomuosi

^1867.

Kaikki oli

silloin lamassa.

^Ainoas-

taan miljakauppa oli milkas. Seutu

kärsi

sanomattomasti,

hirmeästi.

^Mutta

se

^{kärsimys oli}

^koko

maalle yhteinen.

Se ei

siis

^riistänyt

seudultamme sen

tulemaisuuden

^toimetta.

Ia sen

^tuotta-

mat mammat paranimatkin pikemmin kuin

kukaan

oli moinut toimoakkaan.

Jo

^muutamien

muosien

^{päästä oli}

^liike

jotenkin ^milkas, ja mielä joitakuita muosia, niin

se

^{oli niin milkas, ettei}

moista ennen ollnt kuultu eikä nähly täällä

sisämaassa.

^{Olipiankintäydelli-}

nen

rahatulma.

^{Nytpä masta kauppa}

tämi. Sekä

maaseudun

että kaupungin kauppiailla oli

useinkin

^maikea

saada

amomeden aikana tamaroita

sisään

ⁿⁱⁱⁿ

paljon,

kuin

^talmen

kuluessa

^{meni kau-}

paksi.

Eikä heidän

tarminnut niin tar- koin Harma, mitä tarjoisimat kaupaksi.

Rahaa

oli jokaisella ja toista helposti

saatiin.

^Ostettiin

sentähden

jos jotakin, maikkapa

se

^{ei niin} tarpeellistakaanol-

lut.

^Samoin

kaikenlaisia teollisuuden tuotteita

ostettiin. Sekin tuotti tekijäl-

lensä

hymin, knn työtä oli yltäkyllin ja palkka hymä. Kun

asioitseminen

^täten

kannatti,

karttui

asioitsijain

luku komin

ja ilmaantui

sillä

ulalla jos jonkinlaisia, kaikista säädyistä. Nautinnon

himo

^yl-

tyi yltymistään. Elämä kämi paljon

kalliimmaksi

entistänsä,

siellä

^täällä

se

oli muuttunut tykkänään

elämöitsemiseksi.

Mutta erittäinkin juomatamaroihin

tuh-

lattiin paljon. Kurkut, joiden kastami-

seksi

^joitakuita

muosia

ennen oli kaljakin

tahtonut

^{ollaniukalla,}

sauvat

^nyt

huima-

päisten

tiloissa

ulkomaan miinejä, mie- läpä kallista sampanjaakin kiihdutyksek-

sensä.

^Ramintolan

isännät

^{ja mäki-}

juomain kauppiaat

kokosimat sisään

^ko-

masti.

Selma

on että

nautinnoissa riehumille

^oli

^turhaa

muistuttaa:

hän-

kin ajan perästä tulee toinen aika."

Mutta

itse asiamiehiltäkinmaromaisuuden noudattamisen

tarpeellisuudesta puhuja

usein sai surkutteleman

hymyn mustauk-

seksi. Jos

asioitsija-suhteet

mahan huono-

nisimatkin,niin ajateltiin, niin ne eimät

sittenkään

komin paljon

silloisesta

^muut-

tuisi. Halu

maanmiljelemiseen

mäheni mähenemistään.

Nanhempi polmi kyllä

sitä

^suri, makuutettuna kun ^oli, että maanmiljelyksellä

se

^raminto

^sittenkin

pää-asiallisesti on meillä

hankittama.

Mutta nuoremmat hakimat, jos

suinkin mahdollista

^oli,muita elinkeinoja. Se

Mä olemme koettaneet selittää

mielipiteitämme ja malaista ^kan- taamme etenkin tuon „ kysymyksen"

suhteen, jota meillä nimitetään sekä kieli- että kansalliseksi kysymykseksi.

Niinkuin jo olemme huomauttaneet, on sen ratkaiseminen ^maallemme mitä tärkein ^ja maatii ^erityistä huo-

miota osakseen.

Sillä ei kuitenkaan ole ^sanottu, että sanomalehden ^yksinomaan tulisi

tätä kysymystä kosketella ^{ja supis-} taa maikutuksensa ^ainoastaan sen

ratkaisemiseen. Nykyaika on mireän edistymisen aika ^{ja joka} haaralta tunkee esiin uusia ^{aatteita ja} uusia

katsantotapoja, herättäen ^aina uusia

kysymyksiä." Vasten tahtoaankin

on jokainen yksityinenkin, saati sitte

sanomalehti, pakoitettu niitä sil-

mällä pitämään, niihin osaa ^otta-

maan ja niistä ajatuksensa lausu-

maan, ellei tahdo jäädä takapajulle

näytti niin

mahan

tuottamalta, _tuo maanmiljelys,

raskaalta

ja yksitoikkoi'

selta

^noina

humituksen aikoina. Nuonna

1878

sanomissa

nostetulle kysymykselle maanmiljelysseuran

laittamisesta

^Keski-

Suomeen

ei maakunnasta

kaikunut

mitä-

kään mustaukseksi. Ia

kuitenkin oli

sil-

loin jo puu»asiain

käännös

^tapahtu-

massa.

Wäkilu'un karttuessa

^oli

asumusten

puutettarumennut tuntumaan. Kaupun- gin

hallitus

päätti, että talon

asemain

omistajien oli

rakentaminen.

^Tämä päätös oli olojenmaalima,

sitä

^on

^siis

syyttä moitittu.

Päätöstä noudatettiin

niin,että

muosina

^1874-1877

raken-

nettiin 20?

lämmitettämää

huonetta*)

kaupunkiimme.

Kun marmasti

luotettiin

siihen, että kaupunki oli yhtä

mauhtia

marttuma, niin

suurimmaksi osaa

^raken-

nettiin

suuria

asumusryhmiä, ajatellen, että niitä oli

sitten

^{mukamampimuokata,}

kun ei niin monta eri perhettä taloon

tulisi.

Kaikellaisia _muitakin uusia

^yrityksiä

ajateltiin, ja

mieliin

perille, niistä

toisia

kannattamia,

toisia kannattamattomia.

Suurin kaikista lienee

ollut

^Iymaskylän likelle aiottu

konetehdas.

Se tuuma toki,

muistaaksemme

^{jonkunpienemmän}

satunnaisen seikan

^{takia, jäi silsensä,}

hymä ^kyllä.

Mutta sekin

^{todistaa,mitä}

suuria

^tuumia

ihmisillä

^oli

seudun

^kan-

nattamaisuuden

^kyystä.

Asiain

^{näin ollessa,} kun kauppa käwi milkkaasti,emme

saa

^kominkummastella, taikka ainakin käy helposti selmille,_että asioitsijat eimät tunteneet mitään pa- rannettujen kulkuneumojen kaipausta.

Kauppa-olojen

silloinen

edullinen kanta

miehätti

ehkäpä erittäinkin kauppamiehiä niin,että eimät olleet taipumaiset ^ajat- telemaan mitäkään ehdotuksia, mitkä jollakin lamoin niitä

muuttaisimat.

Kämimäthän asiat hnmin

tälläkin lailla.

Olipa mielä

siellä

täällä pelkoakin, että rautatie kaupunkiamme

koskisi.

^Maa-

seudulla

mannaankaan ei

senlaista

^pe-

lätty, mutta kaupungissamme oli ^niitä, jotka armelimat, että

siten

^kaupungin

kauppa edistymisessään

ehkäistäisiin

^ja

mähemmin tuottamaksi

tehtäisiin, kun muka maakauppiaille tamarain kuljetus rautatiellä

tulisi

helpoksi ja

mukamaksi

ja Iymäskylä

siis lakkaisi

olemasta maa-

seutumme

kauppa-olojen määrääjänä.

Suureksi osaksi tähän suuntaan

^käymät

mielipiteet lienemät määränneet kaupun- kimme

edusmiehen

maalin muoden¹⁸⁷⁷ maltiopäimille.

Mlämähän herätti

^m.

1878 nostettukysymys Päijänteen poh- joispuolisen

mesistön kanamoitsemisesta huomatiamaa

kannatusta. Anneltiin

ehkä

kaupungissamme

senkin

miemän pohjois- puolen liikettä meidän

ohitsemme. Maa- seudulla

yleisesti ei liene

sen

^tärkeyttä

tultu niin ajatelleeksikaan.

Ne jotka olimat maroneet

mahinkoa

kaupunkimme kaupalle tänne johdetta- masta rautatiestä, päasimat kyllä pian tuosta

huolestaan.

Waltiopäiwillä

se

asia

ratkaistiin niin, että Iymäskylä

siivutettiin.

^Mutta

sen

jälkeisten muu«

*) W. 1874 rakennettiin21huonetta.

„ 1875 „ 65

Mitä kaupunkimme ja liki-

seuiumme lviimekfi ^kulu-

neiden lvuofikymmenien

historiasta ^tovimme

oppia?

Joka tviimeksi

kuluneina muosikym- meninä on Keski-Suomen maakunnan

toimelta

tuntenut ja niiden toteuttamista harrastanut,

hänessä sen

nykyinen tila ei moi olla

herättämättä sumeita

^aa-

toksia.

Tuntuu niinkuin ainakin sille, jonka näkö-alalta moni

harras

^toiive

rauenneena tuulen ^tupana on

haihtunut

tyhjäksi. Päijänteen pohjoisessa päässä sijaitsemana, ilman mitäkään kaupunkia, joka

kilpailisi,

likitienoilla, näytti

sen

maakunnan keskus, ^Inmäskylän

kau«

punki, oleman

sekä luonnollisen ase- mansa

että muiden

olosuhteiden tähden

määrätty pian

kohoomaan

ja maurastu- maan ja

samalla kohottamaan

^ympärillä

olemia seutuja.

tamien muosien kokemus

^on kylliksi näyttänyt toteen, että

entinen

^kauppa-

ala

^kuitenkin on supistettu.

SiLa

ei ole

ollut

^{meidän mollassa, jos}

sitä olisimme

tahtoneetkin,estää rauta- tietä

Keuruulle saakka

^tulemasta,ja

^sille

metäytyy nyt

sen

puolisten seutujen

liike

suuressa määrässä

^Iymaskylän

mahin-

goksi.

Eikä siinä

^kyllä.

Mämähän moimme

estää

toiselta

puolen Samon pian

rakennettaman

rautatietä miemästä

senkin

^puolisen

seudun

liikettä meiltä

«lähemmäksi.

^Tulee

siis

kaupunkimme

maurastumisen suonia kahdelta

^puolen

katkaistuksi

lyhemmiksi ja

meidät

^jäte- tään

toistaiseksi ^odottamaan

^uudempia

kulkuneumoja,

tiesi

kuinka pitkäksi

aikaa.

Mutta mihin

näiden ikämäin

asiain kertominen

tarkoittaa? Mitä niistä hyötyä? Näin ajatellee moni lukija.

Vakuutuksemme ^kuitenkin

^{on, että}

mak- saisi

maiman tutkia ja ajatella niitä

lameammaltakin

ja symemmältäkin, kuin mitä

tässä

on moinut tapahtua. Mutta jo

tässäkin huomautetuista ^moimme

^jota-

kin hyödyllistäoppia.

Maikka

moni tahtoisi, että piankin jälleen

saisimme tuollaiset

ajat,kuin yllä

kertomamme

^olimat, niin manna

kuiten-

kin on, että, jos niitä kuumemmin

olisi

kestänyt,

olisimme

^peräti

turmeltuneet

^ja käyneet

mihinkään

ponnistukseen kelpaa-

mattomiksi.

Helppo nautinnon

halun

tyydytys on suuriakin kansoja

hukutta-

nut. Se

se

maailman mallan

saamutta-

neet

Roomalaiset

^turmeli,

se

^Amerikan

löydön

kautta kullasta rikkaiksi

^tulleet

Hispanialaiset. Mitä

sitte

meidän pie- nen

kansamme!

^{Ne muodet}

kartuttimat

meidän pieniä rahamarojamme ja

olisi-

wat wielä enemmän kartuttaneet,jos ei

suuri tuhlaus olisi

^{ollut olemassa, ja}

niinä

saatiin

joitakuita hyödyllisiä ja

kannattamia

yrityksiä aikaan

—

siinä

niiden merkitys. Eikä

sitä suinkaan saa

lvähäpätöiseksi

katsoa.

Mutta ne tur- lmlimat meitä paljon. Se oli tarpeel- lista,että ne loppuimat hymissä ajoin.

Emme

olisi

enää

osanneet saamiamme

rahoja säilyttää.

Lukija on

monessa kohden ^tässä

kumaus-kyhäelmässä huomannut,kuinka

mahan

oltiin taipumia

tulemaisia

^ai-

koja

silmällä

pitämään, joka kuiten- kin on tuiki tarpeellista,

sitä

^tarpeelli-

sempaa,

_{mitä enemmän} olot edisty- ivät alkuperäisestä yksinkertaisuudestaan.

Ihä

^enemmän

olisi semmoisiksi

^tultu.

Kaupungissa kauppa- ja teollisuus-kelpo ei

suinkaan sellaisissa oloissa olisi

^edis- tystä tehnyt. Maanmiljelys taas

olisi

tykkänään joutunut rappiotilaan

korkei-

den työpalkkojen,

karttuman

yleisen maan- miljelykscn

haluttomuuden sekä

^työmäen

mähittäin

pilaantumisen

tähden.

^{Se on}

tosi, että tällä

hamuaa

maanmiljelijällä on kyllä paljon

hankaluutta

^ja

^suuri rahan

^{puute. Mutta}

hänellä

^{on ruokaa}

ja

hän

^näkee,että maanmiljelys

se ^sitte-

kin

^on

hänen luotettawin elinkeinonsa.

Se ajatus

herättää hänessä halua

^va-

raimman mukaan lviljelystänsä paranta- maan. Tyynenä

hän

toimoo ja odottaa aikain

niähitellen

^käymän

edullisemmiksi.

Edellä kerrotun johdosta

soisimme

erittäinkin muistiin pantamaksi, että me

Keski-Suomalaiset, _niinkuin

ivarmaan

monen muunkin maamme

seudun asuk-

ihmiskunnan yhteisistä kehitysrien- noista.

Semmoisia ^{jo meidänkin} maas-

samme heränneitä kysymyksiä, jotka

päimä

päimältä yhä enemmän maa- timat yleisön ja sen äänenkannat- tajan: huomiota puoleensa, omat muun muassa työmieskysymys, raittiuskysymys ja naiskysy- mys.

Työmieskysymys, maikka se ^jo

pohjoisissa naapurimaassammekin al- kaa tulla yhä polttamammaksi, on meillä mielä aiman kehdossaan.

Itsetietoisesti heränneeksi sitä ^ei

moine täällä mielä sanoa, mutta joka olemia oloja tarkastaa, sen

^täy-

tyy huomata, _että oireita on jo koko lailla keräytynyt, jotka

näyttä-

mät miittaaman siihen, että

työ-

mäen tilan parantaminen piakkoin-^

km maatii tamallista suurempaa huomiota ^julkisten äänenkannatta-'

jäin puolelta. Wiime aikoina ^li- sääntynyt irtolaisten luku, suuri

työnpuute maaseudulla ^{ja etenkin}

kaupungeissa, todistaa puolestaan sitä, että epäkohtia löytyy, jotka maatimat tarkastusta ja parannusta.

Sikäli kuin ^{tilaa ja} moimia riittää, koettaa Keski-Suomi palstoillaan maikuttaa ruumiillista

työtä

tele- mäin kansanluokkain aseman ^pa-

rantamiseksi, sekä aineellisella ^että henkisellä ^alalla. Lehti ^{on makuu-}

tettu sitä tehdessään johdonmukai-

sesti toimimansa siihen samaan ^pää-

maaliin, johon miime muosikymme- nien

työt

ja taistelut kansallisella

alalla omat olleet suunnattuina.

Ia ^{johan on} maassamme ^herän-

nytkin liike, joka marinaankin mitä

suurimmassa määrässä ^{tulee, hyö-}

dyllisiä hedelmiä kantaessaan, mai- kuttamaan ^juuri

työmäen

henkiseen

ja aineelliseen

edistymiseen.

Mitä muuta tarkoittaa raittiusliikekuin tuon maltaman paheen po-istamista, joka niin usein ^on sekä simeellisesti

että ruumiillisesti maikuttanut ^mar-

sinkin ^{jo mainitun} kansanluokan turmelemiseksi? ^Että siis ^raittius- harrastuksia ja raittiusyhdistyksien toimia on edistettämä, sen ^ymmär-

tänee jokainen jo sanotusta ^meidän-

kin mielipiteeksemme.

yhteiskunnallisen tasa-armon ^ai-

kaan saaminen ^{ja kaikkien} kansan- kerroksien saattaminen ^{niin paljon} kuin mahdollista ^samalle sekä simis-

tys- että aineellisen toimeentulon kannalle, kuin myöskin tilaisuuden hankkiminen ^{jokaiselle niiden oikeuk-} sien nauttimiseen ^{ja niiden mel-} mollisuuksien täyttämiseen, joita toi- setkin ^{nauttimat ja}

^täyttämät

—

siinä

on luullaksemme ^{nykyajan kaikkien}

Kirjoitti

Kansan ^keskeltä.

I.

Myllytupa.

Pekka Aho.

Sen meidän kylän

entisen

^myllärin,

sen

Myllyn-Salamon"

tumassa

leikitteli yh- tenä iltana lapsiliuta lattialla. Oli niitä

siinä

^muutamia,ei kuitenkaan aiman^monta: hymästi jaksoi myllärin eukko niille leiman

tehdä

malmiista jauhoista, joitapölisiSala- mon käyttämästä myllystä.

Lihamia

ne on myllärin siat,mut eipä tiedä^kukaan, kenenkä jauhoja ne^syömät;

pullopostista nuo lapsetkin olimat

— maha ehkä

pullotti kuitenkin enemmän kuin

pos-

ket. Eipä lapset^näetkesken kakkuaan jättä- neet,kun

äitinsä

antoi aina lämpösiä ja pani

silloin maha

moita päälle, joka

kohta suli

^{lämpimässä}

leimassa

^{ja imeytyi}

sen

pehmeään sydämeen, ettei näkynyt päälle- päin ollenkaan. Eikä

siitä

lapsetkaan it-

seään

niin pahasti

tahranneet

^{kuin aina}

tuimasta moileimästä. Mut^eipä

sitä usein

moita

saanutkaan

^nähdä,kuin aina kemäällä

lehmän

^poijittua

—

_{leipää oli}

sitä

^miljem-

malta!

Noo-oh! —

Matti!" ja

sitten

itkua kuului

hälisemästä

lapsijoukosta,

maha sen

^jälkeen

kun olimat

saaneet itselleen

^mastapaiste-

tutlämpöskakkarat käteen.

Aamiaisilta

^{olitumanuunipantuläm-}

mitä.

Koimusia

halkoja oli

siinä eilisestä

illasta ollut

kuimamassa

^{ja nytne päre-}

sytyillä palamaan pantuina viimat pian

tulessa.

Uuni oli hiiltynyt,

sillaikaa

^oli

äiti alustanut ^taikinan,pyöritellyt

siitä

^lei-

piä pöydän täyteen nännille kohoamaan, olipa ne ennättänyt leipoakin jalatoa ^leipä- lapiolla kimistä tehdyn uunin epätasaiselle arinalle.

Paistuman

leiman haju

lemisi

lämpimässä

tumassa

kuumasta uunista.

Hymä paistaja tuouuni^olikin,

sen

^oli

muurannutkin Hongankylän

manha

^muur-

mestari, Tiilikainen, _mut pohjahirret oli

isä itse salmanut

umpisalmaimeen ja

teh-

nytuunin alle komeronkin, jossa rojakkata pidettiin kaikellaista. Uuni oli

sattunut

tulemaan

maha seinään

päin kallelleen.

Kun äiti oli tuotamoittinut,

sanoi

^muu-

rari

mahtamasti käsi

puuskassa ja

silmät

tiirallaan:

—

no,

se

ei kuamu lasten pialle"

maikkeihän

äitillä aiman

silloin

^mielä

ensimäistä

lastakaan ollut ja

sentähden se

käänsi

^{päänsä toisapäin.}

Nyt oli äitillä jo lapsia useampiakin ja nuorin niistä tällä kertaa

tillahti

^itkuun,

kun

manhin

oli syötyään oman

kakkaransa

temmannut

toiselta sen osan

ja kiikutti

sitä kädessään toisen

^{päänpäällä, ettei}

se sitä

ylettäisi ottamaan, maan kuitenkin näkisi,

missä se

^on

menossa.

Mitäs se

^{Matti taas} lapselle tekee?

Sehän

^{ei maan anna}

^toisen

^olla

rauhassa

^!

Annatko paikalla lapsen kakun

..

^wai

sinä tässä

^{pahojasi tekemään,kyllä minä}

sinua

ropotan

lohta!"

torui Mattia

äitinsä

^ja

tiskasi heti

^{kädestä kakkaran,}ennenkuin toi- nen ennättikään totella äitiään.

tzepäs! elä itke lapsi

. .

^joko

se

^taas

tekee pahojaan

toiselle

^tuo Matti?"

Ia kohta lakkasi

lapsi itkustaan ja alkoi jutustella leipäänsä. Nielä

kiilsi

^hyyty-

mäisillään

olema kyynel

sen

^{silmässä,kun}

se tuossa

^tumanlattialla istui lyhyt paita- sipale päällään.

Matti

se

^{ei paljoa tuosta}piitannut, juoksi

kohta

toisten lastenluokse,

siniumennessään

puukaten syrjään sitä, joka

sattui

^kohdalle, ja oli joka ^paikassatoisten tiellä.

Elä

^{wie minun}

hemoista! se

^{on minun}

ruuna

..

Äit, niinkuin Matti wei minun ruunan."