Vapaaherra Palmenin kirjeitä Keuruulle II · DIGI

AIM O SA K A R I

STUi ) , ^ v u

^

Vapaaherra Paimenin kirjeitä Keuruulle I I

Laamanni, vapaaherra Eskil Heribert Paime­

nin keurulaiselle Oskari Peräiselle kirjoitta­

mia kulttuurihistoriallisesti kiintoisia kirjeitä löytyi hiljattain Peräisen ullakolta, kuten viime vuoden Keuruun Joulussa kerrottiin. Oskarin pojanpojan, agronomi Erkki Peräisen ja Pukki­

lan tietoniekan Heikki Vääriskosken avustama­

na julkaisin ja selityksillä varustin niistä kol­

me vanhinta vuosi sitten. Nyt seuraa jatkoa samoissa merkeissä.

Voimme seurata kirje kirjeeltä, kuinka kah­

den täysin erilaisen taustan omaavan nuoru­

kaisen sydämet avautuvat, kuinka heidän ys- tävyyssuhteensa syvenee, kehittyy ja lujittuu elämänkestäväksi. Oppinut ja korkeasti sivis­

tynyt säätyläinen ei suinkaan tunne minkään­

laista ylemmyydentunnetta talonpoikaisystä- väänsä kohtaan, vaan kunnioittaa ja arvostaa tätä suuresti. Varsin pian hän tekee tämän kanssa sinunkaupat ja hankkii hänelle kirjoja, onpa valmis panemaan muut perheenjäsenet asialle, ollessaan itse estynyt. Oikeinkirjoitusta, kosiomatkaa ym. koskevia neuvojaan hän ja­

kaa pikemminkin anteeksipyydellen. Niin elä­

mänhaluinen, vilkas ja seurallinen kuin nuori vapaaherra onkin, hän moneen otteeseen sy­

dämensä pohjasta "ikävöi Keuruun sydänmaa­

ta” ja sen rauhaa, "oikeata, puhdasta, vireätä maanelämää”. Samantapainen voimakas kiin­

nostus maata ja kansaa kohtaan oli vuosikym­

mentä myöhemmin mm. saava taiteiden ja kir­

jallisuuden piirissä ilmaisunsa ns. karelianis­

missa.

Kirjeenvaihto toveriaan ja tämän vanhempia Paimen kutsuu hartaasti vierailemaan kodis­

saan, voidakseen näyttää heille Helsinkiä, jonka elämänmenoa hän useinkin kuvaa, kuten myö­

hemmissä kirjeissään myös maailmankaupun- kien elämää.

Kirjeenvaihto jatkuu, milloin tiiviimpänä, milloin harvasyisempänä. Väliin Paimen joutuu odottamaan vastausta mielestään liiankin kau­

an, jopa pelkää joidenkin kirjeittensä kadon­

neen postissa. Viivytys saattaa johtua maata­

loustöistä tai muista kiireistä, mutta luonnolli­

sesti Oskari Peräinen on myös Paimenia tottu- mattomampi ja ehkä vähän ujokin kynämies.

Viimeksi mainitun käsialakaan ei ole aina ai­

van helppo lukea.

Vuoden 1975 Keuruun Joulussa mainitsin, et­

tä akateemikko Erik Paimenin lisäksi myös vanhin Eskil Paimenin pojista, filosofian toh­

tori Rolf Paimen oli elossa. Valitettavasti ei ole enää. Ennen poismenoaan hän ehti kuitenkin tutustua isänsä vanhimpiin keurulaiskirjeisiin.

Hänen puolisonsa Lydia Paimen lähetti minul­

le äskettäin rakastettavan kirjeen, jossa hän kertoi syvästi liikuttuneena lukeneensa kuole­

mansairaalle miehelleen sen nuorukaisen kir­

joittamia kirjeitä, josta oli sittemmin tuleva hänen isänsä.

Antakaamme puheenvuoro taas itselleen Eskil Paimenille, toisin sanoen hänen lähes sata vuot­

ta vahoille kirjeilleen.

(Syyskuulla 1883?)1 . . . he nyt vaan tullevat; minä tiedän että isänne on semmoinen kauan miettivä mies ja pelkään melkein, että koko reisusta ei tule juuri mitään. Mutta sanokaa minulta hänelle seuraava: m i t ä p ä o n a j a t t e l e m i s t a kun t a l o o n j ä t t ä ä n i i n j ä r j e s t ä v ä i s e n j a u s k o t t a v a n p o j a n ja vaan istuu ju­

nanvaunuun.2 Mutta muistakaa että kirjoite­

taan minulle: m i n ä i l t a n a n e t u l e v a t , m i s s ä n e a s u v a t (ehkä saatte siitä asiasta neuvoa pastorilta).3 Minä toivon nyt vaan että emäntä tekee isännän kanssa samoiten kuin minun, että riitelee, hyökkää ja koettaa siksi

kuin voittaa (kuinka esim. kahvin kanssa kä­

vi?) Minä vakuutan että se reisu kannattaa ja että vanhempanne saavat paljon huvitusta sii­

tä. V a n h e m p a i n n e j a t e i d ä n k ä y ­ m i n e n H e l s i n g i s s ä o n v ä l t t ä m ä t ö n e h t o s i i h e n e t t ä s e u r a a v a n a k e s ä ­ n ä k ä y n K e u r u u l l a .

Nyt minä vielä tahdon puhua yhdestä asias­

ta, mutta ennakolta jo pyydän anteeksi jos sat­

tuisin teitä loukkamaan. Te kirjoitatte varsin oikein ja hyvin mutta silloin tällöin luiskahtaa kirjoitukseen semmoisia pieniä virheitä, jotka itse asiassa eivät mitään vaikuta mutta tottu­

neen silmälle näyttävät kummallisilta. Näkyy ettette ole oikein tottunut kirjoituskieleen sillä kirjoitatte niinkuin puhutte: esimerkiksi sou- tanu (pitää olla soutanut), ollu (ollut); sitten ette aina huomaa tuota eroitusta t:n ja d.n välillä; kirjoitatte esim. niiten (pitää olla nii­

den), käytäksein (käydäkseni), sanomalehtistä (sanomalehdistä). Mutta minä olen huomannut että jo olette tottunut vähän. Tuon tottumatto­

muuden korjaamiseen minä en tiedä parem­

paa neuvoa kuin että silloin tällöin katsotte kirjoissa mitenkä eri sanat kirjoitetaan. Luki­

essanne voitte jo monta semmoista seikkaa huomata. Älkää nyt pahaksuko tästä eikä muis­

takaan neuvoista, jotka minä olen antanut, se on vaan oman hyötynne vuoksi. — Jaa, nyt olen kyhäillyt aika kirjeen; nyt ei muuta sa­

nomista kuin paljon terveisiä tuttaville, eläkää ja voikaa parahiten, muistelkaa hoitaa terveyt­

tänne ja muistakaa ystävänne

Eskil Paimen.

Minä olen ihan unohtanut mainita että vel­

jeni ja hänen morsiamensa* ovat Saksasta pa­

lanneet ja että jälkimmäinen on kovasta keuh­

kotaudistaan ihan parantunut ja sangen ter- veennäköinen. Juuri tänäpänä ovat he Tuk­

holmassa kolmannen kerran kuulutetut ja kaikki sukulaiset söivät meidän luonamme päi­

vällistä. Lokakuussa ovat heidän häänsä. Sen pituinen se!

Sama kuin ylhäällä Kirjoittako (!) vastauksessanne ovatko mo­

lemmat kaksi pakettia5 tulleet perille.

Ystävyydellä Eskil Paimen.

Helsingissä 17 p. Lokakuuta 83.

Hyvä ystävä

Minä olikin (!) jo kauan teiltä kirjettä odot­

tanut kun se viime kuluneena 15 p. saapui kä­

teeni. Se ilahutti minua kovasti että olette Ruo­

vedellä käynyt tohtori Printzin6 luona ja hä­

neltä saitte niin hyvän vastauksen. Muistakaa nyt aina, että terveys on ihmisen tärkeintä ja kalliinta omaisuutta, ja että sitä tulee hoi­

della mitä suurimmalla tarkkuudella. Että olet­

te niin paljon mieltyneet kirjoihin, ei minua kummastuta, sillä ovathan kirjat minun mie­

lestäni paraat ystävät, mitkä voi löytää, ja joi­

hin ei koskaan kyllästy. Minä voin vakuuttaa teille että paljon paremmin nyt viihdytte maal­

la kotona aina aikaa välistä lukien, mitä teitä miellyttää, kuin Jyväskylän seminaarissa,7 mis­

sä pitää istua päivät umpeensa koulupenkillä.

Kun täyskasvaneena rupee koulua käymään, niin siitä syntyy paljon haittoja, sillä onhan, niinkuin teidän laitanne on, ruumis silloin tot­

tunut ihan toisellaiseen elämään, joka todella­

kin on paljon parempi ja luonnonmukaisempi.

Oi kuinka kernaasti minä tulisin Keuruulle pois kaupungista lukemaan, metsästämään j.n.e. Siellä tulisi myöskin edes jotakin luetuk­

si, mikä täällä on minulle mahdotonta, sillä toverit ovat lukemattomia. Neljä yötä on nyt valvottu klo 4 saakka, on lyöty kortteja, on seurusteltu j.n.e. Minä oikein ikävöin hiljai­

suutta ja jättäisin niin mielelläni kaikki tutta­

vat.

—■ Tänään klo 1—% 3 vietti yliopisto suurel- laisen ja komean kruunaus juhlan.8 Ikkunat sen suuressa juhlasalissa olivat komeilla peiteillä (!) peitettyinä ja sali valaistiin lukemattomilla kaasulampuilla. Minä olin yksi niistä kahdesta­

toista yliopiston jäsenistä, jotka juhlapuvussa, valkoiset hansikat kädessä, korttelin” leveät valkoiset ja siniset silkkinauhat rinnan poikki valvoivat järjestystä ja osoittivat juhlaan kut­

sutuille heidän paikkansa. Semmoisia olikin noin 1000, kaikki komeasti puettuina, ja se ko­

mea näkö. —

Muistatteko vielä minkänäköinen minä olin?

Tuskin, sentähden minä tässä kirjeessä lähden teitä tervehtimään. Kotona kehuvat että kuva on hyvin onnistunut.10 Nykyisen ja tulevan re- servimiehen opetukseksi lähetän niin ikään ur­

hean aliupseerin kuvan, että siitä oppivat

"smirnaa”11 seisomaan ja käyttäytymään, niin­

kuin Suomen sotamiehen tulee. Hänen nimeään minä en sano.

18/X 83 Eilen minä en kerinnyt kirjoittamaan enem­

pää kun yliopisto oli meille teettänyt komeat pidot, jotka kestivät klo 4 asti aamulla. Niin­

kuin arvaatte olen minä siis väsyksissä vähäi­

sen. Nyt ei muuta kuin terveisiä kaikille eten­

kin vanhemmillenne.

Eskil Paimen.

Helsingissä 5/XII 83.

Rakas ystävä Oskar!

Myöhäiseen yöllä istun nyt pöydän äärellä, tultuani yliopistosta, missä kaksi iltaa peräk­

käin on soittanut maailman mainioin viulun­

soittaja, espanjalainen P a b l o d e S a r a s a - t e .1! En tarvitse, en kehtaa vakuuttaa että hän ihmeellisen kauniisti soittelee, se on niin luon­

nollista, eikä voi ihmisen sanoilla lausua mi­

ten kauniilta se kuuluu; mutta onpa hänen viulunsakin maksanut 25000 markkaa, ja ulko­

näöltään on kuitenkin ihan toistennäköinen.

—• Kaupungin elämä on muuten niin kuin en­

nenkin, kovaa pakkasta (10 astetta) on nyt ol­

lut pari kolme päivää, ja reki-kellojen ääntä kuulee nyt kaikkialta. Lunta ei kuitenkaan ole paljon eikä ensinkään jäätä, muuten tuulee niin kovasti että posket pian paleltuvat. Lah­

jastanne minä kiitän teitä, mutta niinkuin jo toisessa kirjeessä13 selitin tahdon käyttää sen teidän hyväksenne. Sillä koko talven on minua ilahuttanut se seikka että olen rahojani käyt­

tänyt parempaan tarkoitukseen kuin ennen.

Voittepa itse ymmärtää ettei se minulle mitään vakavaa iloa tuota jos viinipulloihin tai kort­

tipeliin tai vielä huonompiin huvituksiin tuh­

laan omaisuuttani, mutta sepä vasta minulle hauskaa kun ajattelen kuinkasta lukiessanne viihdytte siinä pimeässä pohjolassa pitkän, kyl­

män talven kestäessä. Kun minä vaan Tam­

mikuulla joudun kirjakauppaan valitsemaan niin minä kyllä olen koettava mitä parhaiten käyttää nämä 20 markkaa.

Tämän kirjeen ohessa lähetän teille Kansan­

valistusseuran tämänvuotisen kalenterin, mis­

sä minä olen asevelvollisten kasarmeista ja enimmistä kuolleista kirjoittanut.14 Samassa kiitän teitä siitä suuresta hyödystä, joka oli minulla jokapäiväisistä keskusteluistamme, sillä ilman niitä en olisi sillä tavoin ansainnut 200 markkaa. Että karttoihin olette mieltyneet ikään kuin maantieteesen, minua ilahuttaa, vaikka ei ensinkään kummastuta. — Nyt olen kovasti väsyksissä, klo on jo % 2 yötä, ja huomenna on veljeni häät,15 minä päätän siis kirjeeni tähän. Terveisiä tuttaville etenkin Hermannille19 (mitäpäs hän aliupsierista arvel­

lee?). Ehkä saamme vielä puhua muutamia sa­

noja ennen hauskaa jouluaattoa. Eläkää hyvin toivottaa

ystävä Eskil Paimen.

Helsingissä 16/1 84 Rakas ystävä!

Ovatpa päivät toinen toisensa perästä huomaa­

matta vierineet ohitse niin että jo on kuukausi kulunut siitä kuin viime kerran teille kirjoi­

tin. Mutta joulun tienoilla tapahtuu niin pal­

jon, on niin monta erilaista tehtävää ettei jou­

du kääntymäänkään, ennenkuin jo päivänvalo on kadonnut ja ilta pimenee. Seuraelämä on tähän aikaan hyvin vireä kaupungissa, ja joka päivä melkein ollaan "illan virkku, aamun torkku”, niinkuin sananlaskussa kerrotaan.

Mutta mitäpäs minä nyt lavertelen kaikista näistä teille oudoista asioista! Tuleepa minun kiittää siitä ystävällisestä kutsumuksesta sii­

hen surujuhlaan joka 6:na p:nä vietettiin Vää- risen talossa;17 olisinpa mielelläni saapunut sinne osalliseksi surevien seurueesen, mutta se oli minulle mahdotonta erittäinkin kun siihen aikaan sangen vaarallinen paisuma minua ra­

sitti. Sanokaa minun puolestani toki ystävälli­

siä kiitossanoja vanhemmillenne,18 heidän muistamisesta ja ystävällisyydestä. Minä toivon että tuo niin luonnonperäinen katkera suru ai­

kaa voittaen vähenee ja lievenee varsinkin ajatellessa että vainajalla nyt on parempaa ja suruttomampaa Jumalan korkeassa ja valoi­

sassa taivaassa. Niinpä pitää meidän kaikkien erota rakkahistamme! ■— Taitaapa teillä muu­

ten elämä kulua hiljaisuudessa. Niin mielellään minä nyt tulisin maalle talvea viettämään, eikä se sopisikaan niin huonosti ellei minulla olisi

Herman.

Väärisen talon päärakennus, johon on vuosisadan vaihteen aikuinen avorappu muutettu umpinaiseksi.

Tässä talossa syntyi Oskari Peräinen ja vietti täällä nuoruutensa. Täältä hän muutti 1884—5 Moija- selle ja sieltä Peräiselle. Hermanni-veli, josta Paimen usein puhuu, asui täällä ja hänestä tuli tä­

män talon isäntä.

tuo soittaminen, jota ei käy laiminlyöminen.

Tuota minä jo olin vähän tuumaillut, että on­

nistuisi niin hyvin lukeminen teidän hiljaises­

sa kodissanne mutta se saapi luulta vati jäädä kevääsen asti. Minä en oikein tiedä jos viitsi­

si vielä tänä vuonna mennä Ruotsiin; ellen mene niin minulla olisi se tunne että jo Huh­

tikuun keskipalkoilla saapuisin sinne l u k e ­ m a a n t i e t y s t i . Tulisi nimittäin ankara päivänjärjestys. Mutta tästä ei ole vielä mitään määrätty; sen minä vaan tiedän, että olen ko­

vasti kyllästynyt kaupungin elämään. Mutta koskapa te saavutte tänne? Eikö siitä ennen ollut puhetta, että tulisitte? Huonetta minä en toki voi luvata, sillä meillä asuu koko kevään pikku veljenipoika,19 kun veljeni kodossa on huonoa ilmaa, joka nousee ylös maasta. Mutta onhan huoneita ja korttieria sadottain Helsin­

gissä ja sopisi siitä kysellä muita jotka täällä ovat käyneet. Tuumailkaa nyt tätä! Tänäpänä olin parin ystävän kanssa ampumaradalla am­

pumassa, ja se onnistui oivallisesti. Ampumisen perästä (se kesti kolme tuntia) minä ostin san­

gen hyvän ja kauniin takaa-ladattavan luoti- pyssyn, joka kantaa tuhatkin askelta. Se minul­

le maksoi 170 mk ja nyt ammutaan hyvin ahke­

rasti. Messinkipatroonat, jotka sisältävät nallin, ruutia ja kuulan ovat kolmatta tuumaa pitkät ja kuula itse on tuuman pituinen. Siitä tulee vähän kovempaa ääntä kuin teidän pyssyistä, saapa nähdä jos kukaan teillä, paitse Hermannia tohdi sitä laukaista. — Hauskaa oli että Väls- käärin hupaisat kertomukset20 teitä niin paljon huvittavat, niistä voipikin paljon oppia. Minä

ajattelen aina ilolla kuinka valoisaa nyt on tu­

vassanne kun tuo lamppu sen valaisee21; jospa se vaan käytettäisiin oikein ahkerasti sillä saat- tehan öljyä Pesoselta22. Nyt on joutoaika taas loppunut, minä pyydän siis saada sanoa ter­

veisiä kaikille tuttaville ja ystäville. Eläkää hyvin ja muistakaa hyvin usein

ystävänne Eskil Paimen.

Sanokaa kiitoksia erittäin vanhemmillenne kirjeistä. Kertokaa Hermannille pyssystä. Kun tahdotte uusia kirjoja niin kirjoittakaa minulle.

(Päiväämätön, mutta varmastikin maaliskuun alkupäiviltä 1884)2S

Hyvä ystävä!

Nyt kokotatte jo toista kuukautta tätä kir­

jettä mutta todellakin minulla ei ole ollut edes yksikään ilta vapaa että joutuisin kirjettä ky- häilemään. Minä olen nytkin juuri (kello on näet

xk.

ruulle minä tulen H u h t i k u u n e n s i m m ä i ­ s i n ä p ä i v i n ä ; olen päättänyt lähteä täältä tämän kuun viimeisinä, viivyn vähän aikaa Tampereella ja tulisin sitten mielelläni teidän taloonne, jos emäntä suostuisi minua ruokki­

maan ja elättämään. Mutta tällä kertaa minä aion lukea oikein kovasti, kuusi seitsemän tuntia päivässä niin että kyllä se on toista elämää.

Mitä valokuvaanne tulee niin se todellakin on hirveä, kyllä minä teidät hyvin muistan mutta ei se ole likimailkaan teidän näköinen. Kiitoksia kuitenkin siitäkin siksi kuin tulette Helsinkiin sillä tästä saattehan parempia kuvia24. Mutta nyt alkaa uni tulla, en jaksa enään kirjoittaa tahi ajatella. Hyvästi siksi kuin tapaamme toi­

semme.

Ystävä Eskil Paimen.

Keuruun Moijasella 28/V 84.

Oskari kulta!

Kaikki täällä näyttää niin tyhjältä sittenkuin sinä25 meidät jätit, ja minäkin vaellan rauha- tonna ja murheellisena, milloin metsässä, milloin sinun huoneessasi, ilman juuri mitään tekemättä.

Järkeni sanoo minulle: lue; mutta se on ikävää, kaikki on ikävää; en minä koskaan tietänyt että niin kovasti sinua kaipaisin. Mutta ehkä tauti nyt paranee kun viikko on kulunut, heluntaik- si26 minä näet olen kutsuttu kirkolle korttia pe­

laamaan, ja se häiritsee kai murheelliset aja­

tukseni. No oletpa sinä nyt saanut koettaa, mitä sotamiehen elämä merkitsee. Tietysti sinä ”et juuri paljon ole ollut väsyksissä”, mutta älä nyt kuitenkaan ole liika rohkea, sillä tiedäthän et­

tei se teeskentelemistä olisikaan, jos näyttäisi, että se voimasi pois vie, ja jos sinä jotenkin tulet (?) niin sitä parempaa, ainakin minä siitä iloitsisin, ja saisimme taas olla yhdessä, sillä ovathan nämä viime viikkokaudet ja erittäin­

kin viime ilta ja aamu olleet elämäni surulli­

simpia. Sitäkin hauskempaa on oleva kun kir­

jeessäsi saman sanan luin. Jos tämä v i i m e i ­ n e n asia vielä sinulle onnistuisi, niin minä iloitsisin yhtä paljon kuin sinäkin, niinkuin me muuten surisimme yhtä paljon molemmat. Mut­

ta niin todellista rakkautta, kuin sinä Veeraa kohden tunnet27, minä en voi uskoa, että kaikki- järjestävä luonto voisi niin huonosti palkita.

Älä nyt kuitenkaan sieluasi liika paljon synkillä ja rakastavilla ajatuksilla kiduta, ole mies ja jätä kaikki ratkaisun hetkeen. Anna nyt minulle anteeksi, että taas, vaikka paljon nuorempi ja kokemattomampi, olen ruvennut sinua neuvo­

maan. Nyt minä aion sinulle kertoa mitä täällä on tapahtunut, vaikkei se paljon ole. Kun läh­

dettiin kotiin niin me ensiksi istuimme molem­

mat kyynelsilmin ja puhumatta (vaikkei isäsi mitään virkkanut, niin näkyi hyvin kuinka kat­

kera tämä ero oli hänelle). Mutta minä ajattelin:

Ei, näin tämä ei käy laatuun, jumaliste, ja sit­

ten minä rupesin jaarittelemaan niinkuin v ii­

meistä päivää, siellä missä minä istuin hänen takanaan28, ja siten me vihdoin rupesimme nau­

ramaankin kun kerroin sotamuisteluita. Näin tulimme asemalle, missä minä ikkunan läpitse näin nuoren rouvan (kalpeana tietysti) istuvan katteinin29 sylissä. Tietysti ne molemmat punas­

tuivat kun astuin sisään (se rakkaus!). Sanoma­

lehtiä minä sain aika joukon, sekä myöskin sen kirjan, josta minä te-80 sinullekin puhuin (jo aikoi tulla tuo häijy ja kylmä te-sana). Sitä lu­

kiessa aika nyt vähän kului, vaikka välistä kaikki näytti niin tyhjältä että melkein olisin tahtonut lähteä pois mutt ”ei kehtaa s. v. ei kehtaa”. Emäntä tuli sitten sisään ja sanoi: "ei­

kö nyt ole ikävää.” "On kovasti”, minä vastasin.

Silloin hän kehoitti minua käymään toisessa talossa. No siellä käytiin, ja isäntäkin tuli jä- lestäpäin, ja juotiin pari lasia viinaa. Sitten mentiin kotiin ja isäntä tuli minun huoneesee­

ni, jossa juotiin teetäkin; me sekoitimme rom­

mia siihen ja istuimme puhumassa kello kym­

meneen asti, jolloin emäntä tuli poisajamaan.

Sitten minä istuin vielä tunnin tuossa Suomen kesän ihmeellisessä puolihämärässä muistellen kaikkia niitä onnellisia hetkiä, jotka me viime viikoilla olemme viettäneet, sittenkuin meidän ystävyytemme o i k e i n tuli ilmi kirkkoretkellä sunnuntaina viikko sitten, ja kun oltiin Vääri- sellä, ja kun käytiin Saxbergin tykönä (?) ja Isossa ahossa31 ja varsinkin kun meidän välim- me lauantai-iltana täydellisesti selvisi. E m m e ­ k ö h ä n a i n a n i i t ä m u i s t a n i i n k u i n s i t ä l u j a a v a l a a k i n (?) joka silloin teh­

tiin "vaikk’ onni mikä tulkohon”. Mutta nyt luulet minua varmaan taas sairaaksi kun näin hourailen. Maanantaiaamuna minä kävin Jo- keilan (?)32 vuorella, missä kauan aikaa istuin, sitten minä pari tuntia kävelin laulellen metsäs­

sä; mitä lauluja minä lauloin sinä kyllä tiedät.

Kävin sitten isännän kanssa rannalla ja paluu­

matkalla pakoitettiin melkein toiseen taloon poikkeamaan, missä isäntä oli aika "hantantii- lissä” (?), etten ymmärtänyt yhtään mitä hän puhui (minua nauratti kovasti). Sitten isäntä ja Veera Saxberg, Kolhon talon tytär,

minä kävimme Simon (Eevertin) ja Antin kans­

sa33 nuotalla Kankamolla; minä soudin (siellä tuuli juuri niin paljon että minä sain näyttää miksikä minä kelpaisin). Kaikki kävi hyvin muuten mutta kaloja ei tullut enempää kuin yk­

si pieni särki. Ehtoopuolella isäntä kuitenkin taas veti pari suppeata (?) apajaa, lienee silloin saanut kolme haukea; minun saappaat olivat tietysti niin märät että niillä olisi voinut juottaa Veikkoa.3*

Lill-Bodö-saarella 30/VI 8436 Rakas Oskar!

Päivät ovat kuluneet, toinen toisensa perästä;

jo on viidettä viikkoa sittenkuin minä sain kir­

jeen Saarijärveltä. Sen perästä en ole saanut yhtäkään tietoa sinulta, itse olen lähettänyt kolme kirjettä ja kirjapaketin. Minä arvaan siis että joku kirje on hukkunut, joka on hy­

vin ikävää, sillä minä haluaisin niin kovasti saada kuulla jotakin sinun elämästäsi ja aikeis- tasi ja varsinkin mitä arvelet Veerasta minun kirjeeni luettuasi. Kirjoita nyt, velikulta, pian minulle, ainakin muutama rivi jos et joudu Saarijärveltä enempää kirjoittamaan. Muuten minä esittäisin että tänä vuonna taas vaihtai­

simme kirjeitä niinkuin viime vuonna mutta, jos sinä suostut siihen, k a h d e s t i k u u k a u ­ d e s s a . Mutta jotta enään ei tarvittaisi kirjet­

tä saamatta käydä asemalla, minä silloin lupai- sin kirjoittaa joka viimeinen ja neljästoista päi­

vä että se saapuisi Keuruun asemalle joka en­

simmäinen ja viidestoista päivä kuukaudessa.36 Jos tähän suostut niin kirjoita minulle Saari­

järveltä niin voit ehkä saada asemalle kir­

jeen jo siksi aikaa, kun tulet Saarijärveltä kotiin. Sinä taas kirjoittaisit joka 6 ja 21 päivä mutta jos viipyisikin jonkun päivän niin se ei ole niin suuri vahinko sillä saammehan vah­

timestarin kautta postin joka aamu. Mitä sinä tästä ehdotuksesta sanot. Kirjoita nyt siitä vas­

taus ja kerro myöskin terveydestäsi ja sota- asioista ja erittäinkin mitä nyt rakkaudestasi ja Veerasta ajattelet. Sano myöskin oletko saa­

nut kaikki kirjeet. Nyt pari sanaa itsestäni.

Me olemme nyt saaristossa joka on pukeunut kauniimpaan pukuunsa, ilma on lämmin, vesi lämmin, päivät kirkkaat, ja yöt tavattoman kauniit, vaikka paljon pimeämmät kuin teillä.

En voi sinulle sen kauneutta kuvailla, niinkuin en voi luonnon ja meren mahtavuutta kertoa sille, joka ei ole yhtään semmoista nähnyt.

Sinä olet nähnyt minun isossa ahossa tai Kali- kanmäellä ihailevan salomaiden jylhää mahta­

vuutta; niin minä myöskin tunnen luonnon mahtavan hengen istuessani saarella, jota vas­

taan meriaallot raivoavat, kuohuen ja jyristen.

Nämä kaksi luonnon ilmaisua ovat aina mi­

nuun syvästi vaikuttaneet niinkuin myöskin tyyni ilta, jolloin hämärään katoavat kaikki etäiset seudut, mutta semmoiseen hämärään, että siitä kaikki näkyy niin selvästi. Oi Oskar,

mitä on ihmisen voima tähän verraten. Niin ihailen luontoa siitä asti kun minä sen teillä opin tuntemaan, sentähden minä kaupungissa aina kaipaan maata. Mutta täälläkin jotakin puuttuu. Vaikka ovat täällä vanhemmat, vel­

jekset, sukulaiset, vaikka kaikki on niin iha­

na, niin en kuitenkaan täällä viihdy. Mikä syy siihen on? Minä kaipaan täällä oikeata, puhdas­

ta, vireätä maanelämää mitä minä olen oppi­

nut teidän talossa tuntemaan ja ihailemaan. Tä­

mä on kuin puolikaupunki; jos teemme työtä tai olemme huonoissa vaatteissa niin olemme kuitenkin kaupunkilaisia, puhumme niinkuin he ja samoista asioista. Jos minusta riippuu niin minä en enään tule tänne asumaan, niin huonosti minä täällä viihdyn. Mutta sitä var­

ten tarvitsen rahoja ja niitä olen aikonut hank­

kia seuraavalla tavalla (kyllä minä isältäni sai­

sin mutta en kehtaa pyytää kun lähden vastoin hänen tahtoaan pois kotoa ja muutenkin minä silloin olen vapaampi). Yliopiston kirjastoon tar­

vitaan monta apulaista ja niitä ei nyt ole kuin kaksi (Vestermarck-ystävä37 on toinen). Minä aion nyt ruveta apulaiseksi. Minun lankoni38 jo­

ka myöskin siinä on virkamiehenä menee pois joulun jälkeen ulkomaille ja antaa sijaiselle sääntöjen mukaan kolmanneksen palkastaan:

tämä on 3000 markkaa, siis sijainen saa puo­

lesta vuodesta 500 markkaa. Tämän Vester- marck saa ja minä saan hänen palkkansa joka myöskin on 500 markkaa jos hyvin menestyy, ainakin minä pari kolme saan. Älä velikulta vielä mitään puhu eikä toivo, mutta kaikessa salaisuudessa voin sinulle sanoa että jos minä nämä saan niin kyllä se on mahdollista että taas tulevana kesänä olemme yhdessä ja silloin mi­

nä tulen koko kesäksi, metsästämään ja kalas­

tamaan. Ainakin minä kaikin voimin Keuruul­

le pyrin. Mutta ennen tätä saamme nyt Hel­

singissä olla yhdessä ja ensiksi minä odotan kir­

jettä, joka minulle ilmoittaa kihlauksen jos hy­

vin menestyy; jos huonosti käy taas, todista et­

tä olet mies joka sittenkin voit pysyä suorana ja tehdä työtä, mikä on velvollisuutesi, ja iloita elämän kauneudesta ja herttaisuudesta. Mutta mitäs minä lapsi nyt taas rupeen sinulle opetta­

maan rakkautta. Muista vaan että mitä pikem­

min asian ratkaiset, sitä paremmin; ratkaise siis kohta kun tulet kotiin. Arveleppas että minä junalla kun lähdin kotiin opin tuntemaan nuor­

ta neittä joka minunkin sydämelleni voi olla vaarallinen. Hermann ja emäntä myöskin hänet näkivät: se oli hyvin vaalea tyttö, leveä olkihat­

tu päässä, eräs neiti Moberg39 (hänen veljensä kuva oli minun albumissani). Hän oli Strengell- perheen kanssa matkalla Käkisalmelle häitä viettämään; minä tunsin nuoren herra Stren- gellin ja hänen kautta minä tutustuin muun perheen kanssa. Ne olivat hyvin hauskaa väkeä, erittäinkin neiti Moberg oli oikein herttainen.

Me olimme koko ajan yhdessä, otimme asun­

tomme samassa ravintolassa, kävelimme Tam­

pereella puolen yötä. Minä olin neitien (niitä oli kolme) saattomiehenä, poika ja isä olivat yhdessä. Söimme sitten illallista ja seuraavana aamuna joimme kahvia yhdessä, niinkuin myös-

Heikki Moijanen, k. 1907.

kin samalla junalla menimme Riihimäkeen as­

ti. Naista, josta minä niin paljon olisin pitänyt, en ole usein nähnyt. (Hänkin oli minun kuva­

ni ennen nähnyt veljensä albumissa, ja kuul­

lut paljon minusta kerrottavan). Kauan en saa­

nut olla hänen seurassaan ja nyt se on unelma, joka pian katoo ja sekaantuu muihin tapauk­

siin. Älä kuitenkaan luule että minusta on tul­

lut samallainen murheellinen rakkauden san­

kari kuin sinusta, niin hulluksi minä en kos­

kaan tule enkä olisi silloin ehtinytkään. — Mi­

nun isäni on paljon parantunut ja kaikki koto­

na ovat terveet. Veljeni Hjalmar40 on käynyt Konstantinopolissa ja ollut siellä puolitoista viikkoa. Hän kertoo tästä kuuluisasta kaupun­

gista mitä kummallisimpia asioita; nyt hän taas on palannut Venäjälle. Me itse saaristossa eläm­

me kuin tavallisesti, olemme kovasti kalasta­

neet vaikka kova tuuli idästä ja etelästä, joka koko viime viikon vallitsi, on vähän ajanut kalat pakoon; muuten teemme työtä ja luemme

— ja uimme kolme kertaa päivässä hyvin kau­

ankin sillä merenvesi on nyt lämpimimmillään.

Tämä päivä on minun vanhempieni 36. hääpäi­

vä41 ja sitä on vähän vietetty. Kahden kuukau­

den perästä minä taas tulen täysi-ikäiseksi (31 elokuuta)42, ja pian sen jälkeen muutamme taas kaupunkiin minun kälyni43 tähden. Voi!

kuin minä tuota hetkeä ikävöin! — Huomenna meille taas tulee posti kaupungista. Ehkä silloin tulee kirje sinulta, mutta en minä sitä usko.

Nyt kai isäntä on käynyt Tampereella, en tiedä

yhtään, onko Veikko viety sinne. Kehoita hän­

tä nyt käymään Helsingissäkin kesällä. Sano terveisiä Villelle44 ja muille, ja elä hyvästi ja muista

ystäväsi Eskil Paimen.

Helsingissä 9/VII 84 Rakas Oskar!

Suureksi iloksi näin pöydällä sinun kirjeesi saapuessani Helsinkiin (täällä minä nyt taas olen pari päivää). Minä olin näet ollut ilman sano­

mia sinulta melkein koko kuukauden sillä tuo pieni kirje, jonka viikko sitten sain, ei juuri paljoa sisältänyt. Nyt minä taas olen tyytyväi­

nen kun sain kuulla elämästä ja toimista "sota- leivissä”, varsinkin kun "murheellinen poika”

niin hyvin on kärsinyt sodan vaivoja. Sen pe­

rästä olet varmaan saanut uuden kirjeen minun kädeltäni —• ehkä olet vastannutkin; nyt minä lupauksen täyttääkseni myöskin tahdon kir­

joittaa että saat sen kotiin tullessasi. Kun en saa sinua tulla vastaanottamaan niin tahdon vaan tällä tavoin toivottaa sinulle iloa ja ter­

veyttä sekä sielun että ruumiin suhteen ja hy­

vää menestystä kaikissa asioissa. Ehkä ensi vuonna sekä lähdemme että palaamme yhdessä Saarijärveltä45, kuka sen tietää. Mutta älä näistä aikeista yhtäkään sanaa puhu siellä kotona, sillä ne ovat niin hämärässä vielä, sillä 1) pitää hankkia rahaa ja 2) taistella vanhempiani vas­

taan, jotka tahtovat pitää minut kotona; ole vaan varma että minä tulen jos on mahdollista.

Vai että tulit niin iloiseksi kun luit Veerasta;

no kyllähän minä sen arvasin. Mutta muista vanha sananlasku: älä hoi huuda ennenkuin olet päässyt puron ylitse,46 älä liika paljon iloit­

se ennenkuin — "mitä meinasinkaan sanoa, sen ehkä arvaatkin”. Kas kuinka sinua ivaan! Nyt vaan sinulta pyytäisin, että kohta sunnuntain jälkeen minulle kirjoittaisit, sillä en minä viit­

si täällä olla levoton niin kauan. Neuvoja minä en voi antaa muita kuin, että puhu nyt oikein kauniisti, niinkuin sinä voitkin, ja suutele sit­

ten! ja erittäinkin kiitä pastori Bergrothia jos asia menestyy mutta älä ole liika varma. Ja hyvää menestystä kosiomatkalle! — Ikävä se on kuin ei isäntä koskaan lähde liikkeelle tänne Helsinkiin, hän olisi sitten niin tyytyväinen, nyt kun luonto täällä juuri on kauniimmallaan; koe­

ta nyt oikein kiihdyttää häntä. Mutta sinä et niin vähällä pääse: se on pakosta että sinä käyt meillä "vaikka piiluja sataisi”. Arvelepas sil­

loin syödään aamulla, sitten mennään ulos kat­

selemaan kaikkia (yliopistoa, senaattia, kirja­

painoja, kouluja j.n.e.). Kun olemme väsyksissä poikkeemme ravintoliin juomaan, mitä mieli te­

kee. Mennään sitten kotiin missä minä soitan jonkun ajan ja puhutaan muuten, illalla ollaan soitta jäisissä47 j.n.e. Eiköhän viikko pian niin- muodoin kuluisi. Ja ensi kesänä me taas käym­

me yhdessä kaikissa kauniissa paikoissa ja Kol­

hossa.48 Kuule Oskar! Minä en tiedä, mitä sinun

Tihdan40 suhteen tulee tehdä. Minä olen usein sinusta puhunut isäsi kanssa ja luulen että hän kovasti ikävöisi sinua varsinkin jos muuttaisit pois. Puhuminen tuosta asiasta käy kuitenkin, jos se tapahtuu sopivalla tavalla, ja minä tie­

dän, että sinun aistisi määrää mitä on sopivaa.

Muuten minä luulen että sinä olet asiasi liika paljon kätkenyt isäsi silmiltä; hän ei tiedä yh­

tään mikä sinua on surettanut ja minä luulen kuitenkin että se olisi parempaa päinvastoin sillä hän voi ymmärtää ja lohduttaa. Jos käy kuinka tahansa niin kerro hänelle kaikki, sinun ei tarvitse pelätä mitään hänen puoleltaan.

Tee kuitenkin niinkuin sinä itse tahdot. Se oi­

kein ilahdutti minua, että kirjaset olivat sinul­

le huviksi; nyt minä en jouda lähettää sinulle mitään semmoista kun on niin paljon tehtäviä ja onhan sinulla muuten niin paljon kertomista ja puhumista kotona että pienet joutohetket pian kuluvat. Mutta jos tarvitset niin kirjoita minul­

le; jos en itse satu olemaan kaupungissa niin on aina joku meidän perheestämme. Elokuun 23 p:nä minä myöskin olen kaupungissa, olen näet kutsuttu "telttapojaksi”50 häihin. ”Frithi- ofin sadun”61 voisin kyllä lähettää sinulle sillä se on jo suomennettu, mutta tämä suomennos on niin huono ettei se kelpaa. Söderströmille on sentähden tarjottu uusi käännös, jota lankoni62 minun avullani paraikaa tarkastaa ja korjaa, ja se on oikein hyvästi tehty. Siitä sinä tulet pitämään, sillä senkin pääaineena on rakkaus.

K uule! Tuleeko minusta koskaan n i i n h u l l u rakastaja kuin sinä nyt olet! Mutta jos loppu on hyvä on kaikki hyvä, sanoo sananlasku. Tee

Juudit Vääriskoski, o.s. Murtomäki.

sitten häät niin pian että minä joudun tulemaan niihin. Mitä hullutuksia minä nyt taas olen kir­

joittanut, aina tahtoo kiertää takaisin tuohon rakkaasen aineesen, mutta sen minä sanon että kyllä me vielä ensi kesänä jos mahdollista elämme "helatuorstaita”53 uudestaan, s.o. ma­

kaamme isossa ahossa. Emmekö? Mutta sitä saamme sitten ajatella. Kertomuksen sotaelä- mästä luin suurella mielihyvällä, mutta paras seikka on kuitenkin että hyvällä terveydellä pääset kotiin. Arvelenpa että koko väki jo on heinässä kun tulet kotiin. Onpa tähän asti ol­

lutkin oikein erinomainen heinäilma mutta niinpä oli viime vuonnakin, kun juuri tänä- pänä rupesi satamaan. Sopii kuitenkin toivoa että tänävuonna tulee parempi ilma. Pouta al­

kaa kuitenkin tuntua vähän rasittavalta, ja maalla ovat pellot jo perin kuivat. Kaupunki on niinkuin helteinen uuni vaikka katuja joka toinen tunti kastellaan vesijohdosta. Saaristos­

sa on ollut erinomaisen kaunista, varsinkin il­

lat. Ajatteleppas kun istumme huvilamme por­

tailla. Edessämme on viheriä nurmikko josta hoikat koivut kohoovat niinkuin valkoisia pyl­

väitä. Niiden väliltä katselemme ulos mereen joka leviää näkymättömiin, ja laskevan aurin­

gon loistoon vivahtaa tuhansiin eri väriin. Poh­

joiseenpäin on rannikko punaisine kallioineen ja viheröine kukkuloineen joiden välillä kapeat salmet ja saariston ulapat kauniisti kiiltävät, etäältä koilliseen päin näkyy Nikolainkirkko ja kreikkalainen kirkko Helsingissä ja niiden ul­

kopuolella Viaporin rantasirenit (?). Tyvenesti meri kohoo ja laskee niinkuin huokaillen ja kun iltahämärä on tullut välkkyvät yhtä mittaa Grä- haran ja Söderskärin majakat.61 Herttaista se on! mutta salomaiden hiljaisuutta ja jylhää yksinäisyyttä minä kaipaan syvästi enkä voi koskaan isoa ahoa unohtaa. Elämämme on tuo­

ta tavallista. Meren vesi on tätä [nykyä] 21°

meillä, kaupungissa se on 24 jota ei koskaan ole nähty ennen. Meillä rakennetaan paraikaa suurta kivikellaria, joka tulee maksamaan 500 markkaa ja me olemme aina katsomassa kuin­

ka ammutaan. Kaikki kotona voivat erinomai­

sen hyvin, isäni on taas tointunut hyvin mutta on taas kaupungissa virassa. Kaikesta sydämes­

täni haluaisin kuitenkin että syksy tulisi ja että saisimme taas muuttaa kaupunkiin. Minä sain eilen vastaanottaa kälyni55 (tiedätkös vielä mitä se on?) joka nyt palasi Storfursten59-höyry- laivalla suuresta matkastaan Itävaltakunnassa,57 Italiassa j.n.e. Veljeni jäi ulkomaalaiseen kylpy­

laitokseen terveyttään parantaaksensa. Ehtoo­

puolella lähdetään taas maalle, johon minä vien ihan uusia kalakoukkuja. Minä olen niinkuin tiedät kova kalastaja ja olen näinä päivinä saa­

nut leiviskän58 päivässä kahdella kymmenellä koukulla. Nyt en joudu enempää kirjoittamaan.

Pyydän vaan, että kun käyt pastorin luona, sa­

noisit paljon terveisiä minulta, sekä että ikä­

vöin Keuruun sydänmaata. Sano myöskin su­

limmat tervehdykset isännälle, emännälle, mum­

molle, Hermannille, niklarille Villelle59 j a ---

—•! ! Pesoselle ei! Sano myöskin Lappalaiselle99 onnentoivotuksia! Mutta älä mitään minun ai-

keistani sano. Sano myöskin katteinille tervei­

siä ja kiitoksia niistä sanomalehdistä jotka hän takaisin lähetti. Tämän kanssa lähetän muuta­

mia kuvia Helsingistä, jotka sattumukselta näin kirjakaupassa ja ovat hyvin onnistuneet. Näytä ne isällesi, ehkä hän silloin saa uutta halua käy­

mään Helsingissä. Ja nyt hyvästi; onnea ja me­

nestystä

toivottaa sinulle Eskil.

Kirjoita mitä ne kuvista sanovat.

S e l i t y k s i ä

1. Kirje on kirjoitettu v. 1883, jolloin kirjoitta­

jan Evert-veli meni naimisiin: vrt. jälkikirjoitusta, joka myös antaa aiheen päätellä, että kirje on syyskuulta.

2. Helsingin—Hämeenlinnan rata oli avattu lii­

kenteelle v. 1862. Jatke Hämeenlinna:—Tampere (-Turku) valmistui v. 1876. Tampereen—Vaasan rata toteutui v. 1883. Warenin Keuruun pitäjän histo­

rian mukaan (s. 121) se avattiin liikenteelle jo syksyllä v. 1882. Sitä käytti Paimenkin Keuruulle ja Keuruulta matkustaessaan. Vrt. huomautus n:o 29. "Uskottava poika” on kirjeenvaihtotoveri Os­

kari Peräinen (alkuaan Väärinen), joka (tuolloin asui isänsä ja äitipuolensa kanssa Moilasella. Moi- jasen isäntä Heikki (Juho Henrik) Väärinen oli v. 1870 mennyt uusiin naimisiin Judith ("Tihta”) Collin—Murtomäen kanssa. Oskarin oma äiti "Sii­

na” eli Henrika Euphrosyne (Brask), Peräisen tytär, dii kuollut v. 1868.

3. Pastori on Karl Selim Fritiof Bergroth, joka iastui kappalaisen virkaan Keuruulle v. 1870 ja muutti 20 vuotta myöhemmin kirkkoherraksi Luu- mäelle.

4. Veli oli v. 1857 syntynyt teollisuusmies, insi­

nööri ja maisteri, vuorineuvos K. Evert Paimen, ja morsian Hilda Octavia Embleton-Samson, joka oli

”ihan parantunut”, koskapa eli vanhaksi. Häijtä ei vietettykään vielä lokakuussa, vaan vasta 7.12.1883;

vrt. 5.12. päivättyä kirjettä!

5. Paketit sisälsivät varmaankin kirjoja, joita Paimenilla oli tapana lähettää ystävälleen. Ks.

esim. kahta seuraavaa kirjettä.

6. V. 1849 syntynyt piirilääkäri Klas Fridolf Printz oli tullut Ruovedelle v. 1881. (Keuruun oma ensimmäinen kunnanlääkäri, tri E.J. War6n astui toimeensa vaäta 1.7.1886.) 15.8.1883 päivätyssä kir­

jeessään Paimen oli kehottanut Oskaria käymään lääkärillä; ks. Keuruun Joulu 1975.

7. Oskari oli pyrkinyt edellisenä kesänä Jyväs­

kylän seminaariin, mutta ei selviytynyt pääsyko­

keista. Asiaan viitataan 5.7. 1883 päivätyssä, viime vuonna julkaistussa ym. kirjeissä.

8 27.5.1883 Moskovassa kruunattu valtias oli Aleksanteri III, joka seurasi Venäjän keisarina ja Suomen suuriruhtinaana maaliskuussa v. 1881 mur­

hattua isäänsä A. II:ta. Toisin kuin isänsä, uusi hallitsija ei ollut ymmärtävä Suomen erikoisase­

maa, vaikka hän tavanomaisesti oli perintöruh- tinaana Helsingin yliopiston (nimellinen) kansle­

ri. Asioista todellisuudessa vastaavana ns. sijais­

kanslerina oli Eskilin isä Johan Philip Paimen vuodesta 1873 kuolemaansa asti, v. 1896.

9. Kortteli oli vanha pituusmitta, 1/4 kyynärää=

lähes 15 cm.

10. Paimenin lähettämä omakuva on säilynyt ja julkaistaan tässä. Sen taakse on kirjoitettu: 1883- kesän muistoksi. Ystävyydellä — Eskil Paimen. So- tilaskuva ei ole säilynyt; se on ilmeisesti otettu Paimenista hänen ollessaan reserviharjoituksissa tai asevelvollisena aliupseerina; ks. huom. 14. "Ny­

kyinen ja tuleva reservimies” viittaa Hermanniin ja Oskariin. — Keuruun ym. murteissa "kehua”

merkitsee "sanoa, väittää”.

11. Vanhan Suomen sotaväen käyttämä venä­

läisperäinen komentosana "smirnaa” tarkoitti asen­

toa.

12. Espanjalainen Sarasate (1844—1908) on nyky- katsannossakin viulun maineikkaimpia taitureita.

13. Tämä "toinen kirje” on joko kadonnut tai sitten, pikemminkin, selvitys, johon viitataan, on sisältynyt ensimmäiseen nyt julkaistuista kirjeistä:

sen alkuosahan on kadoksissa!

14. Nimimerkki ”Ent. Asewelwollinen”, jonka kynästä on lähtöisin ”Asewelwollisten uudet ka­

sarmit ja wähän asewelwollisten elämästä” -ni­

minen kirjoitus Kansanvalistusseuran kalenteris­

sa 1884 (sivut 84—95), on siis Eskil Paimen! Ystävän kanssa käydyistä keskusteluista oli ollut hyötyä artikkelin laatimisessa. "Muistosanoja vainajille”

(sivut 125—166) on puolestaan pääasiassa E. H. P :n (=Eskil Heribert Paimenin) käsialaa. Muuan muis­

telluista on 5.3.1883 kuollut senaattori, vapaaherra Kaarle 01awi Cronstedt, ’kuwa menneitten aikojen hienoista howitawoista, ylimys mutta samassa erit­

täin ystäwällinen ja miellyttäwä kenen parissa olikin’. Paimen jatkaa viittaamalla Cronstedtin tyt- tärenpoikaan, Keuruun Kangasjärveen 10.7. 1879 hukkuneeseen jaloon nuorukaiseen, jonka Kan­

gas järven Kuolonsaaressa olevaa muistopatsasta on tänä syksynä suoristettu ja kunnostettu: "Hän oli aikaiseen poistemmatun suomentajan Kaarlo Cronstedt wainajan äidinisä, ja oli mitä lämpi- mimmällä rakkaudella kiintynyt Itähän runsas- lahjäiseen nuorukaiseen. Kun tämä isänmaallises­

sa innossaan rupesi suomentamaan [Alfred de Vig- nyn] Cinq-Marsia, oli wanha äidinisä hänelle sii­

nä työssä suureksi awuksi selittämällä waikeita lauseparsia, hän kun oli sywästi tutustunut Rans­

kan kieleen ja oloihin. Kaarlo Cronstedtin kuole­

ma olikin wanhukselle katkera, ja hänen elämänsä siitä alkaen ilotonta.” Keurulaisten sydämet val­

loittaneesta nuorukaisesta ikertoo Hannes Jukonen toimittamassaan Keuruun Kirjassa, ss. 232—239.

Vainajan isä, pankinjohtaja Jean Cronstedt (v:een 1870 Galindo), lahjoitti huomattavia summia si- vistystarkoituksiin keurulaisille. Niistä jaettiin mm.

apurahoja koululaisille; ks. Keuruun satavuotias kansakoulu, ss. 57 ja 83.

15. Ks. huomautus 4.

16. Hermanni Väärinen (Vääriskoski), Väärisen talon isäntä, oli Oskarin vanhempi veli, ja nyt vanhin veli, kun Jussi äskettäin oli kuollut, mi­

hin aiempana kirjeessä viitataan. Hermanni oli paraikaa asevelvollisena; ks. Keuruun Joulu 1975.

Hänestä on kysymys monessa kirjeessä. Mitä ”ali- upsieriin” tulee, vrt. huom. 10.

17. Hermannin ja Oskarin vanhin veli, Jussi, oli 6.12.1883 hukkunut Ukonselän railoon, luistelles- saan tervehtimään morsiantaan Ykspuun taloon.

18. Ks. huom. 2.

19. Kysymyksessä voi olla vain Eskilin vanhim­

man täysiveljen, valtionevos, prof. Ernst Gusitaf Paimenin, viime Keuruun Joulussa esitellyn ”Äkä- pään” poika Ludvig Ilmari, sittemmin varatuoma­

ri. E.G- Paimen oli solminut avioliiton Ida Ama­

lia Arpen kanssa v. 1881, ja Ilmari oli syntynyt 14.10.1882.

20. Paimen oli lähettänyt ystävälleen joululah­

jaksi Välskärin kertomukset ja kaiketikin liittänyt mukaan käyötikorttinsa (stud. nyl. tarkoittaa uus­

maalaiseen, ruotsiksi nyländsk, osakuntaan kuulu­

vaa ylioppilasta), jossa on seuraava teksti: "Hyvä Oskar! Aika ei riitä laveampaan kirjoitukseen, ja kylläpä muutenkin on teillä kylläksi luettavaa.

Ottakaat ainoasti vastaan sydämelliset toivotukse­

ni: i l o i s t a j o u l u a , j a h y v ä ä u u t t a v u o t - t a. Minä toivon että Välskäärin hupaisat kerto­

mukset usein tulevat teille avuksi synkkinä talvi- iltoina. Vaikka ovatkin leikillisiä j.n.e. niin niissä samassa on niin paljon hyvää ja hyödyllistä (esim.

opitte siitä hyvin isänmaamme historiaa) että se kirja enemmän kuin monta muuta voi olla todel­

liseksi opiksi ja huviksi. Älkää unohtako ystä­

väänne.”

21. Moijaselle oli siis näin varhain hankittu öljy­

lamppu. On muistettava, että Juhani Ahon klas­

sinen kertoelma "Siihen aikaan kun isä lampun osti” on vuodelta 1883! Se on muuten pelkän Jus­

sin nimimerkillä varustettuna huom. 14:ssä maini­

tussa Kansanvalistusseuran kalenterissa, ss. 102—

112. 17.10. 1883 päivätystä kirjeestä näemme, että Helsingin yliopiston juhlasali valaistiin kaasulam- puilla!

22. Pesonen: ks. huom. 60.

23. Kirje on sisältönsä perusteella maaliskuun alkupäiviltä, jollei väliltä joku kirje ole hukku­

nut.

24. Olisikohan viime Keuruun Joulussa julkaistu Oskari Peräisen kuva tällainen parempi helsinki­

läinen? Ei se ainakaan "hirveä” ole!

25. Uudestaan Keuruulle tultuaan, keväällä v.

1884, Eskil tekee sinunkaupait Oskarin kanssa. Kau­

empana tässä samassa kirjeessä on vahingossa tulla t e, mutta Paimen viivaa sen yli ja korvaa sen simalla. Tilanne on nyt sikäli omalaatuinen, että helsinkiläinen Paimen lähettää kirjeen poissa­

olevalle Oskarille tämän kotoa, Keuruun Moija- selta (josta vuosi sitten esitettiin kaksi valokuvaa).

Peräinen on näet lähtenyt reserviharjoituksiin Saarijärvelle, missä kasarmi oli nykyisen leirintä­

alueen paikalla.

26. Kirje on päivätty 28.5. 1884. Sinä vuonna helluntai oli 1. ja 2. päivänä kesäkuuta. — Tämän kirjeen reunoissa, niin kuin paikoin muuallakin, muste on melko haalistunut, joten tekstistä ei ai­

na tahdo saada selvää.

27. Rakkauden kohde on Kolhon talon isännän Matti Saxbergin tytär Veera, varsin vekkuli nais­

henkilö, josta tuonnempana kuulemme vielä pal­

jonkin. Hän oli syntynyt 23.6. 1866 ja kudli 25.11.

1892.

28. Paimen istui ilmeisesti isännän takana kie­

seissä, heidän palatessaan kyyditsemästä Oskaria, reserviläistä.

29. Katteini = kapteeni, ennen myös = asema- päällikkö. Nykyisen Haapamäen aseman nimi oli Keuru; vrt. huom. 2. Haapamäen-Jyväskylän rata rakennettiin v. 1897, jolloin syntyivät nykyiset Keu­

ruun ja Haapamäen asemat. Yhtäpitävästi Warenin antaman tiedon kanssa (huom. 2), Haapamäen 12.

asemapäällikkö Osmo Jokipaltio sanoo, että tuo silloinen Keuruun asema perustettiin v. 1882.

Ensimmäisen asemapäällikkönsä se sai kuitenkin

\Tasta seuraavana vuonna, kun vuoden Hämeen­

linnan "pysäyspaikan” nuorempana kirjurina toiminut Johan Edvard Bengelsdorff nimitettiin

"Keuruun neljännen luokan Pysäyspaikan-inspeh- toriksi” (Suomenmaan Waltiokalenteri 1883, joka on edellisenä vuonna painettu, ei vielä tunne Keuruun nimikettä). Tämä silloin 30-vuotias Bengelsdorff se siis yllätettiin kuhertelemasta nuorikkonsa kanssa.

30. Tässä oli sinän asemasta tulla tuo "kylmä te-sana”.

31. Väärisen ftalo, jota Hermanni isännöi, oli, niin kuin Moijanen ja Peräinenkin, Väärisen su­

vun omistuksessa. Yhteydet olivat luonnollisesti läheiset legendaarisena "paroni Paimenin aikana”, kuten nytkin. Matti Juhonpoika Saxberg taas oli Kolhon talon isäntä vv. 1846-1897 ja Veera hänen tyttärensä. Isoaho oli torppa Riihossa, Peräisen lähellä.

32. Jokeila: ainakin nykyinen nimi on Jokelan vuori, Moijasesta länteen.

33. Eevert Koski nyk. Korpelan talosta (toinen nimikö Simo?) ja Antti Peltola, pikku torppari.

34. Kaiketikin Veikko-niminen hevonen. Se mai­

nitaan myös seuraavan kirjeen lopussa. — Tämän kirjeen loppu tai ainakin allekirjoitus puuttuu.

35. Pikku-Bodön saari: ks. huom. 54.

36. Todettaneen postin kulkeneen sata vuotta sitten nopeammin kuin nyt! Helsingin lähisaaris- toonkin näkyy posti tulleen "joka aamu”, ilmei­

sesti yliopiston vahtimestarin toimesta.

37. Saattaa olla Paimenin ikätoveri, sittemmin maailmankuulu filosofian professori Suomessa ja

samalla sosiologian professori Lontoossa (1862- 1939): Edvard Westermarck.

38. Tämä lanko on v. 1853 syntyneen Johanna (Hanna) Em ilia-sisaren m ies V alfrid Vasenius, yliopiston kirjaston vakinainen amanuenssi vv.

1877-1892, sittem m in kirjallisuushistorian ylim ää­

räinen professori (1848-1928). — Toisin kuin vuosi sitten ilmoitin, Eskilin isällä, senaatin proku­

raattorilla ja oikeusosaston varapuheenjohtajalla, yliopiston sijaiskanslerilla Johan Philip Paim e­

nilla oli kaikkiaan 12 lasta, joista 8 jälkimm äi­

sestä avioliitosta Adolfina Fredrika Emilia Sali- menin kanssa.

39. On vaikea täsmentää, keitä olivat neiti Moberg ja Strengell-perhe.

40. Hjalmar Filip P., sittem m in Venäjän k ei­

sarin Suomen asiain kanslian toim istosihteeri, valtiopäiväm ies ja valtioneuvos (1858-1901).

41. Eskil Paim enin isä ja äiti (ks. huom. 38) vihittiin 30.6.1848.

42. Eskil P. oli syntynyt 31.8.1863, joten hän oli täyttämässä 21 vuotta. Hän kuoli 15.7.1941.

43. Käly on E. G. P:n vaim o Ida Amalia; ks.

huom. 19.

44. Heikki Vääriskosken mukaan V ille eli Vilhe oli kylän taitava puuseppä, "nikkari”. Tämä Rii- hosen talon lähellä asunut V ilhelm Lampinen kirjoittaa eräässä löytyneessä kirjeessään: "Sa­

nokaa terveisiä ystävälleni Palm einille!”

45. Arvatenkin yhteisten reserviharjoitusten merkeissä.

46. Vrt. Nummisuutarin Eskoa, joka uhkaa Jaakkoa: "Elä huuda vielä: hoi, koska oja on edessäsi!”

47. Soittajaiset = konsertti, jossa esitetään soi­

tinmusiikkia.

48. Kolho: rakastetun Veeran kotipaikka.

49. "Tihta” oli Oskarin äitipuoli, Heikki Vää­

risen (välillä Moijanen, sitten Vääriskoski) toinen vaim o Judith Collin-Murtomäki. A violiitto oli solmittu 2.10.1870. Oskari oli arvatenkin alkanut suunnitella avioliittoa ja lähtöä Moijasesta.

50. Sulhaspojaksi.

51. Esaias Tegnerin loistavan "Fritjofin tarun”

on sittem min suomentanut itse Uuno Kailas.

52. Lankoni: ks. huom. 38.

53. Helatorstai oli ollut 22.5. Oliko Isossa ahos­

sa vietetty Oskarin reserviharjoituksiin läksiäi- siä?

54. Bodön saari, jolta avautuvia näkymiä Pai­

men ylistää, sijaitsee H elsingin-Porvoon matkus- tajalaivareitillä, suunnilleen puolessa välissä.

Sinne on Helsingin Eteläsatamasta kolm isenkym ­ mentä km. Suomen manner on lähimpänä poh­

joisessa. Luoteessa (ei koillisessa) näkyvät Suur- kirkko (ent. Nikolainkirkko) ja kreikkalais-kato- linen Uspenskin katedraali sekä Suomenlinna (ent. Viapori). "Rantasireenit” ei ehkä ole oikea tulkinta; sana on vaikeasti luettavissa. Sireenien viljely on kuitenkin levinnyt maahamme Suomen­

linnasta käsin. Söderskär on Bodöstä etelä-lou­

naaseen, Harmaja (ruots. Grähara) taas Helsingin eteläpuolella.

55. Paimen epäilee yhtäkkiä, tunteeko keuru- lainen ystävä sanan "käly”. Mitä henkilöön tu­

lee, ks. huom. 43 ja 19, jollei kysym yksessä nyt ole E vert-veli ja täm än vaim o Hilda Octavia:

huom. 4. Tämän oli pian synnyttävä pojan, tulevan kemistin: 29.8.1884 syntyi John Oscar Paimen.

56. Venäjän tsaari oli meidän suuriruhtinaamme, ruotsiksi "storfursten”.

57. = Itävallassa.

58. Leiviskä = 20 naulaa = 8,5 kg.

59. Ks. huom. 44.

60. Klem entjeff perusti Haapamäen ensim m äi­

sen kaupan vasta y li 10 vuotta myöhemmin. P e­

sonen, jolta lam ppuöljyä saatiin (ks. huom. 21), ja arvatenkin myös Lappalainen ovat ehkä ol­

leet jonkinlaisia tavaranvälittäjiä.