Aimo Sakari
V apaaherra
Paimenin kirjeitä Keuruulle III
On taas tullu t aika lukea laam anni, vap aah erra Eskil Pai
m enin keuruulaiselle ystävälleen Oskari V ääriselle (sit
tem m in Peräinen) kirjoittam ia kiinnostavia kirjeitä.
K iittäessään viim ejouluisesta kirjejaksosta Eskil Pai
m enin poika, akateem ikko, prof. Erik Paim en oikaisee ys
tävällisesti erään virheellisen tiedon. Olin huom . 54:ssä sijoittanut väärin Bodön sa aren H elsingin ja Porvoon välil
le, koska kartalta sellaisen löysin. Prof. Paim en kirjoittaa:
” Bodön saari sijaitsee itse asiassa H elsingin ja Porkkalan välillä, ja siis koillisessa näkyvät H elsingin kirkot, kuten isäni kirjeessä m ainittiin. Olen itse m onta kesää asunut n aapurisaarella ja to ttu n u t sam aan näköalaan.”
H aapam äen kauppoja koskevat tietoni (huom. 60) olin poim inut K euruun osuuskauppaa koskeneesta helposti harhaanjohtavasta S uur-K euruun Sanomien artikkelista.
K irjoituksessaan " K e u ru u n kauppaliikkeitten synty” ta lousneuvos A rtturi Valkola panee asiat kohdalleen viim e
vuotisessa "K eu ru u n Jo u lu ss a ” : "H aap am äelle on ensim m äiseksi kauppiaaksi v. 1881 asettu n u t Pekka Lappalainen L eppävirroilta... V. 1883 tuli H aapam äelle toinenkin kaup
pias, Aaro Antinpoika Pesonen, joka oli syntynyt Säämin- gissä, m utta m uutti H aapam äelle R uovedeltä.”
Huom . 39:ssä arvelen, e ttä on vaikea täsm e n tää , keitä olivat neiti M oberg ja Strengell-perhe. Tapaam m e näm ä henkilöt u udestaan nyt julkaisem assani, kesäkuulta 1884 olevassa kirjeessä ja pyrin ratkaisem aan arvoituksen huom . 21:ssä, neiti M obergin kohdalla kiitos ystäväni Ossi
Ampialan.
K irjepinkan pohjalta löytyi sellaisia kirjeitä, jotka kuulu
vat ajallisesti jo julk aistu jen sarjaan. Niiden ajoittam inen oli vaikeata niiden alun puuttum isen täh d e n . E nsim m äinen niistä kuuluu ajallisesti viim evuotisten kirjeiden kärkeen: 16.9.83 (vuosiluku oli tullut ensin väärin tulkituksi 89:ksi). Siinä ollaan vielä teitittelykannalla.
Nyt toisena ja kolm antena seuraavat kirjeet ovat viime vuoden sarjassa seitsem äs ja kahdeksas: ne kuuluvat
"K eu ru u n Joulun 76” sivulle 41 vasem m alle ylös. Edelli
nen on lähetetty K euruulta Saarijärvelle, siellä reservihar- joituksissa olevalle O skarille, jälkim m äinen ta a s sam aan paikkaan H elsingistä, kotiin p alattua. Sen jälkeen seuraa- vien kiijeiden ajallinen oikea paikka onkin jo täm änvuoti
sessa "K eu ru u n Jo u lu ssa ” .
Siellä täällä on kirjeissä useim m iten m usteen poishaih- tum isen takia vaikeasti luettavia kohtia. P anen h akasten väliin hyvin epävarm at ta i itseni rekonstruoim at kohdat.
Antakaamme Eskil Paim enin taa s puhua keurulaisille sa
dan vuoden takaa!
H elsingin saaristossa 16/9 83 Rakas ystävä!
K uinka nyt m urheellinen poika voinee, niin "iloinen poi
k a” usein on itseltänsä kysellyt, kun ei puoleen kuukau
teen ole m itään hänestä kuullut. Kyllähän olette häijy ja epäkohtelias m ies, kun ette läh e tä terveisiä saatikka kirjet
tä entiselle ystävällenne. O soittakaa nyt pikim m iten k a tu m ustanne kiijoittamalla oikein pitkän ja hauskan kirjeen, m uuten en viitsi koskaan e n ää n tulla karhunsoutajien p itä jään . M utta nyt on tärk e ä kysymys: kuinka käy lukem isen- ne? Lasketteko esimerkkiä vielä. M uistakaa nyt aina kuin
ka paljon siitä riippuu e ttä sem inaariin p ä äsette. M inun isäni toivottaa sitä kaikesta sy d äm estään ja on luvannut mi- n unedestäni kirjoittaa L ein b erg ille1 kysymään. Oletteko jo saanut (tietoja Jyväskylästä? Jyväskylästä) ehkä olisi sopi
vaa pastori B erg ro th in 2 kautta koettaa saada lähem piä tietoja. Hän ehkä myöskin vähän kysäisi(si) vaatim uksista tarkemm in kuin siinä ohjelm assa oli. Jo s käytte hän en luo
naan, sanokaa paljon terveisiä m inulta. M inkälainen te r veytenne tila on, onko tohtori W a re n 3 tu tk in u t teitä.
Ja, nyt ei ole m uuta kirjoitettavaa kuin ystävällisiä terveisiä teille ja kaikille muille tuttaville. Eläkää p arahiten
toivottaa ystävänne Eskil Paim en
Peräisen talon vanha rakennus, jossa Oskari Peräinen asui kirjeenvaihdon aikana. Oskari P. syntyi Väärisellä. Äitinsä kuoltua ja isän solmittua uuden avioliiton ja muutettua Moijaselle, muutti sinne myöhemmin myös Oskari Peräinen.
Kirjeenvaihdon alussa, jossa hän teitittelee Oskaria, Oskari asui vielä Väärisellä. Moijaselta Oskari muutti Peräiselle ja muistoksi Moijaselle jäi hänen asumansa huoneen nimi »Oskarin kamari», joka siellä on vielä. Nimikin on säilynyt tä
hän saakka. Rakennus on samassa kunnossa vieläkin Peräisellä.
(Keuruulla kesäkuun 1. viikolla 1884)
Kuinka ikävää se on m inulle olla sinua näkem ättä.
M utta mitä sinä siitä pidät väliä, kun on m orsian jo silloin, jos m uistatkaan minut e n ää n . Sano nyt kuitenkin V eeralle4 m inulta terveisiä ja kerro h än elle e ttä sinulla on y k s i u s k o l l i n e n h y v ä y s t ä v ä joka välillä kun kau
pungin eläm ästä on kyllästynyt tahtoo tulla teidän onnelli
seen taloon saam aan virkistystä. M utta pois näm ä ajatu k set. — Meidän seuduistam m e ei ole ju u ri paljon kertom is
ta. Minä olin saanut tietoa e ttä ystävänne M öller 5 p e rja n taina kulkisi aseman ohitse ja lähdin sinne h än tä k ohtaa
m aan (isäntä minut kyyditsi varsalla). H än olikin ju n assa ja toinenkin hyvä ystävä ja m inä lähdin M yllymäelle.
Tämä reisu oli oikein kovasti hauska. Puhuttiin kovin ja syötiin oikein hyvä päivällinen. H e jatkoivat sitten kulkun
sa ja m inä palasin K euruun asem alle 6, m istä taa s läksin kotiin jalkaisin. T ähän m inä en vielä tyytynyt vaan lähdin kenenkään tietäm ättä V ääriselle, m issä m um m olla7 oli kova yskä. Aamu oli erinom aisen kaunis ja H erm ann ja minä läksimme sen täh d en P eräiseen, puhum aan vähän papan kanssa. Pappa oli hyvin m ielissään sillä nikkari8 oli juuri päivää ennen hänelle näyttänyt kolm annen laatikon, joka on sangen hyvästi keksitty. M issä se on? Arvaapas se. — S unnuntaina lähdettiin kir
kolle m issä oli erinom aisen paljon väkeä (30 su u rta v e n et
tä)9 . Täällähän tapasin V eerankin!!! Kirkossa en käynyt, jo sta em äntä oli vähän pahoillaan, vaan istuin apteekarin luona. Kun oli katseltu veneitten kilpasoutua (siellä h u u dettiin kovasti tietysti). S itten syötiin päivällistä ja sen- p erästä rupesim m e (a p teek ari, nimismies, Sjöman ja m i
n ä ) ^ pelaam aan korttia niinkuin m äärätty oli. M inulla oli huono onni koko ajan e ttä kadotin 7,50 Smk. Pelattiin ja juotiin kello kolmeen asti ja ettei sitten en ään nukkum inen m enestynyt, sen voit arv ata.K ello 8 noustiin taas ja kun oli syöty kävimme nim ism iehen luona m issä taas ruvettiin, ja täällä minulla oli sem m oinen onni e ttä puolessatoista tunnissa voitin takaisin ra h an i ja vielä kolme m arkkaa. Eikö se ole synnillistä eläm ää. S itten m inä arvelin, nyt p itää kir
kossakin käydä, ja niin m eninkin juuri ennen kuin saa m a alkoi ja istuin niin vireänä siellä ja kuuntelin niin tarkasti että isäntä ja H erm ann, jo tk a m inua katselivat, olivat oi
kein ihm eissään. Paluum atkalla väiteltiin H erm annin kans
sa naim a-asioista ja hän antoi minulle lu p au k sen k in ,11 m utta mikä se oli? V iim eiset päivät ovat olleet erinom aisen kauniit m utta helteiset. (Kyllä hiki juoksee Saarijärvellä- kin.)12 Lehdet ovat puhjen n eet ja m etsä on erinom aisen kaunis erittäinkin kun illoilla seisoo Jokeilan vuorella 13 Ruuni valakka tulikin sen täh d e n toisena päivänä kovasti kipeäksi (oliko ähkyt tai luonnon am pum aa), ja makasi
kolme tu ntia pihalla rask aasti hengittäen ja täristen . Ehtoopuolella se taas nousi ja rupesi kävelem ään, vaikka koko peräpuoli oli kovasti hervoton. Sillä ei nyt sen p erästä ole yhtään ajettu ja se to in tu u tointum istaan, m utta kyllä alussa kaikki luulivat e ttä se kuolisi. Veikko14 jak saa hy
vin ja on lihava, sillä a jetaan välistä ja se on vähän jä ttä nyt huonoja tapojaan, kyllä se kuitenkin vielä kovasti keikkuu ja hyppii. T än äp än ä m inä sillä m enen asem alle si
nun kirjeesi ottam aan v a staan . Töistä m inä kerron että neljä viisi m iestä joka p äivä ovat M urronkorvessa15 kuok
kimassa ja että luultavasti m a a n ta in a 16 tulee talkkoo (minä jään tän n e siksi). K un m inä kävin siellä k erran yksin, minä m enin halm eesi k a u tta ja voin sanoa e ttä vaikkei se nytkään ole oikein hyvä niin on se kuitenkin kovasti p a ran tun u t ja vihottaa jotensakin. M uuten kynnetään niin paljon kun jaksetaan, m oisiopelto on vielä osaksi jälellä, sitten tulee K ankam on kytöm aat. O hria ja kauroja on tietysti kylvetty ja perunoita istu te taa n p araikaa.— Isäntä on lu vannut ruokkia Veikon tallissa, kyllä se parka kuitenkin h a luaa ulos. — M uuten ei m itään kuin terveisiä; älä nyt ajat- tele tuota pahaa eikä tu o ta hyvää asiaa liika paljon, sä ästä sinun voimasi ja syö kovasti.
Ystäväsi Eskil Paim en
Sano terveisiä V illelle.17
(Helsingissä kesäkuussa 1884)
...Täällä h ä n 18 M akasi jonkun ajan ja läksi sitten m ei
dän veneellä kotiin m ihin tuli kello V48. M utta sitten pani m aata päiväpaisteeseen kun oli niin kova vilu ja auringon jälkeen aina m uuttaen h än täällä viipyi kello 3 asti. Kaikki siis hyvin loppui, m u tta nikkari ja m inä lupasim m e ettei enää käytäisi K aiturinvuorella19 eikä enään juotaisi.
M aanantaina m inä kävin asem alla tuom assa sieltä talkkoo- viinaa (15 kan n u a)20 Talkkoo oli kovasti hauska. 6 m iestä oli, minä tarjosin viinaa m ikä oli vähän raskasta ja työtä tehtiin niin että koko kytöm aa saatiin raivatuksi. Isän tä oli hyvin mielissään ja kaikki olivat tyytyväiset. Tällissä toiset olivat (Korpelan M anni, S uonperän M ., K aidanahon m ie
het ja Hymylän Jukka) m u tta ei m itään vaarallista k u iten kaan. Kaikki rupesivat sitten tanssim aan (Valkoinen e tu päässä), minäkin tanssin ja vasta klo 4 pantiin levolle (m on
ta jäi taloon m akaam aan). — T iistaina olin väsyksissä m u t
ta sitä ajatella ei ollut aikaa. Kaikki pantiin sisään ja kello 3 em äntä, Herm ann ja m inä lähdim m e asem alle m istä yh
d essä lähdettiin Kolhoon. S itten kotiinpäin. M atka oli hyvin hauska. M inä tutustuin p e rh e e n Strengdlin kanssa joka lähti Viipuriin ja puhuin k au an hyvin kauniin tytön ka n ssa21 (hän on nyt vaan m u isto ssa , tuskin enään tavataan).
Tam pereella m e kävelimm e koko yön kaunista koskea k at
som assa ja kello 5 lähdettiin taas. Tapasin toveria oikein paljon ja kello 11 m inä olin kotona m issä oikein ta v a tto m alla rakkaudella otettiin v astaan. M inun isäni on ta a s t e r ve m utta heikko. K aupungissa on ollut niin m onta teh täv ää e ttä tuskin ehtii ajatellakaan, anna minulle sen täh d en näm ä "variksen jala t” anteeksi. P arem paa sinä saat lukea niistä kirjoista jotka seu raav at ja ovat m aailm an m ainiot.
Nyt pitää vielä pukea ja ju osta rautatielle. Terveisiä kaikille. Kirjoita takaisin.
Ystävyydellä Eskil Paimen
Vilhelm (Vilhe) Lampinen s. 5.1.1847, k. 11.1.1917.
»Nikkari Vilhe» joksi häntä kotikylällä Riihossa kutsut
tiin oli syntynyt Haapamäellä Kumpulammin torpan poi
kana. Kotia Riihossa, jonne hän myöhemmin muutti, sijaitsi Riihosen talon lähellä (kartanopiirissä), sanottiin
»Nikkarin tuvaksi» (Nikkarin tupa). Siellä liän harjoitti nikkarin ammattia. Oli ammatissaan hyvin taitava.
(Kirjoitettu H elsingin saaristo ssa h ein ä
aikana 1884, O skarin isälle Heikki Vääriselle eli M oijaselle)
... eipä kylläksi. Kalatkin ovat lakanneet syöm ästä. M u u ten on täällä erinom aisen kaunista, saaristo ei koskaan m i
n u sta ole näyttänyt niin h erttaiselta ja m eri niin m ahtavalta kun nyt. Töistä täällä ei ole juuri m itään m ainitsem ista: m i
n ä hakkaan puita ja m aalaan ja tee n m itä tarv itaan , joka ilta kastelem m e puutarhat ja se k estää jonkun tu n n in . M eillä rakennetaan p a r’aikaa su u rta kivikellaria ru o k ata varoita varten (että pysyisivät k e sänhelteessä tu o reen a) jo ka tulee maksamaan 500 m arkkaa. M inun veljeni rouva on tullut kotimaalle takaisin, m utta m inun veljeni22 on jä ä nyt ulkomaalaiseen laitokseen tu rm eltu n u tta v atsaan sa parantaakseen. Toinen veljen i23 on K onstantinopolissa ollut kaksi viikkoa ja katsellut tuota kaunista, m ahtavaa ja meille ihan outoa kaupunkia. H än asuu nyt K rim illä M u(stallam erellä) ja syö viinim arjoja24 kahden viikon p erästä hän lähtee K aukasiaan m ikä on Euroop(an ja A a)sian rajam aa ja sieltä katselem aan A(asiaa;) m atkalla hän luultavasti myöskin (aikoo käydä) korkealla A rarat- vuorelia (16000 jalkaa korkea), joka on arveltu siksi vuorek
si johon Noakin laiva jäi seisom aan. Sieltä hän m aailm an suurim m an järven editse palajaa E uroopan Venäjälle.
Täm ä järvi on Kaspian m eri joka on Suomen m aata su u rem pi. Sitten hän m enee M oskovaan jossa asu u koko
syksyn. — Teillä on kai nyt hyvin hauskaa kun O skar on saapunut kotiin; se on vähän toista kuin silloin, jolloin m e kyynelsilmin palasimme kotiin kirkolta25. Jo s vaan pikku T aito26 tulisi terveyteen! Heinäaika lienee ju u ri käsillä ja sitten leikkuukin. Jos kuitenkin olisi jonkun viikon jo u to aika ja isäntä (haluai)si käydä H elsingissä niin m inä voin (vakuuttaa) että olette hyvin tervetullut. Ilta (joutuu) jo ja täytyy viedä täm ä kiije annet(tavaksi) höyry veneelle, m inä siis vaan toivon (kaikkea) hyvää teidän taloonne ja lähetän (kaikille tu lta v ille paljon terveisiä; sanokaa (myöskin) em ännälle 27 kiitoksia h ä n en sanom istaan.
Y stävyydellä ja kunnioituksella Eskil Paimen
Lill-Bodö-saarella 2 7 /V II84 Rakas Oskar!
Nyt minä saan kiittää sinua k ahdesta eri kirjeestä, joista erittäin edellinen oli kovasti tervetullut ja ilahduttava.
Sainhan minä silloin tiedon "m ih in ne vuohet m en iv ät” , m itä, pitää tunnustaa se, olin oikein suurella u teliaisuudel
la odottanut, ja vähän pelollakin. No — ne ajat ovat nyt ohitse, ja näethän nyt e ttä m inä olin oikeassa kun puhuin rakkauden luonnosta, ja kiihdytin v ähäistä rakkauttasi.
E ttä nyt olet iloinen " tä s tä suloisesta kirjeenvaihdosta”
sen tiedän, olisipa hauskaa lukea m itä te kirjoitatte (luul
tavasti "rakkautta” , ja sitten su u telette kai kirjoitusta, e nnen kuin kirje lähtee arm aalle, "m aista ah a n se kuitenkin vähän linnunlihalta” niinkuin sananlasku sanoo). Tuskinpa tarvitsee minun sanoa e ttä kaikesta sydäm estä otan osaa täh än sinun iloosi ja m itä hartaim m in toivotan sinulle kai
ken sen onnen, mikä niin ru n saassa m äärässä on meille
täs sä kauniissa m aailm assa suotu. Kun taa s kirjoitat Veeralle, niin sano m inulta hyvin paljon terveisiä; jos m uuten kirjoitat minusta niin älä m inua liikaa hyväksi k u vaile, johon sinulla m uuten on suuri taipum us. Oletkos hänelle kertonut että m inä tiedän koko asiasta ja lähetin pastorin kysymään 28. M utta m inkätähden salaatte koko asian, m itä se merkitsee, eihän se m akeilem isesta parane!
Ei siitä m itään m uuta hyötyä tu le kuin että Uotilan E lina29 (!!) y.m . yhä vielä toivovat ja rakastavat vaikka olet heidät pettänyt ja jättänyt. Sinä vanha kettu! — E ttä kaikki kotona ovat iloiset on tietty, varsinkin kun touot ovat niin hyvin m enestyneet; teidän se u tu ja pouta ei liene siis niin kovasti ra sittan u t. Täällä en ole koko kesään yhtään peltoa enkä niittyä nähnyt, ja se on m ahdottom asti ikävää! Sillä toivolla m inä nyt täällä viihdyn e ttä kerran taa s kau p u n g is
ta saan p aeta sinne K euruun saloihin oikeata m aaeläm ää eläm ään. Kyllä silloin taa s ollaan heinässä ja nuotalla, ja otanpa m inä uusia k alastuskoneita mukaani sillä m inusta on tän ä kesänä tullut oikein kova kalastaja. — K un m inulle kirjoitat, niin kerro myöskin kuinka M urronkorven poltto on m enestynyt ja josko h alla tä n ä vuonna on m itään pois- vienyt. Minun vastaukseni pikku p o ja s ta 30 saitte kai sam alla kertaa kun lähetit viim eisen kirjeen, se oli siis pari päivää viipynyt asem alla. M inua toki kum m astutti e t
teivät sinun vanhempasi silloin jo Taitoa T am pereelle vieneet. Minulla ei ole oikeus sekaantua näihin asioihin m u tta m eidän keskemme sanottu niin m inä oikein vih as
tuin, ajatellessani kuinka pikku raiska siellä kotona sairasti ja nääntyi nääntymistään, eikä koetettu m itään h än en h y väkseen, sillä mitähän taudin suhteen te voitte m aalla teh d ä . En m i n ä koskaan tässä tap au k sessa voisi kärsiä om antunnon vaivoja, jos m in ä öisin täm än kalliim m an vel
vollisuuden laiminlyömällä saattan u t lapseni vahinkoon.
M inä toivon kuitenkin kaikesta sydäm estäni e ttä Taito taa s on tointunut. — Vai että Svanljungit31 M oijasessa a su vat. M inä, kun tunnen heidät aivan hyvin, tahdon antaa sinulle pari neuvoa heidän suhteen. Niinpä m inä pyytäisin
Nikkarin tupa.
e tte t väsyttäisi heidän korviansa kertom alla m inusta, sillä m inä olen ennen kuiilut että se on hyvin ikävää yhtä m ittaa kuulla m uista puhuttavan, varsinkin koska pelkään, e ttä sinä m inua synnillistä ihm isparkaa liika kauniiksi kuvaili
sit. Sano sam a muillekin: isällesi ja mumm olle. Eivätkä Svanljungit minua yhtään siitä puolen tuntisikaan, kun useim m iten ovat nähneet m inut korttia pelaam assa ja m uil
la yömatkoilla. Vanhempi Svanljung on hyvin taipuvainen ylpeilem ään ja riitelemään, nuorem pi hyvin iloinen m utta, jos on juonut, kovasti vihapäinen. M inä olen aina hyvin viihtynyt heidän seurassaan ja pyydän nytkin sinua sano
m aan terveisiä heille. Tahdon vielä m ainita että erittäinkin nuorem pi on kova tytöstäm ään. E stä h ä n tä (m utta niin e t
tei huom aa) kuitenkin niin paljon kuin m ahdollista, vaikken usko e ttä hän Moijasessa m itään saa. T ästä tietysti ei m i
tään puheita muille. — Sinä kysyt pyssystä. M inä puhuin asiasta tuon tuostakin ja isäsi lupasi aina teh d ä asian m utta sanoi että m inä sen ostaisin tullessani Helsinkiin. M inä näin että oli ollut joku riita siitä em ännän kanssa, sillä täm ä sanoi monta kertaa m inulle: ei pidä kehoittaa sem m oiseen tuhlaamiseen sillä m e em m e ole niin rikkaita eikä tarvita. K un m inä lähdin pois oli ju u ri em ännän kanssa ol
lut pieni riita maksusta kun hän m inulta vaati 80 m arkkaa jo ta m inä en viitsinyt m aksaa kun en ollut siellä asunut kahta kuukautta ja olin melkein pari viikkoa yhtä m ittaa ollut V äärisellä. Sovittiin taa s hyvin m utta sitten hän taas kielsi m inua ostamasta. M inä kysyin kuitenkin isältä ja hän tuli vähän hämilleen, m u tta selitti e ttä aikoi itse käydä H elsingissä ja silloin ostaisi. Kyllä m inä silloin huom asin m itä se m erkitsi, mutta en katsonut voivani m itään teh d ä, kun se vaan olisi synityttänyt riitaa kotona. Ehkä sinä voit isältäsi kerran kysyä tästä asiasta m u tta et saa y htään rii
d asta m ainita. Näyttää siltä kuin jo olisit ihan varm a että m inä taas ensi vuonna K euruulle haluan. Älä toki sem m oista arvele. M inä en itsekään m itään tied ä koko m atk as
ta sillä se riippuu tärkeästä asiasta, että voin ansaita pari sa taa m arkkaa eikä se ole y h tään varm aa. Isältäni en keh
ta a pyytää, kun näet hänen tah to an sa vastaan taa s lähtisin pois. M inä voin vaan sen sa n o a e ttä j o s v o i n m inä en enään täh än ikävään saaristoon tule. M utta tä s tä saam m e p uhua syksyllä 32. Bodön eläm ästä ei ole juuri m itään m ainittavaa. Viimeisen kirjeen perästä olen täällä asunut kaksi viikkoa ihan yksin, kaikki m uut olivat kaupungissa (paitsi kaksi piikaa joista m inä tietysti en huolinut yhtään).
M utta arveleppas että se oli ihan hauskaa. Ilma tosin ei ollut kauniinta laatua. K olm en viikon pouta lakkasi ja on nyt m elkein joka toinen päivä satanut, joka taa s on paljon virkistyttänyt luonnon vaikka m aa vielä on keltaisia lehtiä täy n n ä. Tuulikin silloin oikein kovasti, ja meri kuohui niin että vesi kävi kovin kylmäksi (10 astetta). Olin kuitenkin m yöhään yöhön ulkona ja päivällä istuin aina m ainion k au niissa kuusien ym päröimässä paikassa, nim eltä m erisali (johon on tuolia ja päytä asetettu ), josta näkee suoraan H el
sinkiin päin ja m ereen. T äällä m inä viihdyin hyvin ja luin ja uneksuin; sen välillä hakkasin puita ja uin. Nyt ovat kaik
ki taa s täällä ja kalastetaan kovasti. Saimme viime la u a n tain verkolla 360 särkeä, ne käytim m e kohta suureen pitkä- lankaan, joka kovassa m eriusm assa pantiin suoraan ulap
paan päin 6-7 sylen syvyydelle. Seuraavana aam una saim m e 63 kalaa, niiden se a ssa 3 suurta M aariankalaa, jotka kukin painoivat 2 naulaa 33. Sitten olem m e joka p äi
vä saan eet kovasti. Nyt olen k utsuttu lan k o n i34 luo toddya juom aan ja posti lähtee huom enna; m inä lopetan siis sa nom alla paljon terveisiä erittäin isällesi, m umm olle, H erm annille, nikkarille, Villelle j a T a n e l i V a l k o i - s e 1 I e 35 (me olimme hyvin paljon yhdessä viime aikoma ja minä pidin h än estä paljon). Sano muillekin. Voi hyvin ja viihdy hyvin Svanljungien kanssa. Kirjoita y stä
välle
Eskil ille
Helsingistä 7 p. M arraskuuta 1884 Veikkoseni!
T äten minä nyt lähetän sinulle kuvasi, joiden toivon te kevän paljon iloa itsellesi sekä morsiamelle ja kaikille, jotka niistä saavat, vaikkei ole m ontakaan. Svanljung ja m inä kii
täm m e, ja todellakin ne kuvat ovat paraita jotka olen kos
kaan nähnyt. Koska tahdot, niin saat minunkin kuvan, sillä vaikka se on huono, niin kyllä se kuitenkin kelpaa m uistoksi meidän yhteisistä m atkoistam m e ja hankkeis
tam m e täällä Helsingissä. Sam assa tahtoisin kysyä, a n tan ee em äntä minulle kuvansa; m inä sen tahtoisin saada m uistoksi siitä onnellisesta, suru tto m asta ajasta, jonka vie
tin K euruun salomailla, viime ja täm än vuoden keväänä.
Täällä on ihan toisin. Pääkaupungin eläm ä on niinkuin raju koski; ken siihen joutuu, ved etään sen vastustam attom alla voimalla toisesta kuohusta toiseen, että tuskin voi enään henkeänsä vetääkään. Niinpä on täällä viime kirjeeni p e rä stä ollut niin paljon huveja, e tten puoliakaan voi m uistaa.
Viikko sitten vietettiin isäni syntym äpäivä komeilla päiväl
lisillä; iltapuolella kävin taas L ojanderin36 luona, ja täällä lyötiin korttia; mentiin sitten seurahuoneelle syöm ään, ja täällä syötiin ja juotiin niin paljon että rätinki, kun klo 7 a a m ulla läksimme pois (meitä oli viisi), nousi 175 m arkkaan.
Koko ilta ei kuitenkaan m inulle m aksanut, kun pelissä voi
tin niin paljon. Tiistaina oli taa s suuret arpajaiset suom a
laista tea tte ria 37 varten, joissa m inäkin olin. Ostin arpoja 50 m arkan edestä mutta en voittanut ju u ri mitään; sitten jouduin juomaseuraan, ja piti klo 11 lähteä ulos yöteille selvenem ään. Kun kello 12 tultiin takaisin oli tanssi ju u ri paraillaan ja niin minäkin, h arja vaan hiuksiin ja hansi- kat käsiin ja sitten tanssittiin!! Kello 5 m inä siitä tulin ko
tiin ja olinpa vähän väsyksissäkin. — M itä Helsinkiin m u u te n tu lee on täällä tuullut vallan m ahdottom asti ja joka päivä kuuluu uusia tapaturm ia. Syksy on muutenkin hyvin kolkko. J a nyt on aika loppunut, pitää taa s m ennä seuraan.
Tahtoisin vaan että pian kirjoittaisit josko ne kuvat ovat saap u n eet perille, ja m uistakin asioista, varsinkin tyttö- löistä. Terveisiä kaikille jotka m inut m uistavat. Jä ä hyvästi
Ystävyydellä Eskil Paimen
(Helsingissä vuoden 1884 lopulla tai 1885 alussa?)
Rakas ystävä!
Suurim m assa kiireessä ja kuum eessa kiijoitan sinulle n äm ä rivit, joita parin päivän p e rästä on seuraava var- sinanen, täydellinen kirje. Kaikki kapineet, jotka lähetit on hyvässä kunnossa tullut H elsinkiin, ja pyydän vaan e ttä kiijoitat muistiin paljonko ne maksoi. Lasisilm ät, vyön, kalastuskalut ja ne 25 m arkkaa lähetän nyt takaisin.
Lasisilm ien kaaret voi varovaisuudella taivuttaa (hiero
malla) siksi kuin ne sopii; ne maksoi 5 m arkkaa. Vyö m ak
soi 7 m arkkaa, se on uu tta lajia jota voi suurentaa tai pien en tää. Jos se ei sovi voit läh ettää sen takaisin m i
nulle vaihdettavaksi. Kirjoita silloin ilm oitus m inulle että tiedän tulla toimittamaan. Suutari voi myöskin jossakussa m äärässä lyhentää sen. Tuo kum m irihm a pannaan reikien välille ja on sillekin nappi. Noita vahvem pia uistim ia ei en ään ollut ja ne sanoi m uuten että jos tu lee niin isoja h a u kia niin olisi eroitus näiden välillä ihan vähäpätöinen.
O ngista sinä saat antaa puolet Samille (?)3* kuin m yös
kin sen toisen uistimen siim an ja painojen kanssa.
P idä puolet itse ja an n a isännälle jos tah d o t. Nyt en enem pää jouda kirjoittam aan, ehkä oikein pitkän kir
jee n lähetän keskiviikon ju n assa. Voit kortilla ilm oittaa e ttä paketti on tullut ja kuinka kaikki sopii. — Tuon h a a vin sinä saat pitää itse. Se on onkia varten.
Ystävyydellä Eskil
H elsingistä 23/185 Veikkoseni!
Vihdoin istun taas kirjoituspöydälle lujalla päätök
sellä kerran taa s kirjoittaa sinulle oikein todellinen kirje, eikä sem m oista kiireen kirjettä, joita viime kuukausilla o let m inulta saanut vastaan o ttaa. M utta asia on sem m oi
nen e ttä täällä erittäin viim e viikolla on ollut niinsekavaelä- m ä ettei ole saanut ra u h a ss a m itään tehdä. Ensiksi tulee m inun kiittää pitkästä kirjeestäsi, jo ta m elkein pelolla olin kauan jo odottanut, kun, n ä et, jo rupesin arvelem aan että lähetykseni olisivat tietäm ättöm iin hukkuneet. M itä ra hoihin tulee niin se ei ollut kontrahdin m ukaan, e ttä läh e
tit viisitoista m arkkaa, ja lähetän m inä ne viisi m arkkaa takaisin. . . .jos sem m oista haluat. Paljon m inua ilahutti e ttä se sinua ja Veeraa m iellytti. K ertom uksistasi eläm äs
tän n e paljon kiitän, sinä tie d ä t että kaikki m itä K euruulta kuuluu on minulle kuin "kotikuusen kuihkauksia” , var
sinkin jo s M oijasta ja sen p erhekuntaa koskee. A jattelitpa v arm aan , luulen m a, kun Veeran kanssa siellä hyvin tu n n etu ss a kam arissa istuit: kah, täm ähän to ista on kuin jos Paim enin kanssa ja kovassa kurissa tää llä laskisi no ita hornan m urto lu k u ja39 ja kuulisi hän en loru- ja a n . M u tta ’'kyllä m inä senkin anteeksi a n n an ” ; sanon niinkuin Ville40 en n en enkä kadehdikaan, sillä onpa m ulia täällä nyt uusi rak as tyttö joka ilta, ja kuin aam ulla nou sen , niin hän on unohdettu; ei m inussa ole kestävää rak k au tta niin paljoa kuin m ädänneessä puukannossa!
Surkoon sitä sitten ken tahtoo. Oli kuitenkin hauskaa lukea syleilem isestä ja suudelm ista, kun koko ajan tu u m ai
lin m ihinkä nyt lienevät jo u tu n eet ujous ja pelko ja ep ä
toivo ja kaikki ne su ru lliset ajatukset, jotka m inulla oli jokapäiväisenä työnä (su nnuntainakin ja helatuorstaina) p oistaa. M utta sanopa m ulle, milloinka tulevat sitten h äät, sillä sehän kiitos on, joka rakkauden lopussa vartoo, eikähän yhtään hyödytä, e ttä istu tte kumpikin yksin su- rullisesti ajatellen to isian n e. Olen hyvin utelias kuule
m aan sitä varsinkin, koska kesänä vuoden p e rästä asun kaukana Svveitzin tai R anskan m a a ss a 41 . — Olipa mulla aika kiire ennen joulua. Koko viikko valvottiin klo 3—5 saakka ja päivätkin istuim m e ahkerasti työssä. Sentäh- den en joutanutkaan kiittäm ään em än tää kuvastaan, joka katsellessani album iani jo h d attaa m uistiini h a u s
kan kevään K euruulla; m inä pyydän nyt että sinä puoles
tan i sanot sulim m at kiitokset siitä hänelle, niinkuin myöskin toivotat onnellista jatkoa uuteen vuoteen, isäl
lesi, em ännälle ja m uille perheeläisillesi, isä n tä Saks- b e rg ille 42 ja V eeralle. Sam assa tahdon kieltää sinua e n ään kirjoittam asta " h a lv in ” j.n .e .; sinä tiedät e tte n m i
n ä siitä pidä. Myöskin kehoittaisin taas teid ät tilaam aan U utta Suom etarta. En m inä kaikissa asioissa pidä siitä, m u tta se on kuitenkin p a ra s, joka ilmestyy Suom en kie
lellä. Se ei maksa paljon: 16 m arkkaa tai jotakin sem m oista, mitä ei teille ole yhtään rasittavaa, m u tta tuottaa sitä enem m än hyötyä, sillä m eidän aikanam m e ovat
sanom alehdet miltei ehdottom asti tarpeelliset sivistyk- sessäm m e. Nyt on p aitse sitä m eillä valtiopäivät,43 ja tahdon sam assa m ainita e ttä m aam m e asem a tä tä nykyä on hyvin vaarallinen sillä Venäjällä hallitsee m ahtava puo
lue, joka kaikilla tavoin tahtoo ja koettaa kukistaa itsenäi
syyttäm m e.44 Sentähden on niin tärkeä joka suom a
laiselle tietää m itenkä asiat käyvät. Käy nyt kovasti isä
si kim ppuun, sillä lehti olisi loistava (?) asia ja tarpeellinen- kin niin varakkaalle talolliselle, kuin isäsi on. No m itä nyt tä s tä kaupungista olisi kerrottavaa. Ensiksi e ttä vel
j e n i 45 on kotona, ja tu o tta a tietysti paljon iloa etenkin minulle; hän valittiin ju u ri tänäpäivänä valtiopäivien lakivaliokunnan sihteeriksi, joka on hyvin tärk eä virka ja maksetaan tuhannella m arkalla kuukaudessa. Lankoni vaimoineen lap sin een 46 on sitä vastoin m u u ttan u t pois Tukholmaan. 3 p ;n ä tä tä kuuta syntyi veljeni p e rh e e s
sä riski poika jota ei vielä ole ristitty .47 P erjantaina viik
ko sitten kuoli täällä pitkälliseen keuhkotautiin yksi p a r
haista ystävistäni, kym m entä vuotta vanhem pi kuin minä; hän oli etevyydestään hyvin yleisesti tu n n ettu , ja hänet saattoi 200 ihm istä haudalle. Se oli surullisim m at hautajaiset, m issä m inä koskaan olen käynyt. — M uuten olen ihan hauskasti viettänyt koko talven. Useim piin puo- teihin tuli jo m arraskuussa sähkövaloa, joka oli ihan ko
mea ja hyvä silmille. K onsertteja on ollut m elkein liika paljon ja oikein erinom aisiakin, m uun m uassa on kaksi maailman suurimpia soittajia käynyt täällä tietysti yleiseksi ihastukseksi. Suom alaisessa te a tte rissa olen myöskin pari kertaa käynyt. K aupunki on nyt ihan täynnä valtio- päivämiehiä ja juhlia on ollut paljon, joihin m inäkin olen o ttanut osaa (suuret tan ssija iset linnassa, avausjuhla kirkossa j.n .e). Jouluilta oli m eillä tietysti hyvin hauska ja sain minäkin jotensakin m o n ta lahjaa ja ne suuria niin
kuin Suomenmaan kartta, S hakespearen, m aailm an su u rim m an näytelmäkirjoittajan, kaikki teokset (6 kaunista n i
dosta), Runebergin teo k set j.n .e ., sainpa uuden tupsu- lakinkin, tällä kertaa sinisen. A jatteleppas e ttä kirjas
toni nyt on niin paisunut e ttä jo olen tilannut ihan uuden hyllyn, olen nyt ostanut vallan kom eita ja tyyriitä kirjo
ja . Minulla on... joulun ollut niin p aljon... (etten) ju u ri ole ehtinyt paljon käy(dä)... — Nyt m uistuu m ieleeni eräs asia. Lupasipa nikkari Ville tuolla eriskum m alli
sella matkalla K aiturinvuorelle48 e ttä puolen vuoden si
sässä olisi kihloissa (siis 8 p:nä joulukuuta). M utta eihän siitä ole mitään kuulunut ja m inä tahtoisin kuitenkin m ie
lelläni tietää, onko hän pitänyt san a n sa vai syönyt. M uis
tu ta myöskin Herm annia m itä hän 3 päivänä K esäkuuta lu pasi vuoden sisässä te h d ä .49 — Nyt loppuvat ajatu k seni, ei mitään m uuta en ään kuin paljon terveisiä v an hemmillesi, mummolle, H erm annille ja muille tu ttav il
le ja etenkin Veeralle tietysti; älä nyt liika paljon suutele ja syleile.
Ystävyydellä Eskil Paim en
H elsingistä 19.4. 85 Hyvä ystävä!
Sinun kirjeesi, joka ju u ri illalla saapui käteeni, sai m inut kovaan katum ukseen, sillä täytyyhän tu n n u staa e ttä jo toista kuukautta aina olen aikonut kirjoittaa, vaikkei sii
tä ole sen enem pää tullut. M utta jos m inä vaan kerron kaik
ki ne huvit, joissa kahdessa viime viikoissa olen käy
38
nyt, niin ymmärrät m inkälainen eläm ä täällä on ollut.
Olen nimittäin k a k s i kertaa käynyt teatte rissa, k u u d e s s a konsertissa, ja kolme kertaa tanssijaisissa ja m uissa illanvietoissa, kolme iltaa olen ollut kotona, ja silloin on meillä taas ollut vieraita. K onsertteja on täällä ollut tavallista 4-5 viikossa, ja semmoisia e tte i kukaan m uista niin loistavia. Ne jotka m aailm ankaupungeissa ovat oleskelleet vakuuttavat ettei vilkkaam paa m usiikki
eläm ää niissäkään tavata. Tänä talvena on m eillä käy
nyt yhdeksän maailman suurim pia soittajia ja laulajoita.
Eilen läksi täältä suurin h eistä pois, viulunsoittaja Vil- h elm i,50 joka kuusi vuotta sitten läksi m atkalle m aail
m an ympäri ja perin rikkaana palasi syksyllä ja nyt y h t
äkkiä on saanut suurim m an m aineen. Paraikaa täällä soittaa rouva M enter,51 pianokuningatar, joksi h än tä yleisesti nimitetään. Ei viitsi kertoakaan kaikista. M uuten koko Helsinki käy suom alaisessa tea tte rissa katsom assa m aailm an suurimman su ru n äy telm än ,52 joka siellä näytellään ihan oivallisesti. K evät on myöskin jo tä y dellisesti päässyt vallalle; satam assa tosin on jä ä tä , m u t
ta koko meri on avoinna ja kadut pöllyävät. Olenkin jo tilannut itselleni ihan kauniit k esävaatteet. M itä sotaan koskee niin kaikki viikko sitten olivat siitä ihan v a rm a t53 m utta nyt on tila niin p a ra a n tu n u t että sitä ei ta r vitse yhtään pelätä en ään . P aras se onkin se: m aam m e se
saisi kärsiä suurimman vahingon. Noina odotuksen vaa
rallisina päivinä olikin täällä erinom ainen liike kaduilla kun sanom alehdet joka toinen tu n ti jakoivat painettuja sähkösanom ia, joita yhtä m ittaa tuli. M uuten kaikki täällä puhuvat ainoasti valtiopäiväasioista, sillä säädyissä täh än aikaan kovasti riidellään. Älä kuitenkin usko sano
m alehtiin jos syyttävät toisen puolueen m iehiä pettureiksi j.n .e .: onhan aina maailm assa eri m ielipiteitä. K erran viik
ko sitten kaikki säädyt pitivät suuren yhteisen kokouksen
•itarihuoneessa, joka kesti klo Vi6 i.p.-6 a.p. Arvele e ttä m inä siellä istuin koko ajan vaikka välisti kovasti n u kutti. — Oli hauskaa kuulla e ttä m orsiam esi taa s p a rantui; m inä en tiedä y htään m ikä tau ti h ä n tä vaivasi enkä m itään m uutakaan. M utta m itä tarkoitat kesän suloudella, tuleeko häät vai ei. Sitä olen hyvin utelias kuu
lem aan. M utta nyt rupee jo kovasti nukuttam aan sillä klo on ‘/j4 . Tahdon vaan kertoa e ttä olen oppinut kolme su u rta erinom aisen kaunista m usiikkikappaletta. Sano paljon terveisiä motsiamellesi ja vanhem m illesi ja kai
kille tuttaville ja vastaa kysymyksiin uteliaalle ystävällesi Eskil Paimenille
Paroni Eskil Paimen ja istumassa Moijasen talon naa
purin Rantamoijasen talon silloinen isäntä Johan Fred
rik (Reetu) s. 30.1.1865 ja k. 15.1.1896, 31-vuotiaana.
(Hänelle jäi 1893 solmitun avioliiton jälkeen poika Lau
ri Johannes, s. 1894, joka solmi avioliiton Väärisen ta
lon tyttären Iina Vääriskosken kanssa). Kuva on otettu joka tapauksessa ennen vuotta 1896. Hän sairasti pitkä
aikaisen sairauden (syöpää?) ja tässä hän näyttää ter
veeltä. Kuva on otettu Porissa. Takana ajan tavan mu
kaisena korupainona: »Frän Rosa Sandelins Atelier Björneborg».
jo ulkomailla. Voipa tapahtua niin e ttä m inä ehdin teh d ä p ienen huvimatkan tänä kesänä m utta silloin m enen Porin seuduille, missä m inulla on hyvä toveri, S e tä lä ,55 jonka kanssa minulla on paljon tekem istä. M itä H elsin
gin eläm ään tulee, niin täytyy tu n n u staa e ttä kaupunki on jotensakin autio, kuitenkin voi täällä ihan hyvästi elää.
A am ulla noustuani ja luettuani sanom alehtiä käyn vähän ulkona, luen sitten ja kirjoitan, nukun ja istun illalla kap
pelissa, jo s m uistat tuon ravintolan esp lan aad issa, siel
lä n äet musiikki soittaa klo 7— 11 asti. Työ m enestyy hy västi sem m oisessa hiljaisuudessa kun täällä nyt vallitsee.
12/6 85. Tähän minun täytyi silloin lopettaa sillä uni tuli yhtäkkiä. E t voi arvata kuinka täällä näinä päivinä on tuu llu t, en ole koskaan nähnyt sem m oista hirveätä m y rs
kyä. Savutorveja on kymmenittäin kadonnut, aitoja on k aa tu n u t, ikkunoita on lentänyt pois K aisaniem en p uistossa, K irk k o tarh assa56 on tuuli kaatanut m onta oikein isoa ja vanhaa puuta, venheitä ja laivojakin on hävitetty, m utta su rkeinta on että neljä m iestä on kuollut. H e olivat tiis tain a lähteneet karille joka on 2Vi peninkulm aa ulkopuo
lella Helsinkiä. Iltapuolella alkoi m yrsky m utta lakkasi taa s keskiviikkona että kun huolestuneet sukulaiset lähettivät höyryveneen h eitä poistuom aan niin eivät tu l
leetkaan. Illalla vasta rupesi m yrsky. Luotsilaitoksen su u ri höyrylaiva Valvoja lähetettiin au ttam aan . Silloin aallot jo paiskasivat tuon 20 jalkaa korkean karin ylitse, ja olivat vieneet pois venheet. Se koetti neljä tu n tia p ä äs
Helsingistä 10 p. Kesäk. 1885
(Onko H erm anni kihloissa? Jos ei ole niin h än on syö
nyt s a n a n sa,54 sano se hänelle.)
Rakas Oskar!
On paras kohta khjoittaa sinulle vastaus koska nyt on loma-aikaa; minä olen näet tullut esplanaadista ko
tiin, jossa musiikkia koko ilta on soitettu, eikä nyt yhtään nukuta. Kirjeesi teki m inulle paljon iloa, se kun todella
kin osoitti ettei samaa m u rh eellista poikaa en ään ole ole
m assa, kuin viime kesänä. Jatko ja loppu työn kaunis
taa. M inulla on ollut paljon työtä ja tulee olem aan koko ke
sän kuluessa. Voin kohta suoraan sanoa ette i nyt tule m itään K euruun matkasta, tuskinpa toisiam m e enään näe kahteen, kolmeen vuoteen sillä vuoden p e rä stä olen
tä likelle, m utta ei onnistunut, piti p alata Viaporin 57 suojaan yöksi, kello 3 aam ulla se ta a s m eni ulos, silloin oli
vat aallot repineet yhden m ukaansa, toiset näkyivät vie
lä vastustavan, vaikka y h täm ittaa olivat vedessä. Sen täytyi taas palata kun sen v en h eet lyötiin veden voimalla rikki. Klo 11 aamulla torstaina se lähti uudestaan ja palasi klo 4—toi m ukaansa kaksi m iestä, joista toinen oli kuollut kohta pelastuksen p e rä stä , ja toinen kuoli tänään. Viimei
sen ruum is oli jätetty karille, suureen kiveen sid o ttu na, kun ei sitä silloin voitu sa a d a. M inä olen ennen m aa n nut tuolla karilla, se on sa m a jolla yksi Suomen kauniim m ista höyrylaivoista pari v u o tta sitten kärsi haaksirikon. — On täällä nyt ollut ihan kylm ää näinä päivinä, 4 pykälääkin, m u tta näyttää siltä kuin ilm a taas läm piäisi. — M uista seikoista tahdon vaan vielä kertoa e ttä taas viime tiis
tain a kävin valokuvaajan luona, saa nähdä kuinka m en e s
tyi. Nyt ei m uuta kiin paljon terveisiä morsiamelle ja vanhem m ille ja sukulaisille ja ystäville. Luulen jääväni vielä ehkä kaksi viikkoa kaupungissa; sisareni hauskan ja iloisen poikansa k a n s s a 58 on tullut Tukholm asta ja on myöskin kaupungissa. H yvästi nyt, iloinen su lh as
poika!
Eskil Paimen Milloinka saa sinua sanoa nuoreksi isännäksi! K erro nyt m itenkäs touot edistyvät ja m itä suuria ulkotöitä m uu
ten teillä tehdään.
S E L I T Y K S I Ä
1. K irjeenvaihtokum ppani Oskari Väärinen (Peräinen) oli pyrkinyt Jyväskylän sem inaariin, m uttei päässyt.
U utta yritystä hautoen hän nyt lukee ja laskee myös P ai
m enin avulla. Seminaarin jo h ta jan a oli Uno Cygnaeuk
sen jälkeen, vv. 1868—1894, pedagogi, historiantutkija Gabriel Leinberg.
2. K. S. Bergroth, K euruun kappalainen v:sta 1870.
3. K euruun ensimmäiseksi kunnanlääkäriksi lääket.lis.
E. J . W aren tuli vasta 1.7. 1886, valm istuttuaan sam ana vuonna. Hän oli syntynyt Pielisjärvellä 28.11. 1854 (van
hem m at: rovasti Johan W aren ja Adolfina o.s. Asehan) ja oli fil. kand. -tutkinnon ensin v. 1878 suoritettuaan tu llu t lääket. kand:ksiv. 1881. Ainakin v. 1885 hänen tie d etään toim ineen kunnanlääkärinä Viitasaarella. H änen puolisonsa oli Elina Ignatius.
4. Vielä sam ana vuonna, 1884, Oskari kihlasi täm än V eeran, Kolhon talon isännän M atti Saxbergin ty ttären (1886— 1892). Häneen palaam m e vielä.
5. Ehkä kokkolalainen v. 1859 syntynyt tuore fil. kand.
(1883), tuleva lääkäri Thure M öller (tai v. 1883 R aahen por
m estariksi tullut F. O. M öller)? M yllymäen asem a, m in
ne ajettiin, on 33 km H aapam äeltä pohjoiseen.
6. Nykyinen H aapam äen asem a. Ks. "K eu ru u n Joulu 1976” , huom. 2 j a 29.
7. O skarin isän Heikki V äärisen (Moijasen) äiti S era
fia (1814— 1902). Tämän puoliso oli Juho Heikinpoika V äärinen (1812—1897). H erm anni oli Oskarin vanhem pi veli (1859— 1921), Väärisen tuleva isäntä. Peräisen " p a p p a ” oli edellisen kaima H erm anni Heikinpoika V äärinen (1823— 1899). Hänen vaimonsa oli Peräisestä kotoisin ollut H enriikka Heikintytär (1811— 1900). Täm ä lapseton p a riskunta myi sitten Peräisen Oskarille 27. 9. 1899.
8. Nikkari Vilhelm Lam pinen, Ville eli Vilhe.
9. Kirkkoveneitä.
10. K euruun apteekin perusti 9.11. 1875 apteekkari E dvard Öhrbom. Isäni kertom an m ukaan K euruun poika - viikarit kävivät apteekissa ostam assa 5 pennillä ” öhr- b om skaa” . — V:sta 1870 K euruun nim ism iehenä oli v. 1843 syntynyt Rikhard Rudolf Polen. — Olisiko kysymys Jyväskylän "sananlennättim en pysähdyspaikan” päälli
köstä V. F. Sjömanista (v:sta 1882), joka oli syntynyt v.
1851?
11. H erm anni lupasi m ennä kihloihin vuoden kuluessa:
ks. 23.1.1885 päivätyn kirjeen loppua ja 10.6. 1885 päivä
tyn kirjeen alussa olevaa lisäystä. " I s ä n tä ” on O skarin ja H erm annin isä Heikki(1837— 1907).
12. M issä Oskari oli reserviharjoituksissa.
13. Nykyinen Jokelan vuori, M oijasen länsipuolella.
14. Veikko-niminen h evonen.
15. M urronkorpi on nykyinen peltoaukea Kankamo- järv e n rannalla, aika lähellä M oijasta. Vähän alem pana m ainitaan Kankamon kytöm aat ja Moisiopelto, joka on M oijasen peltoja.
16. H elluntai oli sinä vuonna 1. ja 2. päivinä kesäkuuta.
K ysym yksessä on seu raav a " m a a n a n ta i” , 9.6.
17. T äm ä viittaisi siihen, e ttä Nikkari-Ville oli niin ikään tu llu t reserviharjoituksiin.
18. Nikkari-Ville?
19. Ukonselän tak an a oleva näköalapaikka, m issä venäläisten kolmiomittaustomi, " ry s sä n to m i” .
20. M elkoinen m äärä: kannu oli yli 2Vi litraa! Taikoi
hin osallistui oman väen lisäksi kuusi m iestä. Ei ihm e, e ttä jotkut olivat hiprakassa. Nimeltä m ainitaan talon kol
m e torppaa ja niiden isännät: K orpelan M anni, Suon
p erän Mauri (Joenniemen ja M oijasen lähellä) ja Kaijan- ahon (kirjeessä K aidanaho?) m iehet sekä tilattom aan väestöön kuulunut Hymylän Jukka. Taneli Valkoinen oli talon työmieskuntaan kuuluva; 27.7. 1884 päivätyn kir
jee n sä lopulla Paimen läh ettää hänelle terveisiä. Paikka- kunnallisista tiedoista saan kiittää, kuten ennenkin, y s
täviäni Heikki Vääriskoskea ja Erkki Peräistä.
21. Viime vuonna julk aistu ssa, 30.6. 1884 päivätyssä kirjeessä Paimen m ainitsee tytön nim en: M oberg. H än oli Strengellien kanssa m atkalla K äkisalm elle h ä itä v iet
täm ään. Hän oli aivan varm asti m enossa rehtori K. J.
M obergin luo. Käkisalmen tuntija Ossi Ampiala m inulle täm än vihjeen antoi. V. 1820 syntynyt M oberg oli K ä kisalm en reaalikoulun, ent. ali-alkeiskoulun rehtori, kaupunginvaltuutettu, valtuuston puheenjohtaja ja v a
rapuheenjohtaja. — Strengellien p e rh ee n p ää saattaisi olla v:sta 1861 Vaasan kaupunginlääkärinä toim inut, v. 1831 syntynyt tri Kari A lbert Strengell.
22. K ysym yksessä lienevät teollisuusm ies, sittem m in vuorineuvos K. Evert Paimen ja h än en 7.12. 1883 vihitty vaim onsa Hilda Octavia o.s. Em bleton-Sam son, joiden p oi
ka, tuleva kemian professori John O scar oli syntyvä 29.
8.1884.
23. T uleva valtioneuvos H jalm ar Filip P. (1858— 1901).
24. V iinirypäleitä. — Sivujen laidoilta teksti on häi
pynyt pois.
25. Oskari on p alannut kertausharjoituksista. H änen isänsä ja Paimen olivat h ä n et sinne kyytineet. M u rh eel
lisen paluum atkan kuvaus on viime vuonna julk aistu ssa, 28.5.1884 päivätyssä kirjeessä.
26. Taito Jo h an n es, Oskarin velipuoli (19.1.—29.8 1884).
27. Heikki V äärisen toinen vaimo Judith, o.s. Collin- M urtomäki (1849—1929), ns. " T ih ta " , Oskarin ä iti
puoli.
28. Oskari kihlasi V eera Saxbergin v. 1884, pastori K. S. F. Bergrothin toim iessa Paim enin e h dotuksesta puhem iehenä. 9.7. 1884 päivätyssä, viime vuoden " K e u ruun Joulussa” julkaistussa kirjeessä Paimen neuvoo ko
siomatkalle lähtevää ylkäm iestä.
29. Uotilan talo: K olhosta M än ttään päin. Elinan (1862—
1925) äiti oli Oskarin isotäti, isoisän sisar H enriikka (1819—1897). Isä oli Samuel Uotila (1818— 1900).
30. K s. huom . 26.
31. K yseisten Svanljungin poikien isä oli ehkä V aasas
sa oikeusraatim iehenä v:sta 1869 toim inut varatuom ari Jo h an Kristian S. (1829— 1891). H än et oli vihitty v. 1858 Sofia Lundmanin kanssa. Puheeksi tuleva nuorem pi v e
li voisi olla näiden poika K nut A ugust, tuleva koulum ies (1867— 1936), joka d i tullut ylioppilaaksi v. 1883. Oikeus- raatim iehen isoisä oli raahelainen ruukin työnjohtaja Sven K ristian. Kaiketikin Oy. Svanljungin T ehtaat on sam an
suvun perustam a; niihin kuuluu myös M yllymäen sah a jj
(vrt. huom. 5). “
32. Seuraava kirje oso ittaa O skarin todella vierailleen :
H elsingissä. |
33. N a u la= 4 2 5 g ram m aa. i
34. (Jo)hanna Em ilia -sisaren m ies, tuleva kirjallisuu- , den professori Valfrid Vasenius (1848— 1928). T o d d y = i toti eli tuutinki.
35. Ks. huom . 20.
36. M ahdollisesti sahanom istaja Karl Ludvig L. Täm än ty tä r Wiwi Sofia meni v. 1800 naim isiin sen tri T hure Möllerin kanssa, jchon viittaa huom . 5 ja joka saattoi olla Paimenin ystävä.
37. Suom alainen te a tte ri, sittem m in K ansallisteatteri, oli p erustettu toukokuussa 1872 K aarlo Bergbomin aloit-
38. Kylän poikia?
39. Ks. huom . 1.
40. K s. huom . 8.
41. T ältä m atkalta Paim en lähettäm issään verrattom an m ielenkiintoisissa kirjeissä kuvaa m m. vuosisadan tak aista E urooppaa.
42. Ks. huom . 4.
43. Säädyt kokoontuivat v:n 1869 valtiopäiväjärjestyksen m ukaan varsinaisille valtiopäiville ainakin joka viides, v:sta 1882 joka kolmas vuosi.
44. Jo 1860-luvulla M. Katkov oli vaatinut vierashei- m olaisten sulattam ista Venäjään ja Suomen erityisasem an lakkauttam ista. Tämä oli panslavism ia eli p anrussism ia.
1880-luvulla kiihkokansallinen virtaus sai yhä enem m än jalansijaa hallituspiireissä ja mm. Itäm erenm aakuntia ruvettiin järjestelm ällisesti venäläistäm ään ja Suomenkin oikeuksia supistamaan.
45. K s. huom . 23. H jalm ar Filip P .;
46. V. V asenius: ks. huom . 34.
47. Poika sai sitte n k a steessa nim et Arne Jo hannes ja h än estä tuli kirurgian professori. Riski hän olikin, kos
kapa kuoli vasta 12.6. 1974. Hänen vanhin poikansa on Jyväskylän yliopiston latinan lehtori Erkki Paim en.
48. Ks. huom . 18 ja 19 ja vastaava kirjeen kohta!
49. Ks. huom . 11.
50. Saksalainen A ugust W ilhelmj (1845— 1908); perusti m m . Biebrichiin viulunsoiton korkeakoulun.
51. S aksatar Sophie M en ter (1846— 1918) oli — niin kuin myös sisarensa Eugene — kuuluisa pianisti, sellisti J o seph M :n tytär, mm. Lisztin oppilas. Hän oli professo
rina P ietarin konservatoriossa vv. 1883— 1887.
52. Tarkoittanee; S hakespearen Ham letia.
53. V enäläisten ja afganien väliset selkkaukset ai
heuttivat Venäjän ja Englannin välien kiristym isen (v.
1885), joka kuitenkin päättyi sovintoon.
54. Ks. huom . 11.
55. K okem äkeläinen suom en kielen ja kansanrunouden tutkija, tuleva poliitikko ja diplom aatti :Eemil N estor Se
tälä (1864— 1935).
56. Nyk. Vanha kirkkopuisto, ent. h autausm aa.
57. Nyk. Suom enlinna.
58. K s. huom . 34.
