Vapaaherra Paimen kirjoittaa Keuruulle Helsingistä ja
eurooppalaisista keskuksista (IV)
Tässä laam anni, vapaaherra Eskil Paim enin K euruulle osoittamien kirjeiden viim eistä edellisessä sarjassa p ä äs
tään jo niihin poikkeuksellisen kiintoisiin viesteihin, joita hän lähettää pitkältä m atkaltaan, Euroopan su u rista kes
kuksista. Niitä lukiessam m e voimme ikään kuin silmin
näkijöinä tutustua lähes vuosisadan takaiseen keski- ja eteläeurooppalaiseen kaupunkikuvaan. Niiden kirjoitta
jassa kohtaamme myös entistä loistokkaam pana aniharvi- naisen yhdistelm än m aailm ankansalaista ja oikeata kansanmiestä. Vaikka hän ulkomailla opiskelee ponnek
kaasti kieliä, käy lähes joka ilta teatte rissa ja kuuluu kan
sainväliseen seurapiiriin, hän ei unohda keurulaista ystä
väänsä. Hän kirjoittaa tälle sinäkin päivänä, jonka iltana hänet on kutsuttu Ruotsin suuren runoilijan Carl Snoils- kyn vieraaksi D resdenissä, vaikka oli kirjeessään 24.10.
1886 huokaissut olevansa »hyvin laiska kirjoittam aan».
Mikä vastakohta-asettelu m uuten: toisaalla kosm opoliit
tinen kreivi Snoilsky, toisaalla Oskari, talonpoika!
Ulkomaalaisissa kulttuurikeskuksissakaan Paimen ei lakkaa ihailemasta turm eltum atonta suom alaista »maa- elämää». »Tunnethan sinä aatteeni», hän vakuuttaa 29.8.
1886. Hän katsoo saavansa paljon keurulaisilta ystäviltään, m utta haluaa myös olla kaikin tavoin antavana osapuole
na. Niinpä hän 5.3.1887 L ausannesta käsin lo hduttaa rak
kaushuolten painam aa kirjeenvaihtotoveriaan: »Nuoru
kaisesta ei tule hyvä, tyyni, nerokas m ies, jos hän ei saa kokea surua.»
Ulkomailta saapuneet kirjeet ovat kulttuurihistorialli
sesti tavattoman arvokkaita. M utta niin ovat H elsingistä ja kesänviettopaikasta, Bodön saarelta lähetetytkin. E n
simmäisessä nyt julkaistavista tuodaan julki ilo siitä, että Oskarin isä alkaa koneistaa m aatalouttaan. V alitettavasti ei täsm ennetä, m ikä kone oli hankittu, m utta ystäväni Erkki Peräisen ja Heikki Vääriskosken m ukaan se lienee ollut käsinväännettävä puimakone, »rosma» ( = ruotsin
»tröskmaskin»), ja kaiketi siihen liittyvä viskuukone, jolla jyvät puhdistettiin ruum enista.
Hengenviljelyn puolella Paim en suosittelee läm pim ästi tilattavaksi pääkaupunkilaista U utta Suom etarta perheen näköalojen avartam iseksi. Oman poikansa, akateemikko, professori Erik Paim enin m ukaan isä Eskil lukeutui lähin
nä nuorsuomalaiseen puolueeseen, sitten kun valtiollinen eläm ä m aassam m e alkoi vilkastua, m utta hän oli kyllä aika epäpoliittinen.
Paimen lähettää Oskarille myös yhä uudestaan kirjoja, toivoen niitä luettavan ym päristössäkin. A rveleehan hän toisessa kaikista julkaistuista kirjeistään, e ttä »sopiva keino oppia on hyvien kertom uksien, rom aanien lukem i
nen». Ystävä olikin ilm eisesti hyvä lukija. K uten julkaise
mastani Keuruun satavuotiaasta kansakoulusta, s. 49, ilmi käy, kukaan muu ei näytä saaneen Päkärin patriark- kaopettajalta Erland Saloselta (ent. Sakari) niin hyvää to
distusta kuin O skar Henrik W äärinen, sittem m in Peräinen, joka oltuaan vuosia poissa on »eronnut koulusta 31.5.
1879 käytöksen ja opin puolesta kiitettävällä todistuksel
la».
(Helsingissä alkusyksyllä 1885?) 1 ... veljeni H jalm ar2 on täydellisesti m u u ttan u t P ieta
riin, missä hänellä valtiosihteerin virastossa on hyvä vir
ka. Svanljungille3 minä vein sinun tervehdyksesi, ja me iloitsimme m olem m at siitä kun kerran isäsi saatiin voi
tetuksi. Toivomme vaan ettei täm ä kone4 ole oleva viimei
nen, jonka hän ostaa. M utta kun hän nyt on ruvennut sem moisiin suuriin puuhiin, etkö sam assa saisi h än tä tilaa
m aan Uutta Suom etarta tulevana vuonna, sillä jos minä puhun suoraan niin se tu o ttaa teille paljon enem m än hyö
tyä kuin Aamulehti ja Keski-Suom i.5 Se sisältää en em m än ja sam assa sen ajatukset ovat paljoa p arem m at kuin näitten. Sinä saat ihan väärän käsityksen m aam m e halli
tuksesta ja oloista jos luet näitä jotka vaan tahtovat kiihoit- taa suomalaisia ruotsalaisia v astaan .6 K oeta nyt minun tähteni pyytää isältäsi. Juuri nyt juohtui m ieleeni e ttä taa s olen käynyt valokuvaajan luona ja sain kuvan jonka lähe
tän sinulle näytteeksi, pitää läh ettää se takaisin. Se taitaa olla hyvin onnistunut paitse että p ää niin hullusti kierretty, ja koko kasvot ovat niin tuim annäköiset. Saat ainakin näh
dä minkälainen r a k a s t a v a Eskil Paim en on. Ei, nyt m inua väsyttää, lopetan täh än . Kirjoita nyt pian vastaus ja selitä tuo juttu vähän parem m in.7 Tervehdi kaikkia; sa
no Hermannille e ttä hän on ilkeästi syönyt sanansa;8 toi
vota puolestani onnea vanhem m illesi ja m uista itse Eskil'iä.
H elsingistä 2 6 /X I85.
Hyvä veikko!
Viimeisestä kirjeestäsi kiitän oikein paljon sinua, se kun todisti minulle että nuo uhkaavat ukkosenpilvet taa s ovat hajonneet sinun onnesi taivaasta.9 T iedäthän e ttä o nnet
tomuutesi kovasti vaikutti ja pisti ystäväsi sydäm een, ja ymmärrät sentähden täydellisesti kuinka suurella ilolla toivotan sinulle yhä karttuvaa onnea ja m enestystä. Saa
han ehkä vuoden p erästä p itää puheen, kom ean puheen si
nun häissäsi, jos silloin olen kotim aassani. — M itä minä nyt täältä kertoisin. E ttä m eillä on sam allaiset huvit kuin ennenkin, että on ollut kova pakkanen, että olen oppinut moniaita kauniita, uusia kappaleita soittam aan, e ttä kaik
ki voivat hyvin j.n .e . Ei, kaikki se on m inulle ikävää kirjoit
taa ja sinulle kuulla ... Tervehdi kaikkia.
Y stäväsi Eskil
H elsingistä 21/X I185.
Hyvä, rakas veli!
Sen uutisen, jonka kerroit minulle viim eisessä kirjeessä
si olin jo kauan aavistanut, enkä ollut toivonut m itään m e
nestystä niistä neuvoista, jotka sinulle annoin. Sopim aton
34
Tämän valokuvan Kolhon talosta on ottanut itse taidemaalari Eero Järnefelt. Vasemmalla istuvat isäntä Matti Saxberg ja hänen vaim onsa H ilda. M uun talonväen joukossa on kolm e heidän lap
sistaan, joista palvelustytön sylissä istuva voisi olla Veera.
ta ehkä lienee että vielä sekaannun täh än asiaan, jonka, jos tahdot seurata m inun neuvoni vielä, on p aras e ttä koe
tat unohtaa; m utta tahdon vielä sanoa, että luulen e ttä asia kävi, niinkuin oli p aras. Avioliitto kahden ihmisen välillä, jotka eivät yhtään rakkautta tunne toisiansa vastaan, voi kyllä tulla onnelliseksi. Ihan toisin on täm än kans
sa. M inä en usko e ttä Veera olisi sinut n a rran n u t, minä luulen että hän on itsensä suhteen erehtynyt, hän huom asi erehdyksen, hän taisteli sitä vastaan, hän koetti sinua rakastaa, m utta päätös, vaikka kuinka luja, ei voi tu n teita voittaa. Voin nyt sinulle sanoa e ttä hän noin vuosi sitten ru pesi epäilemään rakkauttaan, ja että hän siitä epäilykses
tään kirjoittikin eräälle ystävälle. M inä luulen, e ttä hän tänä vuonna on paljon kärsinyt, kun toisella puolella aat- teli sitä lupausta, jonka, paha kyllä, sen sanon suoraan, antoi sinulle ajattelem atta, m itä se sisälsi, toisella puo
lella taas että, jos sen täytti, hän sitoutui valehtelem aan ko
ko eläm ässään, koska alussa oli valehdellut. Se rakkaus, jonka sinua kohtaan alussa tietäm ättän sä teeskenteli, se teki avioliittonne m ahdottom aksi. E ttä hän nyt syksyllä kun sinä tulit Kolhoon vetäytyi takaisin liiton katkaise
m isesta, se oli ihan luonnollista, sillä useim m at, ehkä kaik
ki ihmiset pitävät varsin häpeällisenä tu n n u staa vikojan
sa, ja hänen häveliäisyytensä tuotti sinulle silloin voiton, joka tietysti kesti vaan niin kauan, kuin sinä itse olit siellä.
Älä häntä liika paljon syytä, vääryyttä hän sinua vastaan teki ainoasti silloin, kuin meni kihloihin. Koeta unohtaa, ja koeta arvostella hänen tu n teen sa parem m alla tavalla kuin tähän asti olet tehnyt, koeta m uistaa m itä hän silmin
nähtävästi on kärsinyt täm än vuoden kuluessa, ja ajattele toisia asioita, kyllä täm ä katkera tap au s vähitellen katoaa muististasi. — Täällä kaupungissa huom aa hyvin että joulu lähestyy lähestym istään. Puodit ovat niin täynnä, että tuskin mahtuu ovesta sisään, ja kaikki kysyvät vaan mitä ostaa? Meille tulee paljon väkeä joulua v iettäm ään, sekä
vanhoja että lapsia, enkä tied ä yhtään mitä heille antaisin, m utta onhan vielä aikaa hakem iseen ... Pyydän vielä että toivotat onnellista ja hauskaa joulua kotona olijoille ja että itse ystäviltäsi v astaanotat ne mytyt jotka sam assa postissa sinulle saapuvat. Ajakoot ne surun pois joksikuksi hetkeksi sydämestäsi. H auskaa joulua nyt sinulle toivottaa
onnellinen ystäväsi Eskil Paim en.
Sano paljon terveisiä m inulta vanhem m illesi.10 —
Helsingistä 21 p. Tam m ik. 1886.
Rakas ystävä!
Täällä meillä nyt joulu on m ennyt ohitse taas, ja paraskin oli, sillä en tiedä m istä syystä m utta vähän ikävältä se tu n tui. Tuo todellinen jouluilo ei tän ä vuonna saanut sijaa m i
nun sieluuni ... — Yksi seikka on vaan ikävä, ettei lukemi
nen tahdo juuri m enestyä kaikkien näiden puuhien k estäes
sä. Luulen kuitenkin ihan varm aan pääseväni m aisteriksi täm än kevään maisterivihkijäisissä, jo tk a ovat Toukokuun 31 p . 11 Ja sitten? Kuinka vietän kesän en ole päättänyt;
luultavasti teen jonkin m atkustuksen ym päri Suomea. Syk
syllä menen Pietariin pariksi viikoksi ja joulun tienoilla lähden ulkomaille. Jo s nyt täm ä kevät vaan hyvällä m enes
tyksellä menisi ohitse! Terveyteni on kaikeksi onneksi ihan erinomainen, arveleppas e ttä nyt kahtena yönä en ole m aannut kuin kokonansa 6‘A tu ntia eikä nytkään nukuta vaikka kello lähestyy 11 ... M uuten täältä ei ole juuri m i
tään kerrottavaa, m inä käyn niin vähän huveissa, ja sisko
jakin näen vaan ani h arv o in .12 H auskaa oli kuulla että ne kirjat sinua mielyttivät, ja erittäin että m inun aikom ukseni olet oikein ym m ärtänyt. Olen näet aina tarkoittanut e ttä si
nä, jolla kyllä on siihen kyky, levittäisit halun lukem iseen
Nykyisen Peräisen päärakennus arkkitehdin kynän jäljiltä.
tuttavillesi, ja niin m uodoin kirjani tulisivat hyödyttäm ään moniaita ihm isiä.13 Jatk a vaan työsi. Koska paperi täh än loppuu niin liitän vaan p a l j o n , o i k e i n p a l j o n terveisiä k a i k i l l e tuttaville. Kirjoita pian
Eskilille.
Lil-Bodö 17/V III 86.14 Rakas ystävä!
Laiskuus on jo niinkuin tavallisesti täällä ruvennut mi
nua ahdistam aan ihan kovasti ja ainoasti suurella vaivalla olen nyt saanut itseni viimeisellä hetkellä tarttu m aan ky
nään. Kiitoksia nyt oikein paljon kaikista toim istasi ja kir
jeestäsi, joka minulle paljon iloa tuotti, ja viimeiseksi tu h ansia kiitoksia tä s tä viim eisestä kesästä, joka taas on koko talveksi virkistänyt ja uudistanut sydäm eni; sinä tie dät että ainoasti seurustelem inen sinun kanssasi on sen tehnyt. Luuletko että m inäkään liikkum attom ana15 erosin sinulta. Ei, ikävää se o lija ikävältä tuntui koko se ilta ja yö.
M utta tiedänhän varm aan e ttä vielä m onta kertaa saam m e tav a ta toisem m e, ja ehkä vielä onnellisem pana kuin nyt.
Suokoon Jum ala sen. K etään m inä en Jyväskylässä ta vannut ja lähdin siis Laukkaan kirkolle m issä minulla on pappilassa tu tta v ia .16 Siellä vietettiin hauskaa iltaa ja m inä ihastuin oikein pitäjään, joka m inun m ielestäni on paljoa kauniim pi ja parem m in asuttu kuin Keuruu. M itään m uuta ei ole sanom ista paluum atkastani, kuin että veljeni luona oli hyvin hupaista, kävimme etelä-Suom en korkeimmalla vuorella, T iirism äellä,17 m istä on ihan erinom ainen näkö
ala, ja olimme kravustam assa, jolloin saatiin noin 900 kra- pua. Kaikkialla tapasin tuttavia. — Ja nyt olen täällä saa
ristossa, joka on hyvin kaunis, erittäinkin vesi, joka näyt
tää niin oudolta — ja m uistan ja kaipaan. Kyllä kotona oli
jat sen huom aavatkin. K alastam inen minua kuitenkin pal
jon huvittaa ja sain tän äp än ä aam ulla oikein hyvin. Voihan
nyt täällä kuukauden kärsiä puoliunessa. K unhan vaan tie täisin, että sinä olisit onnellinen ja iloinen. Sen paketin, jonka lauantaina lähetin olet varm aan saanut, ja siis ne 25 m arkkaa. Niitä en olisi tarvinnutkaan. Toivon että lasisil
m ät18 ja vyö ovat sopineet. Ju u ri kun H elsinkiin tulin, kohtasin tuon arkkitehdin. H änellä ei ole aikaa itse teh d ä riitin k iä,19 m utta käski m inua pyytäm ään eräältä nuorel
ta joka on hänen oppilaansa, kotoisin Keski-Suom esta, ja hyvin etevä, lupasi itsekin tark astaa . Se ei tule m aksam aan kuin korkeintaan 50—60 S-markkaa. Pian minä käyn täm än luona. Tuon lakikirjan20 m inä myöskin näin, se m aksaa 6 m arkkaa, m utta oli niin paljon toim im ista etten kerinnyt sitä ostaa. Suo nyt anteeksi e ttä täh ä n kirjeeni lopetan m ut
ta joka on hänen oppilaanansa, kotoisin Keski-Suomesta, ja siä kaikille lukem attom ille tuttaville, erittäinkin Evert Saksbergille,21 jos hänet tap aat. Elä onnellisena ja m uis
ta minut.
Sinun ystäväsi Eskil Paim en.
Lill-Bodö 29/VIII 86.
Rakas ystävä Oskar!
Täällä kuluvat päivät tietäm ättän i toinen toisensa p e räs
tä ja oletpa sinä jo toista viikkoa taa s äksierannut22 kun täm ä kirje saapuu käteesi. K urjaa eläm ää täällä kotona elän, vaellan ainoasti ajatuksissa: kuinka täm än päivän taa s saisin parahim m alla tavalla lopuksi. M utta rupeevat kotona olijatkin ym m ärtäm ään, ainakin jotkut, etten voi tyytyä ainoasti kauniiseen luontoon, kuin olen sen ohessa to ttu n u t näkem ään oikeata raitista23 m aaeläm ää. M utta tu n n eth an sinä aatteeni. Tokkohan m inut itse tu n tisit jos näkisit minut täällä kotona, aina lukien, useim m iten pitkä- näni sängyssä koko päivän, välistä sanaa p uhum atta. Ilma on sen lisäksi vielä m u uttunut viimeisinä päivinä hyvin kolkoksi, ja kaloja on miltei m ahdotonta saada. 10 p:nä
36
Syyskuuta olem m e nyt aikoneet m uuttaa kaupunkiin. J u m ala suokoon se n ... Ulkomaan retkestä olen isäni kanssa vähän puhunut ja onpa hän siihen suostunut, aikaa ei ole vielä oikein m äärätty, ehkä m enen jo m arraskuun alussa, ehkä olen kotona vielä jälkeen joulun. Kyllä m inulla kum m assakin tap au k se ssa on tarpeeksi tehtävää kielten op
pim isessa. K ohta kun tulen kaupunkiin, käyn m inä myös
kin kohta arkkitehdin luona riitinkiä hakem assa. Olen tä m än suhteen kuitenkin vähän tullut ajatelleeksi e ttä eikö
hän olo siinä sinulle ja em ännällesi tulisi vähän yksinäi
seksi, ja että olisi parem pi laittaa vielä joku huone pal
velusväkeä varten; m utta voihan piiat m aata kyökissä.
Jo s sinä m uutoksia tahdot, niin kirjoita m inulle ennen
kuin se on tilattu. — Nyt en ole sinulle vielä m aininnut että pieksut hyvässä kunnossa tulivat tänne, ja ihan tyy
dyttivät kaikkia asianom aisia. K irjeesi luin suurella mieli- hyvällä; onpa nyt m inulla toivoa pian saada kirjoittaa »isän
tä Oskar W ääriselle».24 M utta koeta nyt saada vanhalta isännältä lupaus ettei hän ainakaan liika paljon sinun asioihisi sekaannu. Ehkä kuitenkin huono terveys h än tä sii
tä e stää. Ja sitten alkaa sinulle uusi eläm ä. Jo s sam an voisi sanoa H erm an n ista,25 kuinka onnellista se olisi. Ilolla kuulin hänen kihlauksesta ja kun hänelle kirjoitat saat mi
nun puolestani lau su a paljon onnentoivotuksia. Tuokoon sitten hänelle vaimo uutta raitista eläm ää sieluunsa ja vahvoja voimia v astustam aan sitä hirveätä tautia, joka jo on niin m elkoisesti hän et heikontanut. Ja nyt ei enem pää kuin toivotuksia, e ttä näm ä viim eiset hetket sotapal
veluksessa kuluisivat yhtä hyvin kuin täh än asti on m ennyt, ja sitten paljon voimia ja tahtoa, ja vielä enem m än iloa uu
dessa kodissasi ja onnea kaikissa toim issasi, erittäinkin yhdessä. Ylihuom enna vietän syntym äpäiväni, täytän sil
loin 23 vuotta. Jo s tu le e halu niin kirjoitan ehkä vielä ker
ran Saarijärvelle, jo s ei tule, niin älä vihastu. Terveisiä.
Ystäväsi Eskil.
H elsingistä 24 p. Lokak. 1886.
Hyvä Oskar!
A jattelepa kuin tapahtui m inulle sem moinen onni että täm ä piirustus26 vihdoin minulle antoi takaisin voimaa kir
joittaa sinulle, jota en m uuten olisin (sic!) uskaltanut, niin paljon laiskuuteni m inua h ävettää. Nyt minä tohdin sillä tiedän että annat minulle kaikki anteeksi ilosta e ttä olet tuon ikävöidyn piirustuksen saanut. Aina on näet se että m inä olen hyvin laiska kirjoittam isessa ja se on erittäinkin nyt tarttu n u t m inuun, koska minulla m uuten on paljon kirjoittam ista; m inä näet nyt käyn Ranskan kieltä oppim as
sa viisi kertaa viikkoonsa ja olen m uutenkin hyvin ahkera kirjoittam aan. Se laiskuus unohdetaan kai nyt ja sinä et ole vihoissasi ja siinä kyllä. Evert Saksbergilta olet tietysti saanut ne tervehdykset jotka m inä lähetin. M inä luulen että hän voi olla hyvin tyytyväinen retkeensä sillä kyllä me kerkisim m e katsom aan kaikkia vaikkei aikaa ollut p a l
joa. Hän on tietysti kertonut että m inä olen ihan entisellä- ni, ja niinpä onkin. Täällä vietetään m uuten ihan hauskaa eläm ää; viime tuorstai-iltana oli ensimm äinen suuri iltam a, oikein komea ja siellä tan ssittiin paljon ... — Nyt saat sa
m assa postissa m onta asiata. Vihdoin lähetän nyt Berghin lainopillisen k äsikirjan27 joka sinulta vei 6 Smk, m utta mi
nä arvaan että sinulle tulee siitä paljon hyötyäkin. Ja sit
ten tulee tuo p iirustus, taikka oikeastaan ehdotus siihen sil
lä tekijä tahtoo sen takaisin tehdäkseen uutta tarkem paa.
Se vaatii ehkä tarkem paa selitystä. Se tulee riitingin m u
kaan 70 jalkaa pitkä ja 50 jalkaa leveä, kivijalka poisluet
tu n a se olisi 27 jalkaa k o rk ea.28 Se joka on m erkitty a:lla on avonainen porstua pihalle päin, joka on v arustettu ka
tolla. Siitä tulee sisään huoneesen (b) joka on aiottu p o rs
tuaksi (se huoneiden jako, jonka me olimme m äärännyt, täytyi m uuttaa koska se ilm an hyödyttä olisi vienyt pois liika paljon tilaa). Huone c on semmoinen niin sanottu ruo
kasali; sitä nyt voi käyttää m oneen eri tarp eesen . Huone d on kyökki jo h o n pääsee myöskin k:n k a u tta (joka on avo
nainen porstua; m inkälainen se on näkee kolm annesta kuvasta). Huone I on porstua jo sta pääsee vintiin ja täällä voi aikoinaan p anna kaksi huonetta kyökin ja huone e:n yläpuolelle, joissa vintikam arissa »pienet sienet» suureksi kasvettuaan voivat asua. Huone e on teidän sänkykama- ri ja siitä (niinkuin myöskin porstuasta ja ruokasalista) pääsee f:een, saliin, joka on jotensakin iso kuin näet.
G on se niin kutsu ttu »balkongi»29 jonka tarkem m in näet ensim m äisessä kuvassa, ja jonka päällä m e istu m m e...30
K jöbenhavn’ista 15 p. Tam m ik. 87.
Hyvä ystävä!
Koska en vielä viitsi lähteä teaatteriin, onpa aikaa vähän kertoa sinulle eläm äni vaiheita sittenkuin lähdin kotoa pois. Kulku m eren ylitse oli miltei hirveä, kävi kova tuuli, oli pilkkosen pim eä ja — kylmä, laiva keikkui. Luu
letko e ttä oli hauska. No tulim m e Tukholmaan ja olin siellä neljä päivää. Vaellin ym päri katuja, katselin niitä kauniita rakennuksia, jo ita on hyvin paljon, ja illoilla olin teaatte- rissa. Se on suuri kaupunki (180,000 asu k asta),31 hyvin kaunis, rakennettu moniin saariin ja niem iin, e ttä kaikkial
la näkee vettä; hyvin vanha m uuten jo sta syystä usein ta paa katuja jotka ovat ainoasti syltä leveitä. Sieltä läksin yö
junalla (joka kulki hyvin nopeasti, 5Vj peninkulm aa tu n nissa) tänne K jöbenhavniin, Tanskan pääkaupunki. Se
hän vasta on komea kaupunki, vanha (rakennettu v. 1015, m inä luulen)32 ja suuri (noin 300,000 asukasta). K adut keskellä kaupunkia ovat kapeat ja väärät, syrjäisem pänä leveät m utta aina ym päröidyt suurilla 5 kertaisilla kivi
m uureilla33 jotka ulottuu toisiinsa ettei m itään väliä näe.
Suurilla kaduilla ei niitä voisikaan sano kivimuuriksi, todellakin näkee vaan kom eita ikkunoita joita eroittavat toisistansa kapeat rautapylväät, ja näitä ikkunoita tä y ttä vät kaikki m aailm an tavarat, toinen toistansa komeampi.
Ja väkeä sitten kaduilla! Kulkijan ohitse kulkee joka m i
nuutti enem m än kuin teidän m aantiellä yhdessä vuodessa.
Ainoasti rikkaat (m utta niitä on paljon) ja tavarain-kuljet- tajat täällä ajavat omilla hevosilla, m uuten on hevosrauta- teitä34 kaikkialla ja niillä pääsee 15 pennistä jo pari, kol
me virstaa. Olen tän äp än ä esimerkiksi niiden avulla kul
kenut ainakin IV2 peninkulm aa. Ja se on välttäm ätöntä, kaupunki on niin iso ettei ilm an tulisi toimeen. Teaatteris- sa käyn joka ilta. Ne ovat hyvin komeat. Olin eilen su u re s
sa teaatterissa jo h o n m ahtuu 2200 katselijaa. Ja huom enna aamulla klo 9 lähden täältä pois ensiksi rautatiellä, sitten
laivalla, ja taas rautatiellä ja klo 9 illalla olen Berliinissä, Saksan pääkaupungissa ja m aailm an suurim pia kaupun
kia. Siellä olen aikonut viipyä yhden viikon, lähden sit
ten Dresdenin kaupunkiin (jonka hyvin löydät kartasta Berlinin eteläpuolella) ja sieltä suoraan Sweitziin. Täällä Tanskassa on jo paljoa läm pöisempi kuin meillä. Ei näe yhtään lunta ja satam a on täynnä laivoja. J a vielä läm pöi
sempi tulee Saksassa. Vieraita kieliä vaan puhutaan. T ans
kan kieltä (joka on kuitenkin hyvin läheistä sukua ruotsin kielen kanssa) en voi ym m ärtää, he kuin puhuvat niin om i
tuisesti ja nopeasti; m inä kysyn sentähden tavallisesti saksan ja ranskan kielillä. Ja nyt ei ole m inulla enään mitään kertom ista; olen jo kertonut näitä asioita liika m o
nelle ja paitse sitä sinä luet kaikki näm ä asiat parem m in
»Euroopan m aat ja kansat» nim isessä kirjassa. Kun tava
taan silloin kerrotaan. Onpa H erm ann ja olettepa kaikki nyt onnelliset ja m inä olen myöskin, vaikka se on kum malli
nen tunne täm ä, kun on ihan oudoissa paikoissa. Sano heil
le kaikille paljon terveisiä, isällesi ja Eevert Saksbergille erittäinkin. Ja pastori Berghrothille35 jos hänet tapaat.
Jos tahtoisit minulle kirjoittaa ennenkuin voin täydellisen adressin sinulle an taa (ja se olisi hyvin hauskaa saada si
nulta m uutamia riviä) niin voit hyvin pyytää että katteini
Kööpenhaminaa vuosisatamme alussa.
Bengelsdorff36 kirjoittaa kuvertin päälle seuraavan a d res
sin, joka on varma:
Mr le Baron E. Paimen.
(25 pennin postimerkki) Lausanne Poste restan te.
J a hyvästi nyt.
Y stäväsi Eskil Paim en.
Dresdenistä 26 p. T am m ikuuta 87.
Veikkoseni!
M inä arvelen että olet saanut viimeisen kirjeeni K jöbenhavn’ista, ehkäpä on minulle jo vastaus tulossa.
O lisihan aina halu kotimiehille kertoa kaikki m itä täällä näkee, m utta se on m ahdotonta; ei voi kaikkea, ei puoltakaan m uistaa; vieläpä olen koko päivät ulkona taideteoksia ja m uuta sem moista katsom assa, syön ul
kona, olen illoilla teaatterissa, ja kun palaan ravinto
laa n ,37 niin on huone kylmä ja kolkko, ja m inä väsyk
sissä; kuka siis viitsisi istua kirjoituspöytään ja huom en
na alkaa uudestaan sam a työ. V oipa sitä työksi sanoa, jos m inä tahdon saada hyötyä rahojeni edestä, ja väsyt
täväksi työksi, m u tta samassa herttaiseksi. M utta nyt reisustani. T anskanm aan saaret ovat luontonsa puoles
ta täydellisenä v astakohtana Suom enm aahan. M aa on niin tasaista että voi nähdä vaikka kuinka pitkälle;
suuria peltoja vaan ja niiden välillä puita aitana. R au
tatiellä kuljin K jöbenhavnista eteläänpäin ja laivalla me
ren ylitse. Se reisu oli paha. Avonainen ja kova m yrs
ky ja kova pakkanen. Laiva kiikkui »kuin viimeistä päivää» niin että kaikkialla narisi ja tärisi, oli ihan jääs
sä, aallot kun yhtä m ittaa löivät sen ylitse; ja useim
m at m atkustajat oksentivat että oli oikein surkeata k at
soa. Tulim me vihdoin viimein satam aan ja sam ana ilta
na oli Berlinissä. Kuin m ahtava täm ä on, sitä en m i
nä, eikä kukaan voi sinulle kuvata. M uista että siinä asuu 1,500,000 ihm istä, siis kaksi kolm atta osaa koko Suomen väkiluvusta. Voin kävellä suoraan pari kolme tuntia, yhä vielä näen virstottain suuria k atu ja, jo ita ym päröivät lop p u m atta viidenkertaiset huoneet,38 joiden seininä ovat kaksi ja kolme syltä leveät ikkunat, täynnä kaikellaisia herkkuja ja loistavia vaatteita. Ihmisiä tul
vaa kaikkialle että tuskin pääsee perille ja katu itse (joka on asfaltilla peitetty) on täynnä vaunuja ja rauta- kiskoja, ja jos katsoo eteenpäin näkee y htäm ittaa he- vosrautatievaunuja, jo tk a rientävät eteenpäin. Valaistus on kom ea, m illoin suuria kaasulam ppuja, milloin säh
kövaloa. Sitä ei kukaan voi kertoa. Berlinissä on 63 teaatteria jo tk a jokainen näyttelevät jo k a ilta ja ihmeen kauniisti. Olen nyt tullut Dresdeniin, jo k a vaikka täällä on 240,000 ihm istä tu ntuu niin pieneltä. Se on kuiten
kin hyvin kaunis kaupunki ja rikas. Ja huom enna läh
den rautatiellä Svveitziin jo h o n saavun L ausanne’iin per
jan ta in a klo 11 illalla kuljettuani rautatiellä yhtäm ittaa 26 tuntia, ja kuitenkin pikajunalla jo k a kulkee 6 penin
kulm aa tunnissa. Olen todellakin vähän väsyksissä tästä ijankaikkisesta liikkum isesta; siellähän nyt saa sitten le
vätä. Olen tän ä iltana kutsuttu vieraaksi Ruotsin tätä nykyä suurim m an runoilijan kreivi Snoilsky’n luoksi39 jo k a asuu täällä ja o n ollut hyvin ystävällinen m inua k ohtaan, ja koska m uutenkin olen kirjo ittan u t pari kir
jettä jo niin kätenikin väsyy. Tervehdi tuttavia. Hyvästi.
Ystäväsi Eskil.
L ausanne 9 p. H elm ikuuta 1887.
Hyvä ystävä!
N yt olen vihdoin saanut vähän lepoa. A sun nyt tässä kaupungissa, jo k a on puolta pienempi Helsinkiä, per
heessä jolle m inä m aksan 200 m arkkaa kuukaudessa.
M inulla on silloin kaikki m itä tarvitsen. Se on nyt kes
kellä tätä kaunista, kum m allista Svveitzin m aata m onine vuorineen. Ja semmoisia m inä näenkin. Lausanne on järven rannalla, jo k a on yhtä suuri kuin meidän Näsi
järvi, sen pohjoisrannalla; täällä jo vuoret ovat korkeat ja niiden vierut viinitarhain peittäm iä; m u tta eteläran
nikko on paljaita jyrkkiä vuoria, niin korkeita että m o
nelta huipulta ei jä ä eikä lumi koskaan lähde. Ne ovat hyvin terävät ja kun aurinko niiden päälle paistaa, voit arvata ettei pian unohda sitä näköä. T äällä on läm m in
tä; tosin ei kaikki lumi vielä ole lähtenyt, m utta minä kävelen ilm an p altto o ta. Lyhyesti sanottu m inä olen sangen tyytyväinen. Ne vanhat k o uluajat tulevat nyt takaisin. M inulla on opetustuntia jo k a päivä ja se pro-
38
Vanhaa Berliiniä.
fessori jo n k a luona asun on o pettaja, jo sta minä pidän paljon; hän on sangen nerokas ja oppinut mies ja me puhum m e päivät um peensa. Sinä tiedät ettei m inulta puhe ju u ri koskaan lopu. M uuten täällä asuu paljon väkeä ja me olemme hyvin iloisia, soitam m e, lyömme välistä k o rttia ja niin edespäin. — Ja nyt, m inkätäh- den et ole minulle m itään k irjoittanut; olen sinulle jo kaksi kertaa kirjoittanut. K jöbenhavnista ja Dresdenistä.
Olisi niin hauskaa saada m uutam ia riviä sinulta tietääk
seni kuinka siellä talvi ja kaikki askareet edistyvät.
Piirustus ei ollut vielä valmis kuin lähdin Helsingistä enkä sitä nytkään valmiiksi luule. Veljeni sen lähettää sinulle ja m inä kirjoitan paljonko se tulee m aksam aan.
Mielelläni sinulle lähettäisin täältä jo itakuita valokuvia, m utta en ole vielä niin kauniita löytänyt kuin tahtoisin.
A ikaa on vielä. Ja kahden kuukauden perästä olen kauniissa, m ainiossa Italiassa jossa kesä silloin jo on tullut. Kahden viikon perästä meillä on kevät jo täällä.
Ja nyt m inä lopetan täm än kirjeen. Ei ole paljon kerto
m ista semmoisesta pikku kaupungista. K irjoita nyt mi
nulle pian; se on niin hauska saada välistä kirjeitä kotoa. Tervehdi nyt kaikkia tuttavia. Sinä voit hyvin pyytää asem apäällikköä kirjoittam aan adressiani kir- jeesen. Adressini on nyt:
M onsieur le B aron Eskil Paim en Lausanne
Clos du M atin Suisse.
E t hyvästi n y t.40
Ystäväsi Eskil.
Lausanne 5 p. M aalisk. 1887.
Hyvä ystävä!
A ioin ju u ri istua kirjoittam aan sinulle kirjettä kun posti m inut keskeytti tuom alla kirjeen, jo lla ilolla tu n sin sinun käsialasi, ja oikein mielelläni täytän pyyntö
si kirjoittam alla sinulle vastausta kohta sen saatuani.
Täytyy m inun k ohta m ainita että ensimm äinen kirjeesi on tullut perille pari päivää om an kirjeeni jälkeen, ja m inua sangen ilahuttanut; m utta kun sinä kirjoitat adressin niin hyvin itse, ei tarvitse sinun sitä pyytää katteinilta. Kaikki näyttää olevan hyvää siellä kotona ja sanom alehdistä olen paljon lukenut siitä tavattom asta keväästä Suom enm aassa kun meillä täällä eteläm aissa on ollut talvi täh än asti. — Tyyneys vallitsee myöskin mielessäsi ja se on hyvä; m inä luulen isännän vaivat ja tuum at ovat sinut melkoisesti m uuttaneet, senhän toivoinkin sinulta. N uorukaisesta ei tule hyvä, tyyni, nerokas mies, jos hän ei saa kokea surua. Sinä olet jättän y t taikka olet jättäv ä näm ä surulliset ajatukset työtä tehdessäsi talosi kom eutta varten. Ajatteleppas:
talosi on m yöskin vaim ona sinulle, ja jo s sinä häntä hyvin h oidat ja rak astat, hän on antava runsaita satoja, se on hänen rakkautensa osoitteena. M itä Veera Saks- bergiin tulee, m inä luulen, sanokoot m itä tahansa hä
nestä, että se on paras talonpoikaistyttö, jo n k a voit ta vata, m utta älä ajattele että m inä sen asian teen jos sinä et tahdon (sic!), m inä olen ainoastaan ollut asian virittä
jän ä koska luulen että avioliitto teidän välillä olisi iloksi ja onneksi molemmille. Kaikissa tapauksissa toivon että sinä, vaikka olenkin ulkom ailla, vaikka haudassakin, yrität uudelleen, jos mielesi sinua siihen kehoittaa. Siinä koko se asia. — Ja nyt oloistani. Meillä on nyt täysi kevät ja lunta ei näy paitsi noitten korkeiden vuorien päällä, jo ita näkyy kaikkialla. Asun G enf-järven41 pohjoisran
nalla, ihmeen kaunis järv i, jonka vesi on ihan sinistä.
T äm än järven eteläranta on kuin suuri saha 8— 10,000 tu h atta (sic!) jalk a a m erenpinnan ylitse. Ja rannat ovat niin jy rk ät että on ollut täytym ys rakentaa suuria m uu
ria ja niiden takana perustaa viinitarhat, jo ita koko maa on täynnä. R anta on siis kuin suuria portaita ja kau
pungissa on paikoittain m ah d o to n ta kulkea hevosella.
E ttä p uhun ranskaa sen voit arvata; tah to o p a usein
ranskalaisia sanoja tunkeutua tähän kirjeesen, olen jo niin to ttu n u t puhum aan tätä kieltä. M utta kauan en viivy täällä; jos käy niinkuin olen vähän tuum aillut menen 24 p. tätä k uuta Italiaan ja tulen pääsiäiseksi R oom aan, jo sta sinulle silloin olen kirjoittava. Sinne tahtoisin myöskin kirjeen sinulta ja kuuluu adressini näin:
M onsieur le B aron Eskil Paim en Rome
Poste restante.
M utta koska kirje tarvitsee kuusi päivää ennättääksensä sinne, pitää sinun lähettää se jo ensi päivinä H u hti
kuuta. Se kirje minulle antaisi paljon iloa. — M inä ikävöin isänm aata ja samassa olen hyvin onnellinen. Se perhe jossa asun on hyvä, h erra on sangen oppinut mies, runoilija, ja ajatteleppas että me yhdessä nyt käännäm m e Runebergia ranskan kielelle. H än on täydel
leen ihastunut Runebergiin. Ja nyt pimeys tulee, ja päi
vällisateria (täällä syödään niin sanottu päivällinen klo 7 illalla), m inä lopetan siis. K irjoita vielä minulle ja tervehdä kaikkia, myöskin Evert Saksbergiä, jo sta minä pidän paljon. Ja ole terve, ja unohda surujasi ja tee ty ö tä kartanosi ja isänm aasi hyödyksi.
Ystävyydellä Eskil Paim en R om a, 20 p. H u h tik u u ta 87.
R akas ystävä!
Täytyyhän sinulle kuitenkin k irjo ittaa tästä kaupungis
ta, »ikuisesta» kuin sitä todella sanotaan. Ensiksi, kii
toksia om asta kirjeestäsi jo n k a löysin täällä kohta tul
lessani ja minulle oli sangen tervetullut, erittäinkin kuin osoittaa sinun hyvän terveyden ja iloisuuden. T oivotaan että kaikki vielä käy hyvin! Ja nyt tästä kum m allisesta retkestä, jo k a jo rupee lähestym ään loppuansa. Olen nyt ollut puolen neljättä viikkoa Italiassa; kun m inä olen havainnut jo tak in kaunista olen aina ajatellut: siitä pitää sinulle k irjoittaa. M utta kaikki on täällä kaunista ja ihm eteltävää ja tiedäpä: kun m inä olen tässä k u ohu
vassa virrassa ja sen vallassa, se on m ah d o to n ta m uistaa ja kertoa siitä jo k a tapahtui 2 viikkoa sitten. M inä jä tän siis nyt m ainitsem atta tuon ihmeellisen rautatien A lppien ylitse, jolloin rata nousi ja nousi, m onta sataa vieläpä tu h atta jalkaa: allamme näim m e kuohuvia alppi- virtoja, ylitsemme vuoret nousivat miltei suoraan, että taivasta tuskin näki. Ja vieläpä niitä 97 tunnelia jolloin olimme vuoren sisässä, usein kuljim m e suuressa kehässä niin että tulim me ulos ilm aan sam assa paikassa kuin olimme sen jättän y t, vaan — 200—400 jalk aa yllempä- nä. Ja viimeksi suuri tunneli jo k a kesti kulkea pikaju
nalla 25 m inuuttia (14 virstaa pitkä); ja kun me tulim me ulos olimme jättän eet kaiken pohjoism aiden kyl
m yyden, lu n ta ei enään pyrynyt, taivas oli niin sininen kuin ei koskaan meillä. Kyllä me vielä siitä puhum m e jos elossa kotiin tulen. Ja nyt olen nähnyt niin paljon kauniita kaupunkia ja kirkkoja, V älim erta, apelsiini- ja citrooni-puita kauniine hedelmineen, suuria palm upui
ta (tietysti on täällä nyt niin kuum a melkein kuin meillä kesän aikana). M utta R oom asta ehkä m inä voisin ker
to a. M inä olen ihastunut siihen kaupunkiin. Itse kau
punki ei ole enään m itään erinom aista, siinä ei ole kuin 300,000 ihm istä kuin sitä vastoin ennen täällä oli 2,000,000 ihm istä.42 M utta kaikkialla k ohtaa m uisto
m erkkejä tästä entisestä loistosta, suuria pylväitä, kau
niita raunioita, ja itse kansa pitää ruum istaan43 niin kauniisti kuin täytyy m aailm an vakaavien room alaisten jälkeläisille. Ja kun m useita katselee, silloin vasta ihas
tuu; tänne on kokoiltu kaikkia niitä Kreikan ja Room an taiteen aarteita jo ita on löydetty m aasta, ja se on vasta kaunista. Voisin tästä R oom asta sinulle päiväkausia kertoa. M utta vieläpä täytyy rientää. Olen myöskin näh
nyt N eapolin kaupungin,44 jo sta tunnettu sananlasku sa
noo: Näe N eapoli ja kuole (s.o. silloin sinä et voi enään m itään kaunista löytää m aailm assa). Ja se onkin mel
kein to tta, niin erinom ainen on näköala täällä maiden 40
Pom pejissa, missä vapaaherra Paimen kirjoittaa käyneensä, on laavasta ja tuhkasta kaivettu esiin mm. tämä muinaisroomalainen huvila.
ja merien ylitse. Lähellä Neapolia on P om pejin m ai
nio45 kaupunki, jo n k a Vesuvio on hau d an n u t tuhkansa alle, ja jo k a nyt on paljastettu. Sielläkin olin ja sen museessa olen katsellut niitä ruum iita jo tk a siellä on löydetty ja jo tk a asem ansa k au tta usein osoittavat k o vaa kuolem antuskaa. On löydetty vielä leipom isuunista leipiä, on löydetty pullo jo k a vielä on oliiviöljyä täyn
nä; kaikkea tätä ja paljon vielä m inä olen nähnyt. Kun m inä palasin tästä kaupungista astuin jalkasin Vesuvion huipulle.46 Tietysti m inulla oli opas; ja täällä näin nyt laavaa, kovettuneena, hehkuvana, ja juoksevana. O hut kuori oli p intana, me kävimme sen päällä ja jalkojani poltti, koko ilma o li...47
SELITYKSIÄ
1. Kirjeen alku p u u ttu u , m utta sen voi päivätä liki
m ääräisesti O skarin H erm anni-veljeä koskevan viittauk
sen nojalla. Ks. huom . 8.
2. H jalm ar Paim en oli suorittanut yleisen oikeustut
kinnon v. 1884. V enäjän keisarin Suomen asiain kans
lian toim istosihteeriksi hän oli tuleva v. 1892.
3. Svanljungeista on kysymys Paim enin 27.7.1884 päivääm ässä kirjeessä, jo k a on julkaistu viime K euruun Joulussa. Tässä tarkoitettaneen jo ta k u ta jo k o Svan- ljungin tehtaihin tai ulkomaiseen tehdaslaitokseen kos
ketuksen välittänyttä suvun edustajaa.
4. Ks. jo hdanto-osaa.
5. Helsingissä vv. 1869— 1918 ilmestynyt suomalaisen puolueen p ää-ään en k an n attaja Uusi Suom etar oli Suo- m ettaren (1847— 1866) ja tk a ja ja U uden Suomen edeltä
jä. Tam perelainen A am ulehti perustettiin v. 1882 ja Jyväskylän nuorsuom alainen Keski-Suomi v. 1871. Vii
meksi m ainittu on yksi Keskisuomalaisen esi-isistä. M i
tä Paim enin poliittiseen katsom ukseen tulee, ks. jo h d an to-osaa, ennen kirjeitten alkua.
6. Se suurperhe, jo n k a nuorin vesa laam anni, vapaa- herra Eskil Paim en oli, oli tietenkin suom enruotsalai
nen, niin kuin sen ajan sivistyneistö vielä lähes poik
keuksetta. Lapsien parissa syntyi suom alaisuusharras-
tusta. N iinpä Eskilin vanhin täysiveli, E rnst G ustaf, historian professori, valtioneuvos ym ., lem pinim eltään
»Ä käpää», oli suom ettarelainen suom alaisen puolueen jäsen, kansanedustaja ja eduskunnan 2. varapuhemies.
L ähinnä nuorsuom alainen Eskil Paim en k irjo ittaa Keu
ruun Joulussa 1975 julkaistussa, 20.7.1883 päivätyssä kirjeessään veljien puhuneen keskenään suomea!
7. Ilmeisesti Oskarin kihlajaisjupakka, jo h o n palaam me huom . 9:ssä.
8. Veli H erm anni oli 3.6.1884 (ks. K euruun Joulu 1977, 23.1. 1885 päivätyn kirjeen loppuosa) luvannut m ennä vuoden kuluessa kihloihin. Veljesten vanhem m at:
ks. huom . 10.
9. O skari oli kihlannut Ylä-Kolhon talon isännän M atti Saxbergin (1826— 1908) ja täm än vaim on H ildan 9-päisestä lapsikatraasta tyttäristä vanhim m an, Veeran (1866— 1899), kesällä 1884. 5.3.1887 päivätyssä kirjees
sään Paim en sanoo olleensa »asian virittäjänä». Hänen ehdotuksestaan pastori B ergroth oli toim inut puhemie- henä; ks. huom . 28 edellisessä K euruun Joulussa. Kih- lausaika venyi pitkähköksi eikä lopultakaan jo h tan u t vihkipallille. Veeran soutamiset ja huopaam iset ja niitä vastaavat sulhasen m ielenailahtelut heijastuivat monessa seuraavassa kirjeessä: ks. täm ä kirje ja seuraava sekä 5.3.1887 päivätty! T ästä on kyse myös, kun Paim en toivottaa kirjeenvaihtoystävälleen »onnea kaikissa toi
missasi, erittäinkin yhdessä», 29.8.1886, ja rohkaisee tätä: »Toivotaan että kaikki vielä käy hyvin», 20.4.
1887. Veera Saxbergin kuva on K euruun Joulussa 1976. H än meni sitten naimisiin Kustaa Fredrik Jukolan kanssa ja kuoli pian ensimmäisen lapsensa saatuaan 25.XI.1892.
10. N äm ä olivat H eikki V äärinen (sittem min M oija- nen ja Vääriskoski, 16.1.1837—27.8.1907) ja Peräisen tytär H enriika E uphrosyne (6.X I. 1832—28.5.1868), joil
la oli 5 lasta. Leskeksi jääty ään Väärisen vielä nuori isäntä nai 2.10.1870 Ju dith Collin-M urtom äen (11.2.
1849—6.12.1929), jo n k a kanssa sai kaikkiaan 8 lasta.
11. Toive toteutui: Eskil Paim en tuli fil.kand:ksi ja vihittiin maisteriksi v. 1886. Lakitieteen kand:ksi hän tuli v. 1890 ja varatuom ariksi v. 1893.
12. T arkoittaa: sisarukset, ruots. syskon. Yliopiston sijaiskanslerilla, p ro f., vapaaherra Jo h an Philip Pal-
m enilla (1811— 1896) oli kahdesta avioliitostaan ollut kaikkiaan 12 lasta, jo ista 7 oli vielä elossa.
13. Edellisessä kirjeessä m ainitut »m ytyt» sisälsivät siis kirjoja. Jouluksi 1883 Paim en oli lähettänyt Välskä
rin kertom ukset. V rt. johdanto-osaa.
14. K uten kirjeittem m e k irjo ittajan poika, akatee
m ikko, p ro f. Erik Paim en ystävällisessä viestissään täs
m entää, Bodön saari sijaitsee Helsingin ja P orkkalan välillä. K euruun Joulussa 1976 julkaistuihin kirjeisiin liittyvä huom autus 54 esittää saaren sijainnin virheelli
sesti. Viime Joulussa oli oikaisu.
15. L iikuttum atta, liikutuksetta. Paim en oli taas viet
tänyt kesää ystäviensä luona Keuruulla.
16. L aukaan kirkkoherrana vuosina 1876— 1906 oli O tto A dolf S tenroth, sittem min lääninrovasti (1834—
1906). T äm än lapsia olivat m m. tunnettu pankkim ies ja poliitikko O tto S. (1861— 1939) sekä kirjailija M aria S., salanimellä M aria Salmela (1875— 1924).
17. Tiirism aa H ollolassa. Veli (ehkä »Ä käpää»?) on voinut olla noilla seuduilla kesää viettäm ässä.
18. Silmälasit.
19. Riitinki = piirustus. Kysymyksessä ovat Peräisen nykyisen päärakennuksen piirustukset, jo tk a laati siis arkkitehti K ustaa A spin keskisuom alainen oppilas täm än valvonnassa (ks. kuvaa ja selitystä K euruun Joulussa 1975, s. 11). Niistä puhutaan myös seuraavassa ja sitä seuraavassa kirjeessä, jo p a Lausannesta 9.2.1887 lähe
tetyssäkin.
20. Ks. huom . 27.
21. Kuten myös veljekset H erm anni ja O skari, »Everd (sic!) Saxberg Kolho», jo n k a isä oli »M atti, T alon
mies» ( = talollinen), kuului niihin 33 suurkeurulaiseen, jo tk a v. 1869 kirjattiin K euruun ensimmäisiksi kansa
koululaisiksi; ks. laatim ani K euruun satavuotias kansa
koulu, s. 47. K oulunkäynti ei m ennyt h ukkaan, sillä A braham Evert Saxbergista tuli kyläkuntansa kynämies.
H än laati mm. Heikki Vääriskosken ja E rkki Peräisen iso- ja esi-isän testam entin; vrt. huom . 10. L ausannesta 5.3.1887 lähettäm ässään kirjeessä Paim en sanoo pitä
vänsä hänestä paljon. Kuten 24.10.1886 päivätystä kir
jeestä käy ilmi, Evert oli käynyt Helsingissä ja tu tustu
nut kaupunkiin ystävänsä opastuksella, niin kuin aikai
semmin O skari ja täm än isäkin.
22. O skari on taas kertausharjoituksissa, sotilaskou
lutusta saam assa Saarijärvellä.
23. T ervettä, reipasta, pirteätä, lu o n n o n tu o tetta. T äs
sä merkityksessä »raitista» eläm ää Paim en toivoo samas
sa kirjeessä vaim on tuovan H erm annin sieluun.
24. O skari tuli ju u ri vuonna 1886 Peräiselle, jo ta asuivat H erm anni ja H enriikka Peräinen. A ivan ilmei
sesti on siitä pitäen ollut kysymystä O skarin isännyy
destä. Kolme v uotta m yöhem m in O skari oli lunastava talon itselleen. Kirjeestä päätellen ei vanhan H erm anni- isännän terveys ole parh aita. Isännyys on esillä myös 5.3.1887 päivätyssä kirjeessä.
25. Tässä on kysymys Oskarin vanhem m asta veljestä, jo usein tapaam astam m e H erm annista; ks. huom . 23.
V anhim m an veljen Jussin h u k u ttu a heikkoihin jäihin Ukonselällä v. 1883 hänestä oli tullut Väärisen isäntä.
Isä Heikki (ks. huom . 10) oli näet m u u ttan u t uuden puolisonsa kanssa M oijaseen. H erm anni vihittiin juuri vuonna 1886. Puoliso oli A leksandra M atintytär (1865—
1910) Vilppulan p itäjän H okkasen talosta. V iittaus H er
m annin tautiin on merkillinen. Kaksi v uotta aikaisem m in hän oli luvannut m ennä kihloihin; ks. huom . 8.
Liekö kysymys rakkauden riutum uksesta? Jo k a tap au k sessa hän eli terveenä ja kuoli miehen iässä yhtäkkiä kelloa vetäessään (1859— 1921).
26. Ks. huom . 19.
27. Edvard Bergh (1829— 1903) oli lakimies ja yhteis
kunnallinen kirjailija. H än oli oikeusneuvosmiehenä H el
singissä v:sta 1864. H än osallistui sanom alehtien toi
m itukseen ja kirjoitti niihin artikkeleita. Kysymyksessä on hänen suom ennettu teoksensa »Juridiskt biträde för hvar m an» = »Jokam iehen oikeusapu» v:lta 1873.
28. Jalka = vähän yli 30 cm.
29. Parveke.
30. Kirjeen loppu puuttuu.
31. O n kiintoisaa todeta, kuinka tässä ja jatkossa m ainittujen keski-Euroopan kaupunkien väkiluku — R oom asta p uhum attakaan — on m oninkertaistunut va
jaassa vuosisadassa.
32. Jo olem assa olleen H avnin satam akylän n aapu
ruuteen rakennettiin v. 1167 linna, m istä K ööpenham i
n a sai alkunsa.
33. Viisikerroksisilla kivirakennuksilla.
34. H evosraitioteitä, joilla vaunuja kuljetettiin hevos
voim alla, oli aikoinaan Helsingissäkin. Suom en virsta oli 1069 m.
35. P astori K .S.F. B ergroth oli 20 v uotta K euruun kappalaisena, v:sta 1870 alkaen. H än m uutti sitten kirk
koherraksi Luumäelle.
36. V uoden 1976 K euruun Joulussa jo esitelty J.E . Bengelsdorff oli »K euruun neljännen luokan Pysäys- paikan inspehtori». 9.2.1887 päivätyn kirjeen lopulla hän tä jo kutsutaan asem apäälliköksi, m u tta Paim en palaa vielä sen jälkeenkin kansanom aiseen »katteini»- nimitykseen.
37. H otelliin (eli hotelli-ravintolaan), m issä Paimen asuu.
38. Viisikerroksiset rakennukset.
39. R uotsalainen runoilija, kreivi Carl Snoilsky (1841— 1903), Ruotsin akatem ian jäsen, klassisten tyyli- ihanteiden edustaja, oli toim inut myös diplom aattina.
40. Ranskankielisessä ym päristössä p u jah taa kirjeeseen h u o m aam atta ranskan »ja»-sana: et! Seuraavassa kir
jeessä Paim en toteaakin: »T ahtoopa usein ranskalaisia sanoja tunkeutua tähän kirjeesen, olen jo niin to ttu n u t puhum aan tätä kieltä.»
41. Geneven järvi, alppialueen suurin.
42. A ntiikin R oom a oli jo ollut m iljoonakaupunki.
M onenkirjavien vaiheiden ja lopulta melkoisen rappion jälkeen sen uusin nousu ja kukoistus alkoi, kun siitä v. 1870 tehtiin vastaluodun Italian kuningaskunnan pää
kaupunki.
43. Kansa on niin yleväryhtinen.
44. Napoli.
45. M aineikas, kuuluisa.
46. M elkoinen kiipeäminen: Vesuviuksen huippu on 1270 m m erenpinnan yläpuolella! Nykyisin vie kraatterin reunalle 1137 m :n korkeuteen köysirata.
47. Kirjeen loppuosa puuttuu.
