Manninmäen asukkaita 1920 luvulla · DIGI

Helka Seppä

Manninmäen asukhaita

1920

luvulla

Valokuva, otettu rHonka-Mörkinr

eli

Vihtori

Mäkelåin syntymäpiiiväjuhlassa

2E.7 .1927 ^(2E.7 .1E57

-26.2.1929) ^håinen täyttibssiiän 70 vuotta.

Mannin kallion juurella.

Kuvan

otti Artturi

Seppä.

Huittisten

Sammun kylässä

on

ny-

kyäänkin kohtalaisen tiheä

^asunto-

alue,

n.s.

manninmäki, jossa runsaan

puoli

vuosisataa takaperin

oli

vielä lu- kuisasti sittemmin

jo purettuja

>pirtte-

jär.

Silloisia

pieniä

asuntoja

ei

^paik-

kakunnalla kutsuttu mökeiksi, vaan ni- menom aan >pirteiksi>. Rakennus saat-

toi

käsittää

l-2

^huonetta,

^mutta

^usein

asuttiin vain yhdessä huoneessa, toisen ollessa >laskett aya>

tai

>liite>.

On

kui-

tenkin

muistettava,

että koko

raken- nuksen

ohella pirtiksi sanottiin

myös isompaa huonetta,

jonka rinnalla

sitten

oli ^pakari.

^Eteistä

ei aina ollut,

vaan asuinhuoneeseen

tultiin

^suoraan ulko- ovesta. >Porstoosta>

eli

eteisestä

johti

yleensä

aina ovi

sekä

pirttiin että

^pa-

kariin,

vieläpä toisinaan >porstoon pe- räkamariinkin>,

joka näin sai

tyytyä vain puoleen rakennuksen leveydestä.

Asuminen

oli

1920-luvulla Mannin- mäen pirteissä perin vaatimatonta. Kun

esimerkiksi usein puuttui hella,

^oli

ruoan valmistuksen tapahduttava

pirtin

pesän hillostalla >konttipannussa) taik-

ka

kolmijalan avulla. Kylmänä aikana

oli siten

asunnon lämmittämisellä ia

ruoan valmistamisella tiivis

^yhteys.

Niukka

toimeentulo

vaati

kaikessa ää' rimmäiseen säästäväisyyteen polttopui-

den käytössä, mm. hehkuvat

hiilet

^>tal- letettiin> mahdollisimman

pitkälle

tuh- kaan peitettynä. Käpyjen

ja

risujen ke- rääminen kesäisin

oli

yleistä.

Kun

vie-

lä elettiin öljylampun aikaa,

^saattoi

perhe puhteella oleilla

hyvinkin

hämä- rässä,

kenties

>pesän paiste> ainoana valona.

Kalustuksena

oli

^yleensä

^pöytä

^ja

muutama

tuoli tai penkki,

sekä sänky-

jä,

joissa melkein aina

oli

kahden, jos-

kus

useammankin makuupaikat. Vuo- teen patjana

oli

syksyisin

oljilla

täytetty

>polstari>, varsinaista lakanaa

ei

aina

ollut

lainkaan, vaan lyhyt,

vain

tyynyn

ja hiukan patjaa peittävä

rohtiminen

>raiti>

ja jalkopäässä

uryysäle>, jota nykyisin hienostellen Dpoppanaksi> kut- suttaisiin. Peittona

oli

kotikutoinen, lä-

hinnä

huopaan verrattava >peitto> tai täkki.

Alueellisesti

Manninmäki on

^jonkin verran epämääräinen. Maanmittaushal-

lituksen peruskaffia vuodelta

¹⁹⁷⁹

ndyttåd jopa rinnastavan sen Sampuun, koska

tekstit

ovat saman suuruisin

kir- jaimin. Soisi totisesti

teknokraattien

hieman

paremmin suhtautuvan vallit- seviin

paikan nimiin! Vaikkapa

Suur-

Huittisten historia olisi

pystynyt anta-

maan

muuntelematonta

tietoa.

Rajoi-

tun käsittelemään

manninmäkeläisiä Lähteenmäestä

Mäki-Laurilaan.

Ky- seisen alueen

väki on kinkereillä

^>huu-

dettu>

sampulaisten

talojen:

Pietilä, Seppä, Pitkänen,

Tiisa, Mattila,

Kylly,

Norri ja Noppari

alustalaisina. Jätän tarkemmin selostam atta silloiset lapset

ja

nuorison,

jotka

nykyisin

jo

saattavat seurata lastensa lapsien varttumista ja askareita. Monilapsisten perheiden an- siosta Manninmäen väkiluku vielä huo- mattavasti lisääntyisi ^jäljemp dnä mai-

nittujen nimien jatkoksi. Mm.

Stenin perheen

kaikkiaan 17

syntyneestä on Huittisten seurakunnan rippikirjassa v.

1930

mainittu

12 lasta,

joista

kuiten-

kin

kaksi poikaa

kuoli

aivan pieninä.

Pietilän taloa eivät

nykyiset huittis- laiset enää osaa Sampuun sijoittaa, sil-

lä

se

on liitetty

Pitkäseen. 1920-luvulla asui nykyisen

Mannin tien

pohjoispuo-

lella

Pietilän alustalainen,

kylän

moni-

taitoinen apuihminen,

Lähteenmäen

Manta, joka

leskeksi

jäätyddn

huolsi taloissa työssä

käyviä

Frans

ia

^Lauri

poikiaan, kunnes nämä

v.

1928 naimi-

siin

^mentyään

lähtivät

perheineen ra- kentam aan

ja

viljelem ddn maata. Vel- jeksistä Kalle

oli

ehtinyt

jo

toiseen avio-

liittoon.

Hänen perheensä

jäi kotitilal- le

viljelem ddn

maata. Hän toimi

^pit-

Kuvan henkitöt: edessä oikealta Kustaa Sandberg Manninmäki, Lovisa Sandberg Manninmäki, MäkeIä Tryykerinmaa, Protinkin setä.

Istumassa kukkia kiidessä

Vihtori

Mäkelä Manninmäki, Erland Seppä' Takkulan vanha isd'ntä, Juho Uusi-Mäkelä Manninmäki.

Takana oikealta Kalle

Salminen

Manninmäki, Lyydi Mäkelä

Tryykerinmaa, Eufrosyne Uusi-Mäkelä

Manninmäki, Erika Mäki Manninmäki, Frans

Sten Manninmäki,

Takkulan

^yanha emiintä (musta

puh)r Anna

Salminen

Mannin'

mäki, Laina Sten Manninmäki, Kalle Lähteenmäki Manninmäki.

Taaimpana

puun

vieressä

Taisto

Salminen

Manninmäki,

Sepän lapsetr joista

Hilkka

mustapukuinen.

Sandberg

kään myös kylän maitokuskina. Samal- la'mäen rinteellä,

tosin

Sepän maalla, on rRinnen

Miinan pirttir, ^jonka

asuk- kaan

oikeata

sukunimeä

tuskin

moni muistaa.

rTaalainträllinr

kutojana tun- nettu

Henriika Miina

Tallgren

eli

^pir-

tissä hyvin vaatimattomasti

ansaiten elantonsa kutomalla pöytäliinoja, rlöys- täkkejär

jne

kangaspuissa. Pieni

ja

ra- kenteeltaan

heikko

nainen

ei

varmaan

olisi

varsinaisissa maatalouden töissä jaksanutkaan. Työpaikkaa muuttavalle sentään saattoi

tieto rpiikan

paikastar välittyä. Rinnen

Miinan pittin ja

Man-

nin tien välillä on

Lähdeumpiaita-

niminen pelto, jonka etottaa

vanha tienmaa Pitkäseen kuuluneesta Manni- nimisestä pellosta.

Juuri tämä,

samoin kuin tien toisella puolella oleva Mannin

kallio ovat antaneet nimensä

koko Manninmäelle, samoin kuin vasta 1930-

luvulla

rakennetulle

Mannin

tiellekin.

Mannin pellon

^laidassa,

mutta

pää- asiassa

Norrin maalla asui

^yhden

huoneen käsittävässä pirtissään Frans

Vihtori

Sten suuren perheensä kanssa.

Työteliäs mies

teki

^{raskaita maatöitä,}

sillä vaimo

ei

lapsijoukolta päässyt an- sioon.

rTeininr

painokas puhetapa on

varmaan monella hänet

tunteneella muistissa.

Hiltalle

olisi suonut runsaas-

ti kodin taitoja, että kaikki

^mahdolli-

nen olisi

tullut

suuren lapsijoukon hy- väksi.

Vielä on Mannin tien

pohjois- puolella Sammun Kyllystä peräisin ole- va Palomaa,

jota

_asui Evert Salmi per- heineen.

Maanviljelyn ohella

risonky- länr maitokuskin tehtävät antoivat toi- meentulon,

kun

työvoimasta

ei

^ollur

puutetta.

Eteläpuolella nykyistä

Mannin

tietä, aivan lähellä on

ollut

rl,eenan Mantanr

pirtti, joka ^kuitenkin on hajoitettu jo

1920-luvun alkupuolella. Lähistöllä, ai-

van Mannin kallion juurella oli

aika- naan punaiseksi maalattu

rMörkin pirt-

tir. rHonka-Mörkkir, oikealta

nimel-

tään Vihtori Mäkelä oli taitava

rrän-

keinr tekijä ( ₌ länkimestari),

^jonka pakarissa höyläpenkki

oli pitkään

ah- kerassa käytössä. Kerrotaan,

että

liite- ristä

kuului

kova

kolke, kun rMörkkir yritti

luonnon vääriä koivun

jurrikoita

längen

malliin. rMörkkir ^asui

^leskenä

yksinään,

sillä Martti oli ^kaatunut Vi'

rossa ja toiset lapset lähteneet

jo

_kotoa;

rMörkinr tonttia

ei

ollut

erotettu kuten

tapahtui useille muille

^Manninmäen

asunnoille 1920luvulla. Se

oli

siis edel- leen Tiisaa,

kun

taas rl-eenan Mantan

pirttir

lienee

ollut Norria.

Kinkereillä huudettiin ensimmäisenä Tiisalta Kalle Salminen

ja

vaimonsa Johanna, joiden kanssa rAnnalassar asui

räätäli

Mäke'

län

apulaisena

pitkään

työskennellyt

tytär Anna. Kalle

^Salminen

oli

maa-

taloustöissä eri taloissa. Kerrotaan, että

hän

^Sammun

Mattilan voutina

olles- saan mm.

joutui

toimittamaan häädön Suontaustan

Pirttikankaassa.

^rSalmi' sen taatanr kertoma häätö

toimitettiin

talvella rikkomalla

pirtin muurit ja

ot-

tamalla

ovet rekeen mukaan. Hiiiidön aihe ei ole muistissa.

kski Matilda Katariina

^Lintunen

asui vanhuuttaan aivan Annalan rajal-

la

olleessa pirtissä,

joka

_hänen

v.

1926 kuoltuaan

loppuun

asuttuna purettiin.

Vain

uudet pärekaton lappeet kannet-

tiin

kokonaisina käytettäväksi August

Lintusen uudispitin kattona.

August

Lintunen kävi

maataloustöissä, kun taas vaimo Manta

oli

niitä vanhan ajan riuskoja apuihmisiä,

mm.

pyykkäreinä.

Miltei nurkat

yhdessä edellä mainitun vanhan

Lintusen

kanssa

asui

Kustaa Sandberg, vaimonsa

lovisan ja

tämän edellisestä avioliitosta syntyneen tyttä- ren,

Miina

Sainion kanssa. Vuosikym- menen vaihtuessa

olivat

maatyön teki-

jät jo

manan majoilla, tyttären jäädessä

pirttiin

asumaan..

Käsitöitä tekevät lesket

Matilda Vir- man, Miina Liiman ja Karoliina Vil- helmiina Klinga

asustivat

kukin

yksi-

nään pirteissään. Erittäin

vaikeaksi

osoittautui Vilhelmiina Klingan

rtun-

nistaminenr, mutta riittävän

^pitkälle

seurakunnan

rippikirjoja

tutkiessa

tuli

yllättäen selväksi, että tämä

Klinga

oli

oikea nimi mäkiläisten

keskuudessa Juntelin Miinana tunnetulle liinasten

ja

nenäliinojen kutojalle. Miina, joka kuoli v. 1936, olijäänyt v. 1903leskeksi Tiisan työmiehen,

Ftedrik Klingan

kuoltua

ja

jostain syystä lesken tyttönimestä Jun-

dell

muodostui kansan suussa hänelle

sukunimeksi lunteli. Fredrik

Klinga puolestaan on sotilaana oltuaan asunut myös Kankareenmäen Klinkkulassa

ja

rjättänyt nimensär sinne. Vielä ainakin

Siina Virtasen perhe, josta

nuorem-

paan

polveen

kuuluneet Anni, Hilja,

Väinö

ja

Aaro,

kukin

vuorollaan siirtyi liike-elämän

pariin,

sekä

v.

1927 kuol- leen Kalle Laakson leski Rosa Angelina perheineen

asuivat Tiisan

alustalai- sina.

Manninmäen länsilaidalla sijaitsevan

Tiisan lohkosta itään on

^puolestaan

Norriin kuulunut lohko. Mannin

tien

puolelta lähtien on edellä

^mainitun

Sandbergin

pirtin

läheisyydessä

trhtiön perikunnan l920Juvulla

itsenäiseksi ostama

tontti. Tilda trhtiön

uuttera työ kutojana, leipojana, pyykkärinä jne sekä

taksvärkki Norrille koki

suuren muutoksen,

kun

hän

v.

1927 poikineen

siirtyi

Sepälle asumaan otettuaan lap- suuden ystävänsä orvoksi jättämän _lap- sijoukon

hoidon

vastuulleen. Kapealla Norrin lohkolla kuusten kätkössä asus-

ti

>Kemppeen Siinar, taitava kehrääjä,

jonka

oikea

nimi oli

Salminen. Taita-

vana riuskana

apuihmisenä tunnettu Amanda

Vakki siirtyi

myöhemmin var- sinaisesta Manninmäestä >Rounionmä- keen> asumaan. Juho Uusi-Mäkelä

ja

vaimonsa Eufrosyne lienevät molemmat

olleet

käsityöläisiä;

ainakin vaimo

oli

erittäin

huolellinen ompelija,

joka

neu-

loi

esiliinoja

ja mm.

miesten paitoja, tehden napeista

lähtien kaiken

mesta-

rillisesti. Eriika Mäki

^puolest

aan

oli

taitava

kehrääjä,

jonka rukki

hyrräsi

>ihot> tasaisiksi loimilangoiksi. Suuta-

rin töitä

Manninmäessä

teki

aikanaan

>Lystilän pappaD,

kun taas Sofia

oli hieroja.

Kyllyn-Mattilan

alustalaisten nauha

alkoi aikaisemmin mainitusta

Palo- maasta

jatkuen Mannin tien

toisella .puolen

Ilmari

^Vuorisen

tilasta

edelleen

Kalle Vinterin

viljelemälle

tilalle.

Mä- kitupalaisena

asusti maatöitä

^ansiok- seen tekevä Frans Salo taitavana käsi- työn tekijänä tunnetun vaimonsa kans-

sa. Pitkäsen

alustalaisena puolestaan esiintyy

rippikirjassa >Mörkin

^Tiina>,

oikealta nimeltään Maijastiina

Fält,

>Toisen pään mäkiläiset> asuma-aluei- den

paikat eivät

osune oikeaan, joten

jätän veikkaamatta, kuuluuko

^kukin edellämainittuihin

vai ehkä

Nopparin alustalaisiin.

Ainakin

)puumiehet> Kal- le Tuominen

ja

Kalle Lehtonen perhei- neen

olivat

nopparilaisia, Lehtonen ni- menom aan rakennusmies.

Hänen

poi- kansa

Artturi

^rakensi

oman

pirttinsä samaan pihaan.

Artturi khtonen

ker-

toi, että heidän tontillaan oli

^vanha

sudenkuoppa, jonka avulla aikanaan oli petoja pyydystetty. Manda Mäkelä sa-

moin kuin Hilda

Jalonen täydensivät Manninmäen

käsityön taitajien

^jouk-

koa. Hulda Liiman

lienee

ollut

ainoa,

jonka

askeleet veivät

työhön

useimmi- ten Nanhian suuntaan, sillä hän

oli

ni- menomaan Kylä-Juuselan apuihminen.

Manninmäen asukkaat muodostivat 1920-luvulla vajaan

kilometrin

pituisel- la

ja

muutaman sadan metrin levyisellä alueella sellaisen yhteisön,

että

tuskin

monikaan paljasjalkainen

mäkiläinen

kaikkia

enåd pystyy mieleen palautta- maan. Siten ei olisi ihme, vaikka sivus-

ta

seuranneen mainitsematta

jäisi

usei-

ta.

Kun tuohon aikaan kaupasta ei vie- lä saanut >kuin suolaa

ia

lamppuöljyä>,

oli

^käsityön

tekijöitä

runsaasti. Maa- töissä

tarvittiin paljon

väkeä,

sillä

ko- neiden tehosta

ei vielä tiedetty.

Kui-

tenkin pitkät

työpäivät

ia

^{raskas työ}

tuottivat

usein vain vaatimattoman toi-

meentulon. Mutta vähään

tyydyttiin, koska muuta ei osattu edellyttää.

37