92
Tiedotustutkimus 2007:3
SUKUPUOLI MEDIASSA
Anna Mäkelä, Liina Puustinen &
Iiris Ruoho (toim.)
SUKUPUOLISHOW. JOHDATUS
FEMINISTISEEN MEDIATUTKIMUKSEEN.
Helsinki: Gaudeamus. 2006. s. 310.
Anna Mäkelän, Liina Puustisen ja Iiris Ruohon toimittama teos Sukupuolishow käsittelee sukupuolen esittämistä ja tuot- tamista mediassa. Teos koostuu johdan- nosta ja kahdestatoista artikkelista, jot- ka on jaettu kahteen näytökseen: kuvat ja lajityypit. Ensimmäisen näytöksen artik- kelit tarkastelevat sukupuolen represen- taatioita mediaesityksissä. Toisen näytök- sen artikkelit pureutuvat sukupuolisidon- naisuuteen median lajityypeissä. Teok- sen rakenteellinen jako kuviin ja lajityyp- peihin vaikuttaa hieman ontuvalta, kos- ka käytännössä kuvat ja lajityypit limitty- vät mediaa tulkitessa. Lajityypit-osuudes- sa tulkitaan myös kuvien sisältämiä mer- kityksiä ja kuvien osiossa viitataan myös lajityyppeihin. Esimerkiksi Susanna Paa- sosen artikkelissa ”Identiteetti interne- tissä” käsitellään minuuden esittämisen tapojen lisäksi myös lajityypille ominai- sia vuorovaikutusmuotoja. Kaarina Niku- sen artikkeli ”Feministiset keskustelut pornosta” avaa enemmän keskusteluja ja puhetapoja pornosta kuin analysoi suora- naisesti pornokuvastoa.
Sukupuolishow’ta kuvataan perusop- pikirjaksi feministiseen mediatutkimuk- seen, mutta se soveltuu myös usean eri tieteenalan poikkitieteellisiin keskuste- luihin sukupuolesta, mediasta ja viestin- nästä. Teos onnistuu hyvin kuvaamaan feministisen mediatutkimuksen ajankoh- taista tutkimuskenttää. Jokainen artikke- li keskittyy omaan teemaan ja valottaa sen taustoja ja aiempaa tutkimusta. Feministi- nen mediatutkimus on esipuheessa (s. 7) määritelty selkeästi: feministinen media- tutkimus on sukupuolen tuottamisen tar- kastelua median tuottamisessa, esityksissä ja vastaanotossa. Teoksessa tarkastellaan monipuolisesti sukupuolta eri viestimissä ja erilaisissa yhteyksissä. Teoksen raken- teessa ja nimessä on tavoiteltu sukupuo- len performatiivisuutta.
Teoksen toimittajien kirjoittama joh- dantoartikkeli ”Feministisen mediatutki- muksen näkökulmat” esittelee feministi- sen tutkimuksen näkökulmaa ja historiaa.
Se esittelee feministisessä mediatutkimuk- sessa käytettyjen teoreetikoiden määritel- miä sukupuolesta ja sukupuolen raken- tumisesta viestinnässä. Se raottaa myös mediatutkimuksen perinteisiin liittyneitä ajatusmalleja ja tutkimuksen kehittymis- vaiheita. Se ohjaa lukijaa ymmärtämään feministisen tutkimuksen ja mediatutki- muksen kytköksiä sekä feministisen kult- tuurintutkimuksen kehittymistä. Johdan- toartikkeliin on ladattu paljon asiaa, mikä voi uuvuttaa opiskelijan, jolle asia ei ole tuttua.
Teos tuo ansiokkaasti esille sukupuo- len tuottamisen näkökulmaa biologi- sen jaon sijaan. Sukupuolen käsitettä on avattu lyhyesti johdantoartikkelin luvussa Sukupuolijärjestelmä (s. 17–19). Suku- puolen käsite toistuu artikkeleissa, mut- ta sen tarkempi avaaminen johdantoar- tikkelissa olisi toivottavaa, koska asia on feministiseen tutkimukseen tutustuvalle media opiskelijalle perustavanlaatuinen ja useimmiten hankala ymmärtää.
Sukupuolishow pureutuu tarkastele- maan sukupuolijärjestysten rakenteelli- sia tuotantoja esimerkiksi Iiris Ruohon artikkelissa ”Julkisuudet, naiset ja journa- lismi”. Ruoho kuvaa julkisen ja yksityisen rajankäynnin historiallista rakentumis- ta ja pohtii sukupuolten välisiä eroja jul- kisuuden kamppailussa. Kaupallistunut ja popularisoitunut uutisointi mielletään helposti naisellistumiseksi, koska journa- lismin historia on tuotettu kovalla, mas- kuliinisella ”tosiuutisoinnilla”. Ruohon mukaan on kuitenkin ristiriitaista väit- tää journalismin feminisoituneen, koska uutisoinnissa naisten asemaa vähätellään edelleen. Lisäksi ajatusmalli olettaa, että yksityispiirin asiat kiinnostavat naisia jul- kisia asioita enemmän ja että yksityisten julkiseksi tekeminen heikentäisi poliit- tista keskustelua (s. 183). Esimerkkeinä Ruoho tuo pääministerin rakkauselämän käsittelyn lööpeissä ja Anneli Jäätteen- mäen kohun Irak-vuodosta. Popularisoi- tu journalismi ei kuitenkaan tee näkyväksi sukupuolitettuja valtarakenteita eikä tasa- arvoista sukupuolten äänten kuulumista.
KIRJ A -A RV IO T
93
Tiedotustutkimus 2007:3
Leena-Maija Rossi tuo hyviä ajatuk- sia uusliberalistisen markkinatalouden keskusteluun pohtiessaan artikkelissaan
”Mainonta sukupuolituotantona” katso- jan osallisuutta mainosviestien kerron- nassa. Rossi näkee feministisen elokuva- tutkimuksen edesauttaneen mainonnan tutkimusta, koska kuvien sisällön lisäksi tarkastellaan myös sitä, miten kuvia kat- sotaan ja miten erilaiset katsomisen ja näkemisen tavat vaikuttavat kuvien tuot- tamiseen (s. 69). Katsoja osallistuu mai- nosten merkitystuotantoon aktiivisem- min ja enemmän omista lähtökohdis- taan kuin mitä perinteisen tutkimuksen mukaan on ajateltu. Asetetut ehdot voi- vat toisille olla mahdollisuuksia toisin toistamiseen ja poliittiseen toimijuuteen, toisille rajoituksia toimia vallalla olevien rakenteiden mukaisesti (s. 67).
Jatko-opiskelijalle mieleistä tiiviistä ja syvällistä teoreettista pohdintaa teokses- sa on runsaasti, mutta vähemmälle jää- vät empiiriset sovellusesimerkit. Loistava esimerkki teorian ja tulkinnan yhdistämi- sestä toisiinsa on Anu Koivusen artikke- li ”Queer-feministinen katse elokuvaan”.
Koivunen analysoi keskustelua herättä- neen Lapsia ja aikuisia -elokuvan suku- puolen merkityksiä ja sukupuolijärjestyk- siä. Koivunen konkretisoi heteromatrii- sin murtumista ja murtamista elokuvalli- sessa kerronnassa. Vaikka elokuva kertoo lapsettomasta heterosuhteesta lähtevän naisen rakastumisesta toiseen naiseen, se ei riko heteronormatiivista järjestystä.
Koivunen toteaa: ”[p]aitsi, että Lapsia ja aikuisia -elokuva kaapittaa seksuaalisten erojen aihetta, elokuvan saama julkisuus kesyttää lesboseksuaalisuuden ”tyttöjen väliseksi ystävyydeksi” sekä miessuhtei- den aiheuttaman pettymyksen laastaroin- niksi” (s. 101). Koivusen mielestä elokuva onkin ehkä pervoimmillaan esitys hete- roudesta eikä lesboudesta, koska se tuot- taa heteroutta outona verrattuna naisten suhteeseen ja ulkopuolelle jääkin hetero- mies, kun naiset saavat toisensa.
Katariina Kyrölä avaa keskustelua eri- laisista ruumiskuvista mediassa artikke- lissaan ”Ruumis, media ja ruumiinkuvat”.
Kyrölän mukaan hoikkuuden tutkimuk- seen keskittyvä keskustelu ruumiillisuu- desta on jättänyt ulkopuolelle länsimai-
sen ruumisihanteen normista poikkeavan lihavan ruumiin. Mediassa tarjotut ruu- miin kuvat ovat rakennettuja ja valtara- kenteisiin kytkeytyviä. Mediassa lihavat naiset esitetään usein säälin, naurun tai inhon kohteena. Lihavan naisen ruumista halun ja katseen kohteena on lähes mah- dotonta esittää, koska erotisoitu, objekti- voitu naisruumis mielletään kulttuurises- ti hoikaksi.
Tutkimusalueensa ensimmäisenä suo- menkielisenä perusoppikirjana Sukupuoli- show tuo esille kattavasti feministisen tut- kimuksen sovellusta mediatutkimuksen erityisalueelle. Lisäksi teoksessa on huo- mioitu myös määrällinen sukupuolitutki- mus Minna Aslaman artikkelissa ”Suku- puoli numeroina”. Feministinen media- tutkimus on enimmäkseen laadullista tutkimusta, mikä osaltaan saattaa heiken- tää määrällisen tutkimuksen merkitystä tällä tutkimussaralla.
Sukupuolishow’n lukijoina perusopis- kelijoiden lisäksi voivat olla myös eri tie- teenalojen tutkijat, jolloin tekstin kirjoit- taminen on haastavaa. Koska teos sisäl- tää runsaasti tiivistettyä feminististä teo- riaa, se soveltuu ennen kaikkea naistut- kimukseen perehtyneille opiskelijoille ja tutkijoille. Esipuhe korostaakin, että usein sukupuolta mediakuvastoista ja median lajityypeistä tarkastelevat tutki- jat eivät koe itseään mediatutkijoiksi (s.
8). Mediatutkijoiksi itsensä nimeävät tut- kijat voisivat taas hyötyä feministisestä sukupuolentutkimuksesta ja sukupuolen ymmärtäminen kulttuurisena rakenteena antaisi syvyyttä erojen tarkasteluun.
Aiheeseen tutustumattomalle teos avaa silmiä sukupuolen erilaisiin tuottamisen tapoihin, mutta tutkijoiden tekstejä aiem- min lukeneelle teos ei välttämättä tarjoa paljon uutta. Sukupuolishow sopii erin- omaisesti naistutkimuksen opiskelijalle ja tarjoaa feministisen tutkimuksen kysy- myksenasetteluja mediatutkimuksesta kiinnostuneille opiskelijoille esimerkiksi mediakasvatuksessa.
TANJA MANNER-RAAPPANA
