Marianna Laiho & Iiris Ruoho (toim.): Naisen naamio, miehen maski

tujournalisrni rakentaa

Siinä

popu- laanjou;na!ismi hajottaa.

On kcJrtenkrn orna kysymyksen- m,ta popr)aar> Ja laatw;oc:rna- iisrn:n nava~tut erot

orkeastaar

:TJerkitsevat casen perustar:a ole- van valtaprob!e:natirkar kanna1ta Kune!rus päatyy -wrvee!,lstä kyllä - h ukan epäilevälle :<ar.nalle sen SL:h:een,

m1tä

:eiationaal;se:l vaL tdteoriar rdmlin vannor·.eet ovat esrttäneet populaarijcurnaLsmin 'ukiJoill<'en tarJoarnasta valta vastar:ntapotentiaai<sta. fv1enisin :tse vielä prtemr1älle

ja

tulk:tsis'n hänen tuio~s~aan slihe!l sLurtaan, että cliden mL,kaan populaarijour- nahsml oalve:ee lähinnä vojrnatto- 'lllen Jil val'attom,en kokeman

!urhat~tGrPisen purkautumistien~) heitä sinänsä ensinkään voiMista-

•natta.

Epärlen myös Kunelloksen kantaa, populaarijournal:s- l"Y~JO !ukemine,'l vaatisi tai ennaKoi-

erityisen aktirvista lukiJaa 358) Päinvaswrn vo si vätttä2,

etta

kos~a laatcjournalism,

on

si- sällöllisesti vaativampaa b:n po- pclaari;ournalismr, :ukemi- seen or. paneuduttava pakostakin akcitv•semfYla!ia otteella kuin mitä iltaoäiva'.e'lden lä prse:aarntnen oluttuoo;n ääressä edustaa.

itse as,assa käsrllä olevassa osa tutk,muksessa Kunel'uksen tekstt- keskerren ote aikaa törmätä rajoi- hinsa Tekstrntutkirnuksen poh;al- ta voidaan tob päåteilä,

eaä

po- pu~aarijournallsmi Oi1 karnevalist;- sest' hajottavampaa kurn ryppyot- sainen laatujournalisn:;, mutta on kokonaan to·nen kysymys, or1ko tuolla Journalrsmilla lukijoilleen tutk•Jan olettarnaa rnerkitystä

Kantaen

viisaast1 vaikutur<.sen

kä-

st'että Kunel'us katsoo populaan- Journaiism·:n taqoavan "er'laisra avauksra syrnbolrseen vastaval- taan" (s 354) 1\tlutla jotta edes tar;oamisesta vorsi peruste!lustr puhua, tarv:ttaisirn käsitystä luki- jorden näkökulmista se, mikä

tutKijasta saattaa näy':tää avauk-

selta syr~bo:iseen vastarintaan, saattaa ¹uki;oista näyttää vallan muulta. Niinpä kysymys, srsältyykö populaarijournairsrniin Järjestel- rnåä vastustavaa potenssra vai jää käsillä olevassa kirjassa vielä vastausta varlle.

VEIKKO PIETILÄ

Marianna Laiho & Iiris Ruoho (toim,):

NAISEN NAAMIO, MIEHEN MASKI.

Katse ja sukupuoli media kuvassa.

Helsrnkr KSL 1996. 207

s.

Kuva politisoitui 1960-luvun :o- pulla. Tuolloin marxilarset ranska- la,skrii:ikot !arttoivat Iänsirnaisen kuval;isen kulttuurin kertabeitoila

1ärjestykseen toteamalla, että vi- suaalrnen representaatro oli vaiJas- tettu etuoäässä keir.operspektrivin kautta JO renessanssissa por;Janllr- se~ yksilökultin ja kap'talism'n palvelukseen. Sittemmin va:okuva Ja elokuva ovac uskollisesti jatka-

neet

samaa perinnettä. Tämä ideologisen positioinnin eli

ase-

moinnin teoria sar hetrm:ten oun- saastr vastakarkua rdeolog··ateo- reetrkorden pirrissä. Niinpä 1970- luvun alkupuolrsko\la ruod',ttiin kiivaastr etenkin elokuvan kapita- i'stisen värväyksen kerno1a Ja ser mahdollisra vastalääkkeitä mm. Ie-

gendaarrsen Screen-lehden pals.

torlla Englannrssa

Vuonna 1975 samarnen Screen"lehti JU:kaisi ~uitenkrn Lau-

ra

Mulvey~ art1k.kelin Visual P!easure and Narrative Cinema, minkä seurauksena rintamalinJat muuttuivat Mulveyn femiq;stlnen artikkelr sukupuolistr sekä kuvan

että

katsojan esittärnäl;ä (elo)ku- vaiiiSen kulttuunn patnarkaalisen ideologian läpitcnkemaksi. Scnä rrrssä marxr'a'nen mal/; näki kaik~i katsojat yhtälä'.sen ~ap'.:al'stisen ri¹ston ja värväykser koh:erna, 1\tlurveyn :eesi stirsi miehet kuvan eli patnarkaalisten riistaJ'en lerriin Jätt' arnoastaan naiset alrstami·

sen ob'ekteiksr Toisin sanoen vi- suaalisen kulttuurin nähtrin uusrn"

tavan patnarkaaltsta ~atserden poritrikkaa, JOssa rnres määritty:

katseen kantaJaksi Ja tästä seuraa- van vallankäytön mielrhyvän lähteeksi. Na:seile jäi vain katseet toman passiivrsen alistuJan mie!i- hyvätön oositio

Vaikka tätä toivottoman luk- kiutunutta aset<:lrnaa arvostelivat niin monet femrnistit kurn rnuut- krn ia Muiveykrn hieman lavensi näkemyksiään, oikeastaan vasta

1980-luvulla visuaalisen kulttuurin tutkimukseen läpimurron tehnyt cultural stud1es -näkökulma ja Sii- hen kytkeytynyt feminismin so- siaalisen sukupuolen (gender) teo- ria onn1stu1vat teoreettisesti kun- nolla horjuttamaan mulveylaista katseiden pol1t11kkaa. Mulveyn psykoanalyyttisesti konstruo1tu ja historiat on Nainen Ja Mies kyseen- laistettlin Ja alettiin puhua diskur- si1visest1 Ja kontekstuaal1sesti tuo- teluista naiseuksista Ja mieheyk- sistä, si1s monista Ja enlaisista so- siaalisista sukupuolista kahden historiatloman sijasta Samalla tämä teoreettinen murros toi mu- kanaan myös miestutkimuksen - mieskin vo1t1in nyt alistaa tutkivan katseen kohteeksi.

Johdantoa kaivattaisiin

Marianna Laihon Ja Iiris Ruohon toimittama Naisen naamio, mie- hen maski -art1kkelikokoelma hei- jastaa aina otsikkoaan myöten tätä uutta kontekst1a. Vaikuttaa tosin siltä, että aivan kaikki kirjoit- tajat eivät tätä teoriahistonallista paradigmanvaihdosta kov1n hyvin tunne. Mulveyn pioneeriartikkeli toimii monella edelleenkin pon- nistuslautanaJa dialogikumppanl- na, Ja kirJoittajat joutuvat 1kään kuin puolustelemaan tämän tee- sejä kyseenala1stavia näkemyksl- äan

Toimittajien olisikin kenties kannattanut li1ttää mukaan lyhyt muutosta valaiseva teoriahistorial- linen Johdanto, sillä nyt asiaan vih- kiytymätön saattaa saada sen kä- sityksen, että kuvallista kulttuuria tutkitaan edelleenkin pääOSin Mulveyn psykoanalyyttisessä hen- gessä.

Tämä mahdollisesti syntyvä mielikuva on sikäl1k1n harhaanjoh- tava, että nykymen gender-tutki- mus ei välttämättä edes noteeraa essentialist1sena pitämäänsä psy- koanalyysiä. Muuten Naisen naa- mJO, miehen maski on aihevalikoi- maitaan miellyttävän monipuoli- nen kokoelma Ja liikkuu tapaus- tutkimuksissaan enimmäkseen ilahduttavan kotoisissa konteks- teissa. Mukaan ovat päässeet niin Panu-tyttö kuin Sarasvuo ja Ran- talainenkin, niin suomalaiset ur-

heilijat kuin suomalaiset kansan- miehet yleensäkin.

En1ten tuntuvat aiheestaan saavan 1rti - h1eman yllättäen - yhteen spesifiin tapaukseen kes- kittyvät kirJOittaJat Yllättäen Sikä- li, että varsin usein kulttuurintutki- muksen teorioiden käytäntöön soveltaminen SUJUU kankeahkosti.

Vaikka Janne Seppänen käykm dialogia JUUri Laura Mulveyn kans- sa Panu-tyttö analyysissään, hän onnistuu suorastaan musertavast1 dekonstruoimaan markkinatuo- mioistuimen mainoksen kleltä- neen kuulun päätöksen. Seppä- nen osoittaa Mulveyn pohjalta vastaansanomattomasti, että markkinatuomioistuin ei ymmär- tänyt koko mainosta, ei sen ironi- aa eikä m1ehen voyeurism1a pilk- kaavaa emansipatomta poten- tiaalia. Pitäisiköhän markkinatuo- mioistuin passittaa kuva-analyysin kursseille'

Hienosti selviää myös Pertti Nä- ränen Sarasvuon Ja Rantalaisen hyvää, pahaa ja rumaa maskuliini- suutta analysoidessaan. Näräsen kohdelähtöisestä artikkelista Jää tosin kaipaamaan miestutkimuk- sen runsasta viimeaikaista teonaa taustasubstanssiksi, mutta toisaal- ta kirjoittaJa paikkaa puutteen omilla luovilla oivallukslllaan ja teor~akehitelmillään. Er~tyisest1 juontajaparin suosion kytkemmen miesruumiin problematiikkaan on osuva havainto. Myös Irma Kaari- na Halosen konkretiaan pureutu- va artikkeli na1sten funktioista so- takuvissa on teoreettiselta taustal- taan suppeahko, mutta avaa siltä huolimatta aiheeseensa aivan uusia näkökulmia. Syvällekäyvä artikkeli perustuu Ilmiselvästi pit- kään tutkimustyöhön ja sen huo- maa.

Kaarina N1kusen pohd1nnat na1skatsoJan suhteesta pomoku- viin Ja Mananna La1hon analyysit äideistä muotikuvissa pohjaavat kumpikin historialliseen taustoi- tukseen, toisin sanoen lähtevät li1kkeelle historiallisesti tuotetusta

"kunnon naisesta" Kumpikin kir- JOittaja s1too analyysinsä varsin ha- vainnollisesti konkreettisiin esi- merkkeihin, mutta Nikusen teo- reettisista taustavoimista jää kai- paamaan uutta naisnäkökulmais- ta pomotutkimusta (es1m. L1nda

Will1ams) Ja Laihalta puolestaan lähes kokonaan puuttuvaa äitiy- den representaatioiden teoriaa (esim. E. Ann Kaplan).

Urheilu ja isä-poika -suhde

Kokoelman yleisemmällä tasolla liikkuvat art1kkelit luovat sinällään sop1vaa kontekst1a tapaustutkl- muksille, mutta pyyhkivät usein turhankm lavealla Ja epämääräi- sellä sektorilla. Tosin l1ris Ruohon lievästi abstrakti artikkeli pohtii miestutkimuksen problematiikkaa s1käli teoreettisesti, että s·1itä olisi pienellä muokkauksella saanut vaikka kokoelman yle1sen johdan- non. Sen siJaan Jorma Hännisen ja Arto Ti1hosen suomala1smiestä kylläkin avartavasti valottavista pohdinnoista puuttuu teoreetti- nen punainen lanka, ja ne vaikut- tavat turhankin esseistisiltä teok- sen muiden artikkelien rinnalla.

Hännisen "suomalaisen kansan- miehen" kategoria on kiinnosta- va, mutta olisi kaivannut teoreet- tista perustelua; nyt koko käsite vaikuttaa kehäpäätelmältä. Vas- taavasti Ti1hosen olisi odottanut kehittelevän enemmänkin vähän tutkittua isä-po1ka -suhdetta ur- heilevia isiä Ja poikia käsittelevässä artikkelissaan. Tällaisenaan koko maskuliinisuuden tutkimuksen kannalta tärkeä isä-poika-urheilu -kytkentä tuntuu hukkuvan tar- peettoman laveaan konkreetti- seen esimerkkiaineistoon.

Yhteenvetona kirjattakoon siis plussapuolelle Naisen naamio, miehen maski -kokoelman moni- puolisuus, suomalaisen ajankoh- taisen kontekstin painottuminen sekä JOidenkin tapausanalyysien teonan Ja käytännön oiva sulaut- taminen. Sapiskaa vo1si antaa puolestaan monien kirjoittai1en kapea-alaisuudesta sekä aivan uu- den gender- Ja representaatiotut- klmuksen tuntemattomuudesta.

Oriento1va teoreettinen katsaus olisi sitten nostanutkin JO teoksen käyttöarvoa vaikkapa tenttikirja- na.

VEIJO HIETALA

Tiedotustutkimus 1997:1 75