85
Tiedotustutkimus 2007:4
rauhoittaa potilasta ja parhaassa tapauk- sessa toimia plasebo-lääkkeen tavoin. Vai pitäisikö pitäytyä tiukasti lääketieteelli- sesti perustellussa tai lääkärin oman hoi- tokäytännön mukaisessa tutkimuksessa, mikä kenties johtaa konfl iktiin ja aiheut- taa potilaalle negatiivisen kokemuksen?
Potilastyötä tekevä lääkäri joutuu jatku- vasti työskentelemään näiden kysymys- ten ristitulessa, mikä lisää työn kuormit- tavuutta. Toiviaisen esittämä jatkotutki- musaihe lääkärin etiikan ja roolin yhteen- sovittamisesta muuttuvaan toimintaym- päristöön onkin mitä aiheellisin.
Toiviaisen tutkimus antaa kattavan kuvan ajankohtaisesta, kansainvälisestä ja tulevaisuudessa yhä laajemmasta ilmi- östä. Suosittelen teokseen tutustumista kaikille terveydenhuoltojärjestelmän ja - tutkimuksen parissa työskenteleville sekä potilastyötä tekeville.
RIIKKA LÄMSÄ
KATSEITA KENTÄLLE JA OMAAN TUTKIMUKSEEN
Irma Kaarina Halonen, Iiris Ruoho, Tarja Savolainen & Henrika Zilliacus-Tikkanen (toim.):
VÄLITTÄMISEN TILASSA –
FEMINISTISTÄ MEDIATUTKIMUSTA SYNNYTTÄMÄSSÄ.
Helsinki: Minerva Kustannus Oy.
2007. s. 281.
Tuoreen kirjan Välittämisen tilassa – femi- nististä mediatutkimusta synnyttämässä esit telyssä todetaan, että se ”paikkaa suo- malaisen naistutkimuksen historiankir- joitusta ja kertoo, millaisista lähtökoh- dista median ja sukupuolen suhteita ryh- dyttiin tutkimaan”. Tekijät Irma Kaarina Halonen, Iiris Ruoho, Tarja Savolainen ja Henrika Zilliacus-Tikkanen palaavat vuosikymmeniä taaksepäin tutkijan uran- sa alkuvaiheisiin, aikaan, jolloin suku- puoli ei juurikaan ollut keskeisellä sijalla viestinnän tutkimuksessa. Feministisen mediatutkimuksen suosio on viime vuosi- na kasvanut, mistä kertovat monet tuoreet ajankohtaista tutkimusta esittelevät artik- kelikokoelmat. Kirjoittajia yhdistää väliti- lan kokemus eli feministisen tutkimuksen yhdistämisen vaikeus ja ihanuus perintei- sempään viestinnän tutkimukseen.
Välittämisen tilassa kirjoittajat jaka- vat yhteisen tilan johdannossa, jonka jäl- keen jokainen kirjoittaja saa oman aikan- sa ja paikkansa. Halonen, Ruoho, Savo- lainen ja Zilliacus-Tikkanen ovat valin- neet omasta tuotannostaan uudelleen jul- kaistaviksi kolme tekstiä. Jokainen on kir- joittanut tekstejä edeltävän ja niitä poh- justavan johdantoluvun, jossa pohditaan tekstejä suhteessa niiden synty- ja nykyai- kaan. Samalla he hyvin henkilökohtaisella tasolla purkavat kokemuksiaan naisina ja tutkijoina yliopistomaailmassa. Kirjoitus- ote ei ole siis pelkästään tehtyä tutkimus- ta kokoava, vaan myös vahvasti sukupuo- li- ja tiedepoliittinen. He pohtivat, miten viestintä- ja mediatutkimuksen alalla on suhtauduttu sukupuolesta tehtyyn tut- kimukseen, miten sukupuolen ja vallan problematiikasta kiinnostunut naistutki- ja on voinut ottaa paikkansa vakiintuneen
KIRJ A -A RV IO T
86
Tiedotustutkimus 2007:4
oppialan sisällä sekä miten hän on voinut edetä urallaan. Väitöskirjassaan seksismiä ja naisten syrjintää yliopistoissa tutkinut Liisa Husu kokoaa keskustelua yhteen kirjan viimeisessä luvussa. Husu nivoo kirjoittajien uratarinoita osaksi laajempaa kokonaisuutta ja löytää niistä paljon tut- tua suhteessa väitöskirjansa tuloksiin.
Kirjan tekee mielenkiintoiseksi eri- tyisesti idea refl ektoida omaa tutkimus- ta ja kytkeä se laajemmin oman oppialan kehitykseen. Tästä syntyykin yksi teoksen ydinkysymyksistä. Kirjoittajat ovat taus- taltaan journalismin tutkimuksen ja tie- dotusopin kasvatteja. He ovat myös toh- toroituneet emoaloiltaan. Kaksoisstrate- gia sanana tarkoittaa kirjassa rajankäyntiä yhtäältä feministisen tutkimuksen paikas- ta tiedotus-, viestintä- ja mediatutkimuk- sessa, ja toisaalta feministisen mediatut- kijan positiosta suhteessa naistutkimuk- seen institutionalisoituneena oppialana.
Kirjoittajien kokemusten mukaan femi- nistinen mediatutkimus on naistutki- muksessakin ollut suhteellisen marginaa- linen erityisala. Samalla on pitänyt kysyä miten näiden alojen teoreettiset keskus- telut ja metodologiat ovat olleet sovitet- tavissa yhteen. Kirjoittajat vilauttelevat aika ajoin kysymystä feministisen media- tutkimuksen tulevaisuudesta nykyisten viestinnän oppiaineiden tutkimustraditi- oissa, mutta tyytyvät itse pohtimaan asi- aa turhan vähän. He kuitenkin korostavat vahvasti, että sukupuolen problematiikas- ta kiinnostuneita ei tule rajata ainelaitok- sella tehtävän opetuksen ja tutkimuksen ulkopuolelle, jolloin feministinen tutki- mus ei kehittyisi osana muuta ainelaitok- sen tutkimusta.
Feministinen mediatutkimus on ter- minä muotoutunut 1990-luvun puoli- välin paikkeilla. Tätä ennen on puhuttu milloin tiedotusopillisesta naistutkimuk- sesta, joukkoviestinnän tai myöhemmin lyhyemmin viestinnän naistutkimuksesta, mikä onkin juuri todiste siitä, että femi- nistisen teorian asettamat kysymykset on ympätty aina kulloisenkin emo-oppi- aineen tai tutkimusalan nimen jatkeek- si. Kirjoittajat ilmaisevat monessa kohtaa tyytyväisyyttään feministisen mediatutki- muksen käsitteen vakiintumiseen. Tämä- kään käsite tuskin tyydyttää kaikkia vies-
tinnän tutkimuksen kentän moninaisuu- den vuoksi.
Mielenkiintoisimmiksi teksteiksi nou- sevat väistämättä kunkin kirjoittajan omat henkilökohtaiset johdantotekstit.
Kirjoittajat sanovat, että uudelleen jul- kaistavat tekstit kuvaavat paitsi feministi- sen mediatutkimuksen alkuvaiheita Suo- messa, myös oman tutkijanuran ja ajatte- lun käännekohtia (s. 10). Tarja Savolai- sen artikkelit käsittelevät naisia televisi- on katsojina, feminististä radiotutkimus- ta ja sukupuolen tarkastelua metodolo- gisena mahdollisuutena sekä feminististä uutistutkimusta television kontekstissa.
Mielenkiintoinen on erityisesti radiotut- kimusta käsittelevä artikkeli ”Radiotyön metodologiasta: Miten lähestyä mykkyyt- tä ja radiotyön rutiineja?” (1993), jonka ansioksi Savolainen lukee sen ainutlaa- tuisuuden ylipäätään vähänlaisesti mie- lenkiintoa saaneen radiotutkimuksen puolestapuhujana. Valintojen tekeminen näkyy selkeästi muun muassa siinä, että Savolaisen väitöskirja käsitteli ensimmäi- siä suomalaisia naiselokuvaohjaajia, mut- ta hän ei ole kuitenkaan valinnut kirjaan aihetta käsittelevää artikkelia. Näin elo- kuvatutkimuksen näkökulma jää valitet- tavasti pois.
Välittämisen tilassa tarjoaa myös mah- dollisuuden tarkastella käsitteiden kier- tokulkua ja käytännöllisyyttä. Esimerkik- si Savolaisen artikkeleissa näkyy kritiik- ki marxilaista yksinomaan luokkaristirii- toihin keskittyvää – ja sukupuolen unoh- tavaa – teoriaa kohtaan ja siirtymä kohti kulttuurintutkimuksellista näkökulmaa.
Iiris Ruohon teksteissä luokka kuiten- kin herää jälleen henkiin, kun hän pohtii käsitteen käyttämistä populaarikulttuu- rin tuotteisiin liittyvän tuotannon näkö- kulman huomioimiseksi. Ruohon artik- kelit käsittelevät feministisen tieto-opin kontekstissa erityistä naiskokemuksen mahdollisuutta, sukupuolieroa ja televi- sion saippuasarjatutkimusta sekä mainit- tua luokan käsitteen haastetta feministi- selle kulttuurintutkimukselle. Ruoho on valinnut kirjaan artikkeleita, joissa hän pohtii feminististä teoriaa laajalla skaa- lalla, eikä kavahda kritisoida feministis- tä kulttuurintutkimusta hampaattomuu- desta sen jäädessä herkästi tekstin tasol-
87
Tiedotustutkimus 2007:4
le. Ruoho mainitsee opiskelleensa aika- na, jolloin populaarikulttuurin kysymyk- set alkoivat nousta myös tiedotusopissa.
Ruohosta ja Savolaisesta piirtyy artikke- leiden perusteella kuva tutkijoista, jotka ovat omaksuneet emoaineidensa kiinnos- tuksen journalismin tutkimusta kohtaan, mutta joille televisiotutkimus on vähitel- len siirtynyt etusijalle tutkimuskentällä.
Halonen ja Zilliacus-Tikkanen ovat kirjoittaneet paljon naisten toimijuudes- ta julkisuudessa. Molemmat ovat mietti- neet naisjournalismin käsitettä suhtees- sa länsimaiseen uutiskäsitykseen sekä toi- mittajien käytännön näkemyksiin naisis- ta ja miehistä toimittajina. Keskeistä on naisen subjektiivisuuden kokemus jul- kisessa tilassa. Halonen kehittelee nais- journalismin mahdollisuutta eräänlaisena vastajournalismina miesten hallitsemalle valtajournalismille. Aihetta käsittelevistä artikkeleista (vuosilta 1986 ja 1988) on havaittavissa ajankohtanaan vielä vähäi- nen teoreettinen keskustelu suomalaises- sa kontekstissa. Sukupuolisten käytän- töjen ja tiedon tuottamisen kysymysten käsittelyssä Halosen on täytynyt purkaa miesten toimijuudelle perustuneita käsi- tyksiä journalismista ja julkisuudesta.
Zilliacus-Tikkanen kirjoittaa johdan- toluvussaan edustavansa empiirisem- pää lähestymistapaa journalismin tutki- mukseen verrattuna muuhun suomalai- seen, enemmän teoreettisesti orientoitu- neeseen tutkimukseen. Tämä näkyy vali- tuissa artikkeleissa, mutta ei kuitenkaan radikaalisti. Selkeimmin Zilliacus-Tikka- nen erottuu kenties kirjoittaessaan tyylil- tään hyvin suoraa tekstiä, ja hän sitoutuu enemmän pohjoismaissa tehtyyn tutki- mukseen kuin muut kirjoittajat. Kolmas ja tuorein artikkeli ”Vem var redaktör för Om Konsten at rätt behaga?” (2003) tuo kirjaan lehdistöhistoriallisen näkökul- man. Zilliacus-Tikkanen on kirjoittanut viime aikoina naisista suomalaisessa leh- distössä 1700–1800-luvuilla. Zilliacus- Tikkanen esittää, että Suomen ensim- mäisen aikakauslehden toimittaja olisi- kin mahdollisesti aiemmista esityksistä poiketen nainen. Hän tekee jäljitystyötä lukemalla ruotsalaisia naisille suunnattuja lehtiä ajalta ennen suomalaista Om Kons-
ten at rätt behaga -lehteä, ja tekee tyylillis- tä vertailua.
Kirjoittajat onnistuvat hyvin refl ektoi- maan artikkeleitaan suhteessa tähän päi- vään ja avaamaan selkeästi ajatuksen- sa kulloinkin heitä kiinnostaneista tut- kimuskysymyksistä. Johdannot vaikut- tivat kuitenkin lukutapaani, ja sorruin etsimään tikulla artikkeleista niitä ajan merkkejä tai teoreettisia sudenkuoppia, joista kukin kirjoittaja oli maininnut. Toi- nen keskeinen lukukokemukseen vaikut- tava tekijä olivat lukuisat kirjoitusvirheet ynnä muut huolimattomuudet, jotka oli- si ehdottomasti pitänyt karsia toimitus- vaiheessa.
Halosen, Ruohon, Savolaisen ja Zilli- acus-Tikkasen tutkimukselliset intressit ovat moninaiset. He käyvät läpi aikaa kol- me vuosikymmentä laajalta tutkimusken- tältä. Jäinkin miettimään olisiko johdan- nossa kannattanut esitellä feministisen mediatutkimuksen keskeisimpiä kehitys- linjoja suomalaisessa tutkimuksessa. Kir- jan tarkoitus ei ole kanonisoida tehtyä tutkimusta, vaan pyrkiä esittelemään sitä.
Se toimii henkilökohtaisen muistelutyön paikkana sekä tämän prosessin kautta herättää keskustelua feministisen media- tutkimuksen asemasta.
KATJA RINTALA
