Päivämies digiaikana 2014 – 2017 - Vanhoillislestadiolaisuuden pää-äänenkannattaja digiajan pyörteissä

(1)

Päivämies digiaikana 2014 – 2017

Vanhoillislestadiolaisuuden pää-äänenkannattaja digiajan pyörteissä.

Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia Pro gradu –tutkielma Kirkkohistoria Janne-Pekka Mustonen 233314

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta

Osasto – School Teologian osasto Tekijät – Author

Janne-Pekka Mikael Mustonen Työn nimi – Title

Päivämies digiaikana 2014 – 2017 - Vanhoillislestadiolaisuuden pää-äänenkannattaja digiajan pyörteissä.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date Sivumäärä – Number of pages

Kirkkohistoria Pro gradu -tutkielma X 49

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

Tässä tutkielmassa selvitän Päivämies-lehden kirjoittelua eri aiheista vuosina 2014-2017. Selvitän, miten lehdessä käytiin kirkollista ja kirkkopoliittista keskustelua. Tuolloin Päivämies aloitti verkkolehden julkaisemisen paperisen lehden ohella. Digilehti, eli lehden sähköinen näköispainos puolestaan alkoi ilmestyä 2017.

Tarkastelen aikajännettä verkkolehden näkökulmasta ja nostan esille aiheita, jotka esiintyivät tuolloin lehdessä merkittävästi. Näitä aiheita ovat tässä tutkimuksessa esille nostettuina uskonnonvapaus, äitiyskäsitys, kanta tasa-arvoiseen avioliittolakiin ja suviseurat.

Kaikista aiheista kirjoitettiin laajasti.

Uskonnonvapautta käsitelleissä jutuissa Päivämies oli selkeästi positiivisen uskonnonvapauden kannalla ja jutuissa puolustettiinkin oikeutta omaan uskontoon ja sen näkymiseen yhteiskunnassa. Toisaalta myös huolta uskonnonvapauden mahdollisesta kapenemi- sesta esitettiin. Äitiys ja vanhemmuus esiintyivät myös Päivämiehen sivuilla vahvasti ja erityisesti äitiyttä ihailtiin suuresti ja se näh- tiin naisellisuuden täyttymyksenä. Lehden kanta tasa-arvoiseen avioliittoon oli selkeä; avioliitto nähtiin miehen ja naisen välisenä liittona eikä muunlaiselle käsitykselle ollut sijaa. Nähtiinpä se jopa yhteiskunnan luopumisesta kristillisistä arvoista. Suviseurat olivat luonnollisesti liikkeelle vuoden tärkein tapahtuma ja tämä näkyikin juttujen suuressa määrässä ja siinä, kuinka innokkaasti kaikista niihin liittyvistä eri tapahtumista kirjoitettiin ja ne nähtiinkin vanhoillislestadiolaisuutta yhdistävänä voimatekijänä.

Jutuissaan verkkolehti toi esille hyvin selkeästi vanhoillislestadiolaista uskonkäsitystä. Monilapsiset perheet ja selkeät perheroolit äidin ja isän kesken kuin myös perinteiset arvot esiintyivät sen sivuilla hyvin vahvasti.

Tarkastelen tutkimuksessani, miten verkkolehdessä kirjoitetaan esille nousevista aiheista ja miten lehti osallistuu julkiseen keskusteluun ja voiko lehteä pitää journalistisesti modernina julkaisuna. Työssäni tarkastelen erityisesti verkkolehdessä esiintynyttä kirkollista ja kirkkopoliittista keskustelua. Tarkastelen tutkimuksessani lähihistoriallista ilmiötä digiaikana, sillä kyseessä on mediahistoriallinen tutkimus.

Päivämies on vanhoillislestadiolaisuuden pää-äänenkannattaja. Se on perustettu 1954 ja sen nykyinen levikki on noin 21 500 kappaletta. Lehti kertoo vanhoillislestadiolaisuudesta, mutta käsittelee myös ajankohtaisia uskonnollisia ja yhteiskunnallisia asioita. Van- hoillislestadiolaisuus on Suomen evankelisluterilaisen kirkon suurin herätysliike.

Päivämiestä on tutkittu viime vuosina runsaasti ja siitä on valmistunut muun muassa paljon erilaisia opinnäytetöitä.

Avainsanat – Keywords

Päivämies, verkkolehti, uskonnonvapaus, äitiys, tasa-arvoinen avioliittolaki, suviseurat, vanhoillislestadiolaisuus.

(3)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Philosophical faculty

Osasto – School School of Theology Tekijät – Author

Janne-Pekka Mikael Mustonen Työn nimi – Title

Päivämies in the digital age 2014 - 2017 - The main supporter of Conservative Lestadianism in the whirlpools of the digital age.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date Sivumäärä – Number of pages

Church history Pro gradu -tutkielma X 49

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

In this study, I investigate the writing of Päivämies magazine on various topics in 2014-2017. I will find out how there was an ecclesiastical and ecclesiastical policy debate in the magazine. At that time, Päivämies started publishing an online magazine alongside a paper magazine. Digital magazine, the electronic edition of the magazine, began to appear in 2017.

I look at the time span from the perspective of an online magazine and highlight topics that appeared significantly in the magazine at the time. These topics highlighted in this study are freedom of religion, maternity perception, a position to equal marriage, and suviseurat. All topics were written extensively.

In the articles dealing with religious freedom, Päivämies was clearly in favor of positive religious freedom, and in the cases the right to one's own religion and its appearance in society was defended. On the other hand, concerns were also raised about a possible nar- rowing of religious freedom. Maternity and parenting also appeared strongly on Päivämies' website, and motherhood in particular was greatly admired and seen as a fulfillment of femininity. The magazine’s position on equal marriage was clear; marriage was seen as a union between a man and a woman and there was no room for any other kind of perception. It was even seen as the aban- donment of Christian values by society. Suviseurat of course were the most important event of the year, and this was reflected in the large number of articles and how enthusiastically all the various events related to them were written and were seen as a unifying force in conservative Lestadianism.

In articles, the online magazine brought out very clearly the conservative Lestadian notion of faith. Large families and clear family roles between mother and father as well as traditional values were very strongly present on its pages.

In my research, I look at how an online journal writes about emerging topics and how the journal participates in public debate and whether the journal can be considered a journalistically modern publication. In my work, I look in particular at the ecclesiastical and ecclesiastical politics debate that has appeared in the online magazine. In my research, I look at a recent historical phenomenon in the digital age, as it is a media historical study. Päivämies is the main supporter of conservative Lestadianism. It was founded in 1954 and has a current circulation of about 21,500 copies. The magazine tells about conservative Lestadianism, but also deals with current religious and social issues. Conservative Lestadianism is the largest revival movement of the Finnish Evangelical Lutheran Church.

Päivämies has been studied extensively in recent years and many different theses have been completed.

Avainsanat – Keywords

Päivämies, online magazine, freedom of religion, motherhood, equal marriage, suviseurat, Conservative Lestadianism.

(4)

SISÄLLYS

I JOHDANTO ... 5

1. Tutkimustehtävä ... 5

2. Päivämies-lehden historia 2014 saakka ... 7

3. Digilehdet haastavat printin ... 9

II PÄIVÄMIES -LEHDESTÄ JA VERKKOLEHDEN ALKUTAIPALEESTA ... 12

1. Päivämies-lehdestä ja lehden sisällöistä ... 12

2. Verkkolehden alkutaipale ... 15

III USKONNONVAPAUSKESKUSTELUSTA SUVISEUROIHIN ... 16

1. Keskustelua uskonnonvapaudesta ... 16

2. Perinteinen äitiyskäsitys ei muutu ... 21

3. Tasa-arvoisen avioliittolain torjunta jatkuu ... 29

4. Suviseuroista ... 38

IV TUTKIMUSTULOKSET ... 43

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 46

(5)

5 I JOHDANTO

1. Tutkimustehtävä

Tässä pro gradu -työssä tutkin Päivämies -lehteä aikana, jolloin lehti alkoi ilmestyä digitaalisesti.

Tutkin sitä, miten lehti on osallistunut ajankohtaisten aiheiden käsittelyyn. Tutkimuksen aikajänne on 2014 – 2017, sillä vuodesta 2014 lehdestä on julkaistu verkkolehteä paperisen version lisäksi.

Tammikuussa 2017 lehdestä avautui digilehti, jonka arkistossa on luettavissa Päivämiehen numeroita aina vuodesta 2016 alkaen. Lähihistoriallisena tutkimuksena verkkolehden ensimmäinen ilmestymi- nen on hyvä lähtökohta tutkimukselleni ja digilehden ilmestymisen alkaminen on hyvä kohta rajata tutkimusta vuoteen 2017.

Tarkastelen työssäni erityisesti verkkolehden kirkollista ja kirkkopoliittista keskustelua. Joissakin kohtaa on perusteltua vertailla verkkolehteä sen printtiversioon. Kyseessä on mediahistoriallinen tutkimus, jossa tarkastelen lähihistoriallista ilmiötä digiaikana. Verkkolehden sisältö on paperilehteä laajempi ja verkkolehdessä on artikkelien ja mielipidekirjoitusten lisäksi ollut muun muassa blogeja.

Digilehti on yhteneväinen sisällöltään paperisen lehden kanssa. Vanhoillislestadiolaisuuden osalta lähihistorian eniten uutisoituihin ilmiöihin kuuluvat ainakin naisten asema vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, hoitokokousten historia ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet. Selvitän, miten näitä asioita käsitellään lehdessä.

Päivämiehen verkkolehden juttuarkisto löytyy lehden verkkosivuilta osoitteesta http://www.paivamies.fi, jossa juttuja on selattavissa aina 2.4.2014 lähtien, jolloin verkkolehti alkoi ilmestyä. Verkko- lehti on selattavissa kaikille vapaasti. Paperilehtien osalta lehdet löytyvät mikrofilmattuina Itä-Suo- men yliopiston Joensuun kampuskirjastolta vuodesta 1954 lähtien. Samoin lehdet löytyvät Helsingin yliopiston kirjastolta mikrofilmattuina sekä kansalliskirjaston kokoelmista.

Päivämiestä on tutkittu aikaisemmin herätysliikelehtenä suhteellisen paljon. Aikaisempaa tutkimusta lehden parissa ovat tehneet muun muassa Jukka Palola kirjassaan Päivämies herätysliikelehtenä (2001), samoin kuin aikaisemmin lisensiaatin työssään Päivämies herätysliikelehtenä Suomen uskon- nollisessa lehdistössä (1999).

Pro gradu -töissään tutkielmia aiheesta ovat tehneet muu muassa Salla Hyrkäs työssään Vanhoillis- lestadiolaisuuden äänenkannattajan naiskuva 1971 – 1991 (2018) ja Kati Toivio Päivämiehen nai- nen: vanhoillislestadiolaisuuden naiskuva Päivämiehessä 1954 – 1978 (2008), jotka molemmat ovat tarkastelleet lehden naiskuvaa eri vuosikymmeninä. Vanhoillislestadiolaisuudesta uusinta tutkimusta edustaa Aini Linjakummun, Tapio Nykäsen, Tiina Harjumaan ja Sandra Wallenius-Korkalon toimit- tama Politiikka, talous ja työ – Lestadiolaisuus maailmassa (2019). Vanhoillislestadiolaisuuden

(6)

6 julkisuuskuvaa on käsitellyt tutkimuksessaan Pohjoinen herätysliike ja modernisaation kipukohdat – Vanhoillislestadiolaisuuden julkisuuskuva Suomessa 1961 - 1985 Jani Alatalo (2014).

Mediahistoriallinen tutkimus on 2000-luvulla vahvistunut tutkimussuuntaus viestintä- ja mediatutkimuksen oppiaineissa, kuten Laura Saarenmaa on todennut. Siinä on korostettu hänen mukaansa niin sanotun historiallistavan katseen merkitystä nykymuotoisen median ymmärryksessä ja nostettu esille kulttuurisempia näkökulmia instituutiohistorioiden rinnalle. Sitä on myös hahmoteltu näkökulman laajennokseksi viestintä- ja mediatutkimuksen sisäiseen keskusteluun. Huomion kohteeksi siinä ovat Saarenmaan mukaan nousseet yksittäisten välinehistorioiden sijaan viestintävälineiden väliset median väliset vuorovaikutussuhteet.¹ Nykyään täksi mediahistoriaksi kutsuttavan tutkimuksen paino- piste lähestymistavoissa on vaihdellut ajan myötä ja samoin sellaiseksi katsottavan tutkimuksen pää- asiallinen institutionaalinen alusta on myös vaihtunut. Näin on todennut Raimo Salokangas kirjoituksessaan Tekstit, kontekstit ja poikittaiskatse mediahistorian kohtauspaikalla.²

Päivämies-lehdessä kerrotaan vanhoillislestadiolaisuudesta ja lehden verkkosivuilta löytyy tietoa SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry) ja rauhanyhdistysten toiminnasta. Päivämies käsittelee myös sivujensa mukaan ajankohtaisia yhteiskunnallisia ja uskonnollisia asioita. Lehti on perustettu vuonna 1954.³ Lehdessä on myös hartauskirjoituksia ja henkilöhaastatteluja. Artikkeleja pääsee lukemaan kuudella eri kielellä. Blogit mainitaan Päivämiehen-internetsivuilla tärkeäksi osaksi lehteä ja kaiken kaikkiaan blogien kirjoittajia on 16 kappaletta. Yksittäisten henkilöitten blogien li- säksi Jämsän, Ranuan ja Reisjärven opistoilla on omat bloginsa. Juttujen kommentointi mahdollisuutta lehdessä ei ole. Syyksi mainitaan se, että moderointi vaatisi paljon työvoimaa. Verkkolehti käynnistyi vuoden kokeiluna 2014 ja toimi hyvin pienillä voimavaroilla.⁴

1 Saarenmaa 2012, 153.

2 Salokangas 2012, 25.

3 Päivämies (digi), Tietoa Päivämiehestä (Katsottu 15.6.2020).

4 Päivämies 2.4.2014 (digi), Tervetuloa tutustumaan Päivämies-verkkolehteen! (Katsottu 12.6.2020).

(7)

7 2. Päivämies-lehden historia 2014 saakka

Päivämies perustettiin vuonna 1954 ”kristilliseksi lehdeksi arkielämän kentälle”. Omaa lehteä oli toi- vottu vanhoillislestadiolaisuuden piirissä jo 1930-luvulta saakka.⁵ Tässä luvussa ei kuitenkaan ole perusteltua käsitellä kaikkea lehden historiaa, vaan oleellisempaa on tutkimuksen kannalta keskittyä lähivuosikymmeniin ja siihen, mitä haasteita ja uudistuksia ne lehteen toivat.

Vuonna 1982 lehden päätoimittajaksi tuli Samuli Pentikäinen. Hänen aikanaan lehteen vakiintuivat nykyisenlaiset sunnuntaikirjoitukset ja myös kirkolliskokousuutiset tulivat osaksi lehteä. Hänen pää- toimittajakautensa keskeytyi, kun hän siirtyi valmistelemaan Aulis Zidbeckin laatimaa teosta Juhani Raattamasta ja niinpä Vinnurva asetettiin virkaa toimittavaksi päätoimittajaksi. Hänen tehtävämää- ränsä kasvoi tulevina vuosina ja tämän lisäksi hänestä tehtiin niin toimitussihteeri, kuin pienempien lehtien päätoimittaja. 1986 Vinnurvan virka vakinaistettiin. Vinnurva sisällytti tavoitteisiinsa ajan- kohtaiset, kiinnostavat ja oikeakieliset jutut.⁶

Tietokoneet ilmestyivät Päivämiehen toimitukseen 90-luvun kuluessa ja vaiheittain toimitustyössä siirryttiin ATK:n käyttöön. ATK-ajan alussa tekstit saapuivat levykkeille tallennettuina Päivämiehen toimitukseen ja sieltä tekstit aikanaan parannettuina toimitettiin painotaloon kirjapainon tiloihin, jossa Päivämiestä taitettiin aina -93 asti. Vinnurva jäi eläkkeelle vuonna 1997 ja hänen jälkeensä Toivo Määttä, Päivämiehen toimitussihteeri, otti päätoimittajan tehtävät hoitaakseen niitä omien teh- täviensä sivussa. Aikanaan lehden kustannuspäällikön ja päätoimittajan tehtävissä tehtiin niiden yh- distäminen ja tämän myötä Päivämiehen kustannuspäällikön tehtävää hoitanut Samuli Pentikäinen palasi takaisin päätoimittajan tehtävään syksyllä -98.⁷

Kun Pentikäinen jäi eläkkeelle, lehden johtoon astui Ari-Pekka Palola, joka johti Päivämiestä vuosien 2002 – 2006 aikana. Hänen aikanaan pieni henkilökunta määräsi tiukat puitteet Päivämiehen laatimi- selle. Hän pyrki lisäämään lehden ajankohtaisuutta siten, että uutiset julkaistiin mahdollisimman tuo- reina teknisten resurssien vaatimattomuudesta huolimatta. Vuosina 2006 – 2009 lehtityötä johti toimitussihteeri Toivo Määttä. Hänen kaudellaan muun muassa pääkirjoituksissa yritettiin Päivämiehen taholta reagoida yhteiskunnan toimintaan, joka heijastui vanhoillislestadiolaisuuteen. Päivämiehen ulkoasua myös kehitettiin.⁸

5 Päivämies 25.3.2014 (digi), Kristillinen lehti arkielämän kentälle. (Katsottu 2.10.2020).

6 Päivämies 9.5.2014 (digi), Päivämiehen kehitys vanhoillislestadiolaisuuden uutislehdeksi. (Katsottu 26.4.2020); Pa- lola 2001, 36-37.

7 Päivämies 9.5.2014 (digi), Päivämiehen kehitys vanhoillislestadiolaisuuden uutislehdeksi. (Katsottu 26.4.2020); Pa- lola 2001, 36-37.

8 Päivämies 9.5.2014 (digi), Päivämiehen kehitys vanhoillislestadiolaisuuden uutislehdeksi. (Katsottu 26.4.2020).

(8)

8 Tuomas Hänninen otti vetovastuun Päivämiehestä syksyllä 2009 ja hän kehitti lehteä kiteyttämällä Päivämiehen ja Siionin lähetyslehden välejä. Tuolloin jälkimmäisestä tuli Päivämiehen mukaan lii- tetty aiheitettu lehti, joka ilmestyi kerran kuukaudessa. Olli Lohesta tuli Päivämiehen päätoimittaja vuonna 2011. Hänen päätoimittajakaudellaan vanhoillislestadiolaisuus on ollut paljon julkisuudessa ja esillä olevia asioita on pohdittu lehdessä ilmestyneissä artikkelisarjoissa. Vuoden 2013 alussa lehden graafinen ilme uudistettiin ja samalla alettiin suunnitella Päivämiehen verkkolehden suunnittelu.

Verkkolehti avautui huhtikuussa 2014.⁹

9 Päivämies 9.5.2014 (digi), Päivämiehen kehitys vanhoillislestadiolaisuuden uutislehdeksi. (Katsottu 26.4.2020).

(9)

9 3. Digilehdet haastavat printin

Internetin luoma haaste näkyy Esa Väliverrosen mukaan niin Päivämiehen, kuin monen muunkin sanomalehden, kohdalla siinä, että lehti on päättänyt laajentua internettiin, sillä se on haastanut sano- malehdistön yleensä ja muut uutismediat monella tapaa niin taloudellisesti kuin journalismin sisältö- jenkin ja yleisösuhteen kannalta katsoen. Internetissä saatavilla oleva ilmaistarjonta on murtamassa hänen mukaansa perinteisen rahoituspohjan journalismille, ja tämän lisäksi internet on kiristänyt me- dioiden välistä kilpailua ja muuttanut journalismia enemmän online-uutistuotannon suuntaan. Jos asiaa katsotaan suhteessa yleisöön, niin internet tarjoaa Väliverrosen mukaan luonnollisesti paljon uusia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Tämän lisäksi, Väliverronen kirjoittaa teoksessaan, julkaisemisen ja levittämisen kustannukset ovat murto-osa televisioon tai sanomalehteen tai verrattuna.

Julkaiseminen internetissä tapahtuu nopeasti ja internetissä julkaistava aineisto on maailmanlaajui- sesti kaikkien saatavilla.¹⁰

Väliverronen toteaa myös, että taloudellisesti sanomalehtien ja muiden perinteisten uutismedioiden kannalta katsoen tilanne on hyvin ristiriitainen. Sillä ne tarjoavat yhä suuremman osan sisällöstään verkossa ilmaiseksi, ja tämä osaltaan vähentää hänen mukaansa lehtien tilaamista ja ostamista. Sano- malehtien ja muiden perinteisten uutismedioiden on kuitenkin pakko tehdä näin, sillä muutoin ne eivät pystyisi vaalimaan tuotemerkkiään ja pitämään yllä omaa yleisösuhdettaan. Toisaalta Väliver- rosen mukaan sanomalehtien menestys verkossa on kävijämääriin katsottuna suhteellisen vaatima- tonta; vain harva sanomalehti on noussut kymmenen kärkeen. Lisäksi internet kilpailee hänen mukaansa myös olemassa olevista mainostuloista perinteisten sanomalehtien kanssa.¹¹

Samaan aikaan kun uutiset menevät koko ajan enemmän ja enemmän verkkoon, on kuitenkin mie- lenkiintoista, että luottamus näihin verkkouutisten tarjoajiin on selvästi vähäisempää kuin perinteisiin uutismedioihin, kirjoittaa Väliverronen ja jatkaa, että jos katsotaan esimerkiksi vaikkapa Yhdysval- toja, niin siellä Googlen ja Yahoon uutisiin luottavia oli puolet vähemmän perinteisiin medioihin verrattuna, siitäkin huolimatta, että ne hankkivat aineistonsa suurimmalta osin perinteisiltä uutista- loilta. Jos taas katsotaan itsenäisiä verkkouutisten tarjoajia, niin niihin luottaa huomattavasti tätäkin harvempi.¹²

Väliverrosen mukaan journalismi on perinpohjaisen rakennemuutoksen edessä. Tuon tulevan muu- toksen keskiössä on journalismin ja median eroaminen toisistaan. Medialla tässä yhteydessä

10 Väliverronen 2009, 21.

(10)

10 tarkoitetaan tuotanto- ja jakelukoneistoa ja journalismilla puolestaan sisällystä. Perinteisestihän sa- nomalehdet ovat omistaneet itse jakelukoneiston ja painon. Radio- ja televisiotalot puolestaan ovat omistaneet ne kanavat, joilla ohjelmia välitetään. Internetin katsotaan murentavan tämän kytkennän, koska internetissä kuka tahansa voi tuottaa verkkoon sisältöä ilman isoja investointeja, tämän lisäksi Internet on täynnä hyviä julkaisualustoja sisältöjä varten, hän toteaa.¹³

On myös esitetty, että media ja journalismi olisivat irtautumassa toisistaan. Näin tekee myös Väliver- ronen ja esittää vastaväitteeksi, että viimeisten kymmenen vuoden aikana perinteiset mediat ovat on- nistuneesti levittäytyneet internettiin. Yksi keskeisistä haasteista liittyy hänen mukaansa siihen, että halutaanko journalismista yhä maksaa, sillä internetin ja suurkaupunkien ilmaisjakelulehtien myötä ajatus ilmaisista uutisisista kuten muistakin sisällöistä on vahvistunut. Uutismediana internet on monella tavalla Väliverrosen mukaan loinen, kierrättäähän se vain vakiintuneen uutismedian tuottamia uutisia.¹⁴

Sisällöllisesti katsoen internet ja erityisesti blogipohjainen journalismi tarjoavat Väliverrosen mukaan perinteisille tiedotusvälineille monia haasteita. Useat näistä haasteista ovat kuitenkin hänen mukaansa myönteisiä ja ne pakottavat journalismia uudistumaan. Kun sitten taas puhutaan journalismin krii- sistä, niin siinä kyse on Väliverrosen mukaan useimmiten internetin aiheuttamista kielteisistä seu- rauksista niin sanotulle vakavalle journalismille, sillä uutiskilpailun ja internetin myötä koko journalismi on siirtynyt internet-aikaan. Suomessa tämä kehitys oli näkyvissä hänen mukaansa esimerkiksi Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien yhteydessä.¹⁵

Väliverronen kertoo teoksessaan, että Jokelan kriisin aikaan Ilta-Sanomien verkkosivulla oli 1,5 mil- joonaa kävijää viikossa. Olihan se tuolloin hänen mukaansa suosituin uutismedia Suomessa. Kun suomalaisille toimittajille sittemmin tehtiin Väliverrosen mukaan 2007 keväällä tutkimus Journalistit muuttuvassa mediassa, tuli esille se, että toimittajat peilasivat ammatin tulevaisuuden uhkia ennen kaikkea suhteessa verkkoon: ”Netin uhkaavina puolina nähdään muun muassa nopeusvaatimusten kasvu, julkaisuaikataulujen kiristyminen ja julkaisujen määrän kasvu, jotka asettavat uusia osaamis- vaatimuksia journalisteille” Väliverronen toteaa.¹⁶

2000-luvulla internetin kolmatta vaihetta on Jukka Kortin mukaan leimannut puhe mediakonvergens- sistä ja siihen liittyvästä cross-mediaalisuudesta. Kyseistä termiä cross-mediaalisuus käytetään hänen mukaansa, kun halutaan puhua saman sisällön hyödyntämisestä eri medioissa markkinoinnissa ja

13 Väliverronen 2009, 22-23.

(11)

11 mediatuotteiden jakelussa. Jos katsotaan vaikkapa elokuvaa, niin siellä Disney on Kortin mukaan hyödyntänyt jo pitkän aikaa cross-mediaalisuutta esimerkiksi kytkiessään lastenelokuvahahmot niin lelujen kuin hampurilaisten myynnin vauhdittamiseen. Tähän termiin liittyy yleensä yleisön interak- tiivista mukanaoloa. Transmediaalisuus taasen on Kortin mukaan eräänlainen tarinankerronnallinen versio mediakonvergenssistä ja siinä samaan päämäärään tähtäävä sisällöntuotanto voidaan jakaa usean media-alustan kautta eri tavoin ja kehittää esimerkiksi vaikkapa uusia tapoja tarinankerron- nassa.¹⁷

Merkittävintä internetin tässä niin kutsutussa ”viimeisessä vaiheessa” on ollut Kortin mukaan sosiaa- lisen median voimakas leviäminen. Tämän kaiken edellytyksenä on hänen mukaansa totuttu pitämään niin sanottua Web 2.0:aa joka on mahdollistanut monenlaiset yhteisöpalvelut ja käyttäjäproduktiot.

Teknisesti tarkasteltuna tämä siirtymä tarkoitti Kortin mukaan 2000-luvun puolivälissä www-pohjai- sia sovelluksia, joissa oli helpompaa ja monipuolisempaa olla vuorovaikutuksessa kuin myös tuottaa ja jakaa tietoa. Internetin liiketoiminnalle käsite Web 2.0 on hänen mukaansa muodostunut tarkoitta- maan kulttuurista sääntöjärjestelmää, jossa yritykset etsivät ja pyrkivät hyödyntämään osallistumisen kulttuuria. Tähän ajatteluun on sitten kuulunut se, että käyttäjistä, kuluttajista ja yleisöistä on tehty internetin sisältöjen ja palvelujen yhteistuottajia. Näin kirjoittaa teoksessaan Kortti.¹⁸

Internetin yhteisöpalvelujen synty merkitsee sitä, että esimerkiksi sanomalehtien internetissä julkai- semia artikkeleita on mahdollista jakaa aivan ennennäkemättömällä tavalla. Ne myös saavat lukijoita sellaisistakin piireistä, jotka eivät normaalisti välttämättä lehteä lukisi. Päivämiehen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että myös muut kuin vanhoillislestadiolaiset lukevat nyt lehteä enemmän ja jakavat sen juttuja ja käyvät niistä keskustelua, myös sellaista, mikä ei välttämättä ole lehdelle mieleistä.

17 Kortti 2016, 268.

18 Kortti 2016, 269.

(12)

12 II PÄIVÄMIES -LEHDESTÄ JA VERKKOLEHDEN ALKUTAIPALEESTA

1. Päivämies-lehdestä ja lehden sisällöistä

Päivämies on vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen viikoittainen, vuonna 1954 perustettu uutis- lehti, joka ilmestyy aina keskiviikkoisin. Keskimäärin Päivämies-lehdessä on noin 24 sivua.¹⁹ Vii- koittain ilmestyvä Päivämies kertoo vanhoillislestadiolaisuudesta, sen toiminnasta ja ottaa kantaa kirkollisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Lehti ilmestyy myös äänilehtenä mp3 -muodossa. Uutisten lisäksi lehti sisältää henkilöhaastatteluja, reportaaseja ja hartauskirjoituksia. Lehden vakiintuneita palstoja ovat Elämää ja ihmisiä, Kolumni ja Pysäkki. Kerran kuussa lehdessä julkaistaan Kapsäkki - nimiset nuortensivut, jonka kirjoitukset ovat suurimmalta osin nuorten itsensä laatimia ja käsittelevät ajankohtaisia asioita. Päivämiehessä kerrotaan myös SRK:n julkaisuista ja toiminnasta. Lehden levikki on noin 21 500. Kerran kuussa lehden liitteenä ilmestyy Siionin lähetyslehti (perustettu 1911, liitteenä vuoden 2011 alusta). Siinä on opillisia kirjoituksia, kaunokirjallisia tekstejä, kertomuksia lähetysmatkoilta sekä hartauskirjoituksia. Joka lehdessä on myös kaksi eri kielille käännettyä teks- tiä.²⁰

Päivämiehen toimitus koostuu SRK:n viestintäosaston henkilökunnasta. Nykyinen päätoimittaja on Olli Lohi. Lehden verkkotoimituksesta vastaa Hanna Kallunki.²¹ Lohi on ammatiltaan pappi.²² Päi- vämies mainitsee verkkosivuillaan http://www.paivamies.fi pyrkivänsä edistämään vanhoillislestadiolaista lähetystyötä, jonka kohtana on Raamatun lähetyskäsky ja keskeisenä ajatuksena on, että Raamatun mukainen usko on elämistä syntien anteeksiantamuksesta ja Jumalan armosta. Päivämie- hen kerrotaan pitäytyvän ”raamatullisiin arvoihin, jotka tiivistyvät rakkauden kaksoiskäskyssä: ihmisen tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään”. Tärkeiksi arvoiksi mainitaan vastuullisuus, armollisuus ja rehellisyys.²³

Läpikäydyssä aineistossa yksi eniten uutisoiduista aiheista on ehdottomasti Suviseurat. Aineistossa se esiintyy kaiken kaikkiaan 31 kertaa erilaisissa artikkeleissa. Artikkeleiden sisältö vaihtelee suhteellisen paljon aina siitä, kuinka seuravieraita palvellaan Facebookissa siihen, kuinka paljon väkeä seuroissa kaiken kaikkiaan oli. Suviseurat ovat luonnollisesti tärkeässä osassa vanhoillislestadiolaisuutta ja näin ollen myös Päivämies seuraa aktiivisesti kaikkea niihin liittyvää.

Seuraavaksi eniten uutisoitiin kirkkopoliittisista aiheista. Aiheet vaihtelivat kirkolliskokouksen alusta sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Kaiken kaikkiaan juttuja, joissa kirkkopoliittiset aiheet

19 Palola 2001, 38.

20 Julkaisumyymälä.fi

21 SRK.fi, yhteystiedot.

22 Raahen Seutu 17.9.2018 (digi). Seurakunta lähemmäksi ihmisten arkea ja elämää. (Katsottu 12.6.2020).

23 Päivämies (digi), Päivämiehen tavoitteet ja arvot. (Katsottu 12.6.2020).

(13)

13 esiintyivät, oli 23. Kirkkopolitiikkaa seurattiin ainakin verkko-Päivämiehessä aktiivisesti ja siitä kirjoitettiin samoin aktiivisesti.

Myös rauhanyhdistyksistä uutisoitiin paljon. Kaiken kaikkiaan 19 juttua vuodelta 2014 käsitteli rau- hanyhdistyksiä ja niiden toimintaa. Uutiset vaihtelivat talkoo töiden käynnistymisestä Pohjois-Suo- men sotilasläänin komentajan vierailuun.

Myös seuroista kirjoitettiin kuudentoista jutun verran. Seura-aiheissa vilahtelivat uudistetut Siionin laulut, Simossa elvytettävänä oleva kirkkoseuraperinne ja Taulumäen syysseurat. Näissä kuten lähes- tulkoon kaikissa muissakin Päivämiehen artikkeleissa oli läsnä positiivisuus, joka on lehdelle omi- naista.

Myös sellaiset aiheet kuin äitiys, media, veteraanit ja isyys esiintyivät Päivämiehen sivuilla. Näitä aiheita käsiteltiin huomattavasti vähemmän kuin edellä mainittuja aiheita, mutta joka tapauksessa ne ovat esille nostamisen arvoisia ja kertovat jotakin itsessään lehden arvomaailmasta.

Suviseurat olivat yksi eniten uutisoiduimpia aiheita Päivämiehessä myös vuonna 2015. Kaiken kaikkiaan suviseuroista ja niihin liittyvistä asioista kirjoitettiin 38 kertaa. Suviseurauutisissa käsiteltiin kaikkea aina suviseurojen rakennusvaiheesta suviseuroissa käytettyihin merkittäviin puheenvuoroi- hin.

Kirkkopoliittinen keskustelu on merkittävässä osassa myös vuonna 2015. Kirkkopoliittisia aiheita sivuttiin 27 kertaa ja niiden sisältö vaihteli aina kirkon ja kuntien yhteistyöstä avioliittolain muutok- seen. Päivämiehen kanta tasa-arvoiseen avioliittolakiin pysyi samana kuin edellisenä vuonna, eli että avioliitto on vain ja ainoastaan miehen ja naisen välinen. Tämän lisäksi myös kirkon hallintoon ja sen rahoitukseen kiinnitettiin huomiota.

Myös seurauutisista kirjoitettiin verkko-Päivämiehessä. Niitä uutisoitiin kaiken kaikkiaan ainakin kolmetoista kertaa. Uutiset käsittelivät paikallisseurojen tekemisiä. Erityisesti opistoseuroista kirjoitettiin poikkeuksellisen ahkerasti.

Vuonna 2016 uutisoiduimpien aiheiden osalta ei tapahtunut suuria muutoksia. Kirkkopoliittinen keskustelu, seurauutiset ja suviseurat pysyivät uutisoiduimpien aiheiden joukossa. Kaiken kaikkiaan seuroista kirjoitettiin kuusitoista kertaa, kirkkopoliittisista aiheista 31 kertaa ja suviseuroista yhteensä 29 kertaa. Näiden lisäksi uutisoitiin luonnollisesti myös muista aiheista kuten lapsettomuudesta. Päivä- miehen linja esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain suhteen pysyi muuttumattomana.

Vuonna 2017 pääosassa olivat jälleen suviseurat ja kirkkopoliittista keskustelua sivuavat aiheet. Su- viseuroista kirjoitettiin kaiken kaikkiaan 19 kertaa eli hieman vähemmän kuin edellisenä vuotena.

(14)

14 Suviseurauutiset vaihtelivat sisällöiltään työvoiman keräämisestä kesäseuraradion lähetysajan kasva- misesta aina mahdollisuudesta ryhtyä suviseurakaveriksi ulkomailta tulevalle seuravieraalle. Kirkko- politiikasta kirjoitettiin lehdessä 29 kertaa. Kirkkopoliittisissa aiheissa sivuttiin ainakin kirkon jäsen- määrän laskua, tasa-arvoisen avioliittolain mukanaan tuomia haasteita kirkolle sekä kirkon organi- saatiouudistusta. Keskeisimpiä digilehdessä ilmestyneitä sisältöjä tarkastellessa esiin nousivat sellaiset aiheet kuin keskustelu uskonnonvapaudesta, äitiys, tasa-arvoinen avioliittolaki ja sen seuraukset sekä suviseurat.

(15)

15 2. Verkkolehden alkutaipale

Päivämies kertoi verkkosivuillaan 2.4.2014 uuden verkkolehden synnystä. Tätä oli edeltänyt suun- nitteluvaihe, jolloin sivuilla oli julkaistu satunnaiseen tahtiin uutisia SRK:n toiminnasta ja hartauskirjoituksia Siionin lähetyslehdestä. Uusi verkkolehti ilmoitti ensimmäisessä kirjoituksessaan pyrki- vänsä julkaisemaan päivittäin uutta sisältöä.²⁴

Ensimmäisen kuukauden aikana verkko-Päivämiehellä kerrottiin olleen lähes 12 000 käyttäjää. 2.

huhtikuuta julkaisunsa aloittanut lehti selvitti analytiikkaohjelmiston avulla, paljonko lehdessä oli ollut ensimmäisen kuukauden aikana kävijöitä ja millaisilla laitteilla ja missä maissa lehteä on luettu.

Ensimmäisen kuukauden aikana verkkolehdellä oli 11 833 yksilöityä käyttäjää.

Päivittäin kävijöitä oli ollut noin 600 ja viikoittain 4000. Lehteä luettiin lehden mukaan 54 eri maassa;

eniten kävijöitä oli Suomesta, seuraavaksi eniten USA:sta, Espanjasta, Ruotsista ja Ukrainasta. Eniten lehteä Suomessa luettiin Helsingistä (46%). Lehteä kerrotaan luetun sekä pöytäkoneilla että, myös mobiililaitteilla. Mobiililaitteilla 31 prosentilla ja tabletilla 13 prosentilla käyntikerroista. Blogien kerrottiin olevan lehden luetuin osa-alue. Ensimmäisen kuukauden aikana verkkolehteä ja sen eri sivuja oli katseltu lähes 141 000 kertaa, näistä blogisivujen katselua oli 46%.²⁵

24 Päivämies 2.4.2014 (digi), Tervetuloa tutustumaan Päivämies-verkkolehteen! (Katsottu 12.6.2020).

25 Päivämies 8.5.2014 (digi), Verkko-Päivämiehessä ensimmäisen kuukauden aikana lähes 12 000 käyttäjää. (Katsottu 20.4.2020).

(16)

16 III USKONNONVAPAUSKESKUSTELUSTA SUVISEUROIHIN

1. Keskustelua uskonnonvapaudesta

Perusoikeutena uskonnonvapaus koskettaa kaikkia kansalaisia. Juha Seppo on kirjoittanut teoksessaan Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa että, osalle se on vapautta elää ilman uskontoa, kun taas toisille se on vapautta uskoa itse mitä ja miten tahansa ja valita mieleisensä yhteisö uskonsa tai va- kaumuksensa ilmaisemiselle.²⁶

Verkko-Päivämiehessä julkaistiin uutinen huhtikuussa 2014 otsikolla Suomesta yritetään tehdä us- konnollisista ilmiöistä vapaata maata. Huolensa tästä oli esittänyt ex-kansanedustaja Johannes Lep- pänen, joka oli kuulunut myös perustuslakivaliokuntaan. Tämän huolen taustalla siinsi Mikko Puu- malaisen, apulaisoikeuskanslerin, lausunto, jossa hän totesi, että uskonnonvapauden kannalta katsottuna olisi hänen mukaansa täysin perusteltavaa, että tilaisuudet, joissa esiintyy tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä, eivät kuuluisi järjestettävien joukkoon. Tähän perustuslakivaliokunta oli ottanut kantaa ja todennut, että kouluissa on edelleen mahdollista järjestää sellaisia perinteisiä tilaisuuksia, joihin on sisällytetty uskonnollistakin perintöä olevia perinteitä. Perustuslakivaliokunta katsoi myös, että vaikkapa kirkollisiin pyhäpäiviin koskettavat jumalanpalvelukset ovat ongelmattomia, kunhan niistä annetaan tietoa etukäteen ja että niissä mukanaolo perustuu vapaaehtoisuuteen. Valiokunnan mukaan oppilaalla, kuten myös hänen huoltajillaan on oltava todellinen valinnan vapaus siitä, tuleeko oppilas osallistumaan uskonnollisiin tilaisuuksiin.²⁷

Leppänen ihmetteli apulaisoikeuskanslerin kannanottoa ja totesi, että hänen mukaansa perustuslakivaliokunta on uskonnonvapauteen liittyvissä asioissa ehdoton auktoriteetti, ja näin ollen myös sen laatimat tulkinnat. Laillisuusvalvojan eli tässä tapauksessa oikeuskanslerin tehtävään ei kuulu suo- malaisen oikeuskäytännön mukaan säädösten muuttaminen. Leppäsen mielestä Suomessa oli näky- villä suuntaus, jossa maasta yritetään tehdä uskonnollisista ilmiöistä täysin vapaata maata. Leppänen totesi, että suomalaisista enemmistö kuuluu kirkkoon ja että monista uskonnollisista elementeistä on tullut osa kulttuurista perintöä, kuten esimerkiksi Suvivirrestä, Enkeli taivaan -virrestä ja jouluevan- keliumista. Leppänen oli huolissaan siitä, että mikäli kristinuskon arvot unohdetaan, tilalle tulevat jotkin muut arvot. Hän pohti myös sitä, että voisiko pyrkimys täysin neutraaliin yhteiskuntaan johtaa lopulta suvaitsemattomuuteen. Hän myös arvioi, että Raamatun arvovalta oli jatkuvasti heikentynyt Suomessa, vaikka yhteiskuntamme arvot pohjautuvat kristinuskon perustalle. Hän totesi meillä olevan hyvän, turvallisen ja vakaan yhteiskunnan, jossa jokaisella yksilöllä on yhdenvertainen ihmisarvo ja jossa yleinen lainkuuliaisuus ja lähimmäisenrakkaus ovat totta tänä päivänäkin. Leppänen ilmaisi

26 Seppo 2003, 9.

27 Päivämies 25.4.2014 (digi), Suomesta yritetään tehdä uskonnollisista ilmiöistä vapaata maata. (Katsottu 15.4.2020).

(17)

17 huolensa siitä, että mikäli suomalaisten keskuudessa luovutaan kristinuskosta nousevista arvoista ”al- kavat kylmät tuulet yhä enemmän puhaltaa maassamme. Se johtaisi pahimmassa tapauksessa uskonnonvapauden rajoituksiin. On tarpeen rukoilla Jumalaa esivallan puolesta, kuten kirkkorukouksessa tehdään”.²⁸

Huoli suvaitsemattomuudesta tuntui hieman kaukaa haetulta. Tosin taustalla on luonnollisesti huoli siitä, että omaa, varsin konservatiivista näkökantaa ei ehkä suvaita niin paljon kuin haluttaisiin. Sanat

”Raamatun arvovalta” tuntuvat esiintyvän aina silloin, kun puhutaan esimerkiksi seksuaalivähemmis- töjen oikeuksista tai siitä kun halutaan kaikille vakaumuksille samanarvoista kohtelua.

Aiheen parissa jatkettiin pääkirjoituksessa huhtikuussa 2014. Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli linjannut päätöksessään niin, että suvivirren säveliä saadaan kuulla vapaasti jatkossakin kouluissa.

Tämä perustuslakivaliokunnan antama kannanotto liittyi maaliskuussa annettuun päätökseen, jossa apulaisoikeuskansleri näki yksittäisenkin virren laulamisen ongelmalliseksi, jos asiaa katsottiin tasa- vertaisuuden näkökannasta. Pääkirjoituksessa todettiin, että uskonnonvapauteen ja lain tulkintaan liit- tyvissä asioissa perustuslakivaliokunta on maan ylin päättäjä. Suvivirsi mainittiin paitsi vuosikym- meniseksi perinteeksi koulujen kevätjuhlissa niin myös Raamatusta nousevien kristillisten arvojen ja vapauden tunnusmerkiksi. Kirjoittajan mielestä tärkeäksi nousi se, että maassa ollaan suvaitsevia niin suvivirttä kuin koululaisten mahdollisuutta osallistua jumalanpalveluksiin ja uskonnollissisältöisiin päivänavauksiin. Raamatullisen uskon katsottiin ohjaavan ihmistä aina oikeaan, mutta silti muistutettiin oppilaan ja tämän huoltajan aidosta vapaudesta valita osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin tilaisuuksiin.²⁹

Kirjoittaja näki Suomessa ja länsimaissa käynnissä olevan murroksen, jossa ollaan luopumassa ”kris- tillisistä arvoista” ja niiden tilalle yritetään nostaa ja nostetaan ”muita arvoja”. Käydyssä keskustelussa uskonnonopetuksesta kouluissa ja suvivirrestä nähtiin halu riisua yhteiskunnasta ”kristilliset arvot”, joiden varaan maa nähtiin vuosisatojen aikana rakennetun. ”Raamatun arvoista” luopuminen nähtiin kirjoituksessa tappioksi kansakunnalle ja yksittäiselle ihmiselle. Raamatun katsottiin kirjoituksessa ohjaavan ihmistä kohti Jumalan rakastamista yli kaiken kuin myös toimintaan läheisten ja kaikkien kansalaisten parhaaksi.³⁰

Mitä nämä muut arvot sitten olivatkaan, jäi epäselväksi. Todennäköistä on, että kirjoittaja viittasi

”Raamatun arvoista” luopumisella ainakin tasa-arvoiseen avioliittolakiin, joka oli keskustelussa

(18)

18 paraikaa. Varsinaisestihan laki hyväksyttiin joulukuussa, mutta sen ympärillä käytiin kiivasta keskustelua niin ennen hyväksymistä kuin sen jälkeenkin.

Elokuussa lehdessä uutisoitiin Jukka Keskitalon Rajalla-blogista, jossa hän vaati huomiota uskonnonvapausrikoksille. Kirkkohallituksen kansliapäällikkö vaati blogikirjoituksessaan lisää näkyvyyttä uskonnon varjolla tehtäville ihmisoikeusrikkomuksille. Keskitalo ihmetteli, että miksi ulkopoliittinen johto Suomessa ei ole nostanut esiin maailmalla tapahtuneita uskonnollisia vainoja. Kirjoituksessaan Keskitalo viittasi muun muassa Irakin kristittyihin ja jesideihin kohdistuneisiin vainoihin.³¹

Hän kirjoitti, että ei ole ”nähnyt yhtään lausuntoa Suomen ulkopoliittiselta johdolta, jossa olisi varsi- naisesti tunnistettu ja tuomittu tapahtumien ytimessä oleva vaino uskonnon perusteella”. Keskitalo arveli, että vaikeneminen liittyy muun muassa siihen, että Suomessa uskonto on totuttu mieltämään niin vahvasti yksityiseksi asiaksi. Hän totesikin, että olisi tärkeää ymmärtää, että uskonnollisella va- kaumuksella on aivan toisenlainen rooli monissa muissa maailman kulttuureissa.³²

Keskitalo toivoikin kirjoituksessaan, että Suomen poliittinen johto ottaisi voimakkaammin kantaa uskonnonvapauskysymyksiin. ”Asioiden ääneen sanomisella ja puolen ottamisella on ihmisten mie- lissä aivan toisenlainen merkitys kuin aiemmin. Sana on teko myös ulkopolitiikassa, aivan erityisesti ihmisoikeuspolitiikassa” hän toteaa kirjoituksessaan.³³

Suomen ulkopoliittinen johto oli ollut hiljaa, mutta media sitä vastoin kyllä kirjoitti ahkerasti. Nopea Google -haku löysi ainakin seitsemän juttua vuodelta 2014, joissa käsiteltiin jesideihin kohdistuneita vainoja.³⁴

Tammikuussa 2015 Päivämiehen pääkirjoitus alkoi otsikolla Sananvapaus ei oikeuta pilkkaamaan pyhiä arvoja. Taustalla oli tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe, jonka yhteydessä presidentti toi- votti Jumalan siunausta sekä Pariisissa sattunut Charlie Hebdo -lehden toimituksessa tapahtunut jouk- kosurma, jonka taustalla oli lehden julkaisemat pilakuvat profeetta Muhammedista. Tapahtuman jäl- keen alettiin Suomessa taas vaatia jälleen kerran Jumalan nimen poistamista rikoslaista. Päivämies kirjoittaa seuraavasti aiheesta:³⁵

1990-luvun lopussa rikoslain uudistamisen yhteydessä hallitus esitti äänes- tyksen jälkeen, että Jumalan nimi poistettaisiin Suomen laista. Eduskun- nan enemmistö päätti kuitenkin toisin ja säilytti asian entisellään. Sen vuoksi Suomen laissa säädetään, että mikäli joku julkisesti pilkkaa Juma-

31 Päivämies 19.8.2014 (digi), Jukka Keskitalo vaatii huomiota uskonnonvapausrikoksille. (Katsottu 16.4.2020).

34 Esimerkki Google -haun tuloksista: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002751549.html.

35 Päivämies 14.1.2015 (digi), Sananvapaus ei oikeuta pilkkaamaan pyhiä arvoja. (Katsottu 16.4.2020).

(19)

19 laa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä us-

konnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, hänet on tuomittava joko sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.³⁶

Lehti kirjoitti laissa korostuvan, että lain mukaan rangaistavaksi on määrätty julkinen pilkkaaminen eli kohteen alentavansävyinen kohtelu ja sen pilkalliseksi tekeminen. Kyseisessä laissa pyhän käsi- tettä on tulkittu niin, että sitä kohtaan uskonnolliseen yhteisöön kuuluvat tuntevat arvostusta. Näin ollen Suomen rikoslaissa suojellaan tasapuolisesti kaikkia uskonnot ja maailmankatsomuksia pilkkaa vastaan. Oikeusministeri totesikin, että hänen mukaansa jumalanpilkkasäännöksellä on edelleen paik- kansa, sillä hänen mukaansa on tapa suojata uskonnonvapautta.³⁷

Päivämies kysyikin, että onko myös sananvapaudella olemassa rajat, joita ei tulisi ylittää ja voiko sananvapaus perusoikeutena olla uskonnonvapautta tärkeämpi ja onko sananvapaus pyhempi ”kuin itse pyhä?” Päivämies tuli siihen tulokseen, että sananvapaudellakin on rajansa, siitäkin huolimatta, että se on yksi länsimaisten demokratioiden keskeisistä arvoista. Päivämiehen mukaan on sivistynyttä kunnioittaa toista ihmistä, tämän yksilöllistä arvoa, vakaumusta ja uskonnonvapautta. Näitä lehti ni- mittää niin sanotuiksi ihmisoikeuksiksi siitäkin huolimatta, vaikka kyseessä oleva henkilö ei kunni- oittaisi sitä, mitä Raamatussa sanotaan toisessa käskyssä Jumalan nimen arvosta.³⁸

Päivämies totesi, että asiallisen kritiikin kuuluvan sananvapauteen, mutta lehden mielestä se on kat- sottava eri asiaksi kuin yksittäisen ihmisen tai ihmisryhmän loukkaava ja alentava kohtelu julkisessa keskustelussa. Lehti tuli siihen tulokseen, että Suomen laissa on edelleen sisällytettävä Jumalan pilkka rangaistavana tekona. Tämän maininnan katsottiin olevan vahvasävytteinen kannanotto uskon- nollisien arvojen puolesta ja siksipä toivottiinkin, että se säilyisi laissa.³⁹

Uskonnonvapautta sivuttiin myös pääkirjoituksessa marraskuussa 2017 otsikolla Lapsella on oikeus uskoa. Siinä nostettiin esille kysymys lapsen oikeudesta omaan uskoonsa ja uskontoonsa. Syynä tähän on se, että osa kunnista oli tulkinnut tiukasti uutta varhaiskasvatussuunnitelmaa, joka oli otettu käyt- töön vuoden alussa. Esimerkiksi joissakin päiväkodeissa oli lopetettu seurakunnan järjestämät tilaisuudet, vaikka tähän saakka yhteistyö ja toiminta oli ollut ”hyvää ja merkityksellistä”. Lehti muistutti, että ”seurakunta voi edelleen tehdä yhteistyötä päiväkotien kanssa ja toimia yhteiskunnan tarjoaman

(20)

20 katsomuskasvatuksen tukena. Seurakunta voi esimerkiksi olla mukana järjestämässä kristilliseen perinteeseen liittyviä tilaisuuksia, kuten joulu- ja pääsiäiskirkkoja”.⁴⁰

Lehti muistutti lukijaa siitä, Suomen perustuslain mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus, johon sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Tämän perusteella myös lapsella on oikeus uskontoonsa ja uskoonsa. Lisäksi kristilliset tavat ja juhlat olivat lehden mukaan merkittävä osa suomalaisten lasten kulttuurista perintöä, ja niillä on tärkeä rooli lasten identiteetin muotoutumi- sessa.⁴¹

Lehti näki ajassa pyrkimyksiä riisua päiväkodeista ja kouluista kaikki, mikä kuuluu kristilliseen ja luterilaiseen perinteeseen. Tämän myötä nähtiin seurakuntien ja rauhanyhdistysten toteuttaman kris- tillisen kasvatustyön saavan entistä suuremman merkityksen. Niiden nähtiin voivan toimivan tukena vanhemmille, joilla on kirjoituksen mukaan ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta.⁴²

Päivämies päätti kirjoituksensa seuraavasti:

Päiväkerhoja, pyhäkouluja ja perhekerhoja kannattaa pitää esillä. Seurakun- nat ja muut lasten kristilliseen kasvatukseen osallistuvat tarvitsevat myös työlleen rohkaisua ja esirukouksia. Lapset ovat Jumalan valtakunnan suu- rimpia. Heidän kristilliselle kasvatukselleen Jeesus antaa erityisen suuren arvon (Matt. 18:1–6.)⁴³

Päiväkerhot, pyhäkoulut ja perhekerhot ovat selkeästi tärkeitä. Erityisen tärkeäksi koettiin niiden tar- joama kristillinen kasvatus. Se mitä kristillisellä kasvatuksella tässä tarkoitetaan jää auki; onko ky- seessä yleiskristillinen toiminta vai ajetaanko tässä takaa nimenomaan vanhoillislestadiolaisuuteen linkittyvää toimintaa.

Suomen uskonnonvapauslaissa on osoitettu materiaalisella tasolla suurta huomiota rekisteröityjen us- konnollisten yhdyskuntien perustamista, asemaa ja oikeuksia koskeviin säädöksiin. Valtio on lain- säädännöllä turvannut niiden aatteellisista yhdistyksistä poikkeavan aseman. Jos katsotaan Suomen uskonnonvapauslakia, niin siinä säilytettiin vuonna 2003 suomalainen uskonto- ja uskonnonvapaus- lainsäädännön perusrakenne entiseltään.⁴⁴

40 Päivämies 15.11.2017 (digi), Lapsella on oikeus uskoa. (Katsottu 16.4.2020).

44 Seppo 2003, 215-216.

(21)

21 2. Perinteinen äitiyskäsitys ei muutu

Verkko-Päivämies julkaisi toukokuussa 2014 artikkelin äitiydestä. Kirjoittaja Saara Hintsala kertoi kotonansa järjestettävästä kirjapiiristä, jossa kohtasi toisiaan jo korkean iän saavuttaneita naisia. Kir- joittajalla ja näillä naisilla mainittiin olevan kaiken kaikkiaan 93 lasta ja muut paitsi kirjoittaja olivat jo saavuttaneet isoäitiyden. Kirjapiirissä keskusteltiin siitä, millaista oli olla äiti 1950 – 1990 -luvulla.

Hintsala maalaili kuvaa menneestä ajasta, jota isoäidit kenties katsovat haikeudella ja lempeydellä,

”kivikoiset karikot jo unohtaneina”. Hän kertoi kysyneensä isoäideiltä mikä äitiydessä on raastavinta, mikä ihaninta. Syntymän ihmettä korostettiin erityisesti. Sen sanottiin olevan yksi upeimmista kokemuksista äitiydessä yli kaiken. Kauneimmaksi asiaksi mainittiin lapsen katse.⁴⁵

Yksi upeimmista kokemuksista äitiydessä on yli kaiken syntymän ihmeen kokeminen. Kauneinta on lapsen katse. Onnellista on aito läheisyys. Rie- mukasta on yhteinen hyvä olo perheessä. Hauskaa on joka perheenjäsenen omintakeinen huumori, mikä rikastuttaa ja tuo arkeen kepeyttä. Onnelli- sinta äitiydessä on kasvun ihmeen seuraaminen ja lapsen ehtoja asettele- maton rakkaus.⁴⁶

Tällä tavoin asian toi julki äiti, joka omasi yli 20 vuotta äitiyttä. Äitiyttä korostettiin yli kaiken sellaiseksi, jota jokaisen naisen tulisi tavoitella. Kuitenkin myös joistakin varjopuolista suurperheen äi- tinä puhuttiin. Äiti, jolla oli kymmenen eri-ikäistä lasta, kertoi, kuinka kipeää tekee, kun ymmärtää väsyvänsä. Tuskaiseksi hän mainitsi sen, kun ymmärtää että ei ole ymmärtänyt lapsen hätää. Raasta- vaksi taas oli mainittu se, että näkee lapsellaan olevan murhetta, mutta ei voi aina auttaa. Kuitenkin äiti voi hänen mukaan kuulla ja kuunnella. Lisäksi äidillä on mahdollisuus saada ja antaa anteeksi.

Myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhuttiin:⁴⁷

Synnytyksen jälkeinen väsymys ja ajatus, että viekää vauva pois, on kipeä kokemus. Haluaisi vain nukkua ja olla. Tästä seuraa sitten säikähdys, mikä tuo tunne oli ja häpeä, miksi minä näin tunnen, kun aikaisemmin oli uskomattoman kiitollinen olo vauvasta.⁴⁸

Synnytyksen jälkeisen masennuksen esiintuominen oli hieman yllättäväkin veto Päivämieheltä. Asi- asta ei kuitenkaan ole puhuttu varmastikaan paljoakaan tätä aikeisemmin. Ihanimmaksi asiaksi syn- nytysmasennuksen läpikäynyt äiti kertoi lasten palautteen. Isoäitien tärkeäksi voimavaraksi mainittiin lasten perheet. Eräs 70-vuotta saavuttanut äiti muisteli, kuinka nuorena opintojen keskellä ja vasta- avioituneena onnen kokeminen äitiydestä tuntui ihmeeltä. Kuitenkin, lapsista, joista syntyi lyhyin väliajoin ei aina jaksanut iloita. Kuitenkin vuosien kuluttua äiti kertoi ymmärtäneensä Taivaan Isän

45 Päivämies 11.5.2014 (digi), Ihana, koskettava, raastava äitiys. (Katsottu 6.4.2020).

(22)

22 suuren lahjan, eli sen, että tämä oli antanut suuren perheen. Toisinaan sydän oli tuntunut olevan ve- reslihalla, kun huomasi, että lapsella oli asiat hullusti. 70-vuotias äiti näki suuren sisarusparven hy- vänä kasvualustana ja koki, että avoimuus oli tärkeää. Nykyään "Lapset perheineen ovat nykyisin ehtymätön voimavara meille isovanhemmille.”⁴⁹

Päivämiehen linja ehkäisyyn näkyi äitiys -artikkelissa voimakkaasti. Pidettiin itsestään selvänä, että perheet ovat suuria ja lapsia syntyy tiuhaankin tahtiin lisää. Raskauden sääntelystä ei puhuta laisinkaan, eikä sitä pidetä selkeästi sopivana aiheena edes keskustella. Lapsien saaminen kuuluu selvästi vain avioliittoon eikä avioliiton ulkopuolella mahdollisesti syntyneistä lapsista puhuta lainkaan. Voi- daankin siis sanoa, että myös tässä artikkelissa Päivämies seurasi SRK:n linjaa asiassa.

Äidin ja lapsen ainutkertaista ihmissuhdetta korostettiin artikkelissa myös. Jo mummoksi ehtinyt äiti muisteli artikkelissa, kuinka upeaa aikaa oli aika lasten ollessa pieniä:⁵⁰

Äitiydessä ihaninta: onhan se uskomattoman ihmeellinen juttu, että sukujen piirteet sekoittuvat ja syntyy uusia persoonia elonpolkuja tallaamaan! Aja- tella, että äidin vatsassa piilee kohtu, joka lepää pikku myttynä välillä ja sitten kasvaa kapaloksi, uuden tyypin suojaksi! äitiys pistää myös hurjiin haasteisiin. Lapset kasvavat mielenkiintoisiksi yksilöiksi, heiltä oppii, saa virikkeitä.⁵¹

Äitiyden ilojen korostaminen siis jatkui. Samoin kuin sen asian korostaminen, että lapsia syntyy luonnollisesti tasaiseen tahtiin lisää. Äitiyden ehdottomaksi täyttymykseksi mainittiin vastasyntynyt lapsi rinnan päällä. Riipaisevaksi siksi koettiinkin keskoslapsen äitiys, kun välissä on lasiseinä eikä lasta saanut syliin. Lapsen saaminen todettiin ehdottomasti aina lahjaksi Luojalta, näin ollen ehkäisy ei tullut kysymykseen. Kuitenkin kirjoittaja kiirehti muistuttamaan, että äitiys ei ole missään nimessä täydellinen suoritus. Jokaisen tulisi opetella omanlaistansa äitiyttä:⁵²

On sanottu, että siisti koti tarkoittaa elämätöntä elämää. Onnellinen on sel- lainen äiti, joka osaa heittäytyä lapsen vierelle välittämättä esimerkiksi ilta- ruokatiskeistä. Tiskaamisen voi siirtää iltaankin, mutta lapsen hellyyden- puuskaa ei.⁵³

Artikkelissa oli havaittavissa hyvin perinteinen roolijako naisen ja miehen välillä; nainen on kotona lasten kanssa ja mies käy töissä. Tulee kuva, että ainoastaan kotiäitinä pääsee äitiyden syvemmälle tasolle. Kaikki muu on toissijaista ja äitiys on naiseuden täyttymys.

(23)

23 Äitienpäivänä 2014 järjestettiin Oulunsalon kirkonkylän rauhanyhdistyksellä äitienpäiväjuhla. Kir- joittaja Sirkka Lehto sai rintaansa tuoreen ruusun ja kuuli iloisen tervetulotoivotuksen. Juhla alkoi hänen mukaansa kauniilla virrellä, jossa puhuttiin Jumalan huolenpidosta. Sen jälkeen Jari Kupsala puhui äitiyden merkityksestä niin perheen kuin yhteiskunnankin kannalta. Päivän teksti kertoi Moo- seksen elämän alkuvaiheista. Sen pohjalta Kupsala pohti ihmiselämän arvoa ja sitä, että teksti voi tuoda lohtua myös tämän päivän äideille erilaisiin luopumisen hetkiin. Samalla lailla kuin Mooseksen äiti, joka laski lapsensa virtaan ja uskoi että Jumala pitää tästä huolen, niin samalla lailla omien lasten kohdalla voi pyytää heille aina hyvän Jumalan huolenpitoa.⁵⁴

Juhlan jälkeen Lehto haastatteli muutamia äitejä. Eräs kertoi, että äitienpäivänä äidillä voi olla tunne, että on ollut huono äiti. Rakastava sana siitä, että hänet hyväksytään juuri sellaisena kuin on, on tuonut lohtua. Äidit myös kertoivat kirjoittajalle saavansa voimaa monista asioita. Eräs heistä pohti: ”Tär- keintä on se, kun tietää, että Jumala pitää huolta. Rukous antaa minulle voimaa, saan jättää huoleni Jumalan käsiin”. Puolison tuki, varaukseton luottamus ja lasten palaute nousivat keskustelijoilla tär- keään asemaan. Myös todelliset ystävät, omat harrastukset ja vapaa-aika, omien lasten perhevierailut ja lapsenlapset tuovat iloa ja voimaa.⁵⁵

Äitiyttä sivuttiin tammikuussa 2016 kirjoituksella lapsettomuudesta. Lapsettomuuden sanottiin kirjoituksessa koskettavan yhä useampaa ihmistä. Keskuudessamme sanottiin olevan monenlaisia per- heitä, mutta ”kaikkiin perheisiin Taivaan Isä ei toiveista ja rukouksista huolimatta ole suonut lapsia”.

Kirjoituksen mukaan lapsettomuus ei ole aina helppoa yhteisössä, joka korostaa suuria perheitä ja mainittiin myös, että on mahdollista joutua selittämään erilaisuuttaan työyhteisössä. On kuitenkin myös tilanteita, joissa yhteisö kokee oivalluksen siitä, että lapset eivät suinkaan ole itsestäänselvyys.⁵⁶ Lapsettomuuden sanottiin jutussa olevan subjektiivinen kokemus ja usein lapsettomuus on Päivämie- hen mukaan psykososiaalinen kriisi, jossa ihmisen sanottiin etsivän elämän tarkoitusta ja itseään.

Aviopari, joka kärsii lapsettomuudesta, voi kokea puutteellisuutta, heikkoutta sekä voimattomuutta.

Jopa oman ihmisarvon sanottiin olevan kateissa ja yksilöllisyyden löytämisessä oli ongelmia. Päivä- mies muistuttaakin että ”omassa kotisiionissa” olisi ensiarvoisen tärkeätä kiinnittää huomiota ihmi- siin, jotka ovat erilaisissa elämäntilanteissa, koska heille tunne ulkopuolisuudesta voi olla hyvinkin tuttu.⁵⁷

54 Päivämies 17.5.2014 (digi), Valoisia sanoja Oulunsalon äitienpäiväjuhlassa. (Katsottu 6.4.2020).

55 Päivämies 17.5.2014 (digi), Valoisia sanoja Oulunsalon äitienpäiväjuhlassa. (Katsottu 6.4.2020).

56 Päivämies 4.1.2016 (digi), Onko sinulla kokemuksia lapsettomuudesta? (Katsottu 20.4.2020).

(24)

24 Kirjoittaja Maija Koivula kuvaili, kuinka monesti voi olla vaikeaa lähteä sisariltaan, sillä sisarilloissa keskustelut pyörivät usein lapsiin liittyvissä asioissa ja synnytyksissä. Myös äitienpäivä- ja isänpäi- väjuhlat voivat hänen mukaansa olla tilaisuuksia, joihin on vaikea lähteä; jopa suviseurat saattavat olla ”koettelemusten temmellyskenttänä”.⁵⁸

Lievitystä kipuun kirjoittaja etsi lapsettomuudesta puhumisesta ja ammattilaisten ja läheisten tuesta.

Koivula muistutti lukijoitaan, että Jumala on kaiken antaja ja että yksin Jumalan voimaan luottaen ja hänen siunaukseensa turvaten on mahdollista selvitä niistä kivuista, joita lapsettomuus voi aiheuttaa.

Toivon näköalan nähtiin olevan auttamassa vaikeilla hetkillä. Jokaisella elämällä nähtiin olevan tar- koitus ja kuten kirjoituksessa sanottiin ”voimme toimia arjessamme merkittävissä tehtävissä. Esimer- kiksi työnsä puitteissa voi olla lasten kanssa tekemisissä ja saada sisältöä elämään.” Kirjoittajan mukaan iloa voi saada vaikka sisarusten lapsista kuin myös kummilapsista. Kipuiluun ratkaisuna voi toimia esimerkiksi tuki-, sijais- tai adoptiovanhemmuus.⁵⁹

Kaiken kaikkiaan lapsettomuus näyttäytyy ei-toivottavana asioiden tilana. SRK:n piirissä perheiden odotetaan olevan suuria ja lapsia syntyvän tasaiseen tahtiin läpi avioliiton. Kuitenkin lehti käsittelee selkeästi asiaa, joka on vielä muutamia vuosia sitten ollut ilmeisen tabu. Toukokuussa 2016 julkaistiin kirjoitus Lapsettomuuden voi kokea monella tavalla. Siinä haastateltiin ”Lapsettomien leirin” osan- ottajia. Leirin osanottajien mukaan, ei haittaa laisinkaan, mikäli joku sopivassa tilanteessa joskus lä- hestyy ja kysyy siitä, millaiseksi on kokenut ”tällaisen elämänosan”. Lapsettomuuden todetaan olevan erilainen kokemus eri ihmisille.⁶⁰

Leirikeskukseen kokoontuneiden joukko koostui aviopuolisoista, joita kaikkia lapsettomuuden kokemus yhdisti. Jutussa kerrotaan, että suurin osa osallistujista oli ollut jo aikaisemmin lapsettomien leireillä ja kokemuksien oltua hyvin positiivisia he ”halusivat tulla uudelleen virkistymään ja nautti- maan yhdessäolosta”. Leirin keskusteluissa suurimmaksi ilonaiheeksi kirjoittajan mukaan nousi se, että voi kuulua vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen:⁶¹

Avioliitossa voi tulla koettavaksi lapsettomuus, mutta lapsia voi perheeseen syntyä myös paljon. Osaansa on helpompi tyytyä, kun uskomisen asia on elämässä tärkeimmällä sijalla.⁶²

Lapsia siis joko syntyy perheeseen paljon tai ei ollenkaan. Tähän omaan osaan tyytymisestä muistutettiin. Ilonaiheiksi koettiin molempien puolisojen taholta omat puolisot, lisäksi tärkeäksi koettiin

60 Päivämies 7.5.2016 (digi), Lapsettomuuden voi kokea monella tapaa. (Katsottu 21.4.2020).

(25)

25 vertaistuen saaminen saman elämäntilanteen jakavien kanssa. Kipukohdista oli kirjoituksen mukaan yksinkertaisempaa keskustella saman asian läpikäyneiden ihmisten kera. Lapsettomuuden sanottiin olevan surua tuottava asia aviopareista useimmille. Tällöin ensiarvoisen tärkeää oli ottaa aikaa surulle ja sille että on lupa surra. Niillä aviopareilla, joilla lapsettomuudesta oli kokemusta monien vuosi- kymmenten takaa, oli kerrottavanaan se, että nykyään pareihin, joilla ei ole lapsia suhtaudutaan paljon paremmin kuin aikaisemmin. Poikkeuksellisen raskailta kerrottiin tuntuvan ympäristön paineiden.⁶³ Kirjoittaja Rauni Kurtin mukaan ei ole tavatonta, että Rauhanyhdistysten tekemisissä korostuu poik- keuksetta se, että perhe on keskiössä. Ei ole myöskään tavatonta, että seurapuheet käsittelevät myös perhettä. Lapsettomat voivat tällöin kokea ulkopuolisuutta. Leiriläisten keskusteluissa nousi esille toive siitä, ettei lapsettomiakaan unohdettaisi. Hyväksi asiaksi leiriläiset kokivat sen, että lapsettomat ja lapsiperheet ovat tehneet paljon asioita yhdessä. Lapsettomat toivoivat, että olisi mahdollista, jos näissä arkipäiväisissä kohtaamisissa voitaisiin täysin avoimesti kertoa oman elämän mahdollisista kipukohdista sekä elämästä yleensä. Lopuksi tultiin siihen lopputulokseen, että ”Jumalan valtakun- nassa” on aina mahdollista lähestyä toista neuvojen kysyminen mielessä. Tärkeäksi koettiin se, että ollaan läsnä ja kuunnellaan tarkalla korvalla lähimmäisen oloa, sillä onhan mahdollista, että tällä on elämässään vaikeuksia tai kriisejä.⁶⁴

Myös Päivämiehen pääkirjoituksissa on käsitelty äitiyttä. Toukokuussa 2016 julkaistiin pääkirjoitus, otsikolla Äitiys on lahja ja tärkeä tehtävä. Kirjoittaja aloitti kirjoituksensa sillä, miten äitiys tuo mukanaan kokonaan uudenlaisia velvollisuuksia naisen elämään. Tästä hän pääsee siihen, kuinka vas- tuuta lapsesta kannetaan aina siihen saakka, kunnes tämä on aikuistunut. Vielä vanhoinakin äidit pi- tävät lapsensa mielessään rukoillen heidän puolestaan. Äitiys nähtiin pääkirjoituksessa eräänlaisena vuosikymmeniä kestävänä kasvuprosessina. Tähän kasvuprosessiin sisältyi kirjoittajan mukaan niin surun kuin ilonkin hetkiä. Jokaisen lapsen muistutettiin olevan vertaansa vailla oleva ja jokaisen lapsen syntymän muistutettiin olevan suuri Jumalan lahja sekä äidille että isälle.⁶⁵

Kirjoituksen laatijan mielestä tässä ajassa, jossa korostetaan yksilöllisyyttä, äitiyttä ei arvosteta tar- peeksi, kuten ei myöskään vastuun kantamista äitinä. Omat tarpeet ja omien toiveiden toteuttaminen nähdään tärkeimmiksi asioiksi monen vanhemman elämässä ja niiden tieltä saavat sitten väistyä lapsen tarpeet. Lapsen oikeus siihen, että hänen vanhempansa pitävät huolta hänen hyvinvoinnistaan

65 Päivämies 4.5.2016 (digi), Äitiys on lahja ja tärkeä tehtävä. (Katsottu 21.4.2020).

(26)

26 nähtiin rikkomattomaksi asiaksi, koska lapsi ei itse kykene pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan.⁶⁶

Kirjoittajan mukaan näytti, että nämä lapset, jotka jäävät vaille huolenpitoa, tulevat muodostamaan tulevaisuudessa yhden yhteiskunnan merkittävimmistä ongelmista. Äideistä jokaisella on oltava oikeus kuin myös velvollisuuskin siihen, että tämä huolehtii omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan arjen keskellä. Kuitenkin nähtiin asia niin, että tämän ei tule tapahtua puolison ja lasten onnellisuutta ja turvallisuutta laiminlyömällä. Perheenjäsenten keskeisen ajan nähtiin antavan voimaa.⁶⁷

Pääkirjoituksen laatija muistutti, että perheissä on hyväksi huomioida jokaisen osapuolen erilaiset tarpeet ja tarvittaessa on myös tarpeellista kyetä tekemään kompromissejakin:⁶⁸

Kukaan perheenjäsenistä ei voi asettua muiden yläpuolelle eikä vaatia, että hänen pitäisi saada oma tahtonsa aina läpi. Asioiden tärkeysjärjestystä kannattaa pohtia yhdessä, jotta jokaisen perheenjäsenen ääni pääsisi kuuluvil- le.⁶⁹

Perheiden sisäiseen tasa-arvoon siis kannustettiin ja jokaisen äänen tulisi tulla kuulluksi. Perheen ja työelämän sovittaminen yhteen nähtiin äidin jaksamisen kannalta koettelevaksi asiaksi. Kirjoittajan mukaan kotiin jäävä äiti saattoi kokea hautautuvansa arkisiin toimiin ja juuttuvansa kotiin. Nykyai- kainen ilmiö, jossa työelämän kiireissä saattaa tuntea tippuvansa kehityksestä jo äitiysvapaan aikana- kin, puhumattakaan sitten pidemmästä ajasta kotona. Kirjoittaja totesi, kuinka monenlaisten ristirii- taisten tekijöiden aiheuttaman henkisen paineen lomassa äitiyden voi kokea ahdistavana ja uuvutta- vana. Tuolloin voi olla vaikeaa luottaa kirjoittajan mukaan Jumalan johdatukseen. Tuolloin oma puo- liso ja muut läheiset ja jopa yhteiskunta voivat tarjota tukeaan ja auttaa näin eteenpäin. Evankeliumi voi tarjota voimaa ja luottamusta turvata hyvän Jumalan huolenpitoon.⁷⁰

Kirjoittaja päätti tekstinsä toivomukseen:

Kunpa Jumala tukisi äitejä niin, että he saisivat kokea jokaisen lapsensa myönteiseksi asiaksi ja ilon aiheeksi sekä jaksaisivat kantaa vastuunsa äitiy- destä. Meillä jokaisella on mahdollisuus omalla asenteellamme ja puheel- lamme tukea äitejä heidän arvokkaassa tehtävässään.⁷¹

Äideille toivottiin siis tukea niin kanssaihmisiltä kuin Jumalalta. Jälleen korostettiin monilapsisuutta ja sitä, kuinka äitien tulisi kokea jokainen lapsensa iloiseksi asiaksi ja heidän vastuutaan lapsistaan