LUPAPÄÄTÖS
Nro 8/07/2
Dnro Psy-2006-y-97
Annettu julkipanon jälkeen 16.1.2007
ASIA Muhosjoen kalataloudellinen kunnostaminen, Muhos LUVAN HAKIJA Muhoksen kunta
PL 39
91501 MUHOS
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO ... 4
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4
HANKKEEN KUVAUS ... 4
Yleiskuvaus hankkeesta ... 4
Suunnitellut työt ... 4
Kalataloudellisen kunnostamisen periaatteet ... 4
Kunnostustoimenpiteet kohteittain... 6
Töiden toteuttaminen ja kustannukset ... 15
Arvio työajasta ... 16
HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET ... 16
YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 16
Yleiskuvaus vesistöstä... 16
Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat ... 17
Vesistön ja luonnon tila sekä käyttökelpoisuus ... 17
Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa ... 17
Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet ... 17
Kalasto ja kalastusolot ... 18
Alueen vesitaloudelliset rakenteet ... 18
Vesiliikenne... 18
Voimatalous ja säännöstely ... 18
Vesistön muu käyttö ... 18
HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN ... 19
Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan sekä suojelualueisiin ... 19
Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin ... 22
Vaikutukset vedenlaatuun ja kalojen elinolosuhteisiin ... 22
Vaikutus vesistön muuhun käyttöön ... 22
Työnaikaiset vaikutukset... 22
Arvio hankkeen aiheuttamista vahingoista yleiselle ja yksityiselle edulle ... 23
VAHINKOJEN ESTÄMIS- JA VÄHENTÄMISTOIMENPITEET ... 23
Työnaikaiset järjestelyt... 23
KORVAUSESITYS... 23
HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 23
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 24
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 24
Muistutukset ja vaatimukset... 24
Hakijan selitys ... 25
MERKINTÄ ... 26
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 26
Pääasiaratkaisu ... 26
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 27
Rakenteita koskevat määräykset... 27
Rakentamisaika ... 27
Työnaikaisten haittojen minimointi... 28
Viimeistelytyöt... 28
Tarkkailumääräykset... 28
Aloittamis- ja valmistumisilmoitus ... 29
Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen ... 29
Ohjaus ennakoimattoman vahingon varalta ... 29
RATKAISUN PERUSTELUT... 29
Pääasiaratkaisun perustelut... 29
Lupamääräysten perustelut ... 30
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 30
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 31
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 31
KÄSITTELYMAKSU... 31U Ratkaisu ... 31
Perustelut... 31 Oikeusohje ... 31 MUUTOKSENHAKU ... 32
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO
Muhoksen kunta on 30.6.2006 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa Muhosjoen kalataloudelliseen kunnostami- seen Muhoksen kunnassa hakemukseen liitetystä suunnitelmasta ilmene- vällä tavalla.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Vesilaki 1 luku 15 §
HANKKEEN KUVAUS
Yleiskuvaus hankkeesta
Hankkeen tarkoituksena on kalataloudellisen kunnostamisen avulla paran- taa joen vesitaloutta, kalojen elinolosuhteita ja vesimaisemaa. Kunnostet- tavaa jokialuetta on yhteensä noin 4,5 kilometriä, kunnostettavia kohteita 46 ja ne ovat kokonaispinta-alaltaan noin 500 aaria.
Merikosken voimalaitoksen kalatien valmistuminen ja vaelluskalojen pääsy Montan voimalaitokselle saakka kesästä 2003 lähtien tekivät Oulujoen si- vuvesistöjen kalataloudellisen kunnostamisen ajankohtaiseksi. Vuonna 2004 tehtyjen Muhosjoen elinympäristökartoitusten perusteella on saman vuoden syksyllä tehty kunnostussuunnitelmat kolmelle Muhosjoen pilotti- kohteelle. Keväällä 2005 kunnostussuunnittelua jatkettiin koko Muhosjoen osalta. Joki jaettiin kolmeen kunnostettavaan jaksoon (ala-, keski- ja ylä- osa), joille laadittiin suunnitelma painottamalla kunnostustoimia joen ala- ja keskiosalle. Suunnittelussa otettiin huomioon joen elinvoimainen harjus- kanta, jonka pääasiallisille esiintymisalueille joen ylä- ja alaosalla suunni- teltiin kevyempiä kunnostustoimia.
Lohikalojen elinalueita Muhosjoella rajoittavat soveltuvan pohjamateriaalin puute sekä uoman rakenteen yksipuolisuus. Tarkoituksena on virta-alueita kiveämällä, sopivaa sora- ja kivimateriaalia lisäämällä, kaivamalla vaihtele- van syvyisiä syvänteitä, monttuja ja kosteita sekä puhdistamalla uomaan kulkeutunut ylimääräinen kiintoaine ja roska parantaa ja lisätä lohikaloille ja niiden poikasille soveltuvia elinalueita. Samalla alueen virkistyskäyttöarvot paranevat.
Suunnitellut työt
Kalataloudellisen kunnostamisen periaatteet
Lohikalojen elinympäristöjä parannetaan tekemällä kunnostettaville alueille kutusoraikkoja, poikaskivikoita ja kaloille sopivia suoja-alueita. Toimenpi- teillä lisätään joen koski-suvanto vuorottelua sekä virta-alueiden määrää.
Tasaisen matalia alueita kivetään monipuolisiksi ja virtausolosuhteiltaan monimuotoisiksi virtavesialueiksi, jotka edesauttavat luontaisten elinympä- ristöjen palautumista. Kunnostuskohteelle tuodaan erikokoista kivi- ja so- ramateriaalia, mikäli paikalla ei sitä riittävissä määrin ole. Kivimateriaali asetellaan jokeen luomaan lohikaloille sopivia lisääntymis- ja poikastuotan-
toalueita, suojakivikoita sekä asento- ja levähdyspaikkoja suuremmille ka- loille. Lohikaloille soveltuvan alueen pinta-alaa lisätään levittämällä virtaus- ta ja avaamalla tukkeutuneita sivu-uomia. Toimenpiteissä varotaan tarpeet- tomasti vahingoittamasta pohjakasvillisuutta, uomaa varjostavaa rantakas- villisuutta sekä rantaa. Lopputuloksena kunnostettavat alueet ovat maise- mallisesti moni-ilmeisempiä ja virtavesiekologialtaan monipuolisempia.
Kutusoraikot
Kutusoraikkoja (noin 20–50 cm:n paksuisia pitkänomaisia sorapatjoja) teh- dään työkohdekarttojen osoittamille paikoille. Paikat on valittu aiemman in- ventoinnin perusteella virtausnopeuden ja vesisyvyyden sekä pysyvyyden mukaan. Paikat tarkentuvat työn aikana tehtävien havaintojen pohjalta.
Käytettävä sora on tummaa luonnonsoraa ja saatavuudesta riippuen hal- kaisijaltaan 4–60 mm siten, että alaosalla käytetään halkaisijaltaan 8–60 mm:n soraa ja yläosalla hienompaa 4–40 mm:n soraa. Vesisyvyys so- raikoilla tulee olla vähintään 0,2 m ja virrannopeus noin 0,1–0,5 m/s kui- tenkin niin, ettei virtauksesta ole vaaraa soraikon pysyvyydelle eikä virtaus ole liian pyörteistä. Koskissa soraikot sijoitetaan koskien niskoille, rantaka- rikkojen tuntumaan sekä virtojen sisäkaarteisiin sekä alueille, joissa poika- sille on kuoriutumisen jälkeen tarjolla riittävästi poikaskivikoita.
Poikaskivikot
Kivikoiden tarkoituksena on antaa suojaa eri olosuhteissa sekä kaloille että pohjaeläimille ja tarjota kiinnittymisalusta pohjakasvillisuudelle. Ne raken- netaan ympäristöönsä mahdollisimman hyvin sopeutuviksi. Tietyn kokoisia kiviä lisäämällä parannetaan alueen monimuotoisuutta ja muutetaan olo- suhteita luonnonmukaisemmiksi. Erityisesti tällä lisätään tietynkokoisten lohikalojen poikasten elinalueita. Riippuen alueella olevan elinalueen poh- jan karkeudesta tehdään suojakivikoita halkaisijaltaan 6–52 cm:n kivistä.
Pienpoikasalueita tehdään halkaisijaltaan 6–26 cm:n ja suurempien poi- kasten elinalueita halkaisijaltaan 26–52 cm:n tummista, mielellään pyöreä- reunaisista kivistä. Suurimmat kivet upotetaan osittain uoman pohjaan ja niiden alavirran puolta syvennetään suurempien kalojen oleskelupaikkojen sekä poikasten talvisten elinalueiden lisäämiseksi. Lisäksi kivikoilla voi- daan muuttaa ja ohjata virtausta.
Muut rakenteet
Suojakiviä upotetaan virta-alueille hidastamaan virtausta, jolloin syntyy suoja- ja levähdyspaikkoja kaloille. Virtauksen hidastuminen nopeuttaa jääkannen muodostumista ja kutusoraikoissa hautoutuva mäti ja koskessa talvehtivat poikaset ovat paremmin suojassa jäätymisen vaikutuksilta. Suo- jakiviä sijoitetaan koskeen noin viiden metrin välein ja niiden ympäristöön varmistetaan suojaisia talvehtimispaikkoja poikasille kaivamalla pieniä sy- vänteitä. Suojakivien upotus tulee tapahtua siten, että kivien ympärys tiivis- tetään upotuksen jälkeen kaivinkoneella paikalla pysymisen varmistami- seksi. Virtausta ohjaamaan muotoillaan tarvittaessa esim. kivistä virranoh- jaimia, joilla voidaan parantaa virtausolosuhteita kivikoilla ja kutusoraikoilla.
Lisäksi uomassa olevaa kuollutta puuainesta, jota varsinkin Muhosjoen alaosalla esiintyy, säilytetään tai asetellaan paremmin suojan ja pohja- eläinten säilymisen turvaamiseksi.
Kunnostustoimenpiteet kohteittain
Muhosjoen alaosa
Muhosjoen alaosalla kohteita on yhteensä 20. Kunnostusalueen yhteispi- tuus on 1 868 m ja kunnostuspinta-ala 341 aaria.
1. Rimpsinkivet, piirustus 4.1.1
Rakennetaan kutusoraikkoja virtojen niskoille sekä tehdään poikasalueita painottaen pienpoikasalueen lisäämistä. Lisäksi jaetaan kivien avulla vir- tausta alivirtaamilla kuivaksi jääville alueille, kivetään nivojen alaosia sekä asetellaan asentokiviä uoman syvimpiin virtoihin. Suurempien kivien lähei- syyteen tehdään kuoppia.
2. Käyräkoski, piirustus 4.1.2
Kosken yläosaan rakennetaan pienpoikasaluetta rannan suojaan sekä ku- tusoraikko kosken sisäkaarteeseen. Keskiuomaan asetetaan asentokiviä.
Saarekkeiden taakse kuiville jääviin sivu-uomiin ohjataan enemmän vir- tausta aukaisemalla sivu-uoman niskaa.
3. Hoikkaniemi, piirustus 4.1.3
Rakennetaan kutusoraikkoja virtojen niska-alueille sekä yläosan saaren suojaan. Tehdään pienpoikasalueita alaosalle sekä ohjataan virtausta ali- virtaamalla kuiville jääville poikasalueille asettelemalla kiviä ohjureiksi sekä kaivaen.
4. Pitkäniemi, piirustus 4.1.4
Rakennetaan kutusoraikot kosken niskalle ja kosken alaosaan sisäkaar- teeseen. Niskaa levennetään ja virtausta hidastetaan siirtämällä kiviainesta reuna-alueelta keskelle sekä asettamalla lohkareita. Keskivaiheen ränni- mäisyyttä vähennetään tekemällä saareke uomaan paikalle tuodusta ja ranta-alueen kiviaineksesta. Alaosan koskialuetta levennetään siirtämällä rannasta massoja keskelle ja pienpoikasaluetta tehdään syntyvän saarek- keen reunoille. Pienpoikasaluetta tehdään myös kosken yläosalle rannan tuntumaan.
5. Myllykoski (Pitkäniemi), piirustus 4.1.5
Rakennetaan kutusoraikkoja niska- ja kynnyspaikkoihin sekä alaosalla saaren suojaan. Sivu-uomiin ohjataan enemmän vettä asettelemalla kiviä pääuomaan ja poistamalla ainesta myllyuoman niskalta. Yläosan sivu- uomaa aukaistaan kaivamalla ja poistamalla kaislikkoa. Isojen kivien lähei- syyteen sekä mataliin kivikkoihin tehdään kuoppia.
6. Keikkokankaan nivat, piirustus 4.1.6
Rakennetaan soraikoita nivojen niskoille sekä parannetaan virtausolosuh- teita suisteilla ja kivien asettelulla. Alimmilla nivoilla poikasalueita lisätään rantojen tuntumaan. Ylimmällä nivalla saarien muodostaman sivu-uoman
virtausta lisätään ja poikas- sekä pienpoikasalueita tehdään saarien ympä- rille.
7. Murtokosken alapuolen nivat, piirustus 4.1.7
Lisääntymisalueiden pinta-alaa lisätään rakentamalla kutusoraikkoja nivo- jen niskoille, sisäkaarteisiin ja virtojen imuun. Virtausolosuhteita paranne- taan muutamalla kiviohjaimella ja yksittäisillä kivillä. Poikas- ja pienpoikas- alueita lisätään rantojen tuntumaan ja karikoiksi uoman keskiosiin. Nivojen alaosille asetellaan kiviä ja suurempien kivien viereen tehdään kuoppia.
8. Isolantto, piirustus 4.1.8
Tehdään kutusoraikoita koskipätkien niskoille. Poikasalueita lisätään lait- tamalla pienpoikasille soveltuvaa kivimateriaalia ylimmällä ja alimmalla ni- valla rantojen tuntumaan. Soraikkojen yhteyteen asetellaan lohkareita so- raikkojen virtausolosuhteiden parantamiseksi sekä asentokiviksi. Jokiuo- massa ei töitä tehdä, vaan materiaali lisätään joen rantatörmältä.
9. Suomenniemi, piirustus 4.1.9
Rakennetaan kutusoraikoita niskoille sekä saaren kärkeen. Poikasaluetta parannetaan keskimmäisellä nivalla lisäämällä pienpoikasille soveltuvaa kivimateriaalia rannan tuntumaan. Nivoihin asetellaan lohkareita soraikko- jen virtausolosuhteiden parantamiseksi sekä asentokiviksi. Jokiuomassa ei tehdä töitä, vaan materiaali lisätään joen rantatörmältä.
10. Vääräkoski, piirustus 4.1.10
Rakennetaan kutusoraikoita kosken niskaan, sisäkaarteisiin sekä saaren tuntumaan. Poikasaluetta lisätään tekemällä pienpoikaskivikoita rantojen tuntumaan, kosken alle sekä uoman keskiosaan paikalla olevaa poikas- aluetta leventäen. Saaren viereisen soraikon sekä kosken alla olevan pienpoikasalueen virtausolosuhteita parannetaan suisteella. Uomaan ase- tellaan asentokiviä ja isojen kivien läheisyyteen tehdään kuoppia.
11. Ilolankoski, piirustus 4.1.11
Kutusoraikoita rakennetaan kosken niskalle saaren kärkeen sekä alemman virtapaikan imuun sisäkaarteeseen. Saaren reunamille tehdään pienpoi- kasaluetta. Alemmalla nivalla poikas- ja pienpoikasaluetta rakennetaan rantojen tuntumaan. Saaren ylävirran puolella niskalla olevia kiviä käyte- tään asento- ja ankkurikivinä. Alemman nivan keskiuomaa kivetään paikal- le tuoduilla lohkareilla.
12. Kalliokoski, piirustus 4.1.12
Pintakallioiden välisiin uomiin asetellaan lohkareita. Ylimmän saarekkeen sivu-uomaan ja saarekkeen alavirran puolelle tehdään pienpoikasalueita.
Saarekkeen kärkeen kosken niskalle rakennetaan kutusoraikko, jonka vir- tausolosuhteita muokataan asettelemalla kiviä.
13. Hietakoski, piirustus 4.1.13
Kutusoraikoita rakennetaan pää- ja sivu-uomien niska-alueille. Soraikoiden virtausolosuhteita muokataan kivien asettelulla. Poikas- ja pienpoikasaluei- ta tehdään kosken rantojen tuntumaan sekä saarten reunoille. Tasaisen matalaa kivikkoa muokataan tekemällä kuoppia ja asettelemalla asentoki- viä. Yläosalla virtausta ohjataan enemmän kuiville jäävään sivu-uomaan asettelemalla kiviä suisteeksi pääuomaan.
14. Moisala, piirustus 4.1.14
Kosken niskalle, sisäkaarteeseen sekä alaosan nivaan rakennetaan ku- tusoraikoita. Alaosalla virtausolosuhteita parannetaan asettamalla kiviä vir- ranohjaimiksi. Mutkassa virtausta soraikolla parannetaan suisteen omai- seksi rakennettavalla pienpoikasalueella. Lisäksi pienpoikasalueita teh- dään rantojen suojaan. Saarten takana olevaan sivu-uomaan ohjataan enemmän vettä aukaisemalla sivu-uoman yläosaa.
15. Verkkokoski, piirustus 4.1.15
Kutusoraikoita rakennetaan rannan suojaan sekä alemman niskan sisä- kaarteeseen. Sekasorasta muotoillaan poikasaluetta saaren reunoille sekä kutusoraikkoa saaren kärkeen kosken niskalle. Keskiuomaa kivetään isommilla kivillä ja niiden läheisyyteen tehdään kuoppia. Pienpoikasalueita tehdään rantojen suojaan sekä alaosassa karikoksi keskelle koskea. Myös kosken alle tuodaan kivimateriaalia pienpoikasalueeksi.
16. Mustakoski, piirustus 4.1.16
Kosken niskalle rakennetaan kutusoraikko, jonka virtausta muokataan kiviä asettelemalla. Sivu-uomaan lisätään pienpoikasaluetta siirtämällä kivimate- riaalia saaren reunan tuntumaan.
17. Kuurnankoski, piirustus 4.1.17
Vanhan padon jäännökset puretaan ja sivu-uomien niskat avataan. Pää- uomaan patokynnykseltä alavirtaan tuodaan runsaasti sekasoraa ja kyn- nykseltä alavirtaan olevaan ränniin laitetaan asentokiviä. Alaosan saarien taakse ohjataan pääuomasta virtausta asettelemalla kiviä ohjureiksi. Ku- tusoraikkoja rakennetaan niskalle sekä yläosalle sisäkaarteeseen. Pien- poikasaluetta tehdään keskimmäisen uoman patokynnykseltä alavirtaan.
Asettelemalla kiviä pääuomaan saarista ylävirtaan voidaan vesimäärää si- vu-uomissa tarvittaessa lisätä.
18. Palokoski, piirustus 4.1.18
Pienpoikasalueita tehdään rannan tuntumaan sekä yläosassa keskelle uomaa karikoksi, joka jakaa virtausta enemmän myös saarekkeiden taak- se. Kutusoraikoita rakennetaan niskoille sekä sisäkaarteisiin. Lohkareiden asettelulla muokataan soraikoiden virtausolosuhteita paremmiksi. Keski- uomaan tuodaan asentokiviä, joiden läheisyyteen kaivetaan muutamia kuoppia.
19. Niemelänkoski, piirustus 4.1.19
Kosken alaosan saarekkeen matala, kaislikkoinen kärki puhdistetaan ja ki- vet käännellään kosken alle poikaskivikoksi. Pienpoikasalueita tehdään rantojen tuntumaan. Kutusoraikoita rakennetaan sisäkaarteeseen, yläosan sivu-uomaan sekä keskivaiheen niskalle, johon aseteltavilla kivillä ohjataan virtausta enemmän myös saaren taakse. Yläosalla käännellään ja puhdis- tetaan kaislikkosaareke poikaskivikoksi kutusoraikosta ylävirtaan. Tasaisen mataliin koskipaikkoihin tehdään muutamia kuoppia sekä asetellaan isom- pia lohkareita.
20. Rykölänkoski, piirustus 4.1.20
Kutusoraikkoja rakennetaan niskoille sekä sisäkaarteeseen. Osa kaislik- kosaarekkeista poistetaan. Saarekkeiden massoilla korotetaan jäljelle jää- viä saarekkeita ja niiden reunoja kivetään. Poikas- ja pienpoikasalueita tehdään rantojen tuntumaan, keskelle koskea karikoksi sekä korotettujen saarekkeiden reunoille. Paikalla olevilla kivillä ja lohkareilla ohjataan vir- tausta enemmän saarekkeiden taakse sivu-uomiin sekä tehdään asento- ja suojapaikkoja eri puolille koskea.
Muhosjoen keskiosa
Muhosjoen keskiosalla kohteita on yhteensä 14. Kunnostusalueen yhteis- pituus on 992 m ja kunnostuspinta-ala 95 aaria.
21. Huikolan pohjapato 1, piirustus 4.2.1
Pohjapadon harja kunnostetaan niin, että harjan korkeus on Pohjois- Suomen vesioikeuden päätöksen nro 39/87/III ja 7.12.1993 tarkistetun suunnitelman mukainen. Nykyistä pohjapatoa korjataan siten, että purkau- tumisaukkoa siirretään lähemmäksi itäistä rantaa ja virtausta niskalla pa- rannetaan asettelemalla ylävirran puoleiseen luiskaan asento- ja suojaki- viä. Yläluiskaan tehdään kutusoraikko, johon asetellaan suurempia kiviä virtauksen ohjaamiseksi sopivaksi kutualueella. Kivi- ja soramateriaali muotoillaan rannalta keskiuomaan päin loivasti syveneväksi, jolloin lohika- lojen poikasille soveltuva elinalue lisääntyy. Purkautumisaukon jälkeen vir- tausta ohjaillaan kiviä asettelemalla. Keskiosalle jätetään kalan nousua ali- virtaama-aikoina helpottava väylä. Alaluiskaa loivennetaan kynnystäen se- kä sora- ja kivimateriaalia lisäämällä, jolloin lohikalojen elinalueiden määrä kasvaa. Ylävirran puoleisen suvannon vedenkorkeutta ja padon purkautu- miskykyä ei muuteta.
22. Huikolan pohjapato 2, piirustus 4.2.2
Pohjapadon harja kunnostetaan niin, että harjan korkeus on Pohjois- Suomen vesioikeuden päätöksen nro 39/87/III ja 7.12.1993 tarkistetun suunnitelman mukainen. Nykyistä pohjapatoa korjataan siten, että purkau- tumisaukkoa siirretään lähemmäksi läntistä rantaa ja virtausta niskalla pa- rannetaan asettelemalla ylävirran puoleiseen luiskaan asento- ja suojaki- viä. Yläluiskaan tehdään kutusoraikko, johon asetellaan suurempia kiviä virtauksen ohjaamiseksi sopivaksi kutualueella. Kivi- ja soramateriaali muotoillaan rannalta keskiuomaan päin loivasti syveneväksi, jolloin lohika- lojen poikasille soveltuva elinalue lisääntyy. Purkautumisaukon jälkeen vir-
tausta ohjaillaan kiviä asettelemalla. Keskiosalle jätetään kalan nousua ali- virtaama-aikoina helpottava väylä. Alaluiskaa loivennetaan kynnystäen se- kä sora- ja kivimateriaalia lisäämällä, jolloin lohikalojen elinalueiden määrä kasvaa. Ylävirran puoleisen suvannon vedenkorkeutta ja padon purkautu- miskykyä ei muuteta.
23. Valkolan niva, piirustus 4.2.3
Niskalle tehdään kutusoraikko, jonka virtausolosuhteita parannetaan aset- telemalla kiviä suisteiksi. Nivan keskellä olevan kallion reunoille tehdään poikasaluetta. Alaosaan keskelle uomaa lisätään kiviä saarekkeeksi, jolloin lohikalojen poikasille soveltuva elinalue kasvaa. Nivaan tehdään asento- paikkoja asettelemalla virtaan suurempia kiviä.
24. Valkolan pohjapato, piirustus 4.2.4
Pohjapadon harja kunnostetaan niin, että harjan korkeus on Pohjois- Suomen vesioikeuden päätöksen nro 39/87/III ja 7.12.1993 tarkistetun suunnitelman mukainen. Nykyistä pohjapatoa korjataan siten, että purkau- tumisaukkoa siirretään lähemmäksi läntistä rantaa ja virtausta niskalla pa- rannetaan asettelemalla ylävirran puoleiseen luiskaan asento- ja suojaki- viä. Yläluiskaan tehdään kutusoraikko, johon asetellaan suurempia kiviä virtauksen ohjaamiseksi sopivaksi kutualueella. Kivi- ja soramateriaali muotoillaan rannalta keskiuomaan päin loivasti syveneväksi, jolloin lohika- lojen poikasille soveltuva elinalue lisääntyy. Purkautumisaukon jälkeen vir- tausta ohjaillaan kiviä asettelemalla. Keskiosalle jätetään kalan nousua ali- virtaama-aikoina helpottava väylä. Alaluiskaa loivennetaan kynnystäen se- kä sora- ja kivimateriaalia lisäämällä, jolloin lohikalojen elinalueiden määrä kasvaa. Ylävirran puoleisen suvannon vedenkorkeutta ja padon purkautu- miskykyä ei muuteta.
25. Mökkikylä, piirustus 4.2.5
Kivikynnystä korjataan siten, että päävirta kulkee niskalla eteläisen rannan puolelta. Yläluiskaan tehdään kutusoraikko, johon asetellaan suurempia kiviä virtauksen ohjaamiseksi sopivaksi kutualueella. Kivi- ja soramateriaali muotoillaan rannalta keskiuomaan päin loivasti syveneväksi, jolloin lohika- lojen poikasille soveltuva elinalue lisääntyy. Purkautumisaukon jälkeen vir- tausta ohjaillaan kiviä asettelemalla. Keskiosalle jätetään kalan nousua ali- virtaama-aikoina helpottava väylä. Kynnyksen alaosaa loivennetaan kyn- nystäen sekä sora- ja kivimateriaalia lisäämällä, jolloin lohikalojen elin- alueiden määrä kasvaa.
26. Kuusiniemi, piirustus 4.2.6
Kynnyksen niskalla virtausta ohjataan suoja- ja asentokiviä asettelemalla eteläisen rannan tuntumaan. Niskalle tehdään kutusoraikko, jonka virtaus- olosuhteita parannetaan suurempien kivien avulla. Kivistä tehtävällä oh- jaimella virtausta käännetään pohjoisrannan suuntaan ja ohjaimen tuntu- maan tehdään poikasaluetta. Kiviä lisätään virran keskiosaan ja nivasta alavirtaan.
27. Aittalanniitty–Saunaniemi, piirustus 4.2.7
Kaksi kynnystä, joiden niskoille tehdään kutusoraikkoja ja reunoille poikas- alueita. Asento- ja suojapaikkoja lisätään asettelemalla nivoihin muutamia suurempia kiviä, joiden läheisyyteen kaivetaan hieman syvempiä monttuja.
28. Vilmikko, piirustus 4.2.8a ja b
Pohjapatojen harjat kunnostetaan niin, että harjojen korkeudet ovat Poh- jois-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 39/87/III ja 7.12.1993 tarkistetun suunnitelman mukaiset. Luonnonuoman vesitystä parannetaan poistamalla sen pohjapadon ylävirran puolelle kasautunut aines. Tulvauoman nykyistä pohjapatoa korjataan siten, että purkautumisaukkoa siirretään lähemmäksi pohjoisrantaa. Virtausta niskalla parannetaan asettelemalla yläpuoleiseen luiskaan asento- ja suojakiviä. Yläluiskaan tehdään kutusoraikko, johon asetellaan suurempia kiviä virtauksen ohjaamiseksi sopivaksi kutualueella.
Kivi- ja soramateriaali muotoillaan rannalta keskiuomaan päin loivasti sy- veneväksi, jolloin lohikalojen poikasille soveltuva elinalue lisääntyy. Pur- kautumisaukon jälkeen virtausta ohjaillaan kiviä asettelemalla. Keskiosalle jätetään kalan nousua alivirtaama-aikoina helpottava väylä. Alaluiskaa loi- vennetaan kynnystäen sekä sora- ja kivimateriaalia lisäämällä, jolloin lohi- kalojen elinalueiden määrä kasvaa. Ylävirran puoleisen suvannon veden- korkeutta ja padon purkautumiskykyä ei muuteta.
Pohjapadosta alavirtaan olevan pienemmän kynnyksen niskalle tehdään kutusoraikko ja niskalle asetellaan muutamia asentokiviä. Pohjoisrannan tuntumaan tehdään poikasaluetta. Etelärannalla ohjataan virtausta kivisaa- rekkeella siten, että virta purkautuu pohjoisen rannan puolelta. Virran kes- kiosaan asetellaan kiviä siten, että koskeen jää kalan kulkua helpottava väylä. Kivisaarekkeen tuntumaan tehdään syvänne ja alaosaa kivetään loi- vemmaksi.
Luonnonuoman virtapaikkoihin tehdään useita kutusoraikkoja. Tulvauoman alaosan koskea muutetaan siten, että koskeen tehdään kivistä kaksi luon- nonmukaista kynnystä rännimäisyyden poistamiseksi, jolloin kynnysten vä- liin jää syvempi monttu. Virtaan asetellaan muutamia asentokiviä ja kosken niskalle tehdään kutusoraikko. Vilmikon sillasta alavirtaan olevaan kynnyk- seen tehdään kutusoraikko, rannan tuntumaan poikasaluetta ja uoman keskiosalle lisätään muutamia asentokiviä.
29. Vilmikko–Vänni, piirustus 4.2.9
Nivoihin ja kynnyksiin rakennetaan kutusoraikkoja ja reunojen tuntumaan poikasalueita. Nivoja kivetään monipuolisemmiksi ja kahteen nivapaikkaan lisätään kiviä pieniksi saarekkeiksi uoman keskiosaan. Ylimmän nivan vir- tausta kiihdytetään poikaskivikon ja kutusoraikon virtausolosuhteiden pa- rantamiseksi asettelemalla kiviä niskalle ohjaimiksi.
30. Vänni, piirustus 4.2.10a ja b
Luonnonuoman tasapohjaisia virtapaikkoja kivetään monipuolisemmiksi koskimaisuutta parantaen. Lisättävien kivien tuntumaan tehdään myös sy- vempiä monttuja. Kutusoraikkoja tehdään virtapaikkojen niskoille sekä si- säkaarteisiin. Poikasalueita tehdään pääasiassa uoman reunojen tuntu- maan ja luonnonuoman yläosan koskella myös uoman keskiosaan. Uoman
keskivaiheilla olevan pohjapatoon lisätään muutamia asentokiviä siten, että yläpuolisen suvannon vedenkorkeus ja padon purkautumiskyky ei muutu.
Pohjapadolta alavirtaan olevan nivan virtausta kiihdytetään. Poikasalueen ja niskalle tehtävän kutusoraikon olosuhteita parannetaan kivisuistein.
Luonnonuoman yläosan tasalaatuista virta-aluetta parannetaan asettele- malla nivaan muutamia asentokiviä. Luonnonuoman vesitystä parannetaan poistamalla niskalle kasautunut hiekka ja muu aines.
Vännin tulvauoman nykyistä pohjapatoa korjataan siten, että purkautu- misaukkoa siirretään lähemmäksi pohjoisrantaa. Virtausta niskalla paran- netaan asettelemalla yläpuoliseen luiskaan asento- ja suojakiviä. Kynnyk- sen ylävirran puoleiseen nivaan tehdään kutusoraikko, johon asetellaan suurempia kiviä virtauksen ohjaamiseksi sopivaksi kutualueella. Pohjapa- don kivi- ja soramateriaali muotoillaan rannalta keskiuomaan päin loivasti syveneväksi, jolloin lohikalojen poikasille soveltuva elinalue lisääntyy. Pur- kautumisaukon jälkeen virtausta ohjaillaan kiviä asettelemalla. Keskiosalle jätetään kalannousua alivirtaama-aikoina helpottava väylä. Alaluiskaa loi- vennetaan kynnystäen sekä sora- ja kivimateriaalia lisäämällä, jolloin lohi- kalojen elinalueiden määrä kasvaa. Ylävirran puoleisen vesialueen (Leppi- jokisuu) vedenkorkeutta ja padon purkautumiskykyä ei muuteta.
Tulvauoman nivoihin ja kynnyksiin tehdään kutusoraikkoja ja virtapaikkoja kivetään monipuolisemmiksi. Rantojen tuntumaan tehdään poikasalueita.
Keskiosan virtapaikoilla virtaa ohjaillaan mutkittelevammaksi asettelemalla uomaan kiviä ohjaimiksi. Leppijokisuun ylävirran puoleisen lyhyen kosken niskaan tehdään kutusoraikko ja kosken keskivirtaan asetellaan kiviä rän- nimäisyyden poistamiseksi.
31. Petäikön silta, piirustus 4.2.11
Kynnyksen niskalla virtausta ohjataan suoja- ja asentokiviä asettelemalla etelärannan tuntumaan. Niskalle tehdään kutusoraikko, jonka virtausolo- suhteita parannetaan suurempien kivien avulla. Kivistä tehtävällä ohjaimel- la virtausta käännetään pohjoisrannan suuntaan ja etelärannan tuntumaan tehdään poikasaluetta. Kiviä lisätään virran keskiosaan ja nivasta alavir- taan.
32. Yliperkkiö, piirustus 4.2.12
Kutusoraikkoja tehdään kynnysten niskoille ja sisäkaarteisiin. Poikaskivik- koja rakennetaan rantojen tuntumaan ja yksipuolisia virtoja kivetään moni- puolisemmiksi samalla kutusoraikkojen virtausolosuhteita parantaen. Asen- tokivien yhteyteen tehdään myös syvempiä monttuja.
33. Yliperkkiö–Kangasjokisuu, piirustus 4.2.13
Kynnyksiin tehdään kutusoraikkoja. Poikasalueita rakennetaan alimmalla ja keskimmäisellä nivalla rantojen tuntumaan. Keskimmäisen nivan poi- kasalueen alaosalla virtausta kiihdytetään asettelemalla kiviä ohjaimeksi.
Alimmalla nivalla virtausta muokataan mutkittelevammaksi kivien avulla.
Virtoja kivetään monipuolisemmiksi ja samalla soraikkojen virtausolosuh- teet paranevat. Asentokivien yhteyteen tehdään syvempiä monttuja.
34. Kangasjokisuu, piirustus 4.2.14
Virtoja ja kynnyksiä kivetään monipuolisemmiksi paikalla olevilla kivillä. Vir- tojen niskoille sekä Kangasjoen suulle sisäkaarteeseen tehdään ku- tusoraikkoja. Virtojen keskiosiin ja kutusorakoille aseteltavien suoja- ja asentokivien yhteyteen tehdään syvempiä monttuja. Jokisuulta alavirtaan olevan nivan keskelle tehdään pieni kivisaareke, jonka ympärille lisätään poikasaluetta.
Muhosjoen yläosa
Muhosjoen yläosalla kohteita on yhteensä 12. Kunnostusalueen yhteispi- tuus on 1 664 m ja kunnostuspinta-ala 65 aaria.
35. Rauhalan alapuoli ja Kotila, piirustus 4.3.1, A–E
Poikasalueita rakennetaan nivojen rantojen tuntumaan ja virtoja kivetään monipuolisemmiksi. Kutusoraikoita tehdään nivojen niskoille sekä sisäkaar- teisiin. Muutamilla virtapaikoilla soraikkojen ja poikasalueiden virtausolo- suhteita parannetaan tarvittaessa kivisuisteilla. Asentokivien yhteyteen tehdään syvempiä monttuja.
36. Tervaniemi, piirustus 4.3.2
Tervaniemen talon kohdalla olevan kosken niskalle ja koskeen asetellaan muutamia isompia kiviä rännimäisyyden poistamiseksi. Kosken alle virran keskelle tehdään poikasalue. Koskesta alavirtaan olevaa pitkää tasapoh- jaista nivaa kivetään monimuotoisuuden lisäämiseksi ja kivien läheisyyteen tehdään syvempiä monttuja. Tervaniemen koskesta alavirtaan olevaan mutkaan tehdään kivistä virranohjaimet virtausnopeuden lisäämiseksi pai- kalla ja virran niskaan tehdään kutusoraikko. Virranohjaimista alavirtaan tehdään poikasalue ja virtaan asetellaan muutamia suurempia kiviä. Ter- vaniemen renkkusillan nivaa pidennetään asettelemalla kiviä ohjaimiksi vir- taa kiihdyttäen. Nivan rannan tuntumaan tehdään poikasalue ja niskalle kutusoraikko. Myös renkkusillasta alavirtaan olevaan virtaavaan kanavaan asetellaan muutama suurempi asentokivi suojapaikoiksi ja monimuotoi- suuden lisäämiseksi. Sillasta ylävirtaan olevaan mutkaan kaivetaan syvän- ne talvehtimisalueeksi.
37. Kärsämä, piirustus 4.3.3
Virtojen niskoille tehdään kutusoraikoita. Kärsämän kosken reuna-alueen kaislikko poistetaan, mutta massojen kiviaines palautetaan koskeen. Tar- vittaessa koskeen tuodaan muutamia kiviä. Alimmalla nivalla virtausta kiih- dytetään tarvittaessa kiviohjaimilla. Poikasalueita rakennetaan alimpaan nivaan sekä Kärsämän talosta ylävirtaan olevaan nivaan. Virtapaikoille asetellaan muutamia kiviä monimuotoisuuden lisäämiseksi.
38. Välinen ja Yli-Kärsämä, piirustus 4.3.4, A–C
Kutusoraikkoja rakennetaan virtojen niskoille sekä sisäkaarteisiin. So- raikoiden virtausolosuhteita parannetaan kiviä asettelemalla. Poikasalueita lisätään pääosin uoman reuna-alueille. Sopiviin paikkoihin koskissa kaive- taan syvempiä monttuja asentopaikoiksi. Yli-Kärsämän talon kohdalla kos-
keen muodostunut kaislikko poistetaan, mutta massojen kiviaines palaute- taan koskeen. Koskeen asetellaan muutamia kiviä rännimäisyyden poista- miseksi. Karjan uittaminen joen niskalla kielletään voimakkaan rantojen eroosion ja liettymisen ehkäisemiseksi.
39. Kenkäkoski, piirustus 4.3.5, A–E
Koskeen ja läheisiin virtapaikkoihin asetellaan asentokiviä monimuotoisuu- den lisäämiseksi. Tasaisen mataliin virtapaikkoihin tehdään syvempiä monttuja. Kutusoraikoita tehdään koskien niskoille sekä sisäkaarteisiin ja soraikoiden virtausolosuhteita parannetaan kivillä. Kenkäkosken ylävirran puoleiseen nivaan lisätään poikasaluetta rannan tuntumaan ja poikasalu- een virtausta parannetaan tarvittaessa kivillä ohjaten. Varsinaisen kosken alaosalla uomaa hieman levennetään itärannan puolelle kaivamalla ja ja- kamalla virtausta kiviä asettelemalla saarekkeeksi kosken alaosaan.
40. Laitinevan alue, piirustus 4.3.6, A–F
Nivojen niskoille ja sisäkaarteisiin tehdään kutusoraikoita ja tasaisia nivoja kivetään paikoin monimuotoisuuden lisäämiseksi. Asentokivien viereen tehdään syvempiä kuoppia. Poikasalueita tehdään sekä uoman keski- että reunaosille. Laitinevan alemmasta sillasta ylävirtaan tehtävän poikas- alueen virtausta parannetaan tarvittaessa kiviohjaimella. Sillan läheisiä vir- toja kivetään paikalla olevalla kivimateriaalilla. Myös soraikoiden virtaus- olosuhteita parannetaan kiviä asettelemalla.
41. Rautionkylä, piirustus 4.3.7, A–F
Kutusoraikoita tehdään virtojen niskoille ja sisäkaarteisiin. Yksipuolisia ni- voja kivetään paikoin monimuotoisuuden lisäämiseksi. Asentokiviä asetel- laan sopiviin paikkoihin. Asentokivien viereen tehdään myös syvempiä kuoppia. Poikasalueita tehdään sekä uoman keski- että reunaosille paikoin siten, että kivikot muodostavat luonnonmukaisia kynnyksiä virta-alueille.
Soraikoiden virtausolosuhteita parannetaan kiviä asettelemalla.
42. Pikkula–Nurmela, piirustus 4.3.8, A–G
Poikasalueita ja kutusoraikkoja tehdään nivojen yhteyteen koskien niskoille sekä rantojen tuntumaan. Soraikkojen virtausolosuhteita parannetaan ki- viä asettelemalla. Myös rännimäisiin koskiin ja tasapohjaisiin nivoihin ase- tellaan kiviä. Männistön sillan ala- ja ylävirran puoleisille nivoille tehdään virtausta kiihdyttävät kivisuisteet, niskoille tehdään kutusoraikot ja poikas- alueita lisätään virtapaikkojen reunoille. Keskivirtoihin asetellaan muutamia asentokiviä.
Nurmelasta alavirtaan olevalla koskialueella tehdään tasamatalaan kos- keen syvempiä monttuja sekä asetellaan muutamia suurempia kiviä moni- muotoisuuden lisäämiseksi. Kosken keskivaiheille kivistä muotoillaan luon- nonmukainen kynnys, jonka ylävirran puolelle kaivetaan syvänne.
43. Rantalan alue, piirustus 4.3.9, A–D
Rantalan talon kohdalla olevaan mutkaan tehdään talvehtimisaluetta kai- vamalla suvantoa syvemmäksi. Rantalasta alavirtaan olevaan koskeen li-
sätään poikasaluetta ja kutusoraikkoja tehdään alueen virtapaikkojen nis- koille sekä sisäkaarteisiin. Kiviä asettelemalla parannetaan soraikkojen vir- tausolosuhteita, luodaan asentopaikkoja koskiin ja virtojen niskoille. Nivo- jen monimuotoisuutta lisätään kaivamalla kivien viereen syvempiä monttu- ja. Mertaniemen suvannon alapäähän koskesta ylävirtaan tehdään kaiva- malla syvempi ja hieman leveämpi talvehtimisalue, johon asetellaan muu- tamia suurempia kiviä.
44. Kylmälän kappelin alue, piirustus 4.3.10
Tasaisiin nivoihin ja Kappelinkoskeen asetellaan kiviä. Syvempiä monttuja tehdään kivien viereen monimuotoisuuden lisäämiseksi. Kutusoraikkoja tehdään koskien niskoille sekä Kappelinkoskesta ylävirtaan olevalla nivalla virran sisäkaarteeseen. Kappelinkoskesta alavirtaan olevaa suvantoa sy- vennetään talvehtimisalueeksi ja syvänteen alavirran puoleiseen reunaan tehdään kivistä luonnonmukainen kynnys.
45. Poikolan silta–Keski-Kylmänen, piirustus 4.3.11, A–C
Tasapohjaisiin nivoihin asetellaan kiviä ja asentokivien yhteyteen kaive- taan syvempiä monttuja. Alueen nivoihin tehdään useita poikasalueita se- kä kutusoraikkoja, joiden virtausta parannetaan tarvittaessa asettelemalla kiviä virranohjaimiksi. Virtauksesta tehdään paikoin mutkittelevampi kivien avulla. Poikolan sillasta ylävirtaan rakennettavalle poikasalueelle kaivetaan syvempi talvehtimisalue. Alueella oleva puurakenteinen vaellusesteenä toimiva pato poistetaan.
46. Keski-Kylmänen–Ylipää, piirustus 4.3.12, A–E
Alueen nivoihin tehdään useita poikasalueita sekä kutusoraikkoja. Ku- tusoraikkojen sekä paikoin myös poikasalueiden virtausolosuhteita paran- netaan asettelemalla kiviä virranohjaimiksi. Alueen suvantopaikkoihin teh- dään kolme syvempää talvehtimisaluetta kaivamalla ja asettelemalla kiviä kynnyksiksi suvantojen alapäähän. Keski-Kylmälän sillasta alavirtaan ole- vaa erittäin matalaa aluetta syvennetään ja kivetään. Maan vyöryminen jo- keen pyritään estämään kiveämällä sortuvaa törmää. Tasaisen matalia hiekkanivoja kivetään ja asentopaikkoja lisätään asettelemalla virtoihin suurempia kiviä ja kaivamalla niiden yhteyteen syvempiä monttuja.
Töiden toteuttaminen ja kustannukset
Työt tehdään alivirtaamakaudella siten, että paikalle tuotava sora ja eriko- koinen kivimateriaali asetellaan kohteisiin muodostamaan kutusoraikkoja, poikaskivikoita ja suoja-alueita. Sora- ja kivimateriaali asetellaan uoman pohjalle, jossa ne toimivat kalojen lisääntymis- ja kasvupaikkoina. Suuret kivet upotetaan osaksi uoman pohjaan. Työnaikaisen lisäsuunnittelun, kai- vinkoneen ohjauksen ja työn valvomisen ja raportoinnin varmistaa tilaaja.
Tätä varten palkataan kalatalousasiantuntija hankkeen toteutuksen ajaksi.
Alivirtaamatilanteissa ranta-alueet pysyvät vesitettyinä ja tarjoavat suojaa ja ravintoa poikasille. Tämä edistää kivien varaan jäävän jääkannen muo- dostumista talvella ja vähentää alijäähtyneen veden mädille tai kaloille ai- heuttamaa vahinkoa sekä hyydepatojen muodostumista. Rannan tuntu- maan muodostuvissa virtakarikoissa (joissa veden virtausnopeus on noin
0,1–0,5 m/s ja pohja muodostuu 5–100 mm:n kivistä) viihtyvät lohen, tai- menen ja harjuksen poikaset.
Sorapohjaisia kutualueita tehdään kunnostustyön aikana työkohdekarttojen osoittamille paikoille. Kutusoraikkojen koko ja muoto tarkentuu rakennus- vaiheessa. Kutusoraikon paikan valinnassa otetaan huomioon vedenkor- keus, virtausnopeus ja pohjamateriaalin pysyvyys luontaisen kudun ja ku- tupaikan valinnan onnistumiseksi. Kutualueet rakennetaan virtauksellisesti sopiville paikoille pitkänomaisiksi 0,20–0,50 m:n paksuiksi sorasaarekkeik- si, joiden kohdalla vesisyvyys kutuaikana on noin 0,5 m. Laitettavan soran raekoko on halkaisijaltaan 5–40 mm. Virtaus kutualueella ei saa olla liian pyörteistä. Tämä otetaan huomioon suojakivien asettelussa.
Työt tehdään siten, ettei tarpeettomasti rasiteta alueen ympäristöä eikä pohja- ja rantakasvillisuutta. Kunnostuksessa, työn aikaisessa lisäsuunnit- telussa ja työkoneiden siirroissa otetaan huomioon jo olemassa olevat ra- kenteet ja kulkuväylät. Maansiirto-, kaivu- ja raivaustöitä tehdään vain pai- koissa, joissa se on työn tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista. Kun- nostustyön lopuksi ympäristö muotoillaan maisemaan sopeutuvaksi.
Hankkeen kustannukset koostuvat materiaalin kuljettamisesta kunnostetta- ville kohteille, puuttuvan sora- ja kiviaineksen lisäämisestä ja konetyöstä, raivauksista sekä työaikaisesta lisäsuunnittelusta, työnjohdosta ja valvon- nasta. Kivistä soraa käytetään 150 m3, seulottua luonnonkiveä 200 m3 ja kutusoraa 700 m3. Kustannusarvio on vuoden 2006 hintatasossa 74 815 euroa (Alv 0 %).
Arvio työajasta
Kunnostustyöt ajoitetaan kesän alivirtaamakauteen. Töiden tekemiseen on arvioitu kuluvan kolme kuukautta.
HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET
Muhosjoen vesialueen omistavat Muhoskylän ja Kylmälänkylän osakas- kunnat. Hakija on tehnyt sopimukset vesialueiden omistajien kanssa.
YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA
Yleiskuvaus vesistöstä
Muhosjoki on noin 70 km:n pituinen. Se alkaa Vaalan kunnan Pelson soil- ta, minkä jälkeen se virtaa Muhoksen kunnan puolella pääosin kaakosta luoteeseen Kylmälänkylän, Mökkikylän ja Tupun peltoaukeiden halki. Tu- pusta joki mutkittelee harjualueen halki Suokylään ja laskee kahta suuhaa- raa pitkin Oulujoen Muhoslampeen Montan voimalaitokselta alavirtaan.
Kummankin haaran suulle on rakennettu pohjapadot tasaamaan Oulujoen säännöstelystä aiheutuvaa vedenkorkeuksien vaihtelua Muhosjoessa. Mu- hosjoen keskiosan tulvasuojelualueella Mökkikylän kohdalla on 9,6 km kai- vettua kanavaa, jossa on useita pohjapatoja. Joen yläosalla Kylmälässä on 1950-luvulla perattua uomaa. Viime vuosina kesän virtaaman vähenemi- nen ja vedenlaadun heilahtelut ovat heikentäneet joen virkistyskäyttöä.
Muhosjokeen laskee kolme suurempaa sivu-uomaa eli Kangasjoki ja Lep- pijoki Kylmälänkylän ja Mökkikylän välillä sekä Poikajoki Suokylän alueella.
Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat
Muhosjoen valuma-alueen pinta-ala on 537 km² ja järvisyys vain 0,35 %, joten virtaaman vaihtelut ovat usein voimakkaita ja nopeita. Keskimäärin kerran kahdessakymmenessä vuodessa toistuva ylivirtaama (HQ20) on joen keskiosalla Huikolassa 56 m³/s. Viime vuosina Muhosjoella ei ole mi- tattu virtaamia. Virtaamaa arvioitiin vuonna 2004 Sanginjoen virtaaman pe- rusteella jokien valuma-alueiden suhteessa. Kasvukauden keskivirtaama vuonna 2004 oli sateista johtuen suuri eli 7,7 m³/s. Vuonna 2003 kasvu- kauden keskivirtaamaksi arvioitiin 2,7 m³/s.
Vesistön ja luonnon tila sekä käyttökelpoisuus
Vuosina 2004 ja 2005 tehtyjen vedenlaatuanalyysien mukaan vedessä on kiintoainetta toisinaan paljon. Vuoden 2004 keväällä kiintoainetta oli 50–80 mg/l. Kesällä 2004 kaikkien pisteiden kiintoainepitoisuus oli 4,1–7,8 mg/l.
Myös sameusarvot ovat välillä suuria. Vuoden 2004 tarkkailussa tulva- aikaan ne olivat 29–54 NTU ja muina aikoina 13–27 NTU. Alavirtaan men- täessä sameus laskee hieman. Rautaa vedessä on toisinaan runsaasti (2 900–9 000 µg/l). Veden väri on ollut 120–300 mg/Pt/l. Suurimmat arvot on mitattu joen keskiosalta loppukesällä. Arvot pienenevät syksyllä. Alkali- niteetti on ollut 0,111–0,703 mmol/l ja sähkönjohtavuus 3,8–11,6 mS/m.
Veden pH on Muhosjoella pysynyt hyvänä. Vuonna 2004 se oli 6,0–7,3.
Tulvilla ja runsaampien sateiden aikaan arvot ovat alhaisimmillaan ja kes- kikesällä korkeimmillaan. Kokonais- ja fosfaattifosforin arvot ovat olleet 23–
120 µg/l. Korkeimmat arvot on mitattu joen alaosalla alkusyksystä. Koko- naistyppeä ja nitraatti-nitriittityppeä on ollut eniten (1 500 ja 730 µg/l) joen keskiosalla loppukesästä ja ammoniumtyppeä (250 µg/l) joen yläosalla al- kusyksystä.
Muhosjoen erityisongelmana on veden mukana kulkeva karkea hiekka.
Osa kiintoaineesta (painavampi epäorgaaninen aines) liikkuu pohjaa pitkin, eikä siten aina näy vedenlaatutuloksissa. Vuosien 2002–2003 ja 2004–
2005 kokeet osoittavat, että mädin hautoutuminen onnistuu Muhosjoella.
Tämän hakemuksen mukaisilla kunnostustoimenpiteillä yhdessä tehoste- tuttujen vesiensuojelutoimenpiteiden (mm. haja-asutusalueiden jätevesien tehokkaampi käsittely) kanssa vähennetään kiintoaineen huuhtoutumista, mikä parantaa vedenlaatua Muhosjoessa.
Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa
Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet
Kunnostustoimet kohdistuvat kolmeen sellaiseen koskeen, jotka sisältyvät Suomen Natura 2000 -suojeluverkostoon. Käyräkoski rajoittuu Muhos- ja Poikajoen Natura-alueeseen (FI1102601) ja samalla Liimanninkosken leh- tojensuojelu- ja Muhosjoen eroosiolaakson harjujensuojeluohjelmakohtee- seen. Läheisyydessä sijaitsee myös Käyräkosken perinnemaisemakohde.
Murtokoski sijaitsee Röölanton–Murtokosken ja Syväojansuun Natura- alueella (FI1102606). Isolanton kunnostuskohde sijaitsee osin Natura- alueen Tikanlantto–Isolantto (FI1102602) sisällä.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojeluosaston lausun- non mukaan toimenpiteet eivät edellytä varsinaista Natura-arviointia. Suun- nitelman mukaiset toimet ovat omiaan parantamaan luontotyypin "pikkujoet ja purot" luonnontilaisuutta. Materiaalin kuljetuksessa ja välivarastoinnissa tulee käytännön yksityiskohdissa ottaa huomioon arvokas ympäristö laji- ja luontotyyppitason lisäksi myös maisemakuvan osalta. Jälkien siistiminen on tärkeää.
Kalasto ja kalastusolot
Sähkökoekalastusten ja kalastustiedustelujen mukaan Muhosjoen kalaston muodostavat harjus, seipi, hauki, salakka, ahven, kiiski, made, kivisimppu, lahna, kivennuoliainen, säyne, mutu, särki ja nahkiainen. Joen luontainen taimen- ja yläosien tammukkakanta on taantunut, mutta istutettuna esiintyy taimenta, lohta ja kirjolohta. Kalastus on kotitarve- ja virkistyskalastusta.
Osakaskuntien edustajien mukaan jokeen on aiemmin istutettu myös rapu- ja, mutta nykyisin niitä ei joessa esiinny. Lohikalojen lisääntymis- ja kalas- tusmahdollisuuksien parantamiseksi Muhosjokisuun pohjapatojen soveltu- vuutta kalojen nousuun tarkasteltiin erikseen. Itähaaran pohjapato on alivir- taama-aikoina nousueste pääuomasta Muhosjokeen pyrkiville kaloille, mut- ta länsihaaran (päähaara) kautta ainakin suuremmilla kaloilla on esteetön pääsy Muhosjokeen. Kyseiseen pohjapatoon on rakennettu veneväylä- kalatie, jonka kautta alivirtaama-aikoina pääosa Muhosjoen vedestä pur- kautuu Oulujokeen. Veneväylä-kalatiestä nousseita 1–2 kg:n taimenia ta- vattiin kuusi kalatien yläosassa syksyllä 2005 järjestetyssä koekalastuk- sessa. Pistokokein toteutetussa rysäkoekalastuksessa kalatietä ovat käyt- täneet muutamat ahvenet, särjet sekä kirjolohi.
Alueen vesitaloudelliset rakenteet
Muhosjokea on perattu mm. maankuivatuksen vuoksi jo 1950-luvulla. Joen yläosalla Kylmälänkylässä on talkootöinä toteutettu pienimuotoista kunnos- tusta 1990-luvulla. Joen keskiosalla on 1990-luvun lopussa toteutettu tul- vasuojelu- ja kunnostushanke, jossa jokea on perattu- ja kanavoitu, raken- nettu pohjapatoja sekä siltoja.
Muhosjoen suuhaaroihin on rakennettu pohjapadot Montan voimalaitoksen alavedenkorkeuden vaihteluiden vähentämiseksi Muhosjoessa.
Vesiliikenne
Harvaan asutussa jokivarressa ei ole varsinaista veneliikennettä.
Voimatalous ja säännöstely
Muhosjokea ei säännöstellä. Montan voimalaitoksen isot juoksutukset vai- kuttavat Muhosjoen alaosan vedenkorkeuksiin alimmilla kunnostuskohteil- la.
Vesistön muu käyttö
Muhosjoen valuma-alueen suurin maankäyttömuoto on metsätalous. Mu- hosjoen vesistöalueen latvoille laskee vetensä muutama turvesuo.
HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN
Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan sekä suojelualueisiin
Suunnitelma perustuu vuosina 2004 ja 2005 tehtyyn Muhosjoen elinympä- ristökartoituksen tuloksiin koskialueiden pinta-aloista sekä soveltuvista ku- tu- ja poikasalueen määristä sekä vuonna 1993 laadittuun Muhosjoen tar- kennettuun täydennysperkaussuunnitelmaan.
Suunnittelualueeseen sisältyy erityyppisiä ympäristöjä lähes luonnontilai- sesta jokiuomasta voimakkaasti muutettuun jokiympäristöön. Arvioidut vai- kutukset poikkeavat tämän vuoksi toisistaan. Eräillä joen alaosan kunnos- tuskohteilla rantakasvillisuutta ja puustoa on huomattavasti runsaammin kuin peltovaltaisilla kanavoiduilla ylä- ja keskiosan jokialueilla. Tämän vuoksi kunnostuksen lyhytaikaiset jäljet rantakasvillisuudessa voivat olla erottuvampia joen alaosan kohteilla.
Alueen virkistys- ja käyttöarvot kasvavat kalojen elinolosuhteiden paran- tuessa. Kunnostustoimenpiteiden seurauksena ei ennalta arvioiden synny vahinkoa luonnonolosuhteissa. Virtavesikunnostuksille tyypillinen paikalli- nen veden samentuminen ja muutokset ranta- ja vesikasvillisuudessa ovat lyhytaikaisia haittoja, jotka häviävät nopeasti.
Kunnostustoimenpiteet eivät vaikuta merkittävästi vedenkorkeuksiin ja vir- taamiin. Suunnitellut toimenpiteet koskevat keskivedenkorkeuden mukaista jokiuomaa, eikä ranta-alueeseen kosketa lukuun ottamatta työkoneen liik- kumista helpottavia toimenpiteitä.
Kulku-urat ja materiaalin vienti keskitetään samalle kohtaa rantaa. Kulku- ja kääntöpaikoilta joudutaan paikoin mahdollisesti kaatamaan puita, mistä sovitaan erikseen maanomistajien kanssa. Kunnostustoimien valmistuttua kulku-urat ja mahdolliset maa-ainesten varastointipaikat maisemoidaan ympäristöön sopiviksi ennen kohteen lopullista valmistumista.
Muhosjoen alaosa
Kaksi joen alaosan kohdetta sijoittuu osittain luonnonsuojelualueille ja yksi rajoittuu luonnonsuojelualueeseen. Näiden kohteiden läheisyydessä esiin- tyy eräitä silmällä pidettäviä sekä alueellisesti vaarantuneita lajeja. Kun- nostustoimenpiteiden ei katsota hakemuksen liitteenä olevan Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan vaativan luonnon- suojelulain 65 §:n mukaista Natura-arviointia.
Käyräkoski
Käyräkoski rajoittuu Muhos- ja Poikajoen Natura 2000 -alueeseen (FI1102601) ja samalla Liimanninkosken lehtojensuojelu- ja Muhosjoen eroosiolaakson harjujensuojeluohjelma-alueeseen. Toimenpiteet mukaan lukien kohteelle kulku ja materiaalin vienti tapahtuu suojelualueen ulkopuo- lella lukuun ottamatta alueen rajalle jokeen lisättävää kutusoraikkoa. Sora kuljetetaan sijoituspisteeseen jokiuomaa pitkin ilman kosketusta varsinai- seen suojelualueeseen eikä alueen suojelu vaarannu. Läheisyydessä si- jaitsee myös Käyräkosken perinnemaisema-alue (Käyräkosken niitty ja ke- to).
Natura-tietolomakkeen mukaan alueella esiintyvät seuraavat luontodirektii- vin luontotyypit: boreaaliset lehdot (10 %), boreaaliset luonnonmetsät (2 %, priorisoitu luontotyyppi), pikkujoet ja purot (1 %), puustoiset suot (1 %, prio- risoitu luontotyyppi), kostea suurruohokasvillisuus, pohjoiset boreaaliset tulvaniityt, Fennoskandian lähteet ja lähdesuot, Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet sekä tulvametsät (priorisoitu luontotyyppi).
Kohteen läheisyydessä esiintyviä harvinaisia tai uhanalaisia lajeja ovat val- kolehdokki (uhanalainen, IUCN-luokittelussa VU), ahonoidanlukko (alueellisesti uhanalainen, IUCN-luokittelussa NT), talvimaljakas (ei alueel- lisesti uhanalainen, IUCN-luokittelussa NT) ja IUCN-luokkaan LC kuuluvis- ta, ei alueellisesti uhanalaisista lajeista lehtotähtimö, kotkansiipi ja musta- konnanmarja. Toimenpidealueella lajeja ei esiinny, mutta erityisesti lähim- pänä kohdetta esiintyvien valkolehdokin ja talvimaljakkaan mahdollisia esiintymiä varotaan toimenpiteitä tehtäessä. Kulku kohteelle on suunniteltu perinnemaisema-alueen eteläreunalla olevan talon pihasta rantapellolle vievän tien kautta ja aines mahdollisesti välivarastoidaan pellon reunaan.
Pikkujoet ja purot -luontotyyppiin kunnostustoimilla arvioidaan olevan posi- tiivinen vaikutus, sillä kutualueen myötä elinympäristö monimuotoistuu.
Muihin luontotyyppeihin toimenpiteillä ei arvioida olevan vaikutuksia.
Murtokoski
Murtokoskesta alavirtaan oleva kohde on yläpäästään (noin 100 m) Röö- lanton-Murtokosken ja Syväojansuun Natura 2000 -alueen (FI1102606) si- sällä. Kohteen ympäristö on sisällytetty Naturaan alueen arvokkaiden leh- toympäristöjen vuoksi. Materiaali paikalle viedään talviaikaan Natura- alueen ulkopuolella sijaitsevan tien ja suojelualeen laidalla (hakkuuaukeal- la) kulkevan tieuran kautta kasvillisuuden ja maanpinnan mahdollisimman hyvän säilyvyyden vuoksi. Varsinaisten kunnostusten aikaan materiaalin siirrot kohteella tehdään pitkin jokiuomaa, eikä varsinaiseen suojelu- alueeseen (eikä harvinaisten lajien esiintymisalueisiin) olla kosketuksissa.
Natura-tietolomakkeen mukaan alueella esiintyvät seuraavat luontodirektii- vin luontotyypit: boreaaliset lehdot (25 %), pikkujoet ja purot (1 %), puus- toiset suot (1 %, priorisoitu luontotyyppi), vaihettumissuot ja rantasuot (1
%) ja letot.
Kohteen läheisyydessä esiintyviä harvinaisia tai uhanalaisia lajeja ovat kai- takämmekkä (uhanalainen, IUCN-luokittelussa VU), nummiorakas (alueel- lisesti uhanalainen, IUCN-luokittelussa LC) ja IUCN-luokkaan LC kuuluvis- ta, ei alueellisesti uhanalaisista lajeista lehtotähtimö, kotkansiipi ja musta- konnanmarja. Toimenpiteitä ei tehdä lajien merkityillä esiintymispaikoilla, mutta erityisesti lähimpänä kohdetta esiintyvien lehtotähtimön, kotkansiiven ja nummiorakkaan mahdollisia esiintymiä varotaan toimenpiteitä tehtäessä.
Kulku kohteen ylimmille soraistuspaikoille on suunniteltu pohjoispuolelta Natura-alueen rajan tuntumassa olevaa tieuraa pitkin ja lähempänä joen rantaa suojelualueen rajalta (hakkuuaukean reuna). Mahdollinen välivaras- tointi tapahtuu suojelualueen ulkopuolella (tien ja hakkuuaukean tieuran risteys) tai joen rannan tuntumassa hakkuuaukealla (suojelualueen puolel- la). Kohteen alaosalle (ei suojelualueella) kuljetaan eteläpuolelta tietä pit- kin ja mahdollinen välivarastointi tapahtuu joko kauempana kankaalla (kääntöpaikka) tai joen rannan tuntumassa hakkuuaukean reunalla. Pikku- joet ja purot -luontotyyppiin kunnostustoimilla arvioidaan olevan positiivi- nen vaikutus, sillä kutualueiden palauttamisen ja poikasalueiden lisäämi- sen myötä elinympäristö monimuotoistuu. Boreaaliset lehdot -luonto- tyyppiin toimenpiteillä voi olla materiaalin siirtojen ja kulku-urien vuoksi
(mahdollinen pensaiden tai puiden raivaus kulkupaikoilta) jonkin verran negatiivista, mutta lyhytaikaista vaikutusta. Muihin luontotyyppeihin toi- menpiteillä ei arvioida olevan vaikutuksia.
Isolantto
Isolantto on osittain Tikanlanton–Isonlanton Natura 2000 -alueen (FI1102602) sisällä. Tarkasteltavana on myös Suomenniemen kunnostus- kohde, sillä lähistölle sijoittuu osa Röölanton-Murtokosken ja Syväojan- suun Natura-alueesta (FI1102606) ja muutamien harvinaisten lajien esiin- tymiä. Toimenpiteet kohteilla ovat pienimuotoisia soraistuksia ja soraikko- jen asentokivien lisäämistä. Toimenpiteitä ei tehdä jokiuomassa, vaan ma- teriaali lisätään rantapenkereiltä. Isonlanton kunnostuskohteen alue on si- sällytetty Naturaan mm. kohteen lähistöllä olevien niittyjen perinnemaise- ma-arvon (Tikanlanton niityt) sekä tulvalehtojen vuoksi. Kohteen viereiselle niitylle johtaa vuosittain käytössä oleva tie. Materiaalin vienti ja kulku pai- kalle on suunniteltu tehtäväksi tietä ja suojelualueeseen kuuluvaa peltoa pitkin. Niittyä niitetään kesäisin traktorilla, jolloin myös kulku kohteen ala- osalle onnistunee vaarantamatta suojelua. Materiaali kohteelle voidaan tarvittaessa viedä talviaikaan. Siirrettäessä materiaalia veteen rantapenke- reeltä joudutaan muutamia rantapensaita tai -puita raivaamaan.
Natura-tietolomakkeen mukaan alueella esiintyy seuraavat luontodirektiivin luontotyypit: tulvametsät (60 %, priorisoitu luontotyyppi), pohjoiset boreaa- liset tulvaniityt (20 %), Fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (10 %, priorisoitu luontotyyppi)sekä pikkujoet ja purot (10 %).
Suomenniemen kohteella toimenpiteet eivät ole kosketuksissa suojelu- alueisiin eikä luontotyyppejä kohteella ole eritelty. Isolanton ja Suo- menniemen kohteiden läheisyydessä esiintyviä harvinaisia tai uhanalaisia lajeja ovat piilosammal (uhanalainen, IUCN-luokittelussa VU), pohjanle- väsammal (alueellisesti uhanalainen, IUCN-luokittelussa NT), ahonoidan- lukko (alueellisesti uhanalainen, IUCN-luokittelussa NT) ja IUCN-luokkaan LC kuuluvista, ei alueellisesti uhanalaisista lajeista kotkansiipi, mustakon- nanmarja, pölkkyruoho ja lehtokuusama, joista viimeksi mainittu esiintyy yleisesti koko alueella. Toimenpiteitä ei tehdä lajin merkityillä esiintymis- paikoilla. Toimenpiteiden aikaan pyritään havainnoimaan ja varomaan mainitun kasvin mahdollisia esiintymiä erityisesti liikuttaessa Tikanlanton niitylle vievällä tieuralla sekä niityllä.
Pikkujoet ja purot -luontotyyppiin kunnostustoimilla arvioidaan olevan posi- tiivinen vaikutus, sillä kunnostustoimenpiteiden myötä elinympäristö moni- muotoistuu. Mahdollisesta materiaalin varastoinnista niityn reuna-alueelle voi olla pieniä negatiivisia, mutta lyhytaikaisia vaikutuksia Fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt -luontotyyppiin. Mikäli rantapensaita tai puita joudutaan materiaalia siirrettäessä raivaamaan, toimenpiteillä voi olla lyhytaikaisia negatiivisia vaikutuksia myös tulvametsät -luontotyyppiin. Mui- hin luontotyyppeihin toimenpiteillä ei arvioida olevan vaikutuksia.
Muhosjoen keski- ja yläosa
Toimenpiteet eivät merkittävästi muuta pohjapatojen yläpuolisia vedenkor- keuksia. Ranta- ja pohjakasvillisuudelle aiheutuvat haitat ovat hyvin pieniä, koska kanavoidulla alueella kasvillisuus ei ole kunnolla ehtinyt levittäytyä rantavyöhykkeelle ja virtapaikkojen pohjalle. Joen keskiosan kunnostus- kohteilla ei esiinny harvinaisia tai uhanalaisia lajeja eikä alueella ole suoje-
lu- tai perinnemaisema-alueita. Kunnostustoimien myötä joen keskiosan monimuotoisuus ja koskimaisuus lisääntyvät.
Kunnostus joen pienimuotoisella yläosalla tehdään pääasiassa käsin, jol- loin rantavyöhykkeen ja virta-alueiden pohjien kasvillisuuden vahingoittu- minen on vähäistä ja palautuminen nopeaa. Yläosan kunnostuskohteiden lähettyvillä ei esiinny harvinaisia tai uhanalaisia lajeja eikä alueella ole suo- jelu- tai perinnemaisema-alueita.
Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin
Kalataloudellisella kunnostuksella ei ole vaikutusta virtaamiin, koska varas- totila ei merkittävästi muutu Muhosjoen virtaamiin nähden. Virtavesi- alueiden syvyysvaihtelu kasvaa ja suvantojen alivedenkorkeudet nousevat 0,2–0,3 metriä. Toimenpiteillä ei vaikuteta merkittävästi alueen kuivatus- ja tulvatilanteisiin.
Alimpien vedenkorkeuksien nosto parantaa merkittävästi Muhosjoen kala- taloudellista, virkistyskäytön ja maisemallista tilaa.
Hankealueella ei ole rantarakenteita, joihin kalataloudellinen kunnostus vaikuttaisi haitallisesti.
Vaikutukset vedenlaatuun ja kalojen elinolosuhteisiin
Vedenlaatu Muhosjoessa paranee vesipinta-alan kasvun myötä. Kiinto- ainepitoisuudet vähenevät ja niiden kulkeutuminen jokeen vähenee kun- nostustoimenpiteiden vuoksi.
Kalojen elinolosuhteet paranevat kutu- ja poikasalueiden määrän kasvaes- sa ja niiden laadun parantuessa. Jokiekologinen tila paranee vesipinta- alan lisäyksen seurauksena, lajisto runsastuu ja yhteys maaekosysteemiin paranee.
Alimpien vedenkorkeuksien nousu pidentää veden viipymää ja vesipinta- ala kasvaa. Kotitarve- ja virkistyskalastusolosuhteet paranevat sekä joen virkistyskäyttöedellytykset paranevat.
Vaikutus vesistön muuhun käyttöön
Kunnostustoimenpiteillä ei ole vaikutusta vesivoiman hyväksikäyttöön.
Alimpien vedenkorkeuksien nosto parantaa vedenkäyttöä muun muassa kasteluvetenä.
Hankkeen vaikutusalueella ei ole vesilain 1 luvun 15a §:ssä tai 17a §:ssä tarkoitettuja kohteita (luonnontilainen enintään yhden hehtaarin suuruinen lampi tai järvi taikka luonnontilainen uoma).
Työnaikaiset vaikutukset
Virtavesikunnostuksille tyypillinen paikallinen veden samentuminen ja ran- ta- ja vesikasvillisuuden muutos ovat lyhytaikaisia haittoja, jotka poistuvat nopeasti. Koska kunnostustyön kesto kullakin paikalla on lyhytaikainen, yleensä korkeintaan muutamia päiviä, eivät vedenlaatumuutokset ole uit- toperattujen jokien kunnostuksista saatujen kokemusten perusteella kaloil-
le haitallisia. Työnaikaisia haittoja pyritään estämään tai vähentämään työn huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella.
Arvio hankkeen aiheuttamista vahingoista yleiselle ja yksityiselle edulle
Kunnostustoimenpiteiden seurauksena ei ennalta arvioiden synny vahin- koa luonnonolosuhteissa tai rantojen ja vesialueen käytölle. Muhosjoen rannan ja vedenpinnan korkeuksien välinen ero on niin suuri, ettei alimpien vedenkorkeuksien nosto aiheuta vettymisvahinkoja. Tulvakorkeudet eivät myöskään nouse.
VAHINKOJEN ESTÄMIS- JA VÄHENTÄMISTOIMENPITEET
Työnaikaiset järjestelyt
Työt tehdään kesäaikana alivirtaamakauden virtausoloissa siten, että pai- kalle tuotava sora ja erikokoinen kivimateriaali asetellaan kohteisiin muo- dostamaan kutusoraikkoja, poikaskivikoita ja suoja-alueita. Sora- ja kivima- teriaali asetellaan uoman pohjalle. Suuret kivet upotetaan osaksi uoman pohjaan. Työnaikaisen lisäsuunnittelun, kaivinkoneen ohjauksen ja työn valvomisen ja raportoinnin varmistaa tilaaja. Tätä varten palkataan kalata- lousasiantuntija hankkeen toteutuksen ajaksi.
Työnaikaisia haittoja vähennetään ja estetään työn huolellisella suunnitte- lulla ja toteutuksella. Työ tehdään siten, ettei tarpeettomasti rasiteta alueen ympäristöä, pohja- ja rantakasvillisuutta. Kunnostuksessa, työnaikaisessa lisäsuunnittelussa ja työkoneiden siirroissa otetaan huomioon jo olemassa olevat rakenteet ja kulkuväylät. Maansiirto-, kaivu- ja raivaustöitä tehdään paikoissa, joissa se on työn tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista.
Kunnostustyön lopuksi ympäristö muotoillaan maisemaan sopeutuvaksi.
KORVAUSESITYS
Hakija ei ole esittänyt maksettavaksi korvauksia, koska toimenpiteistä ai- heutuva hyöty vesiympäristölle ja ranta-alueille on haittaa suurempi. Vesi- alueiden omistajien kanssa on kunnostustoimenpiteistä sovittu. Työkonei- den kulkureitit ja materiaalin kuljetukset sovitaan etukäteen rannanomista- jien kanssa. Hakija on esittänyt, että työn suorittamisesta aiheutuva välit- tömästi ilmenevä vahinko, haitta tai muu edunmenetys korvataan vahin- gonkärsijälle.
HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU
Tarkkailua edellyttävien työvaiheiden aloittamisesta ilmoitetaan hyvissä ajoin ennakolta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ja Oulun seu- dun ympäristövirastolle. Kunnostustyön aikana työmaahenkilökunta pitää päiväkirjaa, johon kirjataan päivittäin suoritetut työvaiheet, käytettyjen ko- neiden tyyppi ja määrä sekä työaika. Vedenlaatua ja veden samentumista tarkkaillaan kunnostustyön aikana siten, että vesinäytteitä otetaan kerran kahdessa viikossa. Yhden näytteenottokerran aikana otetaan yhteensä kolme näytettä, 1) 100 metriä kunnostuskohteesta ylävirtaan, 2) 100 metriä
kunnostuskohteesta alavirtaan ja 3) 500 metriä kunnostuskohteesta alavir- taan. Vesinäytteet toimitetaan analysoitavaksi julkisen valvonnan alaiselle vesientutkimuslaitokselle ja niistä määritetään kiintoaine, väri/sameus, rau- ta ja pH. Kunkin näytteenottokerran tulokset toimitetaan Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskukselle ja Oulun seudun ympäristövirastolle he- ti niiden valmistuttua.
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydentäminen
Hakija on 7.8.2006 täydentänyt hakemustaan toimittamalla eräiden yhteis- ten alueiden omistaja- ja yhteystiedot.
Lupahakemuksesta tiedottaminen
Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympä- ristölupavirastossa ja Muhoksen kunnassa 22.8.–21.9.2006 sekä erityistie- doksiantona asianosaisille. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemukses- ta lausunnon Muhoksen kunnan kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen jul- kaisemisesta on lisäksi ilmoitettu 22.8.2006 Tervareitti-lehdessä.
Muistutukset ja vaatimukset
1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
Ympäristökeskus on katsonut, että rakentaminen ei näyttäisi sanottavasti loukkaavan yleistä tai yksityistä etua. Lupa on myönnettävissä vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla. Hakemussuunnitelmassa ja esityksessä lupamääräyksiksi on otettu huomioon suunnitelma-asiakirjoissa oleva ym- päristökeskuksen luonnonsuojeluosaston lausunto. Hankkeen vaikutukset vesistössä ovat myönteisiä. Mahdollista työnaikaista haittaa voi esiintyä lä- hinnä lyhytaikaisena veden samentumisena.
Hakijan esityksestä lupamääräyksiksi ympäristökeskuksella ei ole ollut huomauttamista. Tarkkailuohjelmaa tulee täydentää siten, että tarkkailutu- loksista laaditaan lyhyt yhteenvetoraportti, joka toimitetaan viimeistään puolen vuoden kuluessa töiden päättymisestä Pohjois-Pohjanmaan ympä- ristökeskukselle ja Oulun seudun ympäristövirastolle.
2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus
Työvoima- ja elinkeinokeskus on puoltanut luvan myöntämistä hankkeelle hakemuksen mukaisesti. Kunnostus lisää koskien vesipinta-alaa ja paran- taa muutenkin virtavesikalojen elinolosuhteita.
3. Oulun seudun ympäristölautakunta
Ympäristölautakunta on pitänyt Muhosjoen kalataloudellista kunnostamista erittäin tärkeänä vaelluskalojen lisääntymis- ja kalastusmahdollisuuksien sekä joen virkistyskäyttömahdollisuuksien ja maisemallisen tilan paranta- miseksi. Vesinäytteitä tulee ottaa kerran viikossa kunnostustyön aikana kunnostuksen vesistövaikutusten selvittämiseksi. Näytteenotto kerran kah- dessa viikossa on liian harvoin luotettavan vesistövaikutuksen arvioimisek- si. Kunnostustyön päättymisen jälkeen vesinäytteitä tulisi ottaa kerran kuu-
kaudessa riittävän pitkän ajan kunnostusalueen ylä- ja alavirran puolelta.
Ympäristölautakunta on pitänyt tärkeänä päivittäisen silmämääräisen sa- mentumaseurannan sisällyttämistä tarkkailuun.
4. Muhoksen kunnan kaavoitusviranomainen
Kaavoitusviranomainen on todennut, että kunnostustoimenpiteet sijoittuvat alueelle, jolle ei ole laadittu yleis- eikä asemakaavaa. Oulun seudun yhtei- nen osayleiskaava yltää osittain joen alueelle. Kunnostustoimenpiteet eivät ole ristiriidassa alueen maankäytön kanssa eivätkä vaikeuta mahdollista myöhempää maankäytön suunnittelua. Kalataloudellinen kunnostaminen tukee kunnan matkailuelinkeinoja ja on siten kunnan elinkeinojen kehittä- misen kannalta puollettava hanke.
5. AA, Tervola RN:o 73:7 ja Pärelantto RN:o 73:6
Muistuttaja on vastustanut koneilla kaivamista ja yleensä koneiden liikku- mista Murtokosken alavirran puolella olevilla tilojen Tervola ja Pärelantto mailla. Hankkeesta on haittaa. Tiloilla ovat metsänhoitotyöt kesken aiem- min tehtyjen hakkuiden takia.
6. BB ja CC, Myllyniemi RN:o 4:147
Muistuttajat ovat todenneet, että hakemussuunnitelman piirustuksessa nro 4.1.14 on esitetty tilan rantaan tehtäväksi sora-alue. Se tulisi siirtää uoman keskellä olevan saaren rantaan, koska soraikon kohdalla tilan rannassa on portaat ja vedenottopaikka. Tilan kohdalla koskessa on kaksi isoa kiveä, joiden välistä ja yli vesi virtaa putouksena. Kiviä ei saa särkeä. Tilan koh- dalla uoman keskellä on yksi yhtenäinen saari. Piirustukseen se on piirretty kahtena erillisenä saarena. Tilan rantaan kasautuu keväisin veden kuljet- tamaa hiekkaa.
Hakijan selitys
Hakija on 6.11.2006 toimittanut ympäristölupavirastoon selityksensä muis- tutuksista ja vaatimuksista. Siinä hakija on esittänyt seuraavaa:
3. Oulun seudun ympäristölautakunta
Suunnitelman hyväksymiskirjeessä 28.6.2006 esitettyä tarkkailuohjelmaa täydennetään siten, että tarkkailutuloksista laaditaan lyhyt yhteenvetora- portti, joka toimitetaan viimeistään vuoden kuluessa töiden päättymisestä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ja Oulun seudun ympäristövi- rastolle. Vedenlaatua tarkkaillaan päivittäin hyväksymiskirjeessä esitetyn lisäksi myös silmämääräisesti luotettavan vesistövaikutuksen selvittämi- seksi. Muutoin hakija ei ole pitänyt vesinäytteiden ottamista kerran viikossa tarpeellisina niiden kalleuden vuoksi. Oulujoen vesistöalueen seurantaoh- jelman mukaan myös Muhosjoen vedenlaatua on seurattu ja seurataan sen pitempiaikaisten muutosten toteamiseksi.
5. AA
Vaatimus koneilla kaivamisesta ja yleensä koneiden kanssa liikkumisesta tilojen Tervola RN:o 73:7 ja Pärelantto RN:o 73:6 alueella otetaan huo- mioon muistutuksessa esitetyssä muodossa. Kunnostettavan alueen ylära- jaa muutetaan alkamaan työkohdekartan 4.1.7 paalulukemalta 26+24.
Suunnitelmassa mainitut alueet PL 26+38–26+24 (kolme kutusoraikkoa, kaksi poikasaluetta, syvänteiden tekeminen ja suojakivien asetteleminen) jätetään pois. Muutoksesta johtuen työaikainen kulku ja kunnostustoimen- piteet toteutetaan kokonaan Muhosjoen etelärannalta tilan Vimpari RN:o 2:28 puolelta, jolloin vaatimuksessa esitetty koneilla kaivaminen ja yleensä koneiden kanssa liikkuminen tilojen Tervola ja Pärelantto kohdalla välte- tään. Työkoneen liikkumiseen Muhosjoen etelärannan tilan Vimpari puolel- le on saatu suullinen lupa maanomistajalta suunnitelman esittelytilaisuu- dessa Muhoksella 2.11.2005. Ennen kunnostustöiden aloittamista reitit varmistetaan työaikaisella lisäsuunnittelulla ja olemalla etukäteen yhtey- dessä maanomistajaan ja tarvittaessa käymällä paikan päällä. Haitallisten vaikutusten estämiseksi työkone ensisijaisesti liikkuu olemassa olevan Muhosjoen uoman alueella. Työkoneen huolto- tai muuta ennalta arvaa- matonta toimenpidettä varten kulku maalla järjestetään suunnittelemalla mahdolliset työkoneen kulku-urat jo olemassa olevaa uraa ja suorinta mahdollista reittiä pitkin. Tästä ei saa aiheutua ylimääräistä haittaa maan- omistajalle. Kunnostustyön lopuksi kaikki työstä aiheutuneet jäljet maise- moidaan maastoon sopeutuvaksi.
6. BB ja CC
Tilan Myllyniemi RN:o 4:147 kohdalla (työkohdekartta 4.1.14) kunnostus- toimenpiteitä muutetaan vaatimuksen mukaan siten, että työkohde- kartassa esitetty pienpoikasalue (vaaleanpunainen rasteri) siirretään uo- man toisella puolella olevan saaren rantaan. Kosken niska-alueen kahta suurta kiveä ei särjetä kunnostustyön yhteydessä. Ennen kunnostustyön aloittamista käydään neuvottelemassa muistuttajien kanssa ja sovitaan tar- kemmin työn toteutuksesta. Työaikainen lisäsuunnittelu ja kohteen kunnos- taminen toteutetaan kunnostukselle asetettujen tavoitteiden siitä heikenty- mättä.
MERKINTÄ
Ympäristölupavirastolla on tätä asiaa ratkaistessaan ollut esillä Muhosjoen yläosan perkaamisen, kahdeksan pohjapadon rakentamisen Muhosjokeen ja viiden Muhosjoen yli rakennetun sillan uusimisen lupahakemuksen (dnro 107/87/B-7/III) asiakirjat ja Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös 15.12.1987 nro 39/87/III.
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U
Pääasiaratkaisu
Ympäristölupavirasto myöntää Muhoksen kunnalle luvan Muhosjoen kala- taloudelliseen kunnostamiseen Muhoksen kunnassa.
Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu korvattavaa vahinkoa. Ennakoi- mattoman vahingon varalta annetaan ohjaus.
Luvan saajan on noudatettava jäljempää ilmeneviä lupamääräyksiä.
LUPAMÄÄRÄYKSET
Rakenteita koskevat määräykset
1. Muhosjoen kalataloudellinen kunnostaminen saadaan tehdä Pohjois- Suomen ympäristölupavirastoon 30.6.2006 toimitetun hakemussuunnitel- man liitteinä olevien piirustusten 4.1.1–4.1.20, 4.2.1–4.2.7, 4.2.8a–b, 4.2.9, 4.2.10a–b, 4.2.11–4.2.14, 4.3.1 A–E, 4.3.2, 4.3.3, 4.3.4 A–C, 4.3.5 A–E, 4.3.6 A–F, 4.3.7A–F, 4.3.8 A–G, 4.3.9 A–D, 4.3.10, 4.3.11 A–C, 4.3.12 A–
E ja liitteenä 3 olevan "Periaatepiirros kutusoraikon rakentamisesta" osoit- tamalla ja hakemusasiakirjoista muutoin ilmenevällä tavalla lukuun otta- matta kohdetta 4.1.7 "Murtokosken alapuolen nivat", joka on kunnostettava siten, että tilojen Tervola RN:o 73:7 ja Pärelantto RN:o 73:6 mailla ei saa kulkea eikä rantoja ja rantakasvillisuutta vaurioittaa, ja lukuun ottamatta kohdetta 4.1.14 "Moisala", joka on kunnostettava siten, että tilan Myllynie- mi RN:o 4:147 rantaan suunniteltu pienpoikasalue (vaaleanpunainen raste- ri) siirretään uoman toisella puolella olevan saaren rantaan ja kosken nis- ka-alueen kahta suurta kiveä ei saa särkeä.
Mainitut muutokset tulee tehdä niitä vastaaviin työkohdekarttoihin, jotka on toimitettava ympäristölupavirastolle ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökes- kukselle töiden valmistumisilmoituksen yhteydessä.
Käyräkoski, piirustus 4.1.2, Murtokosken alapuoliset nivat, piirustus 4.1.7 ja Isolantto, piirustus 4.1.8 on lisäksi kunnostettava Natura 2000 -suojelu- alueiden takia hakemussuunnitelman sivuilla 22–26 esitetyn mukaisesti.
Huikolan pohjapato 1, Huikolan pohjapato 2, Valkolan pohjapato, Vilmikon pohjapadot ja Vännin pohjapato on kunnostettava siten, että patojen harja- korkeudet ovat Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 39/87/III mu- kaiset ja patojen purkautumiskyky ei muutu.
Ranta-alueilla kulkemisesta ja yksityisteiden käyttämisestä on sovittava maanomistajien kanssa.
Kivetykset, kutusoraikot ja muut kunnostustyöt on tehtävä Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen ohjeiden mukaisesti.
2. Kunnostettavien koskien niskoja saadaan kivetä alimpien vedenkorkeuk- sien vähäistä nostamista varten.
Koskiin siirrettävät suuremmat kivet on sijoitettava niin tukevasti, etteivät jäät pääse niitä sanottavasti liikuttamaan.
Ylimääräiset kaivumaat saadaan sijoittaa kunnostettavan vesialueen koh- dalla olevien tilojen maa-alueille maanomistajan suostumuksella.
3.Suunnitelmaan voidaan tehdä sellaisia muutoksia tai lisäyksiä, jotka ha- vaitaan kunnostukselle asetettujen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmu- kaisiksi. Muutoksista, joilla voi olla merkitystä ranta- tai vesialueen omista- jan tai kalastusoikeuden haltijan etujen kannalta, on näiden kanssa sovit- tava.
Rakentamisaika
4. Kunnostustyöt on aloitettava viimeistään neljän (4) vuoden kuluessa ja ne on suoritettava loppuun kuuden (6) vuoden kuluessa siitä, kun tämä
