A n tti R aip p alin n a
S aarijä rv en k u n n a n lä ä k ä ri 1 9 4 9 -6 6
iM u istelaja ^ a a rijä rlT eltä
L ähes seitsem än kertaa 70 kertaa olen pyytä n yt A n tti Raippalinnaa kertom aan täällä olostaan kunnanlääkärinä. N y t hän lupasi, kun oli p u h e kirjoittaa itsestään j a perheestää n jä ttä e n lääkäri-potilas
- asetelm an toisarvoiseen asem aan. Lääkärin vaitiolovelvollisuus asettaa tarkat rajat.
M eille varm aan palautuu m ieleen mies, jo k a täällä teki työtä vuorotta.
A n tti R aippalinna on täm än lehden kustantajan L C -Saarijärven perustajajäsen. H än osallistui kaikkeen työhönsä liittyvän ohella m oniin asioihin, esim. Saarijärven yhteiskoulun kehittäm iseen johto ku n n a n
puheenjohtajana j a oli innokas P ullistuksen kirjallisuuskerhon jäsen.
Viitisen vuotta sitten yllättäen edesm ennyt puolison sa Irja o li yhteiskoulun hyväksi varoja keräävän om peluseuran tunnollinen sihteeri.
"M itä m ahtanee A ntti m ie ttiä ”, ajattelin, kun näin hänen sairaalasta kävelevän kotiinsa, kenties tehtyään um pisuolenleikkauksen tai oltuaan synnytysosastolla. Tapasin hänet oppilashuollossa j a koulutapaturm ien
yhteydessä. Päätelm äni silloin ja tänä p ä ivänä on, että toinen on p ä ä tä n sä p item p i kuin toinen.
Luulen, että m oni m uukin on kanssani sam aa mieltä.
Pentti Pohjonen
K en kera kä y — n iin m o n i tä h ti tu ik et
taan tu tu sti sie ltä valaa
P ro lo g i (eli en n en S aarijärveä) valmistumaisillaan ollut sai
raanhoito-oppilas Irja Astola
■■joutui 30.11.1939 Viipurin pommituksesta Talvisotaan ja 10.6.1941 Suomen Punaisen Ristin re
serviin kuuluvana kutsuttiin perusta
maan kenttäsairaalaa Savitaipaleelle.
Kenttäsairaalan sairaanhoitaj attarena hän oli syksyyn 1943 saakka, jolloin siirtyi Lahden sotasairaalaan sodan loppuajaksi. Antti sai samanaikaisesti liikekannal lepanomääräyksen Savitai- paleelle ja toimi kenttäsairaalan nuo
rempana lääkärinä Karjalan Kannak
sella hyökkäysvaiheen. Sen jälkeen hän oli jalkaväkipatalj oonan lääkäri marraskuun 1944 loppuun. Hänellä oli kunnia kuulua Suomen armeijaan seit
semän kesää peräkkäin. - Irja ja Antti kihlautuivat 6.9.1944 Antin saatua lo
man sukulaisensa hautajaisiin.
Nuoripari asui alivuokralaisena, eli Irjan palkalla ja Antti lopetteli opintojaan. Ritin syntyessä 1946 meil
lä oli jo kokonainen vuokra-asunto, minne runsaan vuoden kuluttua ilmes
tyi ensimmäinen poikamme Matti.
Antti kouliintui ammattiinsa yliopis
ton klinikoilla, Kätilöopistolla, Kuo
pion "läänillä" ja viimeksi Diakonis
salaitoksella. Silloisilla avustajalääkä-
Irja
rin palkoilla ei perhe elänyt. Välillä hoidettiin viransijaisuuksia eri puolil
la maata, jolloin päästiin nauttimaan vanhempien kollegojen vieraanvarai
suudesta jopa koko perheen voimin.
A lk u a ja t v an h a ssa sa ira a la ssa Oli kulunut 14 vuotta ylioppilaaksitu- lostani, kolme valmistumisesta. Olin lähetellyt tuloksetta monet hakupape
rit. Sitten keväällä 1949 tuli äkkirysä-
ja A ntti R aippalinna.
V uoden 1944 sillapuvun jälkeen oikea takki.
ys: sain samanaikaisesti ilmoituksen sekä Parikkalasta että Saarijärveltä kunnanlääkäriksi valitsemisesta. Kä
vimme yhdessä tutustumassa kum
paankin ja molemmissa paikoissa meille tarjottiin herkullisia ja suuria, paksusilavaisia kyljyksiä - alkoihan pula-aika jo helpottaa. Parikkalan kir
kolla kuului rajan takaa räjäytyksiä, jotka muistuttivat meitä liiaksi men
neistä: arpa heitti meidät Saarijärvelle.
Asetuimme piirilääkäri Warenin 10
V anha sairaala kansalaiskoulun aikaisessa asussa. V asem m alla op. T ellervo Larjan punakattoinen A nglia.
rakennuttamaan Koivumäkeen, missä oli 13 lämmitettävää uunia. Oli siinä lääniä nuorelle perheelle. Toisessa päädyssä olivat vastaanottohuoneet, ja kuin perintönä saimme Nyrösen tädin niistä huolehtimaan. Kolleega Artturi Nyyssönen, joka oli 20-luvun alussa ollut Saarijärvellä lyhyehkön ajan, ky
säisi ensi kertaa tavatessamme, miten olimme kalustaneet suuren salin. Ker
roimme pitävämme siellä polkupyö
riä. Kyllä oli polvi huonontunut:
Nyyssönen oli sentään säilyttänyt sa
lissa moottoripyörää.
Ensikäynnillä Saarijärvellä oli näytetty suunnitellun komean sairaa
lan valmiit piirustukset ja annettu ym
märtää niiden vain odottavan toteutu
mista. Kohta viran vastaanotettuani olikin aivan uusi ääni kellossa: kun
nanhallituksen puheenjohtaja oli käy
nyt lääkintöhallituksessa ja saanut tu
kea säästöajatuksilleen, joiden mu
kaan koko rakennussunnitelma olisi korvattavissa merkitsemällä lisäpaik
koja Jyväskylään suunnitellusta kes
kussairaalasta. Paikallisesti riittäisi sairastupa, vaikeat tapaukset voitaisiin siirtää helikopterilla Jyväskylään.
Nuorena lääkärinä sisuunnuin, mars
sin valtuuston kokoukseen ja sain pu
heenvuoron. Tämän jälkeen "kunnan miehet" olivat valmiita harkitsemaan asiaa uudelleen. Röyhkeydestäni tosin sain palautetta Äänekoskelta asti.
Mutta asiat edistyivät suhteellisen no
peasti: teimme "kunnan miehien"
kanssa yhteisiä matkoja eri puolille Suomea ja tutustuimme lähemmin toi
siimme. Niin oli Saarijärvellä muuta
man vuoden kuluttua uusi kunnansai
raala sekä lääkärillä uusi virka-asunto.
Aluksi toimimme vanhassa sairaa
lassa, joka käsitti mutkaisen eteisen, kaksi suurehkoa potilashuonetta ja po- liklinikka-leikkaushuoneen. Lisäksi teimme "puhtaan leikkaussalin" keitti
ön viereisestä hoitajan huoneesta.
Synnytyslaitos sijaitsi naapuritontilla käsittäen aina höyryävän monitoimi- eteisen, yhteisen synnytys- ja vasta
syntyneiden huoneen sekä yhden ai
noan äitien huoneen. Leikattavat oli siirrettävä paareilla ulkokautta sairaa
laan. Saattaa kuulostaa hurjalta, ehkä kurjaltakin, mutta ei Kätilöopistokaan silloin paljon kummempi ollut.
T yö tä riitti
Kunnanlääkärin työpäivästä kului suurin osa vastaanotolla. Odotushuo
ne täyttyi aamuisin linja-autojen tul
tua ja harveni niiden lähdettyä. Tilaus- aikoja ei voitu antaa. Kiireelliset na
pattiin jonosta ohi tavallisten odottaji
en eikä siitä juuri kuulunut mutinoita ainakaan lääkärin korviin asti. Vas
taanottoapulaisen nimikettä ei tuohon aikaan kai oltu keksittykään, olin vas
taanotolla yleensä yksin. Vaimoni aut
toi tarvittaessa minkä kasvavalta lap
sikatraalta kerkesi. Hän vastasi koti
puolen puhelimeen poissaollessani, neuvoi ja rauhoitteli soittajia sekä en
nen kaikkea toimi puskurina potilait
ten ja joskus äkkiväärän änkyröivän miehensä välillä.
Sotainvalidit tarvitsivat tuohon ai
kaan tuhkatiheään lääkärintodistuksia ja -lausuntoja. Ne kirjoitin yleensä sa
mantien vastaanotolla selkeään käsi
alaan pyrkien. Melko usein jouduin kesken vastaanoton neuvottelemaan sosiaalisihteeri Taimi Särkin kanssa, joskus ohjaamaan "potilaita" aivan
toisille instansseille, kuten silloin kun eräs amerikansuomalainen rouvashen
kilö törmäsi sisään kesken vastaan
oton ja haukkui Suomea rosvojen val
takunnaksi. Hänen 100%-sotainvalidi- veljeltään oli ostettu kotitila pilkka
hintaan. Rouvan hieman rauhoituttua uskalsin soittaa kihlakunnantuomari Pappa-Mäkiselle, joka vuorostaan pä
risi ensin vastaan mutta leppyi ja käski lähettää "eukon" pakeilleen. - Maa
kauppa yksinkertaisesti purkaantui, sillä sille ei oltu hankittu sisarien suostumusta.
Virkatehtäviini kuului myös eh
käisevää terveydenhuoltoa: rokotuk
set, koulutarkastukset sekä erityisen tärkeänä äitiyshuolto. Olin sodassa tu
tustunut Mannilan männiköstä lähtöi
sin olleeseen Aito Ahtoon, sisätautien ja psykiatrian erikoislääkäriin. Hän oli vankilapsykiatrina nähnyt, kuinka tär
keää rikollisuuden ehkäisy olisi ja sai kasvatusneuvolatyön alkuun myös Saarijärvellä. Tämä toi uutta eloa jo s
kus varsin puiseviin koulutarkastuk- siin. Terveyssisaret ja opettajat tunsi
vat oppilaiden ja kotienkin pulmia, yhteistyöllä haravoitui tutkittavia kas- vatusneuvolaan. - Aito Ahdon kautta minulla oli ilo tutustua hänen yhteis
työkumppaniinsa professori Niilo Mä
keen.
Olimme muuttaneet paikkakunnal
le Helsingistä, jonne meillä oli paitsi sukulaissuhteita myös muita asioita hoidettavana. Siellä pidettiin myös tärkeät jokasyksyiset lääkäripäivät.
Jyväskylään oli linja-autoyhteys, siel
tä jatkettiin yleensä makuuvaunussa Helsinkiin. Myöhemmin omalla autol
P orkkanan harventaja - tohtorin toinen puoli - potilaille vähem m än nähty.
11
la kelirikkoaikaan saattoi matkaan ku
lua hyvinkin yhdeksän tuntia.
Potilaiden luo mentiin sillä pelillä millä suinkin päästiin. Muistanpa mat
kanneeni Ilmari Sarasen moottoripyö
rän takaistuimella Lannevedelle huk
kuneen lapsen luo. Ja Kauko Kakon kanssa jouduin kerran Kukonhiekan sorakuopalle kuulemaan, kuinka mon
tun pohjalle ajaneet humalaiset kirosi
vat keskelle tietä asetettua keltaista puomia.
V iera ilijo ita
Vuosien mittaan jouduimme viran puolesta vastaanottamaan useita koti
maisia ja myöhemmin yhä lukuisam
pia ulkomaalaisia vieraita. Heitä oli
vat esimerkiksi Kyllikki Pohjola ja Aleksis Tähkä. Vierailipa meillä itse Arvo Ylppökin. Kävijöihin lukeutui
vat myös Israelin puolalaissyntyinen terveysministeri, joka kieltäytyi puhu
masta saksaa; Kapkaupungin sairaa
lan ylihoitaja, jonka mielestä hänen kotimaassaan ei rotuongelmia ollut
kaan. Erityisesti on mieleeni jäänyt Skotlannin terveysministeri, tarkkanä
köinen ja maailmaa nähnyt herra, joka kesken aterian tuijotti silmiini ja ky
syi: When do you sleep?
Mutta työtä oli noina vuosina kai
killa yllin kyllin. Ei jossiteltu saatikka ruikutettu. Ei ollut tarvetta eikä halua
kaan kertoa lapsille kovista kokemuk
sista. Saarijärvelle tullessamme maa oli jo selviytynyt sodanjälkeisen ajan vaikeimmista vaiheista. Siirtoväki oli pääosin asettunut, mutta rakentaminen jatkui voimalla. Rintamailta valmiit pellot saaneet asuivat omissa uusissa tyyppitaloissaan. Kylmiä tiloja raivat
tiin vielä: niissä elettiin ja synnytet- tiinkin ensihätään pystytetyissä sau
noissa. Veikko Vennamo, maan ylin asutusviranomainen noihin aikoihin, kiersi ahkerasti kentällä kuulostele
massa karjalaisten tuntoja, ja satuinpa kerran kohdalle, kun eräskin pataljoo
nani karjalainen pysäytti Vennamon auton Tirkkosen kulmalla purkaak- seen Heinämäen korpitilan huolia.
Vennamo kuunteli nöyränä tehden merkintöjä taskukirjaansa. Hänellä oli puolellaan siirtoväen luottamus.
Ih m e, että riitti aik a a m u u h u n k in
Saarijärvellä luonnollisesti odotettiin minun täyttävän pitkäaikaisen edeltä
jäni Arvo Järvisen jättämä tyhjiö
myös ammatin ulkopuolella. Hän oli ollut intomielinen urheilumies ja toi
minut vuosia Pullistuksen puheenjoh
tajana. Tuotin kai aikamoisen petty
myksen osallistuessani ainoastaan Pullistuksen kirjallisuuskerhon kes
kusteluihin.
Kirkonkyläläisiin tutustuimme ta
vanomaisilla kotivierailuilla. Saarijär
ven Yhteiskoulun tukemiseksi perus
tettu "ompeluseura", jonka toimintaan myös miehet osallistuivat, laajensi tut
tavapiiriämme sivukylillekin. Kerran
"ompeluseurat” olivat K.O.P:n johta
jan kenraali Väinö Valveen kotona.
Oli huhtikuun ensimmäinen päivä ja teimme 2x6'lankun pätkästä kinuski- kuorrutetun kakun. Valitettavasti vain voittajan huumorintaju ei tainnut riit
tää.
Aikaa myöten seurantarve sai uu
siakin muotoja. Vuonna 1956 alkoi eri ammattien edustajia kokoontua kuu
kausittain lähinnä kertomaan omista kokemuksistaan. Näistä kokoontumi
sista kehkeytyi pari vuotta myöhem
min Lions-klubi. Kiitos Irjan ja käsi- välitteisen puhelinkeskuksen: niinä il
toina minua häirittiin vielä vähemmän kuin kirkonpenkissä.
Maanviljelyn on sanottu olevan enemmän elämäntapa kuin elinkeino.
Sama taitaa päteä kunnanlääkäri-ni- mikkeen alla kulkevaan perheyrityk
seen. Minä ja perheeni kestimme sitä
Saarijärvellä 17 vuotta, kunnes ter
veys petti, ja oli lähdettävä Jyväsky
lään ammattia harjoittamaan - kevy
emmissä merkeissä, luulin. Läksiäi- sissämme sanottiin meidän viettäneen Saarijärvellä elämämme parhaat vuo
det. Hetkessä nousi sisälläni pikkupoi
kamainen uhma: väitin niiden olevan vielä edessä.
Ja perheeni häpesi.
Irja R a ip p a lin n a n p ä iv ä kirja sta : K u n n a n lä ä k ä rin jo u lu 1959 Tänä vuonna oli aatto torstaina. Aloi
timme tavan mukaan joulun klo 10 sairaalan juhlalla. Menimme kaikki sinne: isä, äiti, Riti, Matti, Esa, Lauri ja Hannu. Kirkkoherra Markku Hovi- koski oli siellä rouvineen, mutta kap
palainen Halme oli tällä kertaa ilman rouvaa. Koko henkilökunta, potilaat ja paljon heidän omaisiaan oli läsnä.
Jouluvirret, pappien puheet ja yhteis
koulun tiemapoikien esitykset, kuuset ja kahvipöydät virittivät joulumielen läsnäolevien tuntoihin.
Juhlan aikana oli tullut vatsapoti- las sairaalaan, mutta ennen kuin vie
raat ennättivät lähteä, joutui isä laitok
sen puolelle vastaanottamaan 2000 g painoisen poikalapsen. Välittömästi tämän jälkeen isä leikkasi sen umpi- suolipotilaan. Kahdelta hän pääsi ko
tiin.
E sa, M atti, A ntti, L auri, R iti, Irja ja H annu äidin sylissä.
12
/ fr /
n O M O ^ ry t^ je tti / < y u ^ *M ~ a -^ £ Z ~ iy ✓'z-Co
A ^ - ' 6
V > j> ™ & J e c J J * ^ ' , * * * ■ , c b i t f / j u t f / U c t L , ) L r a - , / < *
Irja R aippalinna piti päiväkirjaa.
Nyt vietimme omaa jouluamme kotiväen parissa, sillä ensimmäistä kertaa emme saaneet Nyrösen tätiä seuraamme. Hänen tyttärensä perhe oli tullut tänne. Sylvi ja Mallu kun liit
tyivät joukkoomme, oli perhe koossa.
Niinpä vietimmekin rauhallisen aaton jajoulupäivän. Illalla vietimme mono
polipelin parissa perin viisi tuntia.
Tapaninyönä kello kaksi tuli puhe
linsoitto sairaalasta. Kolme viikkoa sairaalassa alaraajatrombin takia ollut äiti sai kohtauksen. Isä lähti katso
maan. Samanaikaisesti Pylkönmäen kätilö toi 7-synnyttäjää, jolla oli 8.12.
ollut poikkitila. Se oli perätila. Ei tun
nu olevan hätää. Kotiin. Puhelin soi:
"Syntyi jo. Lapsi ei hengitä." Meno laitokselle. Ei vironnut. Kotiin neljäl
tä.
Kahdeksalta puhelinsoitto Juho
lasta. Isännällä ollut ahdistuskohtauk
sia. Pyydetään katsomaan. Kaksi soit
toa Kannonkoskelta. Kotikäynnille Juholaan.
Klo 9-10 ilmoitettu virallinen vas
taanottoaika. Yksi angiinapotilas. Pu
helinsoitto Lehtolasta. Pyydetään ko
tikäynnille. Harras muu perhe vielä lasten tapaninpäiväkirkkoon. Lunta oli satanut aika paljon. Isä meni aamu- kierrolle sairaalaan, jossa tutkittavana kaksi kannonkoskista. Kahdeltatoista lähtö Lehtolaan. Hullua: omalla autol
la. Kolkanlahdesta alkaen tiet auraa
matta. Markkulan talossa hevosta odottaessa tarkastettava halvauksesta toipumassa oleva emäntä. Noin kilo
metrin mittainen rekimatka juoksija- hevosella. Perillä 84-vuotias keuhko- kuumepotilas. Ei voida kuljettaa. Ta
kaisin Markkulaan tultua pyydetään sisään odottamaan kuusivuotiasta kuumepotilasta Suomäestä. Kuppi kahvia ja potilaan tarkastus. Kotiin
Muittarin-Kolkanlahden kautta, auto kahdesti kuorma-autonraiteista poik
kiteloin tiellä. Kotona klo 15: muiden odotettua tunnin verran, isä sai syödä tapaninpäivällisensä yksin. Ei ruoan - sulattelua rauhassa, vaan neljältä sai
raalaan antamaan verensiirto. Ennen sitä täyttyi poliklinikka kuitenkin hu
malaisista miehistä. Nenäfractura ja polvihaava, suturatio. Viimeksi mai
nitun aikana ajoi sairaalan pihalle auto, jossa ääneen valittava nainen.
Syöviikissä oli linja-auto syöksynyt tieltä. Oli commotio ja pieni haava.
Suturatio. Passitus Jyväskylän keskus
sairaalaan. Kotiin klo 18. Pari puhe
linsoittoa, nukkumaan klo 21.30. Lap
set jytistelivät seinän takana, että peili heilui.
Klo 23.45 puhelin soi. Hälytys sai
raalaan: leikkaussali valmiiksi. Potilas
tulee ja samantien sairaalaan umpi
suolen poistoon, kun äiti oli saanut unenpäästä kiinni, soi vastaanoton kello, ja potilaan vaimo tulee hake
maan unohtunutta lähetelappua naula
kon päältä.
Tästä puolen tunnin päästä oli Ju
holassa vaikeata. Isä lähtee sinne saa
tuaan leikkauksen suoritettua. Pääsee kahdelta kotiin, mutta kolmelta soittaa noin 20-vuotias poika, joka puoli tun
tia aikaisemmin on tullut tansseista, että sydämestä ottaa! Tunnin kuluttua ilmestyy sama potilas vastaanotolle.
Sunnuntaiaamu ja Hannun päivä vaikenee. Sankarille lauletaan, isä sängystä käsin. Isä aamukierrolle sai
raalaan ja sieltä ilman hälytystä Juho
laan tervehdyskäynnille. Kesken tut
kimuksen kohtaus. Koska kaikkia tar
vittavia lääkkeitä ei ole mukana, ne on haettava. - Sovitaan potilaan kuljetuk
sesta sairaalahoitoon kohtauksen jäl
keen.
Taas myöhässä päivälliselle. Hiu
kan romaanin lukua ja Hannun päivi
en viettoa lastenkutsuilla.
Iltakäynti klo 20 sairaalaan. Poti
las odottamassa kotona ja Pylkönmä- eltä tulossa toinen. Edellinen sairaa
laan. Jälkimmäinen oli vuoden vanha kouristava, huonosti hengittävä lapsi.
Pitkällisen lääkitsemisen jälkeen sai
raalaan. Yhdeksältä sydänkohtaus sai
raalassa samalla potilaalla kuin tapa
ninpäivänä. Tällöin klo 23 alkaneena yönä ei hälyytyksiä.
O m akotitaloa asuva, puutarhaa hoitava tohtori keinuttelee rovasti W interin huu
tokaupasta ostetussa k e in u tu o lissa . P öydällä K ain T apperin veistokset Paarm a ja K okkalaine.
13
