TAMPEREEN YLIOPISTO Johtamiskorkeakoulu
Toni Janka
EUROOPAN SOSIAALISTEN OIKEUKSIEN KOMITEAN TULKINTAKANNANOTTOJEN OIKEUDELLINEN MERKITYS OSANA TSS-OIKEUKSIEN KANSAINVÄLISTÄ VALVONTAA
Pro gradu -tutkielma
Julkisoikeus
Tampere 2013
Tampereen yliopisto Johtamiskorkeakoulu
TONI JANKA: Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen oikeudellinen merkitys osana TSS-oikeuksien kansainvälistä valvontaa
Pro gradu -tutkielma, XII + 95 sivua Julkisoikeus
Toukokuu 2013
Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean Euroopan sosiaalisen peruskirjaan liittyvää oikeuskäytäntöä osana TSS-oikeuksien kansainvälistä valvontaa. Euroopan sosiaalisen peruskirja on luonteeltaan tyypillinen kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jossa säännökset on kirjoitettu varsin abstraktilla kielellä ja sopimuksen taustoista on saatavilla vain rajoitetusti tietoa, jonka takia sopimusvelvoitteille on vaikea löytää täsmällistä sisältöä ja merkitystä. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on valvontaelin, joka on jo kymmenien vuosien ajan pyrkinyt valvomaan sopimusvelvoitteiden noudattamista sopimusvaltioissa ja samalla selvittämään, miten sopimuksen säännöksiä tulee tulkita. Sopimuksen varsinainen sisältö
muotoutuu ja kehittyy jatkuvasti Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakäytännön kautta.
Euroopan sosiaalisen peruskirjan synnystä on tullut kuluneeksi jo yli 50 vuotta. Alkuaikoina sen merkitys oli varsin marginaalinen, mutta 1990-luvun mittavien uudistusten myötä sen asema on vähitellen vahvistunut ja alun perin vahvasti työoikeuksiin painottuneesta sopimuksesta on tullut toimiva ja tunnustettu monipuolisesti TSS-oikeuksia suojeleva kansainvälinen ihmisoikeussopimus.
Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvonta perustuu sopimusosapuolten määräaikaisraportteihin ja sopimuksen nojalla tehtyihin järjestökanteluihin. Alun perin pääasiassa määräaikaisraportteihin perustunut valvonta sai vuonna 1995 rinnalleen järjestökantelujärjestelmän, jonka kautta käsitellään useita lainsäädäntöön ja käytäntöön liittyviä konkreettisia ongelmia, joita ei todennäköisesti tulisi muuten esille. Samalla järjestökantelumekanismi on oikeudellistanut Euroopan sosiaalisten
oikeuksien komitean valvonta- ja arviointimenettelyjen luonnetta. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen oikeudellinen merkitys on kuitenkin vielä kaukana Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vastaavasta asemasta.
Tutkielman metodologinen perusta on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, jonka avulla pyritään systematisoimaan ja tulkitsemaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tutkimuksen tärkein oikeuslähde on Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean oikeuskäytäntö, mutta oikeuskäytännön laajuuden takia kansainväliset oikeustieteelliset artikkelit auttavat suuntaamaan huomion merkitykseltään olennaisimpiin näkökohtiin. Sopimusta ja sen valvontajärjestelmää vertaillaan muihin
kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja arvioidaan niiden vuorovaikutussuhdetta esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tutkielman avulla pyritään selvittämään, onko Euroopan sosiaalisen peruskirjan lisäuudistukset tarpeellisia, jotta sopimusvaltiot suhtautuisivat vakavasti Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean
tulkintakannanottoihin ja sopimusvelvoitteisiin. Esiin nousevista mahdollisista
valvontajärjestelmään liittyvistä kehittämistarpeista voidaan mainita keskeisimpänä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen heikko oikeudellinen velvoittavuus ja niihin kohdistuva Euroopan neuvoston ministerikomitean poliittinen kontrolli.
Sisällysluettelo
LÄHTEET ... IV OIKEUSTAPAUSLUETTELO ... X LYHENNELUETTELO ... XII
1. JOHDANTO ... 1
1.1.TUTKIMUSAIHEEN ESITTELY ... 1
1.2.TUTKIMUSTEHTÄVÄ, TEOREETTINEN VIITEKEHYS JA RAJAUKSET ... 3
1.3.TUTKIELMAN METODI JA LÄHDEAINEISTO ... 6
1.4.OIKEUDENALAJAOTTELU JA KESKEISET KÄSITTEET ... 9
2. EUROOPAN SOSIAALINEN PERUSKIRJA JA SEN TURVAAMAT TSS-OIKEUDET ... 12
2.1.TSS-OIKEUDET EUROOPPALAISESSA PERUS- JA IHMISOIKEUSKULTTUURISSA ... 12
2.2.TSS-OIKEUKSIA TURVAAVAT KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET ... 17
2.3.EUROOPAN SOSIAALISEN PERUSKIRJAN SYNTY JA KEHITYS ... 20
2.4.SOPIMUKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ JA SEN À LA CARTE -LUONNE ... 24
2.5.SOPIMUSVELVOITTEIDEN IMPLEMENTOIMINEN KANSALLISEEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN ... 27
3. EUROOPAN SOSIAALISEN PERUSKIRJAN VALVONTAJÄRJESTELMÄN TOIMINTA ... 30
3.1.VALVONTAKONEISTO JA VALVONTAELINTEN TEHTÄVÄT ... 30
3.1.1. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea ... 31
3.1.2. Hallitustenvälinen komitea ... 33
3.1.3. Euroopan neuvoston ministerikomitea ... 34
3.2.MÄÄRÄAIKAISRAPORTTIEN ARVIOINTIMENETTELY ... 36
3.3.JÄRJESTÖKANTELUIDEN KÄSITTELY RAPORTOINTIMEKANISMIN RINNALLA ... 38
4. TULKINTAKANNANOTTOJEN KRIITTINEN TARKASTELU ... 44
4.1.EUROOPAN SOSIAALISTEN OIKEUKSIEN KOMITEAN TULKINTAPERIAATTEET JA DYNAAMINEN TAPA TULKITA SOPIMUSVELVOITTEITA ... 44
4.2.TULKINTA SOPIMUKSEN SOVELTAMISALAN OSALTA ... 47
4.3.MÄÄRÄAIKAISRAPORTOINTIIN LIITTYVÄÄ KRITIIKKIÄ ... 49
4.4.HAVAINTOJA JÄRJESTÖKANTELUJÄRJESTELMÄÄN LIITTYVIEN KOKEMUSTEN PERUSTEELLA ... 54
4.5.KAKSI RINNAKKAISTA VALVONTAMEKANISMIA NE BIS IN IDEM -PERIAATTEEN NÄKÖKULMASTA ... 60
4.6.TULKINTAKANNANOTTOJEN OIKEUSVAIKUTUKSET JA NIIDEN KANSALLINEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 62
5. KOHTI KATTAVAA JA OIKEUSVAIKUTUKSILTAAN SITOVAA TSS-OIKEUKSIEN VALVONTAA ... 69
5.1.EUROOPAN SOSIAALISEN PERUSKIRJAN SUHDE EU:HUN JA MUIHIN KESKEISIIN TOIMIJOIHIN ... 69
5.2.EUROOPAN SOSIAALISTEN OIKEUKSIEN KOMITEAN JA EUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIMEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUSSUHDE ... 75
5.3.EUROOPAN SOSIAALISEN PERUSKIRJAN JA EUROOPAN IHMISOIKEUSSOPIMUKSEN VÄLISTEN SUHTEIDEN TIIVISTÄMINEN ... 78
5.3.1. Kohti TSS-oikeuksien kansainvälistä tuomioistuinvalvontaa? ... 78
5.3.2. Valvonta yhtenäisemmän järjestelmän avulla? ... 80
5.4.VALVONTAJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISTARPEET ... 81
5.5.EUROOPAN SOSIAALISTEN OIKEUKSIEN KOMITEAN TULEVAISUUDEN HAASTEET ... 85
6. JOHTOPÄÄTÖKSET ... 89
LÄHTEET
Kirjallisuus
Akandji-Kombé, Jean-Francois: Charte Sociale et Droit Communitaire. Teoksessa Akandji-Kombé, Jean-Francois & Leclerc, Stéphane (toim.): La Charter Sociale Européenne. Bryssel, Belgia 2001.
ss. 149-177.
Akandji-Kombé, Jean-Francois: L'application de la Charte Sociale Européenne: La mise en Œuvre de la Procédure de Réclamations Collectives. Droit social No 9/10. Pariisi, Ranska 2000.
Akandji-Kombé, Jean-Francois: Le Tonnerre de Brest a-t-il Fait Long Feu? Semaine Sociale Lamy No 1442. Pariisi, Ranska 2010. ss. 10-12.
Akandji-Kombé, Jean-Francois: The Material Impact of the Jurisprudence of the European Committee of Social Rights. Teoksessa De Búrca, Gráinne & De Witte, Bruno (toim.): Social Rights in Europe. Oxford, Iso-Britannia 2005. ss. 89-108.
Akillioğlu, Tekin: Some Critical Considerations on the European Social Charter and the Collective Complaints Protocol. Studia z Zakresu Prawa Pracy i Polityki Społecznej, Jagiellonian University.
Krakova, Puola 2009. ss. 59-70.
Aliprantis, Nikitas: The Social Rights are Full and Justiciable Rights! Managerial Law, Vol.
47, No 6. 2005. ss 192–204.
Alston, Philip: Assessing the Strengths and Weaknesses of the European Social Charter's Supervisory System. Teoksessa De Búrca, Gráinne & De Witte, Bruno (toim.): Social Rights in Europe. Oxford, Iso-Britannia 2005. ss. 45-67.
Alston, Philip: The Contribution of the EU’s Fundamental Rights Agency to the Realisation of Economic and Socials Rights. Teoksessa Alston, Philip & De Schutter, Olivier (toim.): Monitoring Fundamental Rights in the EU: The Contribution of the Fundamental Rights Agency. Oxford, Iso- Britannia 2005. ss. 159-200.
Alston, Philip & Heenan, James: Shrinking the International Labor Code: An Unintended Consequence of the 1998 ILO Declaration on Fundamental Principles and Rights at Work. New York University Journal of International Law and Politics, Vol. 36. New York, Yhdysvallat 2004.
ss. 221- 264.
Benelhocine, Carole: The European Social Charter. Strasbourg, Ranska 2012.
Braibant, Guy: La Charte des Droits Fondamentaux de l'Union Européenne. Pariisi, Ranska 2001.
Brillat, Régis: The European Committee of Social Rights' 40th Anniversary. Synergy, Magazine of the European Law Students’Association No 44. Bryssel, Belgia 2008. ss. 20-21.
Brillat, Régis: The Supervisory Machinery of the European Social Charter: Recent Developments and Their Impact. Teoksessa De Búrca, Gráinne & De Witte, Bruno (toim.): Social Rights in Europe. Oxford, Iso-Britannia 2005. ss. 31-44.
Bruun, Niklas & Koskull, Anders von: Työoikeuden perusteet. 2. painos. Helsinki 2012.
Cassese, Antonio: International Law. Oxford, Iso-Britannia 2001.
Churchill, Robin C. & Khaliq, Urfan: The Collective Complaints System of the European Social Charter: An Effective Mechanism for Ensuring Compliance with Economic and Social Rights?
European Journal of International Law, No 15. Firenze, Italia 2004. ss. 417-456.
Churchill, Robin C. & Khaliq, Urfan: Violations of Economic, Social and Cultural Rights: The Current Use and Future Potential of the Collective Complaints Mechanism of the European Social Charter. Teoksessa Baderin, Mashood & McCorquodale, Robert (toim.): Economic, Social and Cultural Rights in Action. Oxford, Iso-Britannia 2007. ss. 195-240.
Cullen, Holly: The Collective Complaints Mechanism of the European Social Charter. European Law Review Vol. 25, Human Rights Survey. 2000. ss.18-30
Darcy, John: Forced Labour in Greece. European Law Review Vol. 27, No. 2. 2002. ss. 218-223 De Boer-Buquicchio, Maud: Welcome address. Teoksessa Johanson, Niko & Mikkola, Matti (toim.): Reform of the European Social Charter. Seminar Presentations Delivered 8 and 9 February 2011 at the House of the Estates and the University of Helsinki. Helsinki 2011. ss. 5-8.
De Búrca, Gráinne: The Future of Social Rights Protection in Europe. Teoksessa De Búrca, Grainne
& De Witte, Bruno (toim.): Social Rights in Europe. Oxford, Iso-Britannia 2005. ss. 3-30.
De Schutter, Olivier: Anchoring the European Union to the European Social Charter: The Case for Accession. Teoksessa De Búrca, Grainne & De Witte, Bruno (toim.): Social Rights in Europe.
Oxford, Iso-Britannia 2005. ss. 111-152.
Drzemczewski, Andrew: Fact-Finding as Part of Effective Implementation: The Strasbourg Experience. Teoksessa Bayefsky, Anne F. (toim.): The UN Human Rights Treaty System in the 21st Century. Haag, Alankomaat 2000. ss. 115-136.
Evju, Stein: The Europan Social Charter. Teoksessa Blanpain, Roger & Baurmann, Michael: The Council of Europe and the Social Challenges of the XXIst Century. Haag, Alankomaat 2001. ss. 19- 32.
Gori, Gisella: Domestic Enforcement of the European Social Charter: The Way Forward. Teoksessa De Búrca, Gráinne & De Witte, Bruno (toim.): Social Rights in Europe. Oxford, Iso-Britannia 2005. ss. 69-88.
Hallberg, Pekka: Perusoikeusjärjestelmä. Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki; Ojanen, Tuomas; Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo & Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. 2. uudistettu painos. Helsinki 2011. ss. 29-59.
Halonen, Tarja: Opening Words. Teoksessa Johanson, Niko & Mikkola, Matti (toim.): Reform of the European Social Charter. Seminar Presentations Delivered 8 and 9 February 2011 at the House of the Estates and the University of Helsinki. Helsinki 2011. ss. 1-4.
Harris, David: A fresh impetus for the European Social Charter. International and Comparative Law Quarterly, 41. 1992. ss. 659-676.
Harris, David: Collective Complaints Under the European Social Charter: Encouraging Progress?
Teoksessa Kaikobad, Kaiyan Homi & Bohlander, Michael (toim.): International Law and Power:
Perspectives on Legal Order and Justice. Leiden, Alankomaat 2009. ss. 3-24.
Harris, David & Darcy, John: The European Social Charter. The Procedural Aspects of International Law Book Series, Volume 25. 2. painos. New York, Yhdysvallat 2001.
Kari, Matti & Saari, Juho: Sosiaalinen Eurooppa – Euroopan unionin sosiaalipolitiikka. Helsinki 2005.
Karapuu, Heikki: Perusoikeuksien käsite ja luokittelu. Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki;
Ojanen, Tuomas; Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo & Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. 2.
uudistettu painos. Helsinki 2011. ss. 63-138.
Kristensen, Henrik: The European Committee of Social Rights and Its Case Law on the Negative Freedom of Association. Teoksessa Amicorum, Liber & Świątkowski, Andrzej M.: Studia z zakresu prawa pracy i polityki spolecznej/Studies on Labour Law and Social Policy. Krakova, Puola 2009.
ss. 275-284.
Kuusjärvi, Sanna: Ihmisoikeudet ja kehitys. Helsinki 1999.
Mantouvalou, Virginia & Voyatzis, Panayotis: The Council of Europe and the Protection of Human Rights: A System in Need of Reform. Teoksessa Joseph, Sarah & McBeth, Adam: Research
Handbook on International Human Rights Law. 2009. ss. 326-352.
Melish, Tara Jane: Introductory Note to the Optional Protocol to the International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights. International Legal Materials, Vol. 48, 2009. Boston, Yhdysvallat 2009. ss. 256-267.
Mikkola, Matti: Euroopan sosiaaliset ihmisoikeudet vuonna 2000. Helsinki 2001.
Mikkola, Matti: Need to Strengthen the Monitoring Mechanisms of Social Human Rights.
Teoksessa Johanson, Niko & Mikkola, Matti (toim.): Reform of the European Social Charter.
Seminar Presentations Delivered 8 and 9 February 2011 at the House of the Estates and the University of Helsinki. Helsinki 2011. ss. 27-32.
Mikkola, Matti: Social Rights of Europe. Porvoo 2010.
Mikkola, Matti: Toimeentulon vähimmäisturva eurooppalaisena ihmisoikeutena. Teoksessa Tolvanen, Matti; Miettinen, Tarmo & Muukkonen, Matti (toim.): Juhlakirja Pentti Arajärvi 1948 - 2/6 - 2008. Joensuu 2008. ss. 37–48.
Ojanen, Tuomas & Scheinin, Martin: Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen
perusoikeusjärjestelmä. Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki; Ojanen, Tuomas; Scheinin,
Martin; Tuori, Kaarlo & Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. 2. uudistettu painos. Helsinki 2011. ss. 171-196.
Ojanen, Tuomas & Scheinin, Martin: Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kansainvälinen valvonta.
Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki; Ojanen, Tuomas; Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo &
Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. 2. uudistettu painos. Helsinki 2011. ss. 875-906.
Pellonpää, Matti: Euroopan ihmisoikeussopimus. 4. uudistettu painos. Helsinki 2005.
Petman, Jarna: Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvontajärjestelmä: Ihmisoikeusjärjestelmä?
Teoksessa Ojanen, Tuomas & Suviranta, Outi & Sakslin, Maija & Koivisto, Ida (toim.): Avoin, tehokas ja riippumaton: Olli Mäenpään 60-vuotisjuhlakirja. Helsinki 2010. ss. 395-412.
Petman, Jarna: Sosiaaliset oikeudet eivät ole toisarvoisia. Helsingin Sanomat, pääkirjoitus 13.8.2010. Helsinki 2010. s. A2.
Polakiewicz, Jörg: Treaty-making in the Council of Europe. Strasbourg, Ranska 1999.
Pöyhönen, Juha: Uusi varallisuusoikeus. Helsinki 2000.
Rautiainen, Pauli: Moninaisuudessaan yhtenäinen Eurooppa: Konsensusperiaate ja valtion harkintamarginaalioppi. Lakimies 6/2011. Helsinki 2011. ss. 1152-1171.
Reiding, Hilde: The European Social Charter’s Amending Protocol and the Collective Complaints Protocol. Teoksessa Reiding, Hilde: The Netherlands and the Development of International Human Rights Instruments. Antwerpen, Belgia 2007. ss. 161-218.
Rosas, Allan: Perus- ja ihmisoikeudet EU:ssa. Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki;
Ojanen, Tuomas; Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo & Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. Oikeuden perusteokset. Helsinki 2011. 2. uudistettu painos. ss. 197-213.
Quesada, Luis Jimena: The European Committee of Social Rights and the Collective Complaints Procedure: Present and Future. Teoksessa Johanson, Niko & Mikkola, Matti (toim.): Reform of the European Social Charter. Seminar Presentations Delivered 8 and 9 February 2011 at the House of the Estates and the University of Helsinki. Helsinki 2011. ss. 9-14.
Samuel, Lenia: Fundamental Social Rights in the EU Legal Order in Connection with the European Social Charter. Teoksessa Johanson, Niko & Mikkola, Matti (toim.): Reform of the European Social Charter. Seminar Presentations Delivered 8 and 9 February 2011 at the House of the Estates and the University of Helsinki. Helsinki 2011. ss. 21-26.
Scheinin, Martin: Ihmisoikeussopimuksista ja muista ihmisoikeusasiakirjoista. Teoksessa Haapea, Arto (toim.): Ihmisoikeudet 2000-luvulla - Sopimuksia ja asiakirjoja. Helsinki 2002.
Steiner, Henry & Alston, Philip: International Human Rights in Context: Law, Politics, Morals. 3.
painos. Oxford, Iso-Britannia 2008.
Sudre, Frédéric: Le Protocole Additionnel à la Charte Sociale Européenne Prévoyant un
Système de Réclamations Collectives. Revue Générale de Droit International Public No 1996/3.
Pariisi, Ranska 1996. ss. 715-739
Tapiola, Kari: European and Global Standards and Their Interaction. Teoksessa Johanson, Niko &
Mikkola, Matti (toim.): Reform of the European Social Charter. Seminar Presentations Delivered 8 and 9 February 2011 at the House of the Estates and the University of Helsinki. Helsinki 2011. ss.
15-20.
Tuori, Kaarlo: Sosiaaliset oikeudet. Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki; Ojanen, Tuomas;
Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo & Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. 2. uudistettu painos.
Helsinki 2011. ss. 711-752.
Tuori, Kaarlo & Kotkas, Toomas: Sosiaalioikeus. Helsinki 2008.
Tuori, Kaarlo & Lavapuro, Juha: Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus (PL 22
§). Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki; Ojanen, Tuomas; Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo
& Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. 2. uudistettu painos. Helsinki 2011. ss. 809-820.
Virallislähteet
Committee of Ministers: Resolution ResChS(2004)1: Collective complaint No. 13/2002 Autisme- Europe against France. Strasbourg, Ranska 10.3.2004.
Committee of Ministers: Resolution CM/ResChS(2012)5: European Committee of Social Rights, Election of members. Strasbourg, Ranska 28.11.2012.
Council of Europe: Additional Protocol to the European Social Charter providing for a system of collective complaints, ETS No. 158. Strasbourg, Ranska 2006.
Council of Europe: Declaration of 10 December 1998 Adopted by the Committee of Ministers of the Council of Europe on the Occasion of the 50th Anniversary of the Universal Declaration of Human Rights. Strasbourg, Ranska 1998.
Council of Europe: List of Complaints and State of Procedure. Strasbourg, Ranska 22.4.2013.
Council of Europe: List of International Non-Governmental Organisations (INGOs) Entitled to Submit Collective Complaints. Strasbourg, Ranska 1.1.2013.
Council of Europe: Signatures and Ratifications of the European Social Charter, its Protocols and the European Social Charter (revised). Strasbourg, Ranska 26.3.2013.
Council of Europe Parliamentary Assembly: Recommendation 1354 (1998). 28.1.1998.
Council of Europe Parliamentary Assembly: Recommendation 1415 (1999). 23.6.1999 Eduskunnan sosiaaliasiain valiokunta: Lausunto SoVL 14/1990 vp. Helsinki 5.2.1991.
European Committee of Social Rights: Rules of Procedure. Strasbourg, Ranska 29.3.2004 (päivitetty 10.5.2011).
Governmental Committee of the European Social Charter: Rules of procedure. Strasbourg, Ranska 27.3.2012.
Governmental Committee of the European Social Charter: New system for the presentation of reports on the application of the European Social Charter – Proposal of the Governmental Committee. Strasbourg, Ranska 3.5.2006.
HE 309/1993: Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.
HE 44/2003: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuuden turvaamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
HE 74/2012: Hallituksen esitys eduskunnalle taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Suomen valtioneuvosto: Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta, VNS 7/2009 vp. Helsinki 2009.
Ulkoasiainministeriö: Euroopan sosiaalinen peruskirja. Helsinki 1992.
Ulkoasiainministeriö: Valtiosopimusten suomentaminen. Helsinki 14.11.2012.
United Nations: Compilation of General Comments and General Recommendations Adopted by Human Rights Treaty Bodies. HRI/GEN/1/Rev.7. New York, Yhdysvallat 2004.
United Nations: The Domestic Application of the Covenant. E/C.12/1998/24. New York, Yhdysvallat 1998.
OIKEUSTAPAUSLUETTELO
European Committee of Social Rights (Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea)
Conclusions 1995 (XIII-2: Austria, Belgium, Cyprus, Denmark, France, Germany, Greece, Iceland, Ireland, Italy, Malta, Netherlands, Norway, Spain, Sweden, United Kingdom). Strasbourg, Ranska 1995.
Conclusions XV-2, Vol 1 & 2: Austria, Belgium, Denmark, Finland, France, Greece, Iceland, Italy, Netherlands, Norway, Poland, Portugal, Spain, Sweden, United Kingdom. Strasbourg, Ranska 2001.
Conclusions 2003 (France). Strasbourg, Ranska 2003.
Conclusions 2003 (Italy). Strasbourg, Ranska 2003.
Conclusions 2004 (Denmark). Strasbourg, Ranska 2004.
Conclusions 2004 (Italy). Strasbourg, Ranska 2004.
Conclusions 2006 (Bulgaria). Strasbourg, Ranska 2006.
Conclusions 2006 (Italy). Strasbourg, Ranska 2006.
Conclusions 2012 (Turkey). Strasbourg, Ranska 2013.
Conclusions 2012 (Finland). Strasbourg, Ranska 2013.
Complaint No. 1/1998: International Commission of Jurists (ICJ) v. Portugal. 9.9.1999.
Complaint No. 7/2000 International Federation of Human Rights Leagues (FIDH) v. Greece.
12.12.2000.
Complaint No. 8/2000: Quaker Council for European Affairs (QCEA) v. Greece. 27.4.2001.
Complaint No. 9/2000 Confédération Française de l’Encadrement (CFE-CGC) v. France.
11.12.2001.
Complaint No. 10/2000: Tehy ry and STTK ry v. Finland. 17.10.2001.
Complaint No. 12/2002: Confederation of Swedish Enterprise v. Sweden. 22.5.2003.
Complaint No. 13/2002: International Association Autism-Europe (IAAE) v. France. 7.11.2003.
Complaint No. 14/2003 International Federation of Human Rights Leagues (FIDH) v. France.
3.11.2004.
Complaint No. 15/2003 European Roma Rights Centre (ERRC) v. Greece. 7.2.2005.
Complaint No. 17/2003: World Organisation against Torture (OMCT) v. Greece. 26.1.2005.
Complaint No. 18/2003: World Organisation against Torture (OMCT) v. Ireland. 26.1.2005.
Complaint No. 19/2003: World Organisation against Torture (OMCT) v. Italy. 26.1.2005.
Complaint No. 20/2003: World Organisation against Torture (OMCT) v. Portugal. 26.1.2005.
Complaint No. 21/2003: World Organisation against Torture (OMCT) v. Belgium. 26.1.2005.
Complaint No. 32/2005: European Trade Union Confederation (ETUC), Confederation of Independent Trade Unions in Bulgaria (CITUB), Confederation of Labour “Podkrepa” (CL
“Podkrepa”) v. Bulgaria. 29.11.2006.
Complaint No. 35/2006: Federation of Finnish Enterprises v. Finland. 26.10.2007.
Complaint No. 59/2009 European Trade Union Confederation (ETUC) / Centrale Générale des Syndicats Libéraux de Belgique (CGSLB) / Confédération des Syndicats chrétiens de Belgique (CSC) / Fédération Générale du Travail de Belgique (FGTB) v. Belgium. 16.9.2011.
Complaint No. 70/2011: Association of Care Giving Relatives and Friends v. Finland.
Complaint No. 71/2011: Association of Care Giving Relatives and Friends v. Finland.
Complaint No. 88/2013: Finnish Society of Social Rights v. Finland.
European Court of Human Rights (Euroopan ihmisoikeustuomioistuin) Complaint No. 16130/90 Sigurdur A. Sigurjónsson v. Iceland. 30.6.1993.
Complaint No. 34406/97 Mazurek v. France. 1.2.2000.
Complaint No. 57442/00 Sanchez Navajas v. Spain. 21.6.2001.
Complaint No. 40892/98 Koua Poirrez v. France. 30.9.2003.
Complaint No. 55480/00 & 59330/00 Sidabras and Džiautas v. Lithuania. 27.10.2004 Complaint No. 52562/99 & 52620/99 Sørensen and Rasmussen v. Denmark. 11.1.2006.
Complaint No. 34503/97 Demir and Baykara v. Turkey. 12.11.2008.
European Court of Justice (Euroopan unionin tuomioistuin)
Case C-438/05 International Transport Workers’ Federation & Finnish Seamen’s Union vs Viking Line ABP & OÜ Viking Line Eesti. 11.12.2007.
Case C-271/08 Commission vs Germany. 15.6.2010.
LYHENNELUETTELO
ANED Academic Network of European Disability Experts (Eurooppalainen vammaisasioiden asiantuntijoiden akateeminen verkosto)
CNEL Consiglio Nazionale dell’economia e del lavoro (Italian talous- ja työmarkkinaneuvosto)
EAPN European Anti-Poverty Network (Euroopan köyhyyden vastainen verkosto) EIS Euroopan ihmisoikeussopimus
EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EN Euroopan neuvosto
ESP Euroopan sosiaalinen peruskirja EU Euroopan unioni
ETUC European Trade Union Confederation (Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö)
EY Euroopan yhteisö
FIDH International Federation for Human Rights (Ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälinen keskusliitto)
HE Hallituksen esitys
IBE International Bureau of Education (Kansainvälinen koulutustoimisto, UNESCO) ILO International Labour Organization (Kansainvälinen työjärjestö)
IOE International Organisation of Employers (Kansainvälinen työnantajaliitto) KP-oikeudet Kansalais- ja poliittiset oikeudet
KP-sopimus Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (YK)
OECD Organisation for Economic Cooperation and Development (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö)
PL Perustuslaki
TSS-oikeudet Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet
TSS-komitea Taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien komitea (YK)
TSS-sopimus Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (YK)
UNICE Union of Industrial and Employers' Confederations of Europe (Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö)
UNICEF United Nations Children's Fund (Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto) YK Yhdistyneet kansakunnat
1. Johdanto
1.1. Tutkimusaiheen esittely
Jo useamman vuoden ajan kreikkalaisilla naisilla on ollut samat mahdollisuudet kuin miehillä tulla poliiseiksi, ulkomaalaiset opiskelijat ovat voineet saada Hollannissa taloudellista tukea opintoihinsa, Portugalissa lapsen ruumiillinen kurittaminen on ollut kriminalisoitua ja Unkarissa työntekijöiden syrjintä ammattijärjestöön kuulumisen takia on ollut kiellettyä. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean työn tuloksista Euroopassa.1 Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on riippumattomista ja puolueettomista asiantuntijoista koostuva valvontaelin, joka on jo yli 40 vuoden ajan työskennellyt sen eteen, että Euroopan sosiaalisen peruskirjan sopimuspuolina olevien valtioiden lainsäädäntö ja käytännöt olisivat velvoitteiden vaatimalla tasolla. Sillä on kaksoisrooli, jossa se toimii paitsi sopimuksen noudattamisen valvojana, myös varsin abstraktin sopimuksen sisällön määrittäjänä. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisukäytännön katsotaan olevan pääasiallinen pohja, jolle TSS-oikeuksien suojelu Euroopan neuvostossa rakentuu.
Lokakuussa vuonna 1961 solmittu ja ratifioitavaksi avattu sekä myöhemmin useilla lisäpöytäkirjoilla täydennetty Euroopan sosiaalinen peruskirja turvaa TSS-oikeuksia eli taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, joilla pyritään edistämään yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumista ja turvaamaan ihmisten hyvinvointi. Tällaisia oikeuksia ovat muun muassa oikeus työhön, oikeus sosiaaliturvaan, oikeus terveys- ja sosiaalipalveluihin sekä oikeus asuntoon. Sopimuksella on asetettu yhteiset TSS-oikeuksien vähimmäisstandardit, mutta samalla on sovittu niitä korkeampien standardien suuntaviivoista.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean harjoittama valvontatoiminta perustuu kahteen toisiaan täydentävään menetelmään. Ensinnäkin, kukin sopimusvaltio laatii vuosittain selvityksen siitä, kuinka sopimusta on kansallisella tasolla toteutettu ja minkälaisia ongelmia ja puutteita on siihen liittyen mahdollisesti ilmennyt. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea käsittelee valtion määräaikaisraportin ja antaa sen pohjalta johtopäätöksensä. Jos valtio ei noudata Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean päätöksiä, voi hallitustenvälinen komitea pyytää Euroopan
1 Brillat 2008, s. 20.
neuvoston ministerikomiteaa antamaan suosituksen kyseiselle jäsenvaltiolle, jotta se saattaa tilanteensa vaatimusten mukaiseksi. Suositukset ovat luonteeltaan poliittisia asiakirjoja, eikä niiden ole tarkoitus esittää Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean johtopäätösten tavoin yksityiskohtaisia havaintoja sopimusrikkomuksista2. Toiseksi, määräaikaisraportoinnin ohella Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea käsittelee Euroopan sosiaalisen peruskirjan nojalla tehtyjä järjestökanteluja.
Euroopan sosiaalisen peruskirjan synty osui yli 50 vuotta sitten aikaan, jolloin eurooppalainen arvopohja oli vasta rakentumassa ja monet Euroopan neuvoston jäsenvaltiot olivat ottamassa ensi askeleita hyvinvointivaltioiden rakentamisen tiellä. Suomen liittyessä Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan vuonna 1991 sopimus oli vielä varsin näkymätön asiakirja, eikä yhdellekään maalle ollut siihen mennessä annettu yhtään huomautusta lainsäädännön tai käytännön puutteellisuuksista.3 Euroopan neuvoston ministerikomitea antoi vasta vuonna 1994 ensimmäiset suositukset lainsäädännön ja käytännön muuttamiseen liittyen.
Euroopan sosiaalinen peruskirja oli lähes koko 1990-luvun myötätuulessa, jonka aikana sopimus ja valvontajärjestelmä uusittiin perusteellisesti, ja alun perin työelämää koskeviin oikeuksiin painottunut sopimus otti askelia laajemmin sosiaalisten oikeuksien suuntaan. 1990-luvun uudistusten avulla ollaan pyritty myös tehostamaan valvontaa ja vahvistamaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean itsenäistä asemaa. Sopimuksen merkityksen kasvuun vaikutti lisäksi monien Keski- ja Itä-Euroopan maiden liittyminen sopimukseen. Euroopan sosiaalisen peruskirjan yhtenä tärkeimmistä uudistuksista voidaan pitää lisäpöytäkirjan (1995) hyväksymistä järjestökantelujärjestelmästä, joka antoi tietyt edellytykset täyttäville järjestöille oikeuden kannella Euroopan neuvostolle Euroopan sosiaalisen peruskirjan määräysten soveltamisesta. Myös uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan hyväksyminen (1996) oli yksi tärkeä käännekohta sopimuksen merkityksen kasvussa. Uudistuksen yhteydessä Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan sisällytettiin uusia oikeuksia ja aiempien säännösten sanamuotoja täsmennettiin.
Vaikka uudistuksilla ollaan pyritty vahvistamaan valvontajärjestelmän oikeudellista luonnetta, nykyisellään Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen oikeudellinen asema on epäselvä. Tulkintakannanottojen teho perustuu ainoastaan kielteisen julkisuuden riskiin, eikä sopimusvaltiolle voida määrätä oikeudellisia seuraamuksia tai velvoittaa niitä muuttamaan
2 Petman 2010a, s. 400.
3 Halonen 2011, s. 2.
lainsäädäntöään. Tulkintakannanotot eivät siis ole vahvassa mielessä varsinaisesti oikeudellisesti sitovia tuomioita. On kuitenkin syytä huomata, että vaikka Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean johtopäätökset eivät ole sitovuudeltaan oikeusistuimien päätöksiin rinnastettavia tuomioita, tietyssä mielessä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on kuitenkin asemaltaan ja toiminnaltaan oikeudellinen valvontaelin, koska se tulkitsee säännösten noudattamista ja sopimusvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan säännöksiä.
Valvontaelimen oikeudellisen aseman ja tulkintakannanottojen velvoittavuuden epäselvyys on kuitenkin hankalaa Euroopan sosiaalisen peruskirjan uskottavuuden kannalta.
Uudistusten myötä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean rooli on valvontamenettelyssä vahvistunut, ja lisääntynyt vastuu on johtanut entistä tarkempaan velvoitteiden tulkintaan, jonka myötä se on niin ikään tarkastellut omaa oikeuslähteellistä rooliaan järjestökanteluiden ja määräaikaisraportointimenettelyjen näkökulmasta. New Yorkin yliopiston professori ja entinen YK:n ihmisoikeusraportoija Philip Alston on suhtautunut kriittisesti Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottoihin ja kyseenalaistanut niiden oikeudellisen aseman, koska sopimusvaltiot noudattavat edelleen varsin heikosti sopimusmääräysten noudattamista koskevia tulkintakannanottoja ja niiden perusteella tehtyjä suosituksia4. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean pääsihteeri Régis Brillat on esittänyt hieman toisen suuntaisia arvioita. Hänen mukaan sopimusvelvoitteet eivät ole vain julkiselle vallalle esitettyjä abstrakteja tavoitteita, vaan niistä on tullut konkreettisia ja osa vahvasti velvoittavaa oikeutta, jonka valvonnassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealla on keskeinen asema5.
1.2. Tutkimustehtävä, teoreettinen viitekehys ja rajaukset
Käsittelen tässä tutkielmassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen oikeudellista sitovuutta ja merkitystä valvontajärjestelmän näkökulmasta. Tämän lisäksi pyrin selvittämään, missä suhteessa jäsenvaltiot noudattavat ja täytäntöönpanevat Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean päätöslauselmissa esitettyjä vaatimuksia, ja miten vakavasti sopimusvaltiot suhtautuvat valvontajärjestelmän luomaan kontrolliin. Yhtenä tarkasteluni tavoitteena on selvittää, onko valvonta riittävän asianmukaisesti järjestettyä, jotta sopimusrikkomuksiin puututaan tehokkaalla tavalla, ja onko Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean asema sellainen, että se edistää vakavaa suhtautumista TSS-oikeuksien toteuttamisvelvollisuuteen.
4 Alston 2005a, ss. 45-67.
5 Brillat 2005, s. 37.
Tutkielman pääkysymys voidaan pukea muotoon:
• Millainen oikeudellinen merkitys Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanotoilla on?
Lisäksi tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraaviin alakysymyksiin:
• Miten Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea valvoo Euroopan sosiaalisen peruskirjan sopimusvelvoitteiden noudattamista?
• Mitä vahvuuksia, heikkouksia, ongelmia ja kehittämistarpeita Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvontajärjestelmässä on?
• Millainen vuorovaikutussuhde Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja muiden kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien valvontajärjestelmien välillä vallitsee?
Keskityn tutkielmassa erityisesti Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvontajärjestelmän kehitykseen ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakäytännön rooliin TSS-oikeuksien toteutumisessa. Analysoin Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean dynaamista tapaa tulkita velvoitteita ja sen ratkaisukäytännön oikeuslähteellistä asemaa. Pyrin selvittämään, johtavatko Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean johtopäätökset kansallisen lainsäädännön muuttamiseen, ja miten kansalliset tuomioistuimet suhtautuvat oikeuslähteellisesti Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottoihin. Tutkielman tarkoituksena on muodostaa systemaattinen kokonaiskuva Euroopan sosiaalinen peruskirjan valvontajärjestelmän merkityksestä ja Euroopan sosiaalisen oikeuksien komitean tulkintakannanottojen oikeudelliseen asemaan liittyvistä ongelmakohdista. Käsittelen Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen oikeudellista asemaa muun muassa niiden erilaisten ryhmittelyjen, oikeusvaikutusten ja ristiriitaongelmien kautta.
Käsittelen lisäksi määräaikaisraporttien ja järjestökanteluiden käsittelyprosessissa esiintyviä ongelmia ja kehittämistarpeita. Jotta kehittämistarpeita voitaisiin arvioida, tulee saada selkeä käsitys siitä, miten valvontajärjestelmä toimii ja mitä vahvuuksia ja heikkouksia siihen liittyy. On myös tärkeää perehtyä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tehtäviin ja rooliin, jotta sen tekemien ratkaisupäätösten oikeudellista asemaa voitaisiin arvioida. Analysoin Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisukäytäntöä konkreettisten sopimusvaltioihin liittyvien esimerkkien avulla. Oikeuskäytännön laajuuden ja käytettävissä olevien resurssien vuoksi en kykene
tarkastelemaan kaikkia Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottoja, jonka takia pyrin käyttämään kansainvälisiä oikeustieteellisiä artikkeleita apuna, jotta voin kohdistaa huomioni olennaisimpiin ja tärkeimpiin oikeudellisiin näkökohtiin. Kannanottoja ei ole syytä käydä yksityiskohtaisesti kohta kohdalta läpi, vaan pyrin muodostamaan kokonaiskuvan tulkintakäytännöstä nostamalla esiin tulkintakannanottojen keskeisemmän sisällön. Pyrin esittämään lisäksi mahdollisimman paljon omia ajatuksia ja argumentteja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen perusteella.
Tutkielma koostuu kuudesta pääluvusta, jotka jakautuvat edelleen useampaan alalukuun. Olen pyrkinyt laatimaan tutkielman rakenteen siten, että se etenee loogisesti ja johdonmukaisesti TSS- oikeuksien yleiskatsauksesta Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisukäytännön yksityiskohtaisempaan tarkasteluun. Lyhyttä historiakatsausta lukuun ottamatta tutkielmassa tarkastellaan pääasiassa valvontajärjestelmän nykytilannetta ja tulevaisuuden haasteita.
Tutkielman rajaus ja aiheessa pysyminen on ensiarvoisen tärkeää. Esittelen tutkielman alussa yleisluontoisesti TSS-oikeuksien kansainvälisiä valvontamekanismeja ja TSS-oikeuksia turvaavia kansainvälisiä sopimuksia, mutta jätän niiden syvällisemmän käsittelyn tutkielman ulkopuolelle. On kuitenkin perusteltua vertailla Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä ILO:n yleissopimusten valvontaa toisiinsa, koska sopimukset ovat sisällöltään samansuuntaisia ja osittain yhteneväisiä, jonka lisäksi niiden valvontajärjestelmät kohtaavat toiminnassaan samantyyppisiä ongelmia ja haasteita. Käsittelen tutkielmassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusjärjestelmää kokonaisuutena, jonka peruspilarit ovat Euroopan sosiaalinen peruskirja ja Euroopan ihmisoikeussopimus. Vertailen erityisesti näiden kahden sopimuksen ominaisuuksia ja niiden vuorovaikutussuhdetta toisiinsa.
Esiin nousee etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset, joissa on viitattu Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean kannanottoihin. Olen jättänyt tutkielman ulkopuolelle valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden yleisen esittelyn sekä oikeudellisten peruskäsitteiden laajemman selonteon. TSS-oikeuksien sisältöä esittelen tutkielman alkupuolella yleisesti, mutta ihmisoikeuksien yleisen esittelyn pyrin pitämään vähäisenä. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen laajuuden takia keskityn pääasiassa valvontajärjestelmään liittyviin kysymyksiin, jonka vuoksi Euroopan sosiaalisen peruskirjan rakenteen ja sisällön tarkempi analysointi jää tutkielman ulkopuolelle.
Tarkastelen tutkielmassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottoja järjestelmäkeskeisestä ja yleiseurooppalaisesta näkökulmasta. Siten Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvonnan pyrin näkemään kokonaisuutena yksittäisten sopimusvaltioiden tarkastelun sijaan. Olen kuitenkin valinnut mahdollisimman monia Suomeen liittyviä esimerkkejä, jotta lukijan mielenkiinto pysyisi yllä. Tutkielman olen rajannut koskemaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean valvontaa, joten en paneudu syvällisesti yksittäisten sopimusvaltioiden TSS-oikeuksien tilaan, lainsäädäntöön, viranomaisten toimintaan tai kansalliseen valvontaan. En käsittele myöskään Euroopan sosiaalisen peruskirjan erilaisia kansallisia voimaansaattamismenettelyitä hyvin karkeaa monistisiin ja dualistisiin järjestelmiin jakoa yksityiskohtaisemmin. Koska hyvinvointipalveluiden toteuttamispuitteet vaihtelevat Euroopassa hyvinkin suuresti, olen jättänyt tutkielman ulkopuolelle niin ikään hyvinvointipalveluiden yleisen ja konkreettisen toteuttamisen lukuun ottamatta Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean esiin nostamia yksittäisiä tapauksia. Tutkielman ulkopuolelle jää siten valtion, alueiden ja kuntien välinen vastuujako yksittäisissä sopimusvaltioissa.
1.3. Tutkielman metodi ja lähdeaineisto
Oikeustieteellistä tutkimusta tehtäessä voidaan käyttää erilaisia tutkimusotteita eli metodeita.
Tutkielma on pääasiassa lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, jonka avulla pyritään systematisoimaan oikeussäännöksiä ja tulkitsemaan oikeusnormeja eli vastaamaan kysymykseen voimassa olevan oikeuden sisällöstä. Pääpaino on tämänhetkisten kansainvälisten säännösten ja niistä johdettujen tulkintakannanottojen lainopillisessa tarkastelussa. Tutkielma sisältää lisäksi lyhyen oikeushistoriallisen katsauksen Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean oikeudellisen aseman kehityksestä. Metodisesti olen painottanut tutkimuksessa Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisukäytännön ja oikeuskirjallisuuden analysointia.
Tutkielma on siinä mielessä merkityksellinen, ettei Suomessa ole tehty aikaisemmin vastaavaa tutkimusta Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvontajärjestelmästä. Kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta löytyy hyvin vähän selkeitä ja ajantasaisia tutkimuksia ja artikkeleita Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen oikeudellisesta merkityksestä.
Suomessa ihmisoikeustutkimuksen huomio on yleensä kiinnittynyt kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin ja TSS-oikeuksien kansainvälistä ulottuvuutta on tutkittu ylipäätänsä vähän, mistä syystä tutkielman lähdemateriaali on suurelta osin kansainvälistä. Aihepiirin ja lähdeaineiston kriittinen
tarkastelu on aiheellista, koska suurin osa analyysejä esittäneistä henkilöistä on enemmän tai vähemmän sidoksissa Euroopan sosiaalisten oikeuksien komiteaan tai Euroopan neuvostoon.
Tutkimukseni lähdeaineiston pääpainopiste on Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean oikeuskäytännössä. Tavoitteeni on löytää vastauksia tutkimuskysymyksiin tutkimalla ja analysoimalla järjestökanteluihin ja määräaikaisraportteihin perustuvaa oikeuskäytäntöä. Koska Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan liittyvä oikeustapausaineisto on erittäin laaja, pyrin pitämään sen hallittavan kokoisena tarkastelemalla ainoastaan olennaisimpia näkökohtia, jotka tuovat esiin valvontajärjestelmän erityispiirteitä. Vaikka pyrin olemaan tarkastelematta aihetta Suomen näkökulmasta, tutkielmassa on tärkeässä roolissa sopimusten ja lisäpöytäkirjojen hyväksymiseen liittyvät kotimaiset lain esityöt, joiden kautta on mahdollista saada tietoa sopimuksen sisällöstä ja siitä, millä vakavuudella Suomi on suhtautunut hyväksymisen aikaan sopimusvelvoitteisiin.
Olen käyttänyt tutkielman lähdeaineistona erityisesti Euroopan sosiaalista peruskirjaa ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komiteaa käsitteleviä asiantuntijakirjoituksia. Mikään yksittäinen artikkeli ei kuitenkaan anna täydellistä ja riittävän kokonaisvaltaista kuvaa valvontajärjestelmästä, joten tärkeimmät lähteet vaihtelevat aihealueittain. Tutkielman yhtenä tärkeimmistä lähteistä toimii Carole Benelhocinen kirja ”The European Social Charter” (2012), joka on tällä hetkellä ajantasaisin ja kokonaisvaltaisin kuvaus Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvontajärjestelmästä. Teos on seikkaperäinen johdatus aiheeseen, mutta se ei sisällä kovinkaan paljon suoraa kritiikkiä valvontajärjestelmää kohtaan. Kriittisempää näkökulmaa edustaa Gráinne de Búrcan ja Bruno de Witten toimittama ”Social Rights in Europe” -kirja (2005), joka sisältää useita asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvontajärjestelmään liittyen. Kahdeksan vuotta vanhan kirjan huono puoli on ajantasaisen tiedon puute. Professori Robin R. Churchillin ja professori Urfan Khaliqin ”The Collective Complaints System of the European Social Charter: An Effective Mechanism for Ensuring Compliance with Economic and Social Rights?” (2004) ja ”The Current Use and Future Potential of the Collective Complaints Mechanism of the European Social Charter” (2007) -artikkelit toimivat järjestökantelujärjestelmää käsittelevien osioiden apuna.
Aihepiirin syvällisemmässä ja konkreettisemmassa käsittelyssä hyödynnetään yksittäisiä sopimusvaltioita koskevia analyysejä, kuten Philip Alstonin Italian määräaikaisraportointia koskevaa ”Assessing the Strengths and Weaknesses of the European Social Charter's Supervisory System” -artikkelia (2005).
Suomalaisesta kirjallisuudesta keskeisimpänä voidaan mainita Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean jäsenenä toimivan Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professorin ja Erik Castrén -instituutin varajohtajan Jarna Petmanin kirjoittamat ajankohtaiset artikkelit, joista laajimpana voidaan pitää Olli Mäenpään 60-vuotisjuhlakirjassa julkaistua ”Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvontajärjestelmä: ihmisoikeusjärjestelmä?” -artikkelia (2010), jossa kuvataan Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvontajärjestelmän erityispiirteitä yksityiskohtaisesti ja käytännönläheisesti. Myös professori Matti Mikkola, Petmanin edeltäjä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komiteassa, on kirjoittanut useampia aiheeseen liittyviä artikkeleita, tosin lähes yksinomaan englannin kielellä. Yhtenä esimerkkinä Mikkolan julkaisuista on englanninkielinen Social Rights of Europe -kirja (2010). Mikkola toimii työoikeuden professorina Helsingin yliopistossa, jonka myötä hänen artikkeleissaan näkyy vahva työoikeudellinen asiantuntemus ja perehtyneisyys. Kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta ei pidä unohtaa Pekka Hallbergin, Heikki Karapuun, Tuomas Ojasen, Martin Scheininin, Kaarlo Tuorin ja Veli-Pekka Viljasen
”Perusoikeudet” -kirjaa (2011), jossa käsitellään yleisemmällä tasolla perus- ja ihmisoikeuksien tulkinnan kehitystä ja niiden soveltamisen yleistymistä. Kirja toimii samalla hyvänä johdatuksena TSS-oikeuksien maailmaan.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean asemasta on julkaistu useita englannin- ja ranskankielisiä oikeustieteellisiä artikkeleita, joten lähdemateriaalista ei ole ollut varsinaisesti pulaa.
Koska suurin osa aiheeseen liittyvistä analyyseistä on kuitenkin abstrakteja ja kontekstista irrotettuja, aiheen konkreettisempi tarkastelu on jäänyt niissä usein huomiotta. Yritän välttää ulkomaisten artikkeleiden osalta suorien lainauksien käyttöä, koska niiden käyttö olisi vieraskielisen lähdeaineiston ja erityissanastoon liittyvien käännösongelmien takia haastavaa.
Ulkomaisen lähdeaineiston osalta terminologia vaatii huolellisuutta. Päällimmäisenä ongelmana ovat englannin- ja ranskankieliset termit, joiden kohdalla täytyy olla ymmärtämisen osalta tarkkana, koska monet vieraskieliset käsitteet voivat olla outoja, toisiaan muistuttavia, eikä niille aina löydy suomenkielisiä vastineita, mikä saattaa osaltaan vaikeuttaa asioiden ymmärtämistä. Käytän kansainvälisissä yhteyksissä välillä englanninkielisiä termejä suomennoksen perässä, jotta vältytään käännöksessä syntyvistä tulkintaongelmista. Vieraskielisten termien aiheuttamissa käännösongelmissa ja käsitteiden yksityiskohtaisemmassa määrittelyssä käytän apuna Ulkoasiainministeriön Valtiosopimusten suomentaminen -opasta (2012).
Oikeuskirjallisuuden keräämisessä olen korostanut luotettavuutta ja ajankohtaisuutta.
Tarkoitukseni on olla tutkimusmateriaalin tarkastelussa mahdollisimman kriittinen. Euroopan sosiaalinen peruskirja on viimeisen 15 vuoden aikana kehittynyt merkittävästi, niin rakenteeltaan kuin asemaltaan. Suomenkielistä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on saatavilla erittäin niukasti, ja suurin osa saatavilla olevasta kirjallisuudesta on melko vanhaa. Lähes jokaisesta yli viisi vuotta vanhasta Euroopan sosiaalisesta peruskirjasta kirjoitetusta artikkelista löytyy vanhentuneita tietoja etenkin sopimuksen allekirjoittaneiden ja ratifioineiden valtioiden sekä valvontajärjestelmän menettelysääntöjen osalta. Lähdeaineistoa tulee siis peilata nykytilanteeseen. Yritän analysoida ja soveltaa tulkintakannanottoja ja oikeuskirjallisuutta suhteessa tehtävänasetteluun.
1.4. Oikeudenalajaottelu ja keskeiset käsitteet
Tutkielmallani on liittymäkohtia useisiin eri oikeudenaloihin. Tutkielma kuuluu pääasiassa eurooppaoikeuden, työoikeuden ja sosiaalioikeuden alaan. Tutkielmassa liikutaan näiden kolmen oikeudenalan välimaastossa, jonka lisäksi tutkimukseen otetaan mukaan valtiosääntöoikeudellisia elementtejä ja näkökohtia. Työoikeudessa määritellään, millä ehdoilla ja millä tavoin pääoman- ja maanomistaja voivat hyödyntää muiden työpanosta. Työelämää koskevilla oikeuksilla siis täsmennetään ja käsitellään työsuhteeseen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Pääsääntöisesti sääntelyn kohteena on epäitsenäinen palkkatyö eli itsenäiseen ammatinharjoittajaan ei sovelleta työoikeudellisia säännöksiä6. Sosiaaliset oikeudet on ankkuroitu työoikeuden tavoin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Ne sääntelevät ja tutkivat ihmisten oikeutta toimeentuloturvaan, hoito- ja huolenpitopalveluihin sekä perhe-etuuksiin7.
Aihepiirin ymmärtäminen vaatii keskeisten käsitteiden selventämistä. Tutkielman aihepiiri liittyy vahvasti TSS-oikeuksiin, joita kutsutaan toisen sukupolven ihmisoikeuksiksi. Ihmisoikeuksien toiseen sukupolveen kuuluvista TSS-oikeuksista eli taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista käytetään usein nimityksiä positiiviset statusoikeudet, taloudellis-sosiaaliset oikeudet ja erityisesti saksankielisessä oikeuskirjallisuudessa nimitystä sosiaaliset oikeudet8. Koska termiä sosiaaliset ihmisoikeudet käytetään välillä suppeassa ja välillä laajassa merkityksessä, on mielestäni laajemman TSS-oikeudet termin käyttö tutkielman ymmärrettävyyden kannalta selkeämpää. TSS- oikeudet perustuvat siihen, että ihmisten tosiasiallinen hyvinvointi ei usein toteudu yksinomaan
6 Bruun & Koskull 2012, ss. 1-4.
7 Tuori & Kotkas 2008, ss. 5-6.
8 Karapuu 2011, s. 72.
julkisen vallan passiivisuudella, vaan niiden turvaamiseen tarvitaan yleensä yhteiskunnan aktiivisia toimenpiteitä ja voimavaroja.
Euroopan sosiaalisen peruskirjan hyväksymismenettely on kaksivaiheinen prosessi. Aluksi sopimus allekirjoitetaan, joka tarkoittaa sitä, että valtio hyväksyy sen sisällön sekä on valmis etenemään kohti sen ratifiointia. Allekirjoitus ei sinänsä ole vielä sitova. Ratifioinnilla tarkoitetaan kansainvälisen sopimuksen allekirjoituksen jälkeistä kansallista vahvistamista, jolloin sopimuksen sisältö muuttuu valtiota oikeudellisesti sitovaksi. Ratifioinnin jälkeen sopimusvelvoitteet pannan täytäntöön eli implementoidaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Käytännön toteutus vaihtelee maittain. Monet valtiot ovat pyrkineet asettamaan omat lainsäädäntönsä Euroopan sosiaalisen peruskirjan sisältöä vastaaviksi eli inkorporoineet sopimukset, mutta kaikki valtiot eivät ole näin tehneet9.
Euroopan sosiaalisen peruskirjan toimielimiin liittyvä terminologia voi aiheuttaa epäselvyyttä.
Euroopan sosiaalisen peruskirjan noudattamista valvoo asiantuntijakomitea, joka on vuodesta 1998 asti käyttänyt nimeä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea keskittyy luonteeltaan juridisiin tulkintakannanottoihin, kun taas hallitustenvälinen komitea harkitsee, antavatko nämä kannanotot aihetta Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksiin esimerkiksi lainsäädännön muuttamisesta10. Hallitustenvälinen komitea toimii siis lopullisen suosituksen hyväksyvän Euroopan neuvoston ministerikomitean valmistelevana elimenä, jonka raportin perusteella Euroopan neuvoston ministerikomitea voi antaa sopimusvaltiolle tarvittavia suosituksia lainsäädännön ja käytännön muuttamiseksi. Euroopan neuvoston jäsenmaiden ulkoministereistä tai useimmiten heidän pysyvistä edustajistaan eli suurlähettiläistä koostuva Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyy suositusten antamisen ohella Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean järjestökanteluista antamat päätöslauselmat. Olen pyrkinyt tutkielmassani välttämään lyhenteiden käyttöä, jotta useiden eri komiteoiden nimet eivät menisi lukijalla sekaisin.
Pyrin käsittelemään valvontaelinten tehtäviä yksityiskohtaisemmin pääluvussa kolme.
Oikeudellisella ratkaisukäytännöllä tarkoitetaan tässä tutkielmassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakäytäntöä. Olen käyttänyt tutkielmassani hieman provokatiivisesti Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisukäytännön rinnalla termiä ’oikeuskäytäntö’ eli rinnastanut valvontaelimen ratkaisukäytännön oikeusistuimien kannanottoihin. Monet asiantuntijat, kuten
9 Kuusjärvi 1999, s. 8.
10 Ojanen & Scheinin 2011b, s. 887.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean pääsihteeri Régis Brillat11, Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean varapääsihteeri Henrik Kristensen12 ja Pariisin Panthéon-Sorbonnen yliopiston julkisoikeuden professori Jean-Francois Akandji-Kombé13 ovat pitäneet artikkeleissaan termin
’oikeuskäytäntö’ (case law, la jurisprudence) käyttöä oikeutettuna. Termi kuvaa mielestäni samalla Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean uudistunutta oikeuslähteellistä roolia ja dynaamista tapaa tulkita velvoitteita. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea julkaisee kannanottojaan systematisoituina sopimusmääräyksittäin julkaisusarjassa, joka on nimetty ”Case-law on the European Social Charter”, mikä korostaa sen omaa pyrkimystä nähdä kannanotot oikeudellisena tulkintatoimintana14.
11 Brillat 2005a, s. 37.
12 Kristensen 2009, s. 275.
13 Akandji-Kombé 2000, s. 888.
14 Ojanen & Scheinin 2011b, s. 888.
2. Euroopan sosiaalinen peruskirja ja sen turvaamat TSS-oikeudet
2.1. TSS-oikeudet eurooppalaisessa perus- ja ihmisoikeuskulttuurissa
Tässä pääluvussa taustoitan tutkielman aihepiiriä ja tutustutan lukijan yleisellä tasolla ihmisoikeuksien kolmeen sukupolveen sekä käyn läpi TSS-oikeuksien asemaa eurooppalaisessa perus- ja ihmisoikeuskulttuurissa. Olennaisena teemana tässä pääluvussa on kansainvälisten TSS- oikeuksiin painottuneiden ihmisoikeussopimusten kokonaisuus. Erittelen merkittävimpien kansainvälisten TSS-sopimusten keskeisimpiä yhteneväisyyksiä ja eroja sekä analysoin sopimusten vuorovaikutussuhdetta. Lukuun sisältyy ihmisoikeuksien yleisen esittelyn ohella lyhyt osuus Euroopan neuvoston syntyhistoriasta ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan kehityksestä, jossa tutkimusotteen voidaan katsoa olevan oikeushistoriallinen. Lopuksi käyn Euroopan sosiaalisen peruskirjan sisältöä lyhyesti läpi sopimuksen voimassa olevaa rakennetta noudattaen sekä perehdyn sopimusmääräysten kansalliseen voimaansaattamiseen.
Ihmisoikeudet ovat kansainvälisiä sääntöjä ja kaikille ihmiskunnan jäsenille yhtäläisesti kuuluvia universaaleja oikeuksia, jotka on määritetty kansainvälisillä sopimuksilla, joihin liittyneet valtiot ovat velvollisia kunnioittamaan, suojelemaan ja toimeenpanemaan näitä oikeuksia sekä huomioimaan ne kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa15. Ihmisoikeuksien tunnusmerkkejä ovat universaalisuuden eli yleisyyden lisäksi luovuttamattomuus ja perustavuus. Ihmisoikeussopimuksia valvomaan on perustettu kansainvälisiä elimiä, joille valtiot ovat tunnustaneet oikeuden tutkia kanteluita ja tehdä arviointeja jäsenmaiden ihmisoikeusongelmista. Tärkeimpiä ihmisoikeussopimuksia on valvomassa kolme ylikansallista valvontajärjestelmää: Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvonta kuuluu Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealle, Euroopan ihmisoikeussopimuksen valvonta kuuluu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ja EU:n perusoikeuksien valvonta kuuluu kansallisille tuomioistuimille ja viime kädessä EU:n tuomioistuimelle.
Ihmisoikeuksista puhuttaessa ajatellaan yleensä vaistomaisesti enemmänkin sananvapauden kaltaisia oikeuksia kuin esimerkiksi perusterveydenhuoltoa. Samoin esimerkiksi kidutus nähdään vakavana ihmisoikeusrikkomuksena samaan aikaan kun ruoan puutetta ei nähdä
15 Ojanen & Scheinin 2011a, s. 172.
ihmisoikeusrikkomuksena, vaikka vuosittain lähes 10 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja aliravitsemukseen16. Yksilönvapauteen keskittyvä ihmisoikeuskäsitys on peräisin jo 1700-luvun loppupuolelta, jolloin Yhdysvaltain perustuslaki sekä Ranskan ihmisoikeuksien julistus laadittiin.
Yksilökeskeisyyden katsottiin kuitenkin johtavan kilpailuhenkiseen ja epäoikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, jonka myötä vapausoikeuksien rinnalle haluttiin mukaan myös sosiaalisia oikeuksia. 17 Keskeisimmissä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksissa ja YK:n perussopimuksissa ihmisoikeudet on jaettu kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin (myöhemmin KP- oikeudet) sekä taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin (myöhemmin TSS-oikeudet).
Kuten johdannossa mainitsin, TSS-oikeuksina pidetään esimerkiksi oikeutta työhön ja toimeentuloon, oikeutta ilmaiseen perusopetukseen, oikeutta terveyden- ja sairaudenhoitoon sekä oikeutta välttämättömään sosiaaliturvaan.
Ihmisoikeuksien kahtiajaon taustalla on ihmisoikeuksien sukupolvijaottelu. Perus- ja ihmisoikeuksia koskevassa keskustelussa on usein tehty jako oikeuksien kolmeen sukupolveen:
ensimmäisen, toisen ja kolmannen sukupolven oikeuksiin. Ensimmäisen sukupolven ihmisoikeudet liittyvät klassisen liberalismin vapauskäsitteeseen, jonka mukaan valtion tehtävänä on suojata yksilön vapauspiiriä julkisen vallan puuttumisilta. Ihmisoikeuksien ensimmäisen sukupolven KP- oikeuksissa on usein kyse siitä, että julkinen viranomainen ei omalla toiminnallaan loukkaa ihmisen vapautta18. Näihin oikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus elämään, oikeus yksityisyyteen, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ilmaisunvapaus, uskonnonvapaus, vapaus kidutuksesta ja tasavertaisuus lain edessä. Ensimmäisen sukupolven ihmisoikeudet löytyvät Euroopan neuvostossa lähinnä Euroopan ihmisoikeussopimuksesta.
Euroopan sosiaalinen peruskirja sisältää toisen sukupolven TSS-oikeuksia, jotka jätettiin alun perin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ulkopuolelle muun muassa sen vuoksi, ettei niiden valvontaa yleisesti katsottu olevan mahdollista järjestää yksilövalitusoikeuden pohjalta19. TSS-oikeuksille on tunnusomaista ajallisen kehityksen lisäksi se, etteivät ne toteudu yksinomaan sillä, että julkinen valta pidättäytyy puuttumasta yksilön vapauspiiriin20. TSS-oikeudet ovat pääosin positiivisia oikeuksia eli niiden toteutuminen edellyttää julkiselta vallalta laajoja ja aktiivisia toimenpiteitä.
Tämä selittää osaltaan sitä, miksi niiden oikeudellinen täytäntöönpano on ollut Euroopassa
16 Jarna Petman käytti vertausta omassa puheenvuorossaan valtakunnallisessa valtiosääntöpiirissä Helsingissä 25.4.2013.
17 Petman 2010b, s. A2.
18 Karapuu 2011, s. 71.
19 Samuel 2011, ss. 27-28.
20 Hallberg 2011, s. 39.
perinteisiä vapausoikeuksia heikommalla tasolla. Euroopan sosiaalinen peruskirja eroaa muista ihmisoikeussopimuksista siinä, että sen suojelun kohteena olevat henkilöt on rajattu vain sopimusvaltioiden kansalaisiin. Solidaarisuusoikeuksilla eli kolmannen sukupolven oikeuksilla viitataan muun muassa kehitysmaiden korostamiin kollektiivisiin oikeuksiin, kuten oikeus rauhaan, kehitykseen ja kansojen itsemääräämisoikeuteen21. Kolmannen sukupolven ihmisoikeuksien sääntely on vielä varsin hajanaista.
Rajanveto TSS-oikeuksien ja vapausoikeuksien välillä on varsin hankalaa ja oikeudet ovat usein päällekkäisiä. Esimerkiksi oikeus asumiseen on vapausoikeus ja sosiaalinen oikeus, jonka lisäksi se on osa sopimusoikeutta. Aina toisen sukupolven TSS-oikeuksien raja ensimmäisen sukupolven vapausoikeuksiin nähden ei ole selkeä senkään takia, koska myös ensimmäisen sukupolven ihmisoikeuksien valvonta ja parantaminen edellyttävät riittäviä taloudellisia resursseja ja viranomaisten aktiivisuutta. Toisaalta taas TSS-oikeudet saattavat joskus edellyttää julkisen vallan pidättäytymistä toimenpiteistä. TSS-oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen ei ole mahdollista olosuhteissa, joissa yksilön vapautta ja poliittisia oikeuksia ei kunnioiteta. TSS-oikeuksilla on tärkeä tehtävä poliittisten ja vapausoikeuksien osalta, koska yksilöiden osallistuminen yhteiskunnan toimintaan edellyttää riittävää luku- ja kirjoitustaitoa, tietoisuutta yhteiskunnan toiminnasta sekä taloudellisia mahdollisuuksia opiskeluun ja poliittiseen osallistumiseen22.
Kuten aiemmin kävi ilmi, usein ihmisoikeuksiksi käsitetään ainoastaan ensimmäisen sukupolven ihmisoikeudet, vaikka TSS-oikeuksilla on pitkä historia ja niitä turvaava Euroopan sosiaalinen peruskirja laadittiin yli 50 vuotta sitten. Ihmisoikeusajattelussa ollaan kuitenkin yleisesti korostettu ensimmäisen sukupolven vapausoikeuksia ja vapausoikeuksille on myönnetty eurooppalaisissa valtioissa kansallinen perustuslaillinen asema TSS-oikeuksia laajemmin. Vaikka TSS-oikeuksien asema onkin parantunut viime vuosien saatossa huomattavasti, klassisten vapausoikeuksien sääntely on tarkempaa ja niihin liittyy enemmän välittömiä oikeusvaikutuksia. Jossain määrin edelleen elää näkemys, että TSS-oikeudet eivät sovellu oikeudellisen valvonnan kohteiksi. Toisen sukupolven TSS-oikeuksia ollaan pidetty luonteeltaan enemmänkin tavoitteellisina ja kollektiivisina kuin konkreettisesti määriteltävissä olevina ja yksilöllisinä oikeuksina. Tosiasiassa ne eivät ole pelkästään poliittisia periaatteita tai lainsäädännölle asetettuja abstrakteja tavoitteita, vaan ne luovat valtioille myös oikeudellisia velvoitteita.
21 Pellonpää 2005, s. 26.
22 Pellonpää 2005, s. 28.
Ihmisoikeuksien välisessä vertailussa erottelu eri sukupolvien ihmisoikeuksiin ei muodosta tärkeysjärjestystä, joten vapausoikeuksille ei kuulu lähtökohtaisesti suurempaa systeemiarvoa kuin TSS-oikeuksille23. Esimerkiksi syrjinnän osalta ei ole mielekästä pitää TSS-oikeuksia koskevaa syrjintää vähempimerkityksisenä kuin kansalaisoikeuksia koskevaa syrjintää24. Joidenkin mielestä TSS-oikeudet ovat jopa ensisijaisia ihmisoikeuksia, koska sananvapaudesta ei ole hyötyä, jos ihminen näkee nälkää eikä osaa lukea tai kirjoittaa25. Yhteiskuntarakenteiden monimutkaistuminen sekä kansainvälinen taloudellinen integraatio ovat osaltaan lisänneet eri ihmisoikeuksien välistä keskinäistä riippuvuutta26.
Vaikkakin vapausoikeudet sisältävät useita kiistanalaisia kysymyksiä liittyen esimerkiksi sananvapauteen, aborttiin ja eutanasiaan, ovat TSS-oikeudet kiistanalaisempia kysymyksiä niin oikeudellisesti kuin poliittisestikin27. Ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen ja edistäminen vaatii tulojen uudelleenjakoa, jonka vuoksi pelkkä ajatus TSS-oikeuksista synnyttää usein jyrkkää ideologista vastustusta. Monien mielestä TSS-oikeuksia ei voida edes pitää todellisina ihmisoikeuksina, koska todellisuudessa ne vääristäisivät vapaiden markkinoiden toiminnan mahdollistaessaan valtion puuttumisen talouselämään28. KP-oikeuksia arvostetaan TSS-oikeuksista poiketen myöskin uusliberalistisissa yksilön vastuuta korostavissa ajattelumalleissa, jota pidetään yhtenä syynä siihen, että Yhdysvallat ratifioi YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (myöhemmin YK:n KP-sopimus) jo vuonna 1992, mutta ei ole vieläkään ratifioinut YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa yleissopimusta (myöhemmin YK:n TSS-sopimus)29.
Kansallinen ihmisoikeuksien valvonta on edelleen ensisijaista, jonka myötä kansainväliset valvontamekanismit täydentävät kansallista valvontaa. Useimpien Euroopan valtioiden perustuslakiin sisältyy jonkinlainen perusoikeussäännöstö ja kehitys on kulkenut kohti aikaisempaa yksityiskohtaisempaa yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien sääntelyä. TSS-oikeuksia koskevat perusoikeussäännökset ovat keskimääräistä enemmän säännösmuotoilultaan kansallisista
23 Pöyhönen 2000, ss. 77-78.
24 Suomen valtioneuvosto: Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 2009.
25 Petman 2010b, s. A2.
26 Suomen valtioneuvosto: Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 2009.
27 De Búrca 2005, ss. 3-4.
28 Petman 2010b, s. A2.
29 ks. Sunstein, Cass R.: Why Does the American Constitution Lack Social and Economic Guarantees? University of Chicago Public Law Working Paper No 36. Chicago 2003. ja Lagon, Mark P. & Schulz, William F: Conservatives, Liberals and Human Rights.
Policy Review No 171. Stanford, Yhdysvallat 2012.
