School of Business and Management Tuotantotalouden koulutusohjelma Kustannusjohtaminen
Hong Lee
Elinkaarikustannusmalli päätöksenteon tukena varikkoinvestoinnissa
Diplomityö
Tarkastajat: Professori Timo Kärri, TkT
Yliopisto-opettaja Tiina Sinkkonen, TkT Ohjaaja: Juha Saarikoski, DI
TIIVISTELMÄ
Tekijä: Hong Lee
Työn nimi: Elinkaarikustannusmalli päätöksenteon tukena varikkoinvestoinnissa
Vuosi: 2018 Paikka: Helsinki
Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Tuotantotalous.
Kustannusjohtaminen.
110 sivua, 30 kuvaa, 5 taulukkoa ja 2 liitettä
Tarkastajat: Professori Timo Kärri, yliopisto-opettaja Tiina Sinkkonen
Hakusanat: elinkaarikustannus, elinkaarikustannusmalli, päätöksenteko, varikkoinvestointi
Työn tavoitteena on löytää keinot tunnistaa kustannuksiltaan ja hyödyiltään optimaalisin varikkoratkaisu neljän eri vaihtoehdon väliltä. Työn teoreettinen tulos tarjoaa elinkaarikustannusmallin samankaltaisten investointien päätöksenteon tueksi sekä esittää huomioitavat tekijät kannattavuuden näkökulmasta.
Työssä tarkastellaan varikon päätöksentekoon vaikuttavien kustannuksien vaikutusta eri vaihtoehtojen kannattavuuteen elinkaarikustannusten näkökulmasta.
Laskentamallista saatujen elinkaarikustannusten avulla pyritään löytämään päätöksenteon tueksi mahdollisimman kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto jokaisen osapuolen näkökulmasta. Työn menetelminä ovat laskelmat ja skenaariotarkastelut hyödyntäen yrityksen sisäistä materiaalia ja hankkeen suunnitteluaineistoa aineistona.
Työn tuloksista havaittiin, että varikkovaihtoehtojen elinkaarikustannuksiin vaikuttavat suuresti investointikustannukset. Varikkojen elinkaarikustannukset ovat infraomaisuuden merkittävän kustannusosuuden takia vahvasti painottuneita elinkaaren alkupäähän. Varikkoratkaisun valitsemisessa pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti investointikustannuksiin suunnittelun kautta, mutta myös tarkasteltavan vaihtoehdon tarjoamiin hyötyihin nykyisissä ja suunnitelluissa hankkeissa.
ABSTRACT
Author: Hong Lee
Subject: Life-cycle costing model as a decision-making tool in depot investment
Year: 2018 Place: Helsinki
Master’s Thesis. Lappeenranta University of Technology, Industrial Engineering and Management. Cost management.
110 pages, 30 figures, 5 tables and 2 appendixes
Supervisors: Professor Timo Kärri, university lecturer Tiina Sinkkonen
Keywords: life-cycle cost, life-cycle costing model, decision making, depot investment
The aim of this thesis is to find the means to identify the most optimal depot option out of four choices in terms of costs and benefits. The theoretical contribution of this thesis provides a life-cycle costing model to support the decision making of similar investments and to propose significant factors from the aspect of cost- effectiveness.
This thesis studies the costs that affect the depot investment decision-making and also the impact of these costs on the life-cycle costs of depots. The results from the life-cycle costing model are used to discover the most cost-effective solution from the aspect of each party. This thesis is conducted by using calculations to process internal company data and data of the project plan. Scenario analyses are used to provide a broader understanding of costs and risks.
According to the results of this thesis, the life-cycle costs of different depot solutions are highly affected by the investment costs. Due to the remarkable proportion of the cost of infrastructure asset, the life cycle-costs of depots are heavily focused at the beginning of the life-cycle. In the selection process of depot solution, a greater attention should be paid on the investment costs via planning and also on the benefits that can be achieved with the observed depot in present and future.
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 8
1.1 Tutkielman tausta ... 8
1.2 Tutkimusongelmat ja rajaus ... 11
1.3 Tutkimusmenetelmät ja aineistot ... 13
1.4 Tutkimuksen rakenne ... 15
2 ELINKAARIKUSTANNUSLASKENTA INVESTOINTIHANKKEESSA ... 17
2.1 Investointihanke ... 17
2.2 Elinkaariajattelu ... 20
2.3 Nykyarvo ja rahan aika-arvo ... 22
2.4 Elinkaarikustannuslaskenta ... 24
2.5 Infrastruktuurin elinkaarikustannuslaskenta ... 29
3 RAITIOLIIKENNE ... 35
3.1 Osapuolet ja roolit ... 35
3.2 Liikennöintikustannukset ... 37
3.3 Infrainvestoinnin kustannukset ... 39
3.4 Kunnossapitokustannukset ... 42
3.5 Muut kustannukset ... 44
4 SKENAARIOT ... 47
4.1 Alkutilanne ... 47
4.2 Suunnitellut yhdysraiteet ... 50
4.3 Vaihtoehto 1: Yksi varikko ... 56
4.4 Vaihtoehto 2: Yksi varikko yhdysraiteen kanssa ... 58
4.5 Vaihtoehto 3: Kaksi varikkoa ... 60
4.6 Vaihtoehto 4: Kaksi varikkoa yhdysraiteen kanssa ... 62
5 LASKENTAMALLI ... 64
5.1 Suunnittelu ... 64
5.2 Mallissa tehdyt oletukset ... 67
5.3 Käytetyt poistomenetelmät ... 69
5.4 Laskentamallin rakenne ... 71
5.5 Mallin rajaukset ja puutteet ... 76
6 TULOKSET ... 79
6.1 Havainnot laskentamallin tuloksista ... 79
6.2 Yhdysraide ... 82
6.3 Yhteiskuntataloudellisuus ... 84
6.4 Muut huomioitavat tekijät ... 85
7 HERKKYYSANALYYSI ... 89
8 YHTEENVETO ... 95
8.1 Johtopäätökset ... 95
8.2 Tutkimuksen arviointi ... 97
8.3 Jatkotutkimus ... 99
LÄHDELUETTELO ... 101 LIITTEET
Liite 1. Varikkovaihtoehtojen elinkaarikustannukset Liite 2. Herkkyysanalyysin tulokset
KUVALUETTELO
Kuva 1. Resurssien niukkuus ... 9
Kuva 2. Tutkimuksen ongelman asetelma ... 12
Kuva 3. Tutkielman rakenne ... 15
Kuva 4. Projektin kumulatiivinen pääomatarve. ... 18
Kuva 5. Investointien kustannus-hyötyanalyysi ... 19
Kuva 6. Elinkaarikustannuslaskennan tyypillisimmät osat ... 27
Kuva 7. Rakennuksen kustannukset ... 32
Kuva 8. Rakennuksen elinkaari ... 34
Kuva 9. Infraomaisuuden laskutus ... 40
Kuva 10. Lainojen todellisen korkokannan vaikutus infrakorkoihin ... 41
Kuva 11. Raide-Jokeri-linja varikkoineen sekä Helsingin nykyiset varikot... 48
Kuva 12. Kaupunkibulevardeiksi muutettavat sisääntuloväylät ja Raide-Jokeri-linja ... 50
Kuva 13. Arvio bulevardien toteutumisaikataulusta ... 51
Kuva 14. Koskelan varikon varayhteys ja Oulunkyläntien yhdysraide ... 53
Kuva 15. Viikintien yhdysraide ... 54
Kuva 16. Vihdintien bulevardin luoma yhdysraide ... 55
Kuva 17. Roihupellon varikon sijainti ... 57
Kuva 18. Laajalahden varikon sijainti ... 61
Kuva 19. Tietomalli laskentamallin toiminnasta ... 64
Kuva 20. Lähtötiedot-välilehti ... 71
Kuva 21. Laskenta-välilehti ... 72
Kuva 22. Tulokset-välilehti ... 73
Kuva 23. Varikon investointikustannukset ... 74
Kuva 24. Muiden kustannusten määrittely laskentamallissa ... 75
Kuva 25. Esimerkki muiden kustannusten hintojen valinnasta ... 77
Kuva 26. Elinkaarikustannusten osuudet ... 80
Kuva 27. Roihupellon ja Laajalahden investointikustannukset ... 91
Kuva 28. Laajennetun Roihupellon ja yhdysraiteen investointikustannukset ... 91
Kuva 29. Tuntihinnan ja liikennöintikustannusten vaikutus... 93
Kuva 30. Investointikustannuksien vaikutus useammalla muuttujalla ... 94
TAULUKKOLUETTELO
Taulukko 1. Suoritettavat siirtoajot ja niiden keskinopeudet ... 69Taulukko 2. Elinkaarikustannusten jakautuminen osapuolille eri vaihtoehdoissa. ... 79
Taulukko 3. Varikkojen kustannukset vuoden 2017 joulukuun tietojen mukaan ... 84
Taulukko 4. Yhteenvetotaulukko huomioitavista asioista ... 87
Taulukko 5. Varikkovaihtoehtojen edullisuusjärjestys perusarvoilla ... 90
1 JOHDANTO
1.1 Tutkielman tausta
Infrastruktuuriin kohdistuvat suunnittelut vaikuttavat käyttäjiin ja päätöksiin vuosikymmenien ajan rakentamisen jälkeen. Tämän takia on tärkeää huomioida kohteen vaikutus tulevaisuuteen jo suunnitteluvaiheessa ja yrittää etsiä mahdollisimman paras ratkaisu kustannusten alentamiseksi suunnittelun kautta joko nykypäivälle tai tulevaisuudelle. Erityisesti julkisissa hankkeissa budjettirajoitteet, riskit, ympäristö ja julkisuus vaikuttavat päätöksentekoon, jolloin ratkaisun valitseminen vaatii laajempaa tarkastelua.
Julkisissa hankkeissa valitaan joko kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin vaihtoehto (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017). Hankkeet yleensä toteutetaan, jos ne ovat budjetin rajojen sisällä. Projektin vetäjät tahtovat saada hankkeelleen suostumusta sekä rahoitusta, minkä takia kustannuksia saatetaan olettaa alkuvaiheessa liian alhaisiksi hankkeen hyväksynnän saavuttamiseksi (Nijikamp & Ubbels 1998, s. 3).
Monet yritykset sekä julkisella että yksityisellä sektorilla käyttävät vielä hankintakustannuksia hankintojen suunnittelussa, vaikka hankintakustannukset muodostavat pienen osan kokonaiskustannuksista (Woodward 1997, s. 335). Päätöksentekijät minimoivat rakennuskustannuksia rakennusprojektivaihtoehtojen valinnassa, vaikka pitäisi enemmänkin tarkastella kaikkia elinkaarella toteutuneita kustannuksia maksimoidakseen rahasta saatavaa arvoa. (Heralova 2014, s. 454). Kustannusarvioilla on tällöin suuri rooli hankkeiden päätöksentekoprosesseissa, sillä päättäjien täytyy tietää mahdollisimman tarkasti odotettavissa olevat kokonaiskustannukset (Nijikamp & Ubbels 1998, s. 1-2).
Kuvassa 1 on esitetty kuinka niukkenevat resurssit luovat pohjan investointihankkeiden suunnittelulle. Rajalliset resurssit vaativat huolellisesti suunniteltuja ja perusteltuja investointeja, jotta hankinnat olisivat kustannustehokkaita. Kustannusten hallinnalla pystytään huomioimaan niukkenevien resurssien tuomia haasteita hankkeiden kokonaistaloudellisesti edullisuuden saavuttamiseksi. (Raudasoja & Suomela 2014, s. 77)
Kuva 1. Resurssien niukkuus (Raudasoja & Suomela 2014, s. 78)
Raide-Jokeri on suuri ja pitkäaikainen hankeprojekti, joka sisältää epävarmuutta ja riskejä tuovia rajapintoja. Nämä epävarmuudet ja riskit on tarpeen tunnistaa mahdollisimman ajoissa eikä vasta ongelmasta koituvien vahinkojen kumuloiduttua liian suureksi. Vaikkei näitä kaikkia epävarmuuksia ja riskejä ole mahdollista tunnistaa, olisi kuitenkin tarpeellista osata varautua näihin etukäteen. Pikaraitiolinjan varikot ovat käyttöiältään pitkiä ja kustannuksiltaan suuria, jolloin varikkoratkaisulla on vaikutusta yhteiskuntaan sekä kustannuksien että hyötyjen näkökulmista. Elinkaarikustannuslaskennan avulla pystytään parantamaan päätöksentekoa vaihtoehtojen valinnassa sekä huomioimaan kustannuksia alkuvaiheessa, jolloin näihin vielä voidaan vaikuttaa.
Hankintalain mukaan elinkaarikustannuksia voidaan käyttää eri vaihtoehtojen vertailuperusteena, kun tahdotaan arvioida vaihtoehtoja kokonaistaloudellisen edullisuuden näkökulmasta (Helsingin kaupunki 2014b). Elinkaarikustannusten tarkastelun keskeinen tavoite on tuoda esille päätöksentekijöille kustannusten ja hyötyjen kertymistä elinkaarenaikana yhdistämällä nämä erät yhdeksi taloudelliseksi luvuksi. Elinkaarikustannusten selvittäminen onkin yksi tehokkaimmista tavoista vertailla eri pitkän aikavälin investointien vaihtoehtoja kustannuksien näkökulmasta. (Virtala et al. 2011, s. 83, 187).
Niukkenevat resurssit
Strateginen suunnittelu
Toim innan ja talouden suunnittelu Investointien
j a vaihtoehtoj en
suunnittelu Kustannus-
tehokkaat hankinnat j a
laadukkaat toteutus- proj ektit Kustannusten
hallinta
Hankeprojekteille on tyypillistä, että ne ovat ainutkertaisia, tavoitteellisia sekä resurssien ja ajan suhteen rajallisia. Tulostavoitteita voidaan tarkastella kolmella dimensiolla: kustannukset, aika sekä tulos ja laatu. Nämä kolme dimensiota ovat riippuvaisia toisiinsa, sillä yhden dimension kasvattaminen ilmenee toisten pienenemisenä. Tavoitteena onkin löytää tasapaino näille dimensioille, missä toteutuminen tapahtuu kohtuullisessa ajassa, taloudellisin kustannuksin sekä laatutavoitteet saavuttaen. (Kärri & Uusi-Rauva 2003, s. 2) Tämä tutkielma pyrkii tätä projektinohjauksen ajattelutapaa soveltaen löytämään optimaalisen varikkovaihtoehdon, jossa nämä kaikki kolme dimensiota ovat huomioituna. Kustannusdimensiolla tarkastellaan vaihtoehdon kokonaistaloudellisuutta, aikadimensiolla vaihtoehdon ajoittautumisen vaikutusta ja laatudimensiolla huomioidaan synergiaetuja nykyisten ja tulevien ratkaisujen kanssa.
Tarkasteltavien vaihtoehtojen vaikutuksia tutkitaan näiden rakentamisen sekä liikenteelle avaamisen seuraavan 30 vuoden ajan väliltä. Laskentamallin pohjalta tehdään kannattavuuteen liittyvät päätelmät sekä arvioidaan vaihtoehtojen soveltumista asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä kuvattujen ongelmien ratkaisemiseksi. Laskentamallin tarkoituksena ei tällöin ole luoda pelkkä kassavirtalaskelma, vaan tarjota syvällisempi tarkastelu kustannusten syntymisestä ja kohdistumisesta. Haasteena onkin teorian soveltaminen varikolle, koska teoria tarjoaa tässä tapauksessa ainoastaan karkean pohjan laskenta-analyysia varten. Näkökulmat tarkasteltavissa komponenteissa ovat erilaisia ja näitä täytyy miettiä erikseen.
Elinkaarikustannusmalli koostuu suurimmaksi osaksi ainoastaan hankintakustannuksista, vuotuisista käyttökustannuksista, kunnossapitokustannuksista sekä hävittämiseen syntyvistä kustannuksista (Jun & Kim 2007, s. 1989). Varikkovaihtoehtojen tarkastelussa keskitytään näihin kaikkiin aikaisemmin mainittuihin kustannuksiin paitsi hävittämisestä syntyviin, sillä varikkoinvestoinnin käyttöaika on hyvin pitkä eikä tulevaisuudessa ole tavoitteena purkaa tai myydä rakennettua varikkoa. Hävittämisen sijaan varikolle kohdistuu mahdollisia laajamittaisia korjauksia, joissa suoritetaan peruskorjausta.
Elinkaarikustannuslaskentaa on käytetty paljon teollisille koneille ja tiehankkeille, mutta hyvin vähän rakennuksille. Elinkaarikustannuslaskennan soveltaminen rakennushankkeissa on vähäistä erityisesti julkisella sektorilla. Elinkaarikustannuslaskentaan liittyvät tutkimukset liittyvät useimmiten kestävän rakentamisen tarkasteluun, kuten energiatehokkuuteen ja rakennusmateriaalien valintaan. Aikaisempia tutkimuksia elinkaarikustannuslaskennan
soveltamisesta varikoille ei ole löydettävissä ainakaan julkisesti, kun taas tiehankkeille on eri projektien yhteydessä laadittu erilaisia laskentamalleja monen kymmenien vuosien ajan (Babashamsi et al. 2016, s. 251; Lee 2008, s. 60).
1.2 Tutkimusongelmat ja rajaus
Raide-Jokeri on varautunut suunnitelmissaan rakentamaan kaksi varikkoa, mutta toisen varikon tarpeellisuus suhteessa sen kustannuksiin on epäselvää. Todellisten kustannuksien kohdistumista eri osapuolille sekä synergiaetuja ei ole tarkasteltu riittävästi. Tämä tutkielma pyrkii täydentämään tätä tarkastelua sekä tukemaan Raide-Jokeriin liittyen varikoiden päätöksentekoa.
Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on:
Kuinka valita kustannuksiltaan ja hyödyiltään optimaalisin varikkovaihtoehto?
Tämä päätutkimuskysymys voidaan jakaa kahteen alatutkimuskysymykseen:
1. Kuinka kustannukset kohdistuvat varikolle sen elinkaaren aikana?
2. Mitkä ovat varikkovaihtoehdon tuomat kustannukset ja hyödyt eri osapuolille?
Kuvassa 2 on esitetty tutkimuksen ongelma, jonka kautta pyritään löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksen tavoitteena selvittää eri varikkovaihtoehtokombinaatioiden elinkaarikustannukset, millä tuettaisiin johdon päätöksentekoa kustannuksiltaan ja hyödyiltään optimaalisen varikkoratkaisun valitsemiseksi.
Tätä analyysia varten on kuitenkin tarpeellista selvittää varikkopäätökseen liittyvien kustannukset sekä näiden kohdistuminen eri osapuolille. Tarkasteltavia varikkovaihtoehtoja on neljä kappaletta, joista kaksi ovat yhden varikon malleja ja kaksi kahden varikon malleja. Nämä mallit jakaantuvat vielä mahdollisen erillisesti rakennettavan yhdysraiteen vaihtoehtoihin.
Kuva 2. Tutkimuksen ongelman asetelma
Tutkimuksen näkökulmina toimivat kustannuksista vastaavat sekä hankkeessa mukana olevat osapuolet, jotka ovat Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL), Helsingin seudun liikenne (HSL) ja yhteiskunta. Yhteiskunnan näkökulmalla eli yhteiskuntataloudellisella näkökulmalla tarkoitetaan, että tarkasteltavina kohteina ovat kaikki tarkasteltavalle kohteelle olennaiset vaikutukset riippumatta niiden tyypistä tai kohteesta (Liikennevirasto 2013, s. 29).
Tutkimus on rajattu raitioliikenteen varikkoihin. Eri kohteiden, kuten kaluston ja kunnossapidon, tarkastelunäkökulmia otetaan ainoastaan huomioon siltä osin kuin ne vaikuttavat varikkojen tarkasteluun. Esimerkiksi varikkovaihtoehdoilla on erilaiset suoritemäärät liikennöinnissä, jolloin tarkasteluun on syytä huomioida esimerkiksi myös kaluston liikennöintikustannukset. Toisaalta kaluston investointikustannukset ovat taas jätetty huomioimatta, sillä nämä säilyvät yhtä suurina valittavasta varikkovaihtoehdosta riippumatta.
Varikkojen kustannuksia tarkastellaan lopullisen ratkaisun näkökulmasta eikä varikkosuunnittelun. Tämä tarkoittaa, että tässä tutkimuksessa ei oteta kantaa eri
€?
Yhdysraide €?
€?
€?
Yksi varikko
€?
Ei yhdysraidetta €?
€?
€?
€?
Yhdysraide €?
€?
€?
Kaksi varikkoa
€?
Ei yhdysraidetta €?
€?
€?
Varikko päätös
Yhteiskunta
€ ?
Yhteiskunta
€ ?
Yhteiskunta
€ ?
Yhteiskunta
€ ?
Helsinki
HSL HKL Espoo
Helsinki
HSL HKL Espoo
Helsinki
HSL HKL Espoo
Helsinki
HSL HKL Espoo
varikkovaihtoehtojen sisältämiin ratkaisuihin, kuten korjauspaikkojen määriin tai rakennusmateriaalien valintaan. Tämän rajauksen takia kustannuksia tarkasteltaessa ei kiinnitetä huomiota varikon yksityiskohtaisiin kustannuksiin, vaan nämä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Poikkeuksena ovat kuitenkin varikkoon kuuluvat investointiomaisuudet, joiden kustannukset laskutetaan eri tavoin ja vaativat täten erittelyä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi varikolla sijaitsevat radat ja vaihteet.
Tässä tutkimuksessa ”rakennus” –käsitteellä tarkoitetaan rakennuksia, jotka eivät ole tarkoitettu asumiseen, ellei toisin mainita. Asuinrakennukset eroavat elinkaarikustannuksiltaan ei- asumiseen tarkoitettujen rakennusten elinkaarikustannuksista, minkä takia nämä on syytä erotella ja rajata pois. Teoriaosuudessa rakennuksella tarkoitetaan tällöin yleisesti infrastruktuurin rakennuksia, jotka eivät ole tarkoitettu asumiseen. Tutkimuksen empiriaosuudessa käsitteen määritelmää on tarkennettu rajatummaksi, jolloin rakennuksella tarkoitetaan varikkorakennusta.
Tutkimuksessa ei oteta kantaa rakennusmenetelmiin, minkä takia tässä ei myöskään kiinnitetä huomiota varikkovaihtoehdon energiatehokkuuteen tai ympäristövaikutuksiin. Vihreän rakentamisen menetelmiä hyödyntäen rakennettu varikko voi olla tehokas energiatehokkuudeltaan, jolloin saavutetaan kustannussäästöjä esimerkiksi lämpöhäviöiden tai hiilijalanjäljen kautta (Green Building Council Finland 2013, s. 7-8). Eri varikkovaihtoehdot ovat tällöin oletettu olevan esimerkiksi energiatehokkuuksiltaan samanlaisia ja ympäristövaikutukset lähes olemattomia.
1.3 Tutkimusmenetelmät ja aineistot
Tämän tutkielman tutkimusmenetelminä ovat laskelmat ja skenaariot. Skenaariot muodostuvat tutkielman asetelmasta, jossa lähtökohtana on tarkastella eri varikkovaihtoehtoja. Laskelmien avulla pyritään syventymään näiden vaihtoehtojen eli skenaarioiden kustannuksiin ja kannattavuuteen. Skenaariot esiintyvät myös itse vaihtoehtojen sisällä esimerkiksi herkkyysanalyysien kautta. Laskelmissa on mukana erilaisia muuttujia, joita on epävarmuuden takia tarpeellista tutkia herkkyysanalyyseja käyttäen. Vaihtoehtojen edullisuuden käyttäytymistä suhteessa muuttujien vaihteluun on syytä tarkastella päätöksenteon tukemiseksi.
Tahdottua tilaa edustaa ainoastaan tarkasteltavalle kohteelle asetettu budjetti, jota pyritään joko alittamaan tai pitämään kustannukset mahdollisimman lähellä tätä määriteltyä budjettia.
Vaihtoehtojen ominaisuuksia ja yhteyksiä tarkastellaan sekä rahallisesti että ei-rahallisesti.
Tutkimuskohteet ovat valittu yrityksen tarpeen mukaan kattaakseen tarvittavan tiedon päätöksenteon tueksi. Kaikkia tarkastelussa huomioitavia tekijöitä ei voida kuitenkaan muuttaa rahalliseen muotoon, joten näiden tekijöiden vaikutusta kannattavuuteen on tarkasteltu erikseen ei-rahallisessa muodossa.
Tutkielmassa hyödynnetään myös mallintamista, sillä lopputuloksen saavuttamista varten laaditaan elinkaarikustannusmalli, jolla mallinnetaan tarkasteltavalle kohteelle kohdistuvia kustannuksia tarkasteltavassa ajanjaksossa. Mallin pohjana toimii elinkaarikustannuslaskennan perusajatus, joka on sovitettu tähän tarkasteluun sopivaksi. Tarkasteltava ajanjakso on pituudeltaan pitkä, minkä takia kustannuksia joudutaan arvioimaan. Epävarmuuden takia mallintamisella onkin pyritty havainnollistamaan mahdollisimman realistisesti toteutuvaa.
Empiiriseen aineistoon pohjautuvien laskelmien ja analyysien pohjalta selvitetään eri vaihtoehtojen tarjoamat tilat. Samalla kartoitetaan tahdottu lopputuloksen tila eli tavoite sekä pohditaan keinoja tämän saavuttamiseksi pitämällä mielessä tarjolla olevat vaihtoehdot. Tämän pohjalta pyritään rakentamaan johtopäätöksiä tarkasteltavasta tutkimusongelmasta.
Tutkimuksen empiriaosuuden lähtöaineistona ovat ensisijaisesti hankkeen suunnitteluaineisto sekä hankkeeseen liittyvät selvitykset ja arvioinnit, mutta myös yrityksen sisäisellä materiaalilla on suuri merkitys. Yrityksen sisäisen materiaalin pohjalta arvioidaan kustannukset suunniteltaville varikoille, jotta uusille varikoille kohdistettavat kustannukset olisivat mahdollisimman realistisia. Nämä arvioinnin pohjana käytetyt varikot ovat kuitenkin hieman erilaisia esimerkiksi iältään, joten laskennasta saatuja kustannuksia on tarkasteltu kriittisesti.
Kaupunkien ja muiden osapuolten päätöksiä sekä asiakirjoja on käytetty yksityiskohtien esittelemiseen. Aineistona toimivat myös keskustelut asiantuntijoiden kanssa. Keskustelut täydentävät kirjallista empiiristä aineistoa, sillä kaikkia huomioitavia tekijöitä ei välttämättä ole virallisesti päätetty tai sisältävät vielä tietyllä tasolla epävarmuutta. Tämä työ on tulevaisuuteen pohjautuva tutkimus, jolloin tähän tapaukseen liittyviä lopullisia päätöksiä on hyvin rajallisesti.
Täydentävää tietoa tarvitaan esimerkiksi nykyisen raitioliikenteen kustannusten jakautumisen periaatteiden soveltamiseen Raide-Jokeri-linjalle.
1.4 Tutkimuksen rakenne
Tutkimuksen rakenne on jaettu kuuteen lukuun, jotka muodostuvat tukevan tiedon pohjustuksesta, rakennettavan mallin esittelystä sekä tutkielman tulosten tarkastelusta ja niiden pohjalta tehtävistä johtopäätöksistä. Tutkimuksen rakennetta on havainnollistettu kuvassa 3.
Kuva 3. Tutkielman rakenne
Tietojen pohjustukseen kuuluvat johdanto, tutkielman toteuttamiseen tarvittavan teorian esittely ja ratkaistavan ongelman esitteleminen. Johdannossa määritellään tutkielman tarkoitus sekä tutkimuskysymykset, joihin tämä työ pyrkii antamaan vastauksia. Ongelman esittelyssä avataan tarkemmin tarkasteltavan ongelman nykyistä ja tavoiteltavaa tilaa sekä ratkaisuun vaikuttavia tekijöitä. Teoriassa esitellään teoria, jota hyödynnetään tutkimuskysymysten ratkaisemiseksi. Mallin esittelyssä esitellään laskentamallin tavoitteet, rakenne sekä mallissa
Johdanto
Teoriatausta
Mallin konstruoiminen
Tulokset ja herkkyysanalyysit
Johtopäätökset Nykytilanne ja
ongelma
Tutkimuksen asettelu ja tutkimuskysymysten esittely
Teorian esittely
Nykytilanteen ja ratkaistavan ongelman esittely
Laskentamallin tavoite ja rakenne
Tutkimuksen tulosten esittely ja analysointi
Johtopäätökset saatujen tulosten pohjalta
huomioitavat rajoitteet, jotka saattavat vaikuttaa laskennan tuloksiin tietyllä tasolla. Mallin esittelyn ohella esitetään myös kuvia laaditun laskentamallin oleellisimmista näkymistä. Nämä esitetyt kuvat eivät kuitenkaan kata koko näkymää tai laskentamallia johtuen mallin laajuudesta. Tulosten tarkastelussa analysoidaan laskentamallista saatavia tuloksia vertailemalla vaihtoehtojen tuloksia toisiinsa sekä tutkitaan syvällisemmin herkkyysanalyysilla eri muuttujien vaikutusta lopulliseen tulokseen. Saatujen tulosten sekä näiden pohjalta suoritettujen analyysien avulla esitetään johtopäätökset liittyen tutkielman ongelmaan sekä tarjotaan vastaukset tutkielman alussa esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Lopussa johtopäätöksissä tarkastellaan vielä tutkielman yhteyttä nykyisiin tutkimuksiin sekä esitetään jatkotutkimussuositukset.
2 ELINKAARIKUSTANNUSLASKENTA INVESTOINTIHANKKEESSA
2.1 Investointihanke
Investoinnit ovat luonteeltaan pitkäikäisiä ja peruuttamattomia, ja niistä syntyvät hyödyt ja kustannukset kohdistuvat usealle vuodelle. Useimmiten investoinnit kantavat merkittävää taloudellisesta merkitystä, jolloin näiden pyritään palvelevan mahdollisimman tiettyä tavoitetta, kuten strategiaa. (Raudasoja & Suomela 2014, s. 85). Investoinnin kustannuksia tarvitaankin saavuttamaan hanke täysin käyttövalmiiseen tilaan. Nämä pitkäikäisyyden sekä siihen sitoutuneen suuren pääoman piirteet tarkoittavat myös, että investoinneilla on useimmiten myös laaja vaikutus ja sisältävät epävarmuutta. (Ikäheimo et al. 2016, s. 165).
Investoinnin kannattavuuteen vaikuttavat investoinnin hankinta-arvo, jäännösarvo, investoinnin vuotuiset kassatulot sekä -menot, investoinnin pitoaika ja investointiprojektin laskentakorko. Laskentakorolla tarkoitetaan investointilaskelmissa investoinnin tuottovaatimusta, diskonttauskorkoa sekä pääoman kustannusta. (Neilimo & Uusi-Rauva 2012, s. 300). Nämä kannattavuuden vaikuttavat tekijät ovat useimmiten sidoksissa epävarmuuteen, minkä takia nämä investoinnin epävarmuustekijät tuovat samalla haastavuutta investoinnin kassavirtojen tunnistamiseen. Tämän takia onkin tärkeää keskittyä tekijöihin, joilla on selkeästi merkitystä investointien kannattavuuteen. (Ikäheimo et al. 2016, s. 165).
Investointihankkeen synnyttämiä kassavirtoja luonnehditaan inkrementaaliseksi, koska ne ovat yrityksen jo toteutettujen investointien lisäykseksi. Tämän takia investoinnin kassavirroissa tarkastellaan vain sellaisia, jotka syntyvät tai jäävät pois investoinnin toteutuessa. Aikaisemmin toteutuneita eli uponneita kustannuksia ei investointilaskelmissa tarkastella. (Neilimo & Uusi- Rauva 2012, s. 317). Investoinnin usean vuoden kestävän toteuttamisen aikana sitoutuu jatkuvasti pääomia, jotka eivät tuota mitään. Tätä sitoutunutta rahamäärän kumulatiivista kehitystä voidaan normaalisti kuvata S-käyrällä (Kuva 4). (Aho 1982, s. 26)
Kuva 4. Projektin kumulatiivinen pääomatarve (Aho 1982, s. 26).
Approksimoitua kumulatiivista rahoitustarvesuoraa voidaan käyttää, kun S-käyrää ei ole saatavilla. Rakennusaikainen korko saadaan kolmion pinta-alan ja korkokannan tulona. Tätä korkokustannusten määrää voidaan tarkentaa siirtämällä laskennallista ajankohtaa eteenpäin, missä projektia toteutetaan jo täyttä vauhtia. (Aho 1982, s. 26).
Investointihankkeiden laskelmissa olisi hyvä huomioida mahdollisia kustannuksien ylityksiä varaamalla tietty pääomamäärä, jolla voidaan rahoittaa nämä ylitykset niiden toteutuessa (Aho 1982, s. 28). Investointilaskelmat ovat tulevaisuuteen suuntautuvia laskelmia, joita voidaan käyttää kustannusten ennustamisen tueksi. Vähenevät resurssit vaativat parempaa suunnittelua sekä strategisesti että taloudellisesti. Pelkkä säästöjen tavoitteleminen lyhyellä aikavälillä ei enää riitä, vaan kustannuksiin joudutaan varautumaan myös pitkällä aikavälillä sekä yrittää hallita niitä. (Raudasoja & Suomela 2014, s. 77).
Investoinnit toteutuvat kustannustehokkaasti, kun ne ovat valittu ja suunniteltu hyvin (Raudasoja & Suomela 2014, s. 77). Toisensa poissulkevien investointien vertailussa eri vaihtoehtoja vertaillaan keskenään ja pyritään valitsemaan näistä paras. Tärkein osuus on tunnistaa tekijöitä, jotka vaikuttavat päätökseen sekä tuovat eroavaisuutta suhteessa muihin vaihtoehtoihin. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi investoinnin kannalta keskeisimmät kassavirrat sekä näiden toteutumisen aikataulu. Erityisesti kassavirtojen tarkastelussa olisi syytä kiinnittää
Kumul a tii vi nen ra hoi tus tarve S-käyrä
H
Kumulatiivinen rahoitustarvesuora
H A
Projektin kes to t
kassavirtojen syntymiseen vaikuttaviin tekijöihin sekä epävarmoihin kassavirtoihin. (Ikäheimo et al. 2016, s. 167).
Investointi on resurssien kulutusta nykyhetkellä tuottaakseen hyötyä tulevaisuudessa.
Investoinnin hyödyllisyyttä voidaan arvioida tarkastelemalla siihen tarvittavien resurssien uhraamisen kannattavuutta suhteessa tulevaisuudesta saatavaan hyötyyn. Kustannus on mittayksikkö resurssin kulutukselle, joka tarvitaan työn toteuttamiseen. Meno taas on mitta kulutukselle, joka liittyy työlle tarvittavaan kapasiteettiin. (Emblemsvåg 2003, s. 28).
Kustannustehokkuuden arvioinnissa verrataan uhrattuja resursseja saatuihin hyötyihin.
Tehokkuuden tarkastelua voidaan tarkastella kahdella tavalla: suurimman hyötymäärän saaminen tietyllä investoinnilla sekä tehtävien toteuttaminen mahdollisimman pienellä investoinnilla (Baashamsi et al. 2016, s. 245-246).
Kuva 5. Investointien kustannus-hyötyanalyysi (Raudasoja & Suomela 2014, s. 82)
Kuvassa 5 on esitetty Raudasojan ja Suomelan investoinneille tarkoitettu kustannus- hyötyanalyysi, jossa huomioidaan kustannukset, haitat sekä toivotut vaikutukset. Tarkastelussa huomioidaan eri osapuolille aiheutuvat kustannukset ja hyödyt vaikutuksineen riippumatta niiden toteutumisen ajankohdasta. Investoinnin kustannus-hyötysuhde paranee rahamääräisten
hyötyjen sekä muiden toivottujen vaikutuksien kasvaessa. Eri investointivaihtoehtoja voidaan vertailla tarkastelemalla tarvittavia panoksia ja saatavia vaikutuksia.
Perinteisen investointiteorian mukaan investoinnin kannattavuus määräytyy sen nettokassavirran sekä tämän ajallisesti jaksottumisen mukaan. Kannattavuus tarkastellaan yleensä nettokassavirrasta laskettavista takaisinmaksuajasta, nykyarvosta tai sisäisen koron avulla. (Kärri & Uusi-Rauva 2003, s. 13). Investoinnin kannattavuuden laskenta pohjautuu kuitenkin usein epävarmoihin ja oletettuihin laskentatietoihin, sillä tulevaa on vaikea ennustaa.
Epävarmuutta lisäävät investointien luonne olla kertaluontoinen ja taloudelliseltaan merkitykseltään suuri, minkä lisäksi altistutaan nopeille ympäristömuutoksille. Tämän takia on tärkeää, että epävarmuudet voidaan määritellä mahdollisimman tarkasti sekä tutkia kannattavuustekijöiden arviointivirheiden vaikutusta investoinnin kannattavuuteen (Aho 1982, s. 162-163).
2.2 Elinkaariajattelu
Hankintahintaa käytetään usein ensisijaisena kriteerinä investointipäätöksissä sen yksinkertaisuutensa takia. Tämä kuitenkin johtaa taloudellisesti huonoon ratkaisuun, sillä investoinnin omistamisesta syntyvät kustannukset ovat useimmiten suuremmat kuin itse hankintahinta. (Jun & Kim 2007, s. 1989). Elinkaariajattelulla pyritäänkin huomioimaan myös nämä kustannukset päätöksentekoa varten.
Elinkaariajattelu on alun perin 1960-luvulla Yhdysvaltain puolustusministeriön kehittämä ajatus, jolla pyrittiin lisäämään valtion hankintojen tehokkuutta. Tehokkuutta haettiin laajentamalla investoinneille suunniteltavaa aikahorisonttia, joka sisältäisi käyttö- ja tukikustannukset, sekä kustannussäästöjä kohdistamalla kustannuksia suunnitteluun ja kehitykseen. Elinkaarikustannusten nähtiinkin olevan vahvasti sidoksissa suunnitteluun ja kehitykseen, koska huomattiin olevan järkevämpää eliminoida kustannukset ennen niiden toteutumista sen sijaan, että niitä yritettäisiin pienentää toteutumisen jälkeen. (Emblemsvåg 2003, s. 24).
Elinkaarikustannusten huomioimisen ajattelutapa on vuosien aikana levinnyt muihin teollisuuksiin sekä erilaisiin ongelmiin. Yhdistävä tekijä tämän soveltajissa on se, että he ovat useimmiten yrityksiä tai julkisia instituutioita, jotka valmistavat tai hankkivat suuria pääomatarvikkeita, laitoksia, järjestelmiä tai muita tuotteita sekä palveluita. (Emblemsvåg 2003, s. 24). Monet valmistajat ovat kokemuksen pohjalta oppineet, että kannattavuuden optimointi koko elinkaaressa tarkoittaa huomion kiinnittämistä ja kustannusten johtamista tarkasteltavan kohteen elinkaaren alkuosiin. Noin 80-90 prosenttia kustannuksista ovat määritelty sekä lukittu suunnittelussa, eikä näitä pystytä muuttamaan jälkeenpäin kuin enintään 5-10 prosentilla. (Shewchuk 1992, s. 35).
Elinkaaren määrittely riippuu tarkasteltavasta näkökulmasta. Esimerkiksi markkinoinnin näkökulmasta elinkaaren vaiheita ovat esittely, kasvu, kypsyys ja heikentyminen. Valmistajan, eli tuotannon, kannalta vaiheina taas ovat tuotteen idea, suunnittelu, tuotteen ja prosessien kehitys, tuotanto ja viimeiseksi logistiikka. Asiakkaan näkökulmasta vaiheita on valmistajan näkökulman tavoin viisi. Nämä vaiheet ovat hankinta, käyttö, tuki, kunnossapito ja poisto.
(Emblemsvåg 2003, s. 16-17).
Pitkä tarkasteluaikaväli sisällyttää mukaansa enemmän riskejä sekä epävarmuuksia, kuten inflaatiota sekä käyttöasteen muuttumista, jolloin määrittelyn vaikeustaso suurenee. (Lingegård et al. 2015, s. 319). Mitä pidempi tarkasteltavan kohteen elinkaari on, sitä enemmän epävarmuustekijöitä esiintyykin. Tätä epävarmuutta lisäävät vielä kohteen osat, joiden elinkaaret ovat eripituisia. Näitä epävarmuuksia sekä niistä aiheutuvia riskejä on tarpeen tarkastella herkkyysanalyysein, jotta niiden vaikutus laskennan tulokseen selviäisivät. (Koskela 2011, s. 13). Analysoitava ajanjakso voidaan määritellä perustuen joko tarkasteltavan omaisuuden elinkaareen, projektin pituuteen, taloudelliseen kyvykkyyteen tai sovitettuna kunnossapitosykleihin. Elinkaaren aikana tehtyjen hankintojen laatuvaatimukset ovat osa elinkaariajattelua riippumatta näiden luonteesta, sillä laatuvaatimuksilla voidaan vaikuttaa tarkasteltavan kohteen kestävyyteen ja elinkaaren aikana toteutuviin kustannuksiin. (Helsingin kaupunki 2014b).
2.3 Nykyarvo ja rahan aika-arvo
Nykyarvo ilmaisee tulevaisuudessa tapahtuvan rahavirran arvon tämän päivän rahassa. Tätä laskentatapaa kutsutaan nykyarvolaskennaksi eli diskonttaamiseksi. Nykyarvo saadaan jakamalla tulevaisuudessa tapahtuva rahasumma korkotekijällä eli diskonttauskorolla, joka kuvaa sijoituksen riskistä saatavaa korkoa (Neilimo & Uusi-Rauva 2012, s. 91).
Yksittäisen rahasumman nykyarvo voidaan laskea seuraavasti:
𝑃𝑉 =
𝐶(1+𝑟)𝑡 (1)
missä
PV = nykyarvo
C = tulevaisuudessa t tapahtuva rahasumma eli kustannus r = diskonttauskorko
t = tarkasteltava aika
Nykyarvon laskennassa tärkein asia on sopivan diskonttauskoron valinta sekä käyttö.
Diskonttauskorko on prosentuaalinen osuus, joka huomioidaan tulevaisuudessa tapahtuville kuluille tai tuloille saadakseen tämän summan nykypäivän arvoon. Kustannuksien nykyarvon estimointi on hyvin herkkä laskennassa käytetylle diskonttauskorolle. (U.S. Department of Energy 2014, s. 31).
Käytetyimpiä ja soveltuvimpia lähestymistapoja rakennusten elinkaarikustannusten laskentaan ovat nettonykyarvo sekä annuiteetti, missä nettonykyarvomenetelmä on tavallisempi menetelmä ja annuiteettia taas käytetään enemmänkin elinkaareltaan eripituisten vaihtoehtojen vertailuun. Päätöksenteko elinkaarikustannuslaskennan avulla pohjautuukin alhaisimman kustannuksien nettonykyarvoon. (Heralova 2014, s. 457). Nettonykyarvomenetelmä on investointiteorian mukaan teoreettisesti suositeltavin laskentamenetelmä (Neilimo & Uusi- Rauva 2012, s. 301).
Elinkaarikustannukset voidaan laskea vuotuisten kustannusten nykyarvon summana tarkasteltavalta aikaväliltä. Tätä nettonykyarvoksi kutsuttavan summan yhtälö on esitetty kaavassa 2.
𝑁𝑃𝑉 = ∑
𝐶𝑡(1+𝑟)𝑡
𝑇𝑡 (2)
missä
NPV = elinkaarikustannusten nettonykyarvo Ct = kaikki kustannukset ajanjaksolta t r = diskonttauskorko
t = tarkasteltava aika T = elinkaari
Nettonykyarvo on yleisesti käytetty tapa vertailla eri ajanhetkellä tapahtuvia rahavirtoja (Spickova & Myskova 2015, s. 341). Sen perusteella voidaan järjestää vaihtoehdot järjestykseen ja ehdottaa parasta vaihtoehtoa toteutettavaksi. On kuitenkin huomioitavaa, että elinkaarikustannusten nettonykyarvo on riippuvainen käytetyistä muuttujista, minkä takia on suositeltavaa hyödyntää herkkyysanalyysia tukemaan vaihtoehdon valintaa. (Heralova 2014, s.
458).
Elinkaaritarkasteluissa ollaan kiinnostuneita kustannuksista sekä hyödyistä, jotka ilmaantuvat tarkasteltavan kohteen elinaikana. Nykyhetkellä saatava raha on arvokkaampaa kuin sama rahamäärä myöhemmin, sillä tämän aikavälin aikana pystyttäisiin tienaamaan enemmän rahaa.
Tämän takia vertailtaessa täytyy huomioida rahan aika-arvo, jotta tarkasteltavien kohteiden elinkaarien vertailu olisi tasapuolista. (Kishk 2003 s. 8). Rahan aika-arvon takia tarkasteltavat eri ajankohtina toteutuvat kassavirrat täytyy muuttaa yhteismitallisiksi ennen kuin niitä voidaan vertailla toisiinsa. Koronkorkolaskennalla sekä nykyarvolaskennalla voidaan huomioida rahan aika-arvo laskelmissa. Koronkorkolaskennassa selvitetään nykyarvoltaan tunnetun sijoituksen arvo tietyn ajan kuluttua ja nykyarvolaskennassa määritetään nykyarvo tiedossa olevalle tulevalle summalle. Koronkorkolaskentaa käytetään vaihtoehtojen tuottojen ja kannattavuuden arviointiin, kun taas nykyarvolaskennalla voidaan vertailla investointi- ja lainavaihtoehtoja.
(Neilimo & Uusi-Rauva 2012, s. 83)
Taloudellisessa päätöksenteossa lähiaikoina toteutuvia kustannuksia arvostetaan enemmän kuin kaukaisia kustannuksia tai säästöjä, minkä takia nämä eri aikoihin syntyvät kustannukset diskontataan yhteismitallisiksi. Tulevaisuuden rahantarpeet ovat epävarmoja verrattuna nykyhetkeen, jolloin tarpeet ovat varmempia. Tämän takia rahasta ollaan valmiita maksamaan korkoa, jotta sen saisi käyttöön mahdollisimman pian. (Virtala et al. 2011, s. 89; 187).
Investoinnin rakentamisen aikana pääoma sitoutuu, mikä menetetään investoinnin keskeytettäessä, sillä tätä pääomaa ei ole mahdollista enää käyttää toisella tavalla (Bull 2015, s. 6).
2.4 Elinkaarikustannuslaskenta
Elinkaarikustannuslaskennalla arvioidaan investoinnin hankinnasta ja omistamisesta syntyneiden kustannuksien summaa sen koko käyttöajalta. Sillä voidaan tarkastella taloudellisesti eri vaihtoehtojen kustannuksia ja hyötyjä investoinnin elinkaaressa. (Okano 2001, s. 318). Elinkaarikustannuslaskenta tarjoaa arvokasta tietoa investointihankkeissa.
Ensinnäkin se helpottaa tunnistamaan kustannustekijöitä sekä mahdollisia kustannustehokkaita parannuksia. Toiseksi se auttaa eri hankkeiden tai toimintojen vertailussa ja arvioinnissa.
Kolmanneksi se mahdollistaa rahavarojen allokoinnin kohteisiin huomioiden päämäärät sekä taloudellisen suunnittelun. (Jun & Kim 2007, s. 1989). Elinkaarikustannuslaskentaa sovelletaankin päätettäessä esimerkiksi hankkeen toteutusmuotoa, valittaessa vaihtoehtoisia suunnitteluratkaisuja sekä vertailla urakkatarjouksia keskenään. Laskennan avulla voidaan tiedottaa osapuolia erilaisista investointivaihtoehdoista. (Heimonen, Pulakka, Junnonen &
Vuolle 2007, s. 9)
Elinkaarikustannuslaskennan toteuttamisen vaiheita ovat kaikkien tarkasteltavaan kohteeseen liittyvien kustannuksien ja hyötyjen tunnistamisen tai estimointi, kustannuksien jakaminen omiin ryhmiin ja näiden kustannuksien toteutumisen ajankohdan selvittäminen, kustannuksien ja tuottojen diskonttaaminen nykyarvoon sekä tunnistaa epävarmuudet riski- ja herkkyysanalyyseillä (Konstantinos & Kantianis 2015, s. 319). Vaihtoehtojen elinkaarikustannusten vertailussa on otettava mukaan kaikki merkittävät kustannuserät sekä käsiteltävä samalla periaatteella. (Virtala et al. 2011, s. 189).
Käsitteen määritelmä
Elinkaarikustannuksista ja niiden käsittelystä on käytetty erilaisia käsitteitä englanninkielisissä kirjallisuuksissa. Esimerkiksi Yhdysvaltain energiaministeriö jakaa elinkaarikustannusten tarkastelun estimointiin (LCCE, life cycle estimation) sekä analysointiin (LCCA, life cycle analysis). Estimoinnissa arvioidaan tarkasteltavan kohteen kustannuksia laskennan avulla ja analysoinnissa vertaillaan näitä estimointeja toisiinsa (U.S. Department of Energy 2014, s. 14).
Analysoinnissa ei pelkästään huomioida elinkaaren kustannuksia, vaan huomioi myös määrällisesti sekä ei määrällisesti laskettavissa olevia hyötyjä niiden erotessa eri vaihtoehtojen välillä (U.S. Department of Energy 2014, s. 30). Tässä työssä tarkastellaan kuitenkin näitä molempia yhtenäisenä eli elinkaarikustannusten laskentana.
Elinkaarikustannuksille taas on useampi käsite. Yhdysvaltain energiaministeriön (DOE) hankinta ja projektin hallinnan osasto määrittelee elinkaarikustannusten (LCC, life cycle cost) olevan summa kaikkien suorien, epäsuorien, toistuvien, kertaluontoisten sekä muiden suunnitteluun, kehitykseen, hankintaan, tuotantoon, käyttöön, kunnossapitoon, rahoitukseen ja hävittämiseen liittyvien kustannuksista, jotka aiheutuvat elinkaaren aikana riippumatta sen rahoituksen lähteestä (U.S. Department of Energy 2014, s. 5)
Monet lähteet määrittelevät kuitenkin tämän elinkaarikustannukset (life cycle costs), omistamisen kokonaiskustannukset (TCO, total cost of ownership) sekä kokonaiselinkaarikustannukset (WLCC, whole life cycle costs) samalla tavalla. Näissä kaikissa on samanlainen ajattelutapa, mutta saattavat kuitenkin sisältää erilaisia pieniä kustannuseriä riippuen määrittelijästä. Nämä kustannuserät määrittelevät enemmänkin kyseisen elinkaarikustannuksien tarkkuuden, minkä takia voidaankin sanoa näiden olevan sovelluskohteita elinkaarikustannuksista, jotka eivät kuitenkaan poikkea paljon toisistaan, ja täten voidaan käyttää synonyymeinä. (Barringer & Weber 1996, s. 16-20; Logistiikan maailma;
Kaplan & Atkinson 1998, s. 223; Kambanou & Lindahl 2016, s. 188-189; Heralova 2014, s.
455; Bengtsson & Kurdve 2016, s. 103)
Omistamisen kokonaiskustannuksille on kuitenkin myös määritelty olevan elinkaarikustannuksia laajempi huomioimalla myös toimittajalle syntyneitä kustannuksia esimerkiksi keskittymällä yhteen osapuoleen toimitusketjussa. Erona on siis se, että
omistamisen kokonaiskustannukset sisältävät myös analysoitavan kohteen mukana olevien yritysten kustannuksia, jotka tuovat lisäarvoa. Tällaiselle tiukalle jaottelulle ei kuitenkaan ole tarvetta käytännössä, minkä takia käsitteitä käytetään useimmiten synonyymeina selkeyden vuoksi. (Hofmann et al. 2012, s. 68-69; Kambanou & Lindahl 2016, s. 189).
Laskennan merkitys
Elinkaarikustannuslaskennan yleistymisen taustalla on tahto saavuttaa enemmän arvoa käytetyistä resursseista. Alhaisempi pääomankustannus ei enää tarkoita lisäarvoa, minkä takia nykyään ollaan siirrytty tarkastelemaan kohteen kaikkia kustannuksia ja vaikutuksia, jotka aiheutuvat kohteen toiminnasta. Tämän ohella pyritään myös minimoimaan näitä havaittuja elinkaaren kustannuksia sekä kohteen ympäristövaikutuksia. Suurempi painotus esimerkiksi kunnossapidon ja käyttökustannuksiin kuin pelkkiin pääomankustannuksiin tarjoaa merkittävämpiä pitkän aikavälin taloudellisia ja ympäristöllisiä hyötyjä. (Langdon 2007, s. 3).
Esimerkiksi Korean rautateiden tutkimusinstituutti KRRI selvitti rautatievaunun elinkaarikustannuksen hankintakustannuksen olevan vain pieni osuus (1,5 %), kun taas suuremman osuuden vie ehkäisevä kunnossapito (73 %), johon vaikuttaa suuresti kohteeseen tarvittava henkilötyötuntien määrä. (Jun & Kim 2007, s. 1994).
Kaikki kustannukset pitäisi ottaa huomioon riippumatta esimerkiksi niiden rahoituksen lähteestä tai liiketoimintayksiköstä. Useimmiten hankkeiden hyödyt ja tuotot ovat helppo selvittää, sillä esimerkiksi tuotantolaitteen tuottoina ovat tuotteiden myyntitulot. Julkisissa hankkeissa näiden selville saaminen on vaikeampaa, mutta esimerkiksi tulvantorjuntaprojektin hyödyt olisivat tulvalta välttymisen tuomat hyödyt. (Farr 2011, s. 2-3). Päätöksentekijä ei välttämättä tunne tehtävien investointipäätösten aiheuttamia kustannuksia. Tällöin seuraukset käyvät ilmi vasta suunnitteluvaiheessa kalliina ratkaisuna tai vasta rakentamisen tai käytön aikana, eikä näihin pystytä vaikuttamaan yhtä hyvin kuin alkuvaiheessa. Tämän takia päätöksentekijällä pitäisi olla riittävästi tietoa vaihtoehtojen mahdollisuuksista ja kustannuksista. (Heimonen, Pulakka, Junnonen & Vuolle 2007, s. 10)
Elinkaarilaskennalla muutetaan tarjoukset ja suunnitteluratkaisujen aiheuttamat käyttö- ja ylläpitokustannukset yhteismitallisiksi. Elinkaarilaskennalla pyritään saamaan hankkeet vertailukelpoiseksi sekä huomioimaan myös hankkeen laatutekijät ja riskit. (Heimonen et al.
2007, s. 17). Tuottojen maksimoinnin tavoittelun sijaan pitäisi pyrkiä enemmänkin tasoittamaan riskit ja tuotot. Yksinkertaisimmillaan elinkaarikustannukset käsittävät alussa sekä tulevaisuudessa tapahtuvat kustannukset. Alkukustannuksien määrittäminen voi olla kuitenkin haastavaa ja kustannuksien allokoinnin tapa ja ajoitus tuottavat ongelmia. (Farr 2011, s. 3)
Elinkaarikustannuksen rakenteeseen kuuluvat komponentit
Elinkaarikustannukset määritellään tunnistamalla tarkasteltavan investoinnin sisältävien kohteiden eri toiminnot tämän elinkaarella. Näille kohteille määritellään niiden aiheuttamat kustannukset, jotka sitten kohdistetaan investoinnin elinkaarelle. (Okano 2001, s. 318). Kuvassa 6 on esitetty elinkaarikustannusten tyypillisimmät osat. Elinkaarikustannukset voidaan jakaa suoriin ja epäsuoriin kustannuksiin. Suorat kustannukset koostuvat hankintaa edeltävistä kustannuksista sekä hankinnan jälkeisistä kustannuksista. Hankintalain mukaan elinkaarikustannuksien laskennassa voidaan huomioida hankintakustannukset, käyttökustannukset, kuten energia ja muiden resurssien kulutukset, huoltokustannukset sekä elinkaaren loppuvaiheen kustannukset, kuten keräys- ja kierrätyskustannukset (Valtiovarainministeriö 2017, s. 284; Shewchuk 1992, s. 34).
Kuva 6. Elinkaarikustannuslaskennan tyypillisimmät osat (European Commission 2016, s.
10)
Epäsuorat kustannukset jäävätkin tämän perusteella useimmiten tarkastelun ulkopuolelle.
Epäsuorat kustannukset ovat ulkoisia kustannuksia, jotka eivät suoranaisesti aiheutu tarkasteltavasta kohteesta. Suurten sekä autoa mutkikkaampien hankintojen käyttövaiheisissa kustannuksissa saattaa sisältää merkittävä osa näkymättömiä kustannuksia, jotka syntyvät esimerkiksi velvollisuuksien ja sääntelyiden noudattamisesta, ympäristön kuormituksesta, estetiikasta, onnettomuuksista tai hävikistä. (Shewchuk 1992, s. 34). Näitä kustannuksia on kuitenkin vaikeaa muuntaa rahalliseen arvoon. Yleensä elinkaarikustannusten tarkastelussa on ainoastaan rahalliseen muotoon muutettavia kohteita, joten tämänkaltaiset epäsuorat kustannukset ovat usein jätetty huomioimatta. Tällaisia epäsuoria kustannuksien vaikutuksia kannattaisi tarkastella enemmänkin elinkaaren arvioinnissa (life cycle assessment, LCA).
(Gundes 2016, s. 917; Lingegård et al. 2015, s. 319).
Laskennan tuoma hyöty
Elinkaarikustannuslaskennan tavoitteen saavuttamiseksi on esitetty kriittisiä muuttujia, joita pitäisi huomioida ja olla dokumentoituna. Näitä ovat hankinnan elinkaari eli analysoitava ajanjakso, diskonttauskorkokanta, menetelmät sekä perustelut kustannuksien ja hyötyjen määrällistämisessä, kohteen elinkaarella toteutuvat kustannukset ja hyödyt sekä epävarmuuden ja riskitekijöiden huomioiminen riskikartoituksen tai herkkyysanalyysin kautta. (Konstantinos
& Kantianis 2015, s. 319; U.S. Department of Energy 2014, s. 30).
Riittävällä taloudellisella tiedolla pystytään tuottamaan elinkaarikustannuslaskentoja, joilla voidaan valita soveltuvin strategia (Bull 2015, s. 168). Elinkaarikustannuslaskennan suurin puute on kuitenkin sen kyvyttömyys huomioida myös potentiaalisia kustannuksia, kuten yhteiskunnallisia kustannuksia, joilla on suuri merkitys rationaalisen päätöksenteossa. Tämän takia perinteisten elinkaarikustannusten lisäksi olisi hyvä myös tarkastella piileviä kustannuksia, velvoitteista aiheutuvia kustannuksia sekä vähemmän konkreettisia kustannuksia, kuten tuottavuuteen tai tehokkuuteen liittyviä menetyksiä. (Okano 2001, s. 331)
Houkutusta maksimoida tuottoja tai minimoida kustannuksia jokaisessa elinkaaren vaiheessa pitäisi välttää. Tämän sijaan pitäisi enemmänkin kiinnittää huomiota kannattavuuden maksimoimiseen koko elinkaaressa. (Shewchuk 1992, s. 36). Elinkaarikustannuksiltaan alhaisin vaihtoehto ei välttämättä aina ole ideaalisin vaihtoehto, koska tarkastelussa pitäisi
myös ottaa huomion muita tekijöitä, kuten budjetti, riskit sekä poliittiset ja ympäristölliset haasteet. Tämän takia elinkaarikustannuslaskenta tarjoaakin kriittistä tietoa päätöksentekoon, muttei kuitenkaan lopullista vastausta. (Babashamsi et al. 2016, s. 245). Menetelmää ei tällöin saisi käyttää päätöksentekoprosessina vaan enemmänkin läpinäkyvänä työkaluna päätöksenteon tueksi. Tuloksia pitäisi myös iteroida ja tarkastella herkkyysanalyysein, jotta mallin tuloksia pystyttäisiin tulkitsemaan paremmin. (Bull 2015, s. 33).
Elinkaarikustannusten hallinnalla voidaan varmistaa kohteen arvon optimointi suhteessa siihen käytettyihin resursseihin kontrolloimalla kustannuksia sekä tilaajan että tuottajan puolelta (Sujova, Cierna & Hnilica 2015, s. 90). Elinkaarilaskennalla tunnistetaan kaikki kohteen aiheuttamat tuotot sekä kustannukset sen edetessä suunniteltujen vaiheiden läpi. Eri vaiheiden tuottoja sekä kustannuksia analysoimalla rahan aika-arvo huomioituna mahdollistaa tietoisempien liiketoimintapäätöksien toteutumisen. (Shewchuk 1992, s. 34). Laskennan tuloksilla voidaan arvioida eri toiminta- ja kunnossapitostrategioita, jolloin pystytään optimoimaan omistamisesta sekä käytöstä syntyneiden elinkaarikustannukset (Okano 2001, s.
319; 326).
Elinkaarikustannuslaskenta on menetelmä analysoida taloudellisesti kaikkia kustannuksia, jotka liittyvät rakentamiseen, operointiin eli käyttöön ja ylläpitoon tietyllä aikavälillä. suurin hyöty menetelmästä saavutetaan projektin alkuvaiheessa (Heralova 2014, s. 454). Tämän takia menetelmää hyödynnetään päätöksenteon tukemiseen sekä mahdollisten epävarmuuksien tunnistamiseen.
2.5 Infrastruktuurin elinkaarikustannuslaskenta
Kuluneen 20 vuoden aikana, erityisesti viimeisen 10 vuoden, monet tutkijat ja insinöörit ovat osoittaneet elinkaaren huomioimisen tärkeyden infrastruktuurissa. (Bull 2015, s. 143).
Rakennuksilta edellytetään useimmiten pitkää käyttöikää, mutta kaikkien rakenneosien ei tarvitse kuitenkaan kestää koko rakennelman suunniteltua käyttöikää, sillä rakenneosien uusiminen tietyin aikavälein saattaa olla taloudellisesti edullisempaa. Tämä kuitenkin vaatii sen, että näiden osien vaihtaminen on helppoa eikä kyseinen osa ole kantavaa rakennetta.
(Häkkinen, et al. 2001, s. 21).
Elinkaarikustannuslaskentoja on sovellettu infrastruktuurin osalta esimerkiksi teiden suunnitteluprosessissa. Laaja-alaisempi käyttö infrastruktuurihankkeissa on kuitenkin vielä hyvin vähäistä, vaikka sekä julkinen että yksityinen sektori tiedostavat tämän tukevan päätöksentekoa. (American Society of Civil Engineers 2014, s. 1; Heralova 2014, s. 454).
Useimmat infrastruktuuriin liittyvät elinkaarikustannusanalyysit keskittyvätkin rakenteen tai rakennelman suorituskykyyn tai omaisuuksiin, esimerkiksi rakennusmateriaalien ja komponenttien valikoimista varten (Tesfamariam & et al. 2013, s. 590).
Elinkaarikustannustyökalujen käyttö on yleistymässä rakennustekniikan alalla, sillä infrastruktuurin omistajilla on nykypäivänä tarve maksimoida omaisuuden hyöty optimoidulla budjetilla (Matos et al. 2018, s. 1832). Elinkaarikustannusanalyysit ovat infrastruktuurihankkeissa suosittuja varsinkin yksityisellä sektorilla, sillä siellä on useimmiten enemmän tarvetta todistaa investoinnin taloudelliset tarpeet ja päätökset sekä omistajilla on yleensä useampi käyttökohde olevassa olevalle pääomalle. Julkisella sektorilla taas kannusteet tämän tarkastelun käyttämiselle ovat vähäisempiä. (American Society of Civil Engineers 2014, s. 1).
Infrastruktuurihankkeilla, erityisesti suurilla, kohdistuu päätöksenteossa paljon painoarvoa hankintakustannuksien lisäksi käyttö- ja ylläpitokustannuksiin. Tämän takia näkökulmaa pitäisi laajentaa tarkastelemaan alkuvaiheen ja pitkän aikavälin kustannuksia varmistaakseen budjetin kestävyyden ja paremman hallinnan. Laajentuneella näkökulmalla voidaan samalla tehostaa pitkän aikavälin päätöksentekoa. (American Society of Civil Engineers 2014, s. 1; Matos et al.
2018, s. 1833). Esimerkiksi 30 vuoden tarkasteluajanjaksolla rakennuksen investointikustannukset ovat vain 2 % elinkaarikustannuksista (US Green Building Council 1996, s. 16).
Elinkaarikustannusten huomioiminen rakennusten suunnittelun alkuvaiheissa on suppeaa vielä nykypäivänäkin, sillä tuleva rakennuksen omistaja kiinnittää huomionsa alkuinvestointikustannuksiin ja käytettävissä oleva data on epätarkkaa, vaikka kyseisessä vaiheessa pystytään kaikkein tehokkaimmin vielä minimoimaan elinkaarikustannuksia. (Hofer et al. 2012, s. 1632). Elinkaarikustannuslaskenta kannustaa yrityksiä löytämään tasapaino erityisesti hankintakustannuksien sekä käyttökustannuksien välille (Matos et al. 2018, s. 1834).
Rakennuksen omistamisen elinkaaren aikana syntyy kustannuksia sekä ympäristökuormituksia (Saari 2000, s. 754). Rakennuksen elinkaaren vaiheet täytyy tunnistaa, jotta nämä voidaan jaksottaa rakennuksen koko elinkaarelle. Eri aikoina syntyneet kustannukset yhteismitallistetaan nettonykyarvoon diskonttauskorolla. (Green Building Council Finland 2013, s. 41). Rakennukset ovat usein suunniteltu kestämään hyvin pitkän ajan, mutta elinkaarta tarkasteltaessa ei yleensä valita ajanjaksoksi niin pitkäksi. Kohteen hyötyjen ja kustannuksien arvioinnin epätarkkuus kasvaa mitä kauemmaksi tulevaisuuteen tarkastelu ulottuu sekä näiden merkitys lopputulokseen pienenee lähes merkityksettömäksi diskonttauksen takia (Virtala et al.
2011, s. 181)
Rakennukset kokevat elinkaarensa aikana useita vaiheita, joista neljä päävaihetta ovat rakentamista edeltävä vaihe, rakennusvaihe, käyttövaihe sekä loppuvaihe (Green Building Council Finland 2013, s. 42-43). Rakennushankkeissa elinkaarikustannustenlaskentaa voidaan soveltaa koko rakennettavan kohteen tai tietyn komponentin elinkaarelle. Yleisimpänä käyttökohteena on kuitenkin suunnitteluongelmien tunnistaminen alhaisimman elinkaarikustannusten vaihtoehdosta. (Gundes 2016, s. 918). Rakennuksen elinkaarikustannukset koostuvat rakennuskustannuksista, käytön kustannuksista sekä elinkaaren lopusta koituvista kustannuksista. Rakennuskustannuksia ovat rakennusmateriaalit sekä niiden kuljetus, työvoimakustannukset, energiakustannukset sekä suunnittelusta syntyvät kustannukset. (Bull 2015, s. 6)
Elinkaarikustannuslaskenta on matemaattinen menetelmä tukemaan tai muodostamaan päätöstä vaihtoehtojen välillä. Tämä menetelmä käsittää kaikki kustannukset, jotka liittyvät tarkasteltavan kohteen elinkaareen. (Bull 2015, s. 122). Useimmissa rakennuksissa käyttökustannukset kattavat suurimman osan elinkaaren kustannuksista, koska tämä on myös elinkaaressa oleva pisin vaihe sekä sisältävät esimerkiksi kunnossapidon ja huollon kustannukset. Jokaisella rakenneosalla sekä laitteella on omat tietyt pitoajat, jonka loputtua näiden tekninen kapasiteetti, luotettavuus ja laatu heikkenevät luonnollisen vanhentumisen ja käytön takia (Heralova 2014, s. 456). Kuvassa 7 on esitetty ei- asuintarkoitukseen olevan rakennuksen elinkaarella toteutuvia kustannuksia.
Kuva 7. Rakennuksen kustannukset (mukaillen Bull 2015, s. 3)
Alkukustannukset kattavat yleensä ainoastaan noin puolet koko elinkaaren kustannuksista useimmissa rakennuksissa, jolloin elinkaarilaskennalla voitaisiin tuoda esille suunnittelijoille ja muille päätöksen kokonaiskustannukset (Zeynalian et al. 2013, s. 53). Esimerkiksi infrastruktuurihankkeiden hankinta- ja rakentamiskustannukset kattavat noin 40-60 % elinkaarikustannuksista (Sarja 2006, s. 643). Toisaalta rakennuksien käyttövaiheen kustannuksiksi on myös esitetty kattavan noin 50-80 % kaikista kustannuksista, jolloin suunnittelu- ja rakennuskustannuksien osuus olisi ainoastaan noin 25 % (Dunston &
Williamson 1999, s. 56). Hankintakustannukset ovat omaisuuden hankkimiseen tarvittava
Rakennusmateriaalit
Työvoima
(rakennus & suunnittelu) Rakennuskustannukset Rakentamisen energia
Varaosat
Kunnossapidon
työvoima Käyttökustannukset
Elinkaaren loppukustannukset Kunnossapito
Energia
Yleiskustannukset
KÄYTTÖVAIHE
LOPPUVAIHE
EDELTÄVÄ VAIHE RAKENNUSVAIHE
rahallinen määrä, joka voi perustua joko todellisiin tai arvioituihin kustannuksiin riippuen ajankohdasta. (Konstantinos & Kantianis 2015, s. 317). Laskennan tuloksiin vaikuttavat monet eri tekijät, joista tärkeimpiä ovat valittu diskonttauskorko, inflaation mahdollinen huomioiminen sekä valittu analyysimenetelmä. (Mithraratne & Vale 2004, s. 8)
Alku- ja tulevat kustannukset voidaan huomioida elinkaarikustannuksissa huomioimalla rahan aika-arvo, joka kuvastaa mahdollista inflaatiota ja korkoja. Inflaatio kuvaa hinnan nousua ilman kohteen arvon kasvua. Elinkaaren aikana tapahtuvat kustannukset diskontataan nykyarvoon käyttäen sopivaa diskonttauskorkoa. Koron ja inflaation ennustaminen vaikeutuu ja hinnat voivat vaihdella suurestikin tarkasteltavan aikavälin pidentyessä, jolloin rakennusten pitkä elinikä tuo epävarmuutta tarkasteluun. (Islam, Jollands & Setunge 2015, s. 134).
Infrastruktuureissa elinkaarikustannuslaskentaa käytetään esimerkiksi optimaalisen kunnossapitostrategian löytämiseen ja rakennusmateriaalien vertailuun (Sarja 2006, s. 625).
Elinkaarikustannuslaskenta on rakennusalalla herättänyt soveltamisen kiinnostusta myös ympäristöön liittyvien asioiden päätöksentekoon, mutta menetelmän soveltamiseen tuo haastetta esimerkiksi ympäristökustannuksien huomioimisessa. Elinkaarikustannuslaskenta soveltuu enemmänkin kustannustehokkaimman vaihtoehdon löytämiseen, mutta vähemmän soveltuva kaikkein ympäristöystävällisimmän vaihtoehdon löytämiseen. (Gundes 2016, s. 917).
Esimerkiksi Euroopan unionin hankintadirektiivin mukaan elinkaarikustannuksissa on mahdollista huomioida ulkoisista ympäristövaikutuksista aiheutuvat kustannukset, mutta tällöin näiden vaikutuksien rahalliseen muotoon muuttamisen perusteet täytyvät olla määritettynä ja tarpeen vaatiessa mahdollista tarkistaa. Ulkoisia ympäristövaikutuksista aiheutuvia kustannuksia ovat esimerkiksi päästöt sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen kustannukset. (Helsingin kaupunki 2014b)
Kestävän rakentaminen suosio lisää haasteita infrastruktuurien rakentamiselle, sillä nykypäivänä pyritään rakentamaan mahdollisimman sekä ympäristöllisesti että kustannuksiltaan tehokkaita toteutuksia. Infrastruktuureja suunnitellaan ja rakennetaan harvoin tietylle käyttöiälle, mutta useimmiten oletetaan näiden toteuttavan niille suunniteltua tarkoitusta 50-75 vuotta (Ellingwoon & Lee 2016, s. 822). Investoinnit infrastruktuuriin ovat vahvasti sidoksissa pitkiin suunnitteluaikoihin sekä useamman vaikuttavan tekijän vaikutukseen, suuriin
yhteiskunnallisiin ja ympäristöllisiin vaikutuksiin sekä poliittisiin vaikutuksiin, jolloin nämä päätökseen vaikuttavat asiat olisi hyvä ottaa huomioon jo suunnittelussa (Sarja 2006, s. 625).
Kuva 8. Rakennuksen elinkaari (Sarja 2006, s. 637)
Kuvassa 8 on esitetty rakennuksen elinkaaren vaiheita, mistä nähdään infrastruktuurin suunnittelussa huomioitavia kohteita. Suunnittelijoita ei enää vaadita pelkästään miettimään, kuinka rakennuksia ja muita infrastruktuureja rakennetaan, vaan myös tarkastelemaan elinkaarenvaiheita ylläpidän keinoista hävittämiseen tai jopa uudelleenkäyttöön. Rakennusten rakennus- ja ylläpitoprosessi muuttuu elinkaarimaiseksi suunnittelua ja rakentamista huomioivaksi omaisuuden hallinnan prosessiksi, jonka muodostaa yrityksistä ja sidosryhmistä muodostuva arvoa luova verkosto. Rakennuksen elinkaaren hallinnassa ilmeneekin haasteita arvon ylläpitämisessä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Tämän takia rakennuksella saattaa olla elinkaarensa aikana useampi uudelleenkehitysvaihe, jossa kohteelle saatetaan uusia käyttökohteita. (Sarja 2006, s. 636-637)
Rakennuksen tekninen elinkaari
1. KEHITYS
2. KÄYTTÖ
3. VAPAA 4. UUDELLEEN-
KEHITYS 5. HYÖDYN-
TÄMINEN 6. HÄVITYS
Maaperän tila ja epäpuhtaudet
0. TONTTI
Investointianalyysi Tavoitteiden asettelu
Vaihtoehdot Suunnittelu ja rakentaminen
Laadunhallinta Käyttöönotto
Kunnossapito- strategia
Auditointi
Kunnossapitostrategian implementointi
Kustannus-
tehokkuusstrategia Purku
Myynti Vaihtoehdot
Vuokraus
Uudelleen- kehitys
Hankinta Investointi-
analyysi
Tavoitteiden asettelu Käyttöönotto Kunnossapito-
strategia
Auditointi Kunnossapitostrategian implementointi
Ympäristön näkökulmat Materiaalien uudelleenkäyttö
3 RAITIOLIIKENNE
3.1 Osapuolet ja roolit
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella kustannuksien jakautumista maksajille. Tämän takia tarkastelussa mukana olevat osapuolet koostuvat tulevista maksajista eikä tällöin Raide-Jokeri- linjan suunnittelijoilla ja urakoitsijoilla ole roolia tarkastelussa. Raide-Jokeri-linja toteutetaan Helsingin ja Espoon yhteishankkeena, jossa Helsingin kaupunki ja Espoon kaupunki muodostavat tilaajaryhmän. Linjan infrastruktuurin suunnittelu ja toteutus kuuluvat HKL:n organisaatioon kuuluvalle projektiorganisaatiolle.
Raide-Jokeri-hanke toteutetaan molempien kaupunkien tiiviissä yhteistyössä (Helsingin kaupunki liikennelaitos 2016b, s. 5). Kustannukset kohdistetaan aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ”rajalta poikki” –periaatteella. Tämä tarkoittaa, että kaupungit vastaavat Raide- Jokeri-infran suunnittelu- ja rakentamiskustannuksista omalla alueellaan. Kustannukset, jotka kohdistuvat sekä Helsingin että Espoon puoleisiin Raide-Jokerin osuuteen, jaetaan maantieteellisesti kohdennettujen kustannusten määrittämässä suhteessa. Hallintokustannukset jaetaan hankesuunnitelman mukaisella jakosuhteella, missä Espoon osuudeksi määritetään 35
% ja Helsingin 65 %. (Helsingin kaupunki liikennelaitos 2016b, s. 5, 16-17)
Kaupungit omistavat kumpikin oman alueensa Raide-Jokerin liikennöintiä varten olevat varikot ja vuokraavat niitä Raide-Jokerin liikenteestä vastaavalle raitioliikenneoperaattorille. Espoon on myös mahdollista antaa varikkojen vuokraamisen HKL:n hoidettavaksi. (Helsingin kaupunki liikennelaitos 2016b, s. 19). Varikoiden investointikustannukset tulevat siis kaupungeille ja jäävät myös kaupunkien taseisiin. Tässä tutkielmassa on oletettu, että mahdollinen Laajalahden varikko jää Espoon taseeseen ja HKL vuokraisi varikkoa Raide- Jokerin käyttöön.
Tuottajalla ja operaattorilla tarkoitetaan joukkoliikennepalvelujen tuottajia. Tässä työssä on oletettu, että HKL olisi Raide-Jokeri-linjan operaattori, vaikka lopullinen päätös liikennöitsijästä tehdään vasta vuoden 2018 syksyllä. HKL:n ja HSL:n välinen liikennöintisopimus on osittain suoriteperusteinen ja osittain kuluperusteinen, minkä takia sopimuksella korvattavat erät saattavat aiheuttaa HKL:lle ali- tai ylijäämää. Tällöin saatujen
