Jerry Lehti
HELSINGIN PÖRSSIIN LISTATTUJEN SUOMALAISTEN PANKKIEN OMISTAJA- ARVON JA OMISTAJA-ARVOON LIITTYVÄN
RAPORTOINNIN KEHITYS VUOSINA 2000- 2020
Johtamisen ja talouden tiedekunta Kandidaatintutkielma Huhtikuu 2021
TIIVISTELMÄ
Jerry Lehti: Helsingin pörssiin listattujen suomalaisten pankkien omistaja-arvon ja omistaja-arvoon liittyvän raportoinnin kehitys vuosina 2000-2020
Kandidaatintutkielma Tampereen yliopisto Kauppatieteet Huhtikuu 2021
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Helsingin pörssiin listattujen suomalaisten pankkien omistaja-arvo, ja omistaja-arvoon liittyvä raportointi ovat kehittyneet vuosina 2000-2020. Tutkimuskohteina toimivat kaikki Helsingin pörssiin listatut suomalaiset pankit, joita olivat: Aktia, Nordea, Oma Säästöpankki sekä Ålandsbanken. Tällä ajanjaksolla Suomen pankkisektori on kokenut lähiaikojen suurimmat kriisinsä, joita ovat olleet esimerkiksi vuonna 2007 alkanut finanssikriisi, sekä vuonna 2010 alkanut Euroopan velkakriisi.
Tutkimuskohteet ovat rajattu pörssiin listattuihin yhtiöihin, sillä pörssiin listatun yhtiön tulee huomioida omistaja- arvoon liittyvät tekijät tarkemmin kuin pörssiin listaamattoman yhtiön.
Tutkimuksen aineistona käytettiin Helsingin pörssiin listattujen suomalaisten pankkien julkaisemia raportteja, joita oli yhteensä 67 kappaletta. Raportit sisälsivät vuosikertomuksia sekä tilinpäätösinformaatiota.
Aineisto jalostettiin vertailukelpoiseen muotoon Microsoft Excel -ohjelmistoa käyttäen. Tutkimus toteutettiin laadullisena sisällön pitkittäisanalyysina, jonka avulla voidaan tutkia löydösten muutoksia tutkittavan ajanjakson aikana.
Tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisten pankkien omistaja-arvo on kehittynyt pääosin positiivisesti tutkittavan ajanjakson aikana. Erilaisten pankkisektoria kuohuttaneiden kriisien vaikutus näkyy kuitenkin pankkien omistaja-arvon laskuna. Omistaja-arvoon liittyvässä raportoinnissa on ollut tutkittavalla ajanjaksolla vaihtelua. Raportointiin on vaikuttanut erilaisten kriisien lisäksi myös yhtiökohtaiset strategiset ratkaisut.
Vaihtelusta huolimatta tutkituilla yrityksillä havaittiin olevan raportoinnissa paljon samankaltaisuutta raportoitujen tekijöiden osalta. Tutkimuksen tulokset ovat yhteneväisiä aikaisempien omistaja-arvoon liittyvien pankkisektorilla toteutettujen tutkimusten tulosten kanssa.
Tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että suomalaiset pankit tunnistavat hyvin erilaisia omistaja-arvoon liittyviä tekijöitä raporteissaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa merkittäviksi todetuista omistaja- arvoon vaikuttavista tekijöistä suomalaiset pankit tunnistavat ja raportoivat useita. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi vakavaraisuuteen, riskienhallintaan, tehokkuuksiin, sekä oman pääoman tuottoprosenttiin liittyvät tekijät. Suomen pankkisektori ei myöskään näytä poikkeavan merkittävästi muiden valtioiden pankkisektoreista omistaja-arvon kehityksen ja omistaja-arvoon liittyvien tekijöiden perusteella.
Avainsanat: omistaja-arvo, pankkisektori, Aktia, Nordea, Oma Säästöpankki, Ålandsbanken Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO ... 1
1.1. Aiheen valinnan taustaa ... 1
1.2. Tutkimuksen tavoitteet ja rajaukset ... 2
1.3. Tutkimusmenetelmä & aineisto ... 2
1.4. Tutkimuksen rakenne ... 3
2. PANKKIEN LIIKETOIMINTA SUOMESSA JA OMISTAJA-ARVON MAKSIMOINTI ... 4
2.1 Pankkien liiketoiminta Suomessa ... 4
2.2 Omistaja-arvon maksimointi ... 6
3. AIKAISEMPI KIRJALLISUUS ... 10
4. EMPIIRINEN AINEISTO ... 15
4.1 Omistaja-arvon kehitys markkina-arvon, ROE:n ja EPS:n mukaan ... 15
4.2 Helsingin pörssiin listattujen suomalaisten pankkien omistaja-arvoon liittyvän raportoinnin kehitys vuosina 2000-2020 ... 19
4.2.1 Aktian omistaja-arvoon liittyvän raportoinnin kehitys 2000-2020 ... 20
4.2.2 Nordean omistaja-arvoon liittyvän raportoinnin kehitys 2000-2020 ... 22
4.2.3 Oma Säästöpankin omistaja-arvoon liittyvän raportoinnin kehitys 2014-2020 ... 24
4.2.4 Ålandsbankenin omistaja-arvoon liittyvän raportoinnin kehitys 2005-2020 ... 25
5. TUTKIMUKSEN TULOKSET JA YHTEENVETO ... 28
LÄHTEET ... 31
Liitteet ... 37
1. JOHDANTO
1.1 Aiheen valinnan taustaa
Pankit ovat elintärkeitä rahoitusjärjestelmällemme, sillä ilman niitä rahoituksen saaminen olisi hankalaa ja kallista. Pankkien keskeisenä tehtävänä on kanavoida rahoitusta säästäjiltä, joiden menot ovat pienemmät kuin tulot, rahoituksen tarvitsijoille, jotka haluavat kuluttaa tai investoida enemmän kuin ansaitsevat. Rahoituksen tehokas kohdentuminen ja rahoitusjärjestelmän vakaus edesauttavat taloudellista kasvua ja hyvinvointia (Suomen Pankki, 2020). Suomen pankkisektorin koko on yksi Euroopan suurimmista verrattuna talouden kokoon. Sen koko on nelinkertainen suhteessa bruttokansantuotteeseemme. (Sintonen, 2018). Pankkisektori on kokonsa ansiosta merkittävä tekijä Suomen kansantaloudessa, jonka takia sen tutkiminen on tärkeää. Pankkien rooli ja niiden myötävaikutus minkä tahansa maan taloudelliseen kehitykseen on herättänyt laajaa mielenkiintoa akateemisessa tutkimuksessa. Pankit ovat maasta riippumatta talousjärjestelmän kulmakiviä, ja ne ovat myös aktiivisia toimijoita rahoitusmarkkinoilla. Nykyisellä globalisaation aikakaudella minkä tahansa maan suuren pankin kaatuminen ei vaikuta negatiivisesti ainoastaan vain kyseisen maan talouskasvuun ja -kehitykseen, vaan siitä lähtevä negatiivinen kierre voi vaikuttaa jopa maailmanlaajuisesti, kuten tapahtui vuoden 2008 finanssikriisin aikana. (Abdulazeez & Saif- Alyousfi, 2020). Pankkien toimintaympäristö on viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävästi esimerkiksi digitalisaation sekä erilaisten kriisien seurauksena.
Omistaja-arvon konsepti on viimeisten vuosikymmenten aikana ollut suurin muokkaava tekijä nykypäivän talouksissa ja yritysten ansaintatavoissa. Kestävän omistaja-arvon luominen on ollut eurooppalaisten pankkien päätavoitteena jo pitkään (Gross, 2007). Pankkisektoria säädellään paljon, ja muihin yrityksiin verrattuna pankkien täytyy turvata liiketoimintansa omalla pääomalla.
Kasvattaakseen liiketoimintaansa pankkien tulee saada lisää omaa pääomaa. Korkean omistaja-arvon ansiosta pääomaa on helpompi saada, joten pankkien on erittäin tärkeätä saada luoduksi omistaja- arvoa omistajilleen. Kilpaillussa ympäristössä pankkien täytyy myös näyttää tarjoavan riittävää tuottoa pääoman tarjoajille (Fiordelisi & Molyneux, 2006). Pankkien omistaja-arvon ajureista on tehty ympäri maailman useita tutkimuksia. Vastaavaa suomalaista pankkisektoria koskevaa tutkimusta ei ole vielä tehty, joten aiheen tutkiminen on aiheellista. Aikaisemmin tehtyjen tutkimuksien tulokset ovat johdonmukaisia, ja niistä selviää, mitkä tekijät määrittävät omistaja-arvoa pankkisektorilla. Näiden tutkimuksien suora toistaminen Suomen pankkisektorilla ei olisi mielekästä, koska tulokset ovat yhtenäisiä ympäri maailman. Koska nämä omistaja-arvon ajurit ovat ennestään
tiedossa, tämä tutkimus keskittyy analysoimaan kvalitatiivisesti, miten suomalaiset pankit huomioivat kyseiset ajurit omassa toiminnassaan luodessaan omistaja-arvoa omistajilleen.
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaukset
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten Helsingin pörssiin listattujen suomalaisten pankkien omistaja-arvo on kehittynyt vuosina 2000-2020. Tutkimuksen tavoitteena on myös selvittää mitä omistaja-arvoon vaikuttavia tekijöitä pankit käyttävät raporteissaan yleisölle, ja miten ne ovat kehittyneet vuosien saatossa.
Tutkimuskysymykset:
1. Miten Helsingin pörssiin listattujen suomalaisten pankkien omistaja-arvo on kehittynyt vuosina 2000-2020?
2. Mitä omistaja-arvoon vaikuttavia tekijöitä pankit käyttävät raporteissaan?
3. Miten omistaja-arvoon vaikuttavien tekijöiden raportointi on kehittynyt vuosina 2000-2020?
Tämä tutkimus on rajattu koskemaan Helsingin pörssiin listattujen suomalaisten pankkien omistaja- arvon ja siihen vaikuttavien tekijöiden raportoinnin kehitykseen. Rajaus näihin yhtiöihin, eli Aktiaan, Nordeaan, Oma Säästöpankkiin ja Ålandsbankeniin on tehty sen takia, koska näitä yhtiöitä koskee Helsingin pörssin säännöt, kuten pörssiyhtiön säännöllinen tiedonantovelvollisuus. Pörssiyhtiön tulee myös kiinnittää listaamatonta yritystä suurempaa huomiota omistaja-arvoonsa saadakseen tarvitsemaansa rahoitusta sijoittajilta. Tutkimuksen ajallinen rajaus on vuodet 2000-2020, koska kyseisen ajanjakson aikana Suomen pankkisektori on kokenut lähihistoriansa suurimmat kriisit.
Tutkimuksesta on rajattu pois pankkien yritys- ja sosiaaliseen vastuuseen liittyvät raportit.
1.3 Tutkimusmenetelmä ja aineisto
Tässä tutkimuksessa tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysiä ajanjaksolla 2000- 2020. Menetelmä perustuu pidemmän aikavälin tulosten tulkitsemiseen, ja sen avulla voidaan tutkia tutkimuskysymyksiin liittyvien löydösten muutosta tutkittavan ajanjakson aikana (Nikander, 2014).
Tässä tutkimuksessa tavoitteena on selvittää omistaja-arvon ja siihen liittyvien tekijöiden raportoinnin muutoksia tutkittavan ajanjakson aikana, joten tutkimusmenetelmänä laadullinen pitkittäisanalyysi sopii tähän tutkimukseen parhaiten. Tämän tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Aktian, Nordean, Oma Säästöpankin sekä Ålandsbankenin vuosikertomuksista sekä tilinpäätöksistä ajanjaksolta 2000-2020. Näitä yritysten tuottamia raportteja on yhteensä 67 kappaletta. Raporteista kerätty omistaja-arvoa koskeva informaatio on koottu vertailukelpoiseen muotoon Microsoft Excel-ohjelmistoa apuna käyttäen. Aineisto on kerätty yhtiöiden internetsivuilta.
Tutkimuksen kirjallisuutena käytetään pankkisektorilla aikaisemmin toteutettuja omistaja-arvoon liittyviä tutkimuksia. Toissijaisena aineistona käytetään erilaisia artikkeleita sekä nettisivustoja.
Tutkimuksessa käytetty aineisto on koottu internetistä hyödyntäen erilaisia hakukoneita, kuten Googlea ja Business Source Ultimatea.
1.4 Tutkimuksen rakenne
Tutkimus on jaettu viiteen lukuun. Johdannon jälkeisessä luvussa kaksi käsitellään pankkien liiketoimintaa Suomessa sekä omistaja-arvon maksimoinnin teoriaa. Tämän luvun tarkoituksena on esitellä aihealuetta ja luoda ymmärrystä tutkimuksen taustasta sekä aiemmin toteutetuista tutkimuksista lukijalle. Kolmannessa luvussa käsitellään aiempia pankkisektorilla toteutettuja omistaja-arvon luontiin keskittyviä tutkimuksia. Luvun lopussa esitetään lyhyt yhteenveto aiemmista tutkimuksista, jonka tarkoituksena on pohjustaa tutkimusraportin seuraavaa empiiristä aineistoa käsittelevää lukua. Neljäs luku jakautuu kahteen alalukuun, joista ensimmäisessä käsitellään suomalaisten pankkien omistaja-arvon kehitystä vuosina 2000-2020. Toisessa alaluvussa analysoidaan yrityksen tuottamia raportteja ja niiden sisältämää informaatiota omistaja-arvosta vuosina 2000-2020. Toinen alaluku jaetaan neljään alalukuun, joissa jokaisessa käsitellään yhden yhtiön raportoinnin kehitystä. Viidennessä luvussa esitetään tutkimuksen tulokset sekä yhteenveto tutkimuksesta. Tämän jälkeen tutkimuksessa esitetään lähdeluettelo ja tutkimuksen liitteet, joissa esitetään laskukaavat Aktian ja Ålandsbankenin osakkeiden hinnoille.
2. PANKKIEN LIIKETOIMINTA SUOMESSA JA OMISTAJA- ARVON MAKSIMOINTI
2.1 Pankkien liiketoiminta Suomessa
Pankkien liiketoiminta on hyvin erilaista verrattuna tavallisiin yhtiöihin, jotka tekevät rahaa tuottamalla erilaisia hyödykkeitä ja palveluita yleisölle. Pankkeja voidaan luokitella niiden toimintaympäristön mukaan vähittäis-, yritys- tai investointipankiksi. Vähittäispankki harjoittaa liiketoimintaansa kohteenaan yksityishenkilöt ja yrityspankki kohteenaan yritykset.
Investointipankki operoi lähinnä pääomamarkkinoilla, ja se voi järjestää esimerkiksi osakeyhtiön pörssilistautumisen. Pankki voi kuulua useampaan kategoriaan, ja monet Pohjoismaissa toimivista pankeista kuuluvatkin kaikkiin näihin kolmeen kategoriaan (Pulkkinen, 2019). Pankkien yksi päätulonlähteistä, jolle niiden liiketoiminta usein perustuu, on korkokate. Korkokate on tunnusluku, joka kertoo pankin korollisista varoista saatavien tulojen ja sen korollisten velkojen maksamiseen liittyvien kulujen erotuksen (Tuovila, 2020). Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pankit ottavat vastaan talletuksia ja lainaavat talletukset eteenpäin korkeammalla korolla kuin mitä talletuksille täytyy maksaa. Muita pankkien tulonlähteitä ovat arvopaperikaupasta, valuutanvaihdosta, toimitusmaksuista ja palkkioista, maksuliikenteen hoitamisesta sekä takaustoiminnasta saatavat tuotot. Vallitsevan matalan korkotason vuoksi pankkien korkokatteet ovat pienentyneet ja muista tulonlähteistä saadut tuotot ovat nostaneet merkittävyyttään. Esimerkiksi vuonna 2019 noin puolet Nordean tuotoista muodostui sijoitustuotoista sekä varainhoidon palkkioista (Nordea, 2019). Kun pankin tuottoja verrataan pankin operatiivisiin kuluihin, joita ovat esimerkiksi henkilöstökulut, saadaan pankkisektorilla yleisesti käytetty tunnusluku kulu-tuottosuhde. Tunnusluku kertoo pankin tehokkuudesta. (Pulkkinen, 2019).
Pankkien toiminta eroaa muista yhtiöistä myös valvonnan osalta. Pankkisektorin toiminta Suomessa on hyvin säänneltyä, ja sitä valvoo Finanssivalvonta yhdessä Euroopan keskuspankin kanssa. Suuri osa sääntelystä liittyy pankin vakavaraisuuteen. Pankeilta vaaditaan riittävästi pääomaa, jotta ne pystyvät kattamaan tappiot, joita niiden ottamista riskeistä voi aiheutua (Euroopan keskuspankki, 2019). Riittävä pääoman määrä turvaa pankkien toimintakyvyn toimimalla puskurina mahdollisesti realisoituville riskeille, kuten sijoitusten arvon laskemiselle. Pääomapohjan ollessa tarpeeksi vahva pankki ei ajaudu tappioiden takia vararikkoon, vaan pystyy jatkamaan jokapäiväistä toimintaansa.
Pääomavaatimuksista säädetään EU-lainsäädännössä ja jokaisen valvottavan pankin tulee täyttää
vaatimukset. Vähimmäispääomavaatimus pankille on kahdeksan prosenttia sen riskipainotettujen saamisten määrästä. Riskipainotettujen saamisten määrässä on laskettu yhteen erityyppisten saamisten määrät kerrottuina kunkin saamistyypin riskipainolla eli riskipitoisuutta kuvaavalla riskikertoimella. (Eurooppa-neuvosto, 2020). Mikäli pankkivalvojat katsovat, että vähimmäispääomavaatimus ei tietyn pankin kohdalla riitä kattamaan pankin ottamia riskejä, voivat he määrätä kyseiselle pankille lisäpääomavaatimuksia. Sekä vähimmäis- että lisäpääomavaatimukset ovat velvoittavia, ja niiden rikkominen johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin sen mukaan, miten vakavasta rikkomuksesta on kyse (Eurooppa-neuvosto, 2020. Pääomavaatimusten lisäksi pankeilla on oltava erilaisia puskureita. Yleisellä pääomapuskurilla varmistetaan mahdollisen kriisin aiheuttamien tappioiden kattaminen. Puskureita on ylläpidettävä myös suhdanneluontoisten riskien sekä suhdanteista riippumattoman järjestelmäriskin takia. (EKP, 2019). Pankkien on sääntelyn takia kiinnitettävä erityistä huomiota pääomansa määrään. Pankkien oma pääoma muodostuu osakkeenomistajilta ja muilta sijoittajilta saaduista varoista sekä jakamattomista voittovaroista.
Mikäli pankki kasvattaa liiketoimintaansa, sen pääomavaatimukset kasvavat ja pääomapohjaa tulee vahvistaa. Pääomapohjan vahvistaminen tapahtuu laskemalla liikkeelle uusia osakkeita tai jättämällä voittovaroja jakamatta. Tästä syystä pankkien pitää olla houkuttelevia sijoituskohteita yleisölle, jotta ne pystyvät vastaamaan pääomavaatimuksiin niiden muuttuessa. Näyttämällä yleisölle, että pankki pystyy tarjoamaan riittävää tuottoa, se pystyy vahvistamaan pääomapohjaansa (Fiordelisi &
Molyneux, 2006).
Pankkien toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Vallitsevan talousympäristön, kuten matalan korkotason ja hitaan talouskasvun lisäksi pankkien on sopeuduttava esimerkiksi uuden sääntelyn sekä niin sanottujen megatrendien, kuten digitalisaation, aiheuttamiin muutoksiin. Talousympäristön muutokset vaikuttavat suoraan pankkien kannattavuuteen. Heikot tuotot pakottavat pankit miettimään tapoja pienentää kustannuksia ja tehostaa toimintaansa (Fungáčová, Koskinen & Tölö, 2015).
Palveluiden digitalisoituminen on tarjonnut pankeille mahdollisuuksia parantaa kustannustehokkuuttaan ja tarjota skaalautuvampia palveluita. Digitalisaatio on tuonut mukanaan myös haasteita. Digitalisaation haasteisiin vastaaminen on vaatinut pankeilta suuria kehitysinvestointeja, kun toimintaa on siirretty enenevässä määrin verkkoon (Finanssivalvonta, 2017). Pankkipalveluiden digitalisoituminen on avannut markkinoita myös uudenlaisille toimijoille.
Pankit joutuvat digitalisaation seurauksena kohtaamaan kilpailua myös pankkisektorin ulkopuolelta tulevilta toimijoilta (Fungáčová ym., 2015). PricewaterhouseCoopersin (2014) tekemän kyselyn mukaan Euroopan ja USA:n pankkien johtajat kokevatkin uhkaksi erityisesti juuri uudet toimijat markkinoilla. Palveluiden digitalisoituminen ja uudet toimijat markkinoilla ovat tehneet palvelun
tuottajan vaihtamisesta helpompaa. Kilpailun jatkuvasti kiristyessä liiketoimintojen jatkuva sopeuttaminen, asiakastarpeiden tunnistaminen sekä kustannustehokkuus ovat suuressa roolissa pankkien tulevaisuuden kannalta. (PricewaterhouseCoopers, 2014, 2015).
Toimintaympäristön muutoksiin on vaikuttanut viime vuosikymmeninä myös erilaiset kriisit. Suurin vaikutus toimintaympäristön muutoksiin on ollut vuoden 2008 finanssikriisillä. Sen seurauksena Baselin pankkivalvontakomitea uudisti sääntelykehikkoa tavoitteinaan pankkien kriisinsietokyvyn parantaminen sekä järjestelmäriskin pienentäminen. Järjestelmäriskiä pienennettiin ottamalla käyttöön vastasyklinen pääomapuskuri, jolla varmistetaan, ettei pankkien luotonanto häiriinny nousu- ja laskusuhdanteissa. Kriisinsietokykyä parannettiin vaatimalla enemmän ja laadukkaampia omia varoja sekä maksuvalmiuspuskureita. Omat varat jaettiin kolmeen ryhmään: Rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin, rajoituksenalaisiin omiin varoihin ja toissijaisiin omiin varoihin.
Vähimmäispääomavaatimus pysyi yhteensä kahdeksassa prosentissa suhteessa riskipainotettuihin saamisiin, mutta sääntely uudistui varojen jakautumisen suhteen kategorioiden välillä. Myös yleinen pääomapuskurivaatimus, maksuvalmiusvaatimus (liquidity coverage ratio) sekä bruttoperusteinen vähimmäisomavaraisuusaste (leverage ratio) otettiin käyttöön finanssikriisin seurauksena.
Maksuvalmiusvaatimus edellyttää, että pankeilla on riittävästi likvidejä varoja taseessaan, jotta ne pystyvät kattamaan 30 päivän lyhytaikaisten velkojen ulosvirtauksen. Bruttoperusteinen vähimmäisomavaraisvaatimus määrittelee pankin omien varojen ja riskipainottamattomien saamisten suhteen, ja näin ollen varmistaa, että pankkien riskiperusteiset pääomavaatimukset ovat riittäviä.
(Vauhkonen, 2010).
2.2 Omistaja-arvon maksimointi
Omistaja-arvon maksimoinnin teorian esitteli Milton Friedman vuonna 1970. Teorian mukaan yritys ei ole vastuussa toimistaan muille sidosryhmille kuin omistajilleen. Yrityksen johto nähdään omistajien agenttina ja omistajat nähdään johdon työnantajina. Tämän takia johdon tekemät päätökset tulisi aina tehdä omistajien tahdon mukaan. Toimiessaan toisin yrityksen johto käyttäisi muiden sidosryhmien varoja omien syidensä takia. Yrityksen perimmäisenä tavoitteena on maksimoida omistajiensa saama tuotto. (Friedman, 1970). Friedmanin esittelemä teoria on finanssimaailmassa yleisesti hyväksytty, ja se näkyy esimerkiksi Suomen osakeyhtiölaissa, jossa yhtiön olemassaolon tarkoitukseksi on kirjattu: ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.” (Osakeyhtiölaki 2006/624, 5§).
Myös Jensenin ja Mecklinin (1976) mukaan yrityksen tulisi aina pyrkiä maksimoimaan omistaja- arvonsa. Tapa, jolla tähän tavoitteeseen päästään, on tutkijoiden mukaan yrityksen johdon ja muiden avainhenkilöiden sitouttaminen omistajien tavoitteisiin kannustimien, kuten osakeoptioiden tai suorien osakeomistusten avulla. Näin toimimalla yrityksen johdon ja yrityksen omistajien tavoitteet saadaan yhteneväisiksi, kun myös johto hyötyy omistaja-arvon maksimoinnista. Tämä poistaa päämies-agentti-ongelman, joka osaltaan toimii esteenä yrityksen omistaja-arvon maksimoinnissa.
(Jensen & Mecklin, 1976). Omistajaohjaus ja johdon valvonta (corporate governance) on tärkeä osa- alue yrityksen omistaja-arvon maksimoinnissa, koska omistajaohjauksen laatu ja sen eri osat vaikuttavat suuresti omistaja-arvoon. Toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan vastuiden erottamisella, hallituksen itsenäisyydellä sekä hallituksen jäsenten osakkeenomistajuudella on huomattu olevan suurta vaikutusta omistaja-arvoon (Bhagat & Black, 2002; Bhagat & Casey, 1999;
Hermalin & Weisbach, 1998). Tekemällä hallituksen jäsenistä, jotka ovat vastuussa omistajaohjauksesta ja johdon valvonnasta osakkeenomistajia, saadaan heille luotua kannustin parantaa valvontaa. Valvonnan avulla yrityksen johdon toimia voidaan kontrolloida omistajien tahdon mukaisesti. Valvonta pienentää päämies-agentti-ongelmaa ja sen ansiosta kasvattaa omistaja- arvoa. Päämies-agentti-ongelman poistamiseen pyrkivä omistajaohjaus ja johdon valvonta auttaa yritystä maksimoimaan omistaja-arvonsa. (Čupić, Stančić & Stančić, 2012).
Myös erilaisilla omistajien tavoitteisiin sitouttavilla palkitsemisjärjestelmillä voidaan pyrkiä maksimoimaan omistaja-arvoa. Palkitsemisen ei tulisi kohdistua pelkästään korkeimpaan johtoon, vaan myös muita yrityksen tulokseen vaikuttavia avainhenkilöitä sekä toimijoita tulisi palkita, mikäli he ovat toimillaan vaikuttaneet positiivisesti yrityksen omistaja-arvon kasvuun. Näihin toimijoihin lukeutuu korkeimman johdon lisäksi keskijohto sekä yrityksen tärkeimmät työntekijät (Rappaport, 2006). Tämän tapaiset palkitsemisjärjestelmät motivoivat ja ohjaavat työntekijöitä omistajien haluamaan suuntaan, sillä palkitsemalla työntekijöitä omistaja-arvon kasvattamisesta, on heillä selkeä motiivi toimia omistaja-arvoa maksimoivalla tavalla.
Omistaja-arvon maksimointiin on monia tapoja. Rappaportin (2006) mukaan yrityksen ei tulisi keskittyä lyhyen aikavälin tuloihin vaan pyrkiä maksimoimaan tuloksensa pitkällä aikavälillä.
Yritysten tulisi keskittyä odotetun arvon maksimoimiseen strategisilla ratkaisuilla, vaikka se tarkoittaisi sitä, että lyhyen aikavälin tuotot eivät maksimoituisi. Näihin strategisiin ratkaisuihin lukeutuu esimerkiksi yrityksen tekemät hankinnat, jotka ovat yksi suurimmista arvon luojista tai arvon tuhoajista yrityksen toiminnoista. Esimerkiksi huonolla investoinnilla yritys voi tuhota suuren määrän omistaja-arvostaan. Omistaja-arvoa voi pyrkiä maksimoimaan myös pitämällä omaisuutensa
sellaisissa pääomissa, jotka maksimoivat arvoa. Yksi tapa tähän on pitää enemmän arvoa luovat toiminnot, kuten tutkimus- ja tuotekehitys, omissa käsissä ja antaa vähemmän arvoa luovat toiminnot, kuten valmistus, muiden hoidettavaksi ulkoistamalla. Näin toimimalla yrityksen pääomat ovat parhaassa mahdollisessa arvoa maksimoivassa käytössä, eikä arvoa pääse tuhoutumaan esimerkiksi liian korkeiden valmistuskustannuksien takia. Yrityksen ei tulisi myöskään pitää rahaa turhaan sisällä yrityksen kassassa, vaan sitä tulisi palauttaa omistajille, mikäli rahalle ei ole uskottavia arvoa luovia investointeja näköpiirissä. (Rappaport, 2006). Rahan palauttaminen omistajille osinkojen tai omien osakkeiden ostojen kautta antaa omistajille mahdollisuuden sijoittaa varat korkeampien tuottojen toivossa toisaalle. Ylimääräisen rahan palauttaminen antaa myös omistajille varmuutta siitä, että johto ei käytä rahoja huonoihin arvoa tuhoaviin investointeihin. Omistajien tuntemaa varmuutta voi lisätä myös tarjoamalla sijoittajille arvoa koskevaa informaatiota. Rappaportin (2006) mukaan tämä on yksi kymmenestä tärkeimmästä omistaja-arvoa maksimoivasta tavasta. Vähentämällä sijoittajien tuntemaa epävarmuutta voidaan mahdollisesti laskea yrityksen pääomakustannuksia, kun sijoittajat tyytyvät pienempään tuottovaatimukseen ja sitä kautta nostaa osakkeen hintaa, joka näkyy omistajille suoraan omistaja-arvon kasvuna (Rappaport, 2006). Sijoittajien ja omistajien tuntemaan riskiin, ja sitä kautta sijoittajien vaatimaan tuottovaatimukseen voi vaikuttaa myös jo mainitulla yrityksen valvonnalla.
Myös nettovelkaantumisaste on tärkeä tekijä sidosryhmien tuntemien riskien alentamiseksi. (Walters, 1997).
Omistaja-arvon maksimoinnissa tulisi ottaa huomioon taloudellisten tavoitteiden lisäksi myös aineettomia tavoitteita, koska ne muodostavat jopa 75 prosenttia yrityksen arvosta (Kaplan & Norton, 2003). Näitä aineettomia tavoitteita ovat esimerkiksi asiakassuhteet, työntekijöiden tyytyväisyys, tuotekehitys sekä tuotteiden räätälöinti. Omistaja-arvoa maksimoivia aineettomia tekijöitä voidaan luokitella kolmeen tärkeimpään kategoriaan: ihmisiin, prosesseihin sekä suhteisiin (Bistrova, Titko
& Lace, 2014). Maksimoidessaan omistaja-arvoa yrityksen tulisi huomioida asiakkuussuhteiden sekä tavarantoimittajasuhteiden hallinta (Walters, 1997). Asiakasuskollisuus vähentää yrityksen uusasiakashankintakuluja, ja näin ollen luo arvoa omistajilleen. Kannattavuutta parantava, ja sen seurauksena omistaja-arvoa luova asiakasuskollisuus linkittyy asiakastyytyväisyyteen, joka syntyy työntekijöiden tyytyväisyyden, lojaaliuden ja tuottavuuden kautta (Hesket, Jones, Loveman, Sasser
& Schlesinger, 1994). Omistaja-arvon maksimoinnissa huomiota tulisi siis kiinnittää erilaisiin ulkoisiin sidosryhmiin, kuten asiakkaisiin, sekä erilaisiin sisäisiin sidosryhmiin, kuten työntekijöihin ja tavarantoimittajiin. Moir, Kennerley & Ferguson (2007) tunnistavat omistaja-arvoon vaikuttaviksi sidosryhmiksi työntekijöiden ja asiakkaiden lisäksi myös tavarantoimittajat, hallitukset, sekä yrityksen toimintaympäristön. Mikäli nykypäivänä haluaa luoda omistaja-arvoa, tulisi näitä kaikkia
sidosryhmiä pystyä hallitsemaan. Yleisön kiinnostuksen kohteina ovat nykyään sosiaaliset ja ympäristölliset kysymykset, jonka takia yrityksen tuottamista kestävyysraporteista on tullut olennainen osa yritysraportointia. Näiden raporttien tuottaminen auttaa yritystä parantamaan omistaja-arvoaan, sillä ne vaikuttavat suoraan yrityksen maineeseen ja imagoon yleisön silmissä (Bistrova ym., 2014).
3. AIKAISEMPI KIRJALLISUUS
Suomalaista pankkisektoria koskevaa omistaja-arvoon vaikuttaviin tekijöihin liittyvää tutkimusta ei ole olemassa. Aikaisempia tutkimuksia omistaja-arvoon liittyvistä tekijöistä eri maiden ja maanosien pankeista löytyy kuitenkin kattavasti. Tutkimuksen taustalle on siis saatavilla tarpeeksi asianmukaista informaatiota aikaisemmin toteutettujen tutkimusten ansiosta.
Monet aihetta sivuavista aiemmista tutkimuksista (Athanasoglou, Brissimis & Delis, 2008; Berger &
Mester, 2003; Brissimis, Delis & Papanikolaou 2008; Lepetit, Nys, Rous & Tarazi, 2008) keskittyvät pankkien tuottamiin voittoihin analysoimalla erilaisten tekijöiden, kuten makrotaloudellisten, pankkikohtaisten tai toimialakohtaisten tekijöiden vaikutusta voittoihin. Osa tutkimuksista pyrkii löytämään yhteyksiä pankkien suorituskyvyn sekä omistaja-arvon luomisen välille. Esimerkiksi Beccalli, Casu & Girardone (2006) tutkivat pankkien tehokkuuden ja pankkien osakkeiden hintojen välistä yhteyttä. Tutkimuskohteiden joukossa oli saksalaisia, italialaisia, englantilaisia, ranskalaisia sekä espanjalaisia pörssiin listattuja pankkeja. Tutkijat onnistuivat löytämään empiirisen analyysin kautta positiivisen yhteyden pankkien kustannustehokkuuden sekä osakkeen hinnan välillä.
Tutkimuksen mukaan muutokset pankkien kustannustehokkuudessa heijastuvat pankkien osakkeiden hintaan markkinoilla. (Beccalli ym., 2006).
Fiordelisi (2007) esitteli tutkimuksessaan uuden mittarin pankkien suorituskyvyn mittaamiseen.
Fiordelisi kutsuu mittaria omistaja-arvon tehokkuudeksi (shareholder value efficiency). Tutkija määrittelee käsitteen näin: ”Pankki, joka tuottaa suurinta mahdollista taloudellista lisäarvoa (Economic Value Added) tietyillä annetuilla panoksilla ja tuotoksilla voidaan sanoa olevan omistaja- arvollisesti tehokas” (Fiordelisi, 2007, s. 2153). Taloudellisen lisäarvon tuottaminen (EVA) on yrityksen taloudellisen suorituskyvyn mittari, joka perustuu jäännösvarallisuuteen, mikä lasketaan vähentämällä yrityksen liikevoitosta sen pääoman kustannukset oikaistuna veroilla (Chen, 2020).
Tämä uusi Fiordelisin kehittämä mittari kertoo, kuinka lähellä maksimaalista omistaja-arvon luontia tietty pankki on annetuilla tuotoksilla. Mittari estimoitiin käyttämällä stokastisia rajamenetelmiä, joissa keskityttiin Ranskan, Saksan, Italian sekä Yhdistyneiden kuningaskuntien listattuihin sekä listaamattomiin pankkeihin vuosina 1997-2002. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää omistaja-arvon sekä pankin suorituskyvyn välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen mukaan omistaja-arvon tehokkuus -mittari on tärkein tekijä arvon luomisessa, kun taas ennestään tärkeimpinä pidetyt kustannustehokkuus sekä voittotehokkuus selittävät vain pienen osan arvon luomisesta eurooppalaisissa pankeissa.
Voittotehokkuudella tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin yrityksen todellinen kannattavuus vertautuu alan parhaimman yrityksen maksimaaliseen kannattavuuteen. Vaikka kustannus- ja voittotehokkuus eivät selitä omistaja-arvon luontia yhtä tehokkaasti kuin omistaja-arvon tehokkuus, on niiden vaikutus omistaja-arvon luontiin silti tilastollisesti huomattava. Näiden mittareiden huomattiin myös olevan vain heikosti riippuvaisia toisistaan, mikä näyttäisi tarkoittavan sitä, että kaikki niistä tuottavat erilaista informaatiota pankin toiminnoista. Tutkimuksesta selvisi myös, että eurooppalaiset pankit ovat keskimäärin 36 prosenttisesti omistaja-arvollisesti tehottomia. Eurooppalaiset pankit menettävät siis noin kolmanneksen mahdollisesta omistaja-arvon kasvustaan tehottomuuden vuoksi. (Fiordelisi, 2007).
Fiordelisin (2007) tutkimus on jatkoa Hughesin, Langin, Mesterin, Moonin & Paganon (2003) tutkimukselle, jossa esiteltiin pankin tehokkuuden ja osakkeen arvon välisiä yhteyksiä analysoivat käsitteet markkina-arvon alijäämä ja alijäämän suhde. Markkina-arvon alijäämällä tarkoitetaan pankin korkeimman mahdollisen markkina-arvon ja pankin todellisen markkina-arvon välistä erotusta. Alijäämän suhde kertoo markkina-arvon alijäämän suhteessa pankin sijoituksiin sen taseen varoissa. Tutkimuksen aineistona käytettiin 169 yhdysvaltalaisen pörssiin listatun pankin dataa vuosilta 1992-1994. Keskimääräinen markkina-arvon alijäämä on tutkimuksen mukaan 429 071 dollaria, ja keskimääräinen alijäämän suhde 0,191. (Hughes ym., 2003). Nämä mittarit ovat parempia kuin ennen käytetty voittotehokkuus, mutta ne eivät huomioi markkinatuottojen ja vaihtoehtoiskustannusten välisiä yhteyksiä pankkien toiminnoissa. Niitä ei voi myöskään käyttää muiden kuin pörssiin listattujen pankkien arvioimiseen, joita Euroopan pankkisektorilta löytyy vain vähän, sillä ainoastaan pörssiin listatun pankin markkina-arvon voi määrittää. (Fiordelisi 2007).
Fiordelisi ja Molyneux (2010) toteuttivat tutkimuksen omistaja-arvon määrittävistä tekijöistä eurooppalaisissa pankeissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat yhtenäisesti aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa, että monet erilaiset makrotaloudelliset, pankkikohtaiset sekä toimialakohtaiset tekijät vaikuttavat niin pankkien taloudellisiin tuottoihin kuin myös omistaja-arvon luontiin. Tutkimuksessa nostettiin esille, että eurooppalaisten pankkien toimintaympäristö on kokenut viime aikoina suuria muutoksia. Vuoden 2008 finanssikriisi myös osoitti, että pankkien suorituskyvyllä on huomattavaa vaikutusta myös muiden yritysten kasvuun, rahoituksen tehokkaaseen allokoitumiseen sekä yleiseen taloudelliseen kehitykseen. Teknologinen kehitys, globalisaatio, rakenteellisen sääntelyn purkaminen sekä uuden sääntelyn asettaminen ovat muokanneet pankkien kilpailullista toimintaympäristöä.
Tulosten mukaan markkina- ja likviditeettiriskillä sekä velkaantuneisuusasteella on suurta vaikutusta pankkien taloudelliseen suoriutumiseen. Tutkimuksessa osoitettiin, että kustannus- sekä
voittotehokkuudella on positiivinen yhteys pankkien taloudelliseen suorituskykyyn. Tutkimusten tulosten mukaan liikevaihdon tehokkuuden parantaminen parantaa taloudellista tuottoa ja, että kustannustehokkuuden parantaminen linkittyy suuremman taloudellisen arvon lisääntymiseen. Myös pankkien luottotappioiden sekä omistaja-arvon väliltä löytyy yhteyksiä. Nämä yhteydet implikoivat, että suuremmat odottamattomat tappiot selittyvät suuremmalla liiketoiminnan volyymilla sekä mahdollisesti laadultaan heikommalla lainasalkulla pankkien taseessa. (Fiordelisi & Molyneux, 2010).
Abdulazeez & Saif-Alyousfi (2020) tutkivat omistaja-arvon määrittäviä tekijöitä GCC-maiden pankeissa. GCC-mailla tarkoitetaan Persianlahden yhteistyöneuvoston muodostavia maita, joita ovat Bahrain, Kuwait, Oman, Qatar, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Tutkimuksessa tutkittiin uusien aikaisemmin käyttämättömien muuttujien vaikutuksia pankin omistaja-arvoon.
Käytettyjä muuttujia olivat käteistalletusten määrä, lainakannan kasvu, taseen ulkopuoliset toiminnot, järjestämättömät luotot sekä korottomat tuotot. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pankit, jotka ovat riippuvaisia muista kuin perinteisistä pankkitoiminnoista pystyvät tuottamaan suuremman omistaja-arvon. Korkeammat vaihtoehtoiskustannukset sekä suuremmat pääomien määrät parantavat pankkien omistaja-arvoa. Omistaja-arvoa parantavia tekijöitä ovat myös suurempi lainakanta sekä käteistalletusten määrä. Järjestämättömillä luotoilla eikä markkinariskillä havaita olevan merkittäviä vaikutuksia pankkien luomaan omistaja-arvoon, mutta määrällisesti korkeat luotot yksityiselle sektorille laskevat sitä. Tutkijat huomasivat, että myös pankin toimintaympäristöllä on vaikutusta omistaja-arvon tasoon. Pankit, jotka sijaitsevat taloudellisesti kehittyneissä maissa, tai maissa, missä on korkea inflaatio tai korkea korkotaso, saavat tuotettua korkeamman omistaja-arvon kuin pankit vähemmän kehittyneissä maissa tai alhaisen inflaation tai alhaisen korkotason maissa (Abdulazeez &
Saif-Alyousfi, 2020).
Toimintaympäristön vaikutuksen pankkien kannattavuuteen ja sitä kautta omistaja-arvoon tunnistivat myös Dietrich & Wanzenried (2011, 2014). Vuoden 2011 tutkimus toteutettiin tutkimalla sveitsiläisiä liikepankkeja. 372:n eri pankin dataa tutkittiin aikavälillä 1999-2009. Tavoitteena tutkijoilla oli selvittää finanssikriisin vaikutuksia pankkien kannattavuuden tekijöihin. Kriisin vaikutus selvitettiin jakamalla tutkimus ajallisesti kriisiä edeltäneeseen aikaan 1999-2006 sekä kriisin aikaiseen aikaan 2007-2009. Tuloksista selviää, että kriisillä oli suurta vaikutusta Sveitsin pankkisektoriin sekä pankkien kannattavuuteen ylipäänsä. Tulokset olivat yhtenäisiä aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa kannattavuuden tekijöiden osalta. Suurimpia kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat operationaalinen tehokkuus, lainakannan kasvu, tulonlähteiden monipuolisuus, rahoituskulut sekä
omistajuusrakenne (Dietrich & Wanzenried, 2011). Vuoden 2014 tutkimuksen kohteena oli yli 10 000 pankkia 118:sta eri maasta. Tutkimuksessa pankit jaettiin kolmeen kategoriaan niiden sijaintimaan tulotason mukaan: alhaisen tulotason, keskituloisen sekä korkean tulotason pankkeihin.
Tavoitteena oli selvittää eroja eri tulotason pankkien pankkikohtaisten, makrotaloudellisten ja toimialakohtaisten tekijöiden vaikutusta pankkien kannattavuuksiin. Suomi luetaan korkean tulotason maaksi, joten kiinnitämme huomiota vain korkean tulotason maiden kannattavuuden ajureihin.
Tuloksien mukaan korkean tulotason maissa oman pääoman määrä sekä tulonlähteiden monipuolisuus vaikuttavat positiivisesti pankin kannattavuuteen. Omistusrakenteella tai makrotaloudellisilla tekijöillä, kuten inflaatiolla tai bruttokansantuotteen kasvulla, ei havaittu olevan suurta vaikutusta korkean tulotason maan pankkien kannattavuuteen. Vuoden 2007 finanssikriisi iski eniten juuri korkean tulotason maiden pankkeihin heikentäen niiden kannattavuutta kaikista kategorioista suhteellisesti eniten. (Dietrich & Wanzenried, 2014).
Aggelopoulos ja Georgopoulos (2015) tutkivat omistaja-arvon määrittäviä tekijöitä Kreikan pankeissa kriisivuosina. Tutkimus toteutettiin tutkimalla Kreikan yhtä suurimmista liikepankeista vuosina 2006-2010. Tämän ajanjakson aikana Kreikka koki finanssikriisin sekä sitä seuranneen Euroopan velkakriisin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kriisi kääntää tulonlähteiden monipuolisuuden yleensä aiheuttaman omistaja-arvon nousun laskuksi ja vähentää luottoriskin aiheuttamien korkoerojen riskipreemioita. Kriisi myös merkittävästi tehostaa kustannustehokkuuden parantamisesta saatavia hyötyjä, mutta myös samalla nopeuttaa luottoriskin aiheuttamaa omistaja- arvon tuhoutumista. Tämän takia kriisiaikoina pankkien tulisi tarkastella lainasalkkuaan, ja tarvittaessa organisoida se uudelleen. Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aikaisempien luottoriskiä, kustannustehokkuutta sekä tulojen monipuolisuutta koskevien tutkimusten tulosten kanssa.
(Aggelopoulos & Georgopoulos, 2015).
Radic (2015) toteutti edellisten kaltaisen tutkimuksen Japanin pankkisektorilla. Tutkimuksessa selvitettiin omistaja-arvon määrittäviä tekijöitä japanilaisissa pankeissa. Tutkimuksessa viitattiin Fiordelisin & Molyneuxin (2010) tutkimukseen, jossa tutkittiin omistaja-arvon tasoon vaikuttavia tekijöitä eurooppalaisissa pankeissa. Radicin tutkimus on jatkoa Fiordelisin & Molyneuxin tutkimukselle, ja siinä käytetyt omistaja-arvon muuttujat ja mittarit pohjautuvat aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimuksen tulokset ovat samankaltaiset, kuin aiheesta aiemmin toteutettujen tutkimusten tulokset. Tutkijan mukaan suurimmat pankin omistaja-arvoon vaikuttavat tekijät ovat kustannustehokkuus, luottoriski sekä pankin koko. Myös tulonlähteiden monipuolisuus, varojen likvidisyys sekä markkinariskille altistuminen näyttää vaikuttavan omistaja-arvon kehitykseen.
Tuloksista selviää lisäksi, että pankit voivat vähentää oman pääoman kustannuksia parantamalla kustannustehokkuuttaan. Japanilaisten pankkien todetaan olevan 40 prosenttisesti omistaja- arvollisesti tehottomia, mikä on erittäin lähellä eurooppalaisten pankkien vastaavaa osuutta. (Radic, 2015).
Kaiken kaikkiaan aikaisempien omistaja-arvoon liittyvien pankkisektoria koskevien tutkimusten tulokset ovat hyvin samankaltaisia. Aikaisempien tutkimusten tuloksista on havaittavissa selkeitä yhteneväisyyksiä omistaja-arvoon liittyvien tekijöiden osalta. Esimerkiksi erilaisten tehokkuuksien, kuten kustannustehokkuuden vaikutus omistaja-arvoon nousi tutkimuksissa vahvasti esille. Myös erilaiset riskeihin liittyvät tekijät, kuten altistuminen markkinariskille sekä luottoriski toistuivat useissa tutkimuksissa, joissa riskien ja omistaja-arvon väliltä löydettiin yhteyksiä. Aikaisemmat kriisiaikoina toteutetut tutkimukset (Aggelopoulos & Georgopoulos, 2015; Fiordelisi & Molyneux, 2010; Dietrich & Wanzenried, 2011, 2014) todistavat myös yhtenäisesti kriisien omistaja-arvoa tuhoavan vaikutuksen pankkisektorilla. Tutkimustulosten ollessa näin yhteneväisiä, ei samankaltaisen tutkimuksen toteutus Suomen pankkisektorilla olisi mielekästä. Omistaja-arvoon vaikuttavat tekijät pankkisektorilla on akateemisessa kirjallisuudessa hyvin tunnistettuja, joten ei ole syytä uskoa, että Suomen pankkisektorilla tulokset olisivat merkittävästi erilaisia. Seuraavassa luvussa tutkitaankin kvalitatiivisesti empiirisen aineiston pohjalta suomalaisten pankkien omistaja- arvon kehitystä, sekä pankkien raportoinnissaan tunnistamia omistaja-arvoon vaikuttavia tekijöitä ja niiden kehitystä. Tuloksia käsittelevässä kappaleessa viisi näitä löydöksiä verrataan yllä esiteltyjen aikaisempien tutkimuksien tuloksiin.
4. EMPIIRINEN AINEISTO
Tässä luvussa käsitellään empiirisen aineiston pohjalta koottua tietoa Helsingin pörssiin listattujen suomalaisten pankkien omistaja-arvon kehityksestä sekä pankkien raportoimista omistaja-arvoon vaikuttavista tekijöistä ja niiden kehityksestä. Tämän osion aineistona on käytetty Aktian, Nordean, Oma Säästöpankin ja Ålandsbankenin vuosikertomuksia sekä tilinpäätöksiä vuosilta 2000-2020.
Aktian vuosikertomukset ja tilinpäätösraportit olivat saatavilla koko tutkittavan ajanjakson ajalta, lukuun ottamatta vuotta 2020. Nordean vuosikertomukset ja tilinpäätösraportit olivat saatavilla koko tutkittavan ajanjakson ajalta. Oma Säästöpankin vuosikertomukset ja tilinpäätösraportit olivat saatavilla vuosilta 2014-2020. Ålandsbankenin vuosikertomukset ja tilinpäätösraportit olivat saatavilla vuosilta 2002-2020. Luku 4.1 käsittelee omistaja-arvon kehitystä ja 4.2 yhtiöiden tunnistamia omistaja-arvoon liittyvien tekijöiden raportointia ja niiden kehitystä.
4.1 Omistaja-arvon kehitys markkina-arvon, ROE:n ja EPS:n mukaan
Omistaja-arvo on arvo, joka kuuluu yrityksen osakkeenomistajalle. Sen suuruus riippuu johdon kyvystä lisätä myyntiä, tuloja ja vapaata kassavirtaa, mikä johtaa osinkojen ja myyntivoittojen kasvuun osakkeenomistajille. (Hayes A, 2020). Omistaja-arvo voidaan myös määritellä yrityksen omistajien, kuten osakkeenomistajien kokemaksi arvoksi, joka koostuu osakkeen arvosta ja sen arvonnoususta sekä omistajalle kuuluvasta osingosta. Yritykset pyrkivät usein omistaja-arvon maksimointiin liiketoiminnassaan. Omistaja-arvoa ei voida suoraan mitata jostain tietystä tunnusluvusta, koska siihen liittyy paljon erilaisia muuttujia. Siitä voidaan kuitenkin saada yksinkertaistettu kuva esimerkiksi nettotuloksesta lasketun oman pääoman tuottoprosentin avulla.
(Kinnunen, 2019). Omistaja-arvoa voidaan mitata monella eri mittarilla. Tähän tutkimukseen mittareiksi on valittu yrityksen markkina-arvo, oman pääoman tuottoprosentti (ROE) sekä osakekohtainen tulos (EPS). Historiallisesti arvon luonti pankkisektorilla on syntynyt osakekohtaisen tuloksen sekä markkina-arvon kasvun seurauksena (Mandle, Orenbuch, Park & Zimmerman, 1996).
Useat aikaisemmat tutkimukset todistavat, että oman pääoman tuottoprosentti on, ja on ollut keskeinen mittari pankin suorituskyvyn arvioinnissa. Se tarjoaa tärkeää informaatiota pankin arvon luomisesta (Moussu & Petit-Romec, 2017).
Aktian markkina-arvo on pystytty laskemaan vuodesta 2009 eteenpäin, jolloin yritys listautui pörssiin. Oma Säästöpankin markkina-arvo on pystytty laskemaan vuodesta 2018 eteenpäin samasta syystä. Aktia raportoi osakekohtaisen tuloksensa vuodesta 2009 eteenpäin. Oma Säästöpankki
raportoi oman pääoman tuottoprosenttinsa vuodesta 2014 eteenpäin ja osakekohtaisen tuloksensa vuodesta 2018 eteenpäin. Aineistossa olevien osakkeiden hinnat ovat kyseisen vuoden viimeisen päivän osakkeen päätöskursseja. Aktialla on ollut vuodesta 2009 vuoteen 2017 kaksi eri osakesarjaa.
Ålandsbankenilla on ollut koko tutkittavan ajanjakson ajan kaksi eri osakesarjaa. Näiden yhtiöiden osakkeiden hinnat on saatu laskemalla painotettu keskiarvo eri osakesarjojen päätöspäivien kursseista (liitteet 1 ja 2). Yhtiön markkina-arvo on saatu kertomalla osakkeen hinta yhtiön osakkeiden määrällä.
Aineistosta on nähtävillä erilaisten pankkisektoria kuohuttaneiden kriisien vaikutus pankkien tuottamiin omistaja-arvoihin (taulukot 1-4). Merkittävimpiä tutkittavalla ajanjaksolla tapahtuneita kriisejä ovat 2000-luvun alun IT-kuplan puhkeaminen, vuonna 2007 alkanut finanssikriisi sekä Euroopan velkakriisi 2010-luvulla. Nämä kriisit näkyvät poikkeuksetta tutkittavien yrityksien omistaja-arvon laskuna, kun omistaja-arvon mittareina käytetään markkina-arvoa, osakekohtaista tulosta tai oman pääoman tuottoprosenttia. Finanssikriisin seurauksena Nordean markkina-arvosta on sulanut yli puolet vuodesta 2007 vuoteen 2008. Myös Ålandsbankenin markkina-arvo on pudonnut kyseisellä ajanjaksolla noin kolmasosan. Euroopan velkakriisin vaikutus näkyy pankkien markkina- arvon laskuna ajanjaksolla 2010-2011. Kyseisellä ajanjaksolla Aktian markkina-arvosta on sulanut 24,3%, Nordean markkina-arvosta 26,7% ja Ålandsbankenin markkina-arvosta 46,7%. Suurin positiivinen markkina-arvon muutos 120,3% on toteutunut Nordealla vuonna 2009. Markkina-arvon nousu selittyy Nordean toteuttamalla suunnatulla osakeannilla (Nordea, 2009). Samana vuonna yrityksen oman pääoman tuottoprosentti sekä osakekohtainen tulos ovat laskeneet, joten kyseinen markkina-arvon nousu ei kerro suoraan omistaja-arvon noususta.
Taulukko 1: Aktian ja Nordean markkina-arvon kehitys
= tietoa ei saatavilla
Hinta Määrä Markkina-arvo Muutos % Hinta Määrä Markkina-arvo Muutos %
2000 - - - - 8,10 € 2 982 258 840 24 156 296 604 €
2001 - - - - 5,97 € 2 964 722 883 17 699 395 612 € -26,73 %
2002 - - - - 4,20 € 2 928 108 227 12 298 054 553 € -30,52 %
2003 - - - - 5,95 € 2 846 499 727 16 936 673 376 € 37,72 %
2004 - - - - 7,43 € 2 734 845 227 20 319 900 037 € 19,98 %
2005 - - - - 8,79 € 2 594 108 227 22 802 211 315 € 12,22 %
2006 - - - - 11,67 € 2 594 108 227 30 273 243 009 € 32,76 %
2007 - - - - 11,42 € 2 594 108 227 29 624 715 952 € -2,14 %
2008 - - - - 5,00 € 2 594 108 227 12 970 541 135 € -56,22 %
2009 8,21 € 66 987 758 549 969 493 € - 7,10 € 4 024 167 751 28 571 591 032 € 120,28 % 2010 7,87 € 66 987 758 527 193 655 € -4,14 % 8,16 € 4 027 129 675 32 861 378 148 € 15,01 % 2011 5,96 € 66 987 758 399 247 038 € -24,27 % 5,98 € 4 029 023 222 24 093 558 868 € -26,68 % 2012 6,31 € 66 987 758 422 692 753 € 5,87 % 7,24 € 4 029 683 426 29 174 908 004 € 21,09 % 2013 8,12 € 66 578 811 540 619 945 € 27,90 % 9,78 € 4 031 635 539 39 429 395 571 € 35,15 % 2014 10,02 € 66 578 811 667 119 686 € 23,40 % 9,68 € 4 034 032 732 39 049 436 846 € -0,96 % 2015 10,73 € 66 578 811 714 390 642 € 7,09 % 10,15 € 4 038 273 025 40 988 471 204 € 4,97 % 2016 9,56 € 66 578 811 636 493 433 € -10,90 % 10,60 € 4 039 029 217 42 813 709 700 € 4,45 % 2017 9,48 € 66 578 811 631 167 128 € -0,84 % 10,09 € 4 049 951 919 40 864 014 863 € -4,55 % 2018 9,00 € 69 027 794 621 250 146 € -1,57 % 7,30 € 4 049 951 919 29 564 649 009 € -27,65 % 2019 9,34 € 69 172 437 646 070 562 € 4,00 % 7,24 € 4 049 951 919 29 321 651 894 € -0,82 %
2020 - - - - 6,67 € 4 049 951 919 27 013 179 300 € -7,87 %
Nordea Aktia
-
Taulukko 2: Oma Säästöpankin ja Ålandsbankenin markkina-arvon kehitys
= tietoa ei saatavilla
Kriisien vaikutus näkyy myös pankkien oman pääoman tuottoprosenttien sekä osakekohtaisen tuloksen putoamisena 2000-luvun alussa sekä vuosina 2007-2008 ja 2009-2010 (taulukot 3 ja 4).
Finanssikriisin seurauksena Aktian oman pääoman tuottoprosentti on pudonnut 89,9%, Nordean 22,3% ja Ålandsbankenin 34,8%. Oma Säästöpankin oman pääoman tuottoprosentti on julkaistu vasta vuodesta 2014 eteenpäin, mistä johtuen kriisien vaikutusta Oma Säästöpankin oman pääoman tuottoprosenttiin ei voida tutkia. Euroopan velkakriisin seurauksena Aktian oman pääoman tuottoprosentti on pudonnut 40%, Nordean 3,5% ja Ålandsbankenin jopa 290%. Ålandsbankenin oman pääoman tuottoprosentti on vuonna 2010 ja 2011 ollut negatiivinen. Oman pääoman tuottoprosentti on laskenut kaikilla yhtiöillä 2000-luvun alussa IT-kuplan puhkeamisen myötä. Myös tutkittavien pankkien osakekohtainen tulos on laskenut kriisien seurauksena. Nordean osakekohtainen tulos putosi 14,2% ja Ålandsbankenin 30,3% vuonna 2008. Euroopan velkakriisin vaikutus osakekohtaiseen tulokseen on nähtävillä vuoden 2011 sarakkeessa. Siitä huomataan, että Aktian osakekohtainen tulos on pudonnut 36,1%, Nordean 1,5% ja Ålandsbankenin 116%.
Ålandsbankenin osakekohtainen tulos on ollut oman pääoman tuottoprosentin tavoin negatiivinen vuosina 2010 ja 2011. IT-kuplan puhkeamisen vaikutus näkyy 2000-luvun alun luvuissa osakekohtaisen tuloksen laskuna. Oma Säästöpankki listautui Helsingin pörssiin vuonna 2018 eikä yhtiö ole sitä aikaisemmin raportoinut osakekohtaista tulostaan. Kriisien vaikutusta Oma Säästöpankin osakekohtaiseen tulokseen ei voida tästä johtuen tutkia.
Hinta Määrä Markkina-arvo Muutos % Hinta Määrä Markkina-arvo Muutos %
2000 - - - - - - - -
2001 - - - - - - - -
2002 - - - - 16,71 € 10 067 120 168 221 575 € -
2003 - - - - 18,89 € 10 943 321 206 719 334 € 22,89 %
2004 - - - - 19,31 € 10 981 788 212 058 326 € 2,58 %
2005 - - - - 24,00 € 10 986 672 263 680 128 € 24,34 %
2006 - - - - 25,42 € 11 226 321 285 373 080 € 8,23 %
2007 - - - - 31,93 € 11 536 122 368 348 375 € 29,08 %
2008 - - - - 21,44 € 11 536 122 247 334 456 € -32,85 %
2009 - - - - 28,72 € 11 536 122 331 317 424 € 33,96 %
2010 - - - - 24,23 € 11 536 122 279 520 236 € -15,63 %
2011 - - - - 11,14 € 14 420 153 160 640 504 € -42,53 %
2012 - - - - 8,42 € 14 420 153 121 417 688 € -24,42 %
2013 - - - - 9,26 € 14 420 153 133 530 617 € 9,98 %
2014 - - - - 11,05 € 14 420 153 159 342 691 € 19,33 %
2015 - - - - 15,94 € 15 213 239 242 499 030 € 52,19 %
2016 - - - - 14,57 € 15 299 150 222 908 616 € -8,08 %
2017 - - - - 14,11 € 15 435 313 217 792 266 € -2,30 %
2018 7,00 € 25 822 093 180 754 651 € - 13,18 € 15 471 685 203 916 808 € -6,37 % 2019 8,88 € 29 585 000 262 714 800 € 45,34 % 16,74 € 15 551 498 260 332 077 € 27,67 % 2020 10,60 € 29 585 000 313 601 000 € 19,37 % 21,19 € 15 586 054 330 268 484 € 26,86 %
Ålandsbanken Oma Säästöpankki
-
Taulukko 3: Oman pääoman tuottoprosenttien kehitys
= tietoa ei saatavilla
Taulukko 4: Osakekohtaisen tuloksen kehitys
- = tietoa ei saatavilla
ROE Muutos % ROE Muutos % ROE Muutos % ROE Muutos %
2000 23,1 % - 16,1 % - - - 19,1 % -
2001 13,5 % -41,6 % 13,8 % -14,3 % - - 14,6 % -23,6 %
2002 7,2 % -46,7 % 7,5 % -45,7 % - - 11,5 % -21,2 %
2003 11,1 % 54,2 % 12,3 % 64,0 % - - 11,4 % -0,9 %
2004 11,2 % 0,9 % 15,7 % 27,6 % - - 10,8 % -5,3 %
2005 16,3 % 45,5 % 18,0 % 14,6 % - - 12,5 % 15,7 %
2006 16,8 % 3,1 % 22,9 % 27,2 % - - 13,3 % 6,4 %
2007 17,9 % 6,5 % 19,7 % -14,0 % - - 16,4 % 23,3 %
2008 1,8 % -89,9 % 15,3 % -22,3 % - - 10,7 % -34,8 %
2009 8,7 % 383,3 % 11,3 % -26,1 % - - 17,8 % 66,4 %
2010 12,0 % 37,9 % 11,5 % 1,8 % - - -1,0 % -105,6 %
2011 7,2 % -40,0 % 11,1 % -3,5 % - - -3,9 % -290,0 %
2012 8,5 % 18,1 % 11,6 % 4,5 % - - 6,4 % 264,1 %
2013 8,1 % -4,7 % 11,0 % -5,2 % - - 3,8 % -40,6 %
2014 8,3 % 2,5 % 11,6 % 5,5 % 7,8 % - 8,7 % 128,9 %
2015 7,9 % -4,8 % 12,3 % 6,0 % 7,6 % -2,6 % 12,0 % 37,9 % 2016 8,0 % 1,3 % 11,5 % -6,5 % 7,6 % 0,0 % 9,1 % -24,2 % 2017 6,5 % -18,8 % 9,5 % -17,4 % 10,4 % 36,8 % 9,1 % 0,0 % 2018 9,4 % 44,6 % 8,5 % -10,5 % 7,6 % -26,9 % 9,8 % 7,7 % 2019 10,3 % 9,6 % 8,1 % -4,7 % 9,0 % 18,4 % 10,7 % 9,2 %
2020 - - 7,1 % -12,3 % 9,1 % 1,1 % 11,6 % 8,4 %
Aktia Nordea Oma Säästöpankki Ålandsbanken
-
EPS Muutos % EPS Muutos % EPS Muutos % EPS Muutos %
2000 - - 0,58 € - - - - -
2001 - - 0,53 € -8,6 % - - 1,23 € -
2002 - - 0,30 € -43,4 % - - 1,00 € -18,7 %
2003 - - 0,51 € 70,0 % - - 1,02 € 2,0 %
2004 - - 0,69 € 35,3 % - - 0,96 € -5,9 %
2005 - - 0,86 € 24,6 % - - 1,24 € 29,2 %
2006 - - 1,21 € 40,7 % - - 1,29 € 4,0 %
2007 - - 1,20 € -0,8 % - - 1,75 € 35,7 %
2008 - - 1,03 € -14,2 % - - 1,22 € -30,3 %
2009 0,52 € - 0,60 € -41,7 % - - 2,27 € 86,1 %
2010 0,83 € 59,6 % 0,66 € 10,0 % - - - 0,25 € -111,0 % 2011 0,53 € -36,1 % 0,65 € -1,5 % - - - 0,54 € -116,0 % 2012 0,74 € 39,6 % 0,78 € 20,0 % - - 0,79 € 246,3 % 2013 0,78 € 5,4 % 0,77 € -1,3 % - - 0,46 € -41,8 % 2014 0,79 € 1,3 % 0,83 € 7,8 % - - 1,12 € 143,5 % 2015 0,78 € -1,3 % 0,91 € 9,6 % - - 1,60 € 42,9 % 2016 0,74 € -5,1 % 0,93 € 2,2 % - - 1,29 € -19,4 % 2017 0,59 € -20,3 % 0,75 € -19,4 % - - 1,35 € 4,7 % 2018 0,81 € 37,3 % 0,76 € 1,3 % 0,78 € - 1,48 € 9,6 % 2019 0,90 € 11,1 % 0,38 € -50,0 % 0,93 € 19,2 % 1,69 € 14,2 % 2020 - - 0,55 € 44,7 % 1,04 € 11,8 % 2,02 € 19,5 %
Nordea Oma Säästöpankki Ålandsbanken
Aktia
