Riihitettyä ruista ja nokisia naamoja
Karstulan Humpilla
Jotta kaikki vanhat perinteiset m aatalous
työt eivät vaipuisi unohdukseen nykyajan hyörinässä, päätettiin Humpilla puida ruista oikein Wanhaan malliin talkoovoimin. Muuta
mien epäilevien mielipiteiden innoittamina joukko uskaliaita henkilöitä ryhtyi tuumasta toimeen. Asiaanhan tietenkin kuuluisi, että ruismaa olisi kynnetty hevosauralla parival
jakolla, karhittu risukarhilla ja kylvetty va
kalla, mutta nämä toimet jäivät toistaiseksi ensi vuoteen. Matti Mäenpuron ruishalme pi- hapellolla oli työn kohteena.
Wanhan ajan patinoima riihi oli kiuasta vailla, mutta muuten kun
nossa. Edellinen kiuas, Kemppaisen Heikin savella m uuraam a, oli jo ra pistunut. Mikäpä siinä, laastia san
koihin ja kiviä kasaan, siitähän se kiuas syntyi. Savukin kiersi kivien välistä, kun oli asiantuntijoita muu
raamassa.
Jo hyvissä ajoin teroitettiin sirpit ruosteesta odottelemaan leikkaajia.
E räänä elokuun lauantaina talkoovä- keä pursui sankoin joukoin ruishal- meeseen. Siellä oli vanhaa ja nuorta sekä siltä väliltä, kaikilla kunnon tal
koohenki päällä. Monet verestivät vanhoja taitojaan ja opettivat meitä nuorempia, eikä reumatismi painanut
jäsenissä. Iloinen jutunsorina kuului pellolta. Täytyi ihailla sitä taitoa, jol
la jotkut ennenkin leikanneet kietaisi
vat lyhteen laskematta olkia välillä maahan. Leikkaajien jäljiltä lyhteet sidottiin olkipannalla. Tusinan verran lyhteitä letille m aahan ja kuhilas pystyyn. Yksitoista lyhdettä asetettiin vastakkain kehään, kuhilaan halaus ja hattulyhde päälle. Tavallisesti isoin lyhde levitetään hatuksi. Tal- kookahvit juotiin tietenkin pellolla kuhilaiden välissä ja vieläpä kahteen kertaan.
Yhtäkkiä huomasimme olevamme saran päässä, kaikki sujui todella no
peasti talkooväen hyörinässä. Muka
van päivän saavutuksena kaikilla oli
hyvä mieli ja pellolla yli 80 kuhilasta.
Särkevistä selistä huolimatta tunnel
ma oli korkealla talkoopöydän run
saita antimia maistellessa. Ainoas
taan yksi leikkaaja vähän raapaisi sormeensa sirpillä, mutta muilta naarmuilta, ihme kyllä vältyttiin.
Parin viikon kuluttua ensimmäinen riihi ahdettiin eli lyhteet asetettiin parsille tiiviisti pystyasentoon tähkät ylöspäin. Vanhat miehet varoittelivat kahareisin parsilla istuvaa ahtaajaa, jottei täm ä ahtaisi lyhteitä huolimat
tomasti, muuten ’ahos’ menee luttoon eli sortuu. Yksi loitto asetetaan aina 5 parren päälle ja kiukaan yläpuoli jä tetään ahtamatta.
Riihimiehet aloittivat lämmityksen
Entisajan riihiruis katkaistiin sirppipeliMä. Vanhalla konstilla pistävät ruista poikki em ännät Kaisa Kemppainen (vasem malta), M artta Lavu ja Aino Laasanen. Kuva vasem m alla. — Kuhilas on hattua vailla. M atti M äenpuron kuhilaan "h alaam ista” seuraa rou
va Leila Sauranen.
aamuvarhaisella: juurakolta ja muita isoja vaikeasti palavia, mutta hyvin hiiltyviä pölkkyjä pesään ja sytyiksi kiehisiä. Lyhteet kuivuvat parhaiten hiilloksella. Tulen palaessa räppänät pidetään auki, mutta suljetaan heti pesän hiiltyessä. Paistikasnauriit, nuo riihimiehen herkut, kaivetaan tuhkasta. Viikon lämmittelyn jälkeen jyvä alkoi karista. Ensimmäinen riihi vaatii aina kovimman lämmityksen, jotta kosteus haihtuisi seinistä.
Sana kiersi jälleen talkooväen kes
kuudessa. Leikkuuväkeä harvalukui
sempi, mutta entistä hurjempi joukko riihimiehiä kokoontui pihaan. Pella- vapaitoja, pussihousuja, lierihattuja ja saapikkaita kuin entisilläkin riihi- miehillä aikoinaan. Ihmeen paljon oli löydetty varstoja loukoista, kuusen- nyppyvarstoja ja nappulavarstoja.
Ensin rapataan lyhteet eli niitä is
ketään seinään. Riihessä muodoste
taan rappauspareja, jotka lyövät vas
takkain lyhteitä seinään, näin m ah
dutaan parhaiten riiheen. R apattaes
sa irtoaa suurin osa jyvistä ja siinä vaiheessa saadaan parhaat jyvät eli raskaimmat. Rappauskasa eli rusa erotetaan joskus huonompilaatuisesta puintirusasta, ja jyvät pannaan eri säkkiin. Tähkäpuolta hakattaessa kuuluu mukava rasahdus, sitä pa
rempi ääni mitä painavampia tähkiä, lopuksi hakataan vielä lyhteen tyveä kolmesti. Tässä vaiheessa alkaa riihi- miesten naam at ja paidat mustua ja joku jo yskähteleekin. Rapatut lyh
teet asetetaan vastakkaiselle seinus
talle odottelemaan puintia.
Rappauksen jälkeen aloitetaan puinti. Lyhteitä pannaan lattiaan
Tässä pyörii Itse p ulntloperaatio, Isäntä M atti M äenpuro edessä varstan kanssa, vasem m alla Hannu Lahti ja keskellä T a
neli Hum ppi.
varstakehään. Yksi henkilö laittaa jatkuvasti lyhteitä, hänen jälkeensä tulee varstamies, joka puida jylkyt- tää oljet. Sitten tulee oljen kerääjä, joka kuopii nopeasti oljet syliinsä kuin m aata kaivava koira. Tämä siksi, että jyvät varisisivat oljista lat
tialle. Ovensuussa katsovat vanhat miehet vielä tarkkaan, ettei jyviä mene olkien mukana ulos. Varsta
mies saa ankarat nuhteet, jos kuvos- ta löytyy jyviä. Varstakehä kieltää jatkuvasti lattialla, riihen koosta riip
puen muodostetaan useampia kehiä.
Riihen ulkopuolella oven edessä ka
sataan oljet kuvoiksi. Kuvon siteet kastellaan hyvissä ajoin puimatto
mista oljista. Puidut oljet sidotaan punotuilla siteillä suuriksi kuvoiksi riihen seinustalle.
Mahtavan pölypilven seassa jyvä irtosi oljista ja varstojen kolina kuu
lui kauas kuulaana syysaamuna. Aina välillä vaihdettiin vuoroja, joku ko
lautti välillä varstalla kyynärpäähän-
Työ teh ty on. Rukiisen leivän ainekset ovat visusti lyhteisiin sidottu ja kuhilaalle pystytetty kuivamaan ja puintia odottam aan. Kuvassa vasem m alta Helena, Marja- Liisa, Anneli, M arkku, Tapio ja Sakari Kainu.
Kuva Kyyjärveltä.
Rapaam alla, siis riihen seinään Iskem ällä karisevat kuivista täh käpäistä enim m ät jy
vät. H om m aa hoitam assa Tapani Eskola (oikealla) ja A ntti Mäenpuro.
sä ja homma kävi kuin vanhoilta te
kijöiltä.
Puinnin jälkeen seurasi koko työn pölyisin vaihe: rusan eli puintikasan selvitys. Jyvät, akanat sekä oljenpät- kät ja kokonaiset tähkät haravoi
daan erilleen jyvistä ja puidaan uu
delleen. Rusaa käännellään ja hara
voidaan, kunnes se voidaan panna puohimyllyyn. Yksi vaihe rusan puh
distuksessa on välppäys. Siinä rusaa lapioidaan harvaan käsiseulaan eli välppään ja ruumenet välpätään eril
leen jyvistä.
Välpätty rusa am m ennetaan puohi
myllyyn, jossa jyvät puhdistetaan lo
pullisesti tuulettamalla. Vanha Mie- likki-merkkinen puohimylly pääsi pit
kästä aikaa omaan käyttöönsä. Nuo
rem m at ja innokkaimmat puintimie- het pyörittävät helposti liikaa, jolloin pienet jyvät lentävät tuulen mukana ulos. Riihitetty ruis soluu laariin puo- himyllyn alle. Isäntä myhäilee tyyty
väisenä, ja yltäpäältä nokiset riihi- miehet hypistelevät ja maistelevat jyviä. Yleistä väittelyä: paljonkohan karttuu, viisi hehtoa, ei kun kaksi korkeintaan, joku arvelee. Kaikki ovat silminnähden tyytyväisiä satoon, heilimointi vähän epäonnistui ja tuli välipäitä tähkiin, isäntä tuumii. Rii
hitetty ruis on raskasta, täyttä säkkiä nostaessa moni mies erehtyy, eipä si
tä niin vain nosteitakaan.
Ensimmäisiä jyviä otetaan kiireesti pussin pohjalle, heti myllyyn, jotta saadaan uutisjauhoja, Mylläri lähtee muiden vielä pyörittäessä puohimyl- lyä. Säkit ovat kasassa, puohimylly pois ja lattian lakaisuun. Kosteilla luudilla vihmottaessa tulee riiheen hyvä savun ja rukiin tuoksu. Vanhan tavan mukaan uusi riihi ahdetaan vä
littömästi.
Riihisauna puron rannassa, kyllä nyt sauna maistuu. Yltä päältä pö
lyssä, silmät verestäen, yskien ja sil
män valkuaiset muljahdellen siirtyy riihiporukka varstat olalla saunaan...
Mieli on hilpeä, vaikka olo on mitä kivuliain, kaikki tuntevat työn iloa.
Saunalta palailtaessa pöytä on ka
tettu, iso höyryävä kattila on kaikille mieluinen: uutispuuroa. Jo ensim mäinen lusikallinen nostaa veden kie
lelle, riihirukiin savunsekainen, om a
leimainen maku. Ruokahalu on kova ja monet syövät itsensä yltäkylläi
siksi. Kiitokset emännille ja sitten ruokaperäisille pitkäkseen. Kaikki lu- paavat tulla ensi viikolla uudelle rii
helle, silloin on jo luvassa uutisleipää.
Riihirukiin tie wanhaan malliin kyl- vövakasta maahan, ruishalme, kuhi
laat ja riihensavu, varstojen jylkytys, hikiset ja nokiset riihimiehet; kaikki nämä nostavat leivän ja puuron a r von mielissämme oikealle tasolle.
Vasta silloin, kun on kerran ollut varstariihellä, osaa arvostaa ruislei
pää, sitä riihitetystä rukiista kotiuu
nissa leivottua, jonka rinnalla paras
kaan leipomoleipä ei ole mitään. Var
masti jokainen meistä jättää kaupan leivän koskematta, jos vain saa jos
tain kotitekoista riihileipää.
Ensi kesänä, mikäli halla ei vie ruista, kokoonnutaan uudelleen leik- kuutalkoisiin ja riihenpuintiin Hum
pilla. Kaikki, jotka täm än lukivat ja kiinnostuivat, ovat tervetulleita. Koti
maisen riihirukiin tulevaisuuden vuoksi aiomme tehdä hom masta pe
rinteellisen.
Jussi Halttunen
18
