• Ei tuloksia

Muutamista Karstulan paikannimistä · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Muutamista Karstulan paikannimistä · DIGI"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

Muutamista Karstulan paikannimistä

Tyttöjen ja poikien etunimissä voim­

me havaita muoteja: tunnettu urhei­

lija, filmitähti tai ministeri voi saada paljon kaimoja. Aikoinaan kristinus­

kon vaikutuksesta vanhat pakanalliset etunimet vaihdettiin pyhimyksenni- miin, mutta paikannimissä vanha ni­

mistö säilyi. Paikannimi voi olla sato­

ja vuosia vanha.

Paikannimen vanhuus voidaan ha­

vaita vaikkapa siitä, että sana ei ta­

vallisessa puheessa "tarkoita” mitään.

Karstulassakin kylien nimet Kiminki,

Vahanka ja Vastinki ovat pelkkiä ar­

voituksellisia nimiä.

Vahangan nimen kansa kertoo ole­

van peräisin niiltä ajoilta, jolloin lappalaiset kiertelivät Keski-Suomea.

Kerran muuan lappalaisperhe osui Va- hangalle kalastamaan, ja onni suosikin heitä niin, että päästiin keittämään — kenties tuohiastialla — maukasta kala- keittoa. Mutta aterioitaessa lappalais- lapsi sai ruodon kurkkuunsa ja kuoli.

Siksi lappalaiset alkoivat nimittää paikkaa Vahinkojärveksi, mikä nimi myöhemmin vääntyi Vahangaksi. To­

sin jotkut väittävät, että sana ”vaha”, joka kansanrunoissa tarkoittaa isoa ki­

veä, olisi kylän nimen perustana.

Myös Vastingin kylässä on samanni­

minen järvi, ja täälläkin selitetään ky­

län saaneen nimensä järvestä. Naapuri- järven Hirvijärven ja Vastingin veden­

korkeus on lähes sama, niin että nii­

den välinen joki vaihtaa silloin tällöin kulkusuuntaa. Vastinki on sama kuin vastaus, järvi, joka kohteliaasti mu­

kautuu naapurin vaatimuksiin.

Muuan Karstulan rauhallisimmilla seuduilla kulkeva tie omistaa kutsu-

manimen Mölytie, mikä pikemmin so­

pisi osoitteeksi vaikkapa nuorisokah­

vilalle. Nimen kerrotaan syntyneen sil­

loin, kun näillä seuduin liikkui petoja.

Kerran, .karjalauman kimppuun jossa­

kin Isonkylän takana hyökkäsi karhu, ja silloin suuri, käyräsarvinen sonni alkoi puolustaa laumaa. Kerrotaan, että ihmisten saapuessa paikalle karhu ja härkä olivat kuolleet, karhu taker­

tuneena vastustajan sarviin ja tämä karhun raatelemana. Mutta kovan elä­

män ne varmasti olivat pitäneet, koska Mölytie jäi Isoltakylältä Kalmariin kulkevan tien nimeksi.

Joskus paikannimeen liittyvä tarina johtaa oikeille jäljille, vaikka tarinat useimmiten on keksitty selittämään käsittämättömältä vaikuttavaa nimeä.

Esimerkiksi sydänmaajärven nimitys Nihillampi vaikuttaa aivan venäläisel­

tä, mutta tarina, että järveen on huk­

kunut sotamies, tuo mieleen vanhan asemiehen, nihdin, ja saa muuttamaan lammen kirjakielen asuun Nihdin- lampi.

ELL

s t / \ ! / \ U \ t / s! / " s ! / \ l / \ l / s ! / \ ! / x l / \1/ 3V x ! y s l / \ ! / v j r \1x s M ' 2* ' \!-/ ’ ] ' ' ! - ' ^

✓ | C 7 f w j S / J C / j \ /-;C / [ \ / | \ / | \ / ( \ /|S / | \ / r - ^1-

Takkalan eli Oinosten suvun vanhimmista vaiheista

Oinoset, jotka ovat Karstulan van­

himpia asukkaita, ovat siirtyneet Oi- noskylälle Mikkelin tienoilta vuoden 1400 vaiheilla. Oinoset olivat olleet hyvin sotaisia, ja sen lisäksi he olivat olleet myös suuria ja väkeviä. Heidän voimiaan kuvaa taru näin: Oinoset oli­

vat erään huonosti onnistuneen kala- retken johdosta vihastuneina kanta­

neet korkean Sikamäen päälle valtavan kiven, jolla he myöhemmin lepäsivät raskaiden kalataakkojensa kanssa. Sen tähden tämä kivi kantaa nimeä ”Hui- luukivi”.

Nuijasodassa Oinoset osallistuivat hävitysretkiin. Nuijasodasta kronikka kertoo:

'Kivijärven kiltit miehet, vahvat Vastingin urohot nuijat nurkassa pitivät, pimeässä pitkävarret, joilla huovia hosuivat, ryttäreitä rytkyttivät.”

Leppälänkylällä huovit tuhottiin, niin että paiskattiin pitkä pöytä nuk­

kuvien huovien päälle. Leppälästä nui­

jamiehet jatkoivat matkaa Kinnulan Saarenkylälle:

”Josta Saarelle samovat, jossa huovia hosuvat, ryyttäreitä rytkyttivät.

Veri parskui paidan päälle, suolet sinkoili sivulle.

Huoveista hosutuista, Ryyttäreistä ryvetetyistä.”

Myös Suomen sodan mainingit ulot­

tuivat Oinoskylälle, mutta tarinat ovat paljon rauhallisempia kuin nuijasodan ajoilta.

Näistä väkevistä Oinosista haarau­

tui sittemmin Takkalan suku, jonka kantaisä oli nimeltään Parta-Pekka.

Hän rakensi nykyisen Kajuutin tie­

noille Autio-nimisen talon. Autiosta paloi myöhemmin kartano, ja eräs Matti Matinpoika rakensi talon nykyi­

sen Takkalan paikalle. Takkalaan teh­

tiin paikkakunnan ensimmäinen takka, ja sen johdosta taloa sanottiin takka­

tuvaksi. Tämä nimi muutettiin noin 1820 Takkalaksi.

Vanhoista ajoista kertoo mm. Oino- lan kotimuseona oleva aitta, jossa on kulunut vuosiluku 1701.

H i l k k a O i k a r i

4

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Jatkuvasatoisen mansikan tutkimushanke alkoi MMM:n hankerahoituksella vuonna 2007 MTT Puutarhatutkimuksen vetämänä (Karhu & Hietaranta,2008). Hankkeen

Niina Hämäläinen, Hanna Karhu ja Silja Vuorikuru käsittelevät artikkelissaan ”Suulli- sen perinteen ja kirjallisuuden rajoilla” tieteenalojen historiaa ja alkuaikojen

Muun muassa haastatteluaineistoon tukeutuen Karhu kirjoittaa siitä, kuinka monet näkivät virastojen ohjeistamisen ja kontrollin korostuvan liiaksikin asti, minkä

Palvonnan kohteena on ollut myös karhu, siitä todistaa V ehniällä suosta löydetty sem brapuinen lusikka, jonka varteen on taidolla kaiverrettu karhunpää.. K arhua on

Kivulla ja kärsimyksellä on yhtä monta kasvoa kuin sen kokijaa.” Karhun kuratoima näyttely ”Vieraantuminen” (Hyvinkään taidemuseo 2014) käsitteli kouluampumisia sekä

ISK:n näkemys on siten se, että kopulalause on yläkäsite, joka kattaa sekä perinteiset predikatiivilauseet (Pekka on suomalainen) että muut olla- verbin ympärille rakentuvat

Kun nyt on paljon tietoja siitä, että sekä karhu että kontio sanat ovat kiellonalaisia karjanhoitajilla ja metsästäjillä ja että ne ovat samalla varsin tunnepitoisia, on

Voidaan sanoa, että Santtu Karhun tuotannolle keskeistä on paitsi konkreet- tinen valtioiden raja (Suomen ja Venäjän Karjalan välillä), myös symbolinen raja karjalaisen