74 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2017 KIRJALLISUUS
nisteissa vastustusta, jopa inhon tunteita tai vihaa. Säävälän mu- kaan onkin puhuttu jopa ”biofobi- asta”. Tämä toteamus lienee ainoa kohta, jossa panen lujasti hanttiin.
Itse asiassa – ja juuri yhteiskunta- tieteilijänä – koin innostusta kirjaa lukiessani.
Mielestäni nykyisin tuotetaan aivan riittävästi kuivahkoa sitaatti- kirjallisuutta monikulttuurisuudes- ta, kohtaamisesta, suvaitsevaisuu- desta, transnationaalisuudesta ja ties mistä. Sen sijaan Säävälä on mielestäni tuottanut raikasta tie- teellistä tekstiä höystettynä oma- kohtaisilla kokemuksilla uutta et- sivälle lukijalle. Teos on erityisen sopiva paitsi alan tutkijoille, myös opiskelijoille alan syventäviin opintoihin. Toki maahanmuutto- kriittisilläkin on mahdollisuus Sää- välän julkaisun kautta saada lisä- tietoa oman käytöksensä syistä ja seurauksista. Tätä kutsutaan itse- reflektioksi. Siihenkin kirja on mai- nio työväline.
ISMO SÖDERLING
Kirjoittaja on väestöpolitiikan dosentti ja tietokirjailija.
Kansanuskomusten verraton kirjo
Risto Pulkkinen ja Stina Lind- fors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja. Gaudeamus 2016.
Kirjojen takakansitekstit ovat tär- keitä tiedonlähteitä, ja sen vuok- si niitä hiotaan kustantamoissa.
Myös Suomalaisen kansanuskon sanakirjan takateksti kertoo hou- kuttelevasti teoksen sisällöstä.
Harmillisesti tekstiin on tullut liian
pieni luku, kun siinä sanotaan, että kirjassa on yli 300 hakusanaa.
Kun aloin epäillä lukua, laskin ha- kusanojen määrän. Jätin pois sen- tyyppiset viittaushakusanat kuin Lapin helvetti → Pakasaivo. Varsi- naisia artikkeleita onkin yli 730.
Olennot ja eläimet, aika ja päivät
Hakusanaryhmistä laajin on mo- ninaisten olentojen joukko (run- saat 130 artikkelia): haltijat, juma- lat, maahiset, peikot, tontut ym.
Tonttuihin kuuluu myös riihitonttu, jonka äänen olen viimeksi kuullut radiosta Spede Pasasen Ruljans- siriihessä. Toinen iso ryhmä ovat eläimet (yli 70), muun muassa lin- nut, kalat ja nelijalkaiset. Moniko- jalkaisia mahtoivat olla Espoos- sa Mäkkylän kummitukset vuonna 1946? Pohjoissavolainen originelli Räpylä-Niiranen on hänkin saanut nimikkoartikkelin.
Olentoihin ja eläimiin liittyy henkilöllistäminen eli personifi- kaatio, joita termejä ei varsinaisi- na hakusanoina kirjassa ole. On myös hakusanat apueläin, eläimet, elättikäärmeet, enne-eläimet ja en- nelinnut. Karhusta on nelisivuinen artikkeli. Sitä täydentävät karhun metsästys ja peijaiset, karhun nos- tatus, karhun pyllytys, karhun päivä, karhun synty ja karhun talja. Karhun pyllyttäjä, vanhempi rouvashenki- lö, paljasti takamuksensa ja pyllis- ti karhun oletettuun tulosuuntaan torjuakseen otson vuodeksi. Naa- kat saattoivat ennustaa kuolemaa, nykyään ne radion Luontoillan mu- kaan kokoontuvat talojen katoil- le keskustelemaan päivän tapahtu- mista ennen yöpuihin pyrähtämistä.
Eläimiin liittyvät myös karjakaup- pa ja karjanhoito. Vaikka moni oli nähnyt olentoja, eläimet olivat näh- tävämpiä ja uskottavampia. Usko- mushuijauksesta olisin ottanut kir- jaan Silvo Sokan ”avaruuslennon”
(1948) aikansa mediakohuna.
Ajanilmaukset olivat tärkeitä ar- jessa ja juhlassa. Keskiviikko oli epäonnen päivä, torstai taas hyvä taikapäivä. Sanakirjassa on onni- ja onnen-alkuisia hakusanoja puoli- kymmentä. Onnea tuottavia jänik-
senkäpäliä on löydetty Suomesta- kin, nykyään tunnetuin on Hannu Hanhen jäniksenkäpälä! Henki- löiden mukaan nimettyjä päiviä on kymmenkunta. Annan päivä- nä (15.2.) pantiin jouluoluet ja aloi- tettiin lipeäkalan valmistus, Yrjön päivänä (23.4.) karja laskettiin lai- tumelle. Päiviin liittyi odotuksia ja toimia, jotka rytmittivät vuodenkier- toa. Margareetan päivänä (13.7.) heinäväki otti viinaryypyt karkot- taakseen heinämadon. Ukon mal- jan juomisen uskottiin vaikutta- van suotuisasti sateisiin. Aina löytyi hyvä syy drinkille, milloin lähtöryyp- py, milloin tuloryyppy.
Tuttavapiiriini ei kuulu metsäs- täjiä, jotka voisivat kertoa, millai- sia uskomuksia metsästäjillä on.
Joka tapauksessa sanakirjassa on metsästyksestä lähes nelisivuinen, mallikkaasti koostettu artikke- li, jossa on kymmeniä metsästys- tä suosivia ja pilaavia uskomuksia.
Onnistuminen edellytti puhtautta, ja koska metsäkin oli puhdas ja ar- vokas, saunottiin.
Saamelainen uskomuskulttuu- ri valaistuu parissakymmenes- sä artikkelissa. Mukana ovat mm.
samaanit Akmeeli (joka saattoi muuntautua linnuksi tai kalaksi), Noaidi (tuonpuoleisen asiantunti- ja, myös lääkäri) ja tuhovimmainen Päiviö. Pohjoisia paikannimiä ovat mm. Posio, Rutja ja Saanatunturi.
Loistava käsikirja
Suomalaisen kansanuskon sana- kirja on sisällöltään rikas, ja yh- dessä Risto Pulkkisen teoksen Suomalainen kansanusko sa- maaneista saunatonttuihin (2014) kanssa se on kansanuskon aartei- kas käsikirjasto. Monilähteinen ku- vitus täydentää tekstiä.
Teos opettaa lukijaansa. En edes tiennyt, että hernekeitto on perinteinen hautajaisruoka. Joka- päiväiseen leipään liittyi sovinis- tisiakin uskomuksia. Poikamies paransi naimaonneaan syömällä viimeisen leipäpalan, kun taas vii- meistä leipäpalaa himoitseva nei- tonen ei päässyt koskaan naimi- siin. Ketkä olivat määränneet näin?
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2017 75 KIRJALLISUUS
Suomalaisessa kansanuskossa on paljon kansainvälistä aineistoa.
Ehkäpä kaikki uskomukset eivät olekaan lainautuneet, vaan perus- tuvat yleisinhimillisiin kokemuksiin ja ajatuksiin. Kansanuskon sana- kirjan kerronta on sujuvaa, tieteel- lisyydestä huolimatta populaaria – vai pitäisikö sanoa, että se on populaariudesta huolimatta tie- teellistä? Varsinaisia tiedeartikke- leita ovat diffusionismi, dualismi, eskatologia, motiiviattraktori ym.
Kirjan tietoarvon kannalta olen- naista on, että artikkeleissa on runsaasti viittauksia muihin artik- keleihin, joten syntyy uskomustie- tämyksen monitasoinen verkko.
Kirjan monipuolisuudesta ovat esi- merkkejä ennustamiseen, kansan- parannukseen, kuolemaan, luon- nonilmiöihin, magiaan, sairauksiin ja väkeen liittyvät artikkelit.
Ainoa yhdistyshakusana on teo- sofinen yhteisö Ruusu-Risti ry, jon- ka Pekka Ervast perusti vuonna 1920. Olisi ollut paikallaan maini- ta Ervastin Salatieteilijän sanakir- ja (1905). Lähdekirjallisuutta on kir- jan lopussa yli 11 sivua. Lähteet olisi voitu panna artikkeleiden loppuun.
Se olisi lisännyt sivumäärää, mut- ta lähteet olisivat kohdistuneet itse hakusanaan. Lähteitä täydentävät kulttuurihistorialliset kirja-artikkelit, sellaiset kuin Carta marina ja Suo- men suvun uskonnot.
Kirjan tekijöistä Pulkkinen on uskontotieteessä väitellyt teologian tohtori sekä uskontotieteen ja poh- joisen etnografian dosentti. Hänen erityisalansa on pohjoinen, erityi- sesti suomalainen ja saamelainen kansanusko. Lindfors on peruskou- lunopettaja ja kansanperinteeseen perehtynyt, uskontotieteestä val- mistunut filosofian maisteri.
Kirjoittajat ovat valinneet ha- kusanansa viisaasti. Niihin tuntuu sisältyvän kaikki olennainen kan- sanuskosta. He osoittavat, että hyvä sanakirja on myös lukusa- nakirja.
KALEVI KOUKKUNEN
Kirjoittaja on ensyklopedisti-etymologi ja Suomen Oppihistoriallisen Seuran tut- kijajäsen.
Juurta jaksaen puista ja niiden elämästä
Seppo Vuokko: Latva pilviä piir- tää. Maahenki 2016.
Millaiset kasvit ovat puita ja millai- nen on puun rakenne, miten puu elää vuoden kierron ja jopa sato- ja vuosia pitkän elämänsä aikana?
Seppo Vuokon Latva pilviä piirtää -kirja keskittyy puihin biologisina yksilöinä, jotka elävät yhteistyössä metsän muiden eliöiden kanssa.
Filosofian maisteri Seppo Vuokko on kasvitieteilijä, luontotoimitta- ja ja tietokirjailija. Suurelle yleisöl- le hän on tullut tutuksi Yleisradion Luontoillan kasviasiantuntijana.
Erilaisia puita eri kasviryhmissä Puun runko on suurimmalta osal- ta puutunutta solukkoa ja siihen kasvaa joka vuosi yhä enemmän paksuutta. Tavallisimmin puina pi- detään kasveja, joiden runko tu- kevoituu sekundaarisen paksuus- kasvun tuloksena. Puun taimi on aluksi ruohomainen mutta sen hento runko puutuu varttuessaan, seuraavina kasvukausina rungon ympärille kasvaa aina uusi vuo- sirengas edellisten jatkoksi. Näin runko ja sen haarat kasvavat pak- suutta vuosi vuodelta. On myös muita suuria puumaisia kasveja, kuten puusaniaisia ja palmuja, joi- den rungot tukevoituvat muulla ta- valla, vaikka niillä ei olekaan run- gon paksuuskasvua.
Puut alkoivat muodostaa met- siä kivihiilikaudelta alkaen 359–
299 miljoonaa vuotta sitten. En- simmäiset puut olivat nykyisten liekojen, kortteiden ja saniaisten muinaisia sukulaisia. Kivihiilikau- den kosteissa metsissä kasvoi lie- ko- ja kortepuita ja siellä ryömi suurikokoisia sammakkoeläimiä
sekä lenteli isoja sudenkorento- ja. Kivihiili- ja permikauden tait- teessa 300 miljoonaa vuotta sit- ten kehittyivät myös ensimmäiset havupuut.
Puut eivät muodosta mitään erillistä kasviryhmää, vaan puu- maisina kasvavia suuria kasveja on sekä itiö- että siemenkasveis- sa. Putkilokasvilajeja tunnetaan nykyisin noin puoli miljoonaa lajia, niistä ylivoimaisesti suurin osa on koppisiemenisiä eli kukkakasveja.
Myös suurin osa maailman puula- jeista on kukkakasveihin kuuluvia lehtipuita, ja näistä kaksisirkkaisia puita on noin 45 000 lajia, arviot tosin vaihtelevat paljon. Yksisirk- kaisia puita on hyvin vähän ja ne myös poikkeavat paljon rakenteel- taan sekä kaksisirkkaispuista sekä paljassiemenisiin kuuluvista havu- puista. Kukkakasveja paljon van- hakantaisempia havupuita tunne- taan noin 900 lajia.
Vaikka puut ovat suuria kas- veja, uusia ennen tuntemattomia lajeja on löytynyt yllättäen vie- lä aivan viime vuosikymmeninä- kin. Etiopiasta löytyi uusi akasialaji Acasia fumosa vuonna 2006 ja li- säksi on löydetty kolme uutta ha- vupuuta – vietnaminsypressi Xan- thocyparis vietnamensis vuonna 1999 Vietnamista, australianwolle- mia Wollemia nobilis vuonna 1994 Australiasta ja kiinanpunapuu Me- tasequoia glyptostroboides vuon- na 1947 Kiinasta.
Perusteellista puiden biologiaa Puiden elämää voi ymmärtää vain tuntemalla puiden biologiaa, jota Vuokko käsittelee perusteellisesti.
Oikeaa puuta määritellessään hän kertoo myös kasvien kehityshisto- riasta. Hän selvittää kasviorgano- logian, kasvianatomian ja kasvi- fysiologian perusteita, mikä onkin tarpeellista puiden rakenteesta ja elintoiminnoista kerrottaessa. Li- säksi hän on koonnut suuren mää- rän tietoa puiden taudeista, loisis- ta ja tuholaisista ja muistaa vielä korostaa puiden suuresta merki- tystä ihmiselle – metsän ja puiden vaikutus näkyy historiassa, talou- dessa ja kulttuurissa.
