Asiakastiedot yrityksen liiketoiminnan kaupassa varallisuusoikeudellisesta ja henkilötietojen suojan näkökulmasta

Asiakastiedot yrityksen liiketoiminnan kaupassa varallisuus- oikeudellisesta ja henkilötietojen suojan näkökulmasta

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos OTM-tutkielma 30.11.2020

Tekijä: Juuso Ouli (275 013) Ohjaaja: Tomi Voutilainen

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Juuso Ouli

Työn nimi

Asiakastiedot yrityksen liiketoiminnan kaupassa varallisuusoikeudellisesta ja henkilötie- tojen suojan näkökulmasta

Pääaine

Oikeustiede

Työn laji

OTM-tutkielma

Aika

30.11.2020

Sivuja

XXIII+100

Tiivistelmä

Asiakastiedot voivat olla yrityksen liiketoiminnan harjoittamisen keskeinen elementti, joka voi kiinnostaa myös potentiaalisia yritysostajia. Tietoa ei voi omistaa sanan perinteisessä merkityk- sessä, mutta asiakastiedoista voi muodostua oikeudellisesti suojattua varallisuutta säilytysalus- tan omistuksen, immateriaalioikeuksien ja liikesalaisuuksien muodossa. Asiakastiedoille voi- daan luoda varallisuusarvoa myös erilaisilla sopimusjärjestelyillä ja tietyissä tilanteissa tiedon laillista haltijaa suojataan tietojen väärinkäytöltä vahingonkorvausoikeudellisilla normeilla. Lii- ketoiminnan kaupassa näitä oikeuksia voidaan luovuttaa liiketoiminnan ostajalle lähtökohtai- sesti sopimusvapauden nojalla itse määritellyistä rajoissa.

Sopimusvapautta henkilöasiakkaiden asiakastietojen luovutuksessa rajaa kuitenkin henkilö- asiakkaille perus- ja ihmisoikeutena kuuluva henkilötietojen ja yksityiselämän suoja. Etenkin yleisestä tietosuoja-asetuksesta (EU) 2016/679 aiheutuu rekisterinpitäjänä toimivalle yritykselle velvollisuuksia suhteessa henkilötietojen käsittelyyn. Nämä käsittelyn vaatimukset ilmenevät myös silloin, kun henkilötietoja ollaan luovuttamassa osana myytävää liiketoimintaa toiselle yri- tykselle. Liiketoiminnan kaupan yhteydessä tulee tästä näkökulmasta erityisesti huolehtia siitä, että henkilötietojen käyttötarkoitus ei muutu tietosuoja-asetuksen vastaisesti, että henkilötietojen käsittelylle on olemassa tietosuoja-asetuksen mukainen oikeusperuste, ja että henkilötietojen kä- sittely on rekisteröidyn kannalta kohtuullista.

Henkilötietojen käsittelyyn liittyy tietosuoja-asetuksen ja kansallisen sääntelyn nojalla myös vastuu, joka voi ilmetä rikosoikeudellisena, hallinnollisena tai vahingonkorvausoikeudellisena vastuuna. Näiden vastuiden määrittely ja kohdentaminen liiketoiminnan myynnin yhteydessä ei välttämättä ole yksinkertaista. Vastuu kohdentuu liiketoimintakaupan osapuoliin yhteisesti aina- kin siltä osin, kun osapuolet määrittelevät yhdessä henkilötietojen käsittelyä esimerkiksi niiden luovutusta varten liiketoimintakaupan yhteydessä. Tietyissä rajatuissa tilanteissa vastuu tieto- suoja-asetuksen rikkomisesta voi ulottua varsinaista rekisterinpitäjää laajemmalle.

Avainsanat

tieto varallisuusoikeudessa, yrityskauppa, liiketoiminnan kauppa, henkilötietojen suoja, hallin- nolliset seuraamukset, vahingonkorvaus

SISÄLLYS

LÄHTEET ... V LYHENNELUETTELO ... XXI KUVIOT ... XXIII

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkimusaihe ja -kysymykset sekä rajaukset ... 1

1.2 Tutkimusmenetelmä ... 5

1.3 Tutkielman rakenne ja lähdeaineisto ... 7

2 ASIAKASTIEDOT OMAISUUTENA ... 9

2.1 Tieto varallisuusoikeudessa ... 9

2.2 Tieto-omaisuuden suoja ... 13

2.3 Unionin ja kansallisen oikeuden keskinäinen suhde asiakastietojen omaisuusluonnetta määriteltäessä... 15

3 VARALLISUUSOIKEUDET YRITYKSEN ASIAKASTIETOIHIN ... 20

3.1 Esineoikeudellinen (perinteinen) omistusoikeus asiakastietojen suojana ... 20

3.2 Immateriaalioikeudet ... 23

3.2.1 Asiakastietoihin kohdistuvat immateriaalioikeudet... 23

3.2.2 Tekijänoikeussuoja ... 24

3.2.3 Luettelosuoja ja tietokantojen sui generis -suoja ... 33

3.3 Asiakastiedot liikesalaisuuksina ... 40

3.4 Sopimuksiin perustuvat varallisuusoikeudet asiakastietoihin ... 44

3.5 Vahingonkorvausoikeudellinen suoja... 45

4 HENKILÖTIETOJEN SUOJA ASIAKASTIETOJA LUOVUTETTAESSA ... 48

4.1 Lähtökohdat ... 48

4.2 Käyttötarkoitussidonnaisuus tietojen luovutuksessa ... 52

4.3 Tietojen luovutuksen oikeusperuste ... 56

4.3.1 Yleistä ... 56

4.3.2 Suostumus ... 57

4.3.3 Sopimuksen täytäntöönpano ... 61

4.3.4 Oikeutettu etu ... 65

4.3.5 Erityiset henkilötietoryhmät (arkaluonteiset tiedot) ja henkilötunnus ... 67

4.4 Kohtuullisuus ... 70

4.5 Muut tietosuojaperiaatteiden vaatimukset ... 71

5 REKISTERINPITÄJÄN TOIMINTAVELVOLLISUUS JA VASTUU ... 74

5.1 Rekisterinpitäjän vastuulla olevien toimenpiteiden pääpiirteittäinen ala ... 74

5.2 Rekisterinpitäjän vastuu – kenen vastuu? ... 76

5.3 Rekisterinpitäjän vastuun muodot tietosuoja-asetuksen rikkomisesta ... 79

5.3.1 Rekisterinpitäjän rikosoikeudellinen vastuu ... 79

5.3.2 Rekisterinpitäjän hallinnollinen seuraamusvastuu ... 80

5.3.3 Rekisterinpitäjän vahingonkorvausvastuu ... 83

5.4 Vastuun samastamisen mahdollisuus ... 87

5.5 Kilpailuoikeuden vastuusääntely ja analogia tietosuoja-asetukseen ... 91

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 97

LÄHTEET

KIRJALLISUUS JA ARTIKKELIT

Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. WSOY 1989.

Airaksinen, Manne – Pulkkinen, Pekka – Rasinaho, Vesa, Osakeyhtiölaki I. 3., uudistettu painos. Alma Talent 2018. (Airaksinen – Pulkkinen – Rasinaho 2018)

Akkermans, Bram – Ramaekers, Eveline, Article 345 TFEU (ex Article 295 EC), Its Mean- ings and Interpretations. European Law Journal 16(3) 2010, s. 292–314. (Akkermans – Ramaekers 2010)

Alén-Savikko, Anette, Law and Community in the New Media Landscape: Critical Perspec- tives on Audiovisual Sport Coverage in the European Union. Unigrafia Oy 2014.

Alén-Savikko, Anette – Pitkänen, Olli, Rights and Entitlements in Information: Proprietary Perspectives and Beyond. Teoksessa Tobias Bräutigam – Samuli Miettinen (eds.), Data Protection, Privacy and European Regulation in the Digital Age. Forum Iuris.

Publications of the Faculty of Law University of Helsinki 2016. (Alén-Savikko – Pit- känen 2016)

Alén-Savikko, Anette – Ballardini, Rosa – Pihlajarinne, Taina, Tekoälyn tuotokset ja oma- peräisyysvaatimus – kohti koneorientoitunutta tekijänoikeutta? Lakimies 7–8/2018, s.

975–995. (Alén-Savikko – Ballardini – Pihlajarinne 2018)

Aplin, Tanya, Trading Data in the Digital Economy: Trade Secrets Perspective, s. 59–72 teoksessa Lohsse, Sebastian – Schulze, Reiner – Staudenmayer, Dirk (eds.), Trading Data in the Digital Economy: Legal Concepts and Tools. Münster Colloquia on EU Law and the Digital Economy III, Hart Publishing 2017.

Cordeiro, A.B. Menezes, Civil Liability for Processing of Personal Data in the GDPR. Eu- ropean Data Protection Law Review 5(4) 2019, s. 492–499.

Craig, Paul – de Búrca, Gráinne, EU Law. Text, Cases, and Materials. Seventh edition, OUP 2020. (Craig – de Búrca 2020)

Derclaye, Estelle, The Legal Protection of Databases. A Comparative Analysis. Edward El- gar Publishing 2008.

Determann, Lothar, No One Owns Data. Hastings Law Journal 70(1) 2018, s. 1–44.

Grönfors, Kurt, Dokumentlösa transporter och kreditsäkerhet, s. 217–234 teoksessa Kurt Grönfors – Jan Hellner – P. G. Persson (redaktionskommitté), Festskrift till Knut Rodhe. Studier i krediträtt och assogiationsrätt. P A Norstedt & Söners Förlag 1976.

Haarmann, Pirkko-Liisa, Immateriaalioikeus. 5., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2014.

Hakulinen, Y. J., Velvoiteoikeus I. Yleiset opit. Toinen laajennettu painos. Kirjayhtymä 1965.

Halila, Jouko – Ylöstalo, Matti, Saamisen lakkaamisesta. Luentojakso. Neljäs korjattu pai- nos. Suomalainen lakimiesyhdistys 1980.

Hancox, Emily, The meaning of “implementing” EU law under Article 51(1) of the Charter:

Åkerberg Fransson. Common Market Law Review 50(6) 2013, s. 1411–1432.

Harenko, Kristiina – Niiranen, Valtteri – Tarkela, Pekka, Tekijänoikeus. 2., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2016. (Harenko – Niiranen – Tarkela 2016)

Hart, H. L. A., The Concept of Law. Clarendon Law Series 1961.

Havansi, Erkki, Esinevakuusoikeudet. Toinen, uudistettu painos. Lakimiesliiton kustannus 1992.

Helenius, Dan, Ne bis in idem i den finska och europeiska straffprocessrätten. Alma Talent 2019.

Hemmo, Mika, Sopimusoikeus II. Toinen, uudistettu painos. Talentum 2003.

Hemmo, Mika, Vahingonkorvausoikeus. Alma Talent Oy 2005.

Hessler, Henrik, Allmän sakrätt. Institutet för rättvetenskaplig forskning 1973.

Honkinen, Tuomas – Innanen, Antti – Lindgren, Jaakko – Pello, Jukka – Rantanen, Johanna – Siltala, Kyösti – Tuomala, Sara, Startup-juridiikan käsikirja. Alma Talent 2016.

(Honkinen ym. 2016)

Hoppu, Olli – Pitkänen, Jerker – Päkkilä, Juho – Veranen, Tiina, 3. Todistustaakka sopimus- suhteissa, s. 17–35 teoksessa Todistustaakka riita-asioissa. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2014. (Hoppu ym. 2014)

Huhtamäki, Heikki A. – Tuohimaa, Kiira, Kilpailuoikeudellisen seuraamusmaksun kohdis- taminen yrityskaupoissa. Business Law Forum 2012, s. 213–236. (Huhtamäki – Tuo- himaa 2012)

Huovinen, Sakari, Matkalla sananvapauden yhteiskäyttöiseen ulottuvuuteen. Lakimies 2/2010, s. 143–159.

Häyhä, Juha, Vahingonkorvausoikeuden vaihdannaistuminen, s. 205–238, teoksessa Wil- helmsson, Thomas ym., Pieniä kertomuksia hyvinvointivaltion siviilioikeudesta.

WSLT 2000.

IDC – Open Evidence, European Data Market. SMART 2013/0063. Final Report, 2017.

Immonen, Raimo, Yritysjärjestelyt. 7., uudistettu painos, Alma Talent 2018.

Kaisto, Janne, Lainoppi ja oikeusteoria. Oikeusteorian perusteista aineellisen varallisuusoi- keuden näkökulmasta. Edita Publishing Oy 2005.

Kaisto, Janne – Lohi, Tapani, Johdatus varallisuusoikeuteen. Talentum 2008. (Kaisto – Lohi 2008)

Kaisto, Janne – Tepora, Jarno, Esineoikeus eurooppalaistuvassa Suomessa. Esineoikeuden oppikirja oikeustoimiopillisin ja prosessioikeudellisin lisäyksin. Lakimiesliiton kus- tannus 2012. (Kaisto – Tepora 2012)

Kaivola, Tuomas, Datan vapaa liikkuvuus – EU:n sisämarkkinoiden viides perusvapaus?

Defensor Legis N:o 2/2020, s. 230–242.

Kangas, Urpo, Digitaalinen jäämistövarallisuus. Alma Talent Oy 2012.

Karhu, Juha, Yhteiskäyttöinen omaisuus, s. 94–106 teoksessa Tuomas Mylly – Juha Lava- puro – Marko Karo (toim.), Tekemisen vapaus. Luovuuden ehdot ja tekijänoikeus.

Gaudeamus 2007.

Karhu, Juha, Tekijänoikeus ja omaisuudensuoja, s. 441–465, teoksessa Markus Aarto – Markku Vartiainen (toim.), Oikeus kansainvälisessä maailmassa. Ilkka Saraviidan juh- lakirja. Edita Publishing Oy 2008.

Karhu, Juha – Ståhlberg, Pauli, Suomen vahingonkorvausoikeus. 6., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2013. (Karhu – Ståhlberg 2013)

Kartio, Leena, Esineoikeuden perusteet. 2., uudistettu painos. Lakimiesliiton Kustannus 2001.

Kartio, Leena – Tammi-Salminen, Eva, Lähtökohdat. Varallisuusoikeus, teoksessa Ari Saar- nilehto – Vesa Annola – Mika Hemmo – Juha Karhu – Leena Kartio – Eva Tammi- Salminen – Juha Tolonen – Jarmo Tuomisto – Mika Viljanen, Varallisuusoikeus. Alma Talent Fokus jatkuva verkkojulkaisu. Viimeksi päivitetty 10.1.2011. (Kartio – Tammi- Salminen 2011a)

Kartio, Leena – Tammi-Salminen, Eva, Esineoikeus. Esineet ja omaisuus, teoksessa Ari Saarnilehto – Vesa Annola – Mika Hemmo – Juha Karhu – Leena Kartio – Eva Tammi- Salminen – Juha Tolonen – Jarmo Tuomisto – Mika Viljanen, Varallisuusoikeus. Alma Talent Fokus jatkuva verkkojulkaisu. Viimeksi päivitetty 10.1.2011. (Kartio – Tammi- Salminen 2011b)

Kivimäki, T. M. – Ylöstalo, Matti, Suomen siviilioikeuden oppikirja. Yleinen osa. Neljäs, lyhennetty painos. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B-sarja N:o 91, 1981.

(Kivimäki – Ylöstalo 1981)

Kivistö, Martti, Tekijänoikeus omaisuutena. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A- sarja N:o 331, 2016.

Kivistö, Martti – Tarkela, Pekka, Kiitämme, moitimme: tekijänoikeudellinen sopimusli- senssi kestotestissä. Lakimies 5/2020, s. 609–633. (Kivistö – Tarkela 2020)

Knuutinen, Reijo, Aineeton omaisuus, liiketoiminnan uudelleenjärjestely ja verotus: vero- poliittisia tarkastelukulmia. Verotus 1/2016, s. 5–20.

Koillinen, Mikael, Henkilötietojen suoja itsenäisenä perusoikeutena. Oikeus 2/2013, s. 171–

193.

Korpisaari, Päivi – Pitkänen, Olli – Warma-Lehtinen, Eija, Uusi tietosuojalainsäädäntö.

Alma Talent 2018. (Korpisaari – Pitkänen – Warma-Lehtinen 2018) Kurki, Visa, Voiko tekoäly olla oikeussubjekti? Lakimies 7–8/2018, s. 820–839.

Kurvinen, Evgeniya, Yritysten asiakastietojen käsittelyä ja rajat ylittäviä siirtoja koskevat tietosuojasäännöt Suomessa ja Venäjällä. Liikejuridiikka 2/2018, s. 8–29.

Kyläkallio, Juhani – Iirola, Olli – Kyläkallio, Kalle, Osakeyhtiö I–II. 7., uudistettu painos.

Edita Publishing Oy 2017.

Käll, Jannice, Converging Human and Digital Bodies. Posthumanism, Property, Law. Juri- diska institutionens skriftserie. Skrift 023. Handelshögskolan vid Göteborgs universi- tet 2017.

Kärki, Anssi, Piercing the Corporate Veil in Finland – A Multijurisdictional Study Aimed at Developing the Finnish Piercing Doctrine. Academic dissertation. Lapin yliopisto 2020.

Könkkölä, Mikko – Linna, Tuula, Konkurssioikeus. 2., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2020. (Könkkölä – Linna 2020)

Lando, Ole – Beale, Hugh (eds.), Principles of European contract law, Parts I and II, Kluwer Law International, 2000. (Lando – Beale 2000)

Lehtimaja, Lauri, Atk-rikollisuuden tulevaisuudennäkymät. Teoksessa Pekka Lehtinen – Erik Hjelt – Vesa Lehto – Matti Leppälä – Timo Löppönen – Marika Paukkunen – Aarre Tähti (toim.), Oikeus ja uudet ongelmat. Juhlajulkaisu Lex ry. 1961–1986. Oi- keustieteen Ylioppilaiden Yhdistys LEX ry 1986.

Lehtioksa, Jere – Ljungman, Jan – Vainio, Sonja, Tieto on valtaa – tietosuojalainsäädännön vastainen henkilötietojen käsittely määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. De- fensor Legis 6/2019, s. 865–882. (Lehtioksa – Ljungman – Vainio 2019)

Lindfelt, Villy, Sopimuksen päättyessä voimassa pysyvät sopimusmääräykset. Defensor Le- gis N:o 2/2011, s. 195–209.

Lindholm, Micke, Piercing the corporate veil Suomen ja Englannin oikeuskäytännössä eri- tyisesti oikeuden väärinkäytön kiellon ja trust-oikeuden valossa. Liikejuridiikka 2018/2, s. 30–77.

Lohi, Markus, Tekijänoikeusluovutuksen laajuus ja tulkintaperiaatteet työsuhteessa – Erityi- sesti uusia käyttötapoja silmällä pitäen, s. 32–59, teoksessa Oesch, Rainer – Heiska- nen, Hanna – Hyyrynen, Outi, Tekijänoikeus ja digitaalitalous. Alma Talent Oy 2008.

Lohiniva-Kerkelä, Mirva, Verosalaisuus. Edita Publishing Oy 2003.

Losada, Fernando – Juutilainen, Teemu – Havu, Katri – Vesala, Juha, Property and European Integration: Dimensions of Article 345 TFEU. Tidskrift utgiven av Juridiska Före- ningen i Finland 3/2012, s. 203–224. (Losada ym. 2012)

Mortensen, Peter, Inledning til tingsretten – tredjemandskonflikter vedrørende løsøre. 1. pai- nos. Forlaget Thomson 2003.

Mylly, Ulla-Maija, Tekijänoikeuden omaperäisyyden harmonisointi Euroopan unionissa.

Lakimies 6/2016, s. 907–930.

Mylly, Ulla-Maija, Tekijänoikeuden digitaalinen sammuminen ja teosten jakelulogiikka: tie- tokoneohjelmat ja muut elektroniset tuotokset. Lakimies 5/2017, s. 603–626.

Mäntysaari, Petri, Sopimusajattelun käyttö osakeyhtiöoikeudessa – kommentti. Lakimies 1/2013 s. 118–120.

Mäntysaari, Petri, Kauppaoikeuden teoriasta. Lakimies 3/2014, s. 347–367.

Määttä, Tapio, Maanomistusoikeus. Tutkimus omistusoikeusparadigmoista maaomaisuuden käytön ympäristöoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta. Suomalainen lakimiesyhdis- tys 1999.

Niemi, Matti Ilmari, Päämäärien valtakunta. Konventionalistinen analyysi lainopillisen tie- don edellytyksistä ja oikeusjärjestelmän perusteista. Suomalainen lakimiesyhdistys 1996.

Norros, Olli, Velvoiteoikeus. Toinen, uudistettu painos. Alma Talent 2018.

Ohisalo, Juho, Tietokannan sisältämän tiedon suojaaminen sui generis -oikeudella ja sopi- musmenettelyillä, s. 73–126, teoksessa Oesch, Rainer – Eloranta, Mikko – Heino, Mari – Kokko, Mira (toim.), Immateriaalioikeudet ja yleinen etu. Alma Talent Oy 2017.

Ollila, Riitta, Henkilötietojen suoja EU:n perusoikeutena. Defensor legis N:o 5/2014, s. 814–

824.

Pellonpää, Matti – Gullans, Monica – Pölönen, Pasi – Tapanila, Antti, Euroopan ihmisoi- keussopimus. 6., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2018. (Pellonpää ym. 2018)

Peltonen, Anja – Määttä, Kalle, Kuluttajansuojaoikeus. 1. painos. Alma Talent Oy 2015.

(Peltonen – Määttä 2015)

Pesonen, Pirkko, Sosiaalisen median lait. Lakimiesliiton kustannus 2013.

Pihlajarinne, Taina, Linkittäminen, sisällöntuotanto internetissä ja tietokantojen oikeudelli- nen suoja, Viestintäoikeuden vuosikirja 2010, Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta 2011, s. 23–58.

Pihlajarinne, Taina – Havu, Katri – Vesala, Juha, Oikeustapauskommentti: KKO 2015:17 – Tekijänoikeudellinen hyvitysmaksu, EU-oikeuden vaikutus kotimaisen oikeuden so- veltamisessa ja osakeyhtiöoikeudellinen samastaminen. Defensor Legis N:o 3/2015, s. 591–602. (Pihlajarinne – Havu – Vesala 2015)

Pitkänen, Olli, Mitä lähioikeus suojaa? Lakimies 5/2017, s. 580–602.

Puisto, Aarne – Kärhä, Tatu, Laittoman valtiontuen takaisinperintä. Defensor Legis N:o 5/2020, s. 807–824. (Puisto – Kärhä 2020)

Purtova, Nadezhda, The law of everything. Broad concept of personal data and future of EU data protection law, Law, Innovation and Technology 10(1) 2018, s. 40–81.

Pöyhönen, Juha, Uusi varallisuusoikeus. 2. painos. Talentum Media Oy 2003.

Rasinaho, Vesa, Jakautumisen yleisseuraantoluonne ja esineoikeudellisen julkivarmistuksen tarve. Defensor Legis 2/2011, s. 125–132.

Reichman, J. H. – Samuelson Pamela, Intellectual Property Rights in Data? Vanderbilt Law Review 50(1) 1997, s. 49–166. (Reichman – Samuelson 1997)

Robertson, Viktroia H.S.E., Excessive Data Collection: Privacy Considerations and Abuse of Dominance in the Era of Big Data. Common Market Law Review 57(1) 2020, s. 161–190.

Rudanko, Matti, Yritysjuridiikka – kauppaoikeutta vai liiketaloutta? Lakimies 7–8/2004, s. 1225–1243.

Salminen, Markus, Tietosuoja sähköisessä liiketoiminnassa. Talentum 2009.

Siltala, Raimo, Oikeustieteen tieteenteoria. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2003.

Takki, Pekka – Halonen, Sakari, IT-sopimukset. Käytännön käsikirja. Alma Talent 2017.

(Takki – Halonen 2017)

Tammi-Salminen, Eva, Sopimus, kompetenssi ja kolmas. Varallisuusoikeudellinen tutkimus negative pledge -lausekkeiden sivullissitovuudesta. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2001.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Hyttinen, Tatu, Rikosoikeuden yleinen osa. Vastuuoppi.

3., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2019. (Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019)

Tarkela, Pekka, Digitaalinen talous, data ja varallisuusoikeuden muutostarpeet. Liikejuri- diikka 2016/2, s. 60–114.

Tepora, Jarno, Johdatus esineoikeuteen. 2., täydennetty painos. Forum Iuris 2006.

Tiitinen, Kari-Pekka – Kröger, Tarja, Työsopimusoikeus. 6., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2012. (Tiitinen – Kröger 2012)

Tikkanen, Julia, Lisenssisopimukset liiketoimintakaupassa, s. 31–49, teoksessa Oesch, Rai- ner – Pihlajarinne, Taina – Vesala, Juha – Raappana, Heikki – Tikkanen, Julia, IPR- sopimukset, kilpailu ja suojan toteuttaminen. Immateriaalioikeuksien hyödyntäminen.

Edita Publishing Oy 2007.

Tjong Tjin Tai, Eric, Data ownership and consumer protection. Journal of European Con- sumer and Market Law 7(4) 2018, s. 136–140.

Tolvanen, Matti, 7.1 Varkaus ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, s. 497–517, teoksessa Dan Frände – Jussi Matikkala – Jussi Tapani – Matti Tolvanen – Pekka Viljanen – Markus Wahlberg, Keskeiset rikokset. Neljäs, uudistettu ja laajennettu laitos. Edita Publishing Oy 2018.

Tuori, Kaarlo, Oikeudenalajaotus – strategista valtapeliä ja normatiivista argumentaatiota.

Lakimies 7–8/2004 s. 1196–1224.

Tuori, Kaarlo, Oikeuden ratio ja voluntas. Alma Talent Oy 2007.

Vahtera, Veikko, Sopimusajattelun käyttö osakeyhtiöoikeudessa. Lakimies 7–8/2012 s.

1048–1069.

Valkjärvi, Annamari, Henkilötietoja sisältävä tietokanta – konflikti immateriaalioikeuden hyödyntämisen ja henkilötietojen suojan välillä, s. 127–171, teoksessa Oesch, Rainer – Eloranta, Mikko – Heino, Mari – Kokko, Mira (toim.), Immateriaalioikeudet ja ylei- nen etu. Alma Talent Oy 2017.

Vapaavuori, Tom, Liikesalaisuudet ja salassapitosopimukset. 3., uudistettu painos. Alma Ta- lent Oy 2019.

Warma, Eija – Nieminen, Jussi, Tietosuoja ja kilpailuoikeus – määräävässä markkina-ase- massa olevan yrityksen toimitusvelvollisuudesta ja tietosuojalainsäädännöstä. Defen- sor Legis 4/2016, s. 549–569. (Warma – Nieminen 2016)

Weber, Rolf H., Improvement of Data Economy Through Compulsory Licences? s. 137–

158 teoksessa Lohsse, Sebastian – Schulze, Reiner – Staudenmayer, Dirk (eds.), Trad- ing Data in the Digital Economy: Legal Concepts and Tools. Münster Colloquia on EU Law and the Digital Economy III, Hart Publishing 2017.

Weckström, Katja, Internet Commerce and Law. Turun yliopisto 2015.

Wendehorst, Christiane, Of Elephants in the Room and Paper Tigers: How to Reconcile Data Protection and the Data Economy, s. 327–355 teoksessa Lohsse, Sebastian – Schulze, Reiner – Staudenmayer, Dirk (eds.), Trading Data in the Digital Economy: Legal Con- cepts and Tools. Münster Colloquia on EU Law and the Digital Economy III, Hart Publishing 2017.

Whish, Richard – Bailey, David, Competition Law. 9^th edition. OUP 2018. (Whish – Bailey 2018)

Wiik Johansen, Michal – Kaspersen, Knut-Brede – Bergseng Skullerud, Åste Marie, Perso- nopplysningsloven. Kommentarutgave. Universitetsforlaget 2001. (Wiik Johansen – Kaspersen – Bergseng Skullerud 2001)

Villa, Seppo, Samastaminen: KKO 2015:17. Lakimies 3–4/2015, s. 533–542.

Virtanen, Perttu, Evolution, Practice and Theory of European Database IP Law. Lappeenran- nan teknillinen yliopisto 2008.

Voigt, Paul – von dem Bussche, Axel, The EU General Data Protection Regulation (GDPR).

A Practical Guide. Springer International Publishing AG 2017. (Voigt – von dem Bussche 2017)

Wollenschläger, Ferdinand, Article 17(1). Right to Property, s. 489–518, teoksessa Peers, Steve – Hervey, Tamara – Kenner, Jeff – Ward, Angela (eds), The EU Charter of Fun- damental Rights: A Commentary. Hart Publishing 2013.

Voutilainen, Tomi, Oikeus tietoon. Informaatio-oikeuden perusteet. 2., uudistettu painos.

Edita Publishing Oy 2019.

Voutilainen, Tomi, Digitaalisten palvelujen sääntely. Alma Talent Oy 2020.

Voutilainen, Tomi – Galkin, Denis, Käyttäjän tiedollisten oikeuksien suhde tietoverkossa tarjottavan palvelun käyttöehtoihin. Edilex 2017/40. (Voutilainen – Galkin 2017) Wrede, R. A. – Caselius, Ilmari, Esineoikeuden pääpiirteet Suomen oikeuden mukaan. Toi-

nen painos. Söderström & C:o 1946. (Wrede – Caselius 1946)

Ylönen, Markku, Asianajajaoikeus. Laki, säännöt ja tapaohjeet. 2., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2018.

Zitting, Simo, Omistajanvaihdoksesta silmällä pitäen erityisesti lainhuudatuksen vaikutuk- sia. Suomalainen lakimiesyhdistys 1951.

Zitting, Simo – Rautiala, Martti, Esineoikeuden oppikirja. Yleinen osa. 2. tarkistettu ja täy- dennetty painos. Suomen Lakimiesliiton Kustannus Oy 1966. (Zitting – Rautiala 1966)

VIRALLISLÄHTEET Euroopan unioni

COM(2015) 192 final, komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle.

COM(2017) 9 final, komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, ”Euroopan datavetoisen talouden rakentaminen”.

EDPB, Guidelines 2/2019 on the processing of personal data under Article 6(1)(b) GDPR in the context of the provision of online services to data subjects. Version 2.0. 8 October 2019.

EDPB, Guidelines 4/2019 on Article 25 Data Protection by Design and by Default, adopted on 13 November 2019. Version 1.0 for public consultation.

EDPB, Guidelines 05/2020 on consent under Regulation 2016/679. Version 1.1, adopted on 4 May 2020.

EDPB, Guidelines 07/2020 on the concepts of controller and processor in the GDPR. Ver- sion 1.0. Adopted on 02 September 2020. Version for public consultation.

WP 136, Article 29 Data Protection Working Party, Opinion 4/2007 on the concept of per- sonal data, adopted on 20th June.

WP 203, Article 29 Data Protection Working Party, Opinion 03/2013 on purpose limitation, adopted on 2 April 2013.

Suomi

HaVM 13/2018 vp, hallintovaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 9/2018 vp) eduskunnalle EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi.

HE 23/1960 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja tai- teellisiin teoksiin ja laiksi oikeudesta valokuvaan.

HE 32/1984 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja tai- teellisiin teoksiin sekä oikeudesta valokuvaan annettujen lakien muuttamisesta.

HE 66/1988 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi.

HE 309/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

HE 170/1997 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun 1 §:n muuttamisesta.

HE 96/1998 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle henkilötietolaiksi ja eräiksi siihen liitty- viksi laeiksi.

HE 26/2003 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle konkurssilainsäädännön uudistamiseksi.

HE 88/2010 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle kilpailulaiksi.

HE 9/2018 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentä- väksi lainsäädännöksi.

HE 49/2018 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle liikesalaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liitty- viksi laeiksi.

KM 1953:5, ehdotus laiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin.

KM 1957:5, tarkistetut ehdotukset laiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin ja laiksi oikeudesta valokuviin.

LaVL 5/2018 vp, lakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 9/2018 vp) eduskun- nalle EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi

PeVL 18/1982 vp, perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 279/1982 vp) eduskunnalle laiksi Ounasjoen erityissuojelusta.

PeVL 27/1998 vp, perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 121/1998 vp) laiksi yksityisyyden suojasta työelämässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

PeVL 1/2018 vp, perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 159/2017 vp) eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

PeVL 14/2018 vp, perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 9/2018 vp) eduskunnalle EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi.

VNS 7/2018 vp, Valtioneuvoston selonteko tietopolitiikasta ja tekoälystä.

Ruotsi

Regeringens proposition 1996/97:111, Rättsligt skydd för databaser, m.m.

Regeringens proposition 2017/18:105, Ny dataskyddslag.

Tanska

LFF 1998-03-26 nr 37, Forslag til Lov om ændring af ophavsretsloven.

OIKEUSKÄYTÄNTÖ JA VIRANOMAISRATKAISUT

Euroopan unionin tuomioistuin (Euroopan yhteisöjen tuomioistuin) Unionin tuomioistuin (yhteisöjen tuomioistuin)

6/64, Flaminio Costa v. ENEL, EU:C:1964:66.

56 ja 58/64, Établissements Consten SARL ja Grundig-Verkaufs-GmbH v. Euroopan talousyhteisön komissio, EU:C:1966:41.

24/67, Parke, Davis and Co. v. Probel, Reese, Beintema-Interpharm ja Centrafarm, EU:C:1968:11.

11/70, Internationale Handelsgesellschaft mbH v. Einfuhr- und Vorratsstelle für Getreide und Futtermittel, EU:C:1970:114.

78/70, Deutsche Grammophon Gesellschaft mbH v. Metro-SB-Großmärkte GmbH & Co.

KG, EU:C:1971:59.

106/77, Amministrazione delle Finanze dello Stato v. Simmenthal SpA, EU:C:1978:49.

14/83, Von Colson ja Kamann v Land Nordrhein-Westfalen, EU:C:1984:153 C-41/90, Klaus Höfner ja Fritz Elser v Macrotron GmbH., EU:C:1991:161.

C-241/91 P ja C-242/91 P, Radio Telefis Eireann (RTE) ja Independent Television Publica- tions Ltd (ITP) v Euroopan yhteisöjen komissio, EU:C:1995:98.

C-46/02, Fixtures Marketing Ltd v. Oy Veikkaus Ab, EU:C:2004:694

C-203/02, The British Horseracing Board ym. v. William Hill Organization Ltd, EU:C:2004:695.

C-338/02, Fixtures Marketing Ltd v. Svenska Spel AB, EU:C:2004:696.

C-444/02, Fixtures Marketing Ltd v. Organismos prognostikon agonon podosfairou AE (OPAP), EU:C:2004:697.

C-280/06, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato vastaan Ente tabacchi italiani - ETI SpA ym. ja Philip Morris Products SA ym. vastaan Autorità Garante della Con- correnza e del Mercato ym., EU:C:2007:775.

C‑450/06, Varec SA v. Belgian valtio, EU:C:2008:91.

C-524/06, Heinz Huber v. Saksan liittotasavalta, EU:C:2008:724.

C-73/07, Tietosuojavaltuutettu v. Satakunnan Markkinapörssi Oy ja Satamedia Oy, EU:C:2008:727.

C-5/08, Infopaq International A/S v. Danske Dagblades Forening., EU:C:2009:465.

C-403/08 ja C-429/08, Football Association Premier League ym., EU:C:2011:631.

C-352/09 P, ThyssenKrupp Nirosta GmbH v Euroopan komissio, EU:C:2011:191

C-393/09, Bezpečnostní softwarová asociace – Svaz softwarové ochrany vastaan Minister- stvo kultury, EU:C:2010:816.

C-462/09, Stichting de Thuiskopie vastaan Opus Supplies Deutschland GmbH ym., EU:C:2011:397.

C-145/10, Eva-Maria Painer v. Standard VerlagsGmbH ym., EU:C:2011:798.

C-406/10, SAS Institute Inc. vastaan World Programming Ltd, EU:C:2012:259.

C-468/10 ja C-469/10, Asociación Nacional de Establecimientos Financieros de Crédito (ASNEF) ym., EU:C:2011:777.

C-604/10, Football Dataco Ltd ym. vastaan Sportradar GmbH ja Sportradar AG EU:C:2012:115.

C-617/10, Åklagaren v. Åkerberg Fransson, EU:C:2013:105.

C-283/11, Sky Österreich GmbH v. Österreichischer Rundfunk, EU:C:2013:28.

C‑84/12, Rahmanian Koushkaki vastaan Saksan valtio, EU:C:2013:862.

C‑105/12–C‑107/12, Essent ym., EU:C:2013:242.

C-131/12, Google Spain SL ja Google Inc. v. Agencia Española de Protección de Datos (AEPD) ja Mario Costeja González, EU:C:2014:317.

C-141/12 ja C-372/12, YS ym., EU:C:2014:2081.

C-293/12 ja C-594/12, Digital Rights Ireland Ltd ym., EU:C:2014:238.

C-355/12, Nintendo Co. Ltd ym. v. PC Box Srl ja 9Net Srl, EU:C:2014:25.

C-212/13, František Ryneš v. Úřad pro ochranu osobních údajů, EU:C:2014:2428.

C-30/14, Ryanair Ltd v. PR Aviation BV, EU:C:2015:10.

C-201/14, Smaranda Bara ym. v. Președintele Casei Naționale de Asigurări de Sănătate ym., EU:C:2015:638.

C-490/14, Freistaat Bayern v. Verlag Esterbauer, EU:C:2015:735.

C-582/14, Patrick Breyer v. Saksan liittotasavalta, EU:C:2016:779.

C-516/15 P, Akzo Nobel ym. v Euroopan komissio, EU:C:2017:314.

C-13/16, Valsts policijas Rīgas reģiona pārvaldes Kārtības policijas pārvalde v. Rīgas pašvaldības SIA ”Rīgas satiksme”, EU:C:2017:336.

C‑210/16, Unabhängiges Landeszentrum für Datenschutz Schleswig-Holstein v. Wirt- schaftsakademie Schleswig-Holstein GmbH, EU:C:2018:388.

C‑434/16, Peter Nowak v. Data Protection Commissioner, EU:C:2017:994.

C-25/17, Tietosuojavaltuutettu, Jehovan todistajat, EU:C:2018:551.

C-40/17, Fashion ID GmbH & Co. KG v. Verbraucherzentrale NRW eV, EU:C:2019:629.

C-310/17, Levola Hengelo BV v Smilde Foods BV, EU:C:2018:899.

C-573/17, Daniel Adam Popławski, EU:C:2019:530.

C-673/17, Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Ver- braucherzentrale Bundesverband e.V. v. Planet49 GmbH, EU:C:2019:801.

C-683/17, Cofemel – Sociedade de Vestuário SA v. G-Star Raw CV, EU:C:2019:721.

C-724/17, Vantaan kaupunki v. Skanska Industrial Solutions Oy, NCC Industry Oy ja As- faltmix Oy, EU:C:2019:204.

C-263/18, Nederlands Uitgeversverbond ja Groep Algemene Uitgevers vastaan Tom Kabi- net Internet BV ym., EU:C:2019:1111.

C-311/18, Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems, EU:C:2020:559.

C-666/18, IT Development SAS v. Free Mobile SAS , EU:C:2019:1099.

C-708/18, TK v. Asociaţia de Proprietari bloc M5A-ScaraA, EU:C:2019:1064.

C-61/19, Orange România SA v. Autoritatea Națională de Supraveghere a Prelucrării Datelor cu Caracter Personal (ANSPDCP), EU:C:2020:901.

Unionin tuomioistuimen lausunto 2/13, EU:C:2014:2454.

Unionin tuomioistuimen lausunto 2/15, EU:C:2017:376.

Unionin yleinen tuomioistuin

T-146/09 RENV, Parker Hannifin Manufacturing ja Parker-Hannifin v. komissio, EU:T:2016:411.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Leander v. Ruotsi, 9248/81, tavallinen jaosto, 26.3.1987.

Iatridis v. Kreikka, 31107/96, suuri jaosto, 25.3.1999.

Pirttimäki v. Suomi, 35232/11, neljäs jaosto, 20.5.2014.

Korkein hallinto-oikeus KHO 2009:83

Korkein oikeus KKO 1996:2 KKO 1997:17 KKO 2000:56 KKO 2003:19

KKO 2003:75 KKO 2005:43 KKO 2006:71 KKO 2009:16 KKO 2011:6 KKO 2014:50 KKO 2014:76 KKO 2015:17 KKO 2015:92 KKO 2017:94 KKO 2018:11 KKO 2018:20 KKO 2018:37 KKO 2019:13 KKO 2019:90 KKO 2020:34

Tekijänoikeusneuvosto TN 2002:2

TN 2008:9 TN 2008:10 TN 2009:1 TN 2009:12 TN 2013:8 TN 2013:18 TN 2019:4 TN 2020:5

Högsta förvaltningsdomstolen (Ruotsi) HFD 3.6.2016, mål nr 6121-15

Bundesverfassungsgericht (Saksa)

BVerfG 2 BvR 859/15, 2 BvR 980/16, 2 BvR 2006/15, 2 BvR 1651/15, 5.5.2020

Kilpailuviranomaiset

Bundeskartellamt, Saksan liittovaltion kilpailuvirasto, B6-22/16, Facebook Inc. ym. annettu 6.2.2019. Englanninkielinen käännös julkisesta versiosta: [https://www.bundeskartel- lamt.de/SharedDocs/Entscheidung/EN/Entscheidungen/Missbrauch-

saufsicht/2019/B6-22-16.pdf?__blob=publicationFile&v=5]

Tietosuojaviranomaiset

Euroopan tietosuojavaltuutettu

EDPS, Assessing the necessity of measures that limit the fundamental right to the protection of personal data: A Toolkit. 11 April 2017. [https://edps.europa.eu/sites/edp/files/pub- lication/17-04-11_necessity_toolkit_en_0.pdf]

Tietosuojavaltuutettu ja apulaistietosuojavaltuutetut (Suomi)

Apulaistietosuojavaltuutettu ja seuraamuskollegio 18.5.2020 dnro 3818/161/2020 Apulaistietosuojavaltuutettu 10.7.2020 dnro 9401/163/18

Tietosuojavaltuutettu 13.8.2020 dnro 7221/163/2018

Datainspektionen (Ruotsi)

Datainspektionen 10.3.2020 dnro DI-2018-9274

Datatilsynet (Norja)

Datatilsynet 25.8.2020 20/02199-1

Datatilsynet (Tanska)

Datatilsynet 11.6.2020 2019-31-2211

INTERNET-LÄHTEET

CNN Business. Facebook buys WhatsApp for $19 billion. Julkaistu 19.2.2014. [https://mo- ney.cnn.com/2014/02/19/technology/social/facebook-whatsapp/index.html]

(30.11.2020)

EDILEX. Säädösluettelo. [https://www.edilex.fi/lainsaadanto/luettelo] (30.11.2020)

European Commission. Antitrust: Commission sends Statement of Objections to Amazon for the use of non-public independent seller data and opens second investigation into

its e-commerce business practices. Julkaistu 10.11.2020. [https://ec.europa.eu/com- mission/presscorner/detail/en/ip_20_2077] (30.11.2020)

Tieteen termipankki. Oikeustiede:oikeudellinen vastuu. [https://tieteentermi- pankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeudellinen vastuu] (30.11.2020)

Yle Uutiset. Valtio tahkoaa miljoonia euroja myymällä yhteystietoja muun muassa vaippa- firmoille ja autokauppiaille – näin estät tietojesi luovuttamisen. Julkaistu 19.11.2019.

[https://yle.fi/uutiset/3-11041383] (30.11.2020)

LYHENNELUETTELO

BVerfG Bundesverfassungsgericht, Saksan perustuslakituomiois- tuin

Bernin yleissopimus Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suo- jaamisesta (SopS 3/1963)

COM Communication from the Commission, komission tiedo- nanto

EDPB European Data Protection Board, Euroopan tietosuojaneu- vosto

EDPS European Data Protection Supervisor, Euroopan tietosuo- javaltuutettu

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

ETA Euroopan talousalue

EU Euroopan unioni

Euroopan ihmisoikeussopimus yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaa- miseksi (SopS 18–19/1990)

EUT Euroopan unionin tuomioistuin

EUVL Euroopan unionin virallinen lehti

EYVL Euroopan yhteisöjen virallinen lehti

GDPR General Data Protection Regulation, ks. yleinen tietosuoja- asetus

HaVM hallintovaliokunnan mietintö

HE hallituksen esitys

HFD högsta förvaltingsdomstolen (Ruotsi)

KHO korkein hallinto-oikeus

KKO korkein oikeus

KM komiteanmietintö

LaVL lakivaliokunnan lausunto

liikesalaisuusdirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamat- toman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuk- sien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja il- maisemiselta, EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1–18

OYL osakeyhtiölaki 624/2006

perusoikeuskirja Euroopan unionin perusoikeuskirja (2012/C 326/02), EUVL C 326, 26.10.2012, s. 391–407

PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto

Prop. Regeringens proposition (Ruotsi)

RL rikoslaki 39/1889

SEU sopimus Euroopan unionista

SEUT sopimus Euroopan unionin toiminnasta

SopMenL laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 1061/1978

SopS sopimussarja

SVPL laki sähköisen viestinnän palveluista 917/2014

tietokantadirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/9/EY, an- nettu 11 päivänä maaliskuuta 1996, tietokantojen oikeudel- lisesta suojasta, EYVL N:o L 77, 27.3.1996, s. 20–28 tietosuojatyöryhmä ks. WP29

TN tekijänoikeusneuvosto

TSV tietosuojavaltuutettu

vanha tietosuojadirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liik- kuvuudesta, EYVL, N:o L 281, 23.11.1995, s. 31–50

VNS valtioneuvoston selonteko

vp valtiopäivät

WP29 Article 29 Working Party, vanhan tietosuojadirektiivin 29 artiklan mukainen työryhmä, EU:n tietosuojatyöryhmä yleinen tietosuoja-asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679,

annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöi- den suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tie- tojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY ku- moamisesta (yleinen tietosuoja-asetus), EUVL, N:o L 119, 4.5.2016, s. 1–88.

KUVIOT

Kuvio 1. Lähtökohtainen rekisterinpitäjän vastuun kohdentuminen ennen ja jälkeen henki- lötietojen luovutuksen sekä valmisteluvaiheen aikana tehdystä käsittelystä.

Kuvio 2. Asiakastietojen varallisuusoikeudellista luonnetta määrittävät elementit.

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimusaihe ja -kysymykset sekä rajaukset

Datatalous¹ on tunnistettu ilmiönä ja siitä puhutaan aktiivisesti niin eurooppalaisella² kuin kansallisella³ tasolla. Syykin tähän on selvä: vuonna 2016 datatalouden arvo Euroopan unio- nin alueella oli arvioiden mukaan liki 300 miljardia euroa.⁴ Tiedolla on kiistämättä taloudel- lista arvoa.⁵ Paikoin laajan asiakaskunnan omaavan yritystoiminnan arvo nousee huomatta- vaksi, vaikkei yrityksen liiketoiminta perustuisikaan näille asiakkaille suuntautuvaan myyn- tiin. Palvelun käyttäjien henkilötiedot voivat itsessään muodostaa palvelun tarjoajaa kiin- nostavan vastikkeen.⁶ Osana tällaista liiketoimintaa yrityksen asiakastiedot muodostavat usein merkittävän osan yritysvarallisuutta, joka voi kiinnostaa kyseisen liiketoiminnan osta- mista harkitsevaa yritystä.

Yritysten hallussa olevat asiakastiedot ovat monenlaisia. Asiakastiedot voivat olla hyvin ta- vanomaisia ja välttämättömiä asiakassuhteen hoitamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi asiak- kaan nimi, laskutus- ja toimitusosoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Toisaalta asiakas- tiedot voivat olla esimerkiksi evästeiden⁷ avulla kerättyä tarkkaa käyttäytymistietoa verkko- sivustolla. Asiakastiedot voivat muodostua myös monimutkaisen automaattisen arviointi- prosessin perusteella, minkä tarkoituksena on luoda kuvaus asiakkaan ominaisuuksista – esi- merkiksi luottokelpoisuudesta.

1 Esimerkiksi Euroopan komission käyttämän määritelmän mukaan datatalous (datavetoinen talous) mittaa da- tamarkkinoiden kokonaisvaikutusta, ja datamarkkinat puolestaan viittaavat markkinoihin, joilla kaupataan di- gitaalista dataa raakadatasta johdettuina tuotteina tai palveluina, mikä kattaa myös laajan joukon erilaisia datan käsittelytoimia, ks. komission tiedonanto COM(2017) 9 final, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, ”Euroopan datavetoisen talouden rakentaminen”.

2 Ks. esim. komission tiedonanto, COM(2015) 192 final, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan ta- lous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle.

3 Ks. esim. VNS 7/2018 vp, s. 23–26.

4 IDC – Open Evidence 2017, s. 126.

5 Henkilötiedoilla ei ole arvoa vain yrityksissä. Esimerkiksi Väestörekisterikeskus (1.1.2020 alkaen Digi- ja väestötietovirasto) on myynyt väestötietojärjestelmän henkilötietoja vuosittain noin 12 miljoonan euron edestä, ks. Yle Uutiset, kohta Valtio tahkoaa miljoonia euroja myymällä yhteystietoja muun muassa vaippafirmoille ja autokauppiaille – näin estät tietojesi luovuttamisen.

6 Esimerkiksi Facebookin ostaessa käyttäjilleen maksuttoman pikaviestinsovellus WhatsAppin kauppahinnaksi muodostui 19 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ks. CNN Business, kohta Facebook buys WhatsApp for $19 billion. Ks. myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/770, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, (EUVL L 136, 22.5.2019, s. 1–27), johdanto-osan 24–25 kohta, jossa todetaan mainitun direktiivin sopimusperusteisten oikeuskeinojen pääasiallinen ulottuvuus myös sopimuksiin, joissa kuluttaja ei maksa pal- velun käyttämisestä euromääräistä hintaa. Direktiiviä laadittaessa on pidetty silmällä sopimuksia, joissa kulut- taja sitoutuu luovuttamaan henkilötietojaan elinkeinonharjoittajalle.

7 Evästeet (engl. cookies) ovat pieniä tiedostoja, jotka tallennetaan internetkäyttäjän laitteelle, ja jolla voidaan kerätä erilaista käyttäjää koskevaa tietoa.

Yrityksen hallussa oleviin asiakastietoihin kohdistuu erilaisia oikeuksia ja niitä suojataan eri keinoin. Yrityksellä, jonka hallussa tiedot ovat, voi olla asiakastietoon liittyviä varallisuus- pitoisia oikeuksia. Oikeudet voivat saada suojaa suoraan lain nojalla esimerkiksi tekijänoi- keus-, tietokanta- ja liikesalaisuussuojan muodossa, jolloin niitä voidaan tarkastella erään tyyppisenä omistuksena. Yritys voi pyrkiä luomaan suojaa tiedoille myös yksityisoikeudel- lisilla oikeustoimilla, toisin sanoen erilaisilla sopimusjärjestelyillä. Kun suojaa loukataan, loukkauksen kohteelle voi muodostua oikeus saada korvaus hänelle aiheutuneesta vahin- gosta. Asiakas- ja henkilötiedot voivat muodostaa suuren osan liiketoimintakokonaisuuden taloudellista arvosta.⁸ Siten yrityskauppaan voi olennaiselta osalta kuulua myös asiakkaiden henkilötietojen siirtyminen liiketoimintaa myytäessä. On kuitenkin otettava huomioon, että yritys ei voi hyödyntää asiakastietoja täysin vapaasti valitsemiinsa käyttötarkoituksiin, vaan yhtenä keskeisimpänä rajoitteena on asiakkaiden henkilötietojen suoja.⁹

Jos yrityksen asiakastiedot muodostuvat henkilötiedoista, keskeisin sääntely, joka koskee niiden käsittelyä, ilmenee voimassa olevasta tietosuojalainsäädännöstä. Henkilötietojen suo- jan sääntely on uudistunut vuonna 2018, jolloin Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuk- sen (EU) 2016/679 (tietosuoja-asetus, GDPR)¹⁰ soveltaminen on alkanut. Asetus on suoraan Suomessa sovellettavaa oikeutta.¹¹ Tietosuoja-asetuksessa on kuitenkin kansallisesti täytän- töönpantavia säännöksiä¹² sekä mahdollisuus kansalliseen liikkumavaraan. Suomessa tieto- suojalailla (1050/2018) on tehty tarvittavat täytäntöönpanotoimet¹³ ja käytetty myös kansal- lista liikkumavaraa.¹⁴

8 Salminen 2009, s. 22–23.

9 Jännitteen välttely julkisessa keskustelussa ja datatalouden linjauksissa on saanut osakseen arvostelua. Ks.

Wendehorst 2017, s. 328, joka kutsuu tietosuojaa virtahevoksi olohuoneessa (”the elephant in the room”).

10 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus), EUVL, N:o L 119, 4.5.2016, s. 1–88.

11 Euroopan unionin asetus on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (Euroopan unionin toimin- nasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto, EUVL C 326, 26.10.2012, s. 47–390) 288 artiklan 2 kohdan mukaan yleisesti pätevä ja kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa – myös Suomessa.

12 Tietosuoja-asetus edellyttää esimerkiksi säätämään kansallisesti valvontaviranomaisesta (54 artiklan 1 kohta), sertifiointielinten akkreditoinnin suorittajasta (43 artiklan 1 kohta) sekä vapautuksia ja poikkeuksia käsittelylle journalistisia tarkoituksia varten tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten tietosuoja-asetuksessa määriteltyihin säännöksiin, jos ne ovat tarpeen henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden sovittamiseksi yhteen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kanssa (85 artiklan 2 kohta).

13 Ks. HE 9/2018 vp, s. 93, jossa todetaan, että tietosuojalain 8 §:ssä säädetään tietosuojavaltuutetun toimimi- sesta tietosuoja-asetuksen tarkoitettuna valvontaviranomaisena.

14 HE 9/2018 vp, s. 1, jossa todetaan, että ”[l]ailla täydennettäisiin ja täsmennettäisiin Euroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta”.

Liiketoiminnan kaupassa (substanssikaupassa), joka on yrityskaupan yksi muoto, ostajayri- tys ostaa kohdeyrityksen yritystoiminnan ja sitä palvelevan liikeomaisuuden. Kaupan koh- teena on siten esimerkiksi yrityksen varasto ja kalusto, tyypillisesti myös niin sanottu lii- kearvoelementti (goodwill) ja tulonodotukset. Myyjänä on se yritys, jolle liiketoiminta kuu- luu.¹⁵ Luonnollisesti substanssikaupassa kaupan kohde vaihtaa omistajaa. Näin ei tapahdu silloin, kun kaupan kohteena ovat liiketoiminnan sijaan esimerkiksi liiketoimintaa harjoitta- van osakeyhtiön osakkeet (osake- eli omistuskauppa).¹⁶ Lähtökohtaisesti liiketoiminnan kaupassa kaupan kohde voidaan yksilöidä ja rajata siten kuin osapuolet itse haluavat.¹⁷ Tietosuoja-asetuksen 24 artiklan nojalla rekisterinpitäjänä toimivalla yrityksellä on vastuu siitä, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan kyseistä asetusta. Liiketoiminnan kaupan aiheuttamassa henkilötietojen käsittelyn muutostilanteessa vastuussa olevan rekisterinpitä- jän tunnistaminen voi olla haasteellista. Rekisterinpitäjän tunnistaminen on kuitenkin käy- tännön edellytyksenä sille, että vastuu asetuksen rikkomisesta voidaan kohdentaa.

Tämän tutkielman tavoitteena on ensinnäkin tunnistaa niitä asiakastietoihin kohdistuvia va- rallisuusoikeuksia, jotka voidaan liiketoiminnan kaupassa yksilöidä osaksi myytävää liike- toimintaa. Toisaalta tavoitteena on selvittää asiakastietojen luovuttamiselle liiketoiminnan kaupan yhteydessä erityisesti henkilötietojen suojasta aiheutuvia rajoitteita, jotta henkilötie- tojen luovuttamiseen liittyvät riskit voidaan tunnistaa liiketoiminnan kaupan läpiviennissä.

Kolmantena tavoitteena on selvittää tietosuoja-asetuksen rikkomisesta seuraavien vastuiden kohdentumista liiketoiminnan kaupassa osana kauppaan liittyvää kokonaisriskiä.

Tarkastelu on rajattu asiakastietojen varallisuusoikeudelliseen luonteeseen ja asiakastietojen käsittelyyn liittyvään henkilötietojen suojaan sekä jälkimmäiseen liittyviin vastuukysymyk- siin. Tarkastelu on niin ikään rajattu yrityskaupan muodoista liiketoiminnan kauppaan, kun

15 Immonen 2018, s. 41.

16 Osakekaupassa rekisterinpitäjä ei lähtökohtaisesti muutu, jolloin tilanteet ovat henkilötietojen suojan näkö- kulmasta usein yksinkertaisempia. Tietosuoja-asetuksen näkökulmasta osakekauppa voi kuitenkin tehdä rekis- terinpitäjästä osan tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 19 kohdassa tarkoitettua konsernia, mistä voi aiheutua tieto- suoja-asetuksen nojalla joitakin muutoksia henkilötietojen käsittelyn edellytyksiin. Konsernin sisällä henkilö- tietojen käsittelyn oikeusperusteena voi olla esimerkiksi konserniyhtiöiden oikeutettu etu, mitä ei ilman kon- sernisuhdetta olisi, ks. tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 48 kohta. Toisaalta kuitenkin osakekaupalla myydyn yrityksen varat ja velat voidaan osakekaupan jälkeen sulautumisella siirtää emoyhtiöön osakeyhtiölain (624/2006, OYL) 16 luvun mukaisesti tai tytäryhtiö voidaan myös purkaa OYL 20 luvussa tarkoitetussa selvi- tysmenettelyssä, jolloin rekisterinpitäjä asiakkaiden henkilötietojen osalta vaihtuu. Näihin kysymyksiin ei kui- tenkaan tämän tutkielman rajoissa oteta laajemmin kantaa.

17 Immonen 2018, s. 53.

sekä myyjänä että ostajana on suomalainen osakeyhtiö. Tässä tutkielmassa ei laajemmin kes- kitytä siihen, miten yrityskauppaprosessissa tulisi suojautua asiakastietojen käsittelyssä esiin nouseviin riskeihin tai miten tietojen käsittely tulee tai on tullut liiketoiminnan kaupan ulko- puolella järjestää. Niin ikään varallisuuserän muodostavien henkilötietojen vero- ja kirjan- pitokohtelu on jätetty tämän tutkielman tarkastelun ulkopuolelle. Ulkopuolelle on rajattu myös muut henkilötiedot kuin asiakastiedot, ja siten esimerkiksi yrityskaupassa siirtyvien työntekijöiden henkilötietojen suojaa ei tässä tutkielmassa käsitellä.

Juha Karhu (ent. Pöyhönen) käyttää teoksessaan Uusi varallisuusoikeus (2003) varallisuus- oikeuden järjestelmän testaamisessa käytettävästä rajatusta tapauksesta nimitystä projekti, joka koostuu useiden erilaisten toimien yhteisvaikutuksesta. Projektin oikeudelliseen jäsen- tämiseen liittyvät Karhun mukaan neljä peruskäsitettä: toimintaympäristö, kokonaisjärjes- tely, intressitaho ja riskipositiot. Näiden peruskäsitteiden, niin sanottujen rakenne-element- tien, kautta kyetään hahmottamaan tietyn projektin varallisuusoikeudellinen luonne.¹⁸ Kun tämän tutkielman tavoitteena on pyrkiä hahmottamaan oikeudellisesti asiakastietojen luonnetta myytävänä varallisuutena sekä niiden siirtymistä liiketoiminnan osana liiketoimin- nan kaupassa, kyse on eräänlaisesta varallisuusoikeudellisesta projektista. Riskipositio pitää sisällään sekä onnistumisen että epäonnistumisen mahdollisuudet.¹⁹ Tavoitteena ei kuiten- kaan ole saada aikaan kaikenkattavaa katsausta eri intressitahojen riskipositioihin, vaan kes- kittyä erityisesti yrityskaupan myyjä- ja ostajaosapuolen näkökulman tarkasteluun sikäli, kun vastakkain ovat yhtäältä liiketoiminnan kaupan myyjä- ja ostajaosapuolen kaupan koh- teeksi määrittelemään liiketoimintaan kuuluvat asiakastietoihin liittyvät oikeudet sekä toi- saalta asiakkaiden henkilötietojen suoja. Siten tarkoituksena on myös luoda kiinnekohtia sii- hen, miten näiden tahojen riskipositiota voidaan ennen yrityskauppaa pyrkiä määrittämään.

Tässä tutkielmassa vastataan tutkimuskysymykseen, millaisen varallisuusoikeuden mahdol- listaman ja henkilötietojen suojan rajoittaman oikeudellisen kokonaisuuden asiakastietojen luovutus liiketoiminnan kaupan osana muodostaa. Kysymys jakaantuu tutkielman rajauksia mukailevaan kolmeen alakysymykseen, jotka ovat:

1) Millaisen varallisuusoikeudellisen objektin yrityksen asiakastiedot muodostavat?

18 Pöyhönen 2003, s. 159–186.

19 Pöyhönen 2003, s. 177.

2) Millä edellytyksillä asiakastietojen luovutus osana liiketoiminnan kauppaa on tieto- suoja-asetuksen näkökulmasta sallittua?

3) Miten tietosuoja-asetuksen rikkomisesta aiheutuva rekisterinpitäjän vastuu liiketoi- minnan kaupan toteuttamisen jälkeen kohdistuu?

1.2 Tutkimusmenetelmä

Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmä on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Lainopilla tarkoitetaan oikeustieteen osa-aluetta, jossa tutkitaan voimassa olevaan oikeuteen (de lege lata) kuuluvia sääntöjä, eli oikeusnormeja.²⁰ Tutkimuksessa pyritään usein selvittämään näi- den oikeusnormien sisältöä, ja toisaalta löytämään yleisiä, oikeusnormeja yhdistäviä peri- aatteita. Ensimmäistä kutsutaan yleensä tulkinnaksi ja jälkimmäistä systematisoinniksi.²¹ Lainopin metodiin perustuvan tulkinnan keskeisenä piirteenä on sen perustuminen oikeus- lähdeoppiin. Systematisoinnissa tavoitteena on puolestaan luoda ja kehittää sitä käsitejärjes- telmää, jolle oikeudellinen ajattelu rakentuu.²² Siltala määrittelee lainopin tehtäväksi voi- massa olevan oikeuden sääntöjen systematisoinnin ja tulkinnan sekä institutionaalista tukea ja yhteisöllistä hyväksyntää nauttivien oikeusperiaatteiden arvosidonnaisen punninnan.²³ Lainopin metodi on oikeudellista argumentaatiota.²⁴

Vastausta kysymykseen voimassaolevan oikeuden sisällöstä haetaan perusteltujen tulkinta-, punninta- ja systematisointikannanottojen avulla, jotka muodostavat lainopin tutkijan tie- donintressin.²⁵ Lainopillinen tieto on johtopäätösten tasolla olevaa tulkittua tietoa.²⁶ Tul- kinta, punninta ja systematisointi eivät sen sijaan ole toisistaan irrallisia kokonaisuuksia, sillä esimerkiksi tulkinta tulee suhteuttaa kunkin oikeudenalan systematiikkaan.²⁷ Aarnion mukaan lainopin, lainopillisen tutkimuksen, erottaa käytännön lainsoveltamistyöstä tutki- muksen tieteellisyys.²⁸ Lainopin metodia noudattavassa tutkimuksessa on toisin sanoen ja

20 Ks. Aarnio 1987, s. 48, jonka mukaan lainoppi on voimassa olevan oikeusjärjestykseen sisältyvien sääntöjen sisällön selvittämistä.

21 Aarnio 1987, s. 48.

22 Aarnio 1987, s. 288.

23 Siltala 2003, s. 108.

24 Siltala 2003, s. 328.

25 Siltala 2003, s. 130–131. Niemi 1996, s. 348–349 toteaa, että tulkinnassa on kyse vain muodollisesti deskrip- tiivisistä ilmaisuista, ja asiallisesti on kysymys normatiivisista ja tulkitsevista ilmaisuista. Toisin sanoen vaikka tulkintakannanotot käytännössä puetaan kielelliseen muotoon, niiden välittämä viesti perustuu esittäjänsä tul- kintaan oikeusnormista.

26 Niemi 1996, s. 240.

27 Siltala 2003, s. 337.

28 Aarnio 1987, s. 53–54.

oikeammin itsestään selvästi pyrittävä tieteellisyyteen pelkän käytännön korostamisen si- jaan.

Yrityskauppa kuuluu oikeudellisena ilmiönä ennen kaikkea kauppaoikeuden tutkimus- alaan.²⁹ Oikeudenalajaottelu ei ole pysyvä vaan jatkuvan muutoksen kohde. Sillä on pyritty muun muassa systematisoimaan oikeudellista normiaineistoa.³⁰ Kauppaoikeudessa näkökul- mana voidaan pitää usein yrityksen tai yritysten näkökulma.³¹ Henkilötietojen suojan keski- össä puolestaan on ihminen.³² Varallisuusoikeudessa puolestaan on kyse yksityisten välisistä taloudellisista suhteista ja heidän oikeusasemistaan näiden suhteiden osapuolina.³³ Toisaalta on alleviivattava, että lainopin metodia noudattavan tutkimuksen näkökulma oikeuteen on oikeuden sisäinen näkökulma.³⁴ Siten on tavallaan väärin puhua lainopillisessa tutkimuk- sessa henkilön tai yrityksen näkökulmasta, vaan oikeammin on syytä puhua henkilön tai yrityksen intressejä turvaavien oikeusnormien kokonaisuudesta, sisällöstä ja yhteensovitta- misesta sekä niitä yhdistävien periaatteiden auki kirjoittamisesta – toisin sanoen tulkinnasta ja systematisoinnista.

Tässä tutkielmassa tutkimuskysymykset muodostuvat asiakastietojen ja niiden käsittelyn ympärille, joten on mielekkäintä puhua tutkielmasta ennen kaikkea informaatio-oikeudelli- sena.³⁵ Tässä tutkielmassa tutkimuskysymysten käytännöllisen luonteen ja perinteisen jaot- telun mukaisia oikeudenaloja lävistävän tutkimusotteen vuoksi myös lainopin metodinen

29 Toisaalta yritysjuridiikan kuuluminen oikeustieteeseen voidaan kiistää, ks. Rudanko 2004, s. 1228. Tämä paikoin jopa tieteenfilosofinen keskustelu sivuutetaan kuitenkin tässä tutkielmassa.

30 Ks. Tuori 2004, s. 1198. Tuorin mukaan oikeudenalajaotus palvelee oikeusjärjestelmän kokonaisuutta peda- gogisen ja heuristisen tehtävän kautta. Pedagogista tehtävää oikeudenalajaotus toteuttaa esimerkiksi juristi- koulutuksessa yliopistoissa ja heuristinen tehtävä toteutuu silloin, kun tietty oikeudellinen ongelma paikallis- tetaan osaksi tiettyä oikeudenalaa, ja tämän oikeudenalan yleisiä oppeja voidaan tällöin perustellusti hyödyntää asian ratkaisussa, ks. Tuori 2004, s. 1202.

31 Ks. Mäntysaari 2014, s. 357, jonka mainitsemassa johtamislähtöisessä kauppaoikeusteoriassa keskiössä on yrityksen näkökulma.

32 Esimerkiksi tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 4 kohdassa todetaan, että ”[h]enkilötietojen käsittely olisi suunniteltava niin, että se palvelee ihmistä”. Myös lainsäädännön hakupalvelu EDILEX:in oikeudenalajaottelu ilmentää tätä ajatusta, sillä henkilötiedot ja tietosuoja on luokiteltu osaksi henkilöoikeutta, ks. EDILEX, kohta Säädösluettelo.

33 Kartio – Tammi-Salminen 2011a, I Lähtökohdat > 2. Varallisuusoikeus > Varallisuusoikeus oikeudenalana

> Määritelmä.

34 Ks. esim. Tuori 2007, s. 31. Ajatus oikeuden sisäisestä näkökulmasta on peräisin H. L. A. Hartilta. Hartin teoriaan kuului vahvana niin sanottu tunnistussääntö, jonka perusteella saadaan selville ne oikeussäännöt, jotka velvoittavat yksilöä. Hartin mukaan sisäinen näkökulma on sillä, joka hyväksyy niin sanotun tunnistussäännön, ja tunnistussääntöön viittaamatta soveltaa sääntöä voimassaolevan oikeussäännön tunnistamiseen, ks. Hart 1961, s. 97 ja 99.

35 Ks. Voutilainen 2019, s. 23, jonka mukaan ”[i]nformaatio-oikeus on oikeudenalana tiedon ja siihen liittyvien toimintojen oikeudellisen sääntelyn kehikko, jolla hallitaan oikeudellista sääntelyä, joka kohdistuu tietoon, tie- tojenkäsittelyyn ja tietojen hallintaan”.

käyttö painottuu ennen kaikkea tulkintakannanottoihin voimassa olevasta oikeudesta kuiten- kin pidättäytyen tieteellisessä tutkimusotteessa systematisoinnin tavoitteita unohtamatta.

1.3 Tutkielman rakenne ja lähdeaineisto

Toisen pääluvun teemana on asiakastietojen varallisuusoikeudellinen viitekehys. Jotta kysy- mykseen asiakastietojen varallisuusoikeudellisesta luonteesta voidaan asianmukaisesti vas- tata, tutkielman aluksi selvitetään, miten asiakastiedot asettuvat varallisuusoikeudellisen jär- jestelmän peruslähtökohtiin. Tämän jälkeen kolmannessa pääluvussa tarkastellaan erilaisia varallisuusoikeuksia, joita asiakastietoihin kohdistuu, ja joista liiketoiminnan kaupan koh- teen määrittelyssä on tästä näkökulmasta kyse.

Neljännessä pääluvussa keskitytään asiakastietojen luovuttamisen olennaisimpaan rajoitta- vaan sääntelyyn – henkilötietojen suojaan. Pääluvussa käsitellään ne vaatimukset ja esteet, joita tietosuoja-asetus asettaa henkilötietojen luovutukselle liiketoiminnan osana, mikä voi keskeisellä tavalla määrittää liiketoiminnan kaupan toteuttamista. Viidennessä pääluvussa selvitetään lähtökohdat tietosuoja-asetuksen rikkomisesta seuraavan vastuun laajuudesta ja kohdentumisesta huomioiden samalla liiketoiminnan kaupan aiheuttama muutos henkilötie- tojen käsittelyn vastuuasemissa. Liiketoiminnan mukana siirtyvät vastuut ovat keskeinen osa kaupan kohdetta ja sen taloudellisen arvoa, jonka vuoksi osapuolilla on intressi saada poten- tiaaliset vastuut tietoonsa mahdollisuuksien mukaan jo ennen kaupasta päättämistä. Kuuden- nessa pääluvussa esitellään tutkielman johtopäätökset.

Henkilötietojen suojan eurooppalaisen perus- ja ihmisoikeuslähtöisen kehityksen sekä toi- saalta Euroopan unionin sisämarkkinoiden toimivuuden edellyttämä vahva eurooppalainen sääntely johtaa osaltaan lähdeaineiston kansainvälisyyteen. Siten lähdeaineiston muodostaa keskeisellä tavalla kansallisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön lisäksi eurooppalainen lainsäädäntö sekä erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen³⁶ oikeuskäytäntö, lain esityöt

36 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU, konsolidoitu toisinto EUVL C 326, 26.10.2012, s. 13–39) 19 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa on säädetty, että Euroopan unionin tuomioistuin käsittää unionin tuomioistui- men, unionin yleisen tuomioistuimen ja erityistuomioistuimia. Koska Euroopan unionin tuomioistuimessa unionin tuomioistuin ratkaisee SEUT 256 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön (SEU liitepöytäkirja n:o 3) nojalla mm. eurooppaoikeuden kehityksen kannalta tärkeät SEUT 267 artiklan mukaiset ennakkoratkaisupyynnöt, on unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö tässä suhteessa olennaisinta. Euroopan unionin tuomioistuimen nimi oli ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa (1.12.2009) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, ja vastaavasti unionin tuomioistuimen nimi oli yhteisöjen tuomioistuin. Tässä tutkielmassa käy- tetään selkeyden vuoksi nimityksiä Euroopan unionin tuomioistuin ja unionin tuomioistuin myös silloin, kun viitataan aikana ennen 1.12.2009 annettuihin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin.

ja muu tulkintaa ohjaava virallisaineisto sekä kansallinen ja kansainvälinen, erityisesti eu- rooppalainen oikeustieteellinen tutkimuskirjallisuus. Harmonisoidun tietosuojasääntelyn osalta myös muiden jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten soveltamiskäytäntö on paikoin relevanttia. Erityisesti kansalliseen oikeudelliseen perinteeseen pohjautuvan varalli- suusoikeuskäsityksen yhdistäminen asiakastietoihin ja niiden luovutukseen yrityskaupan osana sekä seuraamusjärjestelmien kansalliseen oikeuteen pohjautuvat lähtökohdat edellyt- tävät myös tarkkaa perehtymistä kansalliseen lähdeaineistoon.

2 ASIAKASTIEDOT OMAISUUTENA

2.1 Tieto varallisuusoikeudessa

Tiedon varallisuusoikeudellinen asema on paikoin epäselvä.³⁷ Esimerkiksi Pekka Tarkela toteaa, että sääntelyn koherenssi edellyttäisi tietoon kohdistuvien varallisuusoikeuksien sys- temaattista uudelleentarkastelua sekä varallisuusoikeudellisesta että oikeudenalojen rajat ylittävästä oikeusjärjestelmätason näkökulmasta.³⁸ Tämän tutkielman johdannossa maini- tulla tavalla tiedolla on kuitenkin taloudellista arvoa, ja asiakastiedot voivat muodostaa mer- kittävän osan kaupan kohteena olevasta liiketoiminnasta. Haasteellista on kuitenkin jäsentää oikeudellisesti se, miten asiakastietoja tulisi varallisuusoikeudellisesta näkökulmasta luon- nehtia.

Tiedon omistajuus on käsitteenä jo lähtökohtaisen ongelmallinen etenkin silloin, jos henki- lötietojen suojan näkökulmasta ainoana laillisena käsittelyperusteena on rekisteröidyn suos- tumus, jonka rekisteröity voi peruuttaa koska tahansa.³⁹ Yksinkertaisin ratkaisu olisikin to- deta, ettei tietoon voida kohdistaa yksinoikeuksia eikä sen käytöstä voi määrätä omistajan tavoin, mikä tarkoittaa, ettei tietoa voi omistaa.⁴⁰ Tiedon omistamisen sijaan voidaan käsit- teen ongelmallisuuden vuoksi suosia muita käsitteitä, kuten tiedon hyödyntäminen.⁴¹ Tiedon varallisuusoikeudellinen luonne ei kuitenkaan tyhjene näin yksinkertaisesti.

Tietoyhteiskunnassa tieto on hyödyke.⁴² Henkilötietojen suojan perusoikeusluonne asettaa tässä suhteessa tarkastelulle kuitenkin haasteita, jolloin arviointi ei ole aina yksinkertaista.⁴³ Tietoa pidetään taloustieteessä kilpailemattomana hyödykkeenä. Se tarkoittaa, ettei tiedon käyttäminen toisaalla estä sen käyttämistä samanaikaisesti myös muualla. Tiedolla voi kui- tenkin olla taloudellista arvoa ja tiedolla voidaan saada aikaan arvonlisää arvoketjuissa.⁴⁴ Tämän taloudellisen arvon säilyttäminen ja hyödyntäminen voi edellyttää tietojen käytön

37 Ks. esim. Determann 2018, s. 3–5.

38 Tarkela 2016, s. 84–85.

39 GDPR 7(3) artikla; Alén-Savikko – Pitkänen 2016, s. 23.

40 Korpisaari – Pitkänen – Warma-Lehtinen 2018, s. 22; Warma – Nieminen 2016, s. 552.

41 Näin esimerkiksi Takki – Halonen 2017, s. 60

42 Taloustieteellisestä tutkimuksesta eriteltynä ks. Käll 2017, s. 147–164. Ks. tiedon merkityksestä markkinoilla myös Voutilainen 2019, s. 21–22.

43 Ks. esim. direktiivi (EU) 2019/770, jonka johdanto-osan 24 kohdassa todetaan, että ”[t]ässä direktiivissä otetaan täysimääräisesti huomioon, että henkilötietojen suoja on perusoikeus ja siksi henkilötietoja ei voida pitää hyödykkeenä, mutta kuitenkin siinä olisi varmistettava, että kuluttajilla on tällaisten liiketoimintamallien yhteydessä oikeus sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin”.

44 Ks. esim. Knuutinen 2016, s. 6, jonka mukaan yhä useammissa tapauksissa aineeton omaisuus ja tuotannon- tekijät voivat olla arvonlisäyksen taustalla esimerkiksi teknologian tai patenttien taikka toisaalta tuotteen tai yrityksen brändin kautta.