338
Ulpukka Isopahkala-Bouret väitteli vuonna 2005 Helsingin yliopiston kasvatustieteellises- sä tiedekunnassa aiheena ’Joy and Struggle for Renewal: A Narrative Inquiry into Exper tise in Job Transitions.’
Jo työn nimi herätti kiinnos- tuksen: voiko tutkimus päästä kiinni asiantuntijan sisäisen uu- distumisen iloon ja kamppai- luun? Voiko tutkimus auttaa käytännön ihmisiä näkemään omaa tilannettaan entistä syväl- lisemmin? Kun tutkimus vielä oli saatavana sähköisenä väitös- kirjana, kysymyksiin oli lähdet- tävä hakemaan vastauksia.
Käytännöstä käsin kiinnos- tukseni kohdistui kahteen pää- kysymykseen: miten tutkimuk- sessa saavutetaan ote työelämän muutoksesta konkreettisena kokemuksena, onko kuvaus
Iloa ja kamppailua uusiutumisen tähden
Ulpukka Isopahkala-Bouret (2005). Joy and Sruggle for Rene- wal: A Narrative Inquiry into Expertise in Job Transitions. De- partement of Education. University of Helsinki.
ymmärrettävä ja koskettava?
Toiseksi minua kiinnosti tutki- mustapa. Käytännön työssä ku- kin rakentaa itselleen malleja vastaavista tilanteista ja tulkit- see niitä. Auttaako tutkimus ke- hittämään omia havainnoin- nin ja tulkinnan menetelmiä?
Tutkimuksen kohteena olivat ICT- alan kokeneet ammattilai- set, jotka ovat juuri käyneet läpi työtehtävien suurta muutosta, joka asettaa uusia vaatimuksia ammattitaidolle. Yksi projekti päättyy ja toinen alkaa. Sen vaa- timukset ovat erilaiset kuin edellisen, moni pääsee tai jou- tuu siirtymään uuden projektin johtoon vastaamaan kokonai- suudesta. Miten he tämän koki- vat? ICT-alan muutokset ovat nopeita ja tutkittava yritys toi- mi kansainvälisissä konteksteis- sa, joten muutoksen varianssia
oli odotettavissa. On muistetta- va, että ICT-ala poikkesi monis- ta muista siinä, että alalle tul- tiin voimakkaan kiinnostuksen ja harrastuksen kautta eikä tra- dition painolastia ollut. Itsensä ohjaaminen asiantuntijaksi kas- vussa oli ICT-alalla lähtökohta- na ja työssä oppimisen ensisi- jaisuus oli itsestään selvää.
Tutkimuksessa ilmeni, että työntekijät osasivat selittää kai- ken tapahtuneen juuri, kuten nykyään kuuluu selittää ja tul- kita. He osasivat myös arvioida itseään ja pohdiskella mahdol- lisuuksiaan. Heidän joustavuu- tensa nähtiin pitkän kehityskaa- ren tuloksena.
Lukija vakuuttui siitä, että tutkija on pystynyt rakentamaan luottamuksellisen suhteen haas- tattelemiinsa ihmisiin. Hän oli itse työskennellyt kyseisessä yrityksessä ja tunsi sitä kautta työn luonteen, osasi siitä kes- kustella ja kuunnella asiantun- tijoita. Hän onnistui vakuutta-
uKIRJA-ARVIOITAuAIKUISKASVATUSu4/2006
339 maan tutkittavat siitä, että he
voivat kertoa aitoja kokemuk- siaan ja arvioida niitä avoimes- ti. Tutkija oli myös tietoinen sii- tä, että ihan kaikki ei ole rapor- toitavissa, kaikesta ei voida keskustella.
Näin lukija pääsi tutkimuk- sen kautta mukaan tähän jännit- tävään näytelmään, mitä työpai- koilla nykyään eletään. Tutkija kertoi pyrkivänsä käytännölli- sen ja akateemisen tutkimuso- rientaation yhdistämiseen. Play- metafora tuntui osuvalta kuva- ustavalta – olkoon se sitten pe- liä tai näytelmää tai leikkiä.
Osallistuvat rakensivat itsestä tarinoiden kautta muuntautu- miskykyisen ja osaavan kuvan.
Narratiiviset menetelmät avautuivat kiintoisalla tavalla varsinkin, kun tutkija kuvasi ajattelun kulun paloiteltuna prosessina suorista lainauksista.
Tutkimuksen kieli tuntui tu- tulta myös koulutuksen ammat- tilaiselle. Kieli kuulosti juuri sellaiselta, kuin sen työhuoneis- sa ja kahviossa kuulee ja mihin itsekin osallistuu. Kehityskes- kustelut ovat tosiaan työpaikal- la yksi haaste, jossa joustavuus saa hyvää harjoitusta. On olta- va sopivan varma, mutta samal- la nöyrä ja kehityshaluinen ja altis muutoksille, pitää todistaa, että on kehittänyt työtään vuo- sittain – tuon pelin on moni jo omaksunut.
Miten muuten voisikaan ta- voittaa asiantuntijuuden muu- toksen aidossa työelämän tilan- teessa, kuin tarjoamalla asian- tuntijalle tilaisuuden kertoa sii- tä, antaa merkityksiä tapahtu- mille ja kertoa omasta tavastaan päivittää osaamistaan. Keskus- telusta eriteltiin kohde, orien- toituminen, toiminta, arviointi, ratkaisu ja yhteenveto – samaan tapaan sitä mielessään jäsentää,
kun kuuntelee työtoverin koke- muksia ja itse kertoo omistaan.
Kertomuksen ja keskustelun kautta rakentui muutoksen lo- giikka. Merkityksen anto työ- elämän tapahtumille on ratkai- seva identiteetin rakentamisen väline. Tutkija kuunteli, miten organisaatio puhui ihmisten kautta. Työyhteisössä luotiin ne puhetavat ja käytänteet, joilla oli sosiaalisesti hyväksyttyä käsitellä asiantuntemusta.
Kyse myös vallasta Arvostan tutkijan rohkeutta fo- kusoida siihen, mistä kaikesta asiantuntijuuden murroksessa on kysymys. Hän uskalsi puhua myös vallasta; tutkimuksessa asiantuntijuus nähtiin valtaan kietoutuvana sosiaalisena konstruktiona, valta rajasi mu- kaan pääsevät ja ulkopuolelle putoavat. Uusiutuminen oli kamppailua tunnustuksen saa- misesta, kaikki muutos ei ollut yhtä arvostettua. Kukaan ei ha- lua leimautua vanhanaikaisek- si tai muutosvastaiseksi. Valta on aina läsnä ja kyky miellyt- tää oikein ratkaisee työn jatku- vuuden. Joustavuuden vaatimus meni syvälle. Taistelu jäsentyi kielipelien kautta; ekspertiisi ja manageriaalinen kieli ottivat mittaa toisistaan. Myös koke- mus vallan väärästä jakautumi- sesta ja sitä seuraava asiantun- tijan syrjään vetäytyminen tai kyyniseksi ajautuminen tulivat ilmi tutkimuksessa.
Tuloksia valaistiin monipuo- lisesti kompetenssien kehittä- misen, uran rakennuksen ja Hu- man Resource -perinteen kaut- ta. Lukija voi peilata niihin omia käsityksiään ja oppia jo- tain uutta. Erityisesti jäi mieleen intuition oivaltava käsittely kompetenssien yhteydessä.
Ekspertiisi, ura ja roolimuutos olivat analyyttisiä välineitä nar- ratiivisessa lukemisessa. Lopus- sa tarkastelut koottiin yhteen.
Asiantuntijan sisäisen uusiutu- misen ydintapahtumassa tietä- myksen ja toiminnan lisäksi ydinkäsitteeksi nousi ’confi- dence’, mikä oli mielenkiintoi- nen ratkaisu. Se korosti proses- sin luonnetta paremmin kuin aiemmin tutut motivaatio tai tahto.
Tutkimus on ajankohtainen ja se tuntuu olevan hyvin totta.
Se myös kosketti syvältä: her- meneuttinen ymmärrys ei ole vain metodista vaan ontologis- ta. Se ei ole vain tutkimusta, vaan tapa olla olemassa ihmise- nä, olennaista ihmisyyttä (es- sential part of being human).
Tässä mielessä lukijaa ajattelutti korkeasti koulutettujen ihmis- ten taipumus sokeaan konfor- mistisuuteen, mikä saattaa joh- taa taitavaan kulissien rakenta- miseen ja ylläpitoon. Voimava- rat suunnataan näytelmiin, jon- ka osapuolet joko tietävät tai kuvittelevat olevan välttämä- töntä. Näytelmiin voi alkaa myös uskoa ja asettautua itse- tyytyväisyyteen ja kuvitelmiin nykyisten saavutusten riittämi- sestä kauas tulevaisuuteen. Täl- löin uusiutumiskyky heikkenee ja unohtuu, kehitys hidastuu tai pysähtyy.
Tässä kuvaamani väitöstutki- mus ei ohjannut valheellisiin näytelmiin vaan askelen lähem- mäksi totuutta, mikäli nuo yli- päätään ovat erotettavissa. To- tuus ja valhe kun osataan asian- tuntijapuheessa kietoa toisiin- sa niin taitavasti, ettei niiden erittely aina ole edes mahdol- lista. Ja mikä pahinta: se ei aina tule edes mieleen.
Heli Nurmi
4/2006 u AIKUISKASVATUS u KIRJA-ARVIOITA u
