73
M
uutama vuosikymmen sit- ten yksi jos toinenkin taisi saa- da yliannostuksen yhteiskunta- luokista ja luokkatietoisuudesta.Moni keskustelija kevensi sanas- toaan ja ryhtyi puhumaan esimer- kiksi elämäntavoista tai yksilöl- lisistä tyyleistä. Suomessahan kaikki ovat yhtä suurta keski- luokkaa, eikö totta?
Luokka näyttää kuitenkin pa- laavan tutkimuksen ja yhteiskun- nallisen keskustelun asialistalle pohjoismaisissa hyvinvointival- tioissakin. Ruotsissa klassresa, luokkaretki, eli siirtymä koulu- tuksen kautta alemmista luokis- ta ylempiin, on tullut osaksi aivan arkisiakin keskusteluja.
Myös Suomessa on havahdut- tu luokkakeskusteluun. Tarja Tolosen toimittama Yhteiskunta- luokka ja sukupuoli on tässä rintamassa ihan etujoukoissa.
Uusin tutkimus pyrkii näke- mään yhteiskuntaluokat muina- kin kuin materiaalisina suhteina.
Toki niiden perusta on taloudes- sa, mutta kyse on myös lukui- sista erilaisista kulttuurista käy- tännöistä. Luokkarakenteet nä- kyvät arjessa sosioekonomisina, kulttuurisina ja valtaan liittyvi- nä eroina, joihin törmätään niin koulutuksessa, työpaikoilla kuin nuorisokulttuureissakin. Luokan käsite auttaa kohdentamaan kat- settaan nimenomaan yhteiskun- nallisiin rakenteisiin; kyse ei ole sattumanvaraisesta resurssien epätasaisesta jakautumisesta.
Yhteiskuntaluokka ja suku- puoli -kirja jakautuu viiteen osaan, josta kahdessa jälkimmäi-
Yhtä suurta keskiluokkaa?
Tarja Tolonen (toim.) (2008). Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. Nuo- risotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura julkaisuja 83. Vastapai- no.
sessä keskitytään koulutuksen maailman ja sen jälkeiseen työ- elämään.
Näkökulmat ovat moninaiset.
Saara Tuomaala analysoi 1900- luvun alun jatko-opetusta kos- kevia keskusteluja. Kansakoulua ja korkeintaan parin vuoden jat- kokursseja pidettiin maalaisnuo- risolle riittävinä, sillä oppikoulu oli varattu sivistyneistön lapsil- le. Esimerkiksi Snellman pahek- sui kansaa, joka halusi työntää poikiaan opintielle, päätymään
”puolivillaisiksi herroiksi”. Kah- den sivistyksen perinne jatkui Suomessa 1960-luvulle asti, jol- loin peruskoulu toteutti toiveet kaikille yhteisestä pohjakoulu- tuksesta. Tuomaalan mukaan seurauksena oli tietynlainen pa- radoksi: yleissivistävä, teoreet- tinen tiedonihanne syrjäytti pe- ruskoulun myötä ruumiillisuu- teen ja konkreettisuuteen perus- tuvan työkasvatuksen ja oli näin omiaan marginalisoimaan osan työläisnuorista.
Katri Komulaisen, Maija Korhosen ja Hannu Rädyn kir- joituksessa kohdennetaan huo- mio nykyiseen globaaliin mark- kinatalouteen kytkeytyvään kou- lutusajatteluun. Artikkelissa tar- kastellaan nuorten ainekirjoitus- ten pohjalta heidän ajatuksiaan yrittäjyydestä, josta on tullut Suomessa keskeinen, kaikki kou- lutustasot läpäisevä ihanne. Yrit- täjäkasvatukseen näyttää raken- tuvan sisäinen dilemma: yhtääl- tä yrittäjyyteen otetaan ”kaikki mukaan”, toisaalta ihanteena on tietty keskiluokkainen ja masku-
liininen toimintamalli, joka sulkee piiristään pois esimerkiksi koti- keskeisyyden ja epävarmuuden kaltaisia piirteitä. Myös Päivi Bergin kiinnostus on nykykou- lussa, opiskelijoiden epätasai- sesti jakautuneissa resursseissa harrastaa erilaisia liikuntalajeja.
Bergin mukaan ruumis on kou- lussa resurssi etenkin niille op- pilaille, joiden vanhemmilla on mahdollisuus kustantaa lapsil- leen liikuntaharrastus.
Tarja Tolosen kirjoituksessa analysoidaan nuorten suhdetta koulutukseen ja työhön. Eri puo- lella Suomea tehdyissä haastat- teluissa nuoret valottavat näke- myksiään menestymisestä, pär- jäämisestä ja syrjäytymisestä.
Aineiston perusteella näyttää siltä, että yksilöllisyyttä painot- tavan ajan individualismi ei ole kaikille itsestäänselvyys. Toisil- le yksilöllinen ”minä” on helpom- pi saavuttaa kuin toisille. Nuor- ten elämänkulun individualisti- sia valintoja kuvaavat teoriat tuntuvat kuvaavan lähinnä kes- kiluokkaista kaupunkilaista elä- mäntapaa, eivät kokonaista su- kupolvea, kirjoittaa Tolonen.
Naisille tyypillinen hoiva- ja siivoustyö valottuu kiinnosta- vasti kirjan kahdessa artikkelis- sa. Mari Käyhkö kuvaa artikke- lissaan siivoojaksi opiskelevien nuorten työläistaustaisten nais- ten ajatuksia koulutuksesta ja työelämästä. Yksilöllisiä valinto- ja ja haasteellista työuraa painot- tava jatkuvan kouluttautumisen ihanne kyseenalaistuu nuorten naisten valinnoissa radikaalisti.
Heidän tavoitteenaan on käytän- nönläheinen, ruumiillinen työ, äidiksi tuleminen ja perhekeskei- nen elämä, joihin nähden liialli-
1/2009 AIKUISKASVATUS NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
74
nen koulupenkissä istuminen tai siisti sisätyö toimistossa näyt- täytyvät kauhukuvina. Käyhkö korostaakin, että keskusteluista näyttää usein unohtuvan se, että kaikilla ei ole välttämättä halua tehdä ”oikeita”, keskiluokkaisen kouluttautumisen valintoja. Sii- voojiksi ”ajautuneet” joutuvat jatkuvasti perustelemaan, puo- lustelemaan ja häpeämään valin- tojaan, sillä luokan jälkiä luetaan yleensä esimerkkinä yksilöllisis- tä epäonnistumisista, ei yhteis- kunnallisesta epäarvoisuudesta.
Lena Näreen artikkeli avaa näkymiä siivous- ja hoitotyöhön
Italiassa. Jatkuvasti vanheneva väestö, julkisen sektorin kaven- nus ja muuttuneet työmarkkinat ovat johtaneet monissa muissa- kin Euroopan maissa siihen, että lapsista, vanhuksista ja talou- denpidosta vastaa yhä useam- min siirtolainen. Siinä missä köyhien maiden miehet myyvät rikkaille maille lihastyövoimaansa, on köyhien naisten myyntiartikkeli usein hoiva. Hoivasiirtolaisuus ei ole uusi ilmiö, mutta sen muodot ja mittakaava ovat muuttuneet.
Ensiarvoisen tärkeästä kodin hoiva- ja uusintamistyöstä on
tullut niin halpaa, että myös keskiluokka voi sen avulla tavoi- tella eliitin elämää.
Kaiken kaikkiaan Yhteiskun- taluokka ja sukupuoli antaa paljon ajattelemisen aihetta ky- symyksistä, jotka ovat ajankoh- taisempia kuin arvaammekaan.
Palkka-, koulutus- tai kulttuuri- erot eivät ole kadonneet, vaan niiden rooli ihmisten elämänku- lukuja määrittelemässä on pikem- minkin kärjistynyt. Palvelijayh- teiskunta näyttää tekevän paluu- taan.
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN AIKUISKASVATUS 1/2009
