76
seksi, siis salakriittiseksi Värivalon omia journalistisia käytänläjä kohtaan. Mar1rus on muuteltavat muuttaen kuin GUnter Wallrafi Bild-Zeitungin toimituksessa
Ironiaa ei tietenkään huomaa kukaan (siinä ehkä Sariolan kanta myös "muo- toironiaan"). Markuksen ura kääntyy heti nousuun. Entiset opiskelutoverit ja tuoiloi- nen avovaimo sen sijaan paheksuvat moista prostituutiota
Markuksella on joitakin lähes aforistisia ajatuksia joumalismista. Kiintoisimmat niistä sisältyvät seuraavaan:
"Sensaatiojournalismi, enkä minä hä- peä käyttää sitä sanaa, on filosofin työtä, ikuista rajan hakua noonaalin ja epänor- maalin välillä, uskottavan ja epäuskotta- van, käsittämättömän ja ymmärrettävän, oikean ja väärän välillä Kaikki mikä voi- daan sanoa, voidaan sanoa selvästi, sa- noi Wittgenstein. Tai sitten sitä ei pidä sanoa ollenkaan, niin kuin T ractatuksen seitsemäs päälause suurin piirtein kuuluu.
Minä liikuin kahden maailman välillä, työ- maani oli logiikan ja surrealismin väli- maastossa, tehtävänäni näyttää ilniöiden eriskummallisuus, löytää todellisuuden unenomaisuus, ja tulkita nuo unet sitten kaikelle kansalle. Se on kunniakasta työtä, jos sen sellaisena ottaa, eikä sitä koskaan voi tehdä liian hyvin. Millä tavalla jonkun
ki~ailijan taikka papin tai sosiologin maail- fTl.anselitystyö muka on aJVOkkaampaa?"
Markus pyrkii populistisen journalismin kentällä huipulle, mutta tuo journalistinen suuntaus ei hänen aforismeistaan huoli- matta täysin tyydytä häntä Yhdessä Pau- lin kanssa hän ideoi tavan edistää Tanner- yhtiön lehdillä myös aJVOkkaita yhteiskun- nallisia päämääriä, kuten ydinvoiman vas- tustamista, ja mielellään konkreettisesti, ekoterroristisesti. Siitä ki~an ulkoinen jän- nite.
Tiedotustutkijalle jää käteen populisti- sen joumalisnin kaksinaisuus: toisaalta sen kiehtovuus-senhän koki myös Wall- ralf työskennellessään väirnn he~ilölli
syyden turvin Bild-Zeitungissa - ja toi- saalta sen vastenmielisyys.
Pohjimmiltaan Yhtä suurta perhetJä ei kuitenkaan ole romaani joumalisnista-
ikävä kyllä, sanoisi J:\aikkein fakkiutunein tiedotustutkija Se on romaani rikkaan per- heen valta-, arvostus-ja ihmissuhdeon- gelmista, joilln journalismi toki kytkeytyy.
Toimiva romaani joka tapauksessa, ei sii- nä mitään.
Pertti Hemanus
Stereotyypeistä supertähtiin
BOGLE, Donald. Blacks in American Films and Television: M lllustrated Ency- clopedia Gar1and Publishing, lnc. New York & London, 1988. 51 0 s.
Vuonna 1991 HollyMXJdissa valmistui en- nätysmäärä elokuvia, joiden tekijät ovat mustia. Nämä parikymmentä elokuvaa ovat onnistuneet saamaan äänensä kuu- luville yli neljänsadan uuden elokuvan jou- kossa. Suomessa ensi-iltansa sai viimeksi John Singletonin Boyz N the Hood. Spike Leestä alkanut mustan elokuvan uusi aal- to on nostanut esiin nuoria lahjakkaita oh- jaajia, jotka osaavat tehdä myös valtavä- estöä niellyttäviä elokuvia Kysymys ei ole siitä, että mustat olisivat oppineet teke- mään tuottavia elokuvia valkoisen kaavan mukaan. Uudet elokuvat ovat osa mustan elokuvan pitkää perinnettä.
Mustat ovat tehneet oma elokuviaan 191 0-luvulta lähtien. Valkoisten tekemissä elokuvissa he ovat esiintyneet varsinkin sen jälkeen, kun Hollywoodin studioilla ta- juttiin, että elokuvat tarvitsivat ääntä, liiket- tä, rytmiä -Ja kukapa olisi ollut rytmik- käämpi kuin amerikkalainen neekeri? 30- luvulla yleisö näki mustia esiintyjiä sään- nöllisesti valkokankaalla Heidän roolinsa olivat usein stereotyyppisiä ja alentavia 40-luvun lopulla mustat esiintyivät vihdoin päähenkilöinä, kun elokuvateollisuus otti
TIEDOTUSTUTKIMUS .2-92
kantaa sodanjälkeisessä Amerikassa he- ränneeseen rotukysyrnykseen.
Mustat tekivät koko ajan myös onia itsenäisiä elokuviaan suurten studioiden ulkopuolella Vuosina 1919-1949 vainis- tuneet rotukuvat (race movies) oli tarkoi- tettu nimenomaan mustalle yleisölle. Mus- tien 60-ja 70-luvuilla tekemät halpafilnit, ns. blaxploitaatio-elokuvat, voidaan nähdä jatkona näille rotukuville. Halpafilmeistä puolestaan löytyy uuden mustan elokuvan lähitausta.
Elokuvamaailmaa puhuttavan uuden
•••
mustan aallon historiallinen kenteksti ja paljon muuta löytyy Donald Boglen teok- sesta Blacks in American Films and Tele- vision: An 1/lustrated Encyclopedia
Donald Bogle on Yhdysvaltojen johta- via mustan populaarikulttuurin asiantunti- joita Hän on luennoinut ja ki~oittanut usei- ta artikkeleita elokuvista ja mustista viih- dyttäjistä. Vuonna 1973 Theatre Ubrary Association palkitsi hänen teoksensa Toms, Coons, Mulattoes, Manrnies &
Bucks: An lnterpretive HistOI}' af 8/acks in American Films vuoden parhaana eloku- vakirjana. Boglen toisesta teoksesta Brown Sugar: Eighty Years af Americas Black Femafe Superstars (1980) on tehty neliosainen dokumentti~a.
Boglea ovat pienestä pitäen kiehtoneet elokuvien mustat kasvot. Niiden näkemi- nen valkokankaalla ei ollut mustalle katso- jalle kuitenkaan pelkkä nautinto. Elokuvi- en käsiki~oittajat, tuottajat ja ohjaajat olivat valkoisia. Kuvaus oli sen mukaista Mustat roolit annettiin useimmiten valkoisille näyt- telijöille, jotka esittivät niitä kasvot mustiksi maalattuina. Mustan elokuvan alkuaikoi- na, 1900-luvun alusta 20-luvun lopulle, tuskin mikään oli todella mustaa Holly- woodilla oli tarjottavanaan vain stere- otyyppejä. Mustat kuvattiin hyväntahtoisi- na Setä Tuomoina, tuomittuina mulattei- na, koonisina viihdyttäjinä, lylleröisinä las- tenhoitajina tai väkivaltaisina nuorina ne&
kereinä.
Television historia on yhtä julma. P~
kään mustia käytettiin vain värikkäänä taustakulissina tai heille annettiin vähäpä-
TIEDOTUSTUTKIMUS 2/92
töisiä pikkurooleja Ethel Waters onnistui ensimmäisenä raivaamaan tiensä tele- vision kulttuuriseen valtavirtaan-hänkin tosin vain palvelijana. Mustien historia te- levisiossa on komedian historiaa Tilanne- komedia on osoittautunut tärkeimmäksi sarjatyypiksi mustalle esiintyjälle. Se on ollut -ja on edelleen - ainoa ohjelma- tyyppi, joka tiedostaa mustien olemassa- olon ja kommentoi (vaikkakin ennakkoluu- loisesti ja triviaalisesti) heidän elämäänsä Koko television historian aikana vain kal_<si viikottaista draamasa~aa on keskittynyt mustiin.
Miksi mustat näyttelivät vain palvelijoita ja kengänkiillottajia? Miksi lahjakkaimmis- takin esiintyjistä, joilla oli taito kääntää alentavat roolit edukseen, oli saatavillaniin vähän tietoa? Elokuvat ja televisio-ohjel- mat herättivät Boglessa lukuisia kysymyk- siä. Mustat elokuvassa ja televisiossa on kuitenkin aihe, jota hänen nuoruudessaan ei tutkittu juuri lainkaan. Tilanne on sittem- min parantunut Boglen omien tutkimusten ansiosta. Hän on itse pystynyt vastaa- maan omiin kysymyksiinsä.
Tiedonhalun ja uteliaisuuden tuloksena
•••
syntyi myös uraauurtava teos Blacks in American Films and Television. Se sisäl- tää melkein 90 vuotta mustien viihdyttämi- sen historiaa, alkaen Erichvon Stroheimin elokuvasta Queen Kelly (1928) ja päätyen ensimmäisten mustien supertähtien Ed- die Murphyn ja Richard Pryorin ilmestynni- seen 80-luvulla.
Laajan historiallisen katsauksen lisäksi Bogle kommentoi kriittisesti elokuvia, jois- sa on esiintynyt mustia näyttelijöitä. Tele- visiota käsittelevässä osassa hän käy läpi yli sata lY-sa~aa ja ~lokuvaa. Teoksen viimeisessä osassa esitellään afroamerik-
kalaisia viihdealan ammattilaisia. Pie- noiselämänkerrat paljastavat esimerkiksi Lena Homen oikean iän, 60-luvun kaunot- taren Dorothy Dandridgen traagisen elä- män ja sen, miten Bill Cosby asennoitui talk shown vetäniseen.
81acks in American Rlms and Televisi- on on monella tapaa harvinainen teos. Se on keskittynyt mainstream-elokuviin, mut- ta käsittelee myös vähälle huomiolle jää- neitä ja melkein unohdettuja elokuvia ja niiden tähtiä. Bogle on tutkinut mm. 60-ja 70-lukujen halpafilmejä ja mustille suun- nattuja rotukuvia, joita kaikki lähteet eivät edes mainitse. Teos sisältää 200 har- vinaista valokuvaa, joista eräitä ei ole kos- kaan aikaisemmn julkaistu.
Television historian tutkimuksena teos on erityisen ansiokas. Television historiaa on tutkittu vähän, mustien näkökulmasta ei juuri lainkaan. Bogle valottaa syy-ja seuraussuhteita, jotka ovat johtaneet mustat taustakulisseista parrasvaloihin.
Televisiossa tapahtuneet muutokset kyt- ketään amerikkalaisen yhteiskunnan sosi- aalisiin ja poliittisiin muutoksiin.
Tekijän kriittinen näkökulma, laaja asiantuntemus ja omakohtainen kokemus viihdeteollisuudesta ovat tuottaneet uu- denlaisen hakuteoksen, jolla on kovaa ja selkeästi kuuluva oma ääni.
81acks in American Rlms and Televisi- on osoittaa, että valkoinen elokuvahistoria on varsin musta Suuret koomikot Harold Uoyd ja Buster Keaton paljastuvat myös suuriksi rasisteiksi. Kansakunnan synty (1915) ja Tuulen viemää (1939) eivät ole- kaan niin ylevää katsottavaa kuin valkoi- nen valtakritiikki väittää. Jopa Shirley Templen elokuvia voidaan kritisoida nii- den ~oamsta stereotyyppisistä kuvista.
Mustia alennuksen alhoja löytyy vielä tie-
77
doslavalta 80-luvultakin. Sellaiset super- tähdet kuin Eddie Murphy ja Whoopie Goldberg joutuvat hekin usein uhrautu- maan valkoisten päämäärien hyväksi.
Bogle ~oaa vaihtoehtoisen näkökulman selkä klassikoihin että uusiin elokuviin.
81acks in American
•••
Rlms and Television on ajankohtainen teos. Se antaa historial- lisen perspektiivin mustan elokuvan uu- delle aallolle. Einokulttuurien nousun ja rasismin ristiaallokossa se pönkittää afro.amerikkalaista itsetuntoa nostamalla esiin valtakulttuurin väheksymiä saavutuksia Sillä on ta~ottavaa myös tiedotustutkimuk- selle. Yhdysvaltalaisen tiedotustutkimuk- sen ykköstennejä on tällä hetkellä Politica/
Correctness. Se on konservatiivien anta- ma väheksyvä nimitys liberaalien ja radi- kaalien ryhmen tasapuolisuuspyrkirnyk- sille. Näissä pyrkimyksissä yhtenä argu- menttina voi käyttää Boglen tutkimuksia Elokuvan ja television historiaa ei juuri voi syyttää tasapuolisuudesta
Boglen merkittävät ja ajankohtaiset tut- kimukset hyödyttävät ki~allisuuden, elo- kuvan, populaarikulttuurin, historian, poli- tiikan, naistutkimuksen ja monen muun alan tutkijoita ja opiskelijoita. -Tai hyö- dyttäisivät, jos ne olisivat vaivattomasti saatavilla. Kääntämätönkin 81acks in American Rlms and Television on ki~as
toissa harvinainen.
Suomesta, jossa saa yliopistotasoista opetusta elokuva- ja televisiotieteen alalta, on ilmeisiä vaikeuksia löytää omakielistä
ki~allisuutta mustasta elokuvasta ja tele- visiosta. Toivottavasti tämä ei lisää rasis- tista mainettarnme.
Elina Niemelä
