K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 5 . v s k . – 3 / 2 0 1 9
401
PÄÄKIRJOITUS
Taloustieteen uskottavuusvallankumouksella parempaan politiikkaan?
Seija Ilmakunnas
J
ulkisessa keskustelussa toistuu huoli siitä, että poliitikot tarjoavat entistä useammin mo- nimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin suo- raviivaisia yhden koon ratkaisuja ilman kunnol- lista näyttöä niiden vaikuttavuudesta. Tällaista toimintatapaa voi pitää populismin yhtenä ulottuvuutena. Yllättävää sen yleistymisessä on ainakin ajoitus. Onhan samanaikaisesti ainakin virallisten periaatteiden tasolla korostettu tie- toon perustuvaa päätöksentekoa laajasti tavoi- teltavana hyvän hallinnon mallina. Isolle osalle yhteiskuntatieteilijöitä mutkat suoriksi laittava poliittinen taivuttelu on jäänyt vieraaksi, sillä tieteenalasta riippuen heidän ajattelutavassaan painottuvat yhteiskunnan ja talouden eri osien monivaiheinen yhteen kietoutuminen ja vuoro- vaikutus sekä eri väestöryhmien väliset erot.Kvantitatiivisena tieteenä taloustiede on joka tapauksessa ehtinyt hyötyä politiikasta,
joka korostaa tietoon perustuvaa päätöksente- koa. Se on myös selkeyttänyt tutkijoiden roolia talouspolitiikan arvoketjussa nimenomaan tie- don tuottajana. Samalla akateeminen kiinnos- tus käytännön talouspolitiikan kannalta tärkei- siin kysymyksiin näyttää kasvaneen, kun osaa- miselle on ollut vahvaa kysyntää ja asiantunti- juutta on kuitenkin voinut toteuttaa turvalli- sesti omalla reviirillä.
Samanaikaisesti myös tieteenalan oma ke- hitys on voimaannuttanut taloustieteilijöitä entistä aktiivisemmin arvioimaan myös suurta yleisöä kiinnostavia hyvinvointivaltion osia eli työmarkkinoiden, sosiaaliturvan ja koulutuk- sen politiikkavälineitä ja uudistuksia. Pelkiste- tysti tätä viime vuosikymmenten kehitystä on kutsuttu uskottavuusvallankumoukseksi (cre- dibility revolution), millä on tarkoitettu isoja edistysaskelia politiikka-arvioinneissa käyte-
VTT Seija Ilmakunnas (seija.ilmakunnas@gmail.com) on Kansantaloudellisen aikakauskirjan toimituskunnan jäsen ja työ- elämäprofessori Jyväskylän yliopistossa. Kiitän toimituskunnan muita jäseniä ja Ilari Ilmakunnasta hyvistä ja hyödyllisistä kommenteista.
402
KAK 3/2019
tyissä tutkimusasetelmissa ja tilastollisissa me- netelmissä (Angrist ja Pischke 2010). Tämän vallankumouksen esille nostamilla uusilla tai uusvanhoilla menetelmillä on mahdollista saa- da entistä uskottavampaa näyttöä siitä, tuotta- vatko tietyt politiikkatoimet tavoitteeksi asete- tun tuloksen. Tämän pitäisi olla hyvä uutinen populismin vahvistumisesta huolestuneille.
Uskottavuusvallankumouksessa pääosassa ovat kunnolliset tutkimusasetelmat sen varmis- tamiseksi, että havaitut yhteydet politiikan ja sen vaikutusten välillä ovat aidosti kausaalisia eivätkä vain korrelaatioita. Muutoin riskinä ovat näennäisvaikutukset, missä osa tuloksesta johtuu vain siitä, että politiikan piiriin on pää- tynyt erilaista porukkaa kuin sen ulkopuolelle ilman, että tätä eroa on voitu huomioida esi- merkiksi erilaisilla taustamuuttujilla. Tuensaa- jien joukko voi olla valikoitunut muun muassa paremman (tai huonomman) motivaationsa suhteen eli se on joka tapauksessa erilainen kuin tuen ulkopuolelle jäävien joukko. Tällai- nen tutkijalta yleensä havaitsematta jäävä omi- naisuus saattaa vääristää tuen vaikuttavuuden arviointia, koska osa tuen mitatusta vaikutuk- sesta voikin tulla motivaatiotekijästä.
Menetelmien eräänlaiseksi valioluokaksi ovat muodostuneet koeasetelmat, joilla pyri- tään välttämään edellä kuvatut valikoitusmis- ongelmat. Ideaalina ovat menetelmät, joissa satunnaistamalla muodostetaan politiikkatoi- men piirissä ja sen ulkopuolella olevat vertai- luryhmät ja tähdätään siten valikoitusmishar- han poistamiseen. Perinteisesti satunnaisko- keita on käytetty muun muassa lääketieteessä, mutta niiden suosio on kasvanut vahvasti myös yhteiskuntatieteissä. Suomen perustulokokeilu on kansainvälisestikin kiinnostava esimerkki.
Tuore raportti suosittaa satunnaiskokeita yri- tystukien arviointiin (Einiö ja Hyytinen 2019).
Niiden laajempaa käyttöä ovat kuitenkin rajoit- taneet hinta mutta myös eettiset ja hallinnolli- set esteet.
Siksi vankemman ja vakiintuneemman ja- lansijan ovat Suomessakin saaneet niin sanotut näennäiskokeet. Ne ovat käytännön politiikan sivutuotteena syntyneitä asetelmia, jotka mah- dollistavat satunnaiskokeen matkimisen. Esi- merkiksi työ- tai sosiaaliturvalainsäädäntö voi synnyttää sellaisia politiikan epäjatkuvuuskoh- tia, missä havaituilta ja havaitsemattomilta omi- naisuuksiltaan samanlaiset yksilöt tai yritykset päätyvät käytännössä lähes satunnaisesti joko tuen piiriin tai sen ulkopuolelle. Päivän ikäero- kin voi riittää joskus siihen, että muutoin sa- manlaiset henkilöt päätyvät eri ryhmiin, toinen etuuden tai sanktion piiriin ja toinen ulkopuo- lelle. Koska ryhmät tällaisen epäjatkuvuskoh- dan tuntumassa voidaan olettaa muutoin keski- määrin riittävän samanlaisiksi, erot ryhmien käyttäytymisessä voi uskottavasti tulkita politii- kan vaikutukseksi. Esimerkiksi niin sanotun työttömyysputken ikärajakiristykset ovat tarjon- neet tutkimukselle tämän tyyppisen koeasetel- man, ja positiivisista työllisyysvaikutuksista kertoneet vahvat tulokset ovat saaneet päätök- sentekijät suopeiksi ikärajojen lisänostolle.
Uskottavuusvallankumouksella on ollut huomattava merkitys tutkimuskysymysten ja -menetelmien valinnassa mutta myös siinä, et- tä empiirisen tutkimuksen rooli on korostunut teoreettisen tutkimuksen kustannuksella. Voi- daan syystäkin puhua vallankumouksesta, vaikkakin hiljaa hiipineestä ja rauhanomaises- ta. Muutama vuosikymmen sitten Suomessakin olisi ollut vaikea kuvitella sittemmin toteutu- nutta tutkimuksen painopisteen selvää siirty- mistä makrosta mikroon ja erityisesti sitä, kuinka paljon empiiristä mikrotaloustieteellis- tä tutkimusta tehdään täkäläisten työmarkki-
403 S e i j a I l m a k u n n a s
noiden ja sosiaaliturvan politiikkavälineistä, jopa detaljeista. Tätä kehitystä selittävät toki myös entistä paremmat tilastoaineistot ja tieto- koneet.
Tämä vallankumous on herättänyt tutkijoi- den piirissä myös kritiikkiä, mikä on luonnol- listakin paradigmamuutoksen yhteydessä. Kri- tiikissä ei ole kiistetty koeasetelmiin perustu- vien menetelmien ansioita niissä tutkimusky- symyksissä, joihin ne soveltuvat. Huolta on sen sijaan herättänyt edellä kuvattujen menetel- mien saavuttama hegemoninen asema muun muassa tieteellisessä julkaisemisessa ja se, että tutkimuskysymysten valinnassa on voitu men- nä liiaksi menetelmät edellä. Esimerkkejä näis- tä kriittisistä arvioista ovat Deaton ja Cart- wright (2018) sekä Ruhm (2018).
Osa huolista liittyy tulosten yleistettävyy- teen koeasetelmien ulkopuolelle. Kokeet ker- tovat yleensä luotettavasti siitä, toimiiko kysei- nen politiikka valitussa koeryhmässä suhteessa vertailuryhmään. Mahdollisuudet yleistää tu- loksia isompaan väestöryhmään tai yritysjouk- koon voivat kuitenkin jäädä epäselviksi, koska kokeen ryhmät voivat olla pieniä tai muutoin hyvin rajattuja esimerkiksi iän tai alueen mu- kaan. Tämä epäselvyys liittyy osittain kyseisten menetelmien ”teoriattomuuteen”. Ne vastaavat hyvin kysymykseen toimiiko politiikka kokees- sa siten, että A:sta seuraa B. Toisaalta ne eivät kerro sitä, miksi näin tapahtuu eli taustalla olevista mekanismeista ja tässä mielessä ne ovat
”teoriattomia”. Koeasetelmien muodostamises- sa ja tuloksia laajempaan joukkoon yleistet- täessä joudutaan tosin turvautumaan ennakko- käsityksiin taustalla vaikuttavista riippuvuuk- sista, joten menetelmät eivät tietenkään ole täysin irrallaan asiantuntijanäkemyksen hyvyy- destä tai heikkoudesta.
Perinteisesti taloustieteen ytimessä ovat ol- leet talouden tasapainon kysymykset. Kokeista saatavat tulokset puolestaan rajautuvat politii- kan suoriin vaikutuksiin kohdejoukossa ja usein lyhyen tähtäimen tulemiin. Näiden suo- rien vaikutusten rinnalla tulisi arvioida myös välillisiä vaikutuksia esimerkiksi silloin, kun tietyn väestöryhmän tai yritysjoukon saama tuki voi heikentää muiden ryhmien asemaa.
Mittaluokaltaan ja kattavuudeltaan suurten tukiohjelmien tapauksessa korostuvat vaiku- tukset hintojen ja palkkojen muutosten kautta, mikä rajaa pelkkiin suoriin vaikutuksiin kes- kittyvien kokeiden tulosten hyödyllisyyttä.
Tieteellisessä tutkimuksessakin suuntaa ja tahtia pitkälti määrittävät oikeat kannustimet.
Artikkelissaan Ruhm (2018) korosti alan tie- teellisten julkaisujen roolia tutkimuksen suun- nannäyttäjänä. Toimituspolitiikassaan aika- kauskirjat, kuten tämä kotimainenkin, joutuvat joka tapauksessa ottamaan kantaa siihen, mikä painoarvo on toisaalta tutkimusten politiikka- relevanssilla ja toisaalta niiden tulosten par- haalla mahdollisella uskottavuudella. Käytän- nössä joudutaan usein kaupankäyntiin tärkey- den ja uskottavuuden välillä. Näin siitä syystä, että ideaalien koeasetelmien muodostaminen ei aina ole käytännössä mahdollista ja pitäyty- minen vain koeasetelmat mahdollistaviin kysy- myksiin rajaa pois yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita ja jättää tämän kentän tyystin muille.
Yhteiskunnallisen keskustelun laadun ylläpi- tämiseksi ja populismin karikoiden välttämi- seksi on syytä pitää huolta kummastakin ja uskaltautua välillä myös ulos tutkijan omista mukavuusalueista. □
404
KAK 3/2019
Kirjallisuus
Angrist, J. A. and Pischke, J-S. (2010), “The credi- bility revolution in empirical economics: How better research design is taking the con out of econometrics”, Journal of Economic Perspectives 24: 3−30.
Deaton, A. and Cartwright, N. (2018), “Undestand- ing and misunderstanding randomized con- trolled trials”, Social Science & Medicine 210:
2−21.
Einiö, E. ja Hyytinen, A. (2019), Yritystukien vaikut- tavuuden arviointi satunnaistettujen vertailu- kokeiden avulla, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:45.
Ruhm, C. (2018), “Shackling the Identification Police?”, NBER Working Paper Series 25320.
