MOR-Y01-010
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 2454000
2454000
2455000
2455000
2456000
2456000
2457000
2457000
6656000 6656000
6657000 6657000
6658000 6658000
6659000 6659000
KALBY TAMMISAARI
Tietokantatunnus: MOR-Y01-010 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:2012 10 Alueen pinta-ala: 8,5 ha
Korkeus: 40 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 40 m Muodon suhteellinen korkeus: 40 m Moreenimuodostuman sijainti: Kalbyn kohde sijaitsee Tammisaaressa Kalbyssä,
Tenhola-Bromarv-tien varressa Lindövikenin (Sandvikenin) pohjoispuolella.
Geologia
Kalbyn reunamoreenimuodostuma kuuluu II Salpausselkään ja on pituussuunnaltaan koillis-lounais-suuntainen.
Selänne on syntynyt maastokohtaan, jossa jäätikön reunan alusta nousee jyrkästi kaakosta, Lindövikenin lahdesta, asemaan, johon jäätikön reunan perääntymisen on ilmeisesti jotakin muuta paikkaa helpommin pysähtyä. Muodostuma on syntynyt mannerjäätikön reunassa huomattavan syvään veteen, koska Baltian jääjärven ylimmän rannan taso oletetaan olleen alueella 135 - 140 metrin tasossa, pääteltynä ylimmän rannan tasosta Karjalohjan suunnalla (Glückert & Ristaniemi 1980). Litorina-merivaiheen ylin rantataso on alueella ilmeisesti noin 40 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, joten muodostuma on noussut Itämeren pinnan yläpuolelle ao. merivaiheen aikana.Muodostuman pituus on noin 550 metriä ja leveys suurimmillaan noin 200 metriä. Muodostuman sekä etelä- että kaakkoisrinne ovat varsin jyrkkiä kuten Lindövikenin länsipuolella sijaitsevan Sattala-malmin harjanteen, ja alueella on runsaasti pintalohkareita ja -kivikkoa. Pintalohkareisuus on rinteessä laajoilla alueilla yli kymmenen lohkaretta aarilla ja osa lohkareista on suuria. Muodostuman pohjoisosa ei laskeudu, vaan maasto jatkuu vailla muodostuman rajaa myötäileviä korkeuseroja (Kujansuu et al. 1993, Kielosto et al. 1996).
Biologia
Kalbyn metsät ovat suurimmaksi osaksi tuoretta kangasta. Länsikärjen varttuvasta männiköstä löytyy lehtokasvillisuutta. Itäkärjessä on pieni alue suursaniaisvaltaista kosteaa lehtoa ja tuoretta lehtoa (OMaT).
Lisäksi etelärinteessä kasvaa tuoreen kankaan tyyppilajien lisäksi melko runsaasti nuokkuhelmikkää. Alue rajoittuu merenrantaan, jossa on kohtuullisen hyvälajinen tervaleppälehto. Moreenimuodostelma on melkein kokonaan vaihtelevan ikäistä sekametsää, josta löytyy myös varttuneita puuyksilöitä. Sekametsän alueella on tehty harvennushakkuita. Vain alueen länsiosassa on pieni alue varttuvaa männikköä sekä kaistale noin kaksimetristä mäntytaimikkoa, jossa kasvaa runsaasti koivua. Kalbyn paras kasvillisuus löytyy saniais- ja tervaleppälehdoista. Alueen itäkärjessä on pieni alue suursaniaisvaltaista kosteaa lehtoa, josta löytyy mm.
soreahiirenporrasta, metsäalvejuurta, korpi-imarretta, metsäimarretta, valkovuokkoa, käenkaalia ja nuokkuhelmikkää. Alue on ojitettu. Saniaislehdon läheisyydessä on myös pieni alue käenkaali- oravanmarjatyypin tuoretta lehtoa, jossa nimilajien lisäksi kasvaa runsaasti mm. nuokkuhelmikkää ja
terttuseljapensas. Itäosan lehdoissa puusto on varttuvaa kuusikkoa. Muodostuma rajoittuu merenrantaan, josta löytyy monilajinen tervaleppälehto. Siellä kasvaa mm. viitakastikkaa, nuokkuhelmikkää, nurmilauhaa,
mesiangervoa, ranta-alpia, lehtoarhoa, käenkaalia, lehtovirmajuurta, puna-ailakkia, punakoisoa, ketohanhikkia, peltopähkämöä ja koiranheinää. Alueen puustosta löytyy tervalepän lisäksi niukasti tammea ja tuomea. Kalbyn paras kasvillisuus löytyy saniais- ja tervaleppälehdoista.
Maisema ja muut arvot
Kalbyn muodostuma erottuu varsin hyvin sen kaakkois- ja eteläpuolelta, Tenhola-Bromarv-tieltä, mutta pohjoisosan puolelta ympäristöön nähden puuttuvista korkeuseroista hahmottaminen on heikompaa. Alueen etelä- ja kaakkoisosasta on näkymä merelle, Lindövikeniin. Muodostuman sisäinen maisema on melko selkeä.
Alue rajautuu eteläosastaan Tapelsåsen - Lindöviken - Heimlaxin Naturakohteeseen (FI0100002), Lindövikenin suojelualue (YSA013394). Noin 200 metriä länteen on 3. luokan pohjavesialue (0183520).
Kirjallisuutta
Glückert, G. & Ristaniemi, O. 1980. Ancylustransgressio Karjalohjalla Toisella Salpausselällä. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 41. 22 s.
Kujansuu, R., Uusinoka, R., Herola, E. & Stén, C-G. 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset. Karttalehti 2014. 90 s. Geologian tutkimuskeskus.
Kielosto, S., Kukkonen, M., Stén, C-G. & Backman, B. 1996. Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä.
Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset 2011; 2012. 104 s. Geologian tutkimuskeskus.
KALBY EKENÄS Databaskod: MOR-Y01-010 Formationstyp: Ändmorän
Värdeklass: 4 Kartblad: 2012 10 Områdets areal 8,5 ha
Höjd: 40 m öhy Områdets relativa höjd: 40 m Formationens relativa höjd: 40 m Moränformationens läge: Formationen ligger i Kalby i Ekenäs, norr om Lindöviken
(Sandviken), vid Tenala - Bromarvvägen.
Geologi
Ändmoränformationen i Kalby hör till II Salpausselkä (Stängselåsen). Formationen ligger i nordostlig- sydvästlig riktning. Ryggen har bildats på ett ställe i terrängen där marken under inlandsisens kant stiger kraftigt från sydost, från Lindöviken, till en nivå där inlandsisens iskant lättare än i någon annan position har kunnat stanna. Eftersom den högsta strandnivån vid den Baltiska issjön, på basis av den högsta strand- nivån mot Karislojo hållet, antas ha legat vid 135 - 140 meters nivå på området, har formationen frigjorts på ett betydande vattendjup i inlandsisens kant (Glückert & Ristaniemi 1980). Det Littorinahavsskedets högsta strandnivå ligger sannolikt ca 40 meter över den nuvarande havsytan och formationen har under detta havsskede stigit Östersjöns yta. Formationen är ca 550 meter lång och bredast är ca 200 meter. For- mationens syd- och sydostsluttningar är rätt så branta, likaså åsen på Sattala malm väster om Lindöviken.
På området finns det rikligt med ytstenblock och stenjord. På stora områden av sluttningen är stenblockens täthet på markytan över tio block per ar och en del av stenblocken är stora. Formationens norra del sluttar inte och terrängen fortsätter utan höjdskillnader utanför formationsgränsen (Kujansuu et al. 1993, Kielosto et al. 1996).
Biologi
Skogarna i Kalby består till största delen av frisk mo. I den äldre tallskogen på den västra udden växer det lundvegetation. På den södra udden finns ett litet område med fuktig ormbunkslund och frisk lund (OMaT). På den västra sluttningen växer förutom typarterna på frisk mo dessutom ganska rikligt med slokgräs. Området gränsar till havsstranden, där det finns en klibbalslund med rätt så bra artbestånd. Mo- ränformationen består nästan helt av blandskog av olika ålder, där det också förekommer gamla trädexem- plar. Gallringshuggning har utförts i blandskogen. Endast i områdets västra del finns ett litet område med äldre tallskog samt en remsa med ca två meter höga tallplantor och med ett rikligt inslag av björk. Den bästa vegetationen i Kalby finns i ormbunks- och klibbalslundarna. På områdets östra udde finns ett litet område med en fuktig, ormbunksdominerad lund, där det bl.a. växer majbräken, skogsbräken, hultbräken, ekbräken, vitsippa, harsyra och slokgräs. Området har utdikats. I närheten av ormbunkslunden finns också en liten frisk lund av harsyra-ekorrbärstyp, där det förutom de nämnda arterna växer rikligt med bl.a. slok- gräs och druvfläder. I lundarna i områdets östra del består skogen av äldre granar. Formationen gränsar till havsstranden där det finns en artrik klibbalslund. Där växer bl.a. grenrör, slokgräs, tuvtåtel, älggräs, strandlysing, skogsnarv, harsyra, flädervänderot, skogslyst, besksöta, gåsört, knölsyska och hundäxing. I skogen på området växer det förutom klibbal sparsamt med ek och hägg. Den bästa vegetationen i Kalby finns i ormbunks- och klibbalslundarna.
Landskap och övriga värden
Formationen i Kalby kan urskiljas rätt så tydligt från den sydöstra och södra sida, från Tenala - Bromarv- vägen. På grund av att det inte förekommer höjdskillnader kan formationen inte gestaltas norrifrån i sin omgivning. Från områdets södra och sydöstra del öppnar sig en vy över havet, till Lindöviken. Formatio- nens inre landskap är rätt så påtagligt. Områdets södra del gränsar till Tapelsåsen - Lindöviken - Heimlax Natura-objekt (FI0100002), Lindövikens skyddsområde (YSA013394). Cirka 200 meter västerut finns ett grundvattenområde av klass 3 (0183520).
Litteratur
Glückert, G. & Ristaniemi, O. 1980 Ancylustransgressio Karjalohjalla Toisella Salpausselällä. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 41. 22 s.
Kujansuu, R., Uusinoka, R., Herola, E. & Stén, C-G. 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperä. Sum- mary: Quaternary deposits in the Tammisaari map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maa- peräkarttojen selitykset lehti 2014. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 90 p.
Kielosto, S., Kukkonen, M., Stén, C-G. & Backman, B. 1996. Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä.
Summary: Quaternary deposits in the Hanko and Perniö map-sheet areas. [Resumé: Jordarterna inom Hangö och Bjärnå kartbladsområden.] Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset lehdet 2011 ja 2012. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 104 p.
