MOR-Y01-011
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 2438000
2438000
2439000
2439000
2440000
2440000
6647000 6647000
6648000 6648000
6649000 6649000
6650000 6650000
6651000 6651000
HÖGKULLA TAMMISAARI
Tietokantatunnus: MOR-Y01-011 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:2011 06 Alueen pinta-ala: 13,3 ha
Korkeus: 35 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m Moreenimuodostuman sijainti: Högkullan sijaitsee Tammisaaren Vättlaxissa, Bromarv-Padva-
ja Högkulla-Vättlax-teiden risteyksen länsipuolella.
Geologia
Högkullan reunamoreenimuodostuma kuuluu II Salpausselän muodostumiin. Reunamoreenit ovat syntyneet muinaisen mannerjäätikön reunan eteen. Ne ovat siten poikittain mannerjäätikön liikkeeseen nähden ja kuvastavat muinaisen mannerjäätikön reunan kulkua. Högkullan selänteen pituus on noin 700 metriä ja leveys suurimmillaan noin 200 metriä. Se on suuntautunut koillis-lounais-suuntaisesti. Muodostuman selännemuoto on varsin hyvin näkyvissä. Muodostuma on syntynyt mannerjäätikön reunassa huomattavan syvään veteen, koska Baltian jääjärven aikaisen ylimmän rannan taso oletetaan olleen alueella noin 130 metrin tasossa, pääteltynä ylimmän rannan tasosta Karjalohjan suunnalla. Litorina-merivaiheen ylin rantataso on alueella ilmeisesti noin 40 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, joten muodostuma on noussut Itämeren pinnan yläpuolelle ao.
merivaiheen aikana. (Glückert & Ristaniemi 1980, Kujansuu et al. 1993, Kielosto et al. 1996). Muodostuman länsiosassa on jonkin verran pintalohkareikkoa. Pohjoisosassa on edustava pirunpelto.
Biologia
Högkullan metsät ovat kuivahkoa ja tuoretta kangasta. Kuivahkoa kangasta löytyy muodostelman keskiosista sekä tuoretta kangasta selänteen itä- ja reunaosista. Alueen itäosassa on tien pohjoispuolella varttunutta männikköä sekä eteläpuolella varttunutta ja varttuvaa havupuumetsää. Varttunutta puustoa löytyy lisäksi muodostelman länsiosasta, jossa tien eteläpuolella on kuivahkon kankaan männikköä. Muodostelman
etelärinteessä on nuorta, varttuvaa mäntymetsää sekä mäntytaimikkoa. Pohjoisrinteen länsiosassa on varttuvaa männikköä ja itäosan louhikkoalueella varttuvaa sekametsää. Högkullan kasvillisuus on hyvin tavallista kuivahkojen ja kuivien kankaiden lajistoa.
Maisema ja muut arvot
Högkullan reunamoreenimuodostuma erottuu maisemasta varsin hyvin, vaikka se ei juurikaan eroa muista lähialueen II Salpausselän muodostumista. Alueelta ei avaudu ympäristöön huomionarvoista maisemaa. Sen sisäinen maisema on varsin selkeä.
Kirjallisuutta
Glückert, G. & Ristaniemi, O. 1980. Ancylustransgressio Karjalohjalla Toisella Salpausselällä. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 41. 22 s.
Kujansuu, R., Uusinoka, R., Herola, E. & Stén, C-G. 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset. Karttalehti 2014. 90 s. Geologian tutkimuskeskus.
Kielosto, S., Kukkonen, M., Stén, C-G. & Backman, B. 1996. Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä.
Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset 2011; 2012. 104 s. Geologian tutkimuskeskus.
HÖGKULLA EKENÄS Databaskod: MOR-Y01-011 Formationstyp: Ändmorän
Värdeklass: 4 Kartblad: 2011 06 Områdets areal 13,3 ha
Höjd: 35 m öhy Områdets relativa höjd: 15 m Formationens relativa höjd: 15 m Moränformationens läge: Formationen i Högkulla ligger i Vättlax i Ekenäs, väster om
Bromarv-Padva och Högkulla-Vättlax –vägarnas korsning.
Geologi
Ändmoränformationen i Högkulla hör till II Salpausselkäs (Stängselåsens) formationer. Ändmoränerna har bildats framför den forna inlandsisens kant. De ligger således vinkelrätt mot inlandsisens rörelse och be- skriver hur den forna inlandsisens kant rörde sig. Ryggen i Högkulla är ca 700 meter lång och bredast är ca 200 meter. Den sträcker sig i nordostlig-sydvästlig riktning. Formen är rätt så framträdande. Eftersom den högsta strandnivån vid den Baltiska issjön, på basis av den högsta strandnivån mot Karislojo hållet, antas ha legat vid 130 meters nivå på området, har formationen frigjorts på ett betydande vattendjup i den forna inlandsisens kant. Det Littorinahavsskedets högsta strandnivå ligger sannolikt ca 40 meter över den nuvarande havsytan och formationen har under detta havsskede stigit över Östersjöns havsyta (Glückert &
Ristaniemi 1980, Kujansuu et al. 1993, Kielosto et al. 1996). I formationens västra del finns i någon mån stenblock på ytan. I den norra delen finns ett representativt klapperstensfält.
Biologi
Skogarna i Högkulla består av rätt så torr eller frisk mo. Rätt så torr mo förekommer i formationens mel- lersta delar samt frisk mo i ryggens östra delar och i dess kanter. I områdets östra del, på vägens norra sida, finns äldre tallskog samt på den södra sidan äldre och växande barrskog. Äldre träd påträffas också i formationens västra del, där det på vägens södra sida finns tallskog på rätt så torr mo. På formationens sydsluttning växer ung tallskog samt tallplantsbestånd. På norrsluttningens västra del växer äldre tallskog och på den östra delens blockmark växer äldre blandskog. Vegetationen i Högkulla består av mycket van- liga arter på rätt så torra och torra moar.
Landskap och övriga värden
Ändmoränformationen i Högkulla kan ganska lätt urskiljas i landskapet, trots att den inte just kan urskiljas från II Salpausselkäs formationer i den närmaste omgivningen. Inga betydande landskap öppnar sig från området. Dess inre landskap är rätt så påtagligt.
Litteratur
Glückert, G. & Ristaniemi, O. 1980 Ancylustransgressio Karjalohjalla Toisella Salpausselällä. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 41. 22 s.
Kujansuu, R., Uusinoka, R., Herola, E. & Stén, C-G. 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperä. Sum- mary: Quaternary deposits in the Tammisaari map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maa- peräkarttojen selitykset lehti 2014. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 90 p.
Kielosto, S., Kukkonen, M., Stén, C-G. & Backman, B. 1996. Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä.
Summary: Quaternary deposits in the Hanko and Perniö map-sheet areas. [Resumé: Jordarterna inom Hangö och Bjärnå kartbladsområden.] Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset lehdet 2011 ja 2012. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 104 p.
