MOR-Y01-009
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 2447000
2447000
2448000
2448000
2449000
2449000
6652000 6652000
6653000 6653000
6654000 6654000
6655000 6655000
6656000 6656000
SKEPPARS TAMMISAARI
Tietokantatunnus: MOR-Y01-009 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:2012 07 Alueen pinta-ala: 8,0 ha
Korkeus: 40 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m Moreenimuodostuman sijainti: Skeppars sijaitsee Tammisaaressa lähellä Bromarvin keskustaa
Kägra med Pålarvissa, Bromarv-Tenhola-tien varressa.
Geologia
Skepparsin reunamoreenimuodostuma on II Salpausselän reunamuodostuma. Muodostuma on syntynyt muinaisen mannerjäätikön reunassa huomattavan syvään veteen, koska Baltian jääjärven ylimmän rannan taso oletetaan olleen alueella 135 - 140 metrin tasossa, pääteltynä ylimmän rannan tasosta Karjalohjan suunnalla (Glückert & Ristaniemi 1980). Litorina-merivaiheen ylin rantataso on alueella ilmeisesti noin 40 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, joten muodostuma on noussut Itämeren pinnan yläpuolelle ao. merivaiheen aikana.
Skepparsin selänne on ilmeisesti syntynyt kohtaan, jossa jäätikön reunan perääntyminen on voinut pysähtyä helpommin kuin jossakin muussa asemassa.Selänteen pituus on noin 500 metriä ja leveys suurimmillaan noin 200 metriä. Sen suuntaus on koillisesta lounaaseen. Alueen pinta-ala on melko pieni. Muodoltaan alue on melko loivarinteinen ja leveähkö. Muodostuman keskellä, pohjoisosassa on runsaasti pintalohkareita, kuten II
Salpausselän muodostumien pintaosissa Skepparsin muodostumasta lounaaseen aina Bromarvin keskustaan asti (Kujansuu et al. 1993, Kielosto et al. 1996).
Biologia
Skepparsin reunamoreenimuodostelman metsät ovat kuivahkoa ja tuoretta kangasta. Kuivahkoa kangasta löytyy koillis- ja länsiosan kivikkoisilta alueilta. Tuoretta kangasta on alueen itäosassa, etelärinteessä sekä
läntisimmässä kärjessä. Etelärinteessä kasvaa koko alueella harvakseltaan pähkinäpensasta ja rinteen länsiosassa on pieni lehtomainen laikku, jossa kasvaa runsaasti mm. nuokkuhelmikkää ja ahomansikkaa. Skepparsin
kasvillisuus on hyvin tavallista kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden lajistoa pähkinäpensasta ja nuokkuhelmikkää lukuun ottamatta.
Maisema ja muut arvot
Muodostuma ei erityisesti eroa ympäröivästä maastosta, II Salpausselästä, vaikka se hahmottuukin ympäristöstä.
Alueen eteläosasta on paikoitellen luonnonkaunis näkymä merelle Brännässkataniin. Sisäinen maisema on melko selkeä. Alueen koillisosa rajautuu 3. luokan pohjavesialueeseen (0183519). Noin 800 metriä muodostuman kaakkoispuolella sijaitsee Tapelsåsen - Lindöviken - Heimlaxin Naturakohde (FI0100002, Flatholmenin luonnonsuojelualue YSA012929, LH0010121).
Kirjallisuutta
Glückert, G. & Ristaniemi, O. 1980. Ancylustransgressio Karjalohjalla Toisella Salpausselällä. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 41. 22 s.
Kujansuu, R., Uusinoka, R., Herola, E. & Stén, C-G. 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset. Karttalehti 2014. 90 s. Geologian tutkimuskeskus.
Kielosto, S., Kukkonen, M., Stén, C-G. & Backman, B. 1996. Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä.
Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset 2011; 2012. 104 s. Geologian tutkimuskeskus.
SKEPPARS EKENÄS Databaskod: MOR-Y01-009 Formationstyp: Ändmorän
Värdeklass: 4 Kartblad: 2012 07 Områdets areal 8,0 ha
Höjd: 40 m öhy Områdets relativa höjd: 15 m Formationens relativa höjd: 15 m Moränformationens läge: Skeppars ligger i Ekenäs i Kägra med Pålarv, nära Bromarv
centrum, längs Bromarv-Tenalavägen.
Geologi
Ändmoränformationen i Skeppars är en ändformation till II Salpausselkä (Stängselåsen). Eftersom den högsta strandnivån vid den Baltiska issjön, på basis av den högsta strandnivån mot Karislojo hållet, antas ha legat vid 135 - 140 meters nivå på området, har formationen frigjorts på ett betydande vattendjup i den forna inlandsisens kant (Glückert & Ristaniemi 1980). Det Littorinahavsskedet högsta strandnivå på om- rådet ligger sannolikt ca 40 meter över den nuvarande havsytan och formationen har m.a.o. under detta havsskede stigit över Östersjöns havsyta. Ryggen i Skeppars har troligen bildats på en plats där inlands- isens iskant lättare än i någon annan position har kunnat stanna. Ryggen är ca 500 meter lång och bredast ca 200 meter. Den sträcker sig från nordost mot sydväst. Området är ganska litet. Formen är rätt så svagt sluttande och ganska bred. I den norra delen av formationens centrala del finns det rikligt med stenblock på ytan, såsom det också förekommer på II Salpausselkäs formationers ytor från Skeppars mot sydväst ända till Bromarv centrum (Kujansuu et al. 1993, Kielosto et al. 1996).
Biologi
Skogarna på Skeppars ändmoränformation är rätt så torr eller frisk mo. Rätt så torr mo finns på de steniga områdena i nordost och i väster. Frisk mo finns i områdets östra del, på sydsluttningen och den västligaste spetsen. På hela sydsluttningen växer det glesa hasselbestånd och i sluttningens västra del finns en liten lundartad fläck, där det växer rikligt med bl.a. slokgräs och smultron. Förutom hassel och slokgräs består vegetationen i Skeppars av mycket sedvanliga arter på rätt så torra och friska moar.
Landskap och övriga värden
Formationen är inte särkilt framträdande i den omgivande terrängen, II Salpausselkä, trots att den kan gestaltas i omgivningen. Från områdets södra del öppnar sig ställvis en naturskön vy över havet mot Brän- nässkatan. Det inre landskapet är rätt så påtagligt. Områdets nordöstra del gränsar till ett grundvattenom- råde av klass 3 (0183519). Cirka 800 meter sydost om formationen ligger Tapelsåsen - Lindöviken - Heimlaxvikens Natura-område (FI0100002, Flatholmens naturskyddsområde YSA012929, LH0010121).
Litteratur
Glückert, G. & Ristaniemi, O. 1980 Ancylustransgressio Karjalohjalla Toisella Salpausselällä. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 41. 22 s.
Kujansuu, R., Uusinoka, R., Herola, E. & Stén, C-G. 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperä. Sum- mary: Quaternary deposits in the Tammisaari map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maa- peräkarttojen selitykset lehti 2014. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 90 p.
Kielosto, S., Kukkonen, M., Stén, C-G. & Backman, B. 1996. Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä.
Summary: Quaternary deposits in the Hanko and Perniö map-sheet areas. [Resumé: Jordarterna inom Hangö och Bjärnå kartbladsområden.] Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset lehdet 2011 ja 2012. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 104 p.
