MOR-Y01-003
2474000
2474000
2475000
2475000
2476000
2476000
6658000 6658000
6659000 6659000
6660000 6660000
6661000 6661000
6662000 6662000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
BOCKBODA POHJA
Tietokantatunnus: MOR-Y01-003 Muodostumatyyppi: Vastasivun drumliini
Arvoluokka: 4 Karttalehti:2014 04, 2014 05 Alueen pinta-ala: 60,8 ha
Korkeus: 35 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 30 m Muodon suhteellinen korkeus: 30 m Moreenimuodostuman sijainti: Bockbodan kohde sijaitsee Tammisaaren kunnassa,
Pohjanlahden itäpuolella, Ekerövikenin rannassa.
Geologia
Bockbodan vastasivun drumliini on eräs eteläisessä Suomessa todetun, Lounais-Suomen vastasivun
drumliinikentän muodostumista. Tämän kentän tihein muodostumien esiintymisalue on Salon-Tammisaaren seudulla, jossa on pääosa tämän drumliinityypin muodostumista. Bockbodan vastasivun drumliini on Tammisaaren 1 : 100 000 karttalehdellä sijaitsevista pre crag-muodostumista Malmskogenin ja Gennarbyn ohella kooltaan suurimpia. Sen pituus on noin 1200 metriä ja leveys suurimmillaan noin 600 metriä. Sen suuntaus on alueelle tyypillisesti pohjoisluoteesta eteläkaakkoon.Muodostuman Ekerövikeniin rajoittuva länsiosan puoleinen rinne on jonkin verran loivempi kuin itäosanpuoleinen rinne. Muodostuman
proksimaalipuoleinen (luoteispuoleinen) osa nousee suurille vastasivundrumliineille tyypillisen loivasti, ja muodostuman distaaliosaa lähestyttäessä on pitkä, tasainen vaihe. Muodostuman muoto on varsin selkeä, ja se erottuu melko hyvin maastosta. Kaakkoisosan distaaliosassa tai muodostuman välittömässä läheisyydessä ei ole maanpinnalla havaittavissa vastasivun drumliineille yleensä tyypillisiä kalliopaljastumia tai –paljastumaa, vaan pintalohkareikkoa. Samoin alueen päällä keskellä on pintalohkareita. Lähimmät maanpinnalta havaittavat kalliopaljastumat ovat vasta noin 200 metriä aluerajauksen etelä- ja lounaispuolella. Bockbodan muodostuman geologisen kehityksen kannalta Itämeren rannansiirtymisessä tärkein rantataso on Litorina-merivaiheen ylin taso, joka on seudulla noin 35 - 40 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Bockbodan muodostuman lakiosa on ilmeisesti noussut merenpinnan tason yläpuolelle juuri Litorina-merivaiheen alkaessa (Kujansuu et al. 1993, Kielosto et al. 1996).
Biologia
Bockbodan vastasivun drumliinin metsät ovat suurimmaksi osaksi tuoretta kangasta, josta löytyy myös pieniä laikkuja lehtomaista kasvillisuutta. Alueen luoteiskulmassa on pieni alue suurruoholehtoa sekä tämän länsipuolella merenrantaan jatkuva laidunnettu alue, jonka kartoitetulta alueelta löytyy kosteaa heinäniittyä ja hakamaata. Drumliinin itärajalla on lisäksi kaksi pientä aluetta peltoa. Suurin osa Bockbodan metsistä on varttuvaa istutusmännikköä, jossa sekapuuna kasvaa kuusta ja koivua. Alueen koillisosassa on pienehkö kuusitaimikkoa. Kaakkoiskulmassa on laajempi alue kaksilatvuskerroksista sekametsää, jonka
päälatvuskerroksen muodostavat männyt ovat saavuttaneet varttuneen iän. Kuusi alispuusto on huomattavasti nuorempaa. Lounaiskulman hakamaalla puusto on tervaleppävaltaista, mutta alueelta löytyy myös kuusta, koivua ja tuomea. Suurruoholehdon valtapuu on koivu, minkä lisäksi alueella kasvaa kuusta ja tervaleppää. Bockbodan rehevin kasvillisuus löytyy alueen lounaisosan laidunnetulta alueelta ja sen läheisyydestä
Maisema ja muut arvot
Muodostuman sisäinen maisema on varsin selkeä, mutta se ei erotu, lähinnä laajasta pinta-alasta johtuen kovinkaan selkeästi alueen ulkopuolelle. Rannasta on hyvin luonnonkaunis merinäköala. Alue rajoittuu länsiosastaan Naturakohteeseen FI0100005: Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue, rantojensuojelualue RSO010002. Ympäröivä maisema kuuluu Fiskars - Antskogin maisemakokonaisuuteen MAO010007.
Kirjallisuutta
Kielosto, S., Kukkonen, M., Stén, C-G. & Backman, B. 1996. Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä.
Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset 2011; 2012. 104 s. Geologian tutkimuskeskus.
Kujansuu, R., Uusinoka, R., Herola, E. & Stén, C-G. 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset. Karttalehti 2014. 90 s. Geologian tutkimuskeskus.
BOCKBODA POJO Databaskod: MOR-Y01-003 Formationstyp: Stötsidesdrumlin
Värdeklass: 4 Kartblad: 2014 04, 2014, 05 Områdets areal 60,8 ha
Höjd: 35 m öhy Områdets relativa höjd: 30 m Formationens relativa höjd: 30 m Moränformationens läge: Objektet i Bockboda är beläget i Ekenäs stad, öster om Pojovi-
ken, på Ekerövikens strand.
Geologi
Stötsidesdrumlinen i Bockboda är en av formationerna som har påträffats i södra Finland på fältet med stötsidesdrumliner i Sydvästra Finland. De tätaste formationerna inom detta fält ligger i Salo - Ekenäs - trakten, där största delen av denna drumlintyp finns. Stötsidesdrumlinen i Bockboda är jämsides med for- mationerna i Malmskogen och Gennarby de största på kartbladet 1:100 000 över Ekenäs. Den är ca 1200 meter lång och bredast är ca 600 meter. Drumlinen sträcker sig från nordnordväst mot syd-sydost, vilket är typiskt för området. Formationens sluttning, som i den västra delen gränsar till Ekeröviken, är en aning mer långsluttande än sluttningen i den östra delen. Formationens proximala del (nordvästra delen) stiger långsamt vilket är typiskt för de stora stötsidesdrumliner och närmare formationens distala del finns ett långt, jämnt område. Formationen har en rätt så tydlig form och den framträder rätt så tydligt i terrängen.
Varken i den sydöstra distala delen eller i formationens omedelbara närhet kan man iaktta berghällar, vilket är typiskt för stötsidesdrumliner. Däremot förekommer det blockjord på ytan. Mitt på området finns det likaså blockjord på ytan. Berghällar har iakttagits först ca 200 meter söder och sydväst om områdes- gränsen. Den viktigaste strandnivån vid Östersjöns strandförskjutning med hänsyn till den geologiska utvecklingen av formationen i Bockboda är Littorinahavsskedets högsta nivå, som i trakten ligger ca 35 - 40 meter över den nuvarande havsytan. Formationens kröndel i Bockboda har sannolikt stigit över havs- ytans nivå just när Littorinahavsskedet började (Kujansuu et. al. 1993, Kielosto et al. 1996).
Biologi
Skogarna på stötsidesdrumlinen i Bockboda är till största delen frisk mo, där också små fläckar av lundar- tad vegetation förekommer. I områdets nordvästra del finns en liten högörtslund samt väster om den ett betesområde som sträcker sig till stranden. På betesmarken inom det kartlagda området påträffas fuktig gräsbevuxen äng och hagmark. I drumlinens östra kant finns dessutom två små åkerområden. Största delen av skogarna i Bockboda är växande, planterade tallbestånd, med inslag av gran och björk. I områdets nordöstra del finns ett litet granplantsbestånd. I det sydöstra hörnet finns ett större område med blandskog och två kronskikt. Tallarna som bildar det huvudsakliga kronskiktet är äldre. Granunderståndarna är betyd- ligt yngre. På hagmarken i det sydvästra hörnet domineras skogen av klibbalar, men där finns också gran, björk och hägg. Högörtslunden är björkdominerad och förutom björk växer där gran och klibbal. Den frodigaste vegetationen i Bockboda finns på betesmarken i områdets sydvästra del och i dess närhet.
Landskap och övriga värden
Formationens inre landskap är rätt så påtagligt, men kan beroende på den stora arealen inte urskiljas särde- les tydligt i omgivningen. Från stranden öppnar sig en mycket naturskön vy över havet. Områdets västra del gränsar till Natura-objektet FI0100005: Havsskyddsområdet för Ekenäs och Hangö skärgård och Pojo- viken, strandskyddsområdet RSO010002. Det omgivande området hör till landskapshelheten Fiskars - Antskog MAO010007.
Litteratur
Kielosto, S., Kukkonen, M., Stén, C-G. & Backman, B. 1996. Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä.
Summary: Quaternary deposits in the Hanko and Perniö map-sheet areas. [Resumé: Jordarterna inom Hangö och Bjärnå kartbladsområden.] Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset lehdet 2011 ja 2012. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 104 p.
Kujansuu, R., Uusinoka, R., Herola, E. & Stén, C-G. 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperä. Summa- ry: Quaternary deposits in the Tammisaari map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maape- räkarttojen selitykset lehti 2014. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 90 p.
