MOR-Y10-027
2441000
2441000
2442000
2442000
2443000
2443000
7027000 7027000
7028000 7028000
7029000 7029000
7030000 7030000
7031000 7031000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
PALOMETSÄ ALAHÄRMÄ, UUSIKAARLEPYY
Tietokantatunnus: MOR-Y10-027 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:2312 08 Alueen pinta-ala: 167,5 ha
Korkeus: 51 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Moreenimuodostuman sijainti: Palometsän kumpumoreenialue sijaitsee Uudenkaarlepyyn
kaakkoiskulmassa aivan Alahärmän rajalla, Kihakoskella (Alahärmä), Isonevan eteläpuolella.
Geologia
Volttin 1 : 20 000 peruskarttalehdellä on kumpumoreenimuodostumia sen luoteisneljänneksellä, muuta kartta- alaa luonnehtivat viljellyt peltoaukeat lähinnä Lapuanjoen vartta seuraillen ja itäosan laajat ja lukuisat suoalueet kuten Rajaneva sekä Kangasneva. Inventointiin on valittu mukaan Palometsän kumpumoreenialue, joka rajautuu luonnollisesti sekä soistumiin että kalliomaihin.Palometsän inventoitu alue rajoittuu Iso- ja Surmanevoihin joista muodostuman kummut nousevat noin kymmenen metriä ympäristöään korkeammalle. Itse kummut ovat pinta-alaltaan melko laajoja sekä laakeita ja osa on muodoltaan selkeän pitkulaisia. Pintalohkareisuus on alueella paikoitellen hyvinkin runsasta ja joukossa on myös suuria lohkareita. Kumpujen rinteet eivät ole erityisen jyrkkiä. Alueen vapauduttua muinaisen mannerjäätikön alta on koko Volttin alue ollut muinaisen Itämeren peitossa ja veden syvyys on suurimmillaan ollut noin 200 metriä. Palometsän kumpumoreenimuodostuma on siis vapautunut jäätikön alta subakvaattisesti hyvin syvään veteen (Eronen 1994).
Biologia
Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alueen metsät ovat lähinnä havumetsiä ja osin sekametsiä sekä harvapuustoisia kankaita (Syke:CLC2000-maankäyttö/maanpeite (25m)-aineisto).
Maisema ja muut arvot
Muodostuma hahmottuu ympäristöstään paikoitellen, etenkin metsähakkuiden kohdalla kivisinä, soistumista nousevina kumpuina. Alueella on kumpumoreenimuodostumille tyypillisesti runsaasti kumpujen välisiä, pienialaisia soistumia. Erikoispiirteenä alueella on myös hyvin pieni järvi, jolle on annettu oma nimikin, Palaneenjärvi. Itse kumpujen päältä avautuu näkymiä vain toisille, ympäröiville kummuille sekä kumpualuetta ympäröiville soille. Sisäinen maisema on yksitoikkoista metsänhakkuita sekä metsää. Alueella, sen luoteisosassa on muinaishautoja. Lähiympäristöä luonnehtii lohkareinen metsämaasto jota runsaslukuiset soistumat täplittävät.
Vasta noin kaksi kilometriä lounaaseen alkaa Lapuanjoen varren viljellyt peltoaukeat, jonne Palometsän muodostumalta ei ole minkäänlaista näköyhteyttä.
Kirjallisuutta
Eronen, M. 1994. Muinaisrannat ja jääkauden jälkeinen maankuoren deformaatio Fennoskandiassa. Teoksessa:
Maankohoaminen, neotektoniikka ja Itämeren rannansiirtyminen Suomessa : maaperägeologian jatkokoulutus Turun yliopistossa 11.4.1994. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, 53-61.
PALOMETSÄ ALAHÄRMÄ, NYKARLEBY Databaskod: MOR-Y10-027 Formationstyp: Kullig morän
Värdeklass: 4 Kartblad: 2312 08 Områdets areal 167,5 ha
Höjd: 51 m öhy Områdets relativa höjd: 15 m Formationens relativa höjd: 10 m Moränformationens läge: Området med kullig morän i Palometsä ligger i Kihakos-ki
(Alahärmä) söder om Isoneva i Nykarlebys sydöstra hörn, allde- les vid gränsen till Alahärmä.
Geologi
På grundkartbladet 1:20 000 över Voltti finns det formationer med kullig morän på områdets nordvästra kvadrant. Odlade åkerslätter, som närmast följer Lappo å, och omfattande och många myrområden såsom Rajaneva och Kangasneva karaktäriserar de övriga områdena på kartbladet. Området med kullig morän i Palometsä, som gränsar naturligt både till myrar och hällmarker, har utsetts för inventeringen. Det invente- rade området i Palometsä gränsar till Isoneva och Surmaneva, där formationens kullar reser sig cirka tio meter högre än omgivningen. Själva kullarna är till arealen rätt så stora och flacka och en del av dem är tydligt avlånga. På området förekommer det ställvis mycket rikligt med ytstenblock och bland dem finns det också stora block. Kullarnas sluttningar är inte särdeles branta. När den forna inlandsisen drog sig tillbaka låg hela Voltti under den forna Östersjön och vattendjupet var ca 200 meter. Området med kullig morän i Palometsä har således frigjorts subakvatiskt i mycket djupt vatten efter inlandsisen (Eronen 1994).
Biologi
Vegetationen på moränområdet har inte inventerats. Skogarna på området består av barrskog, blandskog samt mo med gles skog (Syke:CLC2000, markanvändning/marktäcke (25m)-material.
Landskap och övriga värden
Framförallt vid avverkningsområdena gestaltas formationen ställvis i omgivningen som steniga kullar som reser sig på försumpningarna. Det förekommer rikligt med små försumpningar mellan de små kullarna, vilket är typiskt för formationer med kullig morän. Ett mycket litet träsk, Palaneenjärvi, utgör ett särdrag i området. Från kullarnas krön öppnar sig endast vyer mot de övriga, omgivande kullarna, samt mot de omgivande myrarna kring kullarna. Det inre landskapet består av enformiga avverkningsområden samt skog. I områdets nordvästra del finns det forngravar. Den närmaste omgivningen karaktäriseras av skogs- terräng med blockfält och ett stort antal försumpningar. Först ca två kilometer mot sydväst börjar odlade åkerfält vid Lappo å. Mellan formationen i Palometsä och åkrarna vid Lappo å finns ingen siktförbindelse.
Litteratur
Eronen, M. 1994. Muinaisrannat ja jääkauden jälkeinen maankuoren deformaatio Fennoskandiassa. I pub- likationen: Maankohoaminen, neotektoniikka ja Itämeren rannansiirtyminen Suomessa: maaperägeologi- an jatkokoulutus Turun yliopistossa 11.4.1994. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, 53-61.
