MOR-Y10-028
2427000
2427000
2428000
2428000
2429000
2429000
7041000 7041000
7042000 7042000
7043000 7043000
7044000 7044000
7045000 7045000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
NYBACKA UUSIKAARLEPYY
Tietokantatunnus: MOR-Y10-028 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:2321 01 Alueen pinta-ala: 85,9 ha
Korkeus: 22,5 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 10 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Moreenimuodostuman sijainti: Nybacka sijaitsee Uudenkaarlepyyn Forsbyssä noin kilometri
Uudenkaarlepyynjoesta itään.
Geologia
Uusikaarlepyyn alueella on hyvin vähän moreenimuodostumia. Muodostumista ainoa on Nybackan kumpumoreenialue, joka rajautuu luonnollisesti sekä Uudenkaarlepyynjokea reunustaviin peltoihin että eteläosastaan soistumiin.Nybackan kumpumoreenialue koostuu useasta, melko suurikokoisesta kummusta.
Kumpujen rinteet ovat melko loivia. Koska kumpujen pinta-ala on varsin suuri verrattuna niiden korkeuteen, ovat kummut melko laakeita. Kumpujen muoto on silti hyvin selkeä, pitkulainen. Pintalohkareisuus on
muodostuma-alueella paikoitellen runsasta, paikoin yli kymmeneen lohkaretta aarilla. Ympäröiviltä pelloilta on siirretty kumpujen alarinteille runsaasti lohkareita. Muinaisen mannerjäätikön vetäydyttyä alueelta oli
merenpinta yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Nybackan muodostuma on siis vapautunut jäätikön alta subakvaattisesti hyvin syvään veteen (Eronen 1994).
Biologia
Nybacka on biologisesti melko tyypillinen kumpumoreenialue. Puusto on enimmäkseen varttunutta, tuoreen kankaan (MT) sekametsää tai tuoreen MT) ja kuivahkon (VT) kankaan mäntymetsää. Lisäksi alueelta löytyy pieni kaistale lehtokoivikkoa (OMaT), muutamia pieniä soistumia ja oligotrofinen lyhytkorsiräme (OlLkR).
Alueella on myös tuoreen kankaan (MT) kasvatusmännikköä. Alueen kasvillisuus on muuten hyvin tavanomaista tuoreen kankaan lajistoa, mutta pieni suo sekä lehtolaikku monipuolistavat kasvilajistoa. Lehdon tyyppilajien, käenkaali ja oravanmarja, lisäksi löytyy esimerkiksi nurmitädykettä ja nurmilauhaa, mesiangervoa ja
metsäimarretta.
Maisema ja muut arvot
Muodostuma hahmottuu ympäristöstään pelloilta nousevina mäkinä. Alueella on muutamia
kumpumoreenimuodostumille tyypillisiä kumpujen välisiä, pienialaisia soistumia. Sisäinen maisema on varsin yksitoikkoinen, eikä alueelta juuri avaudu maisemia muualle kuin ympäröiville pelloille. Lähiympäristöä luonnehtii Lapuajoen vartta seurailevat laakeat viljelyspellot ja itäpuolella taas soistumien keskeltä pilkottavat kalliomaat.
Kirjallisuutta
Eronen, M. 1994. Muinaisrannat ja jääkauden jälkeinen maankuoren deformaatio Fennoskandiassa. Teoksessa:
Maankohoaminen, neotektoniikka ja Itämeren rannansiirtyminen Suomessa : maaperägeologian jatkokoulutus Turun yliopistossa 11.4.1994. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, 53-61.
NYBACKA NYKARLEBY Databaskod: MOR-Y10-028 Formationstyp: Kullig morän
Värdeklass: 4 Kartblad: 2321 01 Områdets areal 85,9 ha
Höjd: 22,5 m öhy Områdets relativa höjd: 10 m Formationens relativa höjd: 10 m Moränformationens läge: Nybacka ligger i Forsby i Nykarleby, ca en kilometer öster om
Nykarleby älv.
Geologi
Det finns ytterst få moränformationen i Nykarleby. Området med kullig morän i Nybacka är den enda av formationerna som naturligt gränsar både till åkrarna vid Nykarleby älv och till försumpningarna i söder.
Området med kullig morän i Nybacka består av flera, rätt så stora kullar. Kullarna sluttar rätt så svagt.
Eftersom kullarnas areal är rätt så stor jämfört med deras höjd är kullarna rätt så flacka. Kullarna har ändå en mycket tydlig, oval form. På formationen förekommer det ställvis rikligt med stenblock, ställvis mer än tio block per ar. Många stenblock har flyttats från åkarna till sluttningarnas nedre delar. När den forna inlandsisen drog sig tillbaka från området var vattendjupet drygt 200 meter över den nuvarande havsytan.
Formationen i Nybacka har således frigjorts subakvatiskt i mycket djupt vatten efter inlandsisen (Eronen 1994).
Biologi
Biologiskt sett är Nybacka ett rätt så typiskt område med kullig morän. Skogen är mestadels äldre skog, blandskog på frisk mo (MT) eller tallskog på frisk (MT) eller rätt så torr mo (VT). På området finns det dessutom en smal björklund (OMaT), några små försumpningar och en oligotrof lågstarr-tallmyr (OILkR).
På området finns också skötseltallskog på frisk mo (MT). Vegetationen består annars av rätt så vanliga arter på frisk mo, men myren och lundfläcken gör arterna mångsidigare. Förutom harsyra och ekorrbär, som är typiska lundarter, förekommer där exempelvis teveronika, tuvtåtel, älggräs och ekbräken.
Landskap och övriga värden
Formationen reser sig som backar vid de omgivande åkrarna. Där förekommer några små försumpningar mellan de små kullarna, vilket är typiskt för formationer med kullig morän. Det inre landskapet är rätt så enformigt och från området öppnar sig inte just landskap mot annat håll än mot de omgivande åkrarna. De flacka odlingsfälten vid Lappo å karaktäriserar den närmaste omgivningen. På den östra sidan, mitt bland kärren, skymtar hällmarker.
Litteratur
Eronen, M. 1994. Muinaisrannat ja jääkauden jälkeinen maankuoren deformaatio Fennoskandiassa. I pub- likationen: Maankohoaminen, neotektoniikka ja Itämeren rannansiirtyminen Suomessa: maaperägeologi- an jatkokoulutus Turun yliopistossa 11.4.1994. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, 53-61.
