MOR-Y10-024
2461000
2461000
2462000
2462000
2463000
2463000
7062000 7062000
7063000 7063000
7064000 7064000
7065000 7065000
7066000 7066000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
RÅNÖN DRUMLIINIPARVI KRUUNUPYY
Tietokantatunnus: MOR-Y10-024 Muodostumatyyppi: Drumliini
Arvoluokka: 4 Karttalehti:2323 03 Alueen pinta-ala: 100,7 ha
Korkeus: 45 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 20 m Muodon suhteellinen korkeus: 20 m Moreenimuodostuman sijainti: Rånön drumliiniparvi sijaitsee Kruunupyyn Alavetelissä
Jöussen kylässä Kruunupyynjoen kummallakin puolella.
Geologia
Alavetelin alueella on useita muinaisen mannerjäätikön kulkusuunnan mukaisesti suuntautuneita drumliineja, joista esimerkkinä inventointiin on otettu Rånön kolmesta drumliinista koostuva drumliiniparvi. Ne kuuluvat Kokkolan - Alajärven drumliinikenttään.Rånön drumliiniparvi on suuntautunut luoteesta kaakkoon.
Brännäsbackenin, Rånön ja Jöusnabbackenin drumliinien pituus on 1 - 1,6 kilometriä ja leveys suurimmillaan on noin 400 metriä. Proksimaaliosassa usein tavattava kalliopaljastuma puuttuu kaikista kolmesta drumliinista.
Niiden rinteet ovat selkeät, hieman pyöreähköt.Drumliinit nousevat niitä ympäröivistä soistumista ja ympärillä sijaitsevilta pelloilta suurimmillaan noin 20 metriä. Ne ovat melko vähälohkareisia, vain paikoin lohkareita on enemmän. Joukossa on myös muutamia suurempia lohkareita. Korkeustasolla noin 40 metriä mpy on
havaittavissa lohkareinen muinaisranta. Alueen vapauduttua muinaisen mannerjäätikön alta on ialue ollut muinaisen Itämeren peitossa ja veden syvyys on ollut yli 200 metriä. Drumliiniparvi on siis vapautunut jäätikön alta subakvaattisesti hyvin syvään veteen (Kukkonen & Taka 1988, Eronen 1994).
Biologia
Drumliiniparvi on enimmäkseen tuoreen (VMT) tai kuivahkon (EVT) kankaan, varttunutta kasvatusmännikköä tai pelkkää kasvatusmännikköä. Rånön ja Jöusnabackenin drumliineilta löytyy myös tuoreen kankaan (VMT), varttunutta kuusimetsää, mutta Brännasbacken on pääasiassa kasvatussekametsää. Lahopuuta alueella ei ole, vaikka kuusikot ovatkin suhteellisen luonnontilaisia. Männyn taimikkoja löytyy alueen jokaiselta drumliinilta.
Kasvillisuus on hyvin tavanomaista, mainittavia lajeja ei löytynyt.
Maisema ja muut arvot
Drumliinit hahmottuvat ympäristöstään eri tavoin. Ympäröiviltä pelloilta ne nousevat selkeästi korkeina, metsäisinä mäkinä. Soistumien kohdalla tiheä kasvillisuus estää tehokkaasti näkyvyyden. Metsänhakkuiden kohdalla näkyvyys on taas parempi ja rinteet erottuvat selkeästi. Sisäinen maisema ei ole erityinen, vaan hyvin yksitoikkoinen eikä se vaihtele. Ympäristöön avautuu maisema vain paikoitellen, lähinnä muodostumien reunoilta aukeaville pelloille. Lähiympäristöä luonnehtii mäkinen metsämaasto, jota soistumat ympäröivät.
Kruunupyynjoen ympärillä on viljeltyjä peltoaukeita.
Kirjallisuutta
Eronen, M. 1994. Muinaisrannat ja jääkauden jälkeinen maankuoren deformaatio Fennoskandiassa. Teoksessa:
Maankohoaminen, neotektoniikka ja Itämeren rannansiirtyminen Suomessa : maaperägeologian jatkokoulutus Turun yliopistossa 11.4.1994. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, 53-61.
Kukkonen, E. & Taka, M. 1988. Lahnakoski. Maaperäkartta 1 : 20 000 selitys. Karttalehti 2324 01. Geologian tutkimuskeskus.
DRUMLINRYGGARNA I RÅNÖN KRONOBY Databaskod: MOR-Y10-024 Formationstyp: Drumlin
Värdeklass: 4 Kartblad: 2323 03 Områdets areal 100,7 ha
Höjd: 45 m öhy Områdets relativa höjd: 20 m Formationens relativa höjd: 20 m Moränformationens läge: Drumlinryggarna i Rånön ligger i Jöusen i Nedervetil i Krono-
by, på bägge sidorna av Kronoby å.
Geologi
I Nedervetil området finns det många drumliner som sträcker sig i samma riktning som den forna inlands- isen. Ett område med drumlinryggar bestående av Rånöns tre drumliner har tagits som exempel i inventer- ingen. Drumlinryggarna hör till drumlinfältet Karleby - Alajärvi. Drumlinryggarna i Rånön sträcker sig från nordväst mot sydost. Brännäsbackens, Rånöns och Jöusnabbackens drumliner är 1 - 1,6 kilometer långa och bredast ca 400 meter. Alla tre drumliner saknar områden med berghällar, som ofta påträffas i drumlinens proximaldel. Sluttningarna är tydliga, en aning runda. Drumlinerna reser sig högst ca 20 meter bland de omgivande försumpningarna och åkarna. På drumlinerna finns rätt så få stenblock. Endast ställvis finns det flera stenblock. Bland dem förekommer det också några större stenblock. Vid höjdnivå ca 40 m öhy kan man iaktta en fornstrand med stenfält. När den forna inlandsisen drog sig tillbaka från området låg hela området under den forna Östersjön och vattendjupet var ca 200 meter. Drumlinryggarna har således frigjorts subakvatiskt i mycket djupt vatten efter inlandsisen (Kukkonen & Taka 1988, Eronen 1994).
Biologi
Drumlinryggarna har mestadels äldre skötseltallskog på frisk (VMT) eller rätt så torr (EVT) mo eller en- bart skötseltallskog. På drumlinerna i Rånön och på Jöusnabbacken finns det också äldre granskog på frisk mo (VMT), men Brännäsbacken har huvudsakligen skötselblandskog. Murken ved förekommer inte på området, trots att granskogarna är relativt orörda. På alla drumliner i området växer det tallplantbestånd.
Vegetationen är mycket vanligt och inga nämnvärda arter påträffades.
Landskap och övriga värden
Drumlinerna gestaltar sig på olika sätt i omgivningen. På de omgivande åkrarna reser de sig tydligt som höga skogbevuxna backar. Den täta vegetationen på försumpningarna stänger sikten effektivt. På avverk- ningsområdena är sikten däremot bättre och sluttningarna framträder tydligt. Det interna landskapet är inte speciellt, utan det är enformigt och saknar variation. Landskapet öppnar sig endast ställvis i omgivningen, närmast ut över åkrarna som öppnar sig i formationens kanter. En backig skogsterräng omgiven av för- sumpningar karaktäriserar närmiljön. Kronoby å omges av odlingsfält.
Litteratur
Eronen, M. 1994. Muinaisrannat ja jääkauden jälkeinen maankuoren deformaatio Fennoskandiassa. I pub- likationen: Maankohoaminen, neotektoniikka ja Itämeren rannansiirtyminen Suomessa: maaperägeologi- an jatkokoulutus Turun yliopistossa 11.4.1994. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, 53-61.
Kukkonen, E. & Taka, M. 1988. Lahnakoski. Maaperäkartta 1 : 20 000 selitys. Karttalehti 2324 01. Geo- logian tutkimuskeskus.
