MOR-Y10-023
2468000 2468000
2469000 2469000
2470000 2470000
2471000 2471000
2472000 2472000
2473000 2473000
2474000 2474000
7052000 7052000
7053000 7053000
7054000 7054000
7055000 7055000
7056000 7056000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT 0750m
Reunamoreenivalli
KOLAMIN DRUMLIINIPARVI KRUUNUPYY
Tietokantatunnus: MOR-Y10-023 Muodostumatyyppi: Drumliini
Arvoluokka: 2 Karttalehti:2323 02, 2323 05 Alueen pinta-ala: 210,8 ha
Korkeus: 75 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 20 m Muodon suhteellinen korkeus: 20 m Moreenimuodostuman sijainti: Kolamin drumliiniparvi sijaitsee Kruunupyyn koillisosassa
Kolamin kylän itäpuolella, Emmeträsketin eteläpuolella.
Geologia
Salonkylän ja Kolamin alueilla on useita muinaisen mannerjäätikön kulkusuunnan mukaisesti suuntautuneita drumliineja, joista esimerkkinä inventointiin on otettu Kolamin seitsemästä erillisestä drumliinista koostuva drumliiniparvi. Ne kuuluvat Kokkolan - Alajärven drumliinikenttään.Kolamin drumliinit ovat suuntautuneet luoteesta kaakkoon. Stornäsbackenin, Långbackenin, Snårbackenin, Stora Lanjärvbackenin, Skallbackenin ja Strömmingsnabbanin drumliinien pituus on 600 - 1000 metriä ja leveys suurimmillaan on 200 - 400 metriä.
Drumliiniparven kaakkoisin muodostuma, Djuplandsbackenin drumliini on em. muodostumia suurempi, sen pituus on lähes kaksi kilometriä ja suurin leveys noin 600 metriä. Djuplandsbackenilla on lisäksi havaittavissa kaksi erillistä, rinnakkaista proksimaaliosaa. Etenkin Långbackenilla on drumliinityypin muodostumille tyypillinen muoto, tosin muodostuman proksimaaliosassa usein tavattava kalliopaljastuma puuttuu siltä kuten muiltakin Kolamin drumliiniparven muodostumilta. Skallbackenin muoto taasen on hyvin pyöreähkö. Rinteiden muoto on muodostumilla paikoin hyvinkin jyrkkä, etenkin korkeimmilla drumliineilla. Drumliinit kohoavat niitä ympäröivästä suo- ja soistumamaastosta suurimmillaan noin 20 metriä. Ne ovat melko vähälohkareisia, vain noin yhdestä viiteen lohkaretta aarilla. Stornäsbackenin proksimaaliosassa on kuitenkin runsaasti pintalohkareita.
Alueella on vain muutamia, erittäin pienimuotoisia tienvarsileikkauksia. Alueen vapauduttua muinaisen
mannerjäätikön alta on koko alue ollut muinaisen Itämeren peitossa ja veden syvyys on suurimmillaan ollut noin 200 metriä. Drumliiniparvi on siis vapautunut subakvaattisesti jäätikön alta syvään veteen (Eronen 1994).
Biologia
Drumliinien yleisin metsätyyppi on tuoreen kankaan (VMT) kasvatusmännikkö. Alueella on tehty runsaasti hakkuita ja avohakkuualueet ovatkin melko yleisiä. Vastapainoksi löytyy hieman varttunutta kuusikkoa (VMT) ja männikköä (VMT). Lahopuuta alueella ei ole. Alueella on vain yksi, hyvin pieni, oligotrofinen rimpineva (OlSphRiN). Vaikka se tuokin vaihtelua lajistoon, on sen vaikutus kokonaisuudessa hyvin pieni. Yleensäkin kasvillisuus on hyvin tavanomaista ja melko yksipuolista, vaikka alue onkin kokonaisuudessaan suuri.
Maisema ja muut arvot
Drumliiniparvi nousee muodostumia ympäröivistä soistumista ja peltoaukeilta selkeästi korkeina, metsäisinä mäkinä. Paikoittaisten metsänhakkuiden kohdalla näkyvyys on parempi ja paikoitellen ne mahdollistavat myös näkyvyyden muodostumalta toiselle. Sisäinen maisema on varsin tylsähkö ja yksitoikkoinen eikä se vaihtele.
Lähiympäristöä luonnehtii mäkinen metsämaasto, jota suot ja pienempialaiset soistumat ympäröivät.
Drumliiniparven länsipuolella on Kolamin kylätaajama ja sen läpi virtaa Kruunupyynjoki, jonka varressa on viljelyspeltoja. Sinne ei kuitenkaan itse muodostumilta ole näkymiä.
Kirjallisuutta
Eronen, M. 1994. Muinaisrannat ja jääkauden jälkeinen maankuoren deformaatio Fennoskandiassa. Teoksessa:
Maankohoaminen, neotektoniikka ja Itämeren rannansiirtyminen Suomessa : maaperägeologian jatkokoulutus Turun yliopistossa 11.4.1994. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, 53-61.
DRUMLINRYGGARNA I KOLAM KRONOBY Databaskod: MOR-Y10-023 Formationstyp: Drumlin
Värdeklass: 2 Kartblad: 2323 02, 2323 05 Områdets areal 210,8 ha
Höjd: 75 m öhy Områdets relativa höjd: 20 m Formationens relativa höjd: 20 m Moränformationens läge: Drumlinryggarna i Kolam ligger öster om Kolam by i Kronobys
nordöstra del, söder om Emmeträsket.
Geologi
I området Lappfors och Kolam finns det många drumlinryggar som sträcker sig i samma riktning som den forna inlandsisen. Ett område med drumlinryggar bestående av Kolams sju separata drumliner har tagits som exempel i inventeringen. Drumlinerna hör till drumlinfältet Karleby - Alajärvi. Drumlinerna i Kolam sträcker sig från nordväst mot sydost. Stornäsbackens, Långbackens, Snårbackens, Stora Lanjärvbackens, Skallbackens och Strömmingsnabbans drumliner är 600-1000 meter långa och bredast ca 200-400 meter.
Drumlinryggarnas formation längst i sydost, Djuplandsbackens drumlin, är större än ovannämnda forma- tioner. Den är nästan två kilometer lång och bredast ca 600 meter. På Djuplandsbacken kan man dessutom se två separata, parallella proximaldelar. Framförallt formationen på Långbacken har en typisk drumlin- form. Visserligen saknar formationen också berghällar som ofta påträffas på den proximala delen. Detta gäller också Kolams övriga drumlinformationer. Skallbacken har däremot en rätt så rund form. Formatio- nens sluttningar är ställvis mycket branta, framförallt på de högre drumlinerna. Drumlinerna reser sig som högst ca 20 meter över den omgivande kärr- och sumpterrängen. På sluttningarna finns det rätt så få sten- block, endast ca ett till fem block per ar. På Stornäsbackens proximaldel finns det dock rikligt med ytsten- block. På området finns endast några, ytterst små vägskärningar. När den forna inlandsisen drog sig tillba- ka från området låg hela området under den forna Östersjön och vattendjupet var ca 200 meter. Drumlin- ryggarna har således frigjorts subakvatiskt i djupt vatten efter inlandsisen (Eronen 1994).
Biologi
Skötseltallskog på frisk mo (VMT) är den vanligaste skogstypen på drumlinen. På området har gjorts många avverkningar och kalhyggena är rätt så många. En aning äldre granskog (VMT) och tallskog (VMT) finns till motvikt på området. Murken ved förekommer inte på området. På området finns endast ett mycket litet oligotroft flark-fattigkärr (OlSphRiN). Trots att det ger arterna variation är dess inverkan dock som helhet mycket liten. Vegetationen är i allmänhet också mycket vanlig och rätt så ensidig, trots att området är stort.
Landskap och övriga värden
Drumlinryggarna reser sig tydligt som höga, skogbevuxna backar bland de omgivande försumpningarna och åkerfälten. Vid avverkningsområdena, som finns här och där, är sikten bättre och möjliggör ibland fri sikt från en formation till en annan. Det interna landskapet är ganska trist och enformigt, utan variationer.
Den närmaste omgivningen karaktäriseras av backig skogsterräng, omgiven av kärr och mindre försump- ningar. Kolam bytätort ligger väster om drumlinformationen och Kronoby å omgiven av odlingsmarker, rinner genom byn. Inga vyer öppnar sig dock från formationen mot ån.
Litteratur
Eronen, M. 1994. Muinaisrannat ja jääkauden jälkeinen maankuoren deformaatio Fennoskandiassa. I pub- likationen: Maankohoaminen, neotektoniikka ja Itämeren rannansiirtyminen Suomessa: maaperägeologi- an jatkokoulutus Turun yliopistossa 11.4.1994. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, 53-61.
