MOR-Y12-010
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 3564000
3564000
3565000
3565000
3566000
3566000
7109000 7109000
7110000 7110000
7111000 7111000
7112000 7112000
7113000 7113000
JOKELAISENNIEMI-PAHKONIEMI SOTKAMO
Tietokantatunnus: MOR-Y12-010 Muodostumatyyppi: Drumliini
Arvoluokka: 4 Karttalehti:3433 08 Alueen pinta-ala: 45,6 ha
Korkeus: 160 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 22 m Muodon suhteellinen korkeus: 13 m
Moreenimuodostuman sijainti: Jokelaisenniemen-Pahkoniemen drumliinipari sijaitsee Kiantajärven länsirannalla, 5 km Sotkamosta lounaaseen.
Geologia
Jokelaisenniemen-Pahkoniemen hyvin suuntautunut sukkulamainen drumliinipari sijoittuu Sotkamon-Kuhmon drumliinikentän länsiosaan. Jokelaisenniemi on 1500 x 200 metrin kokoinen ja 10 metriä korkea, Pahkoniemen mitat ovat 1100 x 200 x 13 metriä. Molempien selänteiden proksimaalipäät ovat selvärajaiset ja kyljet jyrkähköt, muodot loivenevat ja madaltuvat distaalisuuntaan. Distaaliosissa on loivaa kumpuilua. Selänteiden laet ovat melko kapeat ja terävät, korkein kohta on molemmilla proksimaalipuolella. Kohdealueen selänteet ovat
lähiympäristön selkeimmät drumliinimuodot. Vuokatin vaarajonon kaakkoisrinteellä on kuitenkin useita jäätikön muovaamia hyvin suuntautuneita kallioselänteitä ja moreenihäntiä (Kemiläinen 1986).
Matalissa tieleikkauksissa on hiekkamoreenia. Pahkoniemen proksimaalikärjessä on pieni sorakuoppa.
Pintalohkareisuus on vähäinen (noin 1 kpl aarilla), ja lohkareet ovat melko pieniä (alle 1-2 m). Kiviä on jonkin verran. Ylin ranta on seudulla noin 180-190 metrin tasolla (Sotkamon jääjärvi), joten alue on subakvaattinen.
Selänteiden laet paljastuivat vedestä jääjärven purkauduttua Kajaanin Kattilamäen seudulla Ancylusjärven tasoon. Ylin Ancylusranta on seudulla noin 155 metrin tasolla.
Biologia
Jokelaisenniemi-Pahkoniemen drumliiniparin metsät ovat pääosin tuoreen kankaan (VMT) männiköitä ja mäntysekametsiä. Kuusimetsää on ainoastaan Pahkolahden läheisillä rinteillä Pahkoniemen koillisrannalla ja Jokelaisenniemen kaakkoiskärjessä. Kuivahkoa kangasta (EVT) on hieman harjanteen harvennetussa
männikössä. Sieltä täältä löytyy vanhoja ylismäntyjä, jotka ovat edellistä puusukupolvea. Rannan monipuolinen kasvillisuus tuo vaihtelua muuten melko yksipuoliseen lajistoon. Metsien pohjalla on paksu
kangasmetsäsammalpeite sekä korkeaa, rehevää mustikkavarvustoa. Jäkäläisyyttä on niukasti, lähinnä kivien päällä. Puolukkaa ja variksenmarjaa kasvaa rehevän mustikan joukossa runsaasti varsinkin männiköissä. Kataja on pensaskerroksessa yleinen. Tuoreimmilla kuusipuustoisilla alueilla kasvaa rehevän mustikkavarvuston lisäksi yleisiä ruohovartisia lajeja. Myös harmaalepän ja pihlajan taimia sekä sulkasammalta kasvaa rannan
luonnontilaisen kaltaisissa kuusikoissa. Alarinteillä ja soiden reunoilla pallosara ja metsäkorte ovat yleisiä.
Rannassa kasvaa paljon kosteikkojen tyypillisiä ruohovartisia, saroja, pohjanpajua, harmaaleppää, paatsamaa, katajaa ja hieskoivua. Jokelaisenniemen liejuisella kivikkorannalla kasvaa siniheinää, tavanomaisia saroja, mesiangervoa, rönsy- ja rantaleinikkiä, tupas- ja rantaluikkaa.
Maisema ja muut arvot
Järven ja soistuneiden painanteiden rajaamat selänteet erottuvat kartalla selkeästi ja hahmottuvat tiestöltä hyvin.
Selänteiden distaalipäistä on näkymiä Kiantajärvelle. Jokelaisenniemen hakkuilta on näköala luoteeseen Vuokatinvaaroille (Iso- ja Pikku-Pöllyn sekä Keiman profiilit näkyvät mainiosti), ja Pahkopuron suorantaisen notkon yli näkyy Pahkoniemen selänteelle. Pahkoniemi on peitteinen. Sisäinen maisema on melko
yksitoikkoinen, mutta muodot ovat selkeitä ja maasto helppokulkuista. Selänteillä ja niiden liepeillä on yhdeksän rantamökkiä. Pahkoniemen koilliskyljellä on tervahautojen jäänteitä. Kaatopaikka on 1,5 kilometriä alueen luoteispuolella, joten Pahkopurolla liikkuu runsaasti lokkeja ja variksia. Vuokatinvaarojen alue lännessä on arvokas maisemanähtävyys (MAO110131).
Kirjallisuutta
Kemiläinen, H. 1986. Maanpinnan muodot myöhäisjääkautisten tapahtumien kuvastajina Vuokatin vaaroilla Sotkamossa. Nordia tiedonantoja. Sarja A 1. 33 s. ja liitekartta.
