YK:n toiminta ja globaalikysymykset

EU:n korkean tason turvapaikka- ja maahanmuuttotyöryhmän maakohtaisten toimintaoh-jelmien toimeenpano jatkui. Työryhmän työssä sovelletaan kokonaisvaltaista lähestymista-paa, joka ottaa huomioon poliittiset sekä ihmisoikeus- ja kehitysnäkökohdat lähtö- ja kautta-kulkumaissa. Tarkoituksena on tukea yhteistyömaiden kehitystä ja siten ehkäistä pakolais-uutta ja muuttoliikkeiden syntyä sekä tehostaa muuttoliikkeiden hallintaa. Suomi korostaa toimeenpanossa kiinteää kumppanuutta yhteistyömaiden kanssa. Niissä tapauksissa, joissa yhteistyömaalla ei ole toimivaa hallitusta, tulee käyttää hyväksi kansainvälisiä järjestöjä, ku-ten UNHCR:ää.

Joulukuussa 2001 pidetyssä Laekenin Eurooppa-neuvoston kokouksessa todettiin tarve vauhdittaa EU:n yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan luomista Tampereen Eu-rooppa-neuvostossa sovittujen periaatteiden mukaisesti.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka osa II 84

YK:n kaksivuotisbudjetti hyväksyttiin. Loppusummaltaan 2,655 miljardin USD:n talousar-vioon sisältyy muutaman prosentin kasvu ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Se vas-taa Suomen tavoitteita, jolloin pääpaino kiinnitetään Suomenkin prioriteettialueille saata-vaan riittävään rahoitukseen (muun muassa rauhanturvatoiminnan uudistaminen, ihmisoi-keusvaltuutetun toiminta, alkuperäiskansa- ja metsäfoorumit, tasa-arvokysymykset YK:ssa).

Suomen osuus YK:n sääntömääräiseen budjettiin on 0,526 %, joka vastaa noin 5,8 miljoo-naa dollaria vuositasolla. YK:n taloudellinen tilanne on myös jonkin verran parantunut Yh-dysvaltain maksettua kertomusvuoden loppupuolella osan rästeistään.

YK:n rauhanturvaamistoiminnan uudistaminen on edennyt Suomenkin toivomalla tavalla niin sanotun Brahimin paneelin antaman raportin viitoittamana. Rauhanturvaosastolle on perustettu laaja-alaisten operaatioiden vaatimia virkoja, joissa otetaan paremmin huomioon kriisinhallinnan siviilinäkökohdat.

Kertomusvuonna YK:lle ja sen pääsihteerille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto.

4.2. YK-strategia ja Suomen kehitysyhteistyön toiminnallistamispäätös

Ulkoministeriössä hyväksyttiin kertomusvuoden aikana ulkoasiainhallinnon YK-strategia, jonka tavoitteena on selkiinnyttää sitä roolia, mikä toiminnalla YK:ssa on Suomen tavoittei-den edistämisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Strategia pyrkii täsmentämään, miten valtioneuvoston ja eduskunnan hyväksymissä turvallisuuspolitiikan, ihmisoikeuspolitiikan, kestävän kehityksen ja kehitysmaasuhteiden asiakirjoissa hyväksyttyjä Suomen linjauksia ja perustavoitteita voidaan edistää YK-toiminnan kautta.

Valtioneuvoston kesällä 2001 ulkoasiainvaliokunnalle antamassa selvityksessä Suomen po-liittisista linjauksista globalisaation hallintaan liittyvissä kysymyksissä YK:n rooli ja toimin-ta nousivat keskeisiksi. Lausunnossaan valiokuntoimin-ta katsoi, että YK-järjestelmää tulee vahvis-taa ja kehittää edelleen globalisaatioprosessin hallinnassa. Globalisaation hallinnan näkö-kulmasta YK:n vahva puoli on sen toimintakentän kattavuus. Valiokunta katsoi myös, että YK-strategiassa mainittujen Suomen toiminnan painopisteiden valinta tukee globalisaation hallintaa.

Suomen kehitysyhteistyön osalta ministeriössä saatettiin loppuun vuonna 2000 aloitettu maa- ja järjestöanalyysi, jonka pohjalta valtioneuvosto teki helmikuussa 2001 periaatepää-töksen kehitysmaapolitiikan tavoitteiden toiminnallistamisesta Suomen kehitysyhteistyössä.

Päätöksellä pyrittiin varmistamaan, että analyysityön tulokset vaikuttavat konkreettisesti kahden- ja monenvälisen kehitysyhteistyön sisältöön. Periaatepäätöksen mukaisesti monen-keskistä rahoitusta selkeytettiin ja keskeisten YK-järjestöjen osalta pyrittiin monivuotisiin rahoitussitoumuksiin. Periaatepäätöksen pohjalta ministeriössä on valmisteltu toimeenpano-suunnitelma, jonka lähtökohtana ovat YK:n vuosituhatjulistus, sen sisältämät kehitystavoit-teet sekä tiekartta tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.3. YK:n talous- ja sosiaalineuvosto

Suomi valittiin YK:n talous- ja sosiaalineuvoston ECOSOCin jäseneksi vuosiksi 2002-2004.

ECOSOC käsitteli kesäkokouksensa ministeriosuudessa Afrikan kehitystä. Osana käsittelyä oli YK:n operatiivisten toimintojen tarkastelu. Pohjoismaat teettivät YK:n kehitysyhteistyön kehysjärjestelmän (UNDAF) toteutumisen arvioinnin kahdeksassa maassa. Tuloksia käsitel-tiin syksyn mittaan.

ECOSOC käsitteli myös humanitaarisia kysymyksiä, teemana oli YK:n humanitaarisen avun koordinaation vahvistaminen. Keinoina humanitaarisen avun tehostamiseksi pidettiin päät-tyneiden operaatioiden kokemusten järjestelmällistä hyödyntämistä, ennakoivaa suunnitte-lua ja koordinaation parantamista avustustoiminnassa mukana olevien tahojen kesken.

Hu-manitaarisen tarkastelun osalta ei laadittu loppupäätelmiä, vaan tyydyttiin puheenjohtajan yhteenvetoon. Lisäksi järjestettiin kaksi panelikeskustelua, joiden aiheina olivat luonnonon-nettomuudet ja hätäapu erityisryhmille.

4.4. YK-konferenssien seuranta, eritysistunnot ja YK:n erityisjärjestöt

Myös kuluneena vuonna järjestettiin suuria YK-konferensseja. Toukokuussa 2001 järjestet-tiin YK:n vähiten kehittyneiden maiden kolmas konferenssi Brysselissä EU:n isännöimänä.

Konferenssissa hyväksyttiin laaja toimintaohjelma vähiten kehittyneiden maiden kehityksen vauhdittamiseksi. Konkreettisia apulupauksia näille maille odotettiin kuitenkin enemmän.

Suomi lupasi nostaa apunsa vähiten kehittyneille maille yhteisesti hyväksyttyyn tavoittee-seen, 0.15 prosenttiin BKT:sta.

HIV/AIDS-tilannetta käsitellyt YK:n erityisistunto järjestettiin kesäkuussa 2001. Kokouksen avasi UNAIDS:in johtokunnan puheenjohtaja ministeri Soininvaara. Istunnon puheenjohta-jana toimi valtioneuvos Holkeri. Kokouksessa päätettiin maailmanlaajuisen terveysrahaston perustamisesta. Rahaston ohjelmat suunnataan HIV/AIDSin, malarian ja tuberkuloosin tor-juntaan.

Jo valmisteltua lasten erityisistuntoa ei syyskuun New Yorkin traagisten tapahtumien vuoksi voitu järjestää ajallaan, vaan se lykättiin toukokuuhun 2002. Roomassa marraskuussa pidet-täväksi suunniteltu Maailman elintarvikehuippukokouksen seurantakokous lykättiin kesään 2002.

Kehitysrahoitusta laajalti käsittelevän kansainvälisen konferenssin valmisteluja ja loppu-asiakirjan muotoilua jatkettiin valmistelukomiteassa. Konferenssi järjestetään Monterreyssä Meksikossa maaliskuussa 2002. Kertomusvuonna alkoi myös vuonna 2002 Madridissa pi-dettävän ikääntymiskonferenssin valmistelu.

Suomi toimi vuonna 2001 Maailman elintarvikeohjelman WFP:n johtokunnan puheenjohta-jana. Johtokunnan työn tehostamista jatkettiin voimakkaasti. Vuoden 2001 alussa alkoi Suomen 3-vuotinen johtokuntajäsenyys YK:n kehitysohjelman (UNDP) ja YK:n väestöoh-jelman (UNFPA) yhteisessä johtokunnassa. Samalla Suomen jäsenyys YK:n lastenrahaston UNICEFin johtokunnassa päättyi. Suomi osallistui molempien johtokuntien työhön varsin aktiivisesti. Kaikessa YK:n kehitysyhteistyössä on keskeisellä sijalla vuosituhathuippuko-kouksen kehitystavoitteiden toteuttaminen.

Kertomusvuonna päättyi Suomen jäsenyys myös YK:n kulttuuri-, tiede- ja kasvatusjärjestö Unescon hallintoneuvostossa. Suomessa järjestettiin Unescon maailmanperintökomitean kokous. Samassa yhteydessä Unescon pääjohtaja Matsuura teki virallisen vierailun Suo-meen.

Suomi osallistui aktiivisesti YK:n asuinyhdyskuntakonferenssin (HABITAT II, Istanbul 1996) seurantakokoukseen. Kokous tarkasteli HABITAT-ohjelman suositusten toimeenpa-noa ja hyväksyi tulevaa työtä viitoittavan julistuksen. Siinä vahvistetaan sitoutuminen HA-BITAT-ohjelman toteuttamiseen, jonka keskeisenä tavoitteena ovat kelvollisen asunnon tur-vaaminen kaikille sekä kestävän yhdyskuntakehityksen edistäminen.

Pääministeri Lipponen osallistui pääpuhujana kansainvälisen työjärjestön (ILO) työllisyys-foorumiin.

4.5. Kehitysrahoituslaitokset

Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset tukevat köyhien maiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä hankkimalla niille pääomia kehitysohjelmiin. Suomen toiminnalle

kehitysrahoitus-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka osa II 86

laitoksissa on viimeksi annettu poliittiset suuntaviivat valtioneuvoston helmikuussa 2001 te-kemässä periaatepäätöksessä kehitysmaapolitiikan tavoitteiden toiminnallistamisesta Suo-men kehitysyhteistyössä. Asiakirjassa todetaan, että kehitysrahoituslaitosten panos YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden ja globaaliagendan rahoittamisessa on välttämätön.

Vuoden 2001 aikana käytiin Maailmanpankkiryhmään kuuluvan Kansainvälisen kehitysjär-jestön IDA:n (International Development Association) 13. lisärahoitusneuvottelut ja Afrikan kehitysrahaston (AfDF) yhdeksännet lisärahoitusneuvottelut. Molempia jouduttiin avunanta-jamaiden erimielisyyksien takia jatkamaan vuoden 2002 puolella. Kiistanalaisimpiin tee-moihin kuului kysymys lahja-avun lisäämisestä pehmeäehtoisen luototuksen kustannuksella.

Tätä pidettiin oikeutettuna tarkoin määritellyissä tapauksissa − esimerkiksi edistettäessä konfliktien jälkeistä jälleenrakentamista. Lahja-avun liian suuri lisääminen kuitenkin muut-taisi pehmeäehtoisia luottoja myöntävien organisaatioiden luonnetta ja hämärtäisi työnjakoa kansainvälisten järjestöjen kesken. Samoin on pelättävissä, että niiden rahoitus vaarantuisi pitemmällä aikavälillä.

YK:n johdolla järjestetään maaliskuussa 2002 Monterreyssa Meksikossa kansainvälinen korkean tason kehitysrahoituskonferenssi, jonka valmistelut jatkuivat tiiviinä. Kuten YK:n vuosituhatjulistus, myös Monterreyn konferenssin tulokset tulevat määrittämään suuntavii-voja Bretton Woods –instituutioiden, Maailmanpankin ja Kansainvälinen valuuttarahaston sekä myös Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan alueellisten kehityspankkien politiikal-le tupolitiikal-levina vuosina.

4.6. Kansainvälinen ympäristöpolitiikka

Ympäristökysymykset liittyvät laajan turvallisuuden vahvistamiseen. Ympäristön muutokset voivat pahimmillaan uhata kansainvälisen järjestelmän ja yhteiskuntien toimintaa. Kansain-välisellä ympäristöpolitiikalla pyritään haitallisten ympäristömuutosten hillitsemiseen, väli-neinä maailmanlaajuisten sopimusten toimeenpano, seuranta ja kehittäminen muun muassa YK:n puitteissa.

Haagissa vuonna 2000 tuloksettomana keskeytyneen YK:n ilmastosopimuksen konferenssin jatkokokous pidettiin heinäkuussa 2001 Bonnissa. Lisäongelmia oli neuvottelutilanteeseen tuonut Yhdysvaltain uuden hallituksen maaliskuinen ilmoitus, että se ei tule esittämään Kio-ton pöytäkirjan ratifiointia maansa kongressille. Vaikka neuvottelutilanne oli vaikea, jatko-kokouksessa päästiin poliittiseen läpimurtoon. Kokouksessa hyväksyttiin YK:n ilmastoso-pimuksen toimeenpanoa koskevan toimintaohjelman tärkeimmät neuvottelukysymykset kat-tava kehyspäätös. Näitä kysymyksiä olivat joustavuusmekanismien soveltaminen, säännöt hiilinielulaskennassa, noudattamisen valvonta ja kehitysmaakysymykset.

Marokossa loka-marraskuussa sopimuspuolten konferenssissa voitiin tämän jälkeen hyväk-syä tarkat Kioton pöytäkirjan toimeenpanosäännöt. Sopimuspuolet voivat nyt ratifioida pöy-täkirjan, jotta se tulisi voimaan. EU-maat tähtäävät pöytäkirjan ratifiointiin 1.6.2002 men-nessä ja sen mukaiset valmistelut aloitettiin syksyllä 2001 myös Suomessa.

Elo-syyskuussa 2002 Johannesburgissa järjestettävän kestävän kehityksen huippukokouksen (WSSD) valmistelut alkoivat toukokuussa 2001. Vuoden keskeiset tapahtumat olivat länsi-ryhmän neuvottelukannan aikaansaaminen, EU:n täsmennetyt tavoitteet ja joulukuussa jul-kaistu YK:n pääsihteerin raportti, jonka on tarkoitus toimia neuvottelujen pohjana. Suomi on EU:ssa ottanut vastuun luonnonvarojen kestävän käyttöön toimintaohjelman valmistelus-ta sekä ympäristö ja terveys ja ympäristö ja turvallisuus –teemoisvalmistelus-ta. Suomen erityisvalmistelus-tavoit- erityistavoit-teena on arktisen alueen huomiointi huippukokouksessa.

Huippukokouksen keskeisenä tavoitteena on yhteisymmärryksen aikaansaaminen globali-saation ja kestävän kehityksen suhteesta, tuotanto- ja kulutustapojen muutoksen

välttämät-tömyydestä ja köyhyyden poistamisesta. Lisäksi YK:n pääsihteeri on määritellyt seitsemän ydintavoitetta: luonnonvarojen kestävä käyttö, terveyskysymykset, globaalit energia- ja ve-sikysymykset, Afrikan kehitysongelmat, rahoitus- ja teknologiakysymykset sekä kestävän kehityksen globaalihallinto.

Suomen valmistelua johtaa hallituksen kestävän kehityksen toimikunta. Ulkoministeriö toi-mii puheenjohtajana valtionhallinnon horisontaalisessa valmistelutoimikunnassa. Laajaa kansalaisosallistumista varten on perustettu Johannesburg 2002 –toimikunta.

OECD:n vuoden 2001 ministerikokous päätti, että kestävä kehitys tulee olemaan OECD:n perustehtävä tulevina vuosina. Samassa yhteydessä päätettiin järjestön kestävän kehityksen strategiasta. Työtä vetää hallitusten edustajien työryhmä, jonka Suomen ryhmää johtaa ul-koasiainministeriö. OECD-ryhmän toimikausi on nelivuotinen ja sen tehtävänä on kestävän kehityksen indikaattoreiden kehittäminen ja testaaminen OECD:n maatutkinnoissa, kestävä kehityksen sosiaalisen ”pilarin” kehittely, hallintokysymykset maatasolla, markkinaperus-teisen ohjauksen analyysi ja Johannesburgin huippukokoukselle toimitettavan OECD-raportin valmistelu. Työ on käynnistynyt syksyllä 2001 OECD-maiden kestävän kehityksen hallintokäytäntöjä koskevan vertailevalla selvityksellä.

YK:n metsäfoorumin (UNFF) järjestäytymisistunto pidettiin helmikuussa 2001. Metsäfoo-rumi perustettiin hallitustenvälisen metsäfooMetsäfoo-rumin (IFF) suosituksesta ECOSOC:in päätök-sellä. YK:n metsäfoorumin ensimmäinen varsinainen istunto kesäkuussa 2001 onnistui Suomen kannalta hyvin. Istunto hyväksyi UNFF:ille työohjelman vuosiksi 2001-2005 ja toimintasuunnitelman. Lisäksi päätettiin keskeisten YK-järjestöjen, ympäristösopimusten sihteeristöjen sekä muiden järjestöjen ja instrumenttien yhteistyökumppanuudesta (Collabo-rative Partnership on Forests, CPF). Toimintasuunnitelma sisältää tärkeimpinä toimina kan-sainvälisen metsäpolitiikan ohjauksen ja koordinoinnin sekä toimenpidesuositusten toteut-tamisen. Toteuttamiseen kytkeytyy kansallisten metsäohjelmien laatiminen sekä kestävän metsätalouden kriteereiden ja indikaattoreiden käyttöönotto ja kehittäminen.

Syksyn aikana valmisteltiin tiiviisti UNFF:n toista, ministeritason istuntoa maaliskuussa 2002. Tällöin on määrä hyväksyä lopullisesti UNFF:n toimintasuunnitelma annettavaksi Jo-hannesburgin huippukokouksen valmistelukomitealle. Ministereiltä odotetaan selvää linjausta ja vahvaa poliittista sitoutumista kestävään metsätalouteen. Suomen valmistelut tapahtuvat ulkoministerin johtamassa ministeriryhmässä sekä virkamiestyöryhmässä.

Vesiasiat olivat kansainvälisesti esillä Bonnin ministerikokouksessa joulukuussa, ja jälleen maaliskuussa 2002 maailman kolmannessa vesiforumissa Kiotossa. Vuosi 2003 nimetty YK:n makean veden vuodeksi.

Geneettisesti muunneltujen organismien (GMO) kansainvälistä kauppaa ja kuljetusta säänte-levän Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan ratifiointi käynnistyi hitaasti, vuoden lopussa ratifiointeja oli voimaantuloon vaaditusta 50 maasta vasta kahdeksan. Pöytäkirja sisältää va-rovaisuusperiaatteen, jonka mukaan GMO:ien maahantuonti voidaan kieltää mikäli on pe-rusteltua epäilyä riskeistä, mutta tieteellinen varmuus asiasta puuttuu. Ratifioinnin kannalta keskeistä on pöytäkirjassa luvattu panostus kehitys- ja siirtymätalousmaiden bioturvallisuut-ta koskevan kapasiteetin kehittämiseen. Pöytäkirjan hallitustenvälisen komitean toinen ko-kous pidettiin lokakuussa Nairobissa. Tärkeimmiksi kysymyksiksi nousivat GMO:ien jälji-tettävyys ja kehitysmaiden kapasiteetin rakentaminen. Suomi myönsi kertomusvuonna varo-ja kehitysmaiden kapasiteetin rakentamiseen liittyviin YK:n toimiin.

Ratifiointivaiheessa ovat hitaasti hajoavien orgaanisten yhdisteiden (POPs, Persistent Or-ganic Pollutants) käytön ja päästöjen rajoittamista koskeva sopimus sekä vaarallisia kemi-kaaleja koskeva PIC-sopimus. POPs-sopimus on huomattava edistysaskel erityisesti arktisen

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka osa II 88

alueen ympäristölle ja alkuperäiskansoille, sillä POPs-yhdisteet kulkeutuvat pohjoiselle na-pa-alueelle.