Euroopan unionin laajentuminen, ulkosuhdetoiminta, yhteinen ulko- ja tur- tur-vallisuuspolitiikka ja Pohjoinen ulottuvuus

2.1. EU:n laajentuminen

Suomi on johdonmukaisesti tukenut Euroopan unionin laajentumista Euroopan vakauden varmistamiseksi ja uusien jakolinjojen syntymisen estämiseksi. Unionin tulee olla avoin kaikille edellytykset täyttäville hakijoille. Jäsenyysedellytyksistä tulee pitää kiinni samalla kun hakijavaltioita tuetaan niiden pyrkimyksissä velvoitteiden täyttämiseksi.

Nizzan Eurooppa-neuvoston päätökset vuonna 2000 laajentumisen edellyttämistä muutok-sista unionin perustamissopimuksiin ja neuvotteluaikataulu auttoivat laajentumisprosessin etenemistä vuonna 2001.

Ruotsin puheenjohtajuuskaudella keväällä 2001 saavutettiin läpimurto, kun vaikeissa neu-votteluluvuissa (henkilöiden vapaa liikkuvuus ja ympäristö) saatiin sovituksi unionin kanta.

Göteborgissa voitiin tarkentaa laajentumisen tavoiteajankohtaa ensimmäisten jäsenyysneu-vottelujen päättämiselle. Mikäli edistyminen liittymiskriteerien täyttämisessä jatkuu nykyi-sellä nopeudella, jäsenyysneuvottelut edistyneimpien maiden kanssa tulisi saattaa päätök-seen vuoden 2002 loppuun mennessä siten, että ne voisivat osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin jäseninä vuonna 2004.

Belgian puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2001 edettiin neuvotteluissa hyvin tiekarttaa nou-dattaen. Yhdysvaltoihin 11.9. kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeen EU:n huomio kohdistui terrorismin vastaiseen toimintaan, mutta vahvisti samalla laajentumisen merkitystä Euroo-pan turvallisuutta, vakautta ja rauhaa vahvistavana tekijänä.

Laekenin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa vahvistettiin linjaukset neuvottelujen loppuun viemiseksi. Neuvotteluja jatketaan yhteisesti sovittuja periaatteita kunnioittaen, voimassa olevan yhteisölainsäädännön pohjalta ja Berliinin Eurooppa-neuvostossa 1999 hyväksytty-jen rahoituskehysten puitteissa.

Laekenin Eurooppa-neuvoston päätelmissä mainitaan nimeltä ne kymmenen hakijamaata, joilla katsotaan olevan edellytyksiä päättää neuvottelunsa vuoden 2002 loppuun mennessä.

Jos neuvottelujen ja uudistusten tahti jatkuu hakijavaltioissa nykyisellään, niin Kypros, Lat-via, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tshekin tasavalta, Unkari ja Viro voisivat ol-la valmiita liittymään vuonna 2004. Bulgarian ja Romanian taloudellista edistymistä seura-taan tiiviisti. Tavoitteena on aloittaa niiden kanssa neuvottelut kaikista luvuista vuonna 2002, ja mikäli neuvotteluja ei saada päätökseen, tulee maille luoda tarkistettu neuvotteluoh-jelma.

Varsinaisten neuvottelujen ohella kuluneena vuonna korostui hakijamaiden sitoumusten täyttämisen seuranta. Laekenissa komissiota pyydettiin laatimaan Phare-rahoitteinen toimin-tasuunnitelma, jonka tarkoituksena on auttaa hakijamaita vahvistamaan hallinnollista ja oi-keudellista toimintakykyään.

Vuonna 2001 vahvistettiin tarkistetut kumppanuusohjelmat, joissa kullekin kahdestatoista hakijamaalle asetetaan prioriteetit jäsenyysedellytysten täyttämiseksi. Turkin kumppanuus-ohjelman toteutusta jatkettiin ilman sisältötarkistuksia. Kumppanuusohjelmien toteuttamista on tuettu Phare-varoin sekä rakennetuen (ISPA) ja maataloustuen (SAPARD) avulla. Jäl-kimmäisen käyntiinlähtö on ollut hidasta. Maksu- ja toimeenpanoviranomaisen perustami-seen on mennyt paljon aikaa.

Turkin liittymistä edeltävän strategian toteuttaminen edistyi vuonna 2001 sen jälkeen, kun Turkki vahvisti kansallisen ohjelmansa EU:n jäsenyysvaatimusten toteuttamiseksi maalis-kuussa 2001. Komission marrasmaalis-kuussa julkistamassa edistymisraportissa todettiin Turkin edistyneen poliittisten jäsenyyskriteerien täyttämisessä oikeaan suuntaan. Talouskriisistä johtuen Turkki ei edistynyt taloudellisten jäsenyysedellytysten täyttämisessä. Laekenissa vahvistettiin siirtyminen uuteen vaiheeseen tarkasteltaessa maan valmistautumista yhteisön säännöstön soveltamiseen.

Kansalaiskeskustelun merkitystä ja tuen saamista laajentumisprosessille korostettiin vuonna 2001 sekä hakija- että jäsenmaiden osalta. Suomessa järjestettiin pääministeri Lipposen aloitteesta kaksi kansalaisjärjestöfoorumia, joista ensimmäinen käsitteli EU:n tulevaisuutta ja toinen laajentumista. Laajentumisen budjetti- ja kokonaistaloudellisia vaikutuksia selvit-täneet työryhmät jatkoivat työtään.

EU:n laajentumisprosessiin kuuluu myös Eurooppa-konferenssi, joka kokoontui Brysselissä lokakuussa. Konferenssin teemana oli terrorismin vastainen taistelu. Mukana olivat jäsen- ja hakijamaiden lisäksi assosiaatio- ja vakausprosessiin kuuluvat maat sekä Efta-maat. Lisäksi kutsuttuina vieraina osallistuivat Moldova, Ukraina ja Venäjä.

2.2. EU:n ulkosuhdetoiminta ja yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Euroopan unionin ulkosuhdetoiminta ja yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) ovat Suomen ulkopoliittisen vaikuttamisen keskeinen väline. Unionin toiminta ja siihen vai-kuttaminen ovat oleellinen osa lähes kaikkia Suomen ulkopolitiikan sektoreita ja asiakoko-naisuuksia.

EU:n ulkoinen rooli on vahvistumassa. EU:n neuvostossa käytiin vuonna 2001 linjakeskus-telu ulkosuhdetoiminnan tehostamisesta ja painopisteistä. Vastaava keskuslinjakeskus-telu on tarkoitus käydä vuosittain. Suomi korosti eri politiikanlohkojen yhdensuuntaisuutta ja unionin lähi-alueiden merkitystä. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella toiminnan näkyvyyteen ja tehostumiseen on vaikuttanut mm. korkean edustajan toiminta. Poliittisten ja turvallisuus-asioiden komitean perustaminen on vaikuttanut siten, että YUTP-kysymyksiä käsitellään ai-kaisempaa tiiviimpään tahtiin.

Syyskuun 11. päivän tapahtumat käynnistivät niin unionin sisällä kuin ulkosuhteissakin tii-viin työn terrorismin vastustamiseen tarvittavien välineiden ja toimenpiteiden

valmistelemi-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka osa II 78

seksi. Ulkoministeriön toimialaan kuuluvista toimenpiteistä keskeisimpiä olivat YK:n tur-vallisuusneuvoston terrorismin vastaisen päätöslauselman 1373 toimeenpano sekä terroris-min vastaisen taistelun heijastuterroris-minen unionin ja kolmansien maiden suhteisiin.

Afganistanin tilanne nousi unionin ulkosuhdetoiminnan keskeiseksi kysymykseksi. Loppu-vuodesta ajankohtaistui tilanteen poliittinen vakauttaminen ja jälleenrakentamisen tuki, joi-hin molempiin EU ja sen jäsenmaat osallistuvat merkittävällä panoksella. Samalla EU kiin-nitti erityistä huomiota Keski-Aasian maiden, Pakistanin, Intian ja Iranin tilanteisiin ja pyrki vaikuttamaan omissa suhteissaan niin, että näiden maiden politiikka olisi rakentavaa. Lähi-idän tilanne vaikeutui vuoden 2001 aikana edelleen. Unioni pyrki vaikuttamaan osapuoliin, jotta kierre saataisiin pysäytettyä ja voitaisiin palata neuvottelupöytään. Länsi-Balkanilla ta-pahtui myönteistä kehitystä, mutta epävakaus jatkui. EU:n panostus pysyi vahvana sekä akuuttien ongelmien välittämisessä että pitemmän tähtäimen vakautustyössä. EU:n Venäjä-suhteet kehittyivät ja tiivistettyä dialogia aloitettiin yhteisen talousalueen, energian sekä ul-ko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Unioni seurasi myös tiiviisti Tshetshenian tilannetta sekä Venäjän oikeusvaltion kehitystä. Myös Afrikan kriisipesäkkeet vaativat EU:n huomiota.

Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sektorilla jatkui voimavaratyö ja muiden val-miuksien kehittäminen siten, että Laekenissa Eurooppa-neuvosto saattoi todeta unionin toi-mintakykyiseksi joissakin kriisinhallintaoperaatioissa. Unioni kehittää myös politiikkaansa ja välineitään estääkseen konflikteja etukäteen. Kristinhallintakyvyn kehittäminen tukee osaltaan näitä pyrkimyksiä.

Unionin ulkosuhdetoimintaa ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitellään yksityis-kohtaisemmin eri toimintalohkojen ja maantieteellisten alueiden alla.

2.3. EU:n pohjoinen ulottuvuus

Feiran Eurooppa-neuvosto hyväksyi EU:n Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman vuo-siksi 2000-2003. Tämä kattaa tavoitteet ja toiminnan seuraavilla yhteistyöaloilla: ympäristö, oikeus- ja sisäasiat, kaupan ja investointien edistäminen, kansanterveys, energia, liikenne, televiestintä ja tietoyhteiskunta, ydinturva, tiede ja tutkimus sekä rajat ylittävä yhteistyö.

Feiran päätelmiin kirjattiin myös tavoite kehittää yhteistyötä erityisesti seuraavilla aloilla:

ydinturva, kansainvälisen rikollisuuden torjunta ja Kaliningrad. Komissiolla ja puheenjohta-jamaalla on ensisijainen vastuu toimintaohjelman täytäntöönpanosta. Puheenjohtajamaa Ruotsi laati komission kanssa seurantaraportin Göteborgin Eurooppa-neuvostolle kesäkuus-sa 2001 sekä järjesti Pohjoisen ulottuvuuden ulkoministerikonferenssin Luxemburgiskesäkuus-sa huh-tikuussa 2001.

Toimintaohjelman täytäntöönpano edellyttää tehokasta seurantaa mukaan lukien konkreet-tisten hankkeiden identifioiminen ja rahoituksen löytäminen. Haasteena on yhdistellä rahoi-tusta unionin eri ulkosuhdeohjelmista sekä yhdistää unionista tulevaa rahoirahoi-tusta kansainvä-listen rahoituslaitosten, hallitusten sekä yksityisen sektorin rahoitukseen.

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) pääjohtaja teki Suomen vierailunsa yh-teydessä helmikuussa Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuutta (NDEP) koskevan aloitteen. Pohjoismainen Investointipankki (NIB) järjesti maaliskuussa Helsingissä rahoitus-ta koskevan koordinaatiokokouksen. Ympäristökumppanuudesrahoitus-ta vasrahoitus-taavan työryhmän lop-puraportti hyväksyttiin Göteborgin Eurooppa-neuvostossa. Johtoryhmä nimesi Tukholmassa syyskuussa investointikohteiksi 13 ympäristöhanketta, kokonaisarvoltaan 1.3 miljardia roa. Suomi on varautunut osallistumaan ympäristökumppanuusrahastoon 10 miljoonalla eu-rolla. EBRD:n johtokunta hyväksyi joulukuussa NDEP-rahaston säännöt. Maksulupauskon-ferenssi on tarkoitus pitää Brysselissä vuoden 2002 alussa.

Valtioneuvosto on asettanut kansallisen työryhmän valmistelemaan Pohjoista ulottuvuutta koskevia foorumeita, joista ensimmäinen pidettiin Oulussa tammikuussa 2001. Lappeenran-nassa lokakuussa järjestettyyn toiseen foorumiin osallistui noin 500 henkilöä.

Itämeren valtioiden neuvosto (CBSS) ja Barentsin euroarktinen neuvosto (ks. alueellinen yhteistyö) tuovat lisäarvoa Pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseen tiedonvaihtofoorumeina ja tarjoavat alueen asiantuntemusta EU:n käyttöön. Suomen Arktisen neuvoston puheenjohta-juus (2000-2002) on antanut mahdollisuuden lisätä EU:n ja erityisesti komission kiinnostus-ta arktiseen yhteistyöhön. Kauden loppuvaiheessa, jolloin Tanska toimii EU:n puheenjohkiinnostus-ta- puheenjohta-jana, on tilaisuus kehittää EU:n Pohjoisen ulottuvuuden arktista painopistettä.