Alueellinen yhteistyö

7.1. Pohjoismainen yhteistyö

Suomi toimi Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaana vuonna 2001. Halli-tusohjelman mukaisesti pohjoismaista yhteistyötä kehitettiin aktiivisesti. Tavoitteet asetet-tiin aikaisempaa korkeammalle ja työtä johdetasetet-tiin määrätietoisesti Helsingin yhteistyösopi-muksen tarjoamien mahdollisuuksien mukaisesti.

Puheenjohtajuuskauden pääteemana oli Pohjolan kansalainen. Tavoitteena oli toteuttaa kai-killa aloilla politiikkaa, joka palvelisi yksittäisiä kansalaisia. Lisäksi kehitettiin Pohjoismai-den yhteistyötä Euroopan unionissa, edistettiin lähialueyhteistyötä ja Pohjoisen ulottuvuu-den politiikkaa sekä vahvistettiin suhteita kansalaisjärjestöihin.

Pohjoismaiden välinen epävirallinen yhteistyö syveni ja sai uusia muotoja. Onnistuneen pääministerikokouksen jälkeen puhuttiin ns. Imatran hengestä. Suomi, Ruotsi ja Tanska päättivät tiivistää yhteistyötään EU-asioissa tapaamalla säännöllisesti ennen Eurooppa-neuvoston kokouksia.

Pohjoismaiden ministerineuvostossa toimintaa johdettiin 19:llä eri alalla. Puheenjohtajuus-ohjelma onnistuttiin viemään kiitettävästi läpi. Suomi pyrki turvaamaan Tanskan kaudella aloitettujen hankkeiden jatkumisen, mutta tilaa jäi myös omille painotuksille. Useimmilla sektoreilla käynnistettiin lukuisia uusia hankkeita ja selvityksiä puheenjohtajamaan aloit-teesta.

Ensimmäistä kertaa puheenjohtajamaa perusti oman internet-sivuston (http://norden.finland.fi), joka välitti tietoa pohjoismaisesta yhteistyöstä kolmella kielellä.

Tiedotuksen ohella kiinnitettiin huomiota avoimuuteen. Pohjoismaiden ministerineuvoston julkisuussääntöjä päätettiin uudistaa Suomen aloitteesta.

Kahdeksan maan yhteistyö Baltian maiden kanssa vakiinnutettiin pysyväksi osaksi toimin-taa. Yhteisiä ministerikokouksia järjestettiin kymmenellä alalla. Lähialueyhteistyössä yhte-yksiä tiivistettiin erityisesti Luoteis-Venäjään. Koordinaatiota kahdenvälisten lähialuehank-keiden välillä parannettiin perustamalla yhteispohjoismainen asiantuntijakomitea, joka aloit-ti työnsä Suomen johdolla lokakuussa 2001.

Niin sanotun viisaiden paneelin suositusten seuranta pohjoismaisen yhteistyön tulevaisuu-desta saatiin päätökseen Pohjoismaiden neuvoston istunnossa lokakuussa 2001. ”Uusi poh-joismainen päiväjärjestys” suuntaa toimintaa viidelle strategiseksi määritellylle alalle, joita ovat teknologian kehitys, tietoyhteiskunnan kysymykset ja pohjoismainen huippututkimus;

hyvinvointi ja pohjoismaalaisten oikeudet; Pohjolan sisämarkkinat ja yhteistyö rajaesteiden poistamiseksi; yhteistyö naapurimaiden ja –alueiden kanssa sekä ympäristö ja kestävä kehi-tys.

Suomen maaliskuussa 2001 käynnistämä selvitys Pohjolan kansalaisten oikeuksista on eräs lähivuosien tärkeimmistä hankkeista. Selvityksellä pyritään helpottamaan niiden noin 40 000 pohjoismaalaisen asemaa, jotka vuosittain muuttavat Pohjoismaiden välillä. Lokakuussa 2001 julkaistussa väliraportissa kiinnitettiin huomiota rajaesteisiin ja pohjoismaisten

sopi-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka osa II 96

musten puutteelliseen toimeenpanoon. Muuttajille suunnattu Haloo Pohjola -neuvontapalvelu aloitti keväällä 2001 toimintansa kaikissa Pohjoismaissa. Palvelu koettiin erittäin tarpeelliseksi.

Suomen puheenjohtajuuskauden aikana alettiin toteuttaa Pohjoismaiden ensimmäistä kestä-vän kehityksen strategiaa ”Pohjolan uusi suunta” vuosille 2001 - 2020. Pohjoismaiden kil-pailukyvyn vahvistamiseksi tehtiin päätös yhteisten huippututkimusyksiköiden perustami-sesta ja päätettiin vahvistaa yhteistyötä elinkeinopolitiikan alalla. Tietoyhteiskuntakysymyk-sistä vastaavat pohjoismaiset ministerit tapasivat ensimmäisen kerran Suomen kauden aika-na.

Yhteistyön historiallisesti tärkeimpiin saavutuksiin kuuluu Pohjoismaiden liittyminen EU:n Schengen-alueeseen 25.3.2001. Lähes 50 vuotta voimassa ollut pohjoismainen passivapaus säilyi, kun myös EU:n ulkopuoliset Norja ja Islanti ovat osa eurooppalaista vapaan liikku-misen aluetta.

Pääministeri Lipponen osallistui Kööpenhaminassa järjestettyyn Pohjoismaiden neuvoston istuntoon 29. - 31.10.2001 yhdessä 10 muun suomalaisen ministerin kanssa. Yhteistyö Poh-joismaiden neuvoston kanssa oli tiivistä koko puheenjohtajuusvuoden ajan ja se jatkuu val-misteltaessa Pohjoismaiden neuvoston 50-vuotisistuntoa Helsingissä lokakuussa 2002.

Pohjoismaiden ministerineuvoston vuoden 2001 budjetti oli 774 miljoonaa Tanskan kruu-nua, josta kulttuuri-, opetus- ja tutkimussektorin osuus oli lähes puolet. Suomen maksuosuus oli 125,6 miljoonaa markkaa ja se maksettiin ulkoasiainministeriön varoista.

Pohjoismainen yhteistyöministeri vastasi puheenjohtajuuskauden tehtävien yhteensovittami-sesta Pohjoismaisen yhteistyön sihteeristön avustuksella. Useimmissa kysymyksissä minis-teriöt harjoittivat pohjoismaista yhteistyötä itsenäisesti oman sektorivastuunsa mukaisesti.

7.2. Lähialueyhteistyö

Suomen lähialueyhteistyötä jatkettiin vuonna 2001 hallituksen lähialueministerivaliokunnan 26.5.2000 vahvistaman uudistetun toimintastrategian mukaisesti. Strategian toteutumista oh-jaa hallituksen lähialueministerivaliokunta, joka kokoontui vuoden 2001 aikana neljä kertaa.

Vuoden 2001 talousarviossa lähialuevaroja oli yhteensä 234 milj. mk, josta ulkoasiainminis-teriön pääluokassa 185,5 milj. mk. Ulkoasiainministeriö valmisteli yhdessä sektoriministeri-öiden ja yhteistyömaiden kanssa vuoden 2001 käyttösuunnitelman sekä vuosille 2002 – 2004 osoitetun 150 milj. markan sopimuksentekovaltuuden käytön. Valtioneuvosto päätti asiasta 25.1.2001.

Painopistesektoreita Venäjällä vuonna 2001 olivat demokratian vakiinnuttaminen ja oikeus-valtion kehittäminen, talousuudistusten tukeminen, hallinnon ja lainsäädännön uudistamisen tukeminen, ympäristö- ja ydinturvariskien vähentäminen sekä turvallisuuden edistäminen.

Kertomusvuonna hyväksyttiin Suomen ja Venäjän lähialueyhteistyön toimintaohjelma vuo-sille 2001 – 2003.

Baltian maissa painopiste oli maiden EU-jäsenyysvalmistelujen tukemisessa. Muita tärkeitä sektoreita olivat ympäristön suojelu ja ydinturvallisuuden sekä yleisen turvallisuuden edis-täminen.

Erityistä huomiota kiinnitettiin kansalaisjärjestöjen omaehtoisen toiminnan tukemiseen lähi-alueilla. Yhteistyöhön osoitettiin määrärahoja aiempia vuosia enemmän, yhteensä 5 miljoo-naa markkaa. Kansainvälisen ilmastosopimuksen toimeenpanoa edistävien ns. Kioton

me-kanismien kokeiluvaihetta Suomen lähialueilla (Joint Implementation – yhteistoteutushank-keet) jatkettiin.

EU:n, Pohjoismaiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten hallinnossa Suomi vaikutti rahoi-tuksen ohjautumiseen Suomen lähialueille. Erilaisiin yhteisrahoitushankkeisiin kansainvälis-ten rahoituslaitoskansainvälis-ten ja järjestöjen kanssa ohjattiin lähialuevaroista vuonna 2001 noin 85 miljoonaa markkaa.

Lähialueyhteistyön hallinto-ohjeisto tarkistettiin ja uusi versio otettiin käyttöön kesällä 2001. Uusi tietojärjestelmä valmistui syksyllä 2001. Järjestelmän käyttäjiksi tulevat siirty-mään myös kaikki sektoriministeriöt vuoden 2003 loppuun mennessä.

Lähialueyhteistyön tuloksellisuuden ja laadun kehittämiseen on kiinnitetty erityistä huomio-ta toteuthuomio-tamalla riippumattomia sektori- ja hankearviointeja. Vuonna 2001 valmistui Virossa vuosina 1998-99 päättyneiden opetusalan hankkeiden arviointi. Arvioinnit osoittavat hialueyhteistyön olleen pääosin onnistunutta. Vuonna 2001 aloitettiin laaja energia-alan lä-hialueyhteistyön sektoriarviointi.

7.3. Itämeriyhteistyö

Suomi osallistuu aktiivisesti Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) työhön, jonka tavoittee-na on alueen turvallisuuden, vakauden ja talouden edistäminen. Suomi valmistautuu kesällä 2002 alkavaan puheenjohtajuuskauteen Venäjän jälkeen.

CBSS- ulkoministerikokous pidettiin Hampurissa kesäkuussa 2001. Keskustelussa oli esillä mm. kysymykset alueellisista järjestöistä, Pohjoinen ulottuvuus sekä rajat ylittävä yhteistyö.

Saksa aloitti puheenjohtajuuskaudellaan poliittisten päälliköiden tasolla käytävät kokoukset.

Saksa edisti myös yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa järjestämällä laajan seminaarin.

Tietoyhteiskunta on noussut tärkeäksi yhteistyöalaksi. Syyskuussa pidettiin Riiassa Itämeren alueen ensimmäinen IT-ministerikokous, johon osallistui myös komissio ja alan yritysten edustajia. Kokous hyväksyi Northern eDimension -toimintaohjelman (NeDAP). Nousevina teemoina ovat myös olleet Itämeren alueen sisäisten alueiden yhteistyö, tarttuvia tauteja koskeva yhteistyö sekä niin sanotun pehmeän turvallisuuden kysymykset. Erityiskysymyk-senä on esillä Kaliningrad.

7.4. Barents- ja arktinen yhteistyö 7.4.1. Barents-yhteistyö

Barentsin euroarktisella neuvostolla on vakiintunut asema Pohjoisen ulottuvuuden alueelli-sena organisaationa. Kertomusvuonna työ jatkui neuvoston peruspäämäärän, Euroopan poh-joisten alueiden vakauden ja turvallisuuden vahvistamiseksi. Suomen puheenjohtajuuskau-den päätyttyä vuonna 2000 toiminta palasi Suomen osalta normaalitasolle, johon sisältyi ak-tiivinen ja aloitteellinen osallistuminen virkamieskomitean ja eri työryhmien toimintaan se-kä ministerikokoukseen. Venäjä toimi neuvoston puheenjohtajana alkuvuodesta ja Ruotsi loppuvuodesta, aloittaen samalla uuden käytännön kaksivuotisista puheenjohtajakausista, kuten Suomi oli ehdottanut Murmanskin ministerikokouksessa. Tämä merkitsee toiminnan järkiperäistämistä ja parempaa koordinointia Arktisen neuvoston kanssa.

Suomen toiminnan painopistealueina Barentsin neuvostossa olivat ympäristönsuojelu, lii-kenneyhteyksien kehittäminen, taloudellinen yhteistyö sekä jo Suomen puheenjohtajakau-della esille otetut nuorisoasiat ja metsäkysymykset. Myös Luoteis-Venäjän ydinturvallisuu-den parantaminen ja ydinjätteiydinturvallisuu-den puhdistaminen säilyvät tärkeinä yhteistyöalueina.

Koor-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka osa II 98

dinoimalla eri alueellisten neuvostojen toimintaa selkeytettiin niiden roolia ja vältettiin pääl-lekkäistoimintoja.

7.4.2. Arktinen yhteistyö

Suomi jatkoi työtään Arktisen neuvoston puheenjohtajana. Kaksivuotinen puheenjohtajuus-kausi alkoi lokakuussa 2000. Puheenjohtajuusohjelmansa mukaisesti Suomi pyrkii vahvis-tamaan Arktista neuvostoa arktisen sirkumpolaarisen alueen aktiivisena kansainvälisenä toimijana. Osana Pohjoisen ulottuvuuden toimeenpanoa Suomi pyrkii käynnistämään myös EU:n ja Arktisen neuvoston yhteistyötä.

Suomi isännöi Arktisen neuvoston virkamieskokoukset Rovaniemellä kesäkuussa ja Es-poossa marraskuussa 2001.

Kestävä kehitys on Arktisen neuvoston keskeinen toimintaperiaate. Suomi pyrkii kiinteyt-tämään kestävää kehitystä koskevan työn Arktisen neuvoston kokouksessa Barrow’ssa hy-väksytyn strategisen kehysohjelman alle. Rovaniemellä pidettiin kesäkuussa arktisen ympä-ristöyhteistyön 10-vuotisjuhla, jossa valmisteltiin arktinen sanoma Johannesburgin kestävän kehityksen maailmankonferenssille. Kokoukselle luovutettiin ensimmäinen koko arktista aluetta kattava biodiversiteettiraportti.

Suomen tavoitteena on parantaa arktisten alueiden asukkaiden ja alkuperäiskansojen osallis-tumista yhteistyön kehittämiseen. Aluetason yhteistyötä pyritään vahvistamaan.

Suomi on käynnistänyt neuvoston rakennetta ja ohjelmia koskevan arviointityön, jotta ne vastaisivat paremmin yhteistyön tarpeita. Asiaa käsitellään syksyllä 2002 Suomen puheen-johtajuuskauden päättävässä ulkoministerikokouksessa.

Puheenjohtajuutta varten ulkoministeriöön perustetun Arktisen neuvoston sihteeristön tueksi perustettu poikkihallinnollinen taustaryhmä jatkoi työtään. Tähän kuuluvat eduskunnan, Lapin läänin ja maakuntien, saamelaisten, tutkimuksen, elinkeinoelämän ja luonnonsuojelu-järjestöjen edustajat.