Kauppapolitiikka

Maailmantalouden ja -kaupan kehittyminen merkitsee yhä suurempaa eri toimijoiden - myös valtioiden - keskinäisriippuvuutta. Kauppapolitiikalla tuetaan aktiivista sopeutumista globa-lisaatioon edistämällä voimavarojen tarkoituksenmukaista jakautumista, kilpailukykyistä toimintaympäristöä ja tehokkaita markkinoita. Kauppapolitiikan keskeisenä tavoitteena on Suomen elinkeinoelämän kilpailuaseman ja toimintaedellytysten parantaminen kansainväli-sillä markkinoilla monenkeskisesti ja kahdenvälisesti.

Kansainvälistymiseen ja kansainväliseen talouteen liittyvien kysymysten tarkastelu sekä keskeisten menestystekijöiden seuraaminen ja intressien turvaaminen on noussut entistä tär-keämmälle sijalle. Kauppapolitiikan keinoin luotuja yleisiä toimintaedellytyksiä pyritään hyödyntämään vienninedistämisen keinoin.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka osa II 90

6.1.1. 133-komitea

Suomen kauppapoliittisia etuja edistetään EY:ssä pääasiallisesti yhteistä kauppapolitiikkaa käsittelevän 133-komitean kautta, joka kokoontuu eri kokoonpanoissa. Kertomusvuonna 133-komiteassa keskityttiin Dohassa Qatarissa pidetyn WTO:n neljännen ministerikokouk-sen valmisteluihin sekä muiden WTO-kokousten valmisteluun (neuvostot, komiteat ja työ-ryhmät). EU osallistui aktiivisesti Dohan ministerikokouksen päätösasiakirjojen laatimiseen ja valmisteluun.

Komitean asialistalla oli lukuisia EY:n riita-asioita WTO:ssa; erityisesti EY-USA-riita-asioita, joista suurimmat kauppavaikutukset ovat ulkomaankauppayhtiöitä (FSC) ja teräk-sen tuontia koskevilla tapauksilla. Banaaneja koskeva kiista saatiin sovituksi USA:n kanssa, mutta hormoniliha-tapaus oli edelleen ajankohtainen ja EU:n jäsenmaille asetetut rangaistustullit voimassa. Muita komiteassa käsiteltyjä asioita olivat muun muassa transatlanttiset kaupalliset suhteet sekä erilaiset EY:n vapaakauppa- ja assosiaatiosopimushankkeet Mercosurin (Brasilia, Argentiina, Paraguay ja Uruguay), Chilen, Persianlahden maiden sekä Välimeren maiden kanssa.

Komitean käsitteleminä erilliskysymyksinä on syytä mainita teollis- ja tekijänoikeuksien (TRIPS-sopimus) osalta maantieteellisten alkuperämerkintöjen rekisteri sekä lääkeaineiden saatavuuskysymys, josta hyväksyttiin erillinen julkilausuma WTO:n ministerikokouksessa.

Myös monenkeskisen kauppajärjestelmän ja kansainvälisten ympäristösopimusten välisen suhteen selkiyttäminen sekä lähinnä terveyteen, ympäristöön ja elintarviketurvallisuuteen liittyvän ennaltavarautumisen periaatteen soveltaminen kauppapolitiikassa olivat 133-komitean asialistalla.

Komitean alainen 133-palvelutyöryhmä jatkoi palvelusektoreita koskevien ehdotusten laa-timista. Ryhmän työtä selkeyttivät WTO:ssa maaliskuussa 2001 hyväksytyt palvelukauppaa koskevat neuvotteluohjeet sekä sidontalistojen laatimisohjeet. Työryhmä valmisteli WTO:n palvelukauppa-neuvoston alaisten työryhmien asioita, erityisesti keskityttiin suojalauseke-kysymykseen. Työryhmässä oli myös esillä EU:n ja Turkin välinen palveluja koskeva va-paakauppasopimus, EU-Kiina-merenkulku-sopimus sekä edellä mainitut vapaakauppa- ja assosiaatiosopimushankkeet. Myös muille WTO-jäsenille tarkoitettujen pyyntöjen valmiste-lutyö sekä EU:n oman WTO-sidontalistan tarkastelu aloitettiin (selvitys siitä, mitä muutok-sia muun muassa lainsäädäntö on aiheuttanut vuoden 1994 sidontoihin).

Neuvotteluja niin sanotuista vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroista tunnusta-mista koskevista MRA-sopimuksista (Mutual Recognition Agreement) EU:n ja kolmansien maiden kanssa käsiteltiin 133-komitean teknisessä ryhmässä. Vuonna 2001 jatkettiin en-simmäisten MRA-sopimusten (Kanada, Yhdysvallat, Australia ja Uusi-Seelanti) toimeenpa-nokysymysten selvittelyä. Japanin sopimus allekirjoitettiin huhtikuussa 2001. EU:n kanssa liittymissopimuksen solmineiden maiden kanssa on neuvoteltu eurooppalaisia vaatimusten-mukaisuuden arvioinnin vastavuoroista tunnustamista koskevia PECA-pöytäkirjoja (Proto-col of the European Conformity Assessment). Unkarin ja Tshekin pöytäkirjat astuivat voi-maan 1.6. ja 1.7.2001. Liettuan osalta PECA-pöytäkirja parafoitiin 24.7.2001

6.1.2. Maailman kauppajärjestö WTO

Maailman kauppajärjestön (WTO) 4. ministerikokouksessa, joka pidettiin Qatarin pääkau-pungissa Dohassa marraskuussa 2001, päätettiin uuden kauppaneuvottelukierroksen aloitta-misesta. Ulkomaankauppaministeri Sasi toimi ministerikokouksen yhtenä varapuheenjohta-jana.

Kauppaneuvottelukierros pyritään saattamaan päätökseen viimeistään 1.1.2005 mennessä.

Kierroksen asialista on laaja ja kattaa maatalouden, palvelujen kaupan ja

teollisuustuottei-den tullien lisäksi neuvottelumandaatin uusista aiheista (kauppa ja investoinnit, kauppa ja kilpailu, julkisten hankintojen läpinäkyvyys ja kaupankäynnin helpottaminen). Viimeksi mainittujen aiheiden osalta varsinaiset neuvottelut käynnistyvät vasta vuonna 2003 pidettä-vän 5. ministerikokouksen jälkeen. Ympäristön osalta aloitetaan kapea-alainen neuvottelu-prosessi, jossa aiheina monenkeskisten ympäristösopimusten (MEA) ja WTO:n välinen suh-de, käytännön tietojenvaihto MEA-sihteeristöjen ja WTO:n komiteoiden välillä sekä tullien vähentäminen tai poistaminen ympäristötuotteilta ja palveluilta. Uusia aiheita koskevat työ-ohjelmat ja komiteat jatkavat toimintaansa. Sähköisten toimitusten tullittomuutta jatketaan 5. ministerikokoukseen asti. Kehitysmaiden kannalta tärkeitä kauppa ja velka- ja rahoitusky-symyksiä sekä teknologian siirtokyrahoitusky-symyksiä varten perustetaan työryhmät. Ministerikoko-uksen julkilausuma sisältää teknistä apua ja kehitysmaiden kapasiteettia koskevia velvoittei-ta. Erityishuomio neuvotteluissa sekä teknisen avun antamisessa on kohdistettu vähiten ke-hittyneisiin maihin.

Ministerikokouksessa hyväksyttiin kehitysmaiden erityiskysymyksiä ja WTO-sopimuksen täytäntöönpanoa eli implementointia koskeva päätös sekä TRIPS-sopimusta (teollis- ja teki-jänoikeudet) ja kansanterveyttä koskeva julkilausuma, jossa vahvistetaan TRIPS-sopimuksen sisältämä joustovara vastata vakaviin kansanterveyden ongelmiin (muun muas-sa pakkolisensiointi).

Vuonna 2000 käynnistyneet neuvottelut maataloudesta ja palvelujen kaupasta keskittyivät vuonna 2001 käsittelemään WTO-jäsenien tekemiä neuvotteluehdotuksia sekä teknisiä ky-symyksiä. Niiden osalta järjestettiin arviointikokous maaliskuussa 2001, jossa hyväksyttiin palveluja koskevat neuvotteluohjeet.

Vuonna 2001 Liettua, Mongolia, Kiina ja Taiwan liittyivät WTO:hon, jäsenmäärä vuoden lopulla oli 144. Saudi-Arabian ja Ukrainan osalta jäsenyysprosessi on edennyt. Myös Venä-jän liittyminen on saanut uutta vauhtia.

6.1.3. Polkumyynti, tullietuuskohtelu

Kauppapoliittisten instrumenttien osalta - lähinnä polkumyynti ja GSP eli tullietuusjärjes-telmä - osallistuttiin niiden käytännön soveltamiseen ja edelleen kehittämiseen. Ulkominis-teriön johdolla kokoontuvan EU-1-valmistelujaostossa jatkettiin Suomen kantojen valmiste-lu- ja koordinaatiotyötä yksittäisissä polkumyyntitapauksissa sekä keskusteltiin instrumentin käytöstä yleensä.

GSP-asetuksen soveltamisen aktiivinen seuraaminen jatkui. Moldova oli edelleen ainoa maa, jolle hakemuksesta on myönnetty työntekijöiden oikeuksiin liittyviä lisäkannusteita eli lisäalennusta tulleista. Vähiten kehittyneitten maitten markkinoillepääsyn parantamiseksi yhteisön GSP-asetusta muutettiin siten, että aseita ja ammuksia lukuun ottamatta kaikki muu tuonti vähiten kehittyneistä maista pääsee yhteisömarkkinoille ilman tulleja ja määrällisiä rajoituksia. Banaanien osalta tullittomuus ja kiintiöttömyys toteutuu asteittain siirtymäkau-den jälkeen vuoteen 2006 mennessä ja riisin ja sokerin osalta vuosiirtymäkau-den 2009 syyskuun alkuun mennessä. Yhteisön kymmeneksi vuodeksi perustettua nykyistä GSP-järjestelmää toteute-taan kolmivuotisin asetuksin. Meneillään olevan kymmenvuotiskauden viimeisin GSP-asetus vuosiksi 2002 – 2004 hyväksyttiin aivan vuoden lopussa. Asetuksessa on rakenteelli-sia parannukrakenteelli-sia aikaisempaan verrattuna.

6.1.4. Investointien suoja

Suomen kahdenvälisiä investointisuojasopimuksia koskevien neuvottelujen perustana on mallisopimus, jossa pyritään huomioimaan uusimmat kansainvälisissä järjestöissä tehdyt tutkimustulokset, hyödyntämään sopimusneuvotteluissa saatuja kokemuksia sekä

varmista-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka osa II 92

maan, että mallisopimus keskeisiltä osin vastaa muiden EU-maiden sopimusmalleissa tapah-tuvaa kehitystä.

Kahdenvälisten investointisopimusten verkoston kehittämistä jatkettiin viranomaisten ja elinkeinoelämän yhdessä sopimien prioriteettien mukaisesti. Vuonna 2001 Suomi allekirjoitti yhdeksän investointisuojasopimusta (Makedonia, Tansania, Marokko, Tunisia, Qatar, Dominikaaninen tasavalta, Costa Rica, Ecuador ja Kuuba). Voimaan saatettiin sopimukset Bosnia-Hertsegovinan sekä Ecuadorin kanssa. Voimaansaattamismenettelyssä olivat sopimukset Brasilian, Kroatian, Makedonian, Tansanian, Marokon, Tunisian, Qatarin, Dominikaanisen tasavallan, Costa Rican ja Kuuban kanssa. Sopimusneuvottelut saatiin päätökseen El Salvadorin, Jordanian, Jugoslavian, Namibian ja Saudi Arabian kanssa.

Neuvotteluja jatkettiin tai aloitettiin Intian, Kolumbian, Paraguayn ja Venäjän kanssa.

Suomen sopimusehdotus lähetettiin Bangladeshille, Georgialle, Ghanalle, Kenialle, Kirgisialle, Nigerialle ja Nicaragualle.

6.1.5. Huoltovarmuus

Eurooppa-neuvosto on pyytänyt komissiota laatimaan yhteistyössä neuvoston sihteeristön kanssa selvityksen huoltovarmuudesta EU:ssa ja määrittelemään mahdollisuudet tämän alan yhteistyön kehittämiseksi. Kertomusvuoden aikana Suomi on avustanut selvitystyön aloit-tamisessa ja seurannut sen etenemistä Belgian puheenjohtajuuskaudella.

Huoltovarmuuteen liittyvien kahdenvälisten sopimusjärjestelyjen aikaansaamista on kerto-musvuonna myös jatkettu. Huoltovarmuussopimus Norjan kanssa sekä öljyn- ja öljytuottei-den varmuusvarastointia koskevat sopimukset Ison-Britannian ja Tanskan kanssa ovat vii-meistelyvaiheessa. Myös Viron kanssa on neuvoteltu varmuusvarastointisopimuksesta.

Kertomusvuoden aikana on jatkettu aktiivista osallistumista vientivalvonta-, kaksikäyttö-tuote- ja puolustustarvikekysymysten kansalliseen, pohjoismaiseen ja EU-valmisteluun ja käsittelyyn kauppapoliittisesta näkökulmasta.

6.1.6. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD

UNCTAD:in puitteissa toteutettiin keväällä 2000 kokoontuneen kymmenennen UNCTAD-konferenssin hyväksymää toimintaohjelmaa, jonka neljä prioriteettialuetta ovat globalisaatio ja kehitys; investoinnit, yrityskehitys ja teknologia; tavaroiden ja palvelujen kauppa sekä pe-rushyödykkeet; ja kehityksen edellyttämien palvelujen infrastruktuuri mukaan lukien kau-pan tehokkuus. Vuoden 2001 merkittävin tapahtuma oli EU:n kutsusta Brysseliin touko-kuussa kokoontunut YK:n kolmas vähiten kehittyneiden maiden konferenssi, jonka sihtee-ristö UNCTAD toimi. Konferenssi loi toimintasuuntia näihin maihin liittyvälle kansainväl i-selle työlle tulevalle kymmenvuotiskaudelle. Useiden muiden teollisuusmaiden tapaan Suomi osallistui tähän toimintaan valikoiden, painopisteen ollessa muun muassa investoin-tisektorilla. Suomi tuki UNCTAD:in työtä lisäksi jatkamalla sen samoin kuin UNCTAD:in ja WTO:n yhteisen Kansainvälisen kauppakeskuksen (ITC) teknisen avun ohjelmien tuke-mista. Tämän toiminnan pitkäjänteisyyden edellytysten parantamiseksi indikoitiin nyt ensi kertaa Suomen varautumisesta tuen jatkamiseen lähivuosina. Vastaavaa tukea annetaan myös WTO:n teknisen avun rahastoon.

6.1.7. Euroopan talouskomissio ECE

YK:n Euroopan talouskomissio jatkoi toimintaansa jäsenmaidensa välisten taloudellisten sopimusten, erityisesti standardisointia ja harmonisointia koskevien säännösten ja normien kehittämiseksi sekä Keski- ja Itä-Euroopan siirtymätalouden maiden ongelmien ratkaisemi-seksi. Ohjelmaan ovat kuuluneet muun muassa sähköisten palvelujen foorumi sekä keväällä pidetty vuosi-istunto, jossa keskeisinä teemoina olivat markkinatalouden institutionaaliset

perusteet ja siirtymätalouksien muutosprosessin sosiaaliset kustannukset maiden väestön kannalta. ECE:tä tarvitaan edelleenkin myös EU:n jäsenmaiden ja ulkopuolisten maiden ta-savertaisena keskustelufoorumina. Suomen prioriteetteina ovat olleet kuljetusta ja liikennet-tä, ympäristöä sekä kaupan menettelyjen kehittämistä sekä kestävää energiaa ja puutavaraa käsittelevät komiteat ja työryhmät.